Kellonaika on nyt 26.10.21 10:59

34 osumaa on löytynyt haulle 0

More than meets the eye | Sarah R.

28.06.2021
Kirjoitettu yhdessä @Thomas R. kanssa.

Puhelimen ääni tunkeutui levottoman unen läpi, Sarahin oli pakko tuijottaa hämärää kattoa hetken aikaa saadakseen kiinni todellisuudesta.
"Sarah", nainen ynähti tuntemattomalle numerolle ja vilkaisi kelloa - se oli neljä aamuyöstä.
"Hei neiti, anteeksi häiriö", vanhempi miesääni aloitti puhelun ja hyvin pian latina oli jo eteisessä pujottamassa kenkiä jalkaansa. Rappukäytävä oli hiljainen ja hissin tulossa kesti pienen ikuisuuden. Juhannuksen kestänyt ryyppäysputki (ei sitä oikein muuksikaan voinut sanoa) Antonin kanssa oli saanut olon jokseenkin huteraksi ja humala taisi edelleen olla vahvasti läsnä.

"Olen todella pahoillani, en tiennyt mitä muutakaan tehdä. Olitte hänen hätäyhteyshenkilö, sain numeronne hänen puhelimestaan."
Sarah katsahti taksin takapenkillä röhnöttävää kehoa ja huokaisi syvään.
"Kiitos, teit ihan oikein. Voin maksaa hänen matkansa", Sarah sanoi ja kaivoi puhelimensa taskustaan. Mobilepayn kautta siirretyt eurot toivat eteen seuraavan ongelman - kuinka raahata 80 kiloa velttoa lihaa rappukäytävään, hissiin ja vielä siitä kotioven taakse? Taksikuski astui taaemmaksi eikä tehnyt elettäkään auttaakseen Sarahia kun tämä kumartui takapenkille ja veti ensin miehen kunnolla istumaan. Kevyt ravistelu ei tuottanut tulosta, mutta hieman aggressiivisempi heiluttelu ja poskella käynyt kämmenselkä saivat potilaan virkoamaan edes vähän.
"Huomenta. Pääsetkö ylös?" Sarah kysyi naurahtaen ja tarkkaili tuttuja silmiä edessään.
Virne levisi Thomaksen huulille.
"Am I in heaven?" nuori kysyi katsoessaan tuttuja silmiä, jotka promillemäärä oli saanut näkymään tuplana. Enempää ei britti ehtinyt sanoa, kun tunsi varman otteen käsivarressaan, joka repi häntä ulos mustasta Audista.

Sarah sai todella ponnistella saadakseen itseään pidemmän miehen sisälle. Hississä toinen painautui nojaamaan vielä enemmän naista vasten, puristaen tämän itsensä ja hissin metallisen seinän väliin. Sarah yritti olla ajattelematta hengitystä niskassaan tai kylkiluita puristavia käsiä ympärillään kovinkaan paljoa. Muuten he eivät ainakaan kävelisi lyhyttä matkaa hissiltä asunnolle.

Lyyhistyen pehmeälle sohvalle, Thomas sulki jälleen silmänsä ja hekotti kevyesti.
"The fuck are you doing here?" Mies ei keksinyt yhtäkään hyvää syytä sille, miksi latina oli hänen asunnollaan.
"Apparently paying your taxi", Sarah hymähti huvittuneena, istuen itsekin sohvalle melko voimattomana. Viikonloppu vaati selvästi veronsa ja lyhyeksi jääneet yöunet eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Latina mietti olisiko hänen aika hankkia itselleen kahden makuuhuoneen asunto, sillä yökyläilijöitä tuntui riittävän.
"Did you have a fun evening?" Sarah kysyi kääntäen kasvonsa Thomasta kohti. Nainen saattoi olla vieläkin hieman humalassa illan jäljiltä.
"Hell yeah! Sami ate five moths for a shot of vodka, even tho' he would've gotten the booze anyways", Thomas sopersi ja hieroi käsillään kasvojaan. Laskiessaan kätensä vatsansa päälle, kostea kangas sai miehen avaamaan silmänsä. Tumman t-paidan helma sekä farkkujen etumus sen alla olivat märät. Muistikuva yöllisestä vesisodasta vyöryi miehen mieleen. Housujen taskusta löytyi palanen lähes läpinäkyvää lateksia.
"And we had a fight with water filled condoms. It wasn't like any of us could've used them in any other way", naurunpuuska pääsi karkaamaan Thomaksen suusta ja tämä käänsi katseensa Sarahiin. "I know for a fact, you would've loved it."
"Oh my God", Sarah pudisti päätään huvittuneena. Hän oli jo unohtanut miten viihdyttävää seuraa humalainen Thomas oli.

Nuori kumartui eteenpäin ja humalaisen silmä-käsikoordinaation turvin yritti saada märän paidan yltään, sotkeutuen kuitenkin käsivarsiinsa.
"Little help here?"
"Hey, I'm not your mot… okay, fine. Just stay still and raise your arms", Sarah huokaisi huvittuneena ja pyöräytti silmiään. Hän nousi ylös ja tarttui paitamyttyyn, jonka Thomas oli pyörittänyt lyhyessä hetkessä tiukkaan solmuun. Vaatekappale ei antanut hevillä periksi ja Sarah alkoi jo miettiä keittiösaksien hakemista, kun kostea paita yhtäkkiä antoi periksi ja horjahdutti naisen vaarallisen oloisesti kohti lasista sohvapöytää. Viime hetkellä nainen sai tasapainonsa pidettyä ja katsahti edessään istuvaa paidatonta eksäänsä, yrittäen olla katsomatta selkeästi piirtyviä lihasten muotoja.
"You alright?" Sarah kysyi naurahtaen ja puristi kosteaa paitaa sormiensa välissä yrittäen rauhoittaa hakkaavan sydämensä, joka ei ollut saanut muistiota nykyisestä parisuhdestatuksesta.
"I'm always wine. Fine I mean", Thomas sanoi ja hieroi taas kasvojaan. Humalatila ei tuntunut antavan periksi seuraavien minuuttien aikana, joten kaiken näkyminen kahtena piti vain kestää. Sekä silmien kiinni pitämistä tulisi välttää, ellei haluaisi kokea miltä Suomen Tivolin High Voltage tuntui jokaisella kerralla näkökentän ollessa pimeänä.

Hiljalleen ymmärrys siitä, ettei Thomas ollutkaan omassa kodissaan löi vasten tämän humalaista näköä. Mies vilkaisi naista vieressään, joka piteli rutistusotteessa miehen paitaa.
"You know that's going to leave wrinkles", Thomas toinen kulma koholla virnuillen sanoi latinalle. Nuori huomasi myös lyhyet vilkaisut yläkroppaansa ja virne levisi.
"We both know how gorgeus I am. No need to be so secretive."

Sarah havahtui tuijotuksestaan, vilkaisi kädessään olevaa kangasmyttyä, Thomasta ja taas paitaa, kunnes lopulta heitti kostean vaatekappaleen omistajansa kasvoja kohti.
"I wasn't looking", nainen väitti ja hieraisi kasvojaan turhautuneena siitä, että humalainen Thomas oli tajunnut hänen katsovan ja vielä huomauttanut asiasta.
"But if you're really that sharp still, maybe I should call you another taxi to take you home?" Sarah ehdotti, vaikka ei todellisuudessa ollut päästämässä Thomasta enää sohvalta mihinkään. Nukkukoot humalansa siinä pois.
"You also have a piece of condom still on your chest, just so you know", Sarah huomautti vielä huvittuneempaan äänensävyyn ja pakotti itsensä hakemaan kaksi lasillista vettä keittiön puolelta.
Thomas laski katseensa rinnalleen ja huomasi vaivaisen sormenpään kokoisen palasen ihollaan, otti sen sormiensa väliin ja neppasi kohti Sarahia tämän palatessa lasien kanssa.
"Something to remember me by." Surullinen katse välähti Thomaksen silmissä ja nuori oli varma, että nainen oli myös nähnyt sen. Thomas heilautti kuitenkin kättään ilmassa ja vaihtoi nopeasti aihetta.
"So, I'll get the bed and you sleep on the couch?"
"No", Sarah vastasi nopeasti.
"We both get the bed?" Huvittuneisuus täytti britin mielen ja manifestoitui nauruna, jota Thomas ei itsekään ollut kuullut vähään aikaan. Ennen kuin Thomas antoi Sarahille mahdollisuutta vastata, mies pudisti päätään ja otti vesilasin pöydältä ja tyhjensi sen yhdellä kulauksella.
"Just keep guessing", Sarah naurahti, ilon läikähtäen perhosen siipien värinänä rintakehässään kuullessaan Thomaksen nauravan niin rennosti. Siitä oli tovi, kun nainen oli viimeksi kuullut sen.

"Alright, let's get you sleeping young man, you - and I - have a long day of headache waiting in the morning. But you really do need to get those pants off too, I don't want you to ruin my couch" Sarah kytki sisäisen äitihahmonsa päälle ja ojensi Thomakselle tyynyn ja ohuen peiton, jotka oli jääneet Antonin jäljiltä odottamaan kaappiin siirtymistä. Haukotus karkasi itse äitihahmonkin huulilta, vaikka tosiasiassa naisen ajatukset olivat sillä hetkellä vähiten nukkumaanmenossa. Sitä ajatusta Sarah ei kuitenkaan aikonut näyttää ulospäin, sillä olihan hänellä poikaystävä, jonka olinpaikasta ei ollut sillä hetkellä kylläkään tietoinen.
"Did you know I was coming to crash here or did you have a nightly visitors earlier?" Thomas vilkaisi Sarahia ja tämän sohvalle heittämiä petivaatteita. Kipu vihlaisi Thomaksen rintaa. Vaikkei kaksikko ollutkaan enää pitänyt kummemmin yhteyttä toisiinsa, Thomas oli pitänyt yllä toivoa siitä, ettei Sarah olisi löytänyt miestä vierelleen. Mutta puoli vuotta takaperin käyty kohtaaminen tallin tuttavuuden kanssa oli varjostanut Thomaksen ajatuksia. Olivatkohan he enää tekemisissä?
"No, I had a friend over this weekend", Sarah vastasi totuudenmukaisesti, mutta ei aikonut selventää asiaa sen enempää. Anton ei ollut mikään sellainen yövieras, jos unohdettiin, että mies oli perjantaina herännyt alasti Sarahin vierestä. Mutta se nyt oli ihan vain väärinkäsitys Antonin puolelta.

Mies kampesi itsensä sohvalta ylös ja haroi nopeasti hiuspehkoaan, ennen kuin sivuutti kivun ja kaipauksen, vilkaisi Sarahia, housujensa sepalusta ja otti askeleen kohti naista.
"I'm afraid I'm way too fucked up to do this without your help, sweety", mies virnisti ja katsoi jälleen latinaa edessään. Jos Sarah lähtisi leikkiin mukaan, britillä voisi olla vielä mahdollisuus voittaa naisen sydän itselleen. Jos ei… Sitten ei.
"Seriously, Thomas?" Sarah nauroi, mutta tajusi samalla miten paljon sormet halusivat jatkaa leikkiä. Ja keuhkot. Ja sydän. Olo oli yhtäkkiä hatarampi, mitä hetki sitten ja syy siihen seisoi takkuisen hiuspehkon kanssa naisen edessä, ilman paitaa ja kohta ilman housuja.

"I do kinda think you wouldn't want me to be another of your drunken mistakes, mister", Sarah huomautti loppujen lopuksi saatuaan hillittyä sen idiootin sisällään, joka halusi palavasti kuroa heidän välisen matkan umpeen ja upottaa sormensa Thomaksen sotkuisiin hiuksiin. Siinä menisi ihan selkeä raja hiekassa parisuhteen pettämisessä, jos hän alkaisi availemaan toisen miehen sepalusta keskellä yötä.
"We both know I have made a huge mistake in the past, and it has nothing to do with sleeping with you." Thomas ei uskaltanut irroittaa katsettaan naisesta. Kuitenkin se, ettei Sarah ollut paennut paikalta takoi lisää toivoa Thomaksen rintaan. Toisaalta, latina ei ole ikinä ollut luovuttavaa tai pakenevaa tyyppiä. Ja sitä Thomas rakasti toisessa. Tätä hän ei kuitenkaan voisi sanoa ääneen vaikka kuinka halusi. Mies ei halunnut maalata piruja seinille tai kokeilla onneaan enempää.
"Well, if either of us wants to get some sleep, I guess we should…", sanat eivät suostuneet lähteä Thomaksen suusta. Nuori ei halunnut yön loppuvan ihan vielä. Toinen varovainen askel Sarahia kohti tuntui maailman pelottavimmalta, mutta silti luontevimmalta asialta.

Sarah seurasi tapahtumaa utuisen verhon takaa, joka lamaannutti elintoiminnot sydäntä lukuunottamatta, sillä se halkaisisi pian naisen rintakehän auki. Latina oli aivan varma, että Thomas näkisi sen raivoisan liikkeen hänen ihollaan.
"...go to sleep. Yeah", Sarah henkäisi voimattomasti ja mietti miten kauan Thomas Raynott tulisi olemaan hänen kryptoniittinsä. Meripihkaiset silmät tuijottivat tuttuja silmiä, näki niissä vieläkin yksityiskohdat, jotka olivat kauan sitten tulleet tutuiksi.
"I need to go pee", Sarah keksi mieleensä ensimmäisenä tulleen syyn liikkua, mutta jalat eivät totelleet vieläkään. Thomas katsoi naista, joka ei kuitenkaan liikkunut kylpyhuoneen suntaan.
"Are you waiting for me to offer some help or…?" virne levisi miehen huulille ja Thomas saattoi kuulla Sarahin pidättävän hengitystään. Kaksikon väliin mahtui tällä hetkellä muutama sunnuntaihesari, mutta silti välimatka tuntui liian pitkältä. Thomas vastusti kiusausta koskettaa brunettea ja yritti keksiä jotain muuta tekemistä käsilleen. Rikkomatta katsekontaktiaan hän avasi sepaluksensa ja työnsi farkut nilkkoihinsa. Sarahin ilme ei näyttänyt värähtävän milliäkään, muttei myöskään naisen katse britin silmistä.
"Are you sure you're done with me? For good?"

Se oli melkein kuin suoraan kohtaus Kauniista ja Rohkeista.

No. Sarah tiesi, ettei voinut sanoa sitä ääneen. Ei vain voinut. Hänen luonteenlujuutta ei oltu ikinä vielä testattu niin kovin, kuin sillä hetkellä. Nainen saattoi tuntea Thomaksen ruumiinlämmön ihollaan - miten helposti ja vaivatta hän olisi vain voinut nojata muutaman sentin eteenpäin ja koskettaa toista.

"Mierda", Sarah kuitenkin sanoi ääneen, työnsi Thomaksen kohti sohvatyynyjä ja sen sijaan, että olisi mennyt itse perässä, pakeni vessaan lukiten oven takanaan. Oli vaikea hengittää ja hän joutui haukkomaan henkeään saadakseen keuhkonsa pakotettua toimimaan. Kirosanalitanja juoksi naisen kielenpäällä kun tämä kumartui altaan ylle ja kastoi kasvonsa jääkylmällä vedellä. Se tuntui melkein kiehuvan pelkästä kosketuksesta herkkää ihoa vasten.
Koputus kylpyhuoneen oveen kuulosti ihan liian äänekkäältä Thomaksen korvissa.
"Sarah, honey, I'm sorry. I didn't mean to upset you…", ääni oli vaimea, mutta mies oli varma että toinen kuulisi sen veden kohinan yli. Thomas ei tiennyt, mikä oli enää sallittua ja mikä ei. Oliko hän kuitenkin ylittänyt jonkin näkymättömän rajan, jota ei olisi saanut missään nimessä ylittää?
"Please, open the door. I don't want to leave things like this."

Hiljaisuus venyi venymistään, eikä miehellä ollut enää mitään hajua, miten päin olla tai mitä sanoa. Oliko kuitenkin ollut virhe antaa puhelin taksikuskille ja ohjeistaa soittamaan sillä noutaja määränpäässä. Thomas oli uskonut miehen soittavan veljelleen. Toisin kävi.
"I can go if you want."
Kylpyhuoneen ovi aukesi ja huomattavasti hillitymmän oloinen Sarah paljastui sen takaa. Nainen katsoi Thomaksen silmiä, tiesi tarkkaan tunteet niiden takana.
"It's okay. Let's just go to sleep now, we're both just too drunk to do anything smart." Sarah oli löytänyt vessareissunsa aikana vähän lisää rippeitä itsehillinnästään.
"What if I don't want to do anything smart?" Thomas kysyi, nojaten vessan oviaukkoon pelkissä boksereissaan. Sarah piti huolen siitä, että hänen katseensa ei laskenut toisen solisluita alemmaksi. Siinä kohtaa olisi ollut täydellinen hetki mainita Mikestä, mutta Sarah ei saanut sanoja suustaan.

"I…" nainen aloitti, nielaisi yrittäen kostuttaa kuivunutta kurkkuaan. Ei sen pitänyt olla näin vaikeaa. "I wish it was that easy. I really do."
Sarah piti kiinni kynsin ja hampain siitä järjen äänestä, jonka ääni oli hädin tuskin kuultavissa. "Good night, encantador", Sarah hymyili väsyneesti.
Thomas katsoi naisen kävelevän ohitseen makuuhuoneeseensa ja pettymys valtasi miehen mielen. Olisiko tilanne erilainen, jos Thomas olisi tehnyt tai sanonut jotain eritavalla? Makuuhuoneen oven sulkeutuminen sulki myös Thomaksen ulos Sarahin elämästä. Tai ainakin siltä se tuntui sillä hetkellä.

Mies rakensi itselleen vaatimattomampaakin vaatimattomamman pedin sohvalle ja joi loput nesteet vesilasistaan. Mies vilkasi makuuhuoneen ovea ja lopulta asteli sen taakse, koputti siihen ja  raotti ovea hieman.
"I love you. Even when you don't want me to. I won't give up fighting for you. Not until you say so."
Sarah, joka oli juuri pohtinut kuuluiko hänen ilmoittaa poikaystävälleen yövieraastaan, makasi pimeydessä käsi suunsa edessä täysin liikkumatta. Hän saattoi kuulla veren kohisevan suonissaan, tiesi ettei ne sanat tulisi ikinä tuntumaan samalta kenenkään muun sanomana. Mitä hän olisikaan antanut, että olisi kyennyt pyytämään toista lopettamaan hänen puolestaan taistelemisen ja siirtymään eteenpäin. Hän oli yrittänyt jo niin kauan, ettei enää tiennyt kuinka saada mies ymmärtämään, että oli hänen omaksi parhaakseen jos hän vain unohtaisi yhden typerän Sarah Reyesin edes olleen elämässään. Oman särkyneen sydämensä nainen kykeni kantamaan suurimmaksi osaksi aikaa, mutta britin sydämen hän halusi olevan taas ehjä.
Thomas lähti, varmasti luullen Sarahin nukkuvan ja vasta sitten nainen saattoi hengittää jälleen. Pimeyden keskellä hän ei erottanut edes oven ääriviivoja huoneen toisessa päässä. Ääni hiljaisuuden keskellä oli kuiskaustakin heikompi, "I love you too."

Lopulta Sarah ei laittanut Mikelle viestiä, yrittäen myydä ajatuksen itselleen, ettei Thomaksen yökyläily ollut sen isompi asia kuin Antonin tai Ellien. Hän oli Miken kanssa parisuhteessa eikä toistaisi virhettään uudelleen, ei vaikka houkutus oli tällä kertaa vähintään miljoona kertaa suurempi.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 28.06.21 15:57
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

24.12.2020
Kirjoitettu yhdessä Thomaksen ja Miken kanssa.

“Mmm, joo, kyllä se käy. Joskus viideltä? Hyvä, nähdään sitten”, Sarah lopetti puhelun hymyillen ja käveli sitten tutusta ovesta sisälle. Myönnettäköön, hänen ja abuelan välit olivat kiristyneet siitä mitä ne olivat joskus olleet, mutta joulua ei jätetty välistä oli mikä tahansa hiertänyt heidän välejään. Sarah potki mustat korkokengät jaloistaan eteisessä ja nuuhkaisi jouluruokien täyttämää sisäilmaa.
“Hola, abuela”, Sarah tervehti ja kävi halaamassa isoäitiään, joka työsti viimeisiä jouluruokia keittiössä. Vanhaksi naiseksi Elisa oli edelleen tarmokas ja tuntui jopa nuortuneen silmissä sydänkohtauksen jälkeen.
“Hola Sarah, Feliz Navidad.”
“Feliz Navidad.”

Hiljaisuutta, jonka täytti joululaulut kesti vain hetken verran, kun ulko-ovi kävi uudemman kerran. Patrickin naurun olisi tunnistanut kuka tahansa ja Sarah oli hieman lämmennyt veljelleen sen jälkeen kun tämä oli alkanut seurustella Jonathanin kanssa.
“You should’ve seen his face!” Jonathan nauraa räkätti Patrickin kanssa Thomaksen kustannuksella. Vanhempi veljistä oli kertonut, kuinka Thomas oli monta vuotta takaperin pyytänyt mummiltaan G.I. Joe -nukkea joululahjaksi ja Grace oli autuaan tietämättömänä ostanut Thomakselle kyseisen hahmon naisversion.

Thomaksen sydän jyskytti rinnassa. Nuori ei ollut nähnyt Sarahia vähään aikaan ja kaikista maailman paikoista, hän oli viettämässä joulua naisen perheen kanssa. Elisa oli syystä tai toisesta laittanut Patrckin kautta viestiä Thomakselle, että tämäkin oli tervetullut joulupöytään tänäkin vuonna, sikäli tämä viettäisi juhlan Suomessa. Thomas ei ollut suoraan sanoen uskaltanut kieltäytyä naisen kutsusta.

“Hei Elisa, mahtavat tuoksut, kuten aina”, Jonathan sanoi astellessaan keittiön puolelle. “Merry Christmas”, hän jatkoi ja ojensi vanhemmalle naiselle pienen punaiseen käärepaperiin käärityn lahjan. “Patrick valitsi sen.”
"Hey lads", Sarah hymähti tiskin toiselta puolelta, jättäen täysin huomiotta sen pienen rytmihäiriön sydämessään, jonka Thomaksen näkeminen sai edelleenkin aikaiseksi. Elisa kiitteli kamalasti saamastaan lahjasta ja kehuistaan, oli oikeastaan vähän omituista ajatella miten niin pullantuoksuinen vanha nainen saattoi vain hetkessä ryhtyä oikeaksi mafiosoksi, jolle ei tullut mieleenkään ryppyillä.

"Mitäs teidän valtakuntaan kuuluu?" Sarah kysyi Jonathanilta ja veljeltään. Kaksikolla oli pitänyt ilmeisen kiirettä, sillä naisesta tuntui ettei ollut nähnyt ystäväänsä ikuisuuteen. Meripihkaisten silmien katse kävi Thomaksessa ja jollain tavalla aiempaa rennompi hymy käväisi Sarahin punatuilla huulilla ennen, kun tämä käänsi huomionsa takaisin Jonathaniin. Mustan pitsireunaisen mekon korkean kauluksen alla oli tutuksi käynyt kevyt paino viime joulun lahjasta, kauniista riipuksesta jonka Thomas oli hänelle ostanut. Sarah ei muistanut enää aikaa koska se ei olisi ollut hänen kaulassaan.

"Haluatko ihan varmasti kuulla?" Jonathan naurahti veikeä hymy huulillaan ja kaappasi Patrickin kainaloonsa. Ilme Sarahin kasvoilla kertoi, ettei yksityiskohtia olisi tarve käydä läpi.
"The usual", Jonathan lisäsi. "Tosiaan, Thomas sai tavallaan ylennyksen maalaamolla." Ylpeys kuulsi Jonathanin äänestä.
"Ei sitä ihan ylennykseksi sanoisi", Thomas sanoi nolona laskien katseensa jalkoihinsa. "Pienehkö vastuualue lisää, that's it."
"Pfft, so modest", vanhempi veljistä tuuppaisi toista ja hymyili leveästi. Thomas vilkaisi kulmiensa alta Sarahia ja tunsi verensä lähenevän kiehumispistettä. Hyvällä tavalla. Vuosi sitten mies oli antanut toiselle lahjaksi kultaisen riipuksen. Olikohan latina heittänyt sen pois? Myynyt rahoiksi kultasepälle?
"Oi, onneksi olkoon", abuela puuttui keskusteluun ja vaati saada tietää lisää heti, kun ruoat saataisiin kannettua pöytään. Nuoriso otti astioita kantoon ja kattoi valtavan pöydän ruokailutilassa. Sarah mietti miten abuela oli löytänytkin jälleen niin täydelliseltä vaikuttavan kuusen ja kuka sen oli koristellut.

"Sanoinhan, että sininen sopii kuuseen hyvin", Patrick tokaisi kuin olisi kuullut mitä Sarah ajatteli.
"Olit aivan oikeassa", abuela myötäili ja istutti kaikki pöydän ääreen.
"Ruvetkaahan syömään sitten ja Thomas, kerrohan siitä sinun ylennyksestäsi. Toivoisin kyllä välillä, että Sarah löytäisi sellaisen työn itselleen jossa pääsisi etenemään", Elisa höpisi ja katsoi sitten nuorempaa vierastaan lämmin tuike silmäkulmassaan eikä välittänyt Sarahin silmienpyörittelystä tuon taivaallistakaan.


Thomas ei tiennyt, kuinka oli ansainnut Elisalta näin lämmintä kohtelua. Eihän kaksikko edes tavanneet toisiaan niin usein. Nuori ojenteli lisukekippoja eteenpäin sitä mukaan, kun vieressä istuva Patrick ojensi niitä hänelle. Thomas kertoi lyhyesti keskustelustaan pomonsa kanssa, kuinka tämä oli osoittanut työhönsä enemmän panostusta kuin ennen, ja miten se myös näkyi hänen työnsä laadussa.
"Ei oo broidi juossu likkojen perässä nii siks se on ehtiny tekee töitäki", Jonathan niljaili ja yritti olla katsomatta Sarahia. Hän oli tietoinen nuoren parin viileistä (paremman sanan puutteessa) väleistä, eikä toivonut jäädä siihen väliin enempää kuin oli jo aikanaan ollut.
"Mistäs sä sen tiedät?" Sarah kuitenkin kysyi yllättävän kepeällä äänensävyllä ja muodosti kasvoilleen pienen virnistyksenkin katsoessaan kumpaakin Raynottin veljeksistä. He olivat Thomaksen kanssa eronneet hyvissä väleissä juhannuksen eksymistapauksen jälkeen ja Sarah koitti kepillä jäätä josko he olisivat jo pääseet sellaiseen pisteeseen missä toiselle saattoi jo vähän naljailla.
"Well… Joka kerta, ku oon käyny ton kämpillä syystä tai toisesta, siellä haisee feminiinisen hajuveden sijaan hiki ja paska. Excuse my language", Jonathan katsoi pahoitellen Elisaan ja käänsi sitten huomionsa takaisin Thomasiin.
"Hiki ja raha, veliseni", Thomas korjasi ja naurahti. Nuori vilkaisi Sarahia ja hymyili tälle pehmeästi. Pieni toivon kipinä mahdollisesta tulevaisuudesta naisen kanssa syttyi Thomaksen rinnassa.


Ruokailu jatkui kevyen jutustelun säestyksellä ja Jonathanilla oli pitkästä aikaa olo, että Thomaskin tosissaan nautti olostaan Reyesin taloudessa. Vanhempi veljistä oli ollut hieman huolissaan Thomaksen hukuttautuessa töihin, ettei tämä osaisi enää olla sosiaalisissa tilanteissa. Mutta hei, kyseessä oli Thomas. Perheen social (butter)fly. Totta kai nuori mies osasi.

“Etkö aio syödä tuon enempää?” abuela kysyi huolestuneen näköisenä Sarahilta, kun naisen lautanen oli harvinaisen tyhjillään eikä tämä ottanut lisää ruokaa, vaikka koko pöytä notkui herkuista.
“Mä lupasin mennä illemmalla yhden kaverin kanssa syömään, tulen huomenna sitten santsaamaan”, Sarah kertoi ja vaikka hänen äänensä ei värähtänytkään, nainen piti huolen ettei vilkaissutkaan Thomaksen suuntaan. Hän saattoi vain toivoa, että Jonathan ei ryhtyisi tivaamaan lisätietoja tästä kaverista, jonka tunsi, vaikkei tiennyt tuntevansa.
"Friend, eh?" Jonathanin kasvoilla kuitenkin käväisi vihjaileva hymy. Hän tunsi Sarahia sen verran, ettei uskonut tämän lähtevän vain kaverin kanssa syömään kesken Elisan laittaman ruoan.
“Niin, kaverin”, Sarah vastasi pitäen katseensa vakaana katsoessaan ystäväänsä. Periaatteessa eiväthän he Miken kanssa olleet kavereita enempää. Paitsi ehkä osittain vähän harmaalla alueella, mutta eihän sitä laskettu.
Thomas tunsi piston rinnassaan, vaikkei tällä ollut mitään oikeutta olla mustasukkainen tai mitään muutakaan sen tyylistä. Yrittäen saada huomionsa toisaalle Sarahin mainitsemasta ystävästä, Thomas kiitti Elisaa ruoasta ja tarjoutui auttamaan astioiden viemisessä takaisin keittiön puolelle.

Jonathan laski viimeisen puulastan kuivaustelineeseen altaan yllä olevaan kaappiin ja kuivasi kätensä keittiössä olevaan pyyhkeeseen.
"Kiitos avusta, Jonathan ja Thomas. Olisipa omat lapsenlapseni yhtä avuliaita", Elisa kiitteli ja nyökkäsi päällään lähes huomaamattomasti Patrickin suuntaan. Aussi puhui jostain Sarahin kanssa eikä kiinnittänyt mitään huomiota keittiön suulla käytävään keskusteluun. Sisarusten keskusteluhetki kuitenkin keskeytyi ovikellon soittoon ja hetken ajan kaikki katsoivat vain toisiaan. Abuela oli lähdössä avaamaan ovea, kun Patrick ponnahti ylös.
“Voin käydä”, mies tokaisi ja kiirehti eteisen suuntaan.

Sarah nousi myös pöydästä ylös ja hakeutui Thomaksen luokse. Jonathan ja Elisa hävisivät kuin sanattomalla sopimuksella olohuoneen puolelle.
“Hei, mitä sulle kuuluu?” Sarah kysyi hiljaisella äänellä ja nojasi hymyillen keittiön ovensuuhun. He eivät olleet jutelleet kunnolla pitkään aikaan ja naista kiinnosti kuinka toisen arki oli sujunut juhannuksen jälkeen. Ylennyksen lisäksi tietenkin.
"No velihän sen tossa safkan ohessa sanoki; töitä", Thomas naurahti ja hymyili pienesti. "Teilläki taas cup ohi, varmaan iha ok fiilis ottaa taas vähä rennommin. Jos ehtis muuallekki ku satulaan", mies lisäsi. Hän ei odottanut naisen tajuavan suoralta kädeltä miehen vihjausta siitä, josko tältä löytyisi aikaa myös Thomakselle. Nuoren miehen taskussa kuumotteli reilun sadan euron lahjakortti Horzen liikkeeseen. Se ei voittaisi edellisvuoden lahjaa, mutta hän halusi antaa Sarahille edes jotain. Ja tämä lahja varmasti tulisi käyttöön.


“Löysin tämmöisen, tää on vissiin sulle sisko”, Patrickin ääni keskeytti kaksikon keskustelun ja he kääntyivät katsomaan näkyviin ilmestynyttä hahmoa yhtä aikaa.

Mikke tunsi molempien henkilöiden katseen itsessään Patrickin sanojen jälkeen liiankin hyvin, sillä hän ei ollut tottunut olemaan huomion keskipiste oikeastaan missään muualla kuin hetken omalla vuorollaan kilpailukenttien sisäpuolella tai sitten, noh, toki Sarahin kanssa yksityisesti, mutta sitä ei laskettu tähän tilanteeseen mukaan. Nyt mies tervehti muita hieman lyhytsanaisesti ja vasta sen jälkeen Mikke alkoikin hahmottamaan paremmin kenen kanssa hän jakoi huoneen. Sarah seisoi toisen miehen kanssa keittiön ovensuussa ja tunsi pienen piston rinnassaan. Oliko se mustasukkaisuutta? Eikö Sarahin pitänyt olla Elisan luona ainoastaan veljensä ja tämän poikaystävän kanssa?

"Mikke..?" Sarah äännähti yllättyneenä ja siirsi katseensa olohuoneen suureen seinäkelloon. Se näytti varttia yli viisi ja latina mietti oliko ruokapöydällä oleva puhelin sammunut vai mennyt äänettömälle. Ajatus tietysti hälveni johonkin taka-alalle, kun asetelma upposi vihdoin myös naisen päähän. Mikke, joka ei ollut poikaystävä mutta häilyi sillä rajalla, seisoi hänen isoäitinsä kodissa ja paikalla oli abuelan lisäksi vähän kriittisempi yleisö. Sarah olisi halunnut vilkaista vieressään seisovaa Thomasta, mutta ei uskaltanut. Hän ei halunnut nähdä sitä katsetta eksänsä kasvoilla, josta välitti yhä liian paljon. Ei, vaikka tietenkään Sarah ei ikinä myöntäisi että Mikke oli muuta kuin kaveri hänelle.

"Öh, mun puhelin taisi sammua, anteeksi. Haluatko lähteä...heti?" Sarah kysyi Mikeltä ja tunsi lämmön nousevan iholleen. Abuela tuijotti vuorotellen häntä ja Mikkeä, yrittäen selvästi selvittää katseellaan kuka toinen oli miehiään.
"Ei teillä mikään kiire varmasti ole, voimmehan tarjota kaverillesi vaikka glögiä ja joulupipareita, jos hän haluaa", abuela lausahti muotoillen sanansa kuin kysymykseksi, mutta antoi samalla ymmärtää että poispääsystä oli turha haaveilla.
Jonathan pääsi juuri ja juuri keittiöön vessasta, kun näki tutun henkilön huomion keskipisteenä.
"Mikke perkele", mies naurahti ja lätkäsi tätä kevyesti selkään. Mies kiersi katsettaan paikalla olevissa ihmisissä, eikä voinut olla sivuuttamatta Sarahin tukalalta vaikuttavaa oloa, eikä Thomaksen "haluan-pois-täältä" -ilmettä.

Jonathan puikkelehti Patrickin viereen ja antoi miehelle pikaisen pusun poskelle.
"Meijän varmaa pitää lähtee liukenee", mies sanoi. "Lupasin Lyylille porkkanoita joululahjaks." Kuullessaan veljensä kommentin, Thomas taisteli pysyäkseen paikallaan, ettei olisi juossut suoraa päätä eteiseen ja ovesta ulos. Kukaan ei kuitenkaan liikkunut.

Mikke katsoi kaikkia paikalla olevia vuorotellen piilottaen samalla pienen epävarmuuden minkä tunsi rinnassaan. Muiden kysymykset ja tukala tilanne ei helpottanut lainkaan sitä mielentilaa mikä oli tullut jo silloin kun hän tiesi, että hänen pitäisi hakea Sarah ovelta. Nyt Miken katse mittaili päästä varpaisiin Sarahin vieressä seisovaa miestä, joka vaikutti vähintään yhtä ahdistuneelta kuin hän itse. Aarnisuo joutui käymään pienen sisäisen kamppailun ryhdistäytyäkseen.
"Kiitos tarjouksesta", Mikke kiitti Elisaa miellyttävästä tarjouksesta, vaikka ajattelikin, että tarjouksen takana piili jotain muutakin. Siitä välittämättä mies siirsi katseensa Thomasin kautta Sarahiin. "Sarah, meidän pitää varmaan kuitenkin jo mennä, että ehditään. Pöytävaraus odottaa…"
Miken levoton katse kävi Jonathanissa, Patrickissa ja sitten se palasi Sarahin kautta viimeiseen mieheen.

“Joo”, Sarah äännähti saamatta kuitenkaan jalkojaan liikkeelle. Koko tilanne tuntui niin absurdilta - siinä Mikke tapasi juuri ensimmäistä kertaa hänen isoäitinsä, veljensä ja ennen kaikkea eksänsä jouluaattona, vaikka nainen ei ollut varma tiesikö Mikke mikä hänen ja Thomaksen status oli nykyään.
“Mitäs sinä Mikke sitten teet työksesi, jos saan kysyä?” abuela jatkoi sädekehänsä kiillottelua vaikka Sarah aavisteli kyllä mikä keveiden kysymysten takana lymyili. Se, että Elisa oli kutsunut Thomaksen tänäkin jouluna heidän luokseen oli vain puoliksi naisen ystävällisyydestä kiinni. Tuskin abuelan mielipide Thomaksesta ja yhdestä rakkaudesta oli muuttunut sinä aikana juurikaan. “Sarah ei olekaan kertonut sinusta oikeastaan mitään”, nainen jatkoi ottamatta kuuleviin korviinsa nuorison lähtöaikeita.

"Olen ratsuttaja ja opetan satunnaisesti paria ratsastajaa ystäväni tallilla." Mikke kertoi lyhyesti(vaikka hieman epäröiden). Hän ei halunnut leuhkia rahatilanteellaan, vaikka ei myöskään piilotellut sitä. Tilanne oli miehelle täysin uusi, eikä hän tiennyt miten tällaiseen piti reagoida.
"Tunnetaan Sarahin kanssa myös tallilta.." Mies jatkoi Elisan suuntaan, kunnes  puuttui kiusalliseen tilanteeseen viemällä huomion toisaalle itsestään. Mikke käännähti yllättäen Thomaksen puoleen ja tarjosi kättään käteltäväksi.
"Mekään ei olla vielä nähty. Mikke Aarnisuo."
Thomas taisi hetken liian pitkään katsoa Miken ojennettua kättä, mutta tarttui siihen ja kätteli toista kuin ketä tahansa muuta. Paitsi Mikke ei välttämättä ollut kuka tahansa. Sehän saattoi olla Sarahin uusi mies tai jotain. Ajatus kaikui Thomaksen mielessä.
"Thomas Raynott", nuorempi vastasi ja piti äänensä vakaana, eikä paljastanut epävarmuuttaan muille.

Jonathan oli kauhulla seurannut tilannetta vierestä ja huomaamattaan rutistanut miehensä käsivartta yha kovempaa ja kovempaa. Vasta Patrickin hiljainen murahdus sai Jonathanin virkoamaan oikean elämän lähes telenovelasta ja hellittämään otettaan.


Mikke katsoi epäröiden Thomakseksi esittäytynyttä miestä ja vilkaisi Sarahia sivusilmällään. Miehen päässä liikkui monen monia skenaarioita mitä tämä Thomas oli naiselle. Olihan hänet sentään kutsuttu Elisan joulupöytään, Mikkeä ei. Samalla sana Raynott jäi Aarnisuon päähän ja katse siirtyi hitaasti Jonathaniin.
"Ootte siis ihan sukua?" Veljiä tai serkuksia ihan varmasti, Mikke päätteli ja samalla hän pohti yrittikö Jonathan tarkoituksella tutustuttaa Thomaksen Sarahiin?

"Öh, joo. Thomas on Jonnyn veli", Sarah sai vihdoin äänensä takaisin. Vatsan ympärillä tuntui epämiellyttävä paine, ihan kuin joku olisi kiristänyt korsettia liian kireälle. Nainen saattoi jo kuvitella kuinka keskustelu siirtyisi hänen ja Thomaksen tuntemiseen ja halusi välttää sen jos vain oli mahdollista. Sarah pakotti jalkansa liikkeelle, vaikka ne tuntuivat lähinnä hyytelöltä. Petturipuhelin odotti sammuneena ruokapöydällä ja Sarah otti sen käsiinsä, nähden sitten isoäitinsä ilmeen, kun tämä siirsi katseensa Sarahista Mikkeen. Sarah yritti pudistaa päätään, mutta ele ei ehtinyt toteutukseen kun abuela oli jo äänessä.

"Oletko sinä Sarahin poikaystävä?"
Sarah tunsi veren pakenevan kehostaan ja myös Mikke vaivaantui kysymyksestä vähän liiankin näkyvästi. Mies avasi suunsa vastatakseen heti jotain, mutta sanaakaan ei tullut ulos, joten tämä kääntyi nopeasti katsoamaan Sarahia. Naisen katse kuitenkin kertoi paljon, joten Aarnisuon täytyi vastata tähän selvästi aivan itse.
"Ööm.. en ole.. mmh.. kuten tuossa aiemmin mainitsin niin ollaan vaan tallikavereita." Mikke oli kuin peura ajovaloissa, eikä hieman epäröivä vastaus tuntunut kelpaavan täysin Elisalle.
“Joo”, Sarah sai tokaistua ja yritti sitten raapia kasaan viimeisiä itsevarmuutensa rippeitä. Koko tilanne tuntui olevan niin tulenarka, että sen pitkittämisestä ei seuraisi mitään hyvää.
“Me mennään nyt”, nainen sanoi, mutta ei lainkaan niin päättäväisesti mitä olisi ehkä pitänyt.

Mikke ainakin näytti helpottuneelta Sarahin lähes työntäessä miehen edeltä eteiseen, kaksikko puki ulkovaatteet päälleen melkein ennätysnopeasti ja latina yritti olla ajattelematta tilanteen jälkipyykkiä sillä hetkellä. Ehkä olisi jopa helpompi vakuuttaa läheiset pelkästä ystävyyssuhteesta kun sen toinen osapuoli ei olisi siinä herättelemässä sähköisiä tuntemuksia pelkällä läsnäolollaan?
“Sarah?” abuela kuului huhuilevan jostain olohuoneen ja eteisen välimaastossa. Luojalle kiitos hidastuneista jaloista, nainen ehti ajatella.
“Mene, mene”, Sarah kuiskasi Mikelle pidätellen jo nauruaan tajutessaan tilanteen koomisuuden. Siinä he juoksivat pakoon mummo-ikäistä vanhusta ja tämän teräviä kysymyksiä. Ulko-ovi avautui vauhdilla ja ihan viimeiseksi ennen sen sulkeutumista Sarah huusi heipat isoäidilleen, veljelleen, exälleen ja ystävälleen.


Hyvä ettei tummanharmaa Porcshe sutinut Miken kääntäessä sen keulan kohti ravintolaillallista.
“Ei meillä enää ole mikään kiire”, Sarah muistutti virnistäen, toivoen ettei Mikke ollut turhan järkyttynyt kaikesta.
“Paitsi meidän pöytävaraukseen, jäädään ilman ruokaa vielä”, mies muistutti ja vilkaisi vieressään istuvaa naista merkitsevästi. Kai se oli jännityksen jälkeinen tila tai ehkä se, etteivät he olleet ehtineet nähdä muutamaan päivään, mutta yhtäkkiä Sarahin ei enää tehnytkään mieli ravintolaan.
“Haittaisiko se niin kamalasti? Voidaan tietysti tilata kotiinkin vaikka pitsaa”, nainen ehdotti hipaisten sormillaan tummien hiusten reunalta, kaulan herkkää ihoa. Se tuntui lämpimältä viileitä sormia vasten ja kosketus sai Miken värähtämään.

Katseet kohtasivat ja vain hetken ajan Sarah mietti miten turvallista olikaan kun kuski ei kiinnittänyt huomiota edessä aukeavaan tiehen. Kumpikaan heistä ei yhtäkkiä enää muistanut mitä viisi minuuttia sitten oli tapahtunut.


kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 18.01.21 21:00
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

05.07.2020
Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.

Grillinuotion liekit paloivat elävinä Sarahin muistissa. Ne nuolivat janoisina kuivia risuja muuttaen puun ensin punaiseksi liekkimereksi ja lopulta mustaksi hiileksi. Järven vesi oli ollut kylmä paljaita varpaita vasten ja palju oli lämmitetty vähän liian kuumaksi, että siinä olisi ollut mukava olla. Hyttysten ininä oli lakannut jossain vaiheessa ja laskenut aurinko oli noussut uudelleen puiden latvojen ylle.

Sarah käveli hitaasti hiekkatietä pitkin, väistellen pinnan alta nousevia kiviä ja juuria, joihin voisi loukata varpaansa. Maa tuntui viileältä jalkapohjia vasten, eilisen musta bilemekko vähän liian kevyeltä vaatteelta niin aikaiseen aamuun, kun aurinko nosti yön jäljiltä kosteuden ilmaan.
Mikään ympärillä olevista maisemista ei näyttänyt tutulta, mutta Sarah ei halunnut enää palata takaisin mökille. Eikä hän ehkä olisi kehdannut mennä kysymään mieheltä jonka viereltä oli herännyt, että missä mahtoi olla, kun ei edes muistanut toisen nimeä.
Nainen jatkoi hidasta kulkuaan, tietämättä missä välissä oli hukannut puhelimensa ja kaiken muun omaisuutensa kenkiään myöten. Päätä koski eiliset viinat, eikä humala tainnut olla vieläkään täysin laskenut.

Kaikesta huolimatta Sarah ei vaipunut epätoivoon, hän jaksaisi kyllä kävellä ja lopulta löytäisi jonkun paikan, josta saisi soitettua vaikka Jonathanin hakemaan tai jotain. Kunhan ei olisi missään turhan kaukana Kallasta ja miehellä ei olisi aamutallivuoroa sunnuntaiaamun kunniaksi.

Thomas oli jaksanut katsoa känniääliökavereitaan koko viikon ajan, mutta sunnuntaiaamuyönä krapulanaamat olivat vain vituttaneet nuorta. Muutaman ylimääräisen vapaapäivän turvin mies oli ottanut puolikkaan Koskenkorvapullon mukaansa ja lähtenyt tutkimaan läheisiä teitä aamun valjetessa hiljalleen horisontista. Astellessaan kauemmas vuokramökin pihasta, viiden äijän äänet hiipuivat tasaisesti hiljaisuudeksi.

Useamman minuutin käveltyään Thomas tuli pienehköön risteykseen, toinen vei takaisin isolle tielle ja toisen varrella olisi lisää kesämökkejä täynnä joko humalaisia ja krapulasta kärsiviä juhlijoita ja sen päässä viileää vettä täynnä oleva lätäkkö. Ilman parempaa määränpäätä britti jatkoi tietään syvemmälle metikköön lenkkareiden rapistessa hiekkatiellä. Tummansininen tuulitakki oli ollut täydellinen valinta viileähköön aamuyöhön ja kevyt alkukesän tuulahdus toi tutun kesän tuoksun mukanaan.

Kuten myös toisen ihmishahmon tien toisessa päässä ennen mutkaa, jonka taakse tie jatkui ties kuinka monta kilometriä, kunnes saapuisi järven rantaan. Vastaantulija näytti väsyneeltä, juhlinnan jälkeen riutuneelta, hieman krapulaiselta sekä Sarahilta.

Katseet kohtasivat ja molemmat pysähtyivät, kuin yhteisestä sopimuksesta. Sarah mietti hetken miten luontevaa olisi hypätä nokkosten peittelemään ojaan piiloon odottamaan turvallisempaa ajankohtaa matkan jatkamiselle. Peukalo liikkui jähmeästi etusormea vasten naisen miettiessä parasta lähestymistä tilanteeseen, kun Thomas teki päätöksen hänen puolestaan. Mies jatkoi kävelyään häntä kohden ja Sarah vilkaisi taakseen, kuin laskelmoidakseen saisiko sittenkin jollakin tapaa kadotettua itsensä takanaan olevaan metsikköön.

“Moi”, sana koristeltiin hermostuneella naurahduksella eikä Sarah liikkunut vieläkään mihinkään. Miten kaikista maailman ihmisistä hän törmäisi juuri Thomakseen siellä jumalan selän takana? Sarah oli yhtäkkiä hyvin tietoinen korkeakauluksisen mekkonsa alla lepäävästä riipuksesta, jonka ostaja pysähtyi omituisen matkan päähän hänestä, kuin tietämättä mikä oli sopiva etäisyys tilanteessa.

"Hei", mies vastasi yhtä kiusallisella hymyn puolikkaalla. Mitä helvettiä tässä tilanteessa voisi loppujen lopuksi tehdä, kuin jatkaa matkaansa? Sarah oli työntänyt Thomaksen pois luotaan viime näkemällä, eikä ollut halunnut ottaa yhteyttä jälkeenpäin. Mies jättäytyi muutaman askeleen päähän ja jätti suunnitelmansa jatkaa matkaa sikseen.
"Kysyisin mitä sä täällä, mut tuskin mun tarvii tietää", Thomas sai sanottua ja tajusi vasta sen sanottuaan, miten kusipäältä kuulosti. "Tarkotan siis, et… Suoraa sanoe en tiiä mitä tarkotan."

Sarah puri alahuultaan ja mietti kuinka selvästi näytti juuri siltä, että ei ollut nukkunut juurikaan silmäystäkään viime yönä. Olisiko tilanne vielä kamalampi, jos hän myöntäisi Thomakselle, ettei oikeastaan tiennyt itsekään mitä teki siellä? Tuskin.

“Mä en”, Sarah huokaisi ja hieroi päätään, jota alkoi vähän kivistää sekä tilanne, että eiliset juomat. “Mä olen ehkä vähän eksyksissä.”
Sanojen ei kuulunut kuulostaa ihan niin epätoivoisilta ja paikkaillakseen äänensävyään, nainen ryhdistäytyi sen verran, mitä paljailta jaloiltaan kykeni.
“Tai siis, niin. Sori, en mä halua vaivata sua tyhmillä kysymyksillä”, Sarah lisäsi ja hymähti tavalla, jonka ehkä olisi pitänyt olla huvittunut, mutta ei kuulostanut siltä alkuunkaan. Katse tutki ennemmin Thomaksen lenkkareita, kuin tuttuja silmiä edessään.
“Please, do. Ei mulla oo tässä parempaakaan tekemistä.” Mies heilautti kaksikon välissä puolikasta pulloa Kossua ja hymähti myöskin huvittuneena.

Thomas nyökkäsi siihen suuntaan, kuin mistä oli tullut ja otti ensimmäisen askeleen taaksepäin, olettaen että nainen seuraisi.
“Noh, ainakin löysit tielle. Ja viel sellaselle jolta pääsee isolle maantiepätkälle. Mutta downside on, lähin tuppukylä tai pitäjä, miksikä sitä haluu kutsuu on toistakymmentä kilometriä etelään.”

Thomas avasi pullon korkin ja nosti pullon huulilleen. Otti pienehkön suullisen ja vilkaisi muutaman askeleen perässä varovasti askeltavaa naista. Mies hymähti toisen kerran ja pysähtyi. Paljain jaloin kävely hiekkatiellä täynnä teräviä kiviä ja risuja ei ehkä ollut paras idea.
“Mua alkaa sattuu sieluun kattoo tota sun rämpimistä. Hyppää reppariin.” Thomas huomasi lähes kauhistuneen katseen naisen silmissä ja tiesi toisen alkavan väittää vastaan. “Enkä ota kieltävää vastausta. Mut yks ehto, sun pitää kantaa tätä-” Thomas kohotti pulloa “-etkä saa pudottaa sitä.”
“Voi helvetti”, Sarah parahti pyöräyttäen silmiään. Hän vihasi sitä, että ensimmäisenä mieleen tulviva muisto liittyi Robertiin ja siihen, miten toinen oli tehnyt ihan saman yli vuosi sitten bileiden jäljiltä, kun joku oli varastanut Sarahin kengät.

Nopein tapa päästä pois tilanteesta oli siis vain totella, naisen jalat tuntuivat kipeiltä jo nyt, eikä hän halunnut kuvitella miltä muutama kilometri lisää tekisi.
Sarah tarttui varjeltuun pulloon, otti siitä luonnollisesti rohkaisuhuikan ja katsahti sitten Thomasta silmiin.
“Et sitten pudota mua mihinkään nokkospuskaan”, nainen lausui ja hyppäsi sen jälkeen kevyesti selkänsä hänelle kääntäneen eksänsä reppuselkään. Kossupullo lepäsi rennosti Thomaksen solisluuta vasten, kun Sarah yritti olla hengittämättä tuttua tuoksua liian syvään keuhkoihinsa.
“Oot kiltisti, nii voin harkita asiaa”, mies vastasi ja hyppäytti naista kerran hieman parempaan kohtaan. Heilahtavan liikkeen johdosta yksi hiuskiehkura putosi Thomaksen hartialle ja tuttu tuoksu leijaili miehen edessä täyttäen jokaisen aistin sekä mielen muistoilla. Thomas painoi silmät kiinni, veti syvään henkeä ja työnsi kipeät asiat pois kauas siitä hetkestä.

Pitkään kaksikko taittoi matkaa hiljaisuudessa. Thomas jaksoi hyvin kantaa Sarahia, sillä kuten vuosi sitten, ei Sarah nytkään ollut liian painava britin kannettavaksi. Thomas kuuli Sarahin hengityksen korvansa juuressa, muttei uskaltanut kääntää päätään ja katsoa, mihin toinen oli keskittänyt huomionsa.
“Oliko edes hauska ilta?” miehen kysymys täytti hiljaisuuden, joka ei ollut kuitenkaan liian epämukava niin pitkän ajan jälkeen.
“Oli, ainakin niiltä osin, mitä muistan”, Sarah vastasi ja vapautti oikean kätensä halausotteesta siksi aikaa, että sai otettua toisen kulauksen viinapullosta.

“Entä sulla? Mitä sä edes teet... täällä? Missä ikinä täällä onkaan?” nainen kysyi vuorostaan Thomakselta. Tuntui oudolta, mutta samaan aikaan oudon luontevalta olla niin lähellä toista. Pieni humala auttoi siinä varmasti, sillä selvinpäin Sarah tuskin olisi hypännyt miehen reppuselkään - tai sen enempää eksynyt tuntemattomaan metsään paikassa, josta hänellä ei ollut hajuakaan.
“Vuokrattiin muutaman äijän kans mökki”, mies selitti syytään olla keskellä ei mitään. “Ne jäi örveltää sinne enkä jaksanu kuunnella sitä”, Thomas naurahti perään. Britti ei kysellyt Sarahilta mihin tämä halusi saada repparikyydin, vaan kantoi toisen suoraan vuokramökin pihaan ja katsahti tätä pyytäen viinaansa takaisin.

“Me ollaan täällä valitettavasti viel jonkun aikaa. Toisin sanoen huomiseen. Ite oon toinen kuski”, Thomas sanoi kuin olisi kertonut minkä värinen tönö oli. Sarah tuskin olisi kovin iloinen tästä uutisesta, eikä varmasti haluisi jäädä kolmion kokoiseen mökkiin kuuden nuoren miehen kanssa.
“Ai”, lipesi Sarahin huulilta tämän seistessä mökin pihalla, tuntien olonsa jotenkin vielä eksyneemmäksi, mitä hetki sitten. Ojasta allikkoon, vai miten se meni. Nainen muisteli nokkospuskaa metsätien varrella ja mietti olisiko se sittenkin ollut järkevämpi vaihtoehto.

“Onko sulla kännykkää? Mä en tiedä missä mun oma on”, Sarah kysyi Thomakselta ja ryhdistäytyi hieman nähdessään mainitun äijäporukan ilmestyvän kulman takaa tutkimaan etupihalla tapahtuvaa kohtausta.
“Yeah”, Thomas myönsi ja kaivoi puhelimen taskustaan ja ojensi sen naiselle. Sarah hymyili pikaisesti ja avasi näytön lukituksen koodilla, jota britti ei ollut saanut aikaiseksi vaihdettua. Nainen ei halunnut avata viimeksi soitettujen listaa, vaan etsi Jonathanin numeron yhteystiedoista ja pyyhkäisi nimen kohdalta oikealle.

Linja hälytti pitkään, kunnes toisesta päästä kuului melkein vihaiselta kuulostava vastaus. Sitä ei selvästi ollut tarkoitettu Sarahille, vaan puhelimen omistajalle.
“It’s fucking three in the morning, the hell you want?”
“Hei Jonny, Sarah täällä.”
Linja oli hiljainen hetken aikaa, nainen melkein kuuli ajatustyön sen toisessa päässä.
“Mitä helvettiä sä soitat Thomaksen puhelimesta?”
“Se on maailman pisin tarina, mutta se löysi mut jostain metsäpolulta bileiden jälkeen. Pääsisitkö sä hakemaan mut? Mä en kyllä tiedä missä mä edes olen”, Sarah ei kestänyt tuijottaa Thomaksen silmiä ja tämän takana kauempana vielä pysyviä miehiä, vaan käänsi selkänsä näille ja tuijotti läheisiä puita sen sijaan.
“Umm… Nope? Ollaan Patrickin kanssa… Noh… Viettämässä yötä... En tuu olee ajokunnossa ihan hetkeen. Jos ollenkaan”, Jonathan vastasi ja linjan taustalta kuului Patrcikin naurahdus. “Sorry, Sarah, gotta go.”
Mierda”, nainen henkäisi linjan mykistyessä ja kääntyi katsomaan jälleen Thomasta.

Thomas näki Sarahin ilmeestä, että Jonathan oli katkaissut varoittamatta sen enempää. Voimasana espanjaksi vahvisti Thomaksen epäilyn.
“Voit sä taksinki tietenki tilata...? Saattaa vaa tulla aika kalliiks… Ollaa muutama tunti Orijoelta eteenpäin.”
“Tää on joku tuppukylä, Järvipohja, tai jotain”, Kalle sanoi. Jätkä astui askeleen eteenpäin ja katseli tilannetta arvioiden. “Jumissa selkeesti. Tunneksä ton?”
Thomas vilkaisi olkansa yli. Tunsi, tietenkin.
“Ystävä. Kallasta”, Thomas vastasi kuin siinä ei olisi mitään ihmeellisempää. “Kuten sanottu-” britti kääntyi takaisin Sarahia kohti “-taksi tai huominen. Sorry...”

Ystävä. Sana särähti naisen korvaan, mutta tämä ei antanut ilmeensä värähtää. Seisoi vain itsetuntonsa rippeet sylissään, puristaen edelleen Thomakselta lainattua puhelinta, kuin elämänsä tärkeintä esinettä. Selviäisikö hän hengissä keskellä metsää vieraiden miesten (tottakai) seurassa, kun joukkoon lisättiin vielä Thomas (hyvin epävarmaa) yhdestä vuorokaudesta?

Hänellä oli tietenkin varaa taksiin, mutta ei puhelinta tai lompakkoa ja jostain takaraivosta nousi kauhukuvat mielipuolisesta taksikuskista ja yksinäisestä tytöstä ilman puolustuskeinoja.

“Kai mä sitten odotan huomiseen”, Sarah lopulta huokaisi, kun mieleen ei juolahtanut helppoa poispääsyä yrityksistä huolimatta. Nainen ojensi kätensä, jonka sormien välissä piteli Thomaksen puhelinta.
“Kiitos lainasta, -” lause katkesi niin selvästi kesken, ettei sen päätteeksi melkein lipsahtanut sana jäänyt sen vastaanottajalta varmastikaan huomaamatta.
“Kalle, sä saat änkee Sakarin ja Ollin kans sinne toiseen makkariin.” Thomas alkoi heti mielessään järjestää tulevan yön nukkumisjärjestelyjä niin, että Sarah saisi toisen makuuhuoneen kokonaan itselleen.
“Ja sä jaat sen pienemmän sit neidin kanssa vai?” Olli kysyi virnuillen. Thomaksen kielen päällä oli valmiina vastaus en enää, mutta jätti kuitenkin toisen sanoista sanomatta ääneen.
“Mä meen Sepin ja Nikon kans sohvalle. Ollaan nyt ees kerrankin herrasmiehiä.”

Thomas viittoi Sarahia sisälle mökkiin ja jätti pällistelevät känniääliöt omaan rauhaansa. Kalle oli kaikista muista ehkä eniten selvinpäin ja hyvä niin, sillä juuri tämä kyseinen henkilö olisi porukan toinen kuski seuraavan päivän aamuna. Kyllähän sitä päiväkännit ehtisi juoda, mutta Kallen tuntien kaveri pysyi edellisen päivän selvänä kuin valkohanska työvuorossa.

Britti näytti kaikki tarpeellisimmat osat mökistä latinalle ja ojensi tälle omien tavaroidensa seasta pyyhkeensä. Toinen näytti siltä, että oli tosissaan suihkun ja peseytymisen tarpeessa.
“Sorry, tääl ei ollul mitää muuta ku petivaatteet valmiina. Sepi ja Olli on kans joutunu jakaa pyyhkeen”, Thomas naurahti ja yritti saada kireämmäksi muuttunutta tilannetta vähän rennompaan suuntaan.
Sarah nyökkäsi yrittäen pysyä mahdollisimman koossa tilanteen valjetessa pikkuhiljaa tämän päässä. Ajatus siitä, että hän joutuisi pukemaan saman mekon päällensä suihkun jälkeen, tuntui yllättävän vastenmieliseltä.

"Kiitos, oikeasti", nainen lausahti hiljaisesti ja kostutti huuliaan pelatakseen aikaa, jotta saisi kysymyksensä muotoilultua mahdollisimman neutraaliksi.
"Ei sulla olis… mahdollisesti mitään vaihtovaatteita lainata?" Sarah sai lopulta kysyttyä ja irvisti hieman. Hiton hyvä ryyppyretki, Reyes. Pyyhe tuntui hieman nihkeältä sormia vasten ja brunette mietti koska sitä oli käytetty viimeksi. Yritti olla haistamatta tutun saippuan tuoksua siitä. Thomas alkoi kaivamaan omaa laukkuaan ja nosti sieltä harmaat collegehousut sekä valkoisen paidan. Britti ojensi ne Sarahille ja perääntyi huoneen ovelle.
“Sano jos tarviit mitää, yeah”, Thomas mutisi ja katsoi vielä naista päästä varpaisiin. Sarah todellakin tarvitsi suihkua. “Jääkaapis on aika helvetisti sit safkaa ja juotavaa. Jos tekee mieli, skumppaa oli joku halpa pullo ja appelsiinimehua litran tölkis. Kaljaaki on. Ja tietenki sit ei alkoholipitosia nesteitä.” Thomas lätkäisi kämmenellä oven karmia kuin ilmoittaakseen tämän keskustelun olevan käyty läpi.


Tuntia myöhemmin Thomas istui Kallen kanssa mökin verannalla grillin ääressä paistamassa iltapalaksi Kabanossia, samalla kun aurinko nousi yhä korkeammalle taivasta pitkin.
“Kerro nyt ihan tosi toi sun kuvio ton naikkosen kans. Te ette voi vaan olla ystäviä. Sulla ei ole naispuoleisii ystävii...”, Kallen ääni oli huvittuneisuutta täynnä ja Thomas ei voinut olla hymyilemättä kaverinsa kommentille.
“Usko tai älä. Mä en tota naista sais vaikka haluisin”, britti vastasi ja kaihoisa varjo nosti kättään miehen pään yllä. “Sarah on yks helvetin upee nainen”, mies jatkoi ja tyhjensi kaljatölkkinsä jättäen sen verannan kaiteen päälle.

Vesipisarat valkoista t-paitaa selästä ja olkapäiltä kastellen Sarah käveli ruoan tuoksun johdattelemana ulos. Hän oli kuullut Thomaksen sanat, mutta ei taaskaan tiennyt kuinka olisi pitänyt reagoida. Ilahtua, kun toinen ei haukkunut häntä kavereilleen vaiko kauhistua siitä, miten avoimesti Thomas kertoi ääneen kehuja hänestä?
"Riittääkö siitä mullekin yks?" nainen kysyi tehden tulonsa vihdoin tiedostetuksi myös kaasugrillin ääressä oleville miehille. Sarah mietti mielessään miten oli ennenkin lainannut niitä harmaita kollareita istuessaan puutarhakeinun pehmusteiden päälle. T-paidan kaula-aukko oli sen verran avoimempi, kuin naisen oman mekon oli ollut, että se paljasti kaulassa jo yli kuukauden ajan roikkuneen riipuksen sen kantajan huomaamatta. Sarahin kädessä oli kaljatölkki, josta oli hävinnyt vasta pieni osa. Hän oli valinnut suihkussa mahdollisimman miedon saippuan valikoimasta, mutta ei sitä, jonka tuoksu oli painunut vahvasti muistoihin.
"Tietenki, ja kaapissa on lisääki vielä", Kalle naurahti ja ojensi apupöydältä talouspaperirullan Sarahille.

Thomas vilkaisi latinaa ja tunsi sydämensä kiertyvän kipeästi korkkiruuvin tavoin nähdessään naisen miehen vaatteissa, kuten joskus kauan aikaa sitten oli ollut. Britin silmiin pisti kiiltävä riipus ja Thomas tunnisti sen heti. Mies hymyili lämpimästi, muttei ottanut asiaa puheeksi. Jonathan oli kertonut Sarahin pitävän sitä täydellisenä lahjana ja sitä Thomas oli riipuksesta toivonut.
"Mä käyn hakemas yhe paketin vielä, jos noi yhet haluu syyä tai jotain", Thomas sanoi noustessan ylös tuolista, viittoi Sarahia istumaan siihen ja katosi sisälle mökkiin.
"Okei. Mitä Thomas ei kerro meille susta?" Kalle katsoi Sarahia vaatien totuudenmukaista vastausta.

Sarah nojasi päätään tuolin selkänojaa vasten ja kallisti tölkkiä huuliaan vasten. Hän siirsi katseensa Kalleen ja tutki tämän teräviä kasvonpiirteitä. Thomaksen lähdettyä epävarmuus oli seurannut eikä nainen tuntenut oloaan jännittyneeksi Kallen seurassa.
"Se sun pitää selvittää siltä itseltään, mä en osaa sanoa mitä se on kertonu ja mitä ei", Sarah vastasi, sillä hänen ja Thomaksen historia ei ollut mikään ihan kevyin puheenaihe tyypin kanssa, jonka oli tavannut vasta noin tuntia aiemmin.
"Mistä te tunnette?" Sarah kysyi vastavuoroisesti, sillä nainen ei muistanut tavanneensa Kallea aikaisemmin. Eikä varmasti ollutkaan, sillä muuten toinen olisi luultavasti tiennyt enemmänkin.
"Thomas maalas mun autosta takapuskurin kolarin jälkeen muutama kuukaus takaperin", Kalle vastas laittamatta hanttiin aiheen vaihdosta. "Upee vuoden -86 Pontiac Grand Prix. Se, joka sitä naarmutti sais palaa Helvetin leikeissä", nuori mies jatkoi naurahtaen.
"Uskon", Sarah hymähti huvittuneena.

Britti saapui takaisin verannalle pidelleen toisessa kädessään kaljatölkkiä ja toisessa uutta avaamatonta Kabanossipakettia.
"Joko te leidit ootte juorunnu kaiken kaikista", Thomas naurahti ja heitti makkarapakkauksen Kallen syliin.
"Tietenkin. Nyt jaetaan meikkivinkkejä ja kuinka levittää se ihmeen ihonvärinen töhnä paremmin naamaan", Kalle vastasi ja näytti britille keskisormea. Sarah naurahti ääneen.
"You good?" Thomas kysyi Sarahilta, jolle oli antanut oman istumapaikkansa. Brunette sihautti tölkin auki ja nojautui rennosti valkoiseen kaiteeseen kaksikkoa vastapäätä.
"Mm-h", Sarah mumahti myöntävästi ja nosti jalkansa rintakehäänsä vasten, paljaat varpaat kaivautuen tuolin pehmusteeseen. Meripihkaiset silmät näyttivät pehmeämmiltä, kuin aikoihin katsoessaan Thomasta.

Aika teki pikkuhiljaa tehtävänsä.

Grillattuaan iltapalansa kolmikko palasi sisälle ja saivat huomata muun seuruen liittyneen Nukkumatin matkaan kuka mihinkin. Nukkumajärjestelyt poikien osalta saivat uuden käänteen Sakarin, Ollin, Nikon ja Sepin nukahtaneen (sammuneen) sohvalle sekä sen läheisyyteen kovalle puulattialle.
"Kappas. Saahaan toinen makkari täysin itellemme", Thomas hörähti huvittuneena ja heitti käsivartensa Kallen hartioille.
"Oih, ihan kuten hääyönä", Kalle lirkutti takaisin nauraen. Kalle heilautti itsensä irti Thomaksen käden alta ja suuntasi ensimmäisenä vessan suuntaan ja lukitsi oven perässään.
"Kalle on hyvä äijä. Sä tykkäisit siitä varmasti jos tutustusit enemmän", Thomas sanoi hiljaa varoen äänensä kantautumista vessan oven väärälle puolelle. Sarah ei vastannut, sillä lauseeseen ei tuntunut olevan vastausta. Nainen nojasi tukevaa seinää vasten ja tutki tuttuja kasvonpiirteitä, pehmeän humalan antaessa kaikelle sumean verhoilun.
"Sori, jos mä aiheutan hämmennystä teidän viikonlopun viettoon", Sarah lausui lopulta ja mietti miten kohtalo olikaan jälleen pelannut korttinsa tarkasti.
"It's nothing", Thomas pudisti päätään hymyillen. "Alko olee jo pelottavan yllätyksetön viikonloppu." Mies otti askeleen lähemmäs pienemmän makuuhuoneen ovea ja vilkaisi jalkojaan. Oli outoa olla tällaisessa tilanteessa Sarahin kanssa. Vuosi sitten, kaksikko olisi jatkanut samaan huoneeseen, mutta nyt britti kunnioitti kaksikon yhteisymmärrystä tilanteesta sekä latinan omaa tilaa.
"Good night, you", Thomas sanoi kääntäen katseensa vielä kerran Sarahiin ja poistui makuuhuoneeseensa laittaen oven raolleen perässään.

Sarah oli tuijottanut raolleen jätettyä ovea vasta hetken, tuntien sen vetovoiman kasvavan joka sekunti. Kylpyhuoneen lukon naksahdus sai kuitenkin keskittymisen herpaantumaan ja katse kääntyi ulos astelevaan Kalleen. Kohtelias hymy koristi meikittömiä kasvoja naisen liikahtaessa kohti pesuhuonetta.
"Öitä", Kalle toivotti.
"Öitä", Sarah vastasi ennen, kun makuuhuoneen ovi suljettiin lopulta. Hänen oli heti helpompi hengittää.

Seinäkellon sekuntiviisari naksui äänekkäästi ja Sarah oli jo tovin pyöritellyt ajatuksiaan äänen ympärillä. Nainen ei tiennyt mitä kello oli, tai koska pääsisi kotiinsa. Ei tiennyt miten pitkään kestäisi, että verhojen välistä karannut valojuova siirtyisi sängyn päätyyn ja siitä lopulta hänen kasvoihinsa. Lakanat kahisivat latinan vaihtaessa asentoaan. Jostain kuului vaimeita kuorsausääniä ja Sarah epäili niiden kuuluvan olohuoneen jengille.

Makuuhuoneen ovi avautui varovasti ja huoneeseen tulvi vähän lisää valoa. Hahmo kyykistyi oven vieressä olevan kassin luokse, yrittäen selvästi olla mahdollisimman hiljaa. Sarahin ei tarvinnut nähdä paremmin tietääkseen kuka se oli.
"Mitä sä teet?" nainen kuiskasi ja kohottautui kyynerpäidensä varaan pehmeällä sängyllä. Hahmon pää nytkähti ylöspäin ja katseet kohtasivat hämärässä.
"Sorry, unohdin mun laturin. Didn't mean to wake you", Thomas mutisi ja suoristautui johto kädessään.
Hetken ajan kaksikko tuijotti toisiaan, järki ja tunteet pelaten kummankin päässä omaa valtapeliään. Lopulta Thomas otti askeleen ovea kohden, kun hiljaisuus oli venynyt pitkäksi.

"Thomas", Sarah kuiskasi ja miehen keho jähmettyi, toinen käsi ovenkahvalla ja toisessa johtonippu tiukasti sormien välissä.
"Yeah?" äännähdys maalaili molempien ajatuksia pitkin hiljaisen, hämärän huoneen seiniä. Sarah nielaisi niin, että se tuntui herättävän koko talon.

"Thank you", latina lopulta henkäisi ääni karheana, peiton lakana nyrkin sisällä rypistyen. Thomas selvitti kurkkuaan ja veti ovea hieman enemmän kiinni vierellään.
"Always."

Ovi sulkeutui pientä narahdusta lukuunottamatta äänettömästi heidän kahden välillään.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 09.07.20 17:00
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

24.12.2019 - osa 2/2

"Syökäähän sitten", abuela totesi hymyillen, selvästi päättäen olla näkemättä lapsenlapsensa ahdinkoa tilanteessa.
“Dig in lads”, Jonathan naurahti ja katsoi nälkäisenä pöydän antimia. Patrickin huokaisu sai kuitenkin miehen kääntämään katseen vierustoveriinsa. “You got a problem, mate?” tämä naurahti ja tuuppasi tätä kevyesti kyynärpäällään Patrickin kylkeen, joka tuhahti huvittuneena.

“Kuulin, et teil meni Effin kans ihan hyvi viimeses osaris”, Thomas sanoi muina miehinä ja vilkaisi Sarahia viinin kaatamisen välissä. Nuorempi Raynott oli varma, että pöytään kannetut kaksi pulloa punaviiniä ei varmasti tulisi riittämään viidelle hengelle. Varsinkaan kun pöydän ääressä istui neljä nuorempaa ja varmasti enemmän kuin tarpeeksi alkoholia juovaa henkilöä.
“Kiitos kysymästä, Lyyli oli oikein hienosti”, Jonathan vastasi virnuillen ja tunsi omassa kyljessään napautuksen. Patrick tiesi, että Jonathan vain kiusasi veljeään, mutta tilanne Sarahin ja Thomaksen välillä vaikutti erittäin räjähdys alttiita.
“Sarah on taitava ratsastaja, pääsee vielä pitkälle, kunhan vain sitoutuu ratsastukseen, eikä luovuta ensimmäisen vastoinkäymisen myötä”, abuela avusti varsin avuliaasti. Sarah tuijotti viinilasia ja vieritti sormeaan sen reunalla, saaden kristallin soimaan hiljaa.
“Déjalo Sarah”, Elisa huomautti aavistuksen tilanteeseen sopimattomalla kovuudella äänessään.
“O que?” Sarah nosti katseensa isoäitiinsä.
“Anna olla, yritetään selvitä tästä ruokailusta ilman sukuriitaa”, Patrick rauhoitteli saaden pikkusiskonsa tuhahtamaan, mutta laskemaan kätensä lopulta lasilta pöydälle.

Jonathan vilkaisi veljeään, joka oli nostanut katseensa Elisaan ja nyökytteli. Joko Thomas ei tajunnut, mitä Elisa oli hakenut takaa lausellaan, tai ei halunnut.
"Speaking of riding…", Jonathan kumartui Patrickin korvan juureen ja virnisti.
"Sarah on taitava Effin kanssa. Itekin oon sitä ollu todistamassa", Thomas sanoi ystävällisesti ja tuuppasi Sarahia kevyesti olkapäähän. Heti sen jälkeen mies katui kosketustaan, kun tunsi väreiden kulkevan pitkin kehoaan. Sarah yritti pysyä paikallaan, eikä nousta liikkeen voimasta ylös ja kävellä talosta ulos.

Vanhemman naisen sanat jäivät kuitenkin vaivaamaan miestä. Oliko Elisa puhunut vain ja ainoastaan naisen harrastuksesta, vai kenties jostain muustakin siinä ohessa.
"Oot kyllä, Elisa, ylittänyt itsesi. This is damn good", Thomas jatkoi kääntäen ajatuksensa ja huomionsa pois vieressään istuvasta naisesta.
“Voi kiitos, Thomas. Mukavaa, että pääsit liittymään seuraan”, Elisa vastasi mairea hymy huulillaan. Yhdellekään huoneessa olijalle ei jäänyt epäselväksi, että nainen oli varsin tyytyväinen aikaansaannokseensa.

Sarah siirteli ruokia lautasellaan ja yritti olla näyttämättä siltä, että närppi ruokaansa. Hän oli odottanut jouluaterialta paljon, tullut paikalle nälkäisenä, mutta jokin koko asetelmassa oli saanut ruokahalun häviämään. Se ei johtunut oikeastaan Thomaksesta, miehen läsnäoloon toinen oli tottunut jo pikkuhiljaa. Enemmän abuelan “piilotettu” asenne siitä, että heidän olisi pitänyt mitä ilmeisemmin sen illan aikana sopia Thomaksen kanssa ja palata takaisin parisuhteeseen häiritsi.

“Soittaisitko jotain, Patrick? Joululauluja”, abuela toivoi, vaikka jättikin kyselyn varsin vähäiseksi äänensävystään. Mies katsoi yllättyneenä isoäitiään, punnitsi selvästi oliko kieltäytyminen sillä hetkellä millään lailla mahdollista ja huokaisi sitten melkein ääneti.
Tuoli vingahti lattiaa vasten Patrickin noustessa ylös ja kävellessä flyygelin luokse. Hän mietti oliko sitä edes viritetty aikoihin ja että osaisiko hän soittaa enää mitään.
Sormet pyyhkivät viileitä koskettimia, eikä katse noussut tarkistamaan tuijottiko joku. Ehkä se oli perherauhan säilyttämisen arvoista, kokeilla edes?

Jonathan seurasi Patrickia flyygelin luo ja nojasi sen päälle. Mies katsoi odottaen Patrickia, jonka soittoa tämä ei ollut kertaakaan kuullut. Aussi näytti rauhalliselta ja keskittyneeltä. Jonathan olisi halunnut mennä tämän viereen istumaan, mutta pysyi paikoillaan ja yritti olla enempää häiritsemättä tätä.

Ensimmäisten äänien, kokeilevien sointujen myötä Sarah poistui vaivihkaa pöydästä. Hänen ei tarvinnut miettiä mihin keittiössä oli piilotettu hyvä viski, yritti vain olla kolistelematta liiaksi kurotellessaan pulloa ylähyllyltä sormiinsa.
Thomas oli seurannut Sarahia keittiöön ja katsoi, kuinka lyhyehkö nainen kurotteli kaappien syövereihin.
"Need help?"
Tuhahdus kertoi kaiken.
"Obviously not. You never do." Thomas hymähti ja nojasi keittiön tasoon.

"Luulin, et tiesit mun tulevan paikalle." Elisa oli laittanut viestiä miehelle ja kertonut kokkaavansa koko perheelle ja toivoi Thomaksen osallistuvan. Hetken nuori oli epäröinyt juurikin hänen ja Sarahin tilanteen takia, mutta tiesi, ettei Elisan kutsusta kieltäydytty.
"You know… I can leave. You clearly are bothered that I'm here."

Sarah sai viskipullon sormiinsa ja hivutti sen reunalle. Lasipullo putosi naisen käsiin ja tämä kääntyi huokaisten ympäri, katse Thomaksen silmissä.

“Missä vaiheessa sä lopetat anteeksipyytämisen?” Olohuoneesta kuuluva kokeileva soitto ei häirinnyt brunettea, vaikka olikin otettu veljensä uhrautumisesta.
“Haluatko sä viskiä?” Sarah kysyi ja heilutteli kullanruskeaa nestettä sisältävää pulloa eksänsä edessä. Vaikka jonkin aikaa oli ollut hyvä, että Thomas pidättäytyi nöyrässä tilassa, se alkoi nykyään syödä miehen omakuvaa liiaksi. Sarah ei halunnut, että toisesta tulisi loppuiäkseen varovaista, vain, koska oli tehnyt muutaman virheen. Vaikka ne virheet, yhdessä Sarahin omien kanssa, olivatkin maksaneet heidän parisuhteensa, rakkauden, josta luopuminen oli tehnyt helvetin kipeää.

"Maybe never and yes please", Thomas vastasi naiselle saaden toisen huokaisemaan syvään. Tämä astui muutaman varovaisen askeleen lähemmäs brunettea ja jäi turvallisen välimatkan päähän toisesta. Olohuoneen puolelta kuuluva pianon ääni teki tilanteesta oudomman, ainakin Thomaksen mielestä. Mies olisi halunnut vetää Sarahin syliinsä ja olla yhtä onnellinen kuin vuosi sitten. Hän oli tunnustanut itselleen olevansa välillä kateellinen veljeään kohtaan.

Polttavan kysymyksen noustessa Thomaksen mieleen, mies vaihteli painoa jalalta toiselle Sarahin kaataessa hänellekin lasillista. Nainen ojensi toisen lasin Thomakselle ja mies kumosi sisällön kerralla suuhunsa. Sarah tuskin arvostaisi sitä selkeästi kalliin viskin kohdalla, mutta uskoi naisen ymmärtävän, miten paljon Thomas oli tarvinnut sitä.

"Do you ever miss us?" Viskin tuoma rohkeus oli nopeampi kuin Thomas oli odottanut ja hieman häpeissään kysymyksestään laski katseensa tyhjään lasiin kädessään. Sarah sen sijaan yritti olla hengittämättä kurkussaan polttelevaa viskiä keuhkoihinsa kysymyksen myötä. Katse tutki hetken tuttuja kasvoja, kunnes mahdollisuus toisen katseen kohtaamiseen kävi liian suureksi ja nainen laski omansa myös lasiinsa. Hän oli juonut viskiään huomattavasti Thomasta maltillisemmin.

Mitä siihen pystyi vastaamaan? En, jolloin hän olisi valehdellut paitsi Thomakselle, myös itselleen. Tottakai hän kaipasi, helppoutta, läheisyyttä ja hyviä hetkiä. Ehkä osaa niistä huonoistakin. Kyllä, paitsi ei siihen pisteeseen asti, että olisi valmis antamaan edelleen palasina olevan sydämensä takaisin miehelle.
Liikaa oli tapahtunut, kummankin elämässä, että sellainen uusi mahdollisuus olisi voinut toimia.
“Joskus. Mutta se kai kuuluu asiaan”, Sarah vastasi lopulta ja nosti viskilasin uudelleen huulilleen.

Thomas asetti oman tyhjän lasinsa keittiön tasolle ja huokaisi syvään. Tietenkin Sarah ajatteli heitä. Niin ajatteli myös Thomas itse. Paljon oli tapahtunut ja niin moni asia muuttunut todella nopeasti. Myös kaksikon ero.

Mies työnsi käden housujensa taskuun ja tunsi pienen litteän rasian sormenpäillään. Hetken aikaa, Elisan kutsun jälkeen, Thomas oli luullut, että Sarah oli pyytänyt isoäitiään kutsumaan nuoren, mutta nähtyään toisen reaktion aikaisemmin illalla, se luulo oli hävinnyt taivaan tuuliin. Thomas kuitenkin otti rasian taskustaan ja asetti sen lasinsa viereen.
"Merry Christmas, Reyes."

Liian iloinen Joulumaa-kappale soi pianon uumenista Patrickin soittaessa flyygeliä, Jonathanin hoilaten laulun sanoja lähes oikein pienen epävireyden kera. Thomas vilkaisi veljeään, nyökkäsi ja asteli Elisan luo sohvan viereen.
"Mun pitäs lähtee kotia kohti. Kiitos kaikesta. For real."

Sarah tuijotti rasiaa, kuin se olisi polttanut hetkenä minä hyvänsä reiän marmoritasoon. Sormet laskeutuivat sen päälle, nainen ei ollut varma pyörtyisikö kohta. Oliko siellä sormus? Ei voinut olla, ei Thomas olisi niin - tyhmä? Rohkea? Halusiko Sarah, että rasiassa olisi ollut se esine, joka oli aiheuttanut niin paljon tuskaa ollakseen niin pieni?

Ulko-ovi kävi ennen, kun nainen ehti avata rasiaa, ääntä hätkähtäen Sarah nosti katseensa ylös. Abuela asteli keittiötä kohden ja brunette hivutti rasian kämmenensä sisään ennen, kun toinen huomasi sitä.
“Mun pitää lähteä, aamutalli huomenna”, Sarah valehteli ja tunsi, kuinka terävän rasian reuna painautui kämmentä vasten kipeästi. Sydän löi ihan liian kovaa, kun nainen yritti astella mahdollisimman hitaasti ulos asunnosta, jottei törmäisi ainakaan Thomakseen enää ulkona.

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 10.01.20 17:38
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

24.12.2019 - osa 1/2

Mustan, ihonmyötäisen mekon pukeminen joulupöytään saattoi olla enemmän riski, kuin mahdollisuus, mutta Sarah ei välittänyt. Sen kertoi myös mustat, punaisella pohjalla koristellut Louboutinit, joita nainen ei riisunut muiden kenkien viereen eteiseen. Kaulassaan timanttikoru, joka tuntui edelleenkin ihan liian pramealta hänen yllään.
"Feliz Navidad, abuela", Sarah toivotti asetellessaan mustaa villakangastakkiaan naulakkoon. Hän pujotti vyön päät suuriin taskuihin, ettei ne putoaisi pukiessa lenkeistään.
"Ja hyvää joulua Jonny ja Patrick", nainen lisäsi nähdessään ystävänsä ja veljensä seisomassa olohuoneessa munatotit käsissään.

Sarah halasi Jonnyä lämpimästi, veljeään huomattavasti nopeammin ja etsi sitten katseellaan isoäitiään.
"Missä abuela on?" latina kysyi ja vilkaisi lähes valmiiksi katettua pöytää. Lautasia oli viisi, Sarah pani merkille ja ajatteli, että Gloria oli sittenkin tullut Ausseista kotiin jouluksi.
"Ottaa juuri laatikoita uunista", Patrick vastasi ja katsahti poikaystäväänsä hieman varoen. Hän ei tiennyt tiesikö Sarah kuka keittiössä oli auttamassa.

"Jonny, tuutko jeesii?" Thomaksen ääni kuului keittiön suunnalta ja vanhempi veljistä näki, kuinka Sarahin keho jännittyi kuullessaan tutun äänen.
"Coming!" Brunette hihkaisi ja pakeni nopeasti paikalta keittiöön.
Yhtäkkiä tyköistuva mekko tuntui tukehduttavan tiukalta, kun Sarah tuijotti ystävänsä loittonevaa selkää.

Jonathan tunsi kylmän hien koputtelevan, mutta pääsi tunteesta eroon päästessään kauas hieman liian tempperamenttisen naisen luota. Thomas otti vastaan suuren kulhollisen perunalaatikkoa ja laittoi sen keittiön tasolle.
"She's here?"
"Yes." Elisan ääni yllätti Thomaksen, mutta vanhempi nainen hymyili tälle ystävällisesti. "Be good, boys."

Sarahista tuntui, että korkokenkien kannat pitivät epäinhimillisen kovaa ääntä puulattiaa vasten naisen kävellessä keittiöön.
"Miksi Thomas on täällä?" Sarah kysyi ja piti itsepintaisesti katseensa Jonathanissa, jottei olisi tuijottanut kauluspaitaa, jonka ylimmät napit olivat kasuaalisti auki ja hiuksia, joiden sotkuisuus tuntui asettuvan lähes täydellisesti.
"Kutsuin hänet. Kenenkään ei pitäisi viettää joulua yksin", Sarahin yllätykseksi vastaus ei tullut Jonathanilta. Katse siirtyi tyytyväisen näköiseen isoäitiin.

Se katse melkein haastoi olemaan eri mieltä.

Yhtäkkiä oli helpompi katsoa Thomasta, joka tuijotti häntä melkein häiritsevän odottavasti. Kuten kaikki tuntuivat tuijottavan.

Sarah tunsi, kuinka suupielet asettuivat luonnottomaan hymyyn.
"Mä vien nää pöytään", latina hymähti, otti yhden laatikoista ja käveli sen kanssa olohuoneen katetun pöydän ääreen.
"Sarah, wait",Thomas sanoi ja lähti naisen perään. Jonathan katsoi Elisaa huokaisten.
Ihan liian yleellisen näköinen timanttikoru (joka ei mitenkään voinut olla aito) lepäsi Sarahin rintalastan päällä, eikä sallinut jäädä huomaamatta keneltäkään. Thomas saattoi katsoa korua hetken liian pitkään, mutta keräsi paskansa kasaan ja kokosi ajatuksensa.
Britti levitti kätensä sivuilleen Sarahin vieressä ja katsoi tätä luovuttaen.
"Elisa invited me. Okay?" Mies katsoi naista silmiin pyytäen yhteistä rauhaa edes tälle illalle. "I'm here for her. Jos vaan mitenkään sä voit antaa mun olla tän pienen hetken täällä, kiitos. Jos et, mä lähen."

"Mä…" Sarah aloitti ja laski katseensa Thomaksen käsiin, tutki rystysten luita ja yritti hengittää normaalisti.

Jonathan vilkaisi keittiöstä kaksikon perään, mutta vanhemman naisen tekoyskä palautti miehen täysin keittiön piiloon.
"Ei ole kohteliasta salakuunnella toisten asioita", Elisa sanoi vakavasti. Jonathan ehti jo pelästyä, kunnes naisen ilme pehmeni ja tämä naurahti.
"Mua vaan pelottaa molempien puolesta."
Jonathanin mieli palasi kaksikon eroon ja siihen kaikkeen kipuun, joka huokui molemmista.

Sarah nosti katseensa Thomaksen silmiin. Katse haki hetken jotain - mitä, sitä ei edes nainen itse tiennyt.
"Tottakai saat jäädä. Ihan kuten abuela sanoi, ei kenenkään kuulu olla yksin jouluna", hän jatkoi, katsoi katettua pöytää ja kynttilöitä, joiden liekit lepattelivat hänen sydämensä lailla.
"Miten sä oot asettunut uuteen kotiin?" Sarah jatkoi ja siirsi lähimpänä olevaa haarukkaa näön vuoksi vähän lähemmäksi lautasta. Thomas päästi pidätetyn henkäyksen ja hymyili hieman.
"Se on… aika tyhjä…", mies myönsi ja kuuli askeleet takaansa. Patrick oli päättänyt liittäytyä kaksikon seuraan varsin sopivalla hetkellä.

"Sarah, Elisa kaipaa sua keittiöön. Jotain jotain espanjaksi jotain, en tiiä", Jonathan naurahti kantaessaan porkkanalaatikkoa edellisen viereen pöydälle. Mies astui Patrickin eteen ja painoi hellän pusun toisen leualle.
"Yak. Get a room you two", Thomas naurahti ja peitti silmänsä.
"Kiitä onnees ettei olla kämppiksiä", vastasi Jonathan ja veti Patrickin kainaloonsa.
Sarah käytti tilaisuuden hyväkseen ja lipui, niin ääneti, mitä korkokengät antoivat myöden, keittiöön.

"Te olette kyllä soma pari Thomaksen kanssa", abuela totesi nähtyään pojantyttärensä saapuneen.
"Me ei olla yhdessä enää", Sarah muistutti ja kaatoi itselleen lasillisen punaviiniä.
"Höpsis, ei sitä noin vain lakata olemasta. Äläkä nyt mutise mitään."
Sarah huokaisi syvään, hän ei tiennyt millä olisi saanut abuelan ymmärtämään, etteivät he olleet enää parisuhteessa.

Thomaksen pää ilmestyi keittiön puolelle.
"Jotain, minkä kanssa vielä auttaa", nuori mies kysyi hymyillen.
"No jos vielä ottaisit nuo lautaset tuosta valmiiksi pöytään."
"Sure thing", Thomas sanoi ja otti askeleen lähemmäs kaksikkoa hieman epäillen. Mies kuitenkin ryhdistäytyi ja muutaman askeleen jälkeen päätyi Sarahin viereen. Mantelin ja kinuskin tuoksu leijaili naisen ympärillä. Shampoon tuoksu vei Thomaksen viime uuteen vuoteen Englannissa.

Ilotulitukset. Grace. Mökki. Kaikki.

Hymy nousi miehen huulille ja hetken kaikki tuntui normaalilta ja oikealta. Sarahin räpäyttäessä silmiään todellisuus vyöryi Thomaksen yli, jättäen miehen epävarmana ja lannistuneena.
Sarah näki kuinka abuela asteli pois keittiöstä, katseiden kohdatessa, vanhempi nainen nyökkäsi ylöspäin, hymy kutitellen suupieliään.

Katse nousi Thomaksen pään päälle, johon oli jostakin ilmestynyt mistelinoksa. Sarah tunsi sydämensä hypähtävän, ei tiennyt oliko se ihan täysin pakokauhusta. Nainen lipui kauemmaksi, toivoi, ettei Thomas huomaisi syytä.
"Ajattelin, että sä olisit mennyt britteihin jouluksi", Sarah totesi täyttääkseen hiljaisuuden. Hän toivoi, että kaikki olisi muuttunut jo helpommaksi. He olivat selvinneet melkein kuukaudesta samassa asunnossa, yhden illallisen ei olisi pitänyt olla niin vaikeaa.

Thomas vilkaisi samaan suuntaan kuin Sarah ja hymähti nähdessään mistelinoksan.
"Jätän nää pyhät työnteolle", mies sanoi ja työnsi kädet taskuihinsa katsoen Sarahia. "Jonathan on lähössä", Thomas lisäsi nopeasti ja naurahti.
"Mitäs sun vuodenvaihteeseen?"
"En tie…" Sarah aloitti.

"Syyyyyöööömääääään", Jonathanin ääni raikui asunnossa ja Thomas tunsi heti suunnatonta hapeää veljestään. Huutaa nyt toisten kodissa tuolla tavalla.
"...dä", nainen lopetti lauseensa.
"He has no manners…", Thomas sanoi ja viittoi Sarahia ruokailutilaan.
"Mmh", latina mumahti laskiessaan mielessään kymmeneen. Sormet korjasivat hieman kiharrettuja hiuksia, jotka hän oli jättänyt auki. Tuntui omituiselta kävellä Thomaksen edellä olohuoneeseen, Sarah yritti olla miettimättä liikaa kävelyään asettuessaan pöydän ääreen istumaan. Sattumalta ainoat vapaat paikat olivat vierekkäiset, abuelan istuessa pöydän päässä ja Jonathanin ja Patrickin istuessa vierekkäin toisella puolella.

Thomas asettui Sarahin viereen ja vilkaisi merkitsevästi virnuilevaa veljeään. Patrick huomasi sen myös ja tönäisi Jonathania kylkeen.
"Thanks", Thomas kuiskasi Patrickille, joka nyökkäsi vastauksensa.
"Kiitos, Elisa, kutsusta." vanhempi Raynott sanoi ja käänsi huomionsa vanhempaan naiseen pöydän päässä. "Feels like home."

Sarahin kurottaessa kohti punaviinipulloa, Thomaksella oli sama mielessä ja miehen sormenpäät hipaisivat naisen kämmenselkää. Joko Thomas kuvitteli kaiken tai jokainen pöydän ympärillä ollut sielu huomasi kaksikon kosketuksesta aiheutuneen kipinän.
"Sorry, naiset ensin", mies sanoi ja veti kätensä takaisin. Sarah tarttui pulloon tiukasti estääkseen kätensä tärinän muiden silmiltä. Mahanpohjassa velloi ikävästi, kun nainen seurasi tarkkaan lasinsa täyttymistä, jotta punainen neste ei olisi läikkynyt valkoiselle pöytäliinalle.
Se oli yksi niitä hetkiä, kun nainen ajatteli vain selviämistä seuraavaan hengenvetoonsa. Yritti työntää ajatuksistaan pois kaiken muun, kuin mekaanisen suorittamisen. Pullo palautui pöydälle kolahtaen ikävästi, mutta Sarah ei välittänyt. Hän seurasi kuinka pahaenteisesti pullon kaulaa pitkin valui tippa viiniä eikä tehnyt elettäkään korjatakseen tilannetta.

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 08.01.20 19:46
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

19.10.2019

Ensimmäinen osa.

Lopputekstien lähtiessä liikkeelle Thomas sulki ruudun ja kääntyi sohvalla Sarahia kohti.
“Väsyttääkö?”
"Eeeiii", Sarah vastasi pitkän haukotuksen saattelemana ja naurahti hieman.
"Täydellinen ajoitus", nainen mumahti venytellessään, antaen itsensä valua aavistuksen syvemmälle sohvatyynyjen väliin.

"Haluatko sä jo nukkua, mä voin kyllä mennä myös, suihkun kautta tosin", Sarah selvitteli ja kietoi kätensä puuskaan viltin päällä.
“Not tired.” Lyhyt vastaus tuli ihan liian nopeasti Thomaksen suusta ja mies kröhähti sen perään. “Tai siis jos haluut jutella tai jotain nii voin kyl pitää sulle seuraa.”

Thomas oli aikanaan pitänyt itseään kunnon naistenmiehenä, mutta alusta alkaen Sarahilla oli ollut taito saada britti solmuun sanojensa ja mielensä suhteen. Eikä taito selkeästi ollut kadonnut mihinkään.

Mies liikahti entistä lähemmäs Sarahia ja katsoi toista silmiin.
“What is going on with you?”
Sarah liikahti kauemmaksi, se oli enemmän vaistomaista, kuin tahdonalaista ja huomatessaan liikkeen, nainen pyrki minimoimaan sen tehon Thomaksen silmissä.
"Ei mitään ihmeellistä." Mitä tässä nyt eilen sain varmistuksen siihen, että Robert asuu Kallassa nykyään.
"Töitä, hevosia, salia ja sen sellaista", nainen lisäsi nostaen kasvoilleen puolikkaan hymyn.
"Mitä sulle, joko löysit töitä?" Sarah kysyi vastakysymyksenä löytäessään edelleen sopivaa asentoa Thomaksen katseen alla. Miehen katse putosi hetkeksi Sarahin käsiin ja siitä takaisin naisen kasvoihin.
“Joo pääsin takas samaan mestaan. Jos siel jonku aikaa jaksas olla”, Thomas vastasi. Miehellä ei tosiaan ollut mitään suurempia suunnitelmia tulevaisuutensa kanssa. Muuta, kuin muuttaminen Sarahin luota uuteen omaan asuntoonsa.
"No hyvä", nainen vastasi edes hetken aidosti iloisena toisen puolesta.

“Sain muute kämpän. Reilu kilsa keskustasta. Tai kylältä. Mikä onkaan.” Pieni haikea tunne välähti Thomaksen rinnassa ja sai miehen hymyn hyytymään. Vaikka britti oli alusta alkaen tiennyt nykyisen asetelman olevan vain ja ainoastaan väliaikainen, Thomas oli silti vasten tahtoaan kirjoittanut vuokrasopimuksen. Tuskin Sarah kuitenkaan katsoisi Thomasta päivästä toiseen asunnossaan. Varsinkaan juuri nyt.
"Ai." Sarah hämmentyi, sillä uutisen kuuleminen ei ollutkaan pelkästään helpottavaa. Tunteeseen sekoittui myös pieni määrä haikeutta, joka tuntui omituiselta siinä asianyhteydessä.

"Tai siis, onnea. Koska muutat?"
Sarah mietti olisiko ollut parempi vain siirtyä suihkun kautta nukkumaan siinä vaiheessa. Viimeksi, kun he olivat olleet samassa tilassa kaksin siinä promillemäärässä, järki oli ollut kauana illan toiminnasta. Toki se oli ollut aikaa ennen Allisonia.
“Kuun vaihteessa”, Thomaksen ääni oli hiljainen. Ikkunan takaa hohtavat katuvalot loivat kellertävän sävyn olohuoneeseen ja kaksikon kasvoille. Hämärässäkin valossa Thomas ehti rekisteröidä Sarahin kasvojen pienimmätkin muutokset sekä liikkeet kauemmas miehestä.

“Ei mee pitkää, nii pääset musta eroon”, mies lisäsi nyt jo kuiskaten. Kevyt seitinohut hiprakka oli läsnä ja Thomas tiesi sen olevan enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Sarah tiesi, että siihen koukkuun ei olisi kannattanut langeta, mutta tajusi tarttuneensa siihen kuitenkin.
"En mä sitä tarkoittanut ja tiedät sen kyllä. Johan itse suostuin siihen, että saat asua täällä, joten älä rupea marttyyriksi", latina yritti pitää äänenpainonsa mahdollisimman neutraalina, humalan tehdessä siitä kerrassaan mahdotonta.
“En mä sitä”, Thomas lähes keskeytti Sarahin. “Tyhmäkin tajuu sen, etten mä tosiaan ollu sun ensimmäinen vaihtoehto tyypiks, joka punkkais sun sohvalla.”

Thomas oli huomannut naisen olemattoman läsnäolon asunnossa. Milloin toinen karkasi asunnosta ennen Thomasta ja milloin palasi asuntoon vain käydäkseen suihkussa ennen painumista makuuhuoneen puolelle oven taa piiloon.
“For real… Jos sä et haluu mua tänne, sano se.”

If you walk out that door now, we're done.

Thomaksen ilme vakavoitui ja tämä laski katseen käsiinsä. Miehen oli vaikeaa olla naisen lähellä ja se näkyi kauas.
“It wouldn’t be the first time I left, you know.”

Sarah tuijotti. Humalan vuoksi veren kiehumista oli huomattavasti vaikeampi hallita, mutta nainen yritti parhaansa.
"Jos sun on noin paha olla mun kotona, niin lähde. Mä olen tehnyt kantani selväksi päästäessäni sut tänne nukkumaan, en yksin Jonathanin takia. Jos mä en haluaisi sua tänne, sä et myöskään olisi enää täällä."

Jalat olivat petollisen hatarat naisen noustessa ylös. Ne saivat Sarahin horjahtamaan vaarallisen näköisesti sohvapöydän vieressä.
"Helvetti", nainen kirosi hakiessaan tasapainoa. Hänen oli pitänyt suorittaa vakuuttava poistuminen tilanteesta, mutta viski oli päättänyt toisin.
Naisen horjuessa edessään Thomas jätti vastaamatta toisen kommentteihin ja nousi ylös, tarttui Sarahia hartioista ja piti tätä pystyssä, kun toisen jalat oli pettää alta.

“Ja mä oon enemmän ku kiitollinen, et saan olla täällä. Usko pois”, mies hymähti varoen ja katsoi Sarahia silmiin. Kun Thomas oli noin puoli vuotta takaperin kävellyt ulos kaksikon ensimmäisestä yhteisestä kodista, mies ei ikinä kuvitellut enää pääsevänsä näin lähelle Sarahia. Varsinkaan fyysisesti. Eikä tämäkään meinannut riittää miehelle.

Hiprakan antaessa lisäpotkua rohkeudelle ja häikäilemättömyydelle, Thomaksen mielikuvitus juoksi hullun lailla. Sarah tuijotti miehen silmiä miettien, että tilanne oli sillä hetkellä täysin sopimaton. Että Thomaksen ei kuulunut olla niin lähellä.
"No hyvä", nainen vastasi jo vähemmän tomerasti, kuin aikaisemmin ja pyyhkäisi kasvoilleen siirtyneitä hiuksia pois silmiltään. Oli hullunkurista ajatella, että se tyyppi, joka ennen oli saanut polvet pettämään oli sillä hetkellä juurikin niiden varmistimena.

"Mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan", Sarah mumahti saamatta kuitenkaan kehoaan tarvittavaan liikkeeseen saattaakseen sanansa teoksi.
“Do you?” Thomas kysyi hiljaa ja piti edelleen kiinni Sarahista. Britti tunsi oman sydämensä hakkaavan tuhatta ja sataa, kuten myös Sarahin. Tai sitten Thomas vain kuvitteli sen kaiken. Kuten mies oli kuvitellut löytävänsä tiensä takaisin Sarahin elämään, muutenkin kuin sohvalla nukkuvana muukalaisena. Historiana.

“Can I hug you? As a friend… Or something…”

Sarahin pää liikahti, ensin varoen ja sitten varmempana. Liike sai mielen sumuiseksi, mutta silti jollakin tapaa myös selvemmäksi. Hän astui askeleen kauemmaksi.
"Se ei taida olla kamalan hyvä idea", nainen vahvisti seuratessaan katseellaan Thomaksen käsien matkaa olkapäiltään miehen sivuille. Seuraavaksi Sarah tajusi kietovansa sormensa toisen kämmenen ympärille ja puristavansa tuttua kättä kevyesti. Katse nousi uudelleen Thomaksen silmiin.

"Jonathan tosin varmasti arvostaisi halausta", nainen vastasi ja irroitti sitten otteensa toisen kädestä, astuen jälleen askeleen kauemmaksi. Hän oli liian humalassa tehdäkseen järkeviä päätöksiä sillä hetkellä. Katse haparoi pesuhuoneen suunnalla.

“Sorry… Some days I kind of forget that we’re broken up… I guess us being together just felt so right”, Thomas mutisi tuntiessaan edelleen Sarahin käden omassaan. “But I’m… Um… Not gonna keep you from your bed any longer.” Thomas kääntyi sohvapöydän puoleen ja noukki sen päällä olevat tyhjät tölkit sekä Sarahin viskilaskin. Varoen britti ohitti Sarahin ihan tämän vierestä ja vilkaisi naista nopeasti silmiin.
“Good night, I guess.”
"Night", Sarah vastasi hengähtäen syvään ja sulki silmänsä saadakseen hatarat ajatuksensa edes jotenkuten kasaan. Matka olohuoneesta kylpyhuoneeseen ei ollut koskaan tuntunut niin pitkältä.

Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 20.10.19 21:20
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

Sarah Reyes | Effin vuokraaja

Suhdekuviot

Tuttavat ja ystävät:
Mikael Aarnisuo - poikaystävä #sarael
Jesse Aro - tuttava
Vivienne Blankley - tuttava, välttelee
Ellie von Brandt - paras ystävä
Robert Harrington - ystävä, ihastunut (edelleen), yrittää olla olematta #sarbert
Inkeri Johansen - ei tule toimeen (Robertin exä)
Leo Kajaste - kesäyön tuttu (Gabin veli)
Vilja Kuiri - kisa-/viinikaveri
Adelina van Leeuwen - kaveri
Julia Luoti - kaveri
Lauri Merikanto - entinen kakkosvalmentaja, käy ratsastamassa tämän hevosia
Nita Merisalo - kaveri
Jonathan Raynott - ystävä, Patrickin avopuoliso
Thomas Raynott - ex-avopuoliso, tulee vähän jo toimeen vaivaannuttavasti #thorah
Anton Seljavaara - ystävä, yhdenyönheila (ei vaikuttanut ystävyyssuhteeseen) #reyvaara
Amanda Sokka - vastuuvalmentaja, kunnioittaa ja ihailee suuresti
Isabella Sokka - tuttava, ollut sotkuja Thomaksen vuoksi, nykyään jo ihan hyvissä väleissä
Daniel Susineva - kakkosvalmentaja
Metti Säilä - tuttava
Matilda Tammilehto - kaveri

Perhe:
Elisa Reyes "abuela" - isoäiti, välit aavistuksen viileät, mutta ystävälliset
Alberto ja Maria Reyes - vanhemmat, kuolleet 2015
Robert Reyes - isoveli, välit etäiset
Gloria Reyes - isosisko, välit viileät ja etäiset
Patrick Reyes - isoveli, välit tuttavalliset, kinastelevat paljon
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 06.10.19 11:49
 
Etsi: Tallilaisten profiilit
Aihe: Sarah Reyes | Effin vuokraaja
Vastaukset: 6
Luettu: 2020

More than meets the eye | Sarah R.

31.08.2019

Sarahin oli kuuma. Ilta oli vasta nuori töiden kannalta, mutta Krouvi oli siitä huolimatta täynnä asiakkaita. Joka toisen suusta sai kuulla miten kauniit revontulet ulkona oli ja miten hyvin ne näkyivät pilvettömältä taivaalta jopa kylän valosaasteen keskellä. Latina olisi paljon mieluummin ollut ihastelemassa niitä vaikka leirinuotion äärellä, kuin tehnyt jälleen yhtä shottilinjaa kovaäänisille asiakkaille.
Aamutallin väsymys tuntui jaloissa ja käsissä, mutta Sarah ei antanut sen häiritä. Lihassärky oli sellaista kipua, jota nainen oli tottunut tuntemaan.

“Tequilaa ja pari tuopillista Karhua”, eräs miesasiakas pyysi saaden latinan siristämään silmiään aavistuksen.
“Näytätkö paperit vielä?” Sarah kysyi asiakaspalveluhymy huulillaan.
“Ne tais jäädä toisen takin taskuun”, mies mumisi kaivettuaan taskujaan hetken ajan pintapuolisesti.
“Siinä tapauksessa taitaa olla parempi jatkaa vesilinjalla?”
“Mitä helvettiä, kai sä nyt näet, että mä olen täysi-ikäinen!?” asiakas korotti ääntään saaden tiskillä olevat ihmiset siirtämään katseensa itseensä.
“Valitettavasti siitä huolimatta mun on nähtävä se paperilla”, Sarah pahoitteli, vaikkei ollutkaan juuri lainkaan pahoillaan. Miehen kärsivällisyys varisi varsin nopeasti, kunnes portsarina toimiva Niklas tuli hakemaan asiakkaan tiskiltä.

Sarah kääntyi seuraavaa asiakasta kohden ja pyyhkäisi otsalleen karanneita hiussuortuvia korvansa taakse.
"Hey", Thomas sanoi yhtä itsevarmasti kuin aikaisemmin. Vaikka mies tiesi naisen olevan Krouvissa töissä, hän oli toivonut osuvansa juuri toisen vapaaillan kohdalle. Nyt britti tuijotti suoraan meripihkan värisiin tuttuihin silmiin.

Thomaksen sydän löi yhtä kovaa kuin aina ennenkin nähdessään latinan. Nyt kaksikko kuitenkin oli palannut takaisin sille tasolle, jolla toinen osapuoli oli lähes tuntematon. Vaikka mies tunsi naisen mielen ja kehon edelleen yhtä elävästi kuin vielä puoli vuotta takaperin.
"Olut, kiitos", tämä lisäsi ja puolittainen hymy nousi nuoren huulille.

Sarah vain tuijotti, tuttuja kasvoja ja pientä hymyä, eikä keho suostunut enää toimimaan. Thomas oli siinä. Ilmielävänä, yhtenä kappaleena ja kuin asiassa ei olisi mitään outoa.
Latina tunsi veren katoavan aivoistaan ja hetken ajan hän oli aivan varma, että päätyisi seuraavaksi lattialle.
“Joo”, purkautui naisen huulilta ja lopulta keho seurasi perässä. Nykien tämä nosti painavan tuopin käteensä, irroittaen sitten katseensa vihdoin Thomaksen silmistä saadakseen tuopin oluthanan alle.

Ajatukset juoksivat Sarahin päässä vilkkaasti, eikä nainen saanut yhdestäkään niistä kiinni. Lasi kolahti kovaäänisesti puista tiskiä vasten latinan laskiessa tuopin hieman liian kovalla vauhdilla Thomaksen eteen.
“Kuusi euroa. Käteisellä vai kortilla?” Sarah kuulosti enemmän pankkiautomaatilta, kuin omalta itseltään, yrittäen jälleen muistaa miten hengittäminen tapahtui.
"Kortilla", mies vastasi ja ojensi Visa Electroninsa naiselle.
Sarah veloitti maksupäätteellä lähimaksun avustuksella oikean summan. Ainakin siihen mies luotti.
"So… How are things going?" Se oli typerää small talkia ja Thomas tiesi sen.

Britti oli satavarma, että Sarah oli päässyt eteenpäin elämässään. Mahdollisesti parisuhteessa jonkun toisen kanssa. Robertin kanssa. Sitä mies ei kuitenkaan kysynyt. Se ei hänelle kuuluisi eikä hän välttämättä edes halunnut tietää. Se riitti, että toinen oli edes jotenkin kunnossa ja yhtenä kappaleena.

Sarah oli jälleen hetken hiljaa, naisen aivot kävivät varsin hitaalla sillä hetkellä.
“Hyvin…” tämä aloitti ja kuuli sitten vislauksen. Katse hakeutui kärsimättömän asiakkaan luokse ja hetkeäkään epäröimättä Sarah siirtyi palvelemaan tätä. Pakohetki oli kuitenkin varsin nopeasti ohitse, sillä yhden täytetyn viskilasin jälkeen bruneten oli pakko palata takaisin entisen avopuolisonsa luokse.

“Mitä sulle...kuuluu?” Sarah kysyi työntäen sanoja puoliväkisin ulos itsestään. Hän jätti tarkoituksella vaihtamatta englantiin, sillä jollain tapaa Thomaksen murre oli saanut aivan uusia vivahteita heidän eronsa jälkeen.
Sarahin jatkaessa suomella, Thomas päätti tehdä samoin.
"Ihan… ok… Luulisin", tämä hymähti ja vilkaisi takanaan nauravaa naisporukkaa. Punapäinen räkätti kuin viimeistä päivää ja sai miehen pyöräyttämään silmiään. Se siitä hiljaisesta kapakasta.

Britti ei uskaltanut kysyä Robertista. Tai kenestäkään mahdollisesta uudesta miehestä Sarahin elämässä. Thomaksen mielessä kävi myös häiritsevä ajatus siitä, että veljensä olisi lyönyt hynttyyt yhteen naisen kanssa. Olihan kaksikko ollut oudon läheisiä lähes aina, mutta mitä Thomas tiesi, Jonathan edelleen oli Sarahin veljen perään.
"Mitäs isoäidilles? Onhan hän pysynyt terveenä?" Se kiinnosti Thomasta aidosti. Mies oli todistanut Sarahin reaktiota pahimmalla mahdollisella hetkellä, eikä tietenkään toivonut mitään pahaa kaksikon kohdalle. Ei Sarahille eikä Elisalle.

Mies otti varovaisen siemauksen oluestaan ja palautti katseensa naiseen, joka edelleen näytti hämmentyneeltä.
Hitaasti, mutta varmasti latinan aivot lähtivät jälleen liikkeelle. Sarah oli edelleen hämillään siitä, miten Thomas saattoi vaikuttaa varsin tyyneltä, kun bruneten sisällä velloi myrskyävä valtameri. Latina odotti kauhulla miten aaltoileva vesi lähtisi purkautumaan.

"Hyvää, sillekin. Patrick asuu sen kanssa nykyään", Sarah paljasti ja mietti oliko Jonathan jakanut mitään veljensä kanssa. Tiesikö tallimestari edes tuhlaajapojan paluusta?
"Ootko sä nähnyt Jonathania jo? Tietääkö se, että sä olet taas...no täällä?" latina kysyi ja mietti oliko Jonathan jättänyt kenties tarkoituksella kertomatta tietonsa, jos sellaisia ylipäätänsä omisti edes.
"En oo", Thomas vastasi ja laski katseensa takaisin tuoppinsa pohjaan. "Pääsin Kallaan vast tänään aamusta. Ei se tiiä et oon täällä", mies jatkoi.

Jonathan varmasti halusi tietää veljensä liikkeistä, mutta taktikoidusti oli jättänyt kertomatta. Grace tiesi Thomaksen lähteneen Irlannista jatkamaan matkaansa kohti pohjoista, muttei tarkemmin.
"Mites sulla… Niiku…", Thomas ei tiennyt miten jatkaa kysymystään. Robertin nimi poukkoili tämän mielessä saaden britin levottomaksi. "You know…"

Sarah näki jälleen verkkokalvoillaan Thomaksen katseen, kun hän oli rikkonut tämän sydämen. Miten taksissa lausutut kaksi sanaa olivat muuttaneet heidän kahden yhteisen polun lopullisesti uuteen suuntaan. Sellaiseen, jossa samalla reitillä kulkeminen oli tehty mahdottomaksi.
Sormet kaipasivat tekemistä, mutta asiakasvirta oli kokenut muutoksen, eikä kukaan ollut juomia vailla. Sarah nosti tyhjän lasin käteensä ja ryhtyi pyyhkimään siitä sormenjälkiä pyyhkeeseen saadakseen jotain työstettävää.

"Mikset sä kertonut, että sä lähdet?" latina kysyi jättäen vastaamatta uudelleen kysyttyyn kysymykseen. Hän ei tiennyt mitä olisi vastannut, sillä sirpaleiden keräämisestä Thomas tuskin halusi kuulla. Eikä Sarah olisi halunnut niistä puhuakaan sille ihmiselle, jolla oli ainoana maan päällä ollut sellainen valta häneen. Oli kai jossain suhteessa edelleenkin.
Meripihkan väriset silmät tarkkailivat Thomaksen kasvoja intensiivisemmin, kuin oli tarkoitus.
Mies nojautui tiskille kyynärpäidensä varaan pitäen tuoppia molempien käsiensä välissä.
"Ettet olis yrittäny puhuu mua jäämään. Ja sä tiedät, ettei se olis vaatinu paljoa", tämä vastasi ja katsoi naisen silmiin lähes nähden oman peilikuvansa niistä. "Mä yritin päästä susta yli."

Ja hetkittäin oli siinä onnistunut. Yhden illan jutut silloin tällöin olivat antaneet hetkeksi muuta ajateltavaa, mutta yksin maatessa majapaikkansa punkalla, milloin missäkin, kaipuu toisen viereen nosti päätään yhä enemmän ja enemmän.
"I missed you. Still do."
"Älä…" Sarah anoi, tuntien kuinka sydän sykähteli vaarallisesti epätahtiin. Se janosi koskettamaan tuttua kehoa, päästä kuuntelemaan samankaltaisen, joskus niin kovin läheisen sydämen rytmiä.
"Mä en pysty…" latina henkäisi ja joutui laskemaan katseensa hetkeksi baaritiskiin löytääkseen äänensä uudelleen.

"Ei puhuta siitä", Sarahin oli vaikea hengittää ja sanat kuulostivat hengästyneiltä. Liikaa oli tapahtunut, jotta hän olisi voinut antaa itsensä valua takaisin siihen kuoppaan, josta ylös kaivautuminen oli vaatinut kaiken ja vielä lisää.
"Mä tapasin sun isän", latina tunnusti ja nosti katseensa jälleen takaisin Thomakseen.
"I'm so sorry it took so long", vaaleahiuksinen nainen istahti Thomaksen viereen, antoi miehelle pusun poskelle ja nojautui tiskille. "That was one fucking long line", tämä naurahti ja vilkaisi Sarahia. "Ah, one beer, thank you." Valkoinen hammasrivi välähti naisen hymyillessä.
"Sorry. This is Allison." Thomaksen vieressä istuva nainen ojensi kätensä latinaa kohden. "My fiancee", mies jatkoi.

Sarah tuijotti ojennettua kättä, siirsi katseensa sen ojentajaan ja siitä ihmiseen, joka oli joskus ollut hänelle tärkein tässä maailmassa. Thomas näytti siltä, kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään outoa, mutta Sarah ei kyennyt luovimaan itseään muurin taakse, jonka huojuvien tiilien välissä oleva laasti oli vielä liian märkää pitääkseen kaiken kasassa.
Latinan suu aukesi aavistuksen, mutta sanojen sijaan sieltä karkasi vain epämääräinen ynähdys, joka leijui heidän välillään ihmismassan metelistä huolimatta.

Naisen korvissa soi ja luonnollisimmalta tuntuva vaihtoehto, tilanteesta poistuminen, oli varsin hyvin suljettu häneltä. Työvuoro kestäisi vielä kolme tuntia ja jotain minuutteja, eikä Krouvilla ollut varaa lähettää yhtä ihmistä kotiin.
"Right."
Sarah siirsi katseensa tuoppiin, jota piteli nyt tärisevissä käsissään. Hän vihasi heikkoutta, joka oli niin selkeästi kaikkien luettavissa.

Kellertävä neste kuohui latinan täyttäessä oluttuopin täyteen. Liike oli harkitumpi, kuin aiemmin, kun Sarah laski lasin Thomaksen kihlatun eteen. Katse haki sormusta, vaikkei olisi halunnutkaan nähdä. Sen sijaan Sarah yritti kohdistaa sen johonkin Allisoniksi esitetyn naisen ohitse, jottei olisi joutunut tuijottamaan vaaleaverikön kasvoja.
"Six euros. Cash or card?" bruneten ääni aaltoili, kun tämä yritti olla näyttämättä ihan niin junan alle heitetyltä, kuin miltä tunsi olonsa sisällään.
Allison ojensi Sarahille kymmenen euron setelin ja hymyili varovaisesti.

Sokeakin olisi nähnyt ilmapiirin kireyden ja haurauden. Thomas olisi halunnut puhua Sarahin kanssa kahdestaan, muttei tietenkään voinut heittää kihlattuaan yksin Kallalaisten juoppojen armoille Krouvin pimeimpään nurkkaan. Vaaleaverikön ääni kuitenkin rikkoi Thomaksen ajatukset.
"You must be Sarah. Thomas has told great things about you", ääni oli ystävällinen ja pehmeä. Nainen oli saanut selville ehkä liikaakin kaksikon suhteesta, sillä Thomas ei yrittänyt peitellä sitä saatika ollut vaivaantunut pyyhkimään Sarahia elämästään - taikka puhelimestaan.

Latinan mielessä kävi liuta kärkkäitä vastauksia, vihasta ja surusta rakennettuja, mutta nainen piti ne kaikki sisällään. Häntä ärsytti, että viimeisen puoli vuotta elämästään oli kaivannut ihmistä, joka oli siirtynyt varsin radikaalisti jo eteenpäin.
Juuri niin, kuin Sarah oli toivonutkin, mutta oli eri asia ajatella jotain sellaista, kuin nähdä se edessään. Tilanteen pyörteet polttelivat latinan kehoa ja brunette mietti miten selkeästi se oli luettavissa hänen kasvoiltaan. Hymyn nostaminen huulille tuntui pakotetulta, mutta antoi Sarahille tilaa piilottaa itseään, kerätä palasiaan jälleen baarin lattialta.

"I'm sorry, Thomas didn't mention you, I'm a bit confused, that's all. Nice to meet you, Allison", latina repi kaiken itsevarmuutensa saadakseen itsensä suoristettua kaiken sen painon alla. Hitaasti Sarahin olo tasottui, nainen muistutti itseään, että hän oli ollut se, joka oli lopettanut suhteen.
Koska Thomas ansaitsi parempaa, kuin hän.
Sarah yritti olla arvioimatta Allisonin soveltuvuutta siinä tehtävässä.
"Congratulations on the engagement." Brunette onnistui pitämään kaiken katkeruuden poissa äänestään ja kuulosti niin lähellä vilpittömästi iloiselta, kuin pystyi. Eroa naisen äänenpainosta ei erottanut edes Thomas, joka tunsi Sarahin parhaiten tässä maailmassa. Tai ainakin oli tuntenut.
"Thanks", Allisonin äänessä oli silkkaa iloa. Thomas yritti hymyillä aidosti, kuitenkin suorituksen jäädessä puolitiehen.

"I'll be right back, 'kay", mies antoi nopean pusun blondin poskelle ja nousi baarijakkaraltaan. Allison seurasi hetken katseellaan miehen loittonevaa selkää ja kääntyi sitten Sarahin puoleen viekas virne kasvoillaan.
"You know… He still loves you." Blondin äänessä oli kateutta. Thomas ei ollut edes yrittänyt peitellä ikävöivää katsetta Sarahia kohtaan. "I know what went down between you two. Thomas even told me about this Robert guy and I truly hope, he was worth it. I can't ever be whatever you were to him, and to be honest I don't know if it's enough." Nainen huokaisi syvään, vilkaisi nopeasti taakseen ja käänsi katseensa takaisin latinaan.
"But we're about to get married. We're moving to the UK, so please, give him his space. He's here only to say goodbye."

Allison nojautui kauemmas tiskistä ja asetti molemmat kämmenensä sen päälle kuin varmistaen Sarahin huomaavan vasemmassa nimettömässä kiiltävän sormuksen. Valkokultainen rengas hohti hämärässä valaistuksessa hennosti ja keskellä oleva pienehkö kivi taittoi sen vähäisen valon tiskin pinnalle. Blondi tunsi pian Thomaksen käden alaselällään, kääntyi miestään kohden ja veti kädet syliinsä.
"Hope you didn't talk shit about me while I was back there", mies vitsaili ja vilkaisi kumpaakin naista.

Sarah tuijotti yhä puista tiskiä kohdasta, jossa Allison oli juuri pidellyt vasenta kättään.

“You make a stunning bride and groom”, latina kostutti huuliaan ja vältteli nyt Thomakseen katsomista. Oli oma asiansa toivoa, tiedostaa kauhulla ja yrittää olla tietämättä, ettei se rakkaus ollut kuollut vielä, mutta sen kuuleminen toisen, ulkopuolisen, joka oli päässyt varsin lähelle toisen elämää, suusta tuntui pahalta.
Ei lainkaan toivonkipinän saattelemalta, vaan sellaiselta, joka käänsi sisuskalut tiukalle solmulle, eikä päästänyt irti. Sen sijaan Sarahin olisi päästettävä. Lopullisesti ja täysin, sillä hän ei aikoisi ajautua kihlaparin väliin, ei edes vaikka mieli halusi kokeilla vielä kerran saiko Thomaksen huulet edelleen sähkövirran juoksemaan kehoa pitkin.

He olivat eronneet ja Thomas oli jatkanut elämäänsä, Sarah henkäisi syvään, työntäen kaiken katkeruuden ja ikävän taka-alalle.

“It was good to see you’re ok. Well, obviously better than that.” Meripihkan väriset silmät katsoivat nyt suoraan Thomaksen silmiin. Pieni, aito hymynkaare väreili latinan huulilla, hän pystyisi olemaan onnellinen toisen puolesta. Pienin askelin, mutta silti.

“Sarah, voit mennä tauolle”, Kasperin ääni katkaisi latinan ajatukset ja viivytellen Sarah siirtyi kauemmaksi.
“Oli kiva nähdä, oikeasti”, nainen nyökkäsi ja kääntyi sitten luoviakseen tiensä takahuoneen kahvinkeittimen luokse. Thomas sanoi Allisonille palaavansa pian ja pyysi lupaa Kasperilta seurata Sarahia. Pienen empimisen jälkeen mies heltyi ja viittoi brittiä häipymään näkökentästään takahuoneeseen.

"I think we should talk, cut the crap and all", Thomas huokaisi päästyään taukohuoneen ovensuuhun. Mies haki katseellaan Sarahin kasvoja, eikä uskaltautunut astua lähemmäs latinaa. "I'm sorry you found out this way. I never meant to hu…" Thomas katkaisi lauseensa tajutessaan sen naurettavuuden.
"I mean, I wanted to tell you first…" Mies keräsi rohkeutensa ja otti kaksi hataraa askelta kohti entistä tyttöystäväänsä.

Sarahia ahdisti ja se näkyi kahvikupin tärinänä ja kuului katkonaisena hengityksenä. Nainen keräsi rohkeutensa ja kääntyi katsomaan Thomasta, yrittäen pitää kasvonsa mahdollisimman eleettöminä. Takana oleva tiskipöytä toi tarvittavan lisätuen latinan jaloille.
“Mitä puhuttavaa meillä enää on? Meitä ei enää ole, se on varsin selvää. Ja hyvä niin, mä ihan aidosti olen iloinen sun puolestasi.”
Sarah puhalsi kahvikuppiinsa hajamielisenä, piti katseensa Thomaksen silmissä kuin henkivakuutuksena. Niin kauan, kun hänen oli katsottava tilannetta suoraan, se ei pääsisi luovimaan tietään jonnekin unen ja painajaisen väliin. Sarahin oli pakko unohtaa sisällään mylvivät tunteet.

Thomas veti syvään henkeä, kohtasi naisen katseen kuten aina ennenkin.
"But are you really…", mies ei jäänyt odottamaan vastausta. Vaikka Sarah yritti peitellä tunteitaan, Thomas näki vilauksia kivusta ja surusta. Pitäen katsekontaktin meripihkan värisissä iiriksissä, Thomas astui Sarahin eteen, niin lähelle että kuuli toisen hengityksen. Yksi kihara oli karannut naisen korvan takaa ja kuin vanhasta tottumuksesta mies hellästi siirsi sen sivuun.

"I'm really glad to see that you're okay", mies kuiskasi ja sipaisi etusormellaan Sarahin poskea. Thomas taisteli vastaan halua syleillä toista kuten ennen. Kuinka helppoa se olisi ollut. Kuinka turvalliselta se olisi tuntunut.
Sarah unohti hengittää.
“Thomas”, sana karkasi ilman mukana naisen huulilta, kasvoilla olevien sormien lähettäessä sähkövirtaa kehon jokaiseen osaan.

“I… don’t do that”, Sarahin ääni säröili ja vaati jokaisen tahdonvoiman kääntää katse vaaleista silmistä pois. Nainen ei päässyt perääntymään, sillä tukena toiminut pöytätaso oli nyt hänen ja pakotien esteenä. Sarah nosti kätensä ja otti kiinni Thomaksen ranteesta. Latinan voimat eivät riittäneet enää työntämään kättä kauemmaksi itsestään ja hetken kaksikko seisoi Krouvin taukohuoneessa juuri siinä asennossa. Sarahin sydän hakkasi niin kovaa, että se melkein työntyi ulos rintakehästä. Nainen piti katseensa Thomaksen paidan kauluksessa ja tunsi ristiriidan sisällään. Hän halusi kauemmaksi ja samalla vetää itsensä vielä lähemmäksi.

"You know I'll always, always, love you." Kuiskaus jäi leijumaan kaksikon välille. Thomas piti katseensa tiukasti kiinni Sarahin silmissä, vaikka toisen katse oli pudonnut alas.
"But I'm leaving. For good. I'm moving back to the UK with Allison." Thomaksen piti vakuuttaa myös itsensä näistä sanoista. Vaikka asia oli jo lähes lukkoon lyöty, Thomas empi. Edelleen.

Muutto takaisin saarelle tarkottaisi kirjaimellisesti kaiken jättämistä taakse. Jonathan, työpaikka, ystävät… Sarah. Allison oli kuitenkin myynyt idean lähes täydellisesti Thomakselle, ettei miehellä ollut mahdollisuutta kieltäytyä.
Sarah otteen hellitettyä miehen ranteesta, Thomas laski katseensa lattiaan ja astui kauemmas Sarahista.
"I'm sorry."
Latina liikkui perässä, kuin noiduttuna ja nosti painonsa päkiöilleen, kietoen kätensä Thomaksen niskan taakse, kuin aina ennenkin. Sarah kohtasi hämmentyneen katseen, sulki silmänsä ja painoi huulensa tuttuja huulia vasten, purkaen kaiken, aivan kaiken suudelmaan. Kuuden kuukauden suru, ikävä, kipu ja rakkaus, eikä latina pidätellyt sillä hetkellä tuumaakaan. Hänen oli pakko saada hyvästellä toinen, sillä ei tiennyt näkisikö Thomasta enää koskaan.

“So am I. Goodbye, Thomas”, Sarah henkäisi, työntyi sitten vauhdilla britin ohitse, jättäen kahvikuppinsa ovenpielessä olevalle tasolle. Nainen ei pysähtynyt ennen, kun oli päässyt takaisin baaritiskin taakse, sen puiset tasot tuntuivat suojamuurilta, joita Sarahilta ei löytynyt sillä hetkellä omasta takaa laisinkaan.
"You okay? You look like you just saw a ghost?" Allisonin huolestunut ääni kantautui helposti yllättävän hiljaisella soivan musiikin yli. Nainen kurotti kätensä kohti Sarahia, mutta latina väisti sen.
"We should probably go", Thomaksen ääni sai Allisonin kääntymään ympäri. Mies näytti yhtä poissaolevalta kuin tiskin toisella puolella oleva Sarah. Thomas vilkaisi Sarahia ja katui heti päätöstään astua Krouviin.
"Also we should start packing if we want to catch our flight day after tomorrow."

“Have a safe flight home”, Sarah lausahti ja koristi sitten kasvonsa hymyllä, joka ei ylettynyt aivan silmiin saakka.
“Soita Jonathanille”, latina lisäsi ja käänsi sitten selkänsä kaksikolle. Takataso piti pyyhkiä luonnollisesti juuri sillä hetkellä.
"Joo… Pitää yrittää…", Thomas huokaisi. Allison nousi penkiltään, nojautui Thomasia kohden kietoen käsivartensa miehen niskan takaa ja painoi pusun tämän huulille.
"Ready to go?"
Thomas nosti etusormensa pystyyn kuin pyytäen naista odottamaan hetken. Mies nojautui tiskin yli ja sai Kasperilta ensimmäisen mulkaisun.
"Sun ei olis kannattanu tehä sitä", Thomas osoitti sanansa Sarahille. Eikä tekoa tarvinnut tarkentaa, nainen tiesi tasan tarkkaan mistä mies puhui.

I don't want somebody like you
I only want you, I only want you, yeah
I don't want somebody brand new
I only want you, I only want you, yeah


Sarahin olisi tehnyt mieli lyödä baarin musiikkiyksikkö palasiksi sillä hetkellä, mutta nainen ei liikkunut milliäkään.

I know I'm the one who ruined everything
And made you think that it was all your fault
And I know that sorry's only just a word
And when it hurts, it isn't that simple
But I know that if you look me in the eyes
You can't deny that we're something different


Sarah ei uskaltanut hengittää.
"Besides…-", Thomas madalsi ääntään "-I really miss that ass." Virneen saattoi kuulla toisen äänestä. Miehen katse käväisi tarpeeksi nopeasti naisen lantion alapuolella, mutta palautui hyvin pian toisen selkään.
"Anyways… Pitää mennä. Take care."


Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 01.09.19 18:28
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

Effin päiväkirja

02.06.2019 (throwback)

Sarah haukotteli kevyesti kävellessään Jonathanin vierellä kohti kartanoa. Hän oli ratsastanut Effin heti aamusta ja oli käskenyt vapaapäivää viettävän tallimestarin kuvausassistentikseen. Mies oli jupissut yllättävän vähän aamuherätyksestään, mutta oli myös vaatinut vastapalkaksi täyden aamiaistarjoilun asunnollaan sen jälkeen.

Latina selasi järjestelmäkameran kuvia hymy huulillaan ja keskusteli Jonathanin kanssa siitä, miten Effi oli muuttunut täällä ollessaan.

Thomas oli viettänyt yön kartanolla, eikä ollut tähänkään minuuttiin saakka täysin varma siitä, oliko se ollut hyvä asia. Mies ainakin oli päässyt purkamaan ajatuksiaan ja puhumaan tälle yllättävän tärkeän ihmisen kanssa.

Brunette avasi kartanon etuoven ja huomasi kaksi liiankin tuttua tyyppiä rakennuksen portaiden edustalla. Hetken aikaa Thomas oli aikeissa livistää paikalta vaikka hyppäämällä kaiteen yli ja juoksuaskelin katoavansa autoonsa. Hyvät käytöstavat olivat kuitenkin syvällä miehen selkärangassa, joten mies antoi oven sulkeutua takanaan kumean puisen kolahduksen saattelemana.

Sarah nosti katseensa kamerasta automaattisesti kuullessaan edestään sulkeutuvan oven äänen. Hiekka rasahti naisen kengän alla, kun tämän jalka pysähtyi kesken askeleen. Vaaleat silmät tuijottivat suoraan kasvoihin, jotka olivat liian tutut ja aivan väärässä paikassa. Thomas ei enää nukkunut veljensä sohvalla ja tällä ei ollut asiaa sinne tähän aikaan aamusta, ellei…
Latina nielaisi kovaa, eikä osannut muuta, kuin tuijottaa toista.

"Thomas? The hell you’re doing here?" Jonathanin ääni rikkoi painavan hiljaisuuden kolmikon välillä ensimmäisenä.
"Thank God you got rid of the hideous blonde", Thomas naurahti vaivaantuneesti sivuuttaen Sarahin lähes kokonaan. Miehen silmät kuitenkin kävivät säännöllisin väliajoin naisen silmissä, mutta tämä ei saanut sanaakaan suustaan.

"Olitko sä Isabellan luona?" Sarahin ääni oli vakaa, vaikka naisen sisälmykset tuntuivat muuttuneen lähes nesteeksi tämän kehossa. Jalat tuntuivat heikoilta, eivätkä totelleet enää aivojen pakorefleksiä. Latinan katse pysyi toisen silmissä, etsien pienintäkään muutosta tämän kasvoilla.

Thomas piti katseensa Sarahissa.
"Juttelemassa, joo", mies vastasi kuivasti. Thomas ei ollut millään tavalla tilivelvollinen Sarahille, ei enää, vaikka halusi olla. Edes hieman. Ero edelleen kaihersi miehen mielessä ja palasi tämän uniin vähintään neljänä yönä viikossa. Mies vilkaisi kameraa naisen käsissä.
"Tuliko hyviä kuvia?" Thomas näki Jonathanin nyökkäävän pienesti silmäkulmastaan, mutta kysymys ei ollut osoitettu veljelle.
Sarah naurahti kuivasti toisen "juttelemassa" selitykselle. Thomas ei ollut käynyt juttelemassa Isabellan kanssa heidän suhteensa aikana, tuskin aloittaisi nytkään.

"Ne on hevoskuvia, sua tuskin kiinnostaa", nainen vastasi ja repi jalkansa väkisin uudelleen liikkeelle, päästen vain askeleen eteenpäin.
"Otettiin kuvia Effistä ja Sarahista maastojen varrel oleval pellol", Jonathan selitti täyttäen tyhjää ilmaa kolmikon keskellä.
"Cool, ne on sit varmasti hyvii. Ei tarvii epäillä sitä", Thomas sanoi ja pieni hymy karkasi miehen suupieliin. Tietenkin kuvat olivat hyviä. Effi oli miehen muistikuvien mukaan hieman erikoisemman näköinen ja mikä sopikaan paremmin oudon otuksen kylkeen, kuin täydellinen latina.
"Mitä sulle kuuluu?" Täysin spontaani kysymys livahti Thomaksen järjen ohi ja mies huomasi äänen muistuttavan vain etäisesti itseään.

"Vallan loistavaa, kiitos vain kysymästä", Sarah vastasi nopeasti, tukahduttaen kaiken totuuden hiljaisuuteen. Häntä ei juurikaan kiinnostanut vaihdella kuulumisia eksänsä kanssa, joka oli juuri viettänyt yön entisen panonsa luona.
Ei, vaikka kuinka olisi halunnut kokeilla tuoksuiko mies edelleen samalta. Tuntuiko toisen halaaminen edelleen yhtä täydellisen turvalliselta.

"Eiköhän mennä sinne aamupalalle, Jonathan?" latina muistutti ja siirsi katseensa Thomaksesta tämän veljeen. Jonathan tunsi itsensä oudosti kolmanneksi pyöräksi. Vaikkakin turhaan. Silti vanhempi veljistä oli saanut pidettyä hyvää paremmat välit Sarahin kanssa ja nuorempi oli nähtävästi naisen mustalla listalla.

"Kiva nähä, pitkäst aikaa...", Thomas mutisi ja viivytellen asteli kartanon kuistin portaat alas, hellästi osuen Sarahin olkapäähän omallaan.
"And umm… Happy birthday...", mies hymähti ja käänsi selkänsä kaksikolle.
"I'll call you later", Jonathan hihkaisi veljensä perään.
"Don't bother."

"Niin, onhan siitä jo viikko aikaa, kun me viimeksi nähtiin", Sarah napsautti ennen, kun sai estettyä itseään. Latina tunsi edelleenkin olkapäänsä ihon kihelmöivän siitä, mihin Thomas oli ohi kulkiessaan osunut. Nainen oli kääntynyt katsomaan britin selkää, kaipasi koskettaa siihen sormenpäillään. Seurata kasvoilta miten se kosketus saisi sen pienen virneen nousemaan toisen suupieleen niin huolettomasti.
"Sen jälkeen tosin on tainnut tapahtua paljon", meripihkanväriset silmät kapenivat aavistuksen tämän kovettaessa itsensä jälleen henkisesti.

Thomas ei voinut olla kääntymättä ympäri.
"Aaaaaand what that supposed to mean?" Miehen äänessä ei ollut ivaa, vihaa tai mitään muutakaan oikeastaan. Uteliaisuutta kyllä, mutta muuten se oli tyhjää täynnä. Viimeisin Sarahin kanssa vietetty aika oli juurtunut Thomaksen muistiin, mutta sen esille tuominen olisi liian kivuliasta. Ja varmasti kiusallista Jonathanille.
"Absolutely nothing, mujeriego", Sarah totesi kostuttaen huuliaan aavistuksen.

"Have a nice day", latina toivotti levittäen kasvoilleen hymyn, joka ei ylettynyt silmiin saakka. Nainen nosti jälleen jalkansa liikkeelle, vaikka olikin menettänyt lähes kokonaan ruokahalunsa kuvitellessaan Thomaksen ja Isabellan keskustelutuokion yksityiskohtia.
"You too?" Thomas lausui sanat hitaasti kuin testaten niiden kantavuutta.
Mies kääntyi kannoillaan ja lähti kohti parkkipaikkaa. Brunette oli odottanut paljon pahempaa yhteenottoa Sarahin kanssa, mutta kaipa molemmat olivat hiljalleen väsyneet ainaiseen kinailuun ja riidan haastamiseen.

"Viikko sitten?" Jonathan kysyi hiljaa Sarahilta. "Mitä se nyt teki? Ei varmaan mitään hyvää ainakaan."

Sarahin piti nojata hetki kartanon ulko-oveen sen sulkeutuessa heidän ja Thomaksen välillä. Silmien sulkeminen piti silmien takana polttelevat kyyneleet kurissa, ainakin hetken.

"Se ilmesty mun oven taakse, me oltiin molemmat kännissä ja varmaan tiedät mitä sitten tapahtui. Se lähti keskellä yötä sentään sillä kertaa", latina vastasi ja avasi silmänsä nähdäkseen Jonathanin kasvot.

Thomas, joka lähti naisen matkaan tai pölähti toisen oven taa, kuulosti tutummalta Jonathanin korvaan, kuin parisuhde-Thomas. Kuitenkaan tässä yhteydessä se ei varmasti ollut hyvä juttu kummankaan puolesta. Jonathan veti Sarahin kainaloonsa ja lähti johdattamaan tätä yläkertaan.
"Älä huoli, mä jään kyl yöks", mies virnuili ja yritti lähes epätoivoisin menetelmin saada hymyn myös naisen huulille.

Sarah hymähti vähän ja kietoi Jonathania vasten olevan kätensä toisen vyötärön ympärille kiitollisena.
"Noh, tämä viikko on ollut melko maanpinnalle palauttava. Jusu kertoi, että se oli yrittänyt saada sen lähtemään mukaansa ja nyt se on ollut "juttelemassa" Isabella Sokan kanssa aamuun asti. Thomas Raynottit eivät keskustele kuumien naisten kanssa yöt läpeensä", latina tuhahti turhautuneena.

"Kai me sitten ihan aikuisten oikeasti ollaan ohi."

Suru ja ikävä pyyhkäisivät naisen ylitse tukahduttavana, mutta hän myös tiesi, että selviäisi niistä hengissä. Sarah huokaisi syvään ja puri hieman alahuultaan, yrittäen saada itsensä jälleen keskittymään Jonathaniin.

"Sorry to hear that. Thomaksen ajatukset tilanteesta tuskin on yhtään selkeemmät kuin sun...", Jonathan mutisi noustessaan portaita ylös Sarah kainalossaan. Tallimestarista tuntui pahalta kaksikon puolesta. Sivustakatsojan silmin nuoret olivat olleet lähes täydellinen pari, mutta tuskin kukaan tiesi, mitä kaksikon välillä oikeasti tapahtui muiden silmien ulottumattomissa.
"It'll get better." Miehen kannustavat sanat eivät kuulostaneet kovin vakuuttavilta, mutta Jonathan toivoi niiden antavan edes jonkinlaista toivoa naiselle tulevaa ajatellen.

"Toivotaan", Sarahin ääni rakoili aavistuksen latinan purressa melkein alahuulensa rikki.

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin/Thomaksen kanssa.
#thorah
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 16.06.19 1:18
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

More than meets the eye | Sarah R.

Part two.

Sarah tunsi jälleen karvaan pettymyksen läikähtävän sisällään Thomaksen sanojen myötä. Toisen kysymys sai latinon tuijottamaan vaaleita silmiä, yrittäen lähes pakokauhun vallassa miettiä vastausta. Ongelmana oli tietenkin se, ettei Sarah itsekään tiennyt viikkojen itsetutkinnan jälkeenkään vastausta.

"Because I wanted to", nainen vihdoin vastasi pitäen vakavat kasvonsa Thomaksen kasvoja kohti.
"Not exactly the way I want to kiss you, but still. I haven't done it since, though. Not even..", Sarahin ääni murtui ja katse tippui lattiaan, kun tämä ajatteli finaalipäivän yötä. Sitä, kuinka Robertin keho oli painanut hänet hotellin hissiä vasten ja latino oli halunnut suudella toista uudelleen. Sitä, kuinka huonojen päätöstensä kanssa nainen oli nukahtanut toisen kainaloon.

"Not even when I had every chance to do so", Sarah lopetti lauseen nostaen väkisin katseensa ylös kohdatakseen Thomaksen kasvot.
“And I was hoping to hear something like ‘your lips are the only pair I want to kiss’ or something. I don’t know. But I’ll take what I can get”, mies hymähti ja pakotti puolittaisen hymyn huulilleen.
"You asked for honesty and honesty is what you get", Sarah keskeytti.
“I know. I just didn’t expect it to hurt this bad.” Thomas laski katseensa takaisin käsiinsä ja mietti, miten voisi pelastaa itsensä tästä tilanteesta. Tai siitä, mihin jokainen sana lisää oli kaksikkoa viemässä.

Hitaasti mies nosti katseensa lattiasta takaisin Sarahiin. Britti varoen otti ne puuttuvat askeleet naisen eteen ja katsoi tätä syvälle silmiin. Miehen kasvot olivat vain senttien päästä Sarahista ja pauhaavan musiikin yli Thomas kuuli Sarahin hengityksen ja tunsi sen omalla ihollaan.
“Believe me. I really, really want to kiss you. Take you here and now. But I won't.”
Sarah hengitti vain hädin tuskin. Thomaksen välitön läheisyys sai latinon riisumaan kaikki muurit, joita oli huomaamattaan pystyttänyt heidän välilleen.

"Why?" kysymys oli hädin tuskin kuiskaus, kun meripihkan väriset silmät tuijottivat ylöspäin Thomaksen kasvoja.
“I’m not gonna do anything I might regret, or you might. I love you, I really do, but I don’t want to hurt you. Not again.” Thomas nosti kätensä ja siveli etusormellaan naisen poskipäätä. Iho oli kuuma, pehmeä ja niin tuttu.

"I'll hurt anyway", Sarah henkäisi sulkien silmänsä ja painaen kasvojaan tuttuja sormia vasten. Naisen käsi nousi lupaa pyytämättä, kosketti höyhenen kevyesti britin kylkeä siitä, mistä kylkiluut loppuivat. Sarah avasi silmänsä ja katsoi Thomasta silmiin antaen kaiken tuntemansa himon näkyä niiden katseesta. Se oli ainoa myönteinen asia, jonka Thomas tarvitsi.

Mies kuroi lopunkin välimatkan kiinni ja painoi huulensa Sarahin huuliin kiinni. Tutut tunteet ja tuntemukset valtasivat britin mielen. Vaikka kuinka  suuttumus toista, vierasta miestä kohtaan nousivat, ne eivät saaneet valtaa. Thomas halusi pitää Sarahin lähellään, itsellään. Britti kiersi käsivartensa naisen selän taakse ja veti latinan kiinni itseensä. Edellisestä kerrasta, kun Thomas oli koskettanut naista millään tavalla, oli ihan liian kauan.

Sarah tunsi polviensa notkahtavan vaarallisesti ja kietoi kätensä Thomaksen tutun niskan taakse. Sormet puristivat britin hiuksia, kun tämä nojautui vielä lähemmäs toista. Latino tiesi, että se oli vaarallista, ettei hänen olisi kannattanut ruveta siihen leikkiin, mutta kaipuu toisen iholle vei järjen mennessään. Siinä hetkessä Sarah antoi itsensä unohtaa kaiken ja keskittyi vain Thomakseen, jonka tuoksu tuntui lähes huumaavan latinon.

Kaikki ne syyt, joiden takia kaksikko oli päätynyt tähän tilanteeseen poukkoilivat Thomaksen mielessä. Eikä yksikään niistä ollut kaksikon puolella positiivisessa mielessä. Britti vetäytyi yhtäkkiä askeleen taaksepäin jättäen Sarahin hämmentyneenä ilman kosketustaan.
“This is not a good idea, in any way. We both know that...”, Thomas henkäisi ja haroi hiuksiaan molemmin käsin.

Sarah haukkoi happea keuhkoihinsa, jotka tuntuivat repeävän liitoksistaan. Naisen katse tuijotti villinä ensin Thomasta, mutta laski sitten tämän käsiin. Kaikki tuntui niin väärältä ja niin oikealta samaan aikaan.
"Yeah", latino hengähti nojaten takanaan olevaan seinään. Sarah tiesi, että jos olisi ollut viisas, hän olisi vain unohtanut Robertin ja jatkanut onnellista elämäänsä Thomaksen kanssa. Miksi hän oli päästänyt Robertin niin ihonsa alle? Mitä hän edes odotti saavansa tältä?
Sarah ei osannut vastata kysymyksiinsä vieläkään
"I'm sorry", nainen lausahti värähtäen ja lähti kävelemään kohti baaritiskiä. Hän tarvitsisi vettä ja kipeästi.

Enempää miettimättä Thomas lähti naisen perään ja kirosi omat mielitekonsa ja mielensä alimpaan Helvettiin. Hän tiesi tehneensä väärin käydessä emotionaalisesti haavoittuneen ja rikkinäisen naisen päälle. Kuitenkaan naisen reaktio miehen tekoon ei varsinaisesti ollut kielteinen.

Thomas nojautui baaritiskiin Sarahin saadessa lasin eteensä.
“Please tell me that’s water”, mies kysyi säikähtäen naisen mahdollisesti täynnä alkoholia olevaa lasia.
“No, they serve raw booze in pints now”, Sarah vastasi naurahtaen, nautittuaan ensin puolet lasissa olleesta vedestä. Nainen huokaisi syvään ja hukutti kasvonsa tiskiä vasten nojaaviin käsiinsä. What the fuck are we doing, Robertin sanat kaikuivat latinon mielessä.
“Can you tell me one thing”, Thomas antoi päänsä pudota käsiensä varaan samalla tavalla kuin Sarah oli juuri tehnyt. “What the fuck are we doing?”
Sarah värähti, kun naisen kehoon laskeutui viileys, joka tuntui polttavalta. Oliko Thomas lukenut hänen ajatuksensa?

Latino kallisti päätään sen verran, että näki Thomaksen kasvot.
“Nothing”, Sarah toisti Robertille antamansa vastauksen. Tilanne tuntui utopistiselta, se sai jo ennestään sotkuiset ajatukset vielä lisää solmuun.
“Nothing?”, Thomas vastasi ja nosti päänsä nähdäkseen Sarahin paremmin. Naisen kasvot olivat miestä kohden, vakavana ja hieman surullisen näköisenä. “Then why are we here?” Thomasta itseään turhautti tilanteen epävarmuus ja sekavuus.

Olisko ollut parempi vain antaa naisen olla? Jättää toinen täysin rauhaan ja ehkä mahdollisesti joskus pyytää puhumaan asiat selkeiksi. Päästää toisesta irti. Laittaa lusikat kirjaimellisesti jakoon ja jatkaa elämäänsä tahoillaan.
“I fucking don’t know!” Sarah älähti ponnistaen voimalla takaisin pystyasentoon tiskiltä. Liikkeen myötä naisen humalainen mieli seurasi hitaammin perässä ja hetken latino ei nähnyt mitään, polvien notkahtaessa vaarallisesti. Sarah otti tukea tiskin reunasta ja sai näkönsä takaisin.
“I’m a fucking mess and I don’t know what I’m doing with my life! I want you back so bad, but then I remember everything, that’s happened and I’m not sure anymore. You kissed someone else. I kissed someone else. We broke up and you gave me an engagement ring. There are a million things going on in my head and I haven’t slept for so long I’ve forgot how to really rest.”
Sarah nieli kyyneleet takaisin silmistään ja puri alahuultaan. Latinon katse tuijotti Thomaksen silmiä ja laski sitten baaritiskiin.
“I know I’m supposed to know what I want. I know I’m supposed to be able to make up my mind, but I can’t. I love you, but I like…” Sarahin ääni hiipui, kun tämä tajusi seuraavat sanansa. Se tuntui humahtavan naisen kehon lävitse, kuin polttava öljy.
“I like him too, even though I know I shouldn't. And it’s not fair for anyone that I would just try to fix everything with you while having even a small thought of him inside my head.”
Sarah itki jälleen, tunsi kyynelten poltteen ihollaan ja hengitti katkonaisesti.

“There’s no one that can tell me what to do and I’m so fucking lost and lonely, that I can’t even breath anymore.”
Thomasta sattui nähdä Sarah siinä tilassa, mutta yhtä lailla miestä sattui kuulla hänen rakkaansa lähes haikailevan toisen perään.
“I'm a little offended to be honest. You thought our relationship, our love, is something you can sacrifice?” Thomas tuhahti pilke inhoa äänessään. Mies suoristi selkänsä ja kääntyi täysin Sarahia päin. “Something to give up just so you can maybe have something with him? Maybe! All I wanted was you. Still is. But… I’m not ready to share you with some other man. Never. That’s not me. Never will be.”

Thomas otti askeleen taaksepäin naisesta. Miehen olo oli pudonnut kilometritolkulla alaspäin henkisellä tasolla ja Thomasta oksetti. Ensimmäistä kertaa ikinä mies aidosti halusi pois Sarahin luota.
“Just let me know, when you make up your mind. ‘Cos you have to know, what I want.”
Sarah tunsi sisuskalujensa käpertyvän pieneksi, olemattomaksi mytyksi sisällään ja toivoi, että olisi voinut tehdä itsekin niin. Thomaksen totuus satutti tavalla, johon Sarah oli jo viimeaikoina tottunut. Nainen ei ymmärtänyt miksi oli valmis uhraamaan kaiken Robertin vuoksi. Eikä myöskään tiennyt oliko uhraamassa kaikkea oikeasti Robertin vuoksi. Oliko heidän suhteensa rakoillut jo ennen kaikkea sitä, oliko hän kyseenalaistanut suhteen oikeellisuuden jo ennen Robertia?
Sarah ei osannut olla parisuhteessa, hän mieluummin särki miesten sydämet jo ensimmäisen yön jälkeen, jotta ei joutuisi itse kärsimään. Thomas oli kuitenkin näyttänyt toisen tien, oli opettanut hänelle niin paljon.

Kuvat hämyisestä baarista ja Thomaksesta, jonka kasvojen edessä oli toinen nainen, nousivat Sarahin edessä. Thomaksesta nojautumassa vieraan naisen hiuksiin ja Thomaksesta katsomassa häntä pelkkää vihaa silmissään.
Vaikka hän valitsisi Thomaksen, olisivatko he enää onnellisia yhdessä? Tuhoaisiko katkeruus kaiken joka tapauksessa?

“All I know is how to hurt people”, Sarah huokaisi voimattomana.
“Then in all honesty, tell me something. Why did you flirt with her? I saw you smiling, looking, talking and then kissing. Why did you do it?”
Thomas katsoi epäuskoisena Sarahia.
“I didn’t kiss her. That’s what I’ve been trying to tell you.” Thomas huokaisi ja otti puuttuvan askeleen takaisin tiskin viereen nojautuen siihen molempien käsien varaan.
“She kissed me. All I was doing was praying for you to come rescue me from her. I didn’t want to even touch her.”

Thomas kävi päässään sen illan tapahtumia. Miten nopeasti kaikki olikaan tapahtunut sen jälkeen, kun kutsumaton vieras oli istunut Sarahin paikalle loosiin. Puhunut Thomakselle kuin kenelle tahansa sinkulle ja yrittänyt saada tämän mukaan leikkiinsä. Thomas oli vain ollut kohtelias. Odottanut omaa naistaan paikalle pelastamaan tilanteen ja näyttämään vieraalle naiselle, että oli onnellinen ja rakastunut.

“I didn’t mean to hurt you. Never. Why would I? I wanted to marry you, wanted to start a new life with you. Argue about what we could watch on Netflix and talk literal nonsense in the middle of the night after one or two beers.” Thomas hymähti mielikuvalle kaksikosta sängyllä, nauraen toistensa jutuille.

“After all this, would you though?” Sarah kysyi yrittäen pitää itsensä järjissään humalan tehdessä työstä vielä vaikeampaa.
“That is all I wanted too, but then something changed. It was the small things first. How we stopped talking about those nonsense things. How those Netflix fights never came, as we were never home the same time. I needed your comfort and support and suddenly you had your hands full and mind elsewhere. I know I made mistakes too, but you have to believe me when I say - I didn’t want for any of this to happen. But it did, God how I wish it didn’t, but it did.”

Latino kosketti Thomasta varovasti olkavarteen. Peläten kaikkea, mitä kosketus saisi aikaan.
“I love you, Thomas, but that same love hurts so bad I can’t take it. I’m falling apart and I don’t know if I’m able to fix myself anymore.”
“Then don’t”, Thomas sanoi, katsahti Sarahiin ja astui pois toisen kosketusetäisyydeltä. “I can’t fix you either. Guess we’ll both stay broken and shattered from now on.” Miehen äänessä oli tietynlaista päättävyyttä.
“And there you go again. This was the time I needed you to stay. This is the moment, you leave again”, Sarah keskeytti toisen, painaen huulensa tiukasti yhteen, pitäen katseensa Thomaksen silmissä. Britti tuhahti, astui ihan liian lähelle Sarahin kasvoja ja tutki tämän silmiä vakavana.

“Did it cross your mind, that maybe, just maybe I needed you to stay. To talk. To tell me, what were you thinking at the time. That you were starting to have feelings for someone else. That kiss with that one random girl wasn’t intentional.” Thomas sylki sanoja suustaan sen minkä ehti. Miestä sattui ottaa vastaan naisen sanoja siitä, miten Sarah oli tarvinnut Thomasta, vaikka mies oli yhtä lailla tarvinnut oman naisensa, rakkaansa tukea ja turvaa. “But now I’m starting to believe, that maybe you did kiss him knowingly. Wanting to hurt us. Like you wanted to see, what it would do to us.”

“Yes, Thomas. While I kissed him drunk as hell, my first thoughts where ‘boy, this is going to be a good thing to rub at Thomas’ face’! Fucking hell, get your head out of your ass already.”
Sarah ei perääntynyt senttiäkään, vaikka tunsikin tukehtuvansa Thomaksen vihaan.
“And those feelings you talk about, I didn’t even know I had them before tonight, but boy am I glad you did.”

“Häiritseekö tämä nuorukainen teitä?” vieraan miehen ääni kysyi heidän viereltään terävällä äänellä, saaden Sarahin melkein vaistonvaraisesti kohottamaan nyrkkinsä. Latino sai pysäytettyä liikkeen vaivoin.
“Ei”, Sarah vastasi välittömästi.
“Pyytäisin teitä kuitenkin nyt poistumaan, aiheutatte liikaa hässäkkää”, portsari kertoi ja lähti tuuppimaan heitä molempia ulko-ovia kohden.

Silmiään pyöritellen Thomas poistui baarin portaita pitkin kohti ulko-ovia Sarahin perässä. Molemmat ottivat takkinsa narikasta ja vetivät ne päällensä. Thomas ei tiennyt, pitäisikö hänen vain poistua paikalta vähin äänin vai jäädä vielä naisen seuraksi. Päätään pudistellen ja itseään soimaten, mies kuitenkin päätti vielä kerran tökkiä nukkuvaa karhua kepillä.
"Maybe this has shown us both, what we really are. How incompatible we are."

Thomas otti ensimmäisen haparoivan askeleen kohti ovea ja laski kätensä sen kahvalle. Tilanne muistutti etäisesti rivitalossa tapahtuneita keskusteluja ja tekoja.
Sarah naurahti kuivasti ja saatuaan takkinsa päälleen, nainen työntyi ulko-ovista Thomaksen ohi ulos. Taksitolpalla odottava taksien jono kertoi, että baarin tyhjeneminen oli ajallisesti lähellä. Latino katsoi viileässä yöilmassa Thomasta, joka seisoi muutaman askeleen päässä.

“Let’s see about that”, Sarah henkäisi ja astui määrätietoisesti britin eteen. Korkokenkiensä ansiosta edes hieman miehen kanssa saman pituisena Sarahin oli helppo vetää Thomas suudelmaan. Se oli kaukana hellästä, kaukana tutusta ja turvallisesta suudelmasta. Sarah pitkitti suudelmaa niin kauan, kunnes ei enää pystynyt pidättämään hengitystään.
“I hate you”, latino henkäisi ja astui askeleen taaksepäin, haastaen Thomaksen seuraamaan perässään.

Thomas hieman hölmistyneenä Sarahin suudelmasta jäi katsomaan toisen perään, ottaen sitten ensimmäisen askeleen samaan suuntaan. Sarah jäi selkeästi odottamaan brittiä valkoisen Skodan oven viereen ja herrasmiehenä Thomas avasi naiselle oven. Latina istui mustalle nahkapenkille niin soljuvasti kuin osasi, saaden Thomaksen huulille puolittaisen hymyn.

Sen sijaan, että Thomas olisi istahtanut naisen viereen taksin takapenkille, mies antoi kuskille Sarahin isoäidin osoitteen ja sen jälkeen katsahti viimeisen kerran naiseen.
“I know.”
“No you don’t”, Sarah vastasi huokaisten syvään.
“What do you want me to do?” Thomas kysyi huvittuneena koko tilanteesta. Mies ei ollut kuvitellut villeimmissäkään ajatuksissaan päästävän naisensa yksin taksin kyydissä kotiin. “To come with you? We both know where that goes.”
“Yes”, Sarah vastasi miettimättä vastaustaan kahdesti.
“Noniin, nuoret. Päättäkääs jo...”, hermostuneen kuskin ääni kuului etupenkiltä.
“Damn… Fuck me”, Thomas henkäisi ja huitoi Sarahia siirtymään toiselle puolelle autoa.
“That’s the one thing I can do”, latino vastasi virnistäen, hiljensi kaiken järjen päästään ja upotti kyntensä Thomaksen niskaan painaessaan vaativan suudelman miehen huulille. Thomas veti Sarahin lähemmäs itseään ja taputti kahdesti vänkärin penkin päännojaa merkiksi kuskille.

Britti hymyili salaa toisen huulia vasten, tietäen, ettei tämäkään ilta päättyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ei Thomaksen tuurilla.
“Can you do one little thing?“ mies mutisi suudelmien lomasta Sarahille. Hän tiesi toiveensa olevan lähes mahdoton tilanteen huomioon ottaen. Kaikki kaksikon välillä tuntui roikkuvan ohuen rihman varassa. Yksikin virhe lisää ja kaikki olisi ohi. Lopullisesti.
“Anything”, Sarah henkäisi pysähtymättä pidemmäksi aikaa. Jos hän pysähtyisi, ajatukset saisivat naisen kiinni ja hän nukkuisi jälleen yhden unettoman yön yksin.
"Be mine." Thomas irtaantui naisen huulista ja asetti kätensä Sarahin poskille pitäen toisen kasvot itseään kohti. Hän halusi suoran vastauksen. Leikkiminen saisi olla ohi. Sarah tiesi, mitä Thomas toivoi, halusi. Ja ainoastaan Sarah oli se, joka voisi toteuttaa Thomaksen toiveen tai tuhota viimeisetkin toivon rippeet. “It’s now or never. I’m tired of waiting.”

Meripihkan väriset silmät tuijottivat Thomaksen kasvoja tutkien niiden piirteitä yhtäkkiä tarkkaan, yrittäen muistaa niistä kaikki yksityiskohdat. Pienen rypyn kulmien välissä, suoran nenän ja huulet, jotka olivat edelleen hieman kosteat suudelmista. Sarahin ilmeestä näki, kuinka tämän sisuskalut tuntuivat vääntyvän eri asentoihin. Siinä, puoliksi britin sylissä istuen ja liian monta drinkkiä ajatuksiaan sotkien, Sarah kuitenkin tiesi. Thomas ansaitsi parempaa, kuin tämä. Ansaitsi olla onnellinen. Latino tiesi myös, että tämä ei jäisi viimeiseksi kerraksi, kun hän satuttaisi Thomasta.

"I can't", naisen ääni oli hädin tuskin kuiskaus, kun tämä puhalsi sanat huuliensa välistä.

Sarah muistaisi ikuisesti sen hetken. Miten hän tunsi tukehtuvansa nähdessään Thomaksen sydämen särkyvän kasvojensa edessä.

Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 17.05.19 23:31
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

17.05.2019

Thomas harppoi joka toisen askelman yli musiikin volyymin käydessä yhä kovemmaksi ja kovemmaksi. Britti halusi nopeasti muiden ihmisten sekaan. Äänen paljouteen ja alkoholin tuomaan sekavuuteen, jossa ei voinut ylianalysoida omia fiiliksiään tai ajatuksiaan vahingossakaan.

Uudehko baari oli avattu vain jokunen viikko takaperin. Kahteen kerrokseen pystytetty kapakka-disco-systeemi oli päällisin puolin onnistunut. Alakertaan jäivät plus nelikymppiset elämäänsä kyllästyneet viikonloppualkoholistit ja yläkertaan ryntäsivät kaikki sitä nuoremmat ja nuorenmieliset.
“Kossukola, äläkä säästele viinassa”, Thomas huusi melun yli baarimikolle. Tumma baaritiski heijasti ylläolevien spottivalojen jokaisen valonlähteen saaden Thomaksen siristämään hieman silmiään.
“Kaheksan euroo”, mikko huusi takaisin asettaen lasin pöydälle Thomaksen eteen.
“Ryöstöä...”, mies kuiskasi itselleen, eikä baarimikko edes vaivaantunut kysymään, mitä toinen oli juuri sanonut.

Lähimaksu suoritti laskun leikiten ja Thomas juoma kädessään lipui ja töni itsensä muiden ihmisten ja seurueiden ohi baarin toiselle seinustalle, johon oli asetettu kapea pöytä ja sen viereen toinen toistaan kiiltävämpiä baarijakkaroita. Valkoinen kauluspaita oli kuin majakan valo pimeässä discossa. Vaikka valoja oli enemmän kuin tarpeeksi, niiden heiluessa ja välkkyessä, ei siltikään saanut kohdistettua katsettaan tarpeeksi edessä oleviin nopeasti liikkuviin ihmishahmoihin.

Useamman viskin ja shotin voimalla latino tunsi pystyvänsä tanssimaan vaikka maailmanloppuun saakka. Valkoinen, ihonmyötäinen mekko nuoli naisen kurveja, houkuttaen tämän ympärille ihmisiä, jotka eivät siihen kuuluneet. Yksikään miehistä ei päässyt iholle, siitä Sarah piti huolen, vaikka muuten ei juurikaan välittänyt ketä tanssilattialla oli hänen lisäkseen.

Välkkyvien valojen keskellä ajatukset Thomaksesta, ajatukset Robertista ja kaikesta muusta saivat valua latinon päästä tämän kurveja pitkin lattialle. Musiikin tahtiin hukuttautuminen toi tietynlaista tyhjyyttä Sarahin mieleen, eikä tämä pian muistanut miten päin helvettiä hänen elämänsä olikaan.

Thomas silmäili katseellaan ihmisiä baarin seinustoilla, deejiitä kopissaan sekä tanssivia hahmoja. Yksi heistä kiinnitti miehen huomion. Tummat laineet heiluivat vieraan naisen hartioilla ja vartalo liikkui sulavasti musiikin tahdissa.
Mies joi lasinsa vähän liiankin nopeasti tyhjäksi ja määrätietoisin askelin saavutti pian tanssivan naisen.

Britti laski kätensä tuntemattoman naisen lantiolle ja hellästi veti tämän itseensä. Pian siniset silmät kohtasivat Thomaksen katseen yllättyneinä, mutta nainen ei perääntynyt. Thomas mukaili naisen liikkeitä ja antautui itsekin musiikille. Painaen kasvonsa naisen hiusten sekaan, vieras tuoksu täytti miehen keuhkot.

Sarah ei tiennyt mikä kiinnitti tämän huomion lyhyen matkan päähän tanssilattialla. Puoliksi suljettujen luomien takaa se katsoi vain ohimennen ensin kaksikkoa, jotka tanssivat kiinni toisissaan. Jostain syystä latinon silmät pysähtyivät uudelleen tummahiuksisen naisen kohdalle. Humalansakin keskellä Sarah tajusi miksi, tunnisti naisen hiuksiin sotkeutuneen ihmisen vaikka unissaan.

Latino horjahti taaksepäin, törmäsi tanssivaan pariskuntaan ja loi kaksikkoon pelonsekaisen pahoittelevan ilmeen.
“Perdóneme”, Sarah älähti ja nielaisi. Horjuvin askelin latino selvisi baaritiskille ja nojasi siihen hengästyneenä.
“Hei, sä näytät siltä, että tarviit tätä enemmän, kuin mä”, naisen vieressä ollut vaaleaverikkö totesi hymyillen. Sarah tuijotti vuoronperään tarjottua tuoppia ja vierasta miestä.
“Ei kiitos, mä otan mieluummin puhtaan juoman tiskiltä”, latino vastasi ja viittoi baarimikolle.
“Auts. Ei olla taidettu koskaan ennen leimata saalistajaksi ihan näin nopeasti”, mies vastasi hörähtäen.
“Sori, en mä pahalla. Mä olen baarimikko itse, mä en saa olla tyhmä”, Sarah sanoi ja antoi miehelle pahoittelevan hymynpuolikkaan.

Tanssilattialla kuulunut älähdys oli kiinnittänyt Thomaksen huomion, mutta mies ei ollut nähnyt ketään edes vähän säikähtäneen näköistä henkilöä lähimainkaan. Kaikki miehen ympärillä olevat ihmiset olivat uppoutuneet hetkeen täysin sydämin. Paitsi mies itse.
Sanaakaan sanomatta mies päästi naisesta edessään irti ja perääntyi pois muotojen ja basson keskeltä.

Tiskillä oli enemmän ihmisiä kuin vajaa puoli tuntia sitten Thomaksen saavuttua baariin. Kuitenkin kahden naisen luona oli enemmän tilaa, ja Thomas änkesi näiden väliin. Kaksikko ei laittanut pahakseen, joten he tuskin tunsivat toisiaan tai olleet yrittäneet pitää mitään sosiaalista toimintaa yllä.

Baarimikko jätti Thomaksen eteen uuden kossukolan, jonka mies maksoi mukisematta. Tämä nosti lasin huulilleen, jäätyen kuitenkin sillä sekunnilla paikoilleen. Tuttu ääni kantautui miehen korviin kaiken musiikin yli. Mitä Sarah teki täällä? Tyhmä kysymys, mutta pakollinen. Thomas haki katseellaan tuttuja kasvoja, muttei nähnyt latinaa. Britti tunsi pienen pettymyksen rinnassaan, mutta muistutti pian itseään siitä, miksei kaksikko pitänyt yhtä enää.

Sarah ei jatkanut keskustelua vieressään olevan miehen kanssa sen pidemmälle. Hänellä oli ihan tarpeeksi kädet täynnä kahden brittipojan kanssa, joiden suhdesotkut olivat niin sekaisin, ettei nainen tiennyt enää mikä lanka liittyi mihinkin asiaan.
Baaritiskiin puoliksi nojaten Sarah antoi oluen tuoda itselleen jälleen tyynemmän olotilan. Hän pystyisi selviämään yhdestä baari-illasta mahdollisesti entisen avopuolisonsa kanssa samassa tilassa, kunhan ei törmäisi toiseen ainakaan tahallaan.

Latino suuntasi takaisin tanssilattialle, sillä se oli tarpeeksi täynnä väkeä, että sinne saattoi hävitä huomaamattomasti. ‘

Valkoinen mekko kiinnitti vihdoin Thomaksen huomion. Mies oli löytänyt etsimänsä. Oikeastaan henkilön, jota ei ollut etsinyt, mutta halusi kuitenkin nähdä ja tietää kaiken olevan naisella hyvin. Vaikka välirikko ei ollut kaikista sopuisin tai helpoin, se ei tarkoittanut Thomakselle sitä, että miehen pitäisi unohtaa nainen ja tunteet tätä kohtaan kokonaan.

Mies vastusti halua lähteä naisen perään. Britti kuitenkin ikävöi naista, vaikkei halunnutkaan myöntää sitä mielellään itselleen. Vielä vähemmän kenellekään muulle. Ehkä tällä oli kuitenkin oikeus. Olihan Thomas ollut aikeissa kosia Sarahia.
“Fuck it.” Kaataen jo toisen kossukolan liian nopeasti tuulen suojaan, tyhjä lasi kumahti takaisin baaritiskille, jääden siihen yksin Thomaksen ottaessa jalat alleen.

Sarah sulki silmänsä ja nosti kätensä ilmaan muiden tanssijoiden kanssa. Suljettujen luomien takana vaihteli kuvat Thomaksesta ja Robertista, tunteista, joita molempien miesten läsnäolo hänessä herätti. Latino yritti olla uppoutumasta liialti ajatuksiinsa, sillä juuri niitä pakoilemaan hän oli baariin tullut. Pettymystä, yksinäisyyttä ja kaikkea siltä väliltä.  

Thomas oli saavuttanut Sarahin tanssilattialla ja empi pitkään, uskaltaisiko näyttäytyä naiselle. Mies veti syvään henkeä, laski viiteen, pyyhki hiet kämmenistään takataskuihinsa ja laski kätensä Sarahin lantiolle. Thomas oli toisen selän takana, joten ei uskonut naisen kiinnittävän tähän paljoa huomiota, olihan baarissa muitakin koskettelijoita ja lähmijöitä.
“We need to talk”, Thomas oli nojautunut naisen korvanjuureen ja puhunut pehmeällä äänellä. Mies toivoi, ettei saisi mojovaa ylävitosta keskelle poskeaan.

Sarah oli todella lähellä poistamassa lantiolleen ilmestyneitä käsiä iholtaan, kun tuttu tuoksu täytti naisen keuhkot. Lämmin henkäys korvassa sai kylmät väreet kulkemaan pitkin latinon selkärankaa. Sarah ei halunnut ajatella enää, hän oli korviaan myöten täynnä häpeää ja vääriä valintoja.
Brunette nojasi kiinni selkänsä takana olevaan brittiin, otti tämän käsistä kiinni ja kietoi ne ympärilleen.
“Not now”, Sarah vastasi hädin tuskin Thomaksen korviin kantautuvalla äänellä. Suljettujen silmiensä takaa nainen keinui hitaasti brittiä vasten, nojaten päällään tämän olkaa vasten, kädet edelleen puristaen Thomaksen käsivarsia lähes epätoivoisesti.

Hetken ajan Sarah unohti kaiken muun ympäriltään, riidat, epävarmuudet, sormuksen, ihan jokaisen vihasta syljetyn sanan. Thomas veti Sarahia lähemmäs itseään, mikäli se oli edes mahdollista. Mies halusi perua jokaisen väärän teon molempien listoilta ja jatkaa siitä, mistä eteenpäin asiat olivat lähteneet alamäkeen.
“Sarah… Seriously...”, Thomaksen ääni oli anova, alistunut sekä epätoivoinen. Kaikkea sitä, mitä britti inhosi luonteenpiirteissä sekä olemuksessa. Vaikka mies olisi kuinka halunnut jäädä siihen hetkeen latinan kanssa, Thomas pakottautui irti Sarahista, otti askeleen jos toisenkin taaksepäin ja jäi seuraamaan Sarahin päätöstä.

Jos nainen lähtisi miehen mukana hiljaisempaan paikkaan, ehkä kaikessa olisi vielä jotain toivoa ja pelastettavaa. Jos ei, viimeistään silloin Thomas tiesi naisen tehneen päätöksensä.

Sarah kääntyi ympäri, puri alahuultaan ja katsoi vaaleita silmiä klubin välkähtävien valojen keskellä. Latino halusi seurata Thomasta, mutta ei tiennyt motiivejaan varmaksi, liian monet nautitut alkoholiannokset olivat sumentaneet jo muutenkin sotkuisia ajatuksia.
“Why can’t I just have this second?” Sarah mumahti, mutta lähti sitten seuraamaan Thomasta syrjempään. Hänellä ei olisi tarjota miehelle vastauksia, mutta käveli silti kuin huumattuna toisen perässä baarin nurkkaan. Latino nojautui seinään ja huokaisi syvään, laskien sitten katseensa Thomaksen silmiin.
“Yeah?”
Thomas tiesi olevansa liian lähellä Sarahia nojautuessa seinään naisen viereen. Ympärillä pauhaava musiikki kuitenkin teki tilanteesta haastavamman ja Thomas pelkäsi menettävänsä itsehillintänsä ennemmin tai myöhemmin.
“I just...”, mies aloitti kuitenkin sulkien suunsa. Thomas veti keuhkonsa täyteen naisesta lähtevää tuttua tuoksua ennen kuin jatkoi. “I just need to know if you’re alright...”

Kaikki naiseen liittyvät asiat olivat olleet pitkään epäselviä kohtia Thomaksen elämässä ja hiljalleen mies halusi saada vastauksia ja selvyyttä. Oliko heillä enää tulevaisuutta? Oliko Sarah siirtynyt jo elämässään eteenpäin, mahdollisesti tämän toisen miehen kanssa? Vai oliko kaikki kuitenkin vielä korjattavissa…
Latino tuijotti vaaleita silmiä ja mietti miten pienen nojautumisen päässä britin huulet olivat. Sarah värähti miehen käyttämästä alright-sanasta, sillä se toi välittömästi Robertin mieleen.

“Well, I’m not. Suppose that makes any difference, since no one can make all that has happened disappear.”
Latino huokaisi syvään ja tavoitteli Thomaksen sormet omiensa lomaan liu’uttaen kätensä toisen viereen seinää pitkin.
“You?”
“Obviously no, I’m not...”, Thomas vastasi ja tiukensi otettaan Sarahin kädestä. Vaikka mies oli pitänyt naisen kättä omassaan lukemattomia kertoja, se ei tuntunut enää samalta. Britti vilkaisi yhteen punoutuneita sormia, kunnes nosti katseensa takaisin Sarahiin.
“I’ve missed you like hell. But...”, Thomas ei halunnut sanoa ääneen toisen miehen nimeä, tai miten muutenkaan tuoda esille kolmatta osapuolta, jolla oli valitettavan suuri osa kaksikon erilleen ajautumisessa.
“But it’ll never be the same again. I know”, Sarah lopetti toisen aloittaman lauseen.

“I can’t keep doing this, Thomas. I’m a fucking disaster, even breathing feels like burning inside out.”
Sarah puri alahuultaan, nojasi lähemmäs ja painoi huulensa britin huulille, vetäytyen kuitenkin liian nopeasti kauemmaksi. Miksi kaiken piti olla niin vaikeaa?
Thomas yllättyi Sarahin liikkeestä ja päästi irti toisen kädestä.
“You know.. We can’t”, mies hengähti ja laski katseensa kiiltävään lattiaan. “Not after… I mean I’m not… I don’t know… I just can’t keep the thought of you and him out of my mind.” Thomas olisi halunnut puhua mieluummin vaikka auringonkukista taikka rikkaruohoista. Mutta ei tästä toisesta miehestä.
“All I want to know is, if we’re done?” Kaikki tuntui lopulliselta. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Thomas oli laittanut yhteisen asunnon ulko-oven kiinni, istunut autoonsa ja ajanut pois. Jättäen Sarahin kaksistaan kihlasormuksen kanssa.

“Just like I can’t stop seeing you with her”, Sarah vastasi tuntien olonsa liian kevyeksi kaikesta. Kaikki tuntui kieppuvan hallitsemattomasti naisen ympärillä, eikä tämä saanut otetta mistään.
“You tell me. Can one love a person and still not know how to be with them anymore? Will this ever go away, or are we just going to go around and around, hurting one another a bit more every round?”

“Do you want to break up?”
Sarah nieli kyyneleitä, joita ei enää jaksanut vuodattaa.
“No”, Thomas vastasi liiankin nopeasti. “I mean I don’t think I want to...”, mies yritti muodostaa selkeitä lauseita, jotta itsekin ymmärtäisi mitä oikein sanoi. “Do you?” Birtti toivoi sen olevan turha kysymys. Hän halusi olla varma siitä, mitä nainen vastaisi, ennen kuin toinen ehtisi edes avata suutaan. Thomas ei suostunut ottamaan vastaan myöntävää vastausta. Kuitenkin ajatukset hänen omasta heikkoudestaan ja pelosta päästää toinen irti nousivat pinnalle.

Sen sijaan, että Sarah luuli saavansa vihdoin varman vastauksen Thomakselta, tämä joutui jälleen kerran pettymään. Tuskastunut huokaisu karkasi latinon huulilta.
“Some days yes. Most days no. Is it fair though, for any of us? To go back and forth not knowing what will happen.”
Sarah tuijotti toisen silmiä, yritti pitää kynsin hampain kiinni rakkaudesta ja kaikesta hyvästä, todeten jälleen kerran, ettei se silti peittänyt alleen ahdistusta.
“Will love be enough?” naisen ääni oli lähes pelkkä kuiskaus ja latino astui puolikkaan askeleen kauemmas Thomaksesta, kietoen käsivartensa ympärilleen.
“And still all I want to do is kiss you and make you take me home with you. How sad is that?”
“Not at all.” Thomas harmistui toisen perääntymisestä, vaikka itse oli juuri äsken tehnyt samoin. “I want to take you home. To our home.”

Viimeisimmän kohtaamisen jälkeen, britti oli punkannut veljensä luona vielä muutaman yön, kunnes oli kerännyt tavaransa tämän asunnosta ja ajanut tutun rivitalon pihaan. Asunto oli ollut pimeänä eikä Sarahin autoa näkynyt pihalla. Niimpä mies oli muuttanut takaisin kaksikon yhteiseen kotiin yksin. Eikä se ollut tuntunut samalta. Ja tietenkin mies oli penkonut jokaisen kolon ja kaapin perimmän nurkan etsiessään kilhasormusta, jota ei kuitenkaan löytynyt.
“That reminds me… Did you throw it away?” Thomas katsahti naiseen peläten pahinta. Toivottavasti nainen oli edes pantannut sormuksen, tai myynyt sen hyvään hintaan.

Kylmä aalto pyyhkäisi Sarahin ylitse Thomaksen puhuessa siitä. Naisen ei tarvinnut täsmentää kysymyksillä, meripihkan väriset silmät laskeutuivat hetkeksi lattiantasalle tämän vetäessä terävästi henkeä.
Nostaessaan katseensa takaisin brittiin, Sarah pudisti päätään aavistuksen.
“I took it with me. Do you want it back?”
Thomas huokaisi lähes huomaamatta helpotuksesta.
“No, of course not… It’s yours. If you want it...”, Thomaksen huulilla käväisi puolittainen hymy. Helpotus nosti päätään miehen sisäistäessä naisen sanat. Sarah oli pitänyt sormuksen. Pitänyt sitä itsellään tallessa siitä lähtien, kun mies oli siitä kertonut latinalle. “I thought you’d like it...”, mies hymähti, tällä kertaa hymyn jäädessä pidemmäksi aikaa nuoren huulille.

Sarah hymyili väsyneesti, hymy ei kuitenkaan viipynyt naisen kasvoilla. Tämä oli se elokuvien loppukohtaus, jossa Thomas polvistuisi ja kysyisi häneltä oikeasti, että haluaisiko hän naimisiin. Hän sanoisi kyllä ja kaikki järjestyisi täydellisesti.
Latino tiesi liian hyvin, että elämä ei noudattanut käsikirjoituksia.
"It was beautiful, but you know I can't wear it", Sarah kertoi tuntien todellisuuden paiskautuvan kasvoilleen voimalla.
"It's all too much right now. Neither of us know for sure if we're going to make it out of this shit hole."

“Kind of sounds like you don’t want to...”, Thomas möläytti enempää miettimättä. Sanat voisivat koitua miehen kohtaloksi tänä iltana ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Miksi britti oli nyt niin varomaton sanojensa kanssa? Thomas tiesi kyllä miksi. Sarahilla oli ollut aina vaikutus miehen ajatuksen juoksuun. Tai sen hitauteen ja olemattomuuteen, hyvässä ja pahassa selkeästi.
“But please, tell me one thing.. Why did you do it? Why you kissed him. Seriously. No bull shitting.”

End of part one.
Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 17.05.19 23:19
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

06.05.2019

Musiikki täytti huoneen.
Say something, I'm giving up on you
I'll be the one if you want me to
Anywhere I would've followed you
Say something, I'm giving up on you

And I... am feeling so small
It was over my head
I know nothing at all
And I... will stumble and fall
I'm still learning to love
Just starting to crawl


Sarahin rintakehä laski ja nousi kiihkeästi naisen pidätellessä kyyneleitä sisällään. Hän oli ansainnut sen kaiken ja enemmänkin, ollessaan niin typerä. Vasempaan nimettömään täydellisesti sopiva valkokultainen sormus tuntui viileältä lämmintä ihoa vasten. Se oli kaunis, yksinkertaisen näyttävä sormus ja Sarah tuijotti sitä kuin värisokea. Hän oli ansainnut kaiken kivun, joka tuntui raastavan hänen sisintään, kuin sahalaitanen veitsi.
Miten helppo olisi unohtaa sormus vain siihen? Huomaisiko kukaan sen ilmestymistä, kysyisikö kukaan mistä sellainen oli tullut? Näkisikö Thomas vihansa läpi miten hän kantoi heidän sormusta sormessaan. Lupauksena loppuelämästä, onnesta ja rakkaudesta?

Say something, I'm giving up on you
I'm sorry that I couldn't get to you
Anywhere I would've followed you
Say something, I'm giving up on you

And I... will swallow my pride
You're the one that I love
And I'm saying goodbye


Valkea sormus ei halunnut päästää irti. Sarah nykäisi sen väkivalloin irti sormestaan antaen kyyneleiden vihdoin valua pitkin kasvojensa ihoa. Ne tuntuivat polttaneen jo pysyvät merkit naisen poskille. Thomaksen ja hänen välinen hiljaisuus oli painostavaa, Sarah halusi puhua, halusi kertoa miten pahoillaan oli ja laittaa mies ymmärtämään, että hän rakasti toista niin paljon.
Miksei kumpikaan tapellut enempää? Miksei hän kiljunut, potkinut ja laittanut vastaan Thomaksen poissaololle? Hiljaa mielessään, kyyneleiden hukuttamana latino oli hyväksynyt kaiken. Sen, ettei Thomas enää halunnut häntä. Että hän yksin oli syypää siihen, että heidän parisuhteensa, heidän rakkautensa oli loppunut rotkon reunalle.

Thomas ei ollut työntänyt häntä kielekkeeltä alas, hän oli onnistunut siinä ihan itse.

Epätietoisuus tuntui jotenkin pahemmalta, kuin mikään muu. Kumpikaan ei ollut missään vaiheessa sanonut lopullisesti kaiken olevan siinä. He eivät olleet todella eronneet, vaikka Sarah olikin sanonut uhkauksensa ääneen ennen Thomaksen lähtöä. Miehen antama sormus oli kuitenkin sekoittanut kaiken, saanut latinon epäilemään itseään ja kaikkea ympäriltään.
Miksi Thomas oli antanut sormuksen, jos oli valmis jättämään hänet?
Miksi Thomas oli silti lähtenyt, vaikka hän oli anonut toisen jäävän?

Sarah nosti puhelimensa kasvojensa eteen. Effin kuva koristi näyttöä, kun nainen painoi yhteystietonsa auki. Ensimmäisenä suositeltujen listalla oli Thomas Raynott.
Sormet viipyilivät vihreän luurin päällä. Sarah tunsi keuhkojensa repeävän ja puhelinta pitelevä käsi alkoi täristä. Viimein puhelin irtosi naisen otteesta ja valui mustaa paitaa pitkin lattiamaton päälle.
Hiljainen nyyhkäys täytti musiikin jättäneen hiljaisen hetken.

Say something, I'm giving up on you
Say something...

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 07.05.19 21:35
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

Effin päiväkirja

30.04.2019

"20 euroo, 60 sentti", sanoi iäkkäämpi taksikuski. Jonathan kaivoi lompakkoaan takataskustaan Thomaksen ihmetellessään kartanon julkisivua.
"Ompas se valkonen…", nuorempi sanoi nenä kiinni auton ikkunassa.
"Hei, naama irti. Ja pyyhi ne hönkäilys siitä samalla", kuski karjahti kuuluvasti ja Thomas kavahti melkein veljensä syliin. Vanhempi Raynott antoi kuskille 25 euroa ja avasi oven lähteäkseen. Thomas otti vaihtorahat ja kampesi itse omasta ovestaan.

"Sä oot kyl niin kännissä. Taas", Jonathan sanoi veljelleen. Thomas tyytyi nyökkäämään ja jatkoi kartanon ihailua.
"Oliskohan Isabella kotona?" Nuorempi katsahti kysyen veljeensä.
"Ei sua varten. Älä luulekaan."

Sarah haukoitteli ja vilkaisi kännykkänsä kelloa, joka näytti 23:16. Amanda oli halunnut ratsastaa Effin tänään ja latino oli hyvänä hoitajana ollut laittamassa tamman kuntoon ja hoitanut sen jälkeen pois. Tamma oli jäänyt tyytyväisenä syömään iltaheiniään, se ei tuntunut lainkaan häirintyneeltä myöhäisestä ratsastusajankohdasta. Nainen sen sijaan oli väsynyt erityisesti kaikesta stressistä, eikä juurikaan kiinnittänyt huomiota kulkusuuntaansa, selaillessaan poissaolevana kännykkäänsä.

Latino pysähtyi kuitenkin kuin seinään kuultuaan aivan liian tutut äänet edestäpäin. Sarah nosti katseensa ja näki veljekset, sekä pois kaartavan taksin. Epätoivoisesti etsien pakotietä, latino tajusi, ettei tulisi löytämään sellaista. Meripihkan väriset silmät pysähtyivät Thomakseen, eikä Sarah saanut jalkojansa enää liikkeelle, pidellen vain kännykkäänsä hieman oudossa kulmassa kädessään.

Sillä hetkellä Jonathan olisi halunnut olla missä tahansa muualla. Vaikka sitten Leon mukiloitavana Gabriellan asunnolla. Thomas sen sijaan oli lukinnut oman katseensa latinaan ja yritti pitää olemuksensa kasassa.
"Pitäskö meijän men…"
"Ei." Thomas keskeytti veljensä kääntämättä katsettaan naisesta.

Vihlova henkinen kipu miehen rinnassa yltyi. Thomas muisti sen illan tapahtumat selkeästi. Kuinka Sarah oli musertanut Thomaksen kertoessaan toisesta miehestä. Vaikka britin silmiin Sarah oli todellakin näyttänyt katuvalta, Thomaksen oli vaikea uskoa sitä.

Sekunnit tuntuivat venyvän ikuisuuksiin, kun Sarah hitaasti prosessoi näkemäänsä. Latino tiedosti hyvin pölyiset collegehousut jaloissaan, hupparin, jossa oli Effin kuolaa ja hiukset, jotka olivat hyvin sotkuisella nutturalla. Hän olisi ehdottomasti halunnut näyttää edes hieman siltä, ettei hänen koko maailmansa ollut pois paikaltaan.
Sarah puri alahuultaan, sillä ei tiennyt kuinka edetä. Nainen muisti erittäin hyvin sormusrasian, jonka oli palauttanut takaisin lipaston perälle päästyään vihdoin ensimmäisestä romahduksestaan yli.
Latino olisi ollut mielellään vaikka Amandan ruoskittavana sillä hetkellä.

Thomas tunsi veljensä käden olkapäällään.
"C'mon, let's go…", Jonathan yritti edelleen saada miestä liikkeelle. Thomas riuhtaisi itsensä irti ja otti kaksi haparoivaa askelta Sarahia kohti. Viha ja humala olivat erittäin paha yhdistelmä keskenään. Tunteet kuohuivat Thomaksen sisällä.
"What? Is there something on my face?" Mies sylki sanojaan kohti naista.
"Thomas, quit it." Jonathanin varma ääni nuoremman selän takaa ei saanut Thomaksen mieltä muuttumaan.
"Or is there something on your face? Maybe another mans lips, perhaps?" Inho huokui Thomaksen äänestä.

Sarahin huulet raottuivat aavistuksen, kun Thomas lähestyi häntä. Naisen ihokarvat nousivat pystyyn britin sanojen myötä ja kuin huomaamattaan, Sarah puristi vapaan kätensä nyrkkiin.
"Fuck off, Thomas", Sarah vastasi ääni vahvempana, kuin pitkään aikaan. Nainen otti haparoivan askeleen sivulle, aikeenaan kävellä veljesten ohitse, mutta ei laskenut katsettaan Thomaksen silmistä. Niissä kyti jotain rajua, jonka tarkoitusperät olivat täysin vieraat Sarahille. Hän ei ollut koskaan nähnyt miestä niin vihaisena.

"Or what? You just want me to take a hike so you can go fuck him, don't you?"
Jonathan repäisi veljeään kauemmas naisesta. Thomas mulkaisi blondia ja mätkäisi tätä nyrkillä rintaan. "Hands off, this is none of your business", Thomas manasi veljeään.
"Actually it is. I'm the stable manager here and it is my job to keep these grounds under order. So either you pull your shit together or I'll get you a ride to jail for the night." Thomas kuuli veljensä äänestä vakavuuden. Nuori tiesi Jonathanin olevan oikeassa. "Your choice", Jonathan lisäsi.

Thomas käänsi huomionsa takaisin Sarahiin.
"Gosh… You have no idea, how much I care for you. Love you. And you betrayed that. You have no right to tell me to fuck off. I left from the apartment, remember?! It's all yours!"

"Oh my God, you’re an idiot! For the last freaking time - there’s nothing between me and Robert. Nothing. You’re acting like a jerk!"
"Yeah, right. And yet you kissed him", Thomas pyöräytti silmiään.
"Stop acting like you’re five years old! I didn’t do any of this to hurt you, but you’re doing an extremely great job at pushing us apart more and more."

Sarah yritti hallita kiukkua äänessään, mutta huomasi sen jäävän vain yritykseksi.
"I told you what would happen, if you walked out that door, you made that choice too. You left me alone with a fucking engagement ring!!"
"I was pushing us apart?! I'm the one who got that fucking ring, why do you think I worked such a long hours at the first place?" Thomaksen äänestä oli kadonnut uhmakkuus. Mies kuulosti pikemminkin periksi antaneelta. Päihitetyltä. "I wanted to commit to you. More than anything… I… I don't know… What ever…"

Thomas kääntyi kannoillaan kohdaten veljensä katseen. Huolestunut isoveli tutki veljeään katsellaan pistäen merkille ainoastaan riutuneen olemuksen. Henkisesti sekä fyysisesti.

Sarahin sisällä kuohui, miten Thomas kehtasi ensin käyttäytyä, kuin kävisi häneen käsiksi hetkenä minä hyvänsä ja sitten perääntyä täysin, jättäen latinon jälleen yksin tilanteeseen.

"If you would have asked me, the right way, I would’ve said yes."

Brunette hengitti pinnallisesti, pitäen katseensa edelleen tiiviisti hänelle selkänsä kääntäneen Thomaksen niskassa. Kyyneleet karkasivat jälleen Sarahin silmistä, eikä tämä voinut estää hiljaisen nyyhkäisyn karkaamista huuliltaan. Kaikki tuntui siinä hetkessä valuneen kuin hiekka naisen sormien lävitse.

"But you didn’t. And now, I’m not sure there’s a way to fix this. Fix us. I can’t believe you could not see, that only you in this whole world had the power to break me." Sarah pyyhki kyyneleitä poskiltaan, yrittäen pitää itsensä kasassa vielä hetken verran.

Nainen vilkaisi Thomaksen takana seisovaa Jonathania. Hän ei enää välittänyt, vaikka vaaleaverikkö näki kaiken, sen rikkoutuneen ihmisen vahvan kuoren sisällä.
"You can have the apartment, I don’t care about it. It’ll never be home for me, since we’re not there together."

Thomaksen ei tarvinnut kuin kuulla nyyhkyttävän naisen hengenvedot, kun miehen oma pato läheni murtumispistettä. Varoen mies kääntyi takaisin Sarahia kohden, näyttäen kaiken haavoittuvaisuuden, joka miehen sisällä lymysi.
"I was waiting for our anniversary, if you need to know…", Thomas laski katseensa maahan ja veti terävästi henkeä.
"And you, churri, still have all the power to break me…"

Thomas jätti Sarahin viimeiset sanat leijumaan ilmaan. Häntä ei kiinnostanut kuka rivitalossa asuisi, niin pitkään, kun kaksikko ei ollut siellä yhdessä. Asunnon oli määrä olla yhteinen aloitus kohti uutta ja tuntematonta. Molempien yllätykseksi uusi ja tuntematon oli petollinen ja tappava.

Suoden viimeisen silmäyksen naiseen, Thomas nyökkäsi kuin hyvästit ja kääntyi veljeään kohti.
"I think we're done for the night…"

Sarah ei saanut henkeä, niin paljon Thomaksen sanat, katse ja koko olemus raastoi latinon sisintä. Se, mitä he olisivat voineet olla, jos kumpikin olisi puhunut toisilleen. Jos Sarah olisi kertonut miten ahdistunut oli muutosta, jos Thomas siitä, miten oli kiireinen tärkeän asian vuoksi.
Hänen teki mieli pysäyttää Thomas, pysäyttää aika ja kietoutua tutun miehen syleilyyn. Kuroa välimatka umpeen heidän väliltään ja kertoa, miten paljon rakasti toista edelleen.

Brunette ei siltikään liikkunut. Sarah seurasi, kuinka Thomas käänsi hänelle selkänsä ja nainen tiesi, että kaikki tulisi muuttumaan. Kumpikaan ei voisi enää sen jälkeen luottaa toiseen, sillä kumpikin oli suudellut toista. Kumpikin oli tehnyt valtavan paljon väärin, eikä Sarah tiennyt miten sellaisesta päästäisi yli.

Jonathan vilkaisi vielä olkansa yli murtunutta naista. Thomas ei näyttänyt yhtään ehjemmältä. Vajaan vuoden jälkeen hajonnut liitto oli varmasti tullut yllätyksenä monelle. Thomas ja Sarah olivat pitäneet tiiviisti yhtä, mutta näköjään paraskin parivaljakko joutuu koville. Liian koville.

"Sooooo… you were planning to propose?" Thomas yllättyi veljensä kysymystä. Veljekset olivat astelleet hiljaisuuden vallitessa sisälle kartanoon, jonka uumenista ei kuulunut ääntäkään.
"Yeah? So?"
"Nothing bad, don't worry. I just… Never saw you as a married man kind of type." Jonathan yritti kuulostaa edes hieman kannustavalta.
"Well, as we can see, apparently I'm not. Sarah… She saw sides of me even I hadn't seen. But I guess it was all too much after all…" Thomaksen hartiat lyyhistyivät kasaan ja Jonathan laittoi käsivartensa veljensä hartioiden ympäri.
"You'll live."
"I know. You know what's the best part of being alone? No one can hurt you."

Kirjoitettu yhdessä Thomaksen/Jonathanin kanssa.
#thorah
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 01.05.19 11:03
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

More than meets the eye | Sarah R.

Part two.

Nähdessään latinan itkevän, myös Thomaksen silmiä poltteli. Mies ei kuitenkaan antanut tunteilleen enempää valtaa.
"Apparently I mean nothing as well, since you pulled that off…Since you two seem to be more than just rivals with each other." Thomas otti puuttuvat askeleet sängyn viereen ja poimi omaisuutensa takaisin taskuihinsa.
"This is the main reason I never wanted to fall for anybody. You’ll only get hurt. I’ll sleep elsewhere for now."

Purkamatta mitään laukustaan, Thomas nosti sen lattialta, heitti olalleen ja vilkaisi nopeasti Sarahia. Nainen näytti surkealta. Kuin tämä olisi ollut vain varjo omasta varmasta itsestään.
"Good luck with the competitions."

Thomas otti ensimmäisen askeleen kohti Sarahia koko iltana. Ja vähään aikaan todennäköisesti viimeisen. Mies asteli hitaasti toisen ohi yrittäen pitää itsensä kasassa viimeiseen asti.

Sarah yritti pitää itsensä hengissä, vaikka Thomaksen sanat tuntuivat lävistävän hänet jääpiikkien lailla. Naisen rintakehä musersi tämän keuhkoja ja sydäntä, eikä mikään ollut ikinä sattunut niin paljon.

"Go ahead, leave just like a hypocrite you are. You kissed someone too. You made me feel like nothing. Like I was a toy you forgot you had. I fucking can't believe you are just willing to walk away like that!"

Sarahin teki mieli huutaa kovempaa, tarttua hänen ohi kävellyttä miestä kauluksista ja ravistella tämä hereille. Kello oli paljon, mutta Sarah ei välittänyt naapureiden häiritsemisestä.

"I hate you so fucking much right now!" Sarah huusi ja raapi kyyneleitä poskiltaan raivokkaasti.

Thomas kääntyi ympäri pelottavan rauhallisesti. Mies tutkaili naista edessään joka sylki sanoja kaikkien kuultavaksi sen minkä ehti.

"You done? Good. Let me just say this; you could’ve told me about Robert days ago. You hid this from me. And you even asked Maidi if we have ever had sex?! Why?! What does it have to do with anything? You were the one, who called me out after that one night in the bar." Thomas veti henkeä nopeasti antamatta naiselle puheenvuoroa.

"I’m not trying to make you feel shit about yourself, but God dammit woman… I thought we were fine. New apartment, new start. New us. But since our moving day, you’ve been giving me the cold shoulder. I been trying to come up with a sensible reason for all of this, but no. And here we are… And I finally have my reason. Him."

Sarah kuunteli, vaikka olisi halunnut keskeyttää Thomaksen monta kertaa. Mies puhui Robertista, Maidista, muutosta ja riidasta, jota ei latinon takia oltu koskaan käyty loppuun. Riidasta, jonka välttäminen oli ollut kaikkien kannalta suurin virhe. Se oli perimmiltään syy siihen, että he nyt seisoivat siinä. Toinen valmiina luovuttamaan ja toinen pitäen hetkestä kiinni kynsin ja hampain. Peläten luovuttamisen seurauksia.

Sarah ei osannut etsiä sanoja.

"He's got nothing to do with us fighting in the first place. I felt insecure moving in, opening the last secrets of my life to you. I tried so hard to let you in and all I got from you were absence and shallow words of forgiveness. You decided to bring your ex-bang of a workfriend to our move even though you knew how us weren't ok. You made all those decisions and I tried so hard to understand you making them."

Latino itki ja tärisi kauttaaltaan, mutta yritti pitää itsensä kasassa edes hetken vielä.
"Robert was friendly and he made me feel good about myself. The kiss was.."
"I seriously don’t want to hear about that. Ever. But you know what’s funny? You said that he had nothing to do with us then, but me bringing Maidi to help us is a problem how? Every little bit of me and her is in the past. Way back. So don’t you try to put this one on me."

Thomas kääntyi kohti ulko-ovea korjaten laukkunsa asentoa miehen hartian päällä.
"I’m staying at Jonathan’s for a while. I’m not giving up, if that’s what you think. I just want us to take a minute with everything."

"Thomas Raynott. All we have had is time and it has made everything possible worse. If you walk out that door now, we're done."

Sarah kuuli äänestään miten lopulliselta kuulosti. Tunne mahanpohjassa oli sietämättömän raskas, eikä kehon tärinä ollut loppunut mihinkään, päinvastoin vain pahentunut. Hän halusi Thomaksen jäävän, enemmän, kuin oli koskaan halunnut mitään elämänsä aikana. Eikä hänellä ollut mitään päätösvaltaa toisen valintoihin.
Sarah tuijotti Thomaksen takaraivoa, pelkäsi kuollakseen mitä mies tekisi seuraavien sekuntien aikana.

Kaikki tai ei mitään. Siltä tilanne vaikutti. Siihen pisteeseen Sarah oli tilanteen tuonut. Thomas oli ehdottanut pientä aikalisää. Se ei ollut kelvannut. Mies tuijotti tummaa ovea edessään. Levottomuus valtasi miehen. Tämä käänsi päätään vain sen verran, että saattoi nähdä Sarahin kasvojen piirteet hämärässä.
"In that case…", mies huokaisi syvään ja antoi päänsä pudota kohti lattiaa. "Feel free to do whatever you want to a little gift I bought to you. You can find it in my dressers top drawer, at the back of it."

"I’m sorry."

Sarah ei ymmärtänyt Thomaksen sanoja. Latino tunsi olonsa täysin voimattomaksi katsoessaan Thomaksen kasvojen profiilia.
"What?" Sarah hengähti tuskin kuuluvasti, mutta kun britti ei liikahtanutkaan, nainen pakotti jalkansa liikkeelle. Miksi Thomas halusi antaa nyt lahjan hänelle? Mitä hän löytäisi miehen laatikostosta?

Tärisevin sormin Sarah avasi laatikon, pidättäen hengitystään ja katsahti rasiaan laatikon perällä. Latino puristi laatikoston reunaa ja nosti pienen rasian käsiinsä, peläten kuollakseen mitä löytäisi sen sisältä.

Sormuksen näkeminen sai Sarahin heikoksi muuttuneet jalat viimeistään pettämään tämän alta. Nainen vajoi lattialle, puristaen rasiaa sormiensa välissä, toinen käsi suunsa edessä.

"What is this?" Sarah kysyi tuskin kuuluvalla äänellä, hengittäen katkonaisesti ja sydän hakaten lähes räjähtämispisteessä.

Thomas kuuli naisen sanat eteiseen. Tunsi, miten sydämensä oli valmis repeämään irti rinnasta. Kuinka hän halusi palata Sarahin luo. Mies näki mielessään Sarahin kasvot, hymyilevän ja nauravan. Onnellisen. Sellaisena hän halusi naisen vielä nähdä.

Vapisevin käsin Thomas kurotti kohti ulko-oven lukkoa.

If you walk out that door now, we're done.

"Guess we're done, then", mies kuiskasi kylmään ulkoilmaan painaessaan oven selkänsä takaa kiinni. Ennen kuin Thomas ehtisi muuttaa mieltään, britti harppoi autolleen ja avasi ovet. Heitti laukkunsa pelkääjänpaikalle, istui ratin taakse ja käynnisti moottorin. Pian taustapeilistä näkyi enää himmeänä tutun oven vieressä olevan asunnon numeron valo.

Sarah tunsi olonsa ihmisraunioksi jäädessään pimeään asuntoon yksin valkokultainen kihlasormus edessään, kyyneleet kastellen yöpaidan kaula-aukon läpimäräksi hetkessä.

Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 25.04.19 14:20
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

24.04.2019

Sarah makoili levottomana sängyssä, joka tuntui tyhjältä. Itsepintaisesti latino sulki silmänsä ja yritti olla ajattelematta mitään. Suljettujen luomien takaa paljastui kuitenkin aina muisto, tai jokin kiero versio niistä. Thomaksen käsi vieraan naisen selällä, Robertin oluenmakuiset huulet. Sänky liikahti yöpaidan kietoutuessa tiukemmin laihtuneen Sarahin kehon ympärille tämän vaihtaessa kylkeä.
Thomas oli pitänyt radiohiljaisuutta melkein viikon verran ja latino vältteli sen ajattelemista kaikin mahdollisin tavoin. Mitä jos toinen oli kuullut suudelmasta? Mitä jos Thomas oli löytänyt jo jonkun uuden itselleen?
Sarah huokaisi syvään ja heilautti tyynyn päänsä päälle. Ihan kuin se olisi jotenkin auttanut hiljentämään pään sisällä käydyt keskustelut.

Ulko-ovi naksahti ja näkymä puolittain laatikoita täynnä olevaan olohuoneeseen avautui Thomaksen edessä. Maidi asteli miehen perästä, taputti tätä selkään ja katsoi miestä silmiin. Naisen ei tarvinnut sanoa mitään, Thomas tunsi Maidin tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen sanat katseen takana.
"Kiitti kyydist…", mies naurahti vaivaantuneena ja veti naisen halaukseen. "For real."
Maidi veti oven kiinni lähtiessään, jättäen Thomaksen yksin eteiseen. Mies oli silminnähden hermostunut. Britti oli juuri viettänyt pidennetyn pääsiäisloman Englannissa mumminsa luona ja vältellyt ottamasta yhteyttä Sarahiin. Myös naisesta puheenaiheet latinasta isoäidin kanssa oli kierrelty ja kaarreltu muualle.

Loogisuus oli kaukana Sarahin ajatuksista siinä vaiheessa, kun tämä kuuli ulko-oven avautuvan. Täysin vaistojensa varassa nainen liukui alas parivuoteesta ja kurotti yöpöydän alalaatikkoon. Sormien liikkeet eivät olleet näppäriä ja latino tunsi sykkeensä kiihtyvän.

Kylmä metalli kietoutui oikean käden sormien sisään, kun Sarah hiipi makuuhuoneesta ulos ja pysähtyi nurkan taakse eteisestä. Latino hengähti syvään ja piilotti lataamattoman pistoolin selkänsä taakse, astuen sitten eteistilaan johtavalle käytävälle.
Pimeässä eteisessä seisoi hahmo, jonka Sarah olisi tunnistanut omakseen vaikka sokkona. Nainen ei tiennyt miten montaa eri tunnetta kävi lävitse Thomaksen nähtyään, suru, pelko ja ikävä olivat kuitenkin muita vahvempina läsnä.
"Thomas?" Sarah hengähti värähtävällä äänellä ja katui syvästi valintojaan ottaa pistooli mukaansa. Ja muutamaa muutakin valintaa, jonka oli tehnyt viimeisten viikkojen aikana.

Varovaisen äänen kuulessaan Thomas kääntyi kohdaten Sarahin. Viikon mittainen hiljaisuus oli tehnyt tehtävänsä. Mies oli rauhassa saanut käydä läpi ajatuksiaan tästä ja mysteerimiehestä. Laskeva ilta-aurinko valaisi enää vaivoin asuntoa, mutta Thomas ei tarvinnut valoa nähdäkseen Sarahin katseen, ilmeet, kaiken.

Sanaakaan sanomatta mies asteli laukkunsa kanssa naisen ohi makuuhuoneeseen, pudotti kangaslaukun lattialle ja kaivoi tavarat taskustaan sängyn päätyyn peitolle. Puhelin, avaimet, passi sekä boarding pass. Hetken toinen toivoi päättäneensä jäädä Englantiin edes hieman pidemmäksi aikaa. Thomas kuuli askeleet selkänsä takaa, muttei vaivaantunut kääntymään naista kohden.

Ennen saarelle lähtöänsä Thomas oli saanut Maidilta viestin WhatsAppiin screen shotin kera. Naisen ystävä oli talkootyöläisenä Tie Tähtiin kisoissa pohjoisessa ja julkaissut illanvietosta kuvia Instagramiin. Maidi oli tunnistanut tutun hahmon yhden drinkkilasikuvan taustalla. Tuttu latina ei kuitenkaan ollut Thomaksen seurassa. Eikä Thomas ollut tunnistanut miestä. Eikä Sarah ollut maininnut mitään.

Thomaksen käveltyä sanaakaan sanomatta hänen ohitseen, Sarah joutui nieleskelemään kurkkuunsa noussutta palaa hetken. Nainen nojasi seinään hengästyneenä, tuskan noustessa kylmän hien muodossa latinon iholle.

Sarah käveli haparoivin askelin makuuhuoneeseen, yrittäen rauhoittaa mielensä edes siedettäväksi ennen ovelle pääsemistä. Oliko Thomas kuullut suudelmasta? Oliko tämä tullut yllättämään hänet ja löytänyt tyttöystävänsä vieraan miehen käsivarsilta?
Oliko Robert joku Thomaksen tuttu?

Ruskeat silmät seurasivat britin mekaanista liikettä sängyn vieressä. Nainen yritti ymmärtää miksei Thomas puhunut hänelle mitään, kuka tämän oli tuonut kotiin ja miten hän saisi selvitettyä tilanteen. Miten hän voisi kertoa miehelle sanat, jotka olivat painaneet kuin vuori naisen olkapäillä siitä illasta lähtien?
"Thomas?" ääni oli nyt hieman vaativampi, vaikka värähteli edelleen epävakaana. Sarahin kädet valahtivat tämän sivuille, eikä latino muistanut enää oikean kätensä lisäpainoa, aseen metalli oli kadottanut viileytensä ja sopeutunut kantajansa lämpöön.

Thomas nosti nimensä kuultuaan katseensa irti tavaroistaan sängyllä, muttei katsonut vieläkään brunettea vieressään. Verhojen läpi tunkeutuvat viimeiset valonsäteet heijastuivat takaisin metallista naisen kädessä. Thomas vilkaisi naisen kantamaa esinettä.
"What the hell?!" Thomas kavahti taaksepäin nostaen kätensä ilmaan kuin antautuakseen heti kättelyssä. Mies oli nähnyt aseen ennenkin, mutta vain vilaukselta. Jos jotain hyvää tilanteesta piti etsiä, aseen piippu oli kohti lattiaa, ei brittiä.

Sarah säikähti ja tajusi vasta viiveellä Thomaksen katseen kädessään. Latino katsoi kättään, puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja laski sitten aseen yöpöydälle varovasti. Pistooli tuntui etupainoiselta ilman lipasta ja luoteja.
"Sorry", Sarah vingahti ja risti kätensä eteensä vaivaantuneena. Naisen katse viipyili aseessa ja nousi sitten Thomakseen, joka tuntui vieläkin olevan poissa tolaltaan.
"Why haven't you texted me? Why didn't you tell me you were coming home?" Sarah yritti olla kuulostamatta loukkaantuneelta.

Thomas seurasi katseellaan naisen liikkeitä.
"I didn’t want to. And that answers both of your questions." Kylmä ja kova äänensävy hätkähdytti Thomasta itseään. Kertaakaan hän ei ollut kuulostanut tältä puhuessaan Sarahille. Mutta mies ei kuitenkaan ollut pahoillaan, tippaakaan. "Why didn’t you tell me about him?" Thomas piti katseensa vistusti naisessa. Mies halusi nähdä, oliko Sarah osannut olettaa tämän tietävän kolmannesta osapuolesta.

Kylmä aalto kouraisi syvältä Sarahin mahanpohjasta tämän kuullessa Thomaksen sanat ja tämän vieraan äänen. Thomas ei ollut halunnut tulla kotiin.
Latinon katse oli lukittautunut miehen silmiin, eikä tämä saanut silmiään irti toisesta, vaikka olisi halunnutkin.
Britin sanat saivat Sarahin kavahtamaan hieman, eikä hengittämisestä meinannut tulla mitään.
"I tried to. I didn't want to say anything over a fucking phone. I needed you home and you wanted to stay in England?" Sarahin ääni oli epävakaa ja nainen pyyhkäisi poskelleen karanneen kyyneleen pois. Ahdistus kaikesta tuntui ylitsepääsemättömältä.
"I didn't mean to kiss him, it just happened."

Sarah tunsi olonsa voimattomaksi Thomaksen edessä. Miehelle oli kehittynyt asema, jossa tämä pystyisi liiskaamaan hänet kuin ötökän sormiensa välissä halutessaan. Latino ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Thomas haluaisi.
Ja Thomas halusi. Muttei kuitenkaan kyennyt latistamaan toista enempää. Sarah oli ajanut itsensä tilanteeseen, jossa mikään ei tuntunut auttavan.

"You. Did. What?"

Kuin lumivyöryn alle jääneenä Thomas antoi hartioidensa pudota epäuskosta.
"And I’m the one getting greetings with a gun…" Mies tiesi ettei tällä olisi oikeutta saarnata tai ripittää toiselle aiheesta, olihan hän itsekin siihen syyllistynyt. Mutta ylimääräinen tahdottu läheisyys, toisen tunteminen paremmin kuin ventovieraana? Niitä rikoksia Thomas ei ollut tehnyt.
"I thought… I never… You kissed him… You like him…, don’t you?"

Sarah säikähti huomatessaan Thomaksen reaktiot. Se oli kuin olisi pudottanut pommin keskelle rauhanneuvotteluita, eikä latino olisi voinut katua sanojaan enempää. Bruneten käsi haparoi ilmaa heidän välissään, mutta vetäytyi sitten takaisin kiinni tämän kehoon. Hän ei uskaltanut tehdä mitään.

Thomas ei ollut tiennyt suudelmasta.

"I'm so sorry, I thought you knew. I mean... You seemed so angry, you spoke of him and.. It was just one kiss. Nothing beyond that has happened. Never will. I.. I love you, no one else."
Sarah itki, vaikka vihasi kyyneleitä, jotka polttivat hänen ihoaan. Tunsi olonsa katkeraksi kaikesta, mitä oli tapahtunut. Siitä, miten hän ajatteli Robertia silläkin hetkellä.
"He means nothing", Sarah lisäsi ja kuuli itsekin miten sanat värisivät äänessään niin valheen kaltaisesti ulos tullessaan.

End of part one.
Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 24.04.19 14:37
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

01.04.2019

Tapahtui aiemmin...

Tuijotin Thomaksen kehoa, miehen rintakehä nousi rauhallisesti ylös ja alas. Tämän oikea käsi lepäsi kylkiluiden päällä ja se matkasi samaa matkaa hengityksen kanssa. Mun varpaita paleli vähän paljaalla parkettilattialla, kaikki matot olivat vielä rullattuina olohuoneen seinää vasten.

Laskeuduin hiljaa patjalle, joka tuntui vieraalta, vaikka olin nukkunut sen päällä useasti. Laskin pääni tyynylle, joka tuoksui vieraalta, kodissa, joka ei tuntunut omaltani.
Annoin katseeni seurata hämärässä piirtyviä kasvonpiirteitä. Nenää, joka oli suora ja leukaperiä, joiden pehmeys oli kaunista. Thomaksen ilme oli levollinen ja onnellinen, seurasin miten sen suupielet syvästä unesta huolimatta kaartuivat vähän hymyyn.

Olin katkera siitä, että en osannut tuntea niin. Katkera siitä, miten paljon halusin olla juuri siinä ja miten en sittenkään osannut.
Thomaksen hengitys katkesi ja tunsin kehoni jännittyvän. Sekunnit tuntuivat ikuisilta, kunnes hakkaava sydämeni sai seurakseen jatkuneen tuhinan. Mies kääntyi kyljelleen ja vei käsivartensa tyynyn ja patjan väliin päänsä alle. Mun teki mieli koskettaa, mutta käteni eivät hievahtaneetkaan. Miten raskailta ne tuntuivatkaan.

Tiesin, että mun olisi pitänyt olla iloinen. Miten olimme selvinneet kaikesta huolimatta ja olimme nyt siinä. Miten meidän tulisi nyt rakentaa elämämme toistemme seurassa ja miten seuraavaksi meiltä kysyttäisiin, että joko kihloja juhlittaisiin.
Miten ajatuskin siitä sai mun rintakehäni painumaan, kuin valtavan painon alla.

Silmäkulmastani karkasi yksittäinen kyynel, jonka muodostumista en ollut edes huomannut. Tunnustelin kuinka se valui painovoiman avulla alaspäin kasvoillani, sekottuen lopulta auki oleviin hiuksiini. Miten se tuoksui suolaiselta ja niin katkeralta.
Pääsisinkö mä ikinä yli siitä epävarmuudesta, joka oli saanut otteen musta? Tuijottaisinko mä peiliin nähden vieraat kasvot hymyilemässä. Miten kauan pystyisin peittämään Thomakselta, että mä olin rikkinäinen?
Ettei sen kaunis hymy korjannut sitä säröä mun sisältäni enää?

Kauan, tiesin.

Mä olin syntynyt selviämään ja olin selvinnyt pahemmasta. Mutta silloin mä en ollut ollut niin pehmeä, niin taipuisa. Mä en ollut miettinyt miten osaisin nukkua samojen lakanoiden alla rakkaani kanssa, joka oli rikkonut mut.
Vai olinko mä tehnyt sen ihan itse sittenkin?

Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsin sen pehmeästi ulos, mun sormet nousivat  ilmaan ja laskeutuivat varovasti Thomaksen olkapään iholle. Yritin keskittyä siihen tunteeseen, sen lämpimän ihon pehmeyteen ja rakkauteen, mitä tunsin Thomasta kohtaan.
Mä muistin miten se oli virnistänyt mulle melkein vuosi sitten Krouvissa. Miten mä olin katsonut sitä itsevarmana ja se oli unohtanut kaiken muun.
Miten se oli kaapannut mut sen syleilyyn kesken auringonlaskun, me oltiin molemmat hikisiä juoksulenkistä ja se oli saanut mut tuntemaan itseni täydelliseksi.

Sitten mä muistin sen, miten se oli melkein vetänyt Anssia turpaan, kun oli luullut, että mä petin sitä. Miten sen katseet viipyili Isabellassa, Gloriassa, siinä blondissa. Ja Maidissa. Miten se ei halunnut kertoa mulle koskaan ihan kaikkea.
Miten sen virne oli kohdistunut väärään naiseen, miten sen huulet olivat kohdanneet väärät huulet.
Miten mä olin antanut sille melkein anteeksi, mutta en ollut unohtanut vielä pienintäkään yksityiskohtaa.

Sormet hapuilivat tyhjää ja käännyin kyljeltäni selälleni. Tuijotin outoa, rapattua kattoa ja sitä kohtaa, mihin me jossain vaiheessa nostettaisiin kattolamppu. Thomas oli ollut paljon poissa, se oli jättänyt paljon kertomatta ja tähän asti mä en ollut kertaakaan kyseenalaistanut miksi se teki niin. Mä luulin, etten olisi se mustasukkainen tyttöystävä, joka vaati tietää poikaystävänsä menoista. Mä luulin, että me luotettiin toinen toisiimme, että se ei haitannut, vaikka vähän katse karkaisi. Kunhan me molemmat tiedettiin mihin raja vedettiin.
Että me oltiin yhdessä, mutta ei kuolleita kummatkaan.

Yritin sulkea silmäni, kuvittelin miten tyhjentäisin ajatukseni ja antautuisin unelle. Miten jokainen kehoni raaja painoi niin paljon, etten saanut enää liikutettua niitä. Miten mä olin turvassa mun rakkaani vierellä ja en ollut koskaan ollut niin onnellinen elämässäni.

Mä tunsin miten paniikkikohtauksen kylmät sormet kietoutuivat mun ympärilleni. Mä halusin vastustella sitä, kertoa sille, etten mä tarvinnut sitä.
Siitä oli kauan aikaa, kun mä olin viimeksi tuntenut itseni niin suojattomaksi.
Puristin käteni nyrkkiin ja yritin laskea päässäni sadasta alaspäin.
Noventa y seis
Noventa y cinco
Noventa y cuatro
Noventa y tres...


"Aprenderé a amar de nuevo", kuiskasin ja hengähdin syvään. Oppisin rakastamaan uudelleen.
"Estás intacto."
Mä olin kunnossa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 01.04.19 23:30
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

Kaksi ovea sulkeutuu, yksi uusi aukeaa

Sunnuntai 31. maaliskuuta 2019
Kalla ja sen ympäristö
Mukana @Sarah R.

#thorah

"Otatko sä sen Jumpperin nii mä otan Porn Startterin?" Thomas huikkasi vaaleahiuksiselle Maidille kahvihuoneen oven raosta.
"Vaikka, ei kai sillä niin väliä ole", nainen vastasi ja kääntyi kahvinkeittimen luona Thomakseen päin. "Kahvia?" Thomas pudisteli päätään.
"Just join. Voidaan varmaan lähtee suoraan sitte tästä, en usko et broidii ja Sarahia haittaa paskaset vaatteet." Maidi nyökytteli hymyillen.

Pari tuntia myöhemmin Jonathan saapui omalla autollaan veljensä asunnolle, josta Thomas oli kantamassa sohvaa Maidin kanssa. Blondin ilme oli tuskastunut ja Jonathan tarjoutui auttamaan.
"Ähh, kyl tää täst menee, elä tuu sörkkimään ny tähä ettei tää sohva putoo sun varpaille." Jonathan nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi.
"Lähdempä tästä sitten takaisin kotia kohti", Jonathan sanoi naureskellen ja otti pari hidasta askelta autoaan kohti.
"Stop right there mister, get your ass up there and help. Once in your life, be useful", Thomas kirjaimellisesti rääkäisi ja sai Maidilta oudon, mutta huvittuneen katseen. Kevyesti veljensä olkapäätä tuupaten Jonathan lähti kohti nuoremman asuntoa.
kirjoittaja Thomas R.
lähetetty 01.04.19 18:39
 
Etsi: Arkisto 2019
Aihe: Kaksi ovea sulkeutuu, yksi uusi aukeaa
Vastaukset: 36
Luettu: 491

More than meets the eye | Sarah R.

29.03.2019

Kellariasunnon jokaisessa nurkassa oli jonkinlainen kasa pahvilaatikoita, muovisäkkejä ja huolellisesti käärittyjä huonekaluja. Sarah muisteli miten oli alle vuosi sitten viimeksi pakannut tavaransa omaan autoonsa ja huristellut toiselta puolelta Suomea Kallaan. Nainen mietti missä välissä oli ehtinyt ostamaan tavaraa sen verran, että niitä oli nyt useamman pahvilaatikollisen verran. Eikä urakka ollut edes valmis vielä.

Asunnossa oli tunkkaista, vaatteiden pölyttäminen ja huonekalujen siirtely oli lennättänyt keuhkoja ahdistavan pölykerroksen sisäilmaan. Fyysinen ahdistus oli silti vain murto-osan henkisestä ahdistuksesta.

Latinon sormet kietoutuivat lukollisen aselaatikon ympärille. Hän mietti oliko järkevämpää jättää haulikko ja pistooli abuelan luokse, vai siirtää ne muun omaisuuden kanssa uuteen asuntoon. Mitä mieltä Thomas olisi, jos miehen kotona olisi kaksi tuliasetta, jonka laatikon yhdistelmää nainen ei aikoisi kertoa?
Sarah ei ollut käynyt ampumassa tänä vuonna vielä kertaakaan. Viime vuonna nainen oli yrittänyt ryhdistäytyä ja käynyt radalla lopulta ehkä neljästi. Tarkkuus oli ehdottomasti kärsinyt harjoituksen puutteesta.

Brunette laski aselaatikon kädestään, hänen pitäisi kysyä sekä abuelalta, että Thomakselta mielipiteet ennen lopullista päätöstä.

Kuiva ilma sai Sarahin suuntaamaan keittiöön, jossa melkein kaikki astiat olivat jo pakattuina omiin laatikoihinsa. Matkalla nainen löi varpaansa vinoon pahvilaatikkokasaan ja kiroili ääneen suomeksi ja espanjaksi tovin. Kivun väistyessä Sarah jätti keittiöretken sikseen ja nappasi eteisen naulakon päältä salikassinsa. Hänen oli päästävä ulos asunnosta.

Latino aloitti hölkkäämisellä juoksumatolla. Hän oli pukenut päälleen mustat treenihousut ja -topin, joka peitti suunnilleen puolet naisen mahasta. Intensiivinen treenaaminen oli tuottanut näkyviä tuloksia, eikä hölkkätahtia tarvinnut pitää kauaa yllä, kun lihakset näkyivät jo vaatteidenkin läpi jonkin verran. Sarah painoi vauhtia nopeammaksi ja juoksi kevyesti kymmenen minuuttia.

Hän muuttaisi sunnuntaina Thomaksen kanssa heidän uuteen kotiin. Jonathan oli kertonut veljensä maanneen kotonaan riidan aikana ja Sarah yritti olla asiasta pahoillaan. Siitä, ettei ollut vieläkään keskustellut poikaystävänsä kanssa tapahtuneesta. Siitä, että vietti mielummin aikaa tallilla, kuin Thomaksen syleilyssä tällä hetkellä. Yritti olla pahoillaan siitä, että ajatukset karkasivat välillä ihan vaivihkaa Robertiin, joka oli keplotellut itsensä hymykuopillaan naisen ajatuksiin.
Sarah tiesi, että rakasti Thomasta edelleen, jokin oli silti muuttunut. Se ei ollut helposti selitettävissä, sillä miehen tuoksu sai edelleen latinon polvet heikoksi. Se tapa, millä Thomas katsoi häntä, ei ollut muuttunut. Se, miten nainen halusi olla britin lähellä, kuitenkin oli.

Sarah pysäytti juoksumaton ja veti hetken happea keuhkoihinsa. Tartuttuaan hyppynaruun, ei ajatukset enää vaeltaneet niin laajasti. Nainen vaihteli narun nopeutta, välillä hyppäsi sen yli yhdellä jalalla seisten ja välillä heilautti narua niin nopeasti, että se ehti kierähtää kaksi kierrosta yhden hypyn aikana. Hiki nousi pintaan ja nainen tunsi hikipisaroiden valuvan selällään.

Nyrkkeilysäkki oli se syy, miksi salille lähteminen tuntui niin houkuttelevalta. Suojitettuaan itsensä Sarah ryhtyi oikeasti treenaamaan. Tärähdykset lihaksissa ja jänteissä tuntuivat tutuilta ja se sai rauhan laskeutumaan naisen mieleen. Maailmassa olivat enää hän ja nyrkkeilysäkki, joka heilui liikkeiden voimasta rajusti sivulle. Ketjujen kilinä, kun ne pitelivät painavaa säkkiä paikallaan.

"Jollain taitaa olla huono päivä."
Sarah hätkähti ja nyrkki osui säkkiin huonossa kulmassa. Kipu säteili naisen käsivartta pitkin, onneksi liikkeessä ei ollut ollut ihan hirvittävästi voimaa. Meripihkan väriset silmät kääntyivät katsomaan kolmessakymmenissä olevaa miestä. Painonnostaja melko selvästi.
"Jaa miksi?" latino kysyi hieroen varovasti rannettaan saatuaan hanskat pois käsistään.
"Ei se nyrkkeilysäkki ihan ilman syytä noin kovin heilu", vieras totesi ja hörähti hieman. Sarahin katse kapeni aavistuksen.
"Ei se vaadi kuin treeniä. Enkä mä edes lyönyt täysillä, läheskään", nainen vastasi ilman hymyn häivähdystäkään huulillaan.
"En mä pahalla. Näytti hyvältä. Näytät hyvältä."
Sarah tuhahti ääneen.
"Mä en käy salilla sen takia, että mä hakisin seuraa", nainen totesi heittäen hanskansa salikassin sisälle. Ehkä rannetta ei kannattaisi rasittaa enempää sille päivälle, jotta siitä olisi hyötyä huomisessa valmennuksessa.
"Usko pois, en mä harrasta usein näin sponttaaneita iskuyrityksiä. Ei kai miestä yrityksestä voi tuomita?"
"No, jospa seuraavaksi jättäisit yrittämättä. Mä olen jo varattu", Sarah kertoi katsoen toista suoraan sinisiin silmiin. Hiton Robert.
"Eipä siinä mitään. Ei onnistanut tällä kertaa. Hyviä treenejä", mies luovutti ja virnistäen käveli painonnostopenkin luokse. Ei yllättänyt.

Sarah käveli pukuhuoneeseen, vaikka jonkinlaiset venyttelyt ja loppuverryttelyt olisikin olleet paikallaan. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yhtään ylimääräiseksi ajaksi tyhjälle salille sen iskumiehen seuraan.
Nainen vilkaisi peiliin ja tuijotti kylkeään. Siihen muodostunut mustelma oli jo haalistunut, mutta sen saattoi vielä nähdä, kun tarpeeksi osasi katsoa.
Aika parantaa haavat, Sarah mietti. Ehkä niin kävisi myös hänen suhteensa kohdalla?
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 29.03.19 17:01
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

22.03.2019 K-18

Avain liukui vaivattomasti Abloyn lukkoon. Sarah käänsi avaintaan ja yritti olla kuuntelematta sykkivää sydäntään. Mitä jos Thomas olisi muuttanut asuntoon? Mitä jos mies olisi palauttanut jo avaimensa ja perunut vuokrasuhteen kokonaan?

Eteisen lattialla oli kasa mainoksia ja asunnossa haisi maali ja pesuaineiden jäänteet. Latinon katse kiersi eteisen tyhjissä naulakoissa, pienessä osassa olohuonetta, joka näkyi eteisestä. Korkokengät napsuivat parkettia vasten ja kaikuivat tyhjässä asunnossa. Sarahin sisintä ahdisti nähdä heidän kotinsa niin paljaana, kun heidän olisi pitänyt olla rakentamassa yhteistä elämäänsä siellä. Ehkä he juuri nyt olisivat käpertyneet sohvan ääreen, hyvän viinipullon kanssa katsomaan televisiota? Tai ehkä he olisivat lämmittäneet saunan ja keskustelleet yömyöhään miten Englannissa Thomas oli käynyt pubissa ja lyönyt vetoa jonkun joukkueen puolesta.

Sarah kaivoi puhelimensa esiin ja tuijotti keskustelua, jonka viimeinen viesti oli lähetetty 6. maaliskuuta. Nainen painoi hitaasti kirjaimia näytöltä ja lopuksi lähetti viestin.
Tule käymään meidän asunnolla.

Puhelimen kilahtaessa, nimen omaan Sarahin viestin saapuessa, Thomas automaattisesti pysäytti auton heti kun siihen oli mahdollisuus. Mies otti puhelimen käteensä vänkärin penkiltä ja katsoi näyttöä. Thomas ei ollut kuullut Sarahista moneen päivään. Ei sen baariepisodin jälkeen. Eikä toinen halunnut painostaa naista.

Viestissä näkyvä lause lämmitti Thomasin sydäntä. "Meidän." Mutta oliko sanavalinta kyseinen ainoastaan sopimuksessa olevien nimien takia. Ei siksi, että asunto olisi kaksikon uusi, ensimmäinen ja yhteinen asunto.

Thomas käänsi auton ympäri ja (muka) lievää ylinopeutta kaasutti tutun näköisen taloyhtiön parkkipaikalle. Sarahin autoa ei näkynyt missään, mutta Sarahin isoäidin talolle oli naurettavan lyhyt matka, joten tuskin brunette oli tänne kaasuttanut.

Jännitys kutitteli latinon mahanpohjassa ikävästi, kun tämä kiersi levottomana ympäri asuntoa. Thomas ei ollut vastannut viestiin, mutta nähnyt-merkintä oli ollut selkeä. Sarah yritti olla miettimättä sitä iltaa, jolloin kaikki oli mennyt pieleen.
Oliko hän valmis antamaan Thomakselle anteeksi?
Halusiko Thomas jatkaa suhdetta vai oliko mies jo löytänyt vierelleen uuden?

Sarah nojasi olohuoneen ikkunan karmeihin ja antoi ajatustensa lentää. Jostakin hiipi kuva Robertista ja latino huokaisi syvään. Miksi hän mietti toisen hymykuoppia, kun hänen pitäisi ajatella Thomasta?

Thomas katsoi Sarahia, joka oli vaipuneena ajatuksiinsa ikkunan luona. Mies ei halunnut sanoa sanaakaan tai edes hengittää liian äänekkäästi. Brutenen sivuprofiili oli ylväs, kaunis ja täynnä itsevarmuutta. Kaikkea sitä, mitä Thomas rakasti naisessa.
"Hey…", mies sanoi kuitenkin lopulta ja laski katseensa lattiaan. Hän tiesi mokanneensa ja kantoi siitä kaiken vastuun. Totta puhuen, Thomas ei uskonut enää kuulevansa Sarahista.

"I'm really sorry about what happened. But you know you are the only one I love. You must know that, don't you?"

Sarah hätkähti ja käänsi katseensa asuntoon ilmestyneeseen nuorukaiseen. Thomaksen näkeminen sai kaikenlaisia tuntemuksia aikaiseksi. Naisen polvet notkahtivat vaarallisesti.

"Hei", Sarah vastasi ja tutkaili brittiä mietteliäänä päästä varpaisiin. Jokin miehen pahoittelevassakin olemuksessa sai kehon kiheltelemään tavalla, joka tuntui oikealta.

Latino ei halunnut vastata Thomakselle. Hän ei tiennyt miten vastaisi.
Sormet pyörivät pienellä liikkeellä naisen olkavartta pitkin. Oli niin paljon sanoja, eikä yksikään niistä tuntunut oikealta.
Ikävä sen sijaan tuntui, lähes musertavan pahalta. Varsinkin nyt, kun toinen oli niin lähellä.

Thomas oli hieman ymmällään latinon hiljaisuudesta. Aina niin sanavalmis brunette oli ollut hiljaa ihan liian pitkään. Thomas oli kääntymässä kannoillaan poistuakseen asunnosta. Selkeesti tänne tuleminen oli ollut virhe vaikka Sarah oli itse britin paikalle pyytänyt.

Mies tunki hennosti hikoilevat kämmenensä farkkujen taskuihin ja pudotti katseensa laminaattilattiaan. Tästä asunnosta piti tulla kaksikon yhteinen koti. Kuitenkin juuri nyt tilanne näytti synkältä.
"I guess I should go…", Thomas onnistui pihahtamaan huuliensa lomasta ja vilkaisi Sarahia varoen kulmiensa alta. Kuitenkin toisen hätääntynyt katse sai miehen pysymään aloillaan.

Thomaksen haluttomuus selvittää asioita säikäytti Sarahin. Nainen ponnisti itsensä irti karmista ja otti pari askelta Thomaksen suuntaan. Latino epäröi hetken ja jatkoi sitten matkaansa, pysähtyen vasta nuorukaisen eteen. Ihan liian lähelle ollakseen vain tuttavallinen välimatka.
"I'm tired of apologies."
Sarah nosti katseensa Thomaksen käsistä vaaleisiin silmiin. Katse oli janoava ja aavistuksen pelokas.
"Just shut the hell up and kiss me", nainen kietoi sormensa Thomaksen takin kauluksen ympärille ja veti itsensä toisen iholle. Meripihkan väriset silmät tuijottivat lähes miehen sieluun saakka ja punatut huulet raottuivat aavistuksen. Kevyt henkäys karkasi Sarahin huulten välistä, kuin avunhuuto hukkuvalta.

Miestä ei tarvinnut käskeä kahdesti ja ennen kuin nainen ehtisi muuttaa mieltään, Thomas tukahdutti poikamaisen virneen ja painoi huulensa Sarahin huulille. Liian pitkä epäröinti mieheltä olisi voinut olla kohtalokasta kaksikon suhteen, mutta Sarahin kietoessa käsivartensa Thomaksen hartioille mies tiesi, ettei toinen ollut lähdössä mihinkään. Ainakaan toistaiseksi.

Kropallaan Thomas pakotti Sarahin astumaan taaksepäin seinään asti. Britti lukitsi bruneten seinän ja itsensä väliin samalla kun antoi juuri tukahdutetun virneen ilmaantua naisen huulia vasten.
"Damn you woman…"

Sarah hukuttautui suudelmaan ja irvisti hiukan lyödessään päänsä seinään Thomaksen takia. Kipu tuntui hyvältä ja jokin sai naisen janoamaan lisää. Liian pitkään latino oli pidättäytynyt, hukuttanut itsensä liikuntaan ja alkoholiin. Koko maailma tuntui kaatuneen naisen harteille ja ainut asia, joka siihen auttoi oli Thomaksen suudelma ja kipinöinti, jonka miehen katse aiheutti.

Thomaksen viivyttely sai Sarahin henkäisemään syvään ja upottamaan huulensa britin huuliin. Nainen maistoi veren suussaan, joka sai tämän vain janoamaan lisää.
"I missed you so much", Sarah henkäisi ja laski kätensä Thomaksen kaulukselta tämän takin ja paidan alle paljaalle iholle. Vatsalihasten muodot olivat tutut naisen sormien alla ja pieni virne nousi latinon huulille, kun tämä tunsi Thomaksen ihokarvojen nousevan pystyyn. Kukaan ei pystynyt huijaamaan niin alkeellista reaktiota.

Sarah ei halunnut enää odotella, ottaa rauhassa tai ajatella tekojaan. Nainen repi Thomaksen takin ja paidan pois ja pysähtyi vain sekunniksi ihailemaan miehen paljasta yläkroppaa. Sormet löysivät latinon oman takin vetoketjun ja avasivat sen vauhdilla.

Thomas auttoi Sarahia riisumaan takkinsa ja yhtä lailla jäi ihailemaan edessään keimailevaa kaunotarta. Virnuillen Thomas avasi housujensa vyön sekä napin, muttei riisunut itseään enempää. Katseellaan haastaen britti halusi olla viimeinen vaatteet päällä oleva henkilö tässä asunnossa.
"Just be cautious, someone might see you", mies osoitti nopeasti etusormellaan kaksikon vieressä olevaa ikkunaa.

Sälekaihtimista olisi ollut paljonkin apua, ja olihan ne asennettu ikkunalasien väliin. Kuitenkin säätönuppi sekä naru olivat ikkunan toisella reunalla, eikä Thomas tehnyt elettäkään sulkeakseen verhoja ja piilottaakseen itsensä sekä Sarahin uteliailta katseilta ulkomaailmasta.

"I really don't care", Sarah vastasi virnistäen ja antoi mustien farkkujensa valua jalkoja pitkin lattiatasoon. Nainen astui korkokenkineen pois housuista ja potkaisi ne kauemmaksi. Mustat pitsialusvaatteet istuivat täydellisesti latinon kurvikkaaseen kehoon. Sarahin lihakset olivat muuttuneet aiempaa näkyvämmiksi, muutaman viikon intensiivinen treeni ja vähäinen syöminen oli tehnyt tehtävänsä.
"The question is, do you?" nainen kysyi ja liu’utti rintaliivinsä käsivarsiaan pitkin lattialle muiden vaatteiden sekaan.

"Well I don't like sharing...", Thomas virnisti ilkikurisesti, kuitenkin vetäen Sarahin takaisin kiinni itseensä. Mies oli muutenkin pysynyt vielä toistaiseksi pysymään tavoitteessaan olla viimeinen alaston tässä huoneessa. Sarahin niin kutsutut (alus)vaatteet eivät jättäneet enää mitään arvailuiden varaan.

Mies painoi huulensa naisen kaulalle ja pujotti sormensa latinon hiuksiin.
"I miss your long hair", Thomas mutisi toisen ihoa vasten ja kuuli Sarahin yhä katkonaisemmaksi käyvän hengityksen.

Sarah pystyi tuskin hengittämään, nainen luuli ihonsa olevan tulessa. Tätä hän oli kaivannut, tulisi janoamaan kerta toisensa jälkeen.
"Mmmh", latino mumisi raottuneiden huultensa välistä ja tarjosi kaulaansa auliimmin Thomaksen huulten armolle.

Naisen pitkät kynnet upposivat britin selkälihaksiin, vaikka he olivat iho vasten ihoa, Thomas oli liian kaukana.
Sormet hipoivat ihoa kiusoittelevasti ja löysivät tiensä boksereiden vyötärönauhan alle.
"You have too much clothes on", Sarah henkäisi. Hän melkein lisäsi miehen hellittelynimen lauseen jatkeeksi, mutta sai pidettyä kielensä kurissa. Britin olisi ansaittava nimensä.
Kylmä seinä Sarahin selkää vasten tuntui ainoalta vakaalta asialta asunnossa.

"Should you do something about it?" Thomas virnuili Sarahin sanoille ja vetäytyi hieman kauemmas naisesta. Mies huomasi mielialassaan pienen notkon kun Sarah ei sanonut hellittelynimeä lauseensa perään. Nopealla kelauksella Thomas ei ollut baarireissun jälkeen kuullut sitä kertaakaan.

Asunnon sisällä vellova tunnelma oli kuitenkin liian koukuttava rikottavaksi. Ehkäpä mies voisi avata suunsa (muka) paremmalla ajalla. Nyt tämä keskittyisi vain ja ainoastaan edessään olevaan latinoon, joka oli silmillään riisunut miehen lukemattomia kertoja ennen tätä hetkeä ja toivottavasti myös tästä eteenpäin.

Thomas kuljetti omaa katsettaan pitkin Sarahin ihoa, pitsin reunoja sekä jokaista kehon kurvia nuollen. Sarah ei ollut todellakaan mikään luuviulu. Eikä kyllä isompikaan tyttö. Juuri sopiva ja juuri sellainen, mistä Thomas piti. Miehen omien sanojensa mukaan naisen keho oli juuri täydellisesti "käteen sopiva".

Thomaksen peruutettua kauemmas, Sarah antoi toisen katsoa. Miettiä silmiään liikuttaessaan pitkin naisen kehoa, minkä oli ollut vähällä menettää. Latino oli pitänyt korkokengät jaloissaan, päällään pelkät pitsiset alushousunsa. Silti hän ei tuntenut oloaan alastomaksi, tai voimattomaksi Thomaksen edessä.
"Maybe. But then again I could also do this", Sarah vastasi ja liioitellun hitaasti vei sormensa alushousujensa reunalle ja antoi niiden valua yhä alemmaksi.
Latino antoi miehen seurata sormiensa liikettä samalla, kun piti katseensa tämän vaaleissa silmissä. Hän halusi näyttää toiselle, miten vähän oli riippuvainen britistä. Tyytyväinen mumahdus karkasi Sarahin huulilta, kun tämä nojasi päätään takanaan olevaan seinään. Naisen sydän löi epätasaisesti ja hengitys oli katkonaista.

Thomas harvoin jäi sanattomaksi tai ei tiennyt mitä tehdä. Jälleen kerran sellainen tilanne oli yllättänyt miehen. Sarah tiesi tasan tarkkaan, millaisen reaktion aiheutti miehessä. Ja Thomaksen keho vastasi tähän. Loud and clear.
"Fuck it", mies puhahti, työnsi farkkunsa sekä bokserinsa lattialle, potki ne jaloistaan ja katsoi Sarahia yllyttäen. Naisen huulilla välkähti tyytyväinen hymy. Thomas oli antanut kovapäiselle latinolle periksi, eikä itse kovin paljoa pitänyt tunteesta. Mutta sen sijaan nähdessään Sarahin voitonriemuisen olemuksen, mielipaha ja kaikki muu jäi pois.

Asunnossa oli miehen mielestä yksi todella hyvä puoli verrattuna edellisiin asuntoihin jossa tämä oli asunut; ikkunalauta. Ei mikään heppoinen puuhyllyväkerrys vaan rehellinen syvennys yhdessä olohuoneen ikkunassa. Sitä vasten oli naurettavan helppoa taivuttaa alaston nainen, kuten mies teki nyt.

Sarah ynähti tyytyväisenä Thomaksen antaessa periksi. Hän antautui miehen käsittelyyn, joka oli kaukana sellaisesta hellästä kosketuksesta, jota rakastavaiset käyttivät. Sarah upotti kyntensä britin selkään ja kietoi jalkansa tämän ympärille.

Kaksi hengästynyttä, alastonta kehoa makasi kovalla parkettilattialla, haukkoen henkeä. Sarah tunsi olonsa samaan aikaan kiihtyneeksi ja raukeaksi. Hän oli saanut haluamansa ja paljon enemmänkin. Latinon olisi nyt päätettävä oliko hän valmis elämään Thomaksen avopuolisona vai ei.

"Welcome home, churri", Sarah huokaisi pehmeä virne huulillaan ja suukotti Thomasta olkapäähän. Oudon tyytyväinen aalto pyyhkäisi miehen yli kuullessaan kaipaamansa lempinimen. Täysin erilainen aalto kuin äsken. Läheisempi ja intiimimpi.
"Welcome home, wifey", Thomas näpäytti takaisin ja antoi vastaavasti pusun naisen ohimolle.

Kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 24.03.19 22:41
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

08.03.2019

Hengitys.

Sen ääni piinasi mua, vaikka ääni lähti itsestäni. Tuijotin kattoa taas, se oli tuttu, turvallinen ja muuttumaton. Vilkaisin kelloa yöpöydällä ja huokaisin syvään. Parivuode tuntui valtavan isolta, katseeni hakeutui tyhjälle puolelle. Siihen, missä Thomaksen olisi pitänyt olla.

"Mennäänkö tonne?" Thomas kysyi virnistäen sillä tavalla, miten se aina sai mun polveni tunnottomiksi.
"Mennään vaan", vastasin hymyillen ja otin sitä kädestä kiinni. Mun jalassa oli rullaluistimet ja me kiidettiin asfaltilla käsi kädessä, hymyillen.

"Mä rakastan sua niin paljon", kerroin, kun siirryimme kävelemään hylättyä junarataa pitkin. Mun sormet oli edelleen Thomaksen sormien lomassa, se tuntui hyvältä ja tutulta. Turvalliselta.
"Ja mä sua", mies vastasi ja huokaisi onnellisen kuuloisena. Mun katse vaelsi maisemissa, se oli kuin vanhan lännen elokuvissa. Kauniita, korkeita puita ja kauempana vuoristoja, joista korkeimmat huiput hävisivät pilvien taakse piiloon. Mä olin niin onnellinen, tunsin oloni rauhalliseksi ja rakastetuksi.

Mun olkapääni hipaisi Thomaksen olkapäätä, se hätkähti ja riuhtaisi kätensä irti. Miten se katsoi mua niin pitkin nenänvarttaan, arvostellen ja inho silmissään. Se kutsui mua halvaksi, nauroi ja sanoi, etten ollut kenellekkään tärkeä.
Mun teki mieli käpertyä pieneksi ja itkeä, mutta mä en voinut antaa sille sitä mielihyvää, että se oli saanut mut kyyneliin.

Mä löin sitä, huusin sille, että mun ei tarvinnut kuunnella sen syytöksiä. Miten se oli surkea mies, heikko, miksei se tajunnut olla vain hiljaa? Thomas nauroi mulle, kasvot vääristyneinä ja mä tönäisin sen molemmilla käsillä kauemmaksi.
Me oltiin yhtäkkiä rautatiesillalla. Siinä ei ollut aitoja ja raiteiden väleissä oli valtavia lohkareita. Mun tönäisy sai Thomaksen horjahtamaan taaksepäin, se kompuroi kiveen ja kaatui ihan reunalle.
Liian reunalle.

Mä seurasin miten sen oikea käsi haparoi tyhjyyteen ja miten sen silmiin levisi aito pelko. Katsoin sitä silmiin, kun sen keho jatkoi liikettä, vaikka sen piti pysähtyä. Mun sormet hapuili sitä kohti, en mä halunnut antaa sen mennä. Käteni kohtasi vain ilmaa ja mun sydän lopetti lyömisen, kun Thomas tippui reunalta alas ja leijui hetken painottomana ilmassa. Se ei huutanut, ei edes avannut suutaan, tuijotti mua vain silmiin, kunnes alhaalla ollut rotko otti sen vastaan terävästi ja lopullisesti.

Happi ei kulkenut kunnolla mun keuhkoihin asti ja mä itkin niin, että sydän meinasi haljeta. Lakanat oli kietoutunut mun jalkojen ja vartalon ympärille lohduttoman tiukkaan ja revin hiestä litimärkiä kankaita irti mun kehostani.
Mua oksetti ja räpiköin vessaan ennen, kuin sappinesteet lähtivät vauhdilla ulos. Mun keho vapisi ja kylmänhiki sai olon nihkeäksi.
Huuhtelin suun kylmällä vedellä ja katsoin punaisia kasvoja peilistä. Mä en halunnut ajatella painajaista, mutta Thomaksen mustat, ilmeettömät silmät palasivat mieleeni yhä uudestaan.

Jääkylmä suihku sai mun kehoni tärisemään, mutta kipu toi tervetulleen katkon mun ajatuksille. Säädin suihkua vähän lämpimämmälle ja peseydyin ajan kanssa. Yritin antaa veden viedä mun ajatukset muualle, mutta sen vaikutus oli erittäin heikko ja lyhytaikainen.

Suihkun jälkeen kietouduin pehmeään kylpytakkiin ja kävelin asunnon puolelle. Istuin pehmeän sängyn reunalle, jonka lakanat oli runnoutuneet solmuun ja tyynyliina oli vielä märkä siitä kohden, mihin mun kyyneleet oli osuneet.
Haparoivin käsin otin yöpöydällä lepäävän puhelimen käsiini ja avasin messengerin viestiketjun. Tuijotin Thomaksen kasvoja, se oli niin turvallisen ja tutun näköinen, että niiden näkeminen sai mun rintakehäni puristumaan tiukemmin sisuskalujeni ympärille.
3 tuntia sitten aktiivinen, luki miehen profiilikuvan vieressä ja huokaisin.

Mä laskin puhelimen takaisin pöydälle, vaikka olisin halunnut soittaa miehelle ja varmistaa, että se oli kunnossa.
Vilkaisin kelloa, joka näytti 5:08.
Tiesin, etten saisi nukahdettua enää sinä yönä näkemättä Thomaksen kasvoja suljettujen silmäluomien takana, pelkkä tyhjyys katseessaan.

Puin juoksuvaatteet päälleni ja hiukset vielä vähän nihkeänä yöllisestä suihkusta lähdin juoksemaan, pakkasilman repiessä mun keuhkoja armottomasti. Painoin kehoni juoksemaan kovempaa, kunnes fyysinen kipu vei voiton henkisestä ja sitten juoksin vielä vähän kovempaa, vähän pidemmälle.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 08.03.19 20:26
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

01.03.2019

Thomas ei ollut tullut, olin joutunut lähtemään Auburnin perijättärien malliston lanseeraustilaisuuteen yksin. Oli kurjaa saapua tilaan ilman Thomaksen tukea, mutta onneksi Amandan ja Isabellan varusteet veivät huomioni nopeasti.

Mä olin juuri hypistelemässä Vermillionin Nude-väristä huopaa, kun joku kiersi käsivartensa ympärilleni. Tunsin miehen tuoksun ja rentouduin siitä jännityksestä, jonka ele oli aiheuttanut.
"I know it's you churri", kuiskasin ja melkein kuulin miten takanani seisovan miehen suupielet kääntyivät virneeseen.
"I sure hope so, for you should be screaming and kicking if it wasn't me", Thomas vastasi takaisin matalalla äänellä.
"You do know I could just drop you in a second with one kick? I don't need to scream, churri", virnistin.

Lanseeraustilaisuudesta pääsimme onneksi lähtemään yhdessä kartanolle. Ennen juhlia halusin kuitenkin näyttää Thomakselle Effin ja varsan, vielä kun se asui emänsä kanssa samassa tallissa. Olisi enää päivistä kiinni, kun puolivuotias orivarsa lähtisi omaan kotiinsa.

Topics tagged under thorah on Foorumi | Auburn Estate CWijTN

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 02.03.19 20:51
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

28.02.2019

Thomas lösähti Sarahin viereen vaalealle sohvalle. Kaksikko oli viettämässä elokuvailtaa miehen luona, hyvän ruoan kanssa tietenkin. Huumaava meksikolaisen ruoan tuoksu leijaili asunnossa vaikka ruokailu oli ollut aikoja sitten ohi. Kaksikon käpertyessä sohvan toiseen nurkkaan, Thomas aloitti selaamaan Netflixiä teeveen ruudulla.

Pian mies lopetti elokuvien pläräämisen ja käänsi katseen kainalossaan kyyhöttävään naiseen.
"Sarah…?"
"Yeah churri?" Kirkkaat silmät kääntyivät kohti miestä uteliaana.
"Move in with me."


Nuori britti istui Sarahin asunnon keittiössä tuijottaen edessään olevaa tietokoneen näyttöä. Vuokraovi.com sekä Oikotie molemmat olivat rinnakkain auki esitellen vapaita asuntoja Kallassa ja sen ympäristössä. Polttavasta kysymyksestä oli kulunut kolme viikkoa ja ihan liian pitkän harkinnan jälkeen Sarah oli vastannut myöntävästi.
"How about this one?" Sarah kysyi ja osoitti kerrostaloasunnon kuvia. Se näytti ehkä vähän pieneltä, mutta miten paljon kaksi ihmistä nyt tarvitsisi tilaa kuitenkaan? Thomas selasi kuvia läpi ja henkäisi sitten syvään. Sarah näki saman.
"The bathroom is too small?" nainen kysyi ja pieni virne käväisi Thomaksen huulilla.
"You said it, not me", mies vastasi ja tönäisi latinoa kevyesti olkapäällään. Kaksikko jatkoi selaamista, Kallassa tuntui olevan valikoimissa joko varmasti homeisia vuokra-asuntoja tai sitten niin suuria, ettei kahden ihmisen ollut mitään järkeä asua sellaisessa.

Monta asuntosivua myöhemmin kaksikko jäi tutkimaan tarkemmin yllättävän läheltä keskustaa sijaitsevaa kerrostalokaksiota.
"This might be the best one yet…", Thomas pohti ääneen ja vilkaisi innostuneena hymyillen Sarahia.
"Might be…", nainen vastasi mietteliäänä. Vaaleaksi maalatut seinät ainakin antaisivat tilan tuntua, mutta tulevien remonttien lista näytti uhkaavalta; julkisivuremontti, parvekelasien kunnostus ja mahdollinen uusinta, pihan somistus ja suunnittelu, parkkipaikan uusi asfaltointi sekä roskakatoksen peruskunnostus.
"Maaaaaybe not…", Thomas huokaisi hieman pettyneenä saatuaan luettua listan ääneen Sarahille.

Brunette oli hieman pettynyt, mutta myös ilahtui huomatessaan tuntevansa niin. Thomaksen yhteenmuuttokysymys oli aiheuttanut niin paljon tunnekuohuja, että Sarah oli halunnut antaa itselleen aikaa prosessoida se kaikki. Thomas oli onneksi ollut ymmärtäväinen, oli parempi olla täysin varma muutosta, kuin sitten kuukauden päästä uudessa asunnossa ahdistua ajatuksesta.
Sarah skrollasi vuokra-asuntosivut takaisin alkuun, selaten kuvat samalla läpi siltä varalta, että he olisivat vahingossa ohittaneet jonkun.

Päästyään sivun alkuun, nainen huomasi uuden kohteen päivittyvän sivuille sillä samalla hetkellä.
"What's that one?" brunette kysyi ja klikkasi ilmoituksen auki.
Rivarikaksio Kallan keskustan tuntumassa, vielä päätyasuntona tuntui liian hyvältä ollakseen totta.
"Private owner, so things might be easier to handle with them." Thomas oli aikanaan tapellut yhtiöomisteisesta asunnosta, eikä suostunut enää muuttamaan sellaiseen. Varsinkaan samalle omistajalle.

"Should we call about it now?" kohottaen kulmiaan mies kääntyi Sarahia kohden, joka selasi asunnon kuvia ilmoitussivulta.
"I guess, it's not too late either." Niiden sanojen myötä Thomas otti puhelimen taskustaan, kirjoitti näytölle Sarahin saneleman numeron ja painoi vihreää luurin kuvaketta näytön alareunassa.

Sarah tunsi mahanpohjassaan kouristavan tunteen, kävikö kaikki sittenkin kamalan nopeasti? Nainen seurasi katseellaan Thomaksen eleitä, kun tämä odotti puhelin korvassa vastausta linjan toisesta päästä. Hän oli jo ihan varma, ettei vastausta kuuluisi, kun yhtäkkiä Thomas ryhdistäytyi ja virnisti hermostuneen näköisenä.
Thomas nousi ylös penkiltä ja kiersi keittiö-olohuonetta puhelin korvallaan puhuen puhelimessa lähemmäs keski-ikäisen miehen kanssa. Välillä mies vilkaisi pöydän ääressä istuvaa naista. Sarah näytti hermostuneelta tämän silmiin ja Thomas palasi pöydän luo laskien kätensä naisen olalle.

"It's not ours yet, but he said he'll keep it reserved for us, until we go and see the place and decide." Thomas sanoi suljettuaan puhelimensa. Britti tunki puhelimen taskuunsa ja kiersi kätensä naisen ympäri, vetäen keuhkot täyteen naisen hiuksista lähtevää tuoksua.
"I'm so freaking nervous", Sarah myönsi hengähtäen syvään ja nojasi Thomasta kohden. Pieni hymy nousi tämän kasvoille.
"And also excited", nainen lisäsi ja kääntyi katsomaan itseään pidempää miestä silmiin. Olikohan Thomas yhtä hermostunut, kuin hän oli?
"But all this isn't too soon?" Thomas kysyi varoen naiselta.

Mies ei todellakaan halunnut saada naisensa oloa ahdistuneeksi, saatika pelokkaaksi tämän kokoluokan jutuilla. Hän halusi vain nähdä Sarahin onnellisena.
"Just say the words, and I'll call off the meeting with the house owner." Hellästi mies silitti naisen hiuksia ja odotti hengitystä pitäen vastausta. Thomas oli hermoillut koko sen ajan, kun Sarah oli pitänyt miestä jännityksessä vastauksensa kanssa, mutta se ei ollut yhtään niin paha, kuin tämän hetkinen odottaminen.
"It's not too soon, I just.. I'm a little hesitant of leaving abuela. I know the house is near, but with the heart attack and all. But I'm ready and most importantly I think we're ready. I know you wouldn't have asked if you weren't."

Sarah hymyili ja kietoi sormensa Thomaksen kauluksen ympärille, vetäen sitten miehen alemmas suudelmaan. Hän uppoutui siihen kuin henkensä kaupalla, hukuttaen bruneten kaikkien tunteiden alle, mitä itse tunsi sillä hetkellä. Thomas veti Sarahin jaloilleen ja painoi itsensä kiinni lyhyempään naiseen. Onnellisuus pyyhkäisi miehen yli lämmittäen jokaista solua. Tällaisesta suhteesta Thomas ei ikinä ollut edes haaveillut. Saati uskonut löytävänsä tai ansaitsevansa.

Villit bileillat olivat vaihtuneet sohvan nurkassa kyyhöttämiseen Sarahin kanssa, mutta mies ei vaihtaisi sitä mihinkään. Vaikka miehen päässä asuva häntäheikki välillä nosti päätään upean naisen kävellessä ohi tai vilkaistessaan Thomaksen suuntaan, tämä tiesi pysyvänsä Sarahin rinnalla niin kauan kuin nainen tämän huolisi.
"I know this sounds so cheesy and sugar coated, but you are my world. Everything right now."
Sarah tiesi punastuvansa, tilanne oli niin intiimi ja Thomaksen sanat saivat veren kiertämään naisen kehossa tutulla tavalla. Kasvoja kuumotti, mutta Sarah ei välittänyt siitä.
"And you're that all to me. I love you so much, more than I can say."

Sarah liu'utti sormensa Thomaksen paidan alle, tunnusteli vatsalihasten viivoja ja nautti siitä, kun tunsi miehen ihon värähtelevän kosketuksensa alla. Vaaleanruskeat silmät katsoivat vaativina ylöspäin ja nainen tunsi polviensa notkahtavan katseesta, jonka alla oli. Tähän päivään mennessä se ei ollut menettäneet pisaraakaan tehostaan.
"I can't wait to see you in a suit tomorrow", naisen ääni oli karhea ja täynnä himoa. Omassa kodissaan he ainakin saisivat olla täysin rauhassa kaikesta.
Pieni paniikki välähti Thomaksen silmissä.

"Shit. I forgot it completely….", mies myönsi ja ilme muuttui vakavaksi. "Please don't kill me but… I might have promised to my boss, that I can stay a little bit longer at work…", irvistäen mies lähes kuiskasi asiansa ja kauhua silmissään yritti parhaansa mukaan pitää katseensa naisessa.
"I am so, so, so sorry… It's just been so busy and couple of guys are on a vacation… Our boss needs any help he can get…" Thomas näki Sarahin katseen vakavoituvan hieman.

"I thought we had this all planned out, I mean how much longer are we talking about? Don't make me go there alone", Sarah kuulosti turhautuneelta ja pudotti sormensa miehen polttavalta iholta pois. Nainen yritti olla turhautumatta enempää, mutta tunsi tunteen voimistuvan joka hetki.
"If you have to be there, then you're going to stay there. I just.. I don't want to be there by myself without you."
Sarahin kulmat olivat painuneet pieneen kurttuun ja tämä irtautui Thomaksen otteesta huokaisten syvään. Nyt häntä ainakin jännitti vielä kahta kauheammin.
Naisen askeleet veivät tämän jääkaapille ja sieltä löytyi nopeasti vissypullo, joka aukesi sihahtaen. Kuumottava tunne oli edelleen läsnä, nyt vain huomattavasti aiempaa epämiellyttävämpänä.

Thomas katsoi naisen perään, huokaisi syvään ja henkisesti mätkäisi itseään takaraivoon.
"I can get out there by six if I'm lucky… I'm so sorry babe. I thought the event wasn't until next week." Thomas pahoitteli pahoittelemasta päästyään, mutta tiesi vahingon jo tapahtuneen. Mies asteli naisen luo ja varoen silitti tätä selästä. "But I promise, I'll get there as soon as I can. And won’t leave until you want to."

Yrittäen saada naisensa edes hieman nauramaan, Thomas nosti toisen kätensä ylös ja näytti pikkurilliään.
"Pinky promise?" Parhaimmalla koiranpentuilmeellään, jonka mies osasi, tämä katsoi Sarahia ja toivoi saavansa edes puolikkaan hymyn kauniiden kasvojen koristeeksi.

"You know the event starts at six? And you do realize, that you most certainly can't come straight from work", Thomaksen pikkurillilupaus oli silti hellyyttävä ja nosti pienen hymyn Sarahin huulille.
"You’re a devil's little demon, you know that. Looking that cute and making me mad at the same time", nainen puuskahti ja henkäisi syvään.
"And yet I know you love me", Thomas sanoi varovasti ja antoi pienen pusun naisen poskelle.

"I try to be there on time. I'll find you there, okay?" mies sanoi ja teki mielessään suunnitelmia siitä, miten oikein järjestäisi asiat ennen tilaisuutta ja miten hyvittäisi tämän Sarahille. Nainen nyökkäsi Thomaksen sanoille, mutta näytti edelleen hieman loukkaantuneelta. Thomas saisi kuulla tästä myöhemmin.

kirjoitettu yhdessä Thomaksen kanssa
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 02.03.19 20:01
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

More than meets the eye | Sarah R.

09.12.2018

Lue tarinan alkutilanne täältä.

Jonathan hämillään, nolona sekä kauhunsekaisin ajatuksin lähti nousemaan portaita Patrickin, Sarahin sekä Thomaksen perästä. Raynottin veljeksille molemmille kyseessä oli uudempi tilanne, omilla tavoillaan tietenkin. Thomas oli kohtaamassa rakkaan tyttöystävänsä perheen ja Jonathan ulkopuolisena istumassa pöytään lähes-pelkän-panon ja tämän sukulaisten kanssa.

"You cool?" Thomas kääntyi Jonathanin puoleen portaiden yläpäässä. Tallimestari nieleskeli pahimmat hermostuneisuudet ja kohtasi veljensä katseen.
"Trying to…", mies huokaisi. Jonathan kiersi katsetta valoisassa asunnossa. Kuka täällä asui, jos alakerta oli Sarahin?

Sarah oli huolestunut, ei niinkään Raynottin veljesten puolesta, vaan oman perheensä. Robert ja abuela olivat nyt kaikkein vähiten naisen mielessä, mutta Gloria ja Patrick saattaisivat keksiä mitä tahansa.
Kaikki esittäytyivät toisilleen, Sarah pälyili sisaruksiaan epäileväisen näköisenä, vaikka yrittikin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti.

"Jonathan on Thomaksen veli", Sarah keskeytti, kun Patrickilta oli kysytty miehestä. Nainen loi merkitsevän katseen veljeensä, jonka huulilla kareili virne.
Gloria keskittyi onneksi enemmän kokkaamiseen sillä hetkellä, kuin vieraisiin miehiin asunnossa, joten Sarahin ei tarvinnut murehtia, kuin toisesta kaksosesta.
Sarah otti veljeään käsivarresta kiinni, kun muut suuntasivat ruokapöytään ja johdatti tätä poispäin toisista. Mies pysähtyi rennon näköisenä hieman muista kauemmas.
"Mitäs sisko? Sori siitä aiemmasta, mun pitää harjoitella selkeästi mun ajantajuani.."
"Patrick, ten cuidado con el, hermano."
Miehen kulma nousi ylös kiinnostuneena.
"Te mataré si le haces daño", Sarah varoitti ja nosti etusormensa Patrickin rintakehälle. Tilanne saattoi ulkopuolisen silmiin näyttää koomiselta, mutta Patrick tiesi jäävänsä toiseksi tosipaikan tullen.
"Sarah! Käytöstavat", abuela huudahti tuiman näköisenä.
Sarah hymyili leveästi ja palasi pöydän ääreen, istuen Thomaksen viereen. Patrick liittyi seuraan myös, istuutuen Jonathanin viereen pyöreän pöydän ääreen.

Thomas kurottautui antamaan hellän pusun tyttöystävänsä poskelle ja Jonathan tunsi kateuden hiipivän rintaansa. Tuon kaiken hän oli juuri menettänyt ja halusi kokea sen uudestaan. Kestävämpänä. Tallimestari vilkaisi Gloriaa, joka kantoi pöytään toisen toistaan erikoisempia vuokia ruokaa. Thomas oli löytänyt itselleen uuden perheen Gracen ja Jonathanin lisäksi. Nyt myös suru oli liittynyt kateuden seuraan.

Nuorempi Raynott vilkaisi Gloriaa ohimennen ja pisti kyllä merkille sisarusten hiuksen hienon yhdennäköisyyden. Tietenkin vanhempi naisista näytti enemmän aikuiselta, joka sai miehen muistamaan Isabellan. Eikä tämä todellakaan ollut oikea aika siihen.
"Kiitos Elisa ja Gloria kutsusta", Thomas sanoi ja katsoi vuorollaan naisia. Grace varmasti tulisi hyvin juttuun Elisan kanssa, jos naiset ikinä kohtaisivat. Miehen mieleen muistui lentoliput Englantiin. Joulu olisi kohta ovella ja nuorempi veljeksistä oli lähdössä Gracen seuraksi. Thomas vilkaisi Sarahia vieressään, joka keskusteli parasta aikaa Jonathanin kanssa, joka istui parin tuolin päässä Patrickin vieressä.

Jonathan sen sijaan ei pystynyt enää kunnolla keskittymään ruokailuun. Päivän tapahtumat pyörivät miehen päässä ja äsken veljensä näkeminen Sarahin kanssa oli kouraissut sydämestä. Tietenkin mies oli iloinen nuoremman puolesta, mutta kateudelle Jonathan ei voinut mitään.

"Kyllä tänne aina muutama hyvännäköinen mies mahtuu ruokapöytään", Gloria vastasi virnistäen ja katsoi Thomasta pitkään silmiin. Nainen oli pukenut päälleen ihonmyötäiset mustat housut ja syvän sinisen topin, joka jätti vähän mielikuvituksen varaan. Gloria ei ollut pukeutumisensa suhteen vielä ihan kotiutunut Suomen talveen.
Sarah tuhahti tuolillaan ja pyöräytti silmiään, naiselta ei jäänyt huomaamatta Thomaksen viipyilevä katse takaisin keittiöön kävelevän Glorian perään.

Ruokailu alkoi astioiden kolinalla ja Sarah sekä Gloria kertoivat vierailleen vuoronperään mitä kukin ruoka-astia sisälsi. Patrick oli muuttunut hieman varovaisemmaksi, mutta silmäili yhä vieressään istuvaa Jonathania pieni hymynalku huulillaan. Häntä houkutteli suuresti kiusoitella miestä, mutta pikkusiskon läsnäolo sai kädet pysymään visusti pöydän päällä. Elisakaan ei välttämättä katsoisi kovin suopeasti sellaista yleistä leikkiä. Vaikka toki Sarah oli söpöstellyt oman miehensä kanssa jo pöydän ääressä. Patrick laski Jonathanin puoleisen käden syliinsä yrittäen pitää kasvonsa ilmeettöminä pinnalle puskevasta virneestä huolimatta.
"Patrick, ojennatko sen lautasen edestäsi?" Sarah pyysi katse veljensä silmissä. Nainen ei ollut syntynyt eilen ja oli käynyt tämän leikin ennenkin läpi.
"Toki, sisko", Patrick vastasi ja ojensi astian naiselle kohoittaen kulmaansa haastavasti.

Jonathan ei voinut olla huomaamatta Sarahin ja Patrickin välistä kireyttä. Vieressä istuvan miehen huulilla kuitenkin oli tarkkaavainen katse ja puolittainen hymy, mutta kumpikaan niistä ei ollut Jonathanille. Mies tunsi itsensä tosissaan ulkopuoliseksi istuessaan pöydän ääressä närppiessä ruokaa. Kaikki maut olivat taivaallisia, mutta tallimestarin oli vaikeaa keskittyä siihen.
"Brother, why you look like a homeless guy?" Thomaksen ääni herätti Jonathanin ja tämä käänsi katseensa virnuilevaan veljeensä. Mies jätti vastaamatta ja tyytyi kohauttamaan olkiaan.

Sellaista vastausta Thomas ei ollut odottanut. Vanhemman veljen olemus ja ulosanti oli lähes olematonta. Brunette harkitsi kahdesti vetävänsä veljensä syrjään jutellakseen tälle rauhassa, mutta kesken ruokailun se olisi ollut epäkohteliasta.
"By the way, special thanks to the chef, this is amazing!" mies jatkoi ja hymyili Glorialle tahattoman leveästi. Katse väkisin valui alemmas vanhemman latinon muodoille, jotka vain saattoi nähdä pöydän reunan yläpuolelta.

Napakka kyynärpään isku sai miehen kääntämään katseen takaisin vieressä istuvaan Sarahiin. Kulmiaan kohotellen mies äänettömästi kysyi mitä tällä oli asiaa, kun oli tuolla tavoin kylkeen kiinni käynyt.

Sarah oli tilanteeseen jo melko kypsä, hänen piti huolehtia veljestään, joka vikitteli Jonathania, jonka sydän oli juuri särjetty, Patrick ei sitä ehjemmäksi ainakaan saattaisi. Sitten oli Gloria, joka silmäili vieraitaan siihen sävyyn, että ei voinut olla varma kumpi - pahimmassa tapauksessa kumpikin - löytyisi naisen lakanoista seuraavan viikon aikana. Nyt vielä Thomas oli liittynyt tielle, joka johtaisi mustasukkaisuuteen ja kipuun.
Nuori Sarah olisi paiskannut haarukkansa pöydälle (tai pöytään) ja poistunut paikalta vihaisena, mutta nainen ei ollut enää lapsi, eikä myöskään halunnut jättää Raynottin veljeksiä perheensä seuraan ilman esiliinaa.

Sarah ei sanonut Thomakselle mitään, jatkoi vain syömistään, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Gloria sen sijaan nojasi rennosti tuolinsa selkänojaan ja jatkoi Thomaksen katselua hymyillen.
"My pleasure", nainen vastasi ja Sarah pystyi näkemään sen eleettömän silmäniskun, joka sanojen perään selvästi olisi kuulunut.
Patrick toki käytti tilaisuuden hyväkseen ja sijoitti kätensä Jonathanin reidelle kevyesti, vilkaisten miestä kiharapilvensä takaa hymyillen. Jonathan näytti eksyneeltä ja Patrick tunsi velvollisuudekseen saada miehen kasvoille edes pienen hymyn häivenen aterian aikana.

Thomas tunnisti arvioivan katseen Sarahin silmissä, mutta myös viettelevämmän Glorian silmissä. Nuorikko tiesi mitä tunsi Sarahia kohtaan, eikä halunnut rikkoa sitä, mutta vanhat tavat kuolivat hitaasti. Mies tiesi tulevansa kuulemaan tästä vielä. Naisten sijaan brunette vilkaisi veljeään, joka näytti selkeästi käyvän henkistä taistoa itsensä kanssa. Ja Thomas oli oikeassa. Jonathanilla oli vaikeuksia pysyä aloillaan, eikä Patrickin kosketus helpottanut tilannetta.

Tarina jatkuu vielä, lue lisää...
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 10.12.18 19:55
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

Pavor

14.11.2018, Kalla, suljettu, mukaan @Thomas R.
#thorah

Sarah istui edelleen eteisen lattialla liikkumattomana. Hän oli muutama tunti sitten katsonut vierestä, kun hänen rakas abuelansa oli viety sairaalaan.

Nainen ei ollut itkenyt kyyneltäkään ambulanssin lähdettyä. Pienet verijäljet kämmenessä olivat täydellinen jäljennös naisen kynsistä, jotka hän oli upottanut saadakseen takaisin osan hallinnasta.
Latino ei ymmärtänyt miten niin oli päässyt käymään, kuinka hän ei ollut huomannut abuelan sydänvaivoja ajoissa.
Selviäisikö abuela kohtauksesta?
Tulisiko abuelasta enää oma itsensä, jos selviäisi?

Niin paljon kysymyksiä vilisi Sarahin päässä, että tämä ei saanut napsautettua kehoaan enää takaisin toimintaan. Hän oli kuin unihalvauksessa, josta poispääsyä ei tuntunut löytyvän mistään.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 14.11.18 13:55
 
Etsi: Arkisto 2018
Aihe: Pavor
Vastaukset: 17
Luettu: 277

More than meets the eye | Sarah R.

10.11.2018

"Woah", Thomas reagoi juuri niin, kuin Sarah oli toivonutkin. Hymy levisi naisen kasvoille välittömästi, kun tämä suukotti miestään huulille.
"Shall we?" nainen kysyi ja nyökkäsi kahvilaa kohti. Thomas nyökkäsi virnistäen ja laski kätensä latinon alaselälle. Sarah asteli edeltä kahvilan sisälle ja pariskunta asettui jonoon.

"Tuplaespresso ilman lisukkeita ja porkkanakakku", Sarah tilasi omansa ja Thomas teki oman tilauksensa. Heidät ohjattiin istumaan, tarjoilija toisi tuotteet pöytään. He kävelivät kulmapöytään ja istuivat samalle puolelle.

Thomas juoksutti sormiaan tyttöystävänsä hiuksissa.
"You really cut them short", mies totesi hymyillen.
"I felt like a change, plus they'll grow back", Sarah vastasi. Olo oli aina ihanan kevyt hiustenleikkuun jälkeen.

Pariskunnan juomat ja makeiset saapuivat kahden tarjottimen päällä ja kumpikin keskittyi nauttimaan niistä. Sarah nojasi edelleen Thomaksen kylkeen.
"I love you", nainen kuiskasi toisen korvaan, ihan kuin se olisi ollut suuri salaisuus, eikä muut kahvilan ihmisistä saaneet kuulla sitä.
"I love you too", Thomas vastasi virnistäen sitä virnettään, jota Sarah ei ollut muiden kohdalla tavannut miehen kasvoilla. Miten hän rakastikaan sitä virnettä.

Topics tagged under thorah on Foorumi | Auburn Estate DJ01Tv
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 10.11.18 21:58
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4802

Takaisin alkuun

Sivu 1 / 2 1, 2  Seuraava

Siirry: