Jonathan Raynott | Lyylin omistaja & tallityöntekijä

Jonathan Oliver Raynott
* 19.06.1995, East Grinstead (UK)
185cm / 90kg
ruskeat hiukset / ruskeat silmät
Erelaksen vuokraaja
Instagram - Tumblr

Perheeseeni kuuluu kaksi vuotta nuorempi veljeni. Selitys on yksinkertaisempi kuin luuletkaan; olen syntynyt Englannissa ja perheessäni silloin oli äiti ja isä. Muuttaessamme Suomeen minun ollessa vajaan 5 vanha, veljeni ollessa vielä nuormepi, elämäni muuttui kerta heitolla. Äidinkieleni on englanti ja käytän sitä edelleen päivittäin äitini äidin, Nanan, kanssa. Hän jäi saarelle meidän lähtiessä pois.

Suomessa perheeseemme tuli ensimmäinen aito ystäväni: pullea cob-tamma Cralioné. Tämä kaviokas opetti minulle kaiken minkä tiedän hevosista ja ratsastuksesta. Tietenkin tarvitsen vielä opastusta, mutta perustaidot ovat aikalailla edelleen muistissa. Tästä ei mennyt kauaakaan, vuosi tai kolme, kun vanhempani laittoivat lusikat jakoon ja minä pikkuveljeni kanssa joutuisimme käymään läpi vaikeimmat vuodet elämässämme. Vanhempien eron yhteydessä Cralioné myytiin ja jouduin sanomaan hyvästit rakkaimmalle olennolle koko maailmassa.

En ensimmäisenä ole puhumassa historiasta vanhempieni kanssa ja suurimman osan tunteistani olen vuodattanut vain kaviokkaille. Tiedän, että ne kuuntelevat tai ovat ainakin hyviä esittämään. Minulle riittää se, että saan purkaa mieltäni edes jollekkin. Kuitenkin ihmisten seurassa olen yltiösosiaalinen ja humoristinen nuori mies. Osittain saatan myös peittää pelokkuuttani tai epävarmuuttani huumorilla ja välillä onnistun paremmin ja välillä en. Pidän ihmisten seurasta ja olekin 110% ekstrovertti, kuitenkin jos saan valita ihmisen tai hevosen seurasta, yleensä päädyn viettämään päiväni kauramoottorin kanssa.

Ulkonäköni ei välttämättä tuo heti mieleen hevosmiestä;  venytykset saattaisivat enemmän tuoda mieleen jonkin teinin, jolla ei ole mitään käryä mitä haluaa elämältä. Päätin marraskuussa 2017 luopua lävistyksistä naamassa sekä kirkkaanpunaisesta hiusväristä, mutta maaliskuussa 2018 punainen väri sekä naamarojut tekivät come backin! Niin kauan kuin jaksan muistaa, selkääni on koristanut jumalattoman hieno (ainakin omasta mielestä) tribaalityylinen leijona-tatuointi. Mustat lenkkarit, reisitaskuhousut sekä punainen huppari ovat yleisimmät varusteeni tallilla. Kuitenkin Annan varoiteltua tiettyjen hevosten suhteen viitaten varpaisiin, olen myös ostanut kaappiini turvakengät.

Tämänhetkinen tavoitteeni on päästä ratsastamaan esteillä suuremmissa luokissa ja mahdollisesti kilpailemaan. Kuitenkin treenaan omaksi ilokseni ja siksi, että tallin estemummotaikuri saisi vielä kaipaamaansa haastetta elämään ja opettamaan lähes noviisille miten siellä selässä pysytään kun hypätään reilua metriä.

Vuoden 2018 alussa saatu pesti tallimestarina tuli päätökseen ja samalla tarkotti muuttamista h*lvettiin kartanolta. Sain vuokrattua kivan rivarikaksion suht läheltä Kallan keskustaa ja asustelen siellä rakkaan mieheni, Patrickin, kanssa. Haluaisin sanoo, että ollaan avoliitossa, mutta valitettavasti mieheni ei ole samaa mieltä, sillä hänen kirjansa ovat edelleen eri osoitteessa kuin omani. Ehkä joskus. Who knows.