She knows who I am, but you don't know that.

Olin vältelly Auburnii viimeseen asti. Mut mä tarttin veljen autoo lainatessa omaani karkeesti viikoks duunikaverille. Mun oli pakko päästä töihin ja muita asioita hoitaa. Korjaamol ei ollu yhtäkää vapaata autoo ottaa, joten Jonathanin bemarin piti kelvata. En ite henkilökohtasesti merkistä tykänny. Ite olin Alfa Romeo -mies henkeen ja vereen. Nyt, kurvatessa taksin kyydissä tallin parkkipaikalle, tunnistin veljen auton kaikkien muiden seasta. Hyh.

Maksoin kyydin ja nousin autosta. Tajusin samalla, miten hyvin mä sulauduin joukkoon likasilla haalareilla ja öljyn tahriman valkosen t-paidan kanssa. Tummansiniset haalarit olin solminu hihoista lantiolle. En voinu erottaa porukasta. En mitenkään.

Arvelin veljen löytyvän tallista. Astellessa kohti suurta rakennusta, huomasin huomattavan pienen määrän hevosia ulkoilemassa. Musta ei hevosmiestä saatais. Kerran olin Isabellan kanssa tehneen vedon hävinneenä joutunut naisen oman tyttöhevosen selkään. Ei enää ikinä.

Olin avaamasaa tallin ovea, kun sain sen suoraan päin näköä.

Effillä oli tänään vapaa, mutta olin silti hakenut tamman talliin hoidettavaksi. Sen pyydystäminen laitumelta oli aina yhtä haasteellista, mutta uskoin vakaasti, että kärsivällisen asenteen kanssa se helpottuisi parin vuoden sisällä. Toivottavasti.

Mä olin juuri vienyt Effin laitumelle, kun päätin poiketa vanhan tallin kautta. Ties vaikka sieltä löytyisi joku uusi kahviseuralainen. Pudistin harmaan t-paidan ja vaaleat farkut pölystä ennen talliin astumista, Auburnissa ollessa piti aina vähän näyttää perus tallityttöä paremmalta.

Uusi kuntosali vaati järjestelyä, jonka toteutus oli jo itsessään treeni. Olin ennakoinut sitä ja pukeutunut pikkuisiin treenishortseihin ja tiukkaan teepaitaan. Täysmustassa Nike-asussa näytin varmaan kuntoiluun "hurahtaneelta" Hollywood-mammalta, sillä kiharretut hiukseni eivät olisi ikipäivänä sopineet oikeaan treenaamiseen.

Ajattelin hakea lounasta, kun huomasin pihamaalla tutun hahmon. Peruutin pikaisesti talliin ja suljin oven yhtä hiljaa kun olin sen avannutkin. Mietin hetken mitä tekisin, kun sitten päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Avasin oven paljon aiempaa vauhdikkaammin ja se tuntui osuvan kohteeseen.
"Oho", tokaisin melko värittömästi. Vähintään alitajunnassani olin tiennyt, että näin voi käydä.
"Hei", sanoin kuitenkin vielä ja yritin pujahtaa ohi mahdollisimman kaukaa miehestä. Olipa sillä likainen haalari.

Isabella Sokka for fuck sake. Really?! Voisiko tää reissu vaan jo olla ohi. Mä olin hienosti onnistunu olee ajattelematta naista sen enempää, kunnes törmäsin Sarahiin Krouvissa. Perkeleen brunetet.
"Well hello to you too..." sanoin koruttomasti ja väistin naisen edestä. Nainen oli pukeutunu todella epätallimaisiin vaatteisiin. Jeesus. Pitikö naisen näyttää noin hyvältä. "Um... You have any idea where I could find my brother ?" kysyin muina miehinä. Lyhyt nainen näytti paremmalta kuin muistin.

Samaan aikaan halusin pois tilanteesta, mut myös pitkittää sitä. En suostunu uskomaan, et tää nainen, mun edessä, oli se sama jonka kans mulla oli ollu helvetin hauskaa monta kertaa. Se nainen, jonka Jonathan oli löytäny mun kans sängystä. Nainen, jota melkein olin rakas... Älä sano sitä. Sä vaan luulit niin. Right?
"And also, you look good..." pah. Isabella ei ollu tyhmä. "...but I know, you're aware of that."

Talli vaikutti muuten hiljaiselta, mutta toisessa päässä oli pari ihmistä oven suussa. Mulla oli liikaa ympäristöllisiä häiriötekijöitä, jotta olisin kunnolla katsonut ketä siellä oli. Enkä mä edes vielä muutenkaan tuntenut suunnilleen ketään uudelta tallilta.

Lähemmäs tultuani aivoni kuitenkin rekisteröivät brittisksentin ja tajusin katsoa ketä ovensuussa oikein seisoi. Riemun ja pakokauhun vallassa mä tajusin katselevani Thomasta ja Isabellaa, molempiin olin törmännyt vasta kerran elämässäni.
Mä etsin vaivihkaa pakotietä tilanteesta, sillä kumpikaan ei tainnut ihan vielä huomata mua. En kuitenkaan tuntenut tallia vielä niin hyvin, että olisin esim. voinut pujahtaa jonkun tyhjään karsinaan odottamaan tilanteen raukeamista.
Sitä paitsi, mitä hittoa Thomas teki Auburnissa?

Halusin vain jatkaa päivääni, ja niin taisi haluta Thomaskin. Silti tilanne meni vähän jahkailuksi ja haluttomasti vastasin miehen kysymykseen.

"Ei niin mitään hajua. Sillä on vapaapäivä. Ja itse asiassa... Jonny kyseli sun perään pari päivää sitten. Vähän huolissaan", sanoin hieman silmiäni siristäen. Mikäköhän Thomasia vaivasi? Ei sillä että se minulle kuuluisi.

En oikeastaan edes halunnut mitään vastausta, kunhan mainitsin isoveljen huolesta. Sainkin odotetun pelastuksen tilanteesta, kun havaitsin tallissa jonkun.
"Ai hei Sarah, oletko nähnyt Jonnya? Sitä meidän tallimestaria?" kysyin ilahtuneena.
En tiennyt, oliko Sarah vielä koskaan tavannutkaan Jonnya, mutta kannatti yrittää. Olin itsekin tavannut naisen vain kerran. Astelin kuitenkin tuttavallisesti tämän luo ja oletin mister kurahaalarin seuraavan.

Huolissaan? Jonny? Musta? Se varmaan vaa tartti apuja naisten kanssa. Olin vastaamassa Isabellalle edes jotain, kun nainen huomasi tallissa liikettä ja kääntyi kohtaamaan liiankin tutun bruneten. Sarah.
"No, Isabella, it's okay. Never mind !" huusin ku tiiliseinälle. Nainen katos talliin ja mä menin kiroillen perässä. Perkeleen perkele.

Kaksikko jutteli hetken aikaa ja mä lähestyin naisia ehkä vähän epäilyttävän hitaasti.
1) en halunnut mennä kaksikon keskusteluun väliin
2) en halunnut kaksikon luo
3) mitä Helvettiä Sarah teki Auburnissa ?!

"Hey.." tervehdin nuorikkoa ja heilautin kättä hermostuneena. En olis uskonu näkeväni naista ihan heti. Saatika enää ikinä, mut täähän oli Kalla. Mikään ei juuri ikinä jää salaisuudeksi. Ja kohta myös mun naama kerto kaiken vetämällä punertavaks. Se rauhalline olo ja levoton mieliala vaihteli keskenään kuskia mun päässä.
Halusin koskettaa Sarahia, mutta en kuitenkaan. Enkä varsinkaan Isabellan läsnäollessa.

Ja kuten olettaa saattoi, mut oli huomattu ja Isabella, Amandan isosisko, tuli mun luokse ja kyseli Jonnyn perään. Siihenkin olin sattumalta törmännyt ensimmäistä kertaa juuri äskön, kun olin lähtenyt viemään Effiä takaisin laitumelle.
"Joo, se itseasiassa tuli mua vastaan hetki sitten ja mutisi jotain röökien loppumisesta, ehkä se lähti niitä ostamaan?" arvelin ja sain tehdä tosissani töitä pitääkseni naamani peruslukemilla, huolettoman näköisenä.

Thomas näytti vaikealta ja yritin mielessäni keksiä syytä sille. Sen katse kävi välillä Isabellassa ja oli tosi hermostunut. Niinkö noloa oli törmätä muhun eilisen jälkeen?

"Moi, mä olen Sarah, Effin vuokraaja", päätin lopulta esittäytyä, kuin tapaisin Thomaksen vasta ensimmäistä kertaa. Mies oli likainen ja kaukana siitä huolitellusta nuorukaisesta, johon olin Krouvissa törmännyt. Liasta huolimatta mun teki mieli koskea Thomakseen, joten käytin esittäytymistäni hyödyksi ja ojensin käteni hymyillen vähän ujosti.
"Mitä asiaa teillä olis Jonnylle ollu?"

Jopas Sarah oli innostunut esittäytyessään Thomasille. Suorastaan teennäisen innostunut. Thomas taas punasteli kuin pahainen pikkupoika, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Normaalisti mies olisi flirttaillut, sillä Sarah oli ihan ehdottomasti hyvännäköinen nainen.

Joten. Paskankärytutkani kävi kuumana. Joko koko "ensiesittäytyminen" oli näytelmää, tai sitten minulle vielä tuntematon Sarah oli ärsyttävän sosiaalinen tyyppi (vihasin tuollaista tekopirteyttä). Mutta Sarahin sosiaalisuus ei selittänyt Thomasin mammanpoikamaista ujostelua. Ehkä mies ajatteli minua alasti ja punasteli siksi, tai sitten sitä nolotti tuo kertakaikkisen ruma ja alaluokkainen asu. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuttanut todennäköiseltä, joten yhtäkkiä olinkin hirvittävän kiinnostunut auttamaan Jonnyn etsinnässä.

"Kyllä se sieltä varmaan kohta tulee. Mennäänkö loungeen odottelemaan? Saadaan tuoretta kahvia", emännöin, enkä tarkoittanut kysymystäni kysymykseksi. Peittelin innostukseni ja hymyilin niin maltillisesti kuin osasin. Tästähän tulisi kutkuttavaa!

Sarah ojens kätensä mulle ja mä tartuin siihen.
"Raynott Thomas" esittäydyin brunetelle toistamiseen. Nyt kun oikein alko miettii, mä en ollu maininnu mun veljestä juuri mitään naiselle. Ainoastaan tämän olemassa olosta. Hitto. Nyt Sarah vois ihan hyvin käydä kyyläämässä mun sosiaaliset mediat. Naisen epäonneks, oon laiska päivittämään mitään. Broidi on paljon aktiivisempi. Ainakin on ollut.

"I need to borrow my brothers car for a while, so I'm looking for him to get the keys" selvensin tilannetta molemmille. Mä en voinu olla kattomatta Sarahia, mut onneks puna mun kasvoilta oli hävinny. Mä oikein tunsin sen katoovan.
"Sure, why not..." vastasin Isabellan ehdotukseen ja lähdin odottamatta kaksikkoa.

Herrasmiehenä otin kupit valmiiksi kaapista ja laitoin Mocca Masterin töihin. Vilkasin pöydän suuntaan, mut päätin kuitenkin jäädä norkoilee tiskin reunaa vasten lähelle keitintä. En todellakaaan halunnu istuu jomman kumman viereen nyt, taikka saada oloa ristikuulustelusta istuessa kaksikon edessä pöydän toisella puolella. Hitto, miksei täällä oo pyöreetä pöytää?!

Mähän tietenkin olisin voinu myös soittaa Jonathanille ja pyytää tuomaan auton vaikka mun luo. Olisin voinu heittää sen takasin kartanolle ja lähtee ite takasin mahollisimman kauas Auburnista. Mutta ei. Työpäivän jälkeen väsyneellä päällä ei jaksa ajatella liian vaikeesti.

Jos tilanteesta piti jotain hyvää saada irti, niin nyt ainakin tiesin Thomaksesta vähän enemmän, kuin tämän etunimen. Mä en keksinyt hyvää syytä livetä tilanteesta, kun Isabella kutsui meidät molemmat kahville loungeen ja mun aivot sauhusi koittaessani ymmärtää tilannetta.
Joko nainen oli huomattavasti vieraanvaraisempi, kuin olin ajatellut, tai sitten tässä oli jotain hämärää. Mä aloin yhä enemmän kallistua sen puolelle, että perijättärellä ja Thomaksella oli historiaa enemmänkin. Thomaksesta sen uskoin, Isabella oli ainut, joka ei yhtälöön sopinut.

Istuin pöydän ääreen enkä tiennyt oikein miten päin olls. Thomakseen katsominen saisi mut vaan enemmän hämilleni, joten keskityin sen sijaan Isabellaan.
"Mä kuulin jotain puhetta jostain Kalla Cupista, seuraavat osakilpailuthan on aika pian. Mahtaakohan Amanda startata Effillä niissä?" kyllä, se tuntui sopivan mukavalta puheenaiheelta tässä tilanteessa.

Thomas piti itsensä kiireisenä puuhaten kahvin kanssa. Sarah yritti viritellä keskustelua ja olin suoraan sanottuna kyllästynyt. Amandan uusi sirkusheppa ei ollut kiinnostukseni kärkilistalla (vaikka se olikin omalla tavallaan hirmunätti). Vastasin silti kohteliaasti.

"Joo, kyllä. Amandan täytyy kokeilla se, ja tietysti haastaa Daniel Susineva. Meillä on Cupin lisäksi muutama epävirallinen kilpailuastelma, itse haastan mun... Yhden hyvän esteratsastajan", sanoin epämääräisesti.

"Tai taidatte kylläkin tuntea jo ennestään?" pamautin sitten  ja hain itselleni kahvia.  En halunnut tulla palvelluksi juuri nyt.

Olin yllättävän tyyni. Samalla tunsin pientä surua ja tyhjyyttä. Olin oikeastaan sekä odottanut että pelännyt tätä tapahtuvaksi jo aiemmin. Ei Tommy tyytyisi järjestelyymme loputtomasti, ja tämä oli ottanut välimatkaa jo aiemmin. Sitä paitsi, olin ihan liian vanha. Tietysti minut korvattaisiin nuoremmalla.

Jaa... Mä en osallistuis tähän hevoskeskusteluun ollenkaan. Olihan tää aihe väistämätön. Kumminkin oltiin Auburnin ökytallissa, joten miksei puhuttaisi hevosista. Tai no naiset puhuis. Mä oottaisin hiljaa kahvia. Mut perijätär vaihto aihetta lennosta.
"Umm, actually we met couple of days ago.." sanoin hieman varovasti. Mä en tienny, mitä Sarah halus tuoda julki. Mut Isabella varmasti osas yhistää pisteet. Olinhan mä ollu naisen kanssa ihan samoista syistä. Ainakin alkuun.

Käänsin katseen Sarahista toiseen brunetteen. Isabella oli rauhallinen, mut joku siinä ei tuntunu "oikeelta". Jos toi viba mitenkää liitty mun ja naisen välisiin tapahtumiin, c'moon Isabella. Sä olit se, joka halus vaan panon. Remember? Meinasko tää sitä, et olin oikeesti päässy naisen ihon alle?

Käännyin keittimen puoleen ja kaadoin kahteen kuppiin kofeiinia nestemäisessä muodossa. Olin ottamassa maitoa kaapista, kun muistin, ettei Sarah käyttänyt kahvissaan mitään. Otin kupit keittimen luota, istuin Isabellan viereen ja asetin toisen kahveista Sarahin eteen. Nojauduin pöytää vasten ja tuijottelin vuorotellen kahvia ja Sarahia. Isabellan katsetta mä en halunnu enää kohdata tänään.

Isabellan puhuessa hyvin epäloogisesti heidän omista kilpailujärjestelyistään mä unohdin hetkeksi meidän sen hetken tilanteen, mutta nainen läväytti sen suoraan pöytään, kuin...mustasukkainen nainen? Se oli heti ensimmäinen ajatukseni ja selvensi paljon tilanteen outoutta mielessäni. Olettaen tietysti, että olin oikeassa sen suhteen.

Thomas raotti valheverkkoa vähän ja mä tuhahdin vahingossa ääneen. Mun teki mieli läväyttää asia jo tiskiin ja päästä siitä yli, mutta ottaen huomioon oman asemani tallissa ja Isabellan aseman, mä kerrankin olin hiljaa.

"Kiitos", sanoin Thomakselle tämän antaessa mulle kahvikupin, toinen oli muistanut, että join sen mustana.
"Ja kyllä, me tavattiin pari päivää sitten Krouvissa", vahvistin miehen sanat. Mä nostin katseeni Thomaksen silmiin ja koitin tulkita miestä niiden takana.

"Ai miten kiva", totesin vain ja hymyilin pienesti, mutta aidosti. Kai mä olin onnellinen, jos Thomas oli onnellinen. Mutta, jos näillä oli pelkkää seksiä ja jos tyyppi ryhtyisi siitä huolimatta yksiavioiseksi, niin sitä en sulattaisi. Varmaan itkisin itseni katkeraan uneen.

"Ihan turhaan sä Tommy muuten ujostelet. Luulisi sun jo tietävän, että Kallassa asuu pelkkiä heppatyttöjä, ja että mä tunnen niistä aika lailla kaikki", naurahdin, vaikka mies sitkeästi välttelikin katsettani. Oliko meidän välillä muka jotain selvittämätöntä?

Olin jo poistumassa, kun huikkasin vielä perään.
"Jos näätte sitä Jonnya, niin viitsittekö vaatia käväisemään kuntosalilla? En millään jaksaisi roudata yksin, mutta älkää nyt sitä paljastako!"

Viuhahdin ulos äkkiä ja painoin oven kiinni takanani. Nojasin siihen hetken, ihan kuin voisin vangita möröt sinne sisään. Äskeinen hyväntuulisuus hävisi sekunneissa - olin teeskennellyt huomaamattani, taas. Sydän pamppaili ja yhtäkkiä minua pelotti.  Menetin juuri parhaan keinoni purkaa stressiä. Vaikka Tommystä ei ollut kuulunut, mies oli silti aina ollut olemassa ja olin luottanut vetovoimaani.

Säntäsin kuntosalille ja tartuin päättömästi irtopainoihin. Jospa hiki olisi uusi huumeeni. Tai tavallaan se oli jo, olin koukussa kuntoiluun. Mutta tarvitsisin jotain huumaavampaa. Uuden Ollin, ja ennen kaikkea uuden Thomaksen. Stressille ja ahdistukselle ei nimittäin tuntunut tulevan loppua - päin vastoin, kunhan lehdistö saisi viimeisimmistä käänteistä vihiä. Aloin todella epäillä omaa jaksamistani, mutta työnsin tunteen sinnikkäästi syrjään.

Tommy... Sitä en ollu vähään aikaan kuullut. Mulla meni kaikki seuraavat naisen sanat ohi. Mun mielessä pyöri joka ikinen hetki, jonka Isabellan kanssa olin viettäny. Joka ikinen sekunti, jonka olin naista kattonu. Ja jokanen kosketus. Voi paska. Mä luulin olleeni jo kuivilla tästä asiasta. Näköjään en. Helvetin kuustoista.

Heräsin hetkeen vasta kuullessani oven sulkeutuvan. Isabella oli lähteny. Tuijotin en-mihinkään. Ilmaa mun ja Sarahin välillä.
"Well, that was weird..." sanoin monotonisella äänellä. Samaan aikaan, mä halusin huutaa ja raivota Isabellalle siitä, miks me annettiin meijän suhteen mennä tähän pisteeseen. Samaan aikaan halusin lähtee pois ja jatkaa Auburnin välttelyä viimeseen asti. Ihan kuten olin tähän päivään asti tehnyt. Kirotut autot.

"If you hadn't figured out yet, we have really fucked up history with Isabella" jatkoin tuijottamista tyhjyyteen. Mun piti kirjaimellisesti ravistaa päätäni, et sain tarkennettuu katseen pöytään ja siitä hitaasti nostin sen Sarahiin. Mä en osannu yhtään sanoo, mitä naisen päässä liikku, mut mulla oli fiilis, ettei se ollu mitään hyvää. Se ihanan euforinen ja kukkaispoika olo maanantai aamusta oli kadonnu jonnekki. Ihan, ku sitä ei olis ikinä ollu.

Mä kuuntelin ja olin hiljaa, se oli mun roolini tässä ihan selkeästi. Isabella hävisi, mutta Thomaksen kasvot olivat vääntäytyneet kivuliaan näköisiksi, mä tunnistin sen hyvin, koska olin nähnyt sen ilmeen omilla kasvoillani niin usein. Ja mä olin edelleen hiljaa.

Thomas selitti epääräisesti sen ja Isabellan väleistä, mutta eipä niitä kukaan enää epäillytkään. Mun teki pahaa katsoa Thomaksen vääntelehtimistä, mutta mulla ei ollut keinoja auttaa. Me oltiin kuitenkin tunnettu vasta päiviä.
"It kind of was a little obvious", sain vihdoin sanottua ja ihmettelin itsekin miten mun ääni oli niin lempeä.
Mun käsi tarttui Thomasta kädestä kiinni, ihan kun mä olisin välittänyt miehestä enemmänkin.

Mun olis oikeesti tehny mieli halata sitä, mutta pysyin paikoillani ja pidin katseeni vakaasti Thomaksessa. Sillä oli omat demoninsa taisteltavana.

Sarahin ottaessa mun kädestä kiinni, olisin halunnu nousta ylös ja lähtee naisen kans pois Auburnista. Valitettavasti se ei ollu mahollista. Tai ainaki se olis hyvin mielenkiintonen episodi taksin odotuksen kanssa.
"That is why don't come here. I wiuldn't say we have unfinished business, but this ended up a bit strange between us. But it shouldn't matter. Not anymore..." varovasti nostin katseen Sarahiin. Fuck this.

Nousin ylös ja kiersin pöydän toiselle puolelle, varoen mut varmoin ottein nostin naisen penkiltä ka kiersin kädet Sarahin ympäri. Gosh, se tuntu rauhottavalta. En ollu vähään aikaan halannu ketään tällee. Ja se tuntu hyvält. Rutistin Sarahia, niiku mun koko elämä olis ollu naisesta kiinni.

Thomas tartti mun autoo. Argh. Vaihtasin ihan just bemarin Novaan, jossei tää lopu. Vilkasin puhelinta samalla, kun astelin kartanosta ulos. Empä sitten lähe hakee sitä tupakkaa. Miehen vika viesti oli ollu yksinkertainen hurry. Eikö se mies ollu vieläkää yli sen ja Isben säädöstä? Huhhuh. Ja mä luulin olevani vaikee parisuhteessa.

Tallin pihalla ei kuitenkaan näkynyt ketääb, joten voisin ihan hyvin hoitaa päiväheinät hevosille tarhaan ja päiväkahvit omaan kuppiini loungessa. Talli oli hiljainen ja tulevasta kuntosalista kuulu vaimeita ääniä. Ai hitto. Oliko Isabella pyytäny mua auttaa? Shit. No hoidan Thomaksen ensi. Kävelin reippain askelin loungen ovelle ja vedin sen auki.
"So this is her. Hi, Sarah" sanoin ja vilkutin halaavalle kaksikolle.

"I get it. It's not like I have a clean past either", vastasin ja kieltäydyin antautumasta muistoille, jotka pyrkivät pintaan. Niille oli toinen aika ja paikka.
Thomas nousti vihdoin katseensa muhun ja mä näin kaiken sen epävarmuuden alta miten vahva katse olikaan. Mies nousi ylös ja halasi mua lujaa, hetken mä jo pelkäsin, että se olis koittanu suudella. Sitä en olis sallinut, koska musta ei kenenkään laastaria todellakaan tehtäisi.

Mä hengitin syvään maaleilta ja öljyltä haisevaa tuoksua ja halasin Thomasta tiukasti takaisin, tajuten samalla miten paljon olinkaan kaivannut sellaista itsekin.
Mä hätkähdin, kun loungen ovi aukesi rytinällä ja Jonny asteli sisään. Mulle tuli ihan sellainen olo, kuin olisin tehnyt jotain kiellettyä.

Jonnyn sanat saivat mun kulman kohoamaan, ai musta oli puhuttu?

Rauhallisuude tunne alko pikku hiljaa syrjäyttää niitä muistoja, jotka Isabella oli kommentillaan saanu nousemaan pinnalle. Sarah piti musta kii lähes yhtä lujaa, ku mä naisesta. Kuitenkin hätkähtäen oven ääntä. Ei saatana. Tuliko Isabella takasin?
Jonnyn ääni.

Päästin naisesta irti ja käännyin veljeäni kohti.
"Fuck off", sanoin ja mulkaisin tyhmästi virnuilevaa veljeäni. Äsken mieleen ilmaantunu rauhallisuus muuttu ärsyyntymiseks. Tää ei ollu oikee hetki, ottaa tätä aihetta esille. Ei todellakaan.
"Chill, we can talk about this-", Jonny pyöräytti ilmassa ympyrän sormellaan meijän ympäri "-later with beer or what ever."

Käännyin takaisin Sarahin puoleen ja äänettömästi muodostin huulillani anteekspyynnön. Mä puhuisin tästä vielä Jonathanin kanssa, valitettavasti, mut Sarahille tuskin sanoisin mitään. Ellei nainen ite kysyis.

Veljesten keskustelu oli hämmentävän mielenkiintoista seurattavaa, mä en todellakaan ollut ajatellut saavani näin paljon tietooni Thomaksesta näin pienen ajan sisällä, hitto vie tässä oli tavattu jo melkein kaikki veljistä eksiin ja niin edespäin.
Jonny ei ottanut Thomaksen sanoja kamalasti tosissaan, nauroi vain räkäisesti. Thomas pyysi multa äänetömästi anteeksi, mutta mä tajusin, että nyt ei oltu tallin omistajien edessä.

"I see you're the mature one of the two", osoitin sanat Thomakselle, vaikka toinen oli juuri kiroillut veljelleen.
"And by all means, talk now, I'm in no hurry and since you're going to talk about me, I assume, I think it would only be fair if I could be there to defend myself."

Ristin käteni rintojeni päälle ja tuijotin veljeksiä haastaen. Hitto vie mä en ollu mikään nähtävyys, josta kirjoitettaisiin puolelle kylälle jälkikäteen kommentteja.

"Sorry, it's just weird seeing my brother like this", sanoin jo hiipuvan hekottelun seasta. Ja toden totta, oli tosi hämmentävä nähä Thomas naisen kanssa niin... Normaalisti? Kuin kaksikko olis enemmänki. Tai mistäs mä tiesin, vaik olisivatki.
"I've never seen him with a woman", jatkoin.

Olinhan mö nähny Thomaksel naisia, mut ne kaikki oli panoja. Sarah anto itestään fiksun vaikutelman, joten uskoin broidin kyllä ottavan turpaan, jos pelleilisi jotain enemmänkin.
"You can go now", Thomas vastas mulle ja elehti käsillään mua lähtee.
"Okay, chill bro. I was about to take a jog anygays", naurahin ja jätin kaksikon keskenään. Jep. Me puhuttais vielä Thomaksen kanssa.

Jonny osas hoitaa sittenki homman kotii ihan hyvin, vaikka mua alkoi vähän mietityttämään miehen sanat. Mä silmäilin Thomasta vähän mietteliään näköisenä, kun tämä vihdoin sai häädettyä veljensä ulos loungesta. Mä en missään kohdin ollut halunnut löytää ketään, varsinkaan Kallasta, mutta sitten vielä tämä toistaiseksi epäselvän suhdemääritelmän toinen osapuoli oli täysin kokematon niinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin parisuhde. Mun mielessä kävi ajatus, että mitenköhän kovin olin polttamassa näppejäni tällä tiellä?

"Well that was...interesting", rikoin hiljaisuuden vino hymy kasvoillani. Thomaksen hiuspehkosta oli karannut suortuva miehen kasvoille ja mä huomasin kliseisesti haluavani suoristaa sen takaisin ruotuun. Jäin silti paikoilleni, katsellen Thomasta.
"Did you remember to get the keys?"

Hymyilin puolittain Sarahin kommentille. Huomasin naisen kattovan mua huvittuneena. Did you remember to get the keys?
"Shit ! Hold on a sec", lähdin veljen perään ja sain Jonathanin kiinni tallin ulkopuolelta. Veli iski avaimet mulle ja naurahti vihjailevasti. Mätkäsin sitä olkapäähän ja käännyin takasin loungen suuntaan.

"Right... I got what I came here for... So, I should get going", mun olis jossain vaiheessa pakko mennä himaan, mut silti halusin viettää aikaa Sarahin kanssa. Katselin naista mun edessä ja yritin olla näyttämättä liian toiveikkaalta. Mistä lähtien halusin viettää aikaa toisen kanssa ihan muuten vain? Ja vielä naisen! Kalla selkeesti on pehmentäny mun päätä.