Awkward. (off)

Gabilla ja mulla oli aamuvuoro ja se saatua päätökseen olis tietenki kahvin aika. Tallin käytävällä selitin Gabille kuinka pienempänä en erottanu Roomaa ja Pariisia toisistaan taikka sitä, missä maissa ne edes sijaitsi. Gabi naureskeli mulle ja yritin tenttaa jotain, mistä piikitellä takasin.

Avasin loungen oven ja kahvilla sattui olemaan Matilda sekä Ellen. Blondi kuitenkin taisi olla lähdössä ja lilaletti vasta kaatoi itelleen kahvia kupppiin. Väistelin Matua ja yritin olla mahdollisimman neutraalisti. Pian kuitenkin viekas hymy ja silmänisku sai mun huulille ujohkon hymyn.

Otin kupit mulle ja Gabille kaapista ja asetin ne pöydälle. Myönnän, en vieläkää muista käyttääkö nainen maitoa vai ei, mut jätin kuppiin maidolle tilaa. Punainen purkki olikin sopivasti pöydällä ja kaadoin siitä omaan kuppiin istutettuani itteni pöydän ääreen Gabriellan viereen.

“Heitä ny jotain mistä mä voin piikitellä sua, muuta ku se ilta Krouvissa, ku olit iha naamat” käännyin vieressä istuvan naisen puoleen ja heitin käden tämän niskan taakse vetäen naisen mun kainaloon. Toivottavasti Matu ei saa väärää kuvaa...

Oltiin vihdoin saatu Jonnyn kanssa sovittua ja ajan viettäminen miehen kanssa oli taas mukavaa. Itseasiassa meillä oli ollu jopa hauskempaa ku aiemmin ja toivoin sen myös pysyvän niin. Tallityöt yhdessä meni välillä yhdeksi sähläämiseksi läpän heiton ja sisarellisen kiusoittelun seurauksena, mutta työt tuli kyllä siltikin hoidettua kunnialla. Punapää yritti tentata jotain, mistä piikitellä takas, mutta en keksiny äkkiseltään mitään - ehkä en myöskään halunnu.

Istahdin Ellenin lähdettyä loungessa pöydän ääreen ja pian eessä tönötti kupillinen höyryävän kuumaa kahvia. Kaadoin maitoa kuppiin ja hörppäsin siitä kulauksen.
"No ööö.. En oo ikinä ollu nolo." naurahdin leikkisästi punapäälle, istuen tämän kainalossa.
"- Ja mitä tulee Krouvi-iltaan, se on jo unohdettu. Vai vieläkö haluut, et jatkan piikittelyä siitä, kun pelastin siut perijättäriltä erään myöhästymisen takia?" jatkoin virnistellen.

Vilkaisin vaivihkaa Matildan puoleen ja hetken jo ehdin miettiä, mitä nainen ajatteli. Kaikki kun ei tienny meidän olevan, kuin sisaruksia toisillemme. Naisen ilme oli hyvin neutraali, eikä siitä osannu päätellä yhtään mitään.

Se siitä rentouttavasta kahvihetkestä. Kaakaonjuoja oli kaikonnut ja seuraavassa hetkessä Jonathan kaulaili ruskeaverikön kanssa.

Mä kuitenkin päätin sietää tilanteen. Siemailin kahvia kasvot peruslukemilla, kuulostellen kaksikon naureskelua. Mitä muutakaan mun olisi pitänyt tehdä? Alkaa taas nuolautua keskellä loungea tai julistaa kuinka mä olin herännyt jo aika pelottavan monta kertaa punapään vierestä? Kutsua sitä poikaystäväksi?
Enhän mä ees tällä hetkellä tiennyt, rajoittiko se titteli Jonathanin elämää.

Vilkaisin Jonathania vaivihkaa. Mun silmät siristyivät yrittäessäni saada selkoa miehen tekemisistä: yrittikö se ärsyttää mua? Mitä mä taas analysoin?

"Et oo vai ollu nolo, pyh pah !" naurahdin Gabriellalle. Tummaveriköllä oli ihan varmasti joku nolompi hetki, mitä en viel tienny. Kyllä mä selvää saisin. Matildalla taas näytti olevan resting bitch face, tai ainakin jotain sinne päin vilkaistessani lilapään suuntaan. Haittasko Matua mun ja Gabin läheiset välit? Ei kai?

Nostin toista kulmaani kysyvästi katse naisessa.
"Everything okay ?" se tais olla yleisin kysymys multa Matildalle. Naisesta ei oikeesti aina saanu kunnolla selvää ja toivoin meijän kommunikoinnin olevan paremmalla tasolla ku mun ja Ellien. Otin käden pois Gabin olalta ja nojauduin pöydän päälle pitäen kuppia vasemmassa kädessäni, katse edelleen Matildassa. Kuuma kahvi tuntui mustan mukin läpi. Lämpö ei kuitenkaan polttanut, vaikka tuntuki pikkuhiljaa epämukavalta.

Loungen oven takaa kuului askelia ja arvelin Ellenin pyörivän vielä tallilla. Vaikka Elliekin oli vilahtanut Riepun luona aikasemmin. En kumminka uskonu blondin viettävän tallilla pakollista aikaa enempää mun takia. Mulla ei kuitenka ollu mitää Elliee vastaan, mut enhä mä voi pakottaa likkaa olee mun kans tekemisis jossei hää ite haluu.

Riepu oli ollut tänään poikkeuksellisen kiva, joten tyytyväinen virne pysyi kasvoillani vielä harppoessani pitkin tallikäytävää. Ruuna oli yllättänyt mut olemalla erityisen maltillinen ja rauhallinen, vaikka maneesissa oli esteitä useampikin. Edes tallikäytävällä hölmönä törmäillyt Matilda ei ihan täysin pilannut päivääni. Hyvästä tallipäivästä puuttuisi enää kupillinen kahvia loungessa, joten suuntasin askeleeni sinne.

Hymyni hyytyi saman tien avatessani loungeen johtavan oven ja vilkaistessani sen jo vallannutta porukkaa. Ketkäs muutkaan siellä piristivät päivääni, kuin Jonathan, Gabriella ja Matilda - kolme suosikki-ihmistäni. Hetken aikaa mun teki mieli kääntyä kannoillani ja lähteä kahville vaikka Pioniin, mutta mä en takuulla antaisi Jonathanin tai sen naisten vaikuttaa siihen, missä kahvini nauttisin. Niimpä mä astuin itsevarmana mutta välinpitämättömänä sisään.

"Hei Jonny", tokaisin vilkaisten sitten vuorotellen Matildaa ja Gabriellaa, joita en vaivautunut edes tervehtimään. "Sun uudet tyttöystävät?" Kävelin suoraan kahvinkeittimelle kaatamaan mustaa nestettä kuppiin. En oikeasti uskonut punapään siirtyvän näin vauhdilla uuteen suhteeseen, vaikka mua ei kiinnostanut pätkääkään, kenen kanssa Jonny aikaansa nykyään vietti. Tai niin mä ainakin halusin itselleni uskotella.

"No en oo!" naurunremakka jatkui. En missään tapauksessa voinu myöntää, että oon sähläämisen maailmanmestari ja noloja tarinoita ois kirjottaa vaikka kirjallisen verran.

Nauru ja hauskuus loppu kuitenki lyhyeen, kun Jonny kiinnitti hiljaiseen lilalettiin huomionsa kysyen onko tällä kaikki okei. Istuin ihan hiljaa pöydän ääressä, koska minä jos kuka oli väärä ihminen kysymään tuota samaa kysymystä Matildalta. Hörsin välillä kahvia kupistani, ettei se taas ehtis jäähtyä. Joku rymisteli loungen ulkopuolella ja pian ovesta sisään astu Ellie. Tämäpä vasta mielenkiintoinen kokoonpano.

Purskautin melkein kahvit suusta, kun Ellie kysy kysymyksen Jonnyn uusista tyttöystävistä.
"Hell no!" naurahdin melkein niin kovaa, että hävetti. Meistä ei Jonnyn kanssa tulis ikinä paria. Mies on aivan ihana ja hellyyttävä ja huomaavainen jajaja kaikkea muuta, mutta punapää on miulle vain ja ainoastaan veli. Veli. Piste. En kyllä asiaa ikinä muulla tavoin ollu ajatellukkaan.

Jäin jännittyneenä odottamaan muiden reaktioita aiheeseen.

Jos mä olin sosiaalisesti lahjaton, voisi Jonathankin harkita kysymysarkkunsa päivittämistä. Näytinkö mä siltä, että mun teki mieli kertoa kuulumisiani siinä yleisesti, etenkin, kun mun alkuviikko oli mennyt vuoroin hevosen ja parisuhteen stressaamiseen. Hetken mä olin valmis sivuuttamaan tilanteen ja poistumaan paikalta välittämättä seurauksista.

Sitten tilanteesta tuli mielenkiintoinen. Ellien katse oli suunnilleen lävistänyt Jonathanin ja jopa mä olin vakuuttunut sen voimasta. Mun suupieli nykäisi pienesti, kun kuvastotyttö naljaili punapään tyttöystävistä - tietäisipä vaan.
Gabriella hoiti tilanteen nopealla, kuuluvalla ratkaisulla. Loin nopean katseen Jonathaniin kulmiani kohotellen, antaen miehen prosessoida eksänsä heittoa kaikessa rauhassa.

Mä olisin voinut korjata Ellien letkautusta huomauttamalla, että mun tietääkseni mua saattoi puhutella yksikössä, mutta sen sijaan mä nipistin huulet yhteen ja nousin santsaamaan lisää kahvia.

Hell no ! Mä kyl tiesin Gabin olevan oikees, mut en voinu vastustaa kiusausta. "Mitämitämitä, rakkaus pakkaus, elä ny tollasta" nauroin naiselle, heitin käden takaisin Gabin niskan taa ja painoin nopean pusun bruneten poskelle. Rukoilin Gabin tajuuvan mun vitsailun. Leveesti nauraen katoin Gabia ku kaheksan vuoden ikänen pojannulikka.

Matu nous ottaa lisää kahvia ja hetken meinasin mennä samalle kannulliselle, mut jäin kuitenki istumaan paikalleni bruneten viereen. Voi voi... Jos loungessa olevat blondi ja brunette vaan tietäsivät mitä me kaks väripäätä oikein puuhailtii, putois salee molemmilla leuka lattiaan.

Kumminki halusin jollain taval "puhistaa" mun ja blondin välejä, jos mikään siinä olis enää pelastettavissa.
"Ellie, can I talk to you ?" kysyin blondilta hieman vakavammalla naamalla, kuitenkin yrittäen vaikuttaa ystävälliseltä ja rauhanomaiselta. "In private."

Gabin suora vastaus tuntui helpottavalta, vaikken ollutkaan esittänyt kysymystä kovin tosissani. Jonnyn hellyydenosoitukset brunettea kohtaan sen sijaan lähinnä kuvottivat ja saivat ärsytyskäyräni jälleen kohoamaan. Yritin huuhtoa pahaa oloani alas isolla kulauksella kuumaa nestettä, joka poltti mennessään kurkkuani. En räpäyttänyt silmäänikään, vaikka tunsin poltteen yrittävän muodostaa kyyneliä jossain silmäluomieni alla.

Matilda ei tuntunut vastaavan mitään tyttöystäväkommenttiin, mutta tuskin kaksikolla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Eihän violettihiuksinen ollut edes Jonnyn tyyppiä. Vaikka mistä minä tiesin, mikä oli Jonnyn tyyppi. Tähän mennessä sille oli tuntunut kelpaavan vähän kaikki naiset. Sitä paitsi, olihan kaksikko poistunut Krouvista yhtä aikaa viime kerralla. Muistin kaukaisimpiin sopukoihin sullottu, nyt takaisin pinnalle palannnut ajatus sai aivoni raksuttamaan ja hurjat teoriat poukkoilivat mielessäni.

Yhtäkki Jonny halusi puhua, yksityisesti. Ehkä vielä hetki sitten olisin suostunut mieluusti välien selvittelyyn, mutta jostain syystä miehen näkeminen oli saanut ärsytyksen palaamaan. Hienoa, kiitos päiväni pilaamisesta Jonathan.
”Ihan sama, puhutaan vaan”, tokaisin kuitenkin välinpitämättömään, jokseenkin kyllästyneeseen sävyyn ja laskin kahvikupin keittiötasolle.

Lähdin Jonnyn leikkiin mukaan, vaikka tiesin, että siitä ei välttämättä koidu mitään hyvää. Varsinki ku vastassa oli aika voimakasluontonen Ellie.
"No katoppa ku unohin." pörrötin miehen hiuksia leikkisästi ja hymyilin vähintään yhtä leveää hymyä.

Jonny ja Ellie lähti keskustelemaan kahden kesken ja jäin Matildan kanssa loungeen odottelemaan. Noustin hiljaisuuden vallitessa pöydästä ja kävin kaatamassa itelleni huikan kahvia. Hiljaisuus alko kuitenki käydä liian raastavaks ja ajatukset harhaili siksakkia pääkopan sisällä, enkä enää voinu olla aukasematta suutani.
"Anteeks, mutta miun on nyt ihan pakko kysyä. Oonko mie tehny siulle jotakin? Oon nyt saanu osakseni todella tulkitsemattomia katseita, joten ois kiva tietää missä nyt mättää." annoin puheen tulvia huulien välistä ja toivoin, ettei Matilda pahota mieltään tai juokse paikalta.

Huokasin syvään ja jäin odottamaan vastausta. Tavote on kuitenki tulla kaikkien kanssa toimeen edes jotenki, samalla tallilla ku käydään. Mutta se on vähän hankalaa, jos toinen seisoo tuppisuuna ja tuijottaa tuimasti.

Tunsin oloni aikalailla ylimääräiseksi siinä porukassa Jonathanin huomion jakautuessa pääosin kahden muun naishenkilön kesken. Koska mä olin kuitenkin santsannut kahvia ja Jonathan poistunut tilasta ex-tyttöystävänsä eikä suinkaan nykyisen tyttyöstävänsä kanssa, mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin istua siellä fiinissä taukotilassa ainoan mulle jääneen seuralaisen kanssa.

Mä melkein parahdin ääneen Gabriellan kysymyksen myötä. Miksi ihmiset tekivät epäsosiaalisistakin tilanteista niin vaikeita?
"Et", vastasin kyllästyneesti. "Tää on mun mietintäilme."
Mun äänessä oli mukana sarkasmia, vaikka olihan se nyt suurimmalta osin totuus: mun perusilme ei ollut mitenkään ystävällinen. Sitä, olinko mä osoittanut brunetelle tarkoituksella tulkitsemattomia katseita, mä en jaksanut kommentoida. Kai niille oli aina ollut jokin syy.

Hah, mä olin selviytynyt Gabin puhutaan-koska-hiljaisuus-on-pahasta-ja-sulla-on-tulkitsematon-ilme -kyselytuokiosta. Mitäs sitten? Kertoisinko mä kursailematta, missä naisen poskea paria hetkeä aiemmin koskettaneet huulet olivat viime aikoina seikkailleet? Ehkä se fakta täytyisi jättää takataskuun. Toistaiseksi.

Hetken mietittyään Ellie suostu lähtee mun kans loungen ulkopuolelle juttelee. Nainen pysähty heti oven viereen ja katto mua vähintään vittuuntuneena.
"First of all, oon pahoillani siitä mite mulkku olin ku viimeks puhuttii..." laskin katseen jalkoihin ja toivoin naisen olevan edes hieman hyvällä tuulella. Jos ei, todennäkösesti mut hirtettäis palleista maneesin kattoon taikka kartanon julkisivulle parvekkeen kaiteesta.

"En mä ikin halunnu satuttaa sua. Enkä mä todellakaa haluis pysyy sun vihamiehenä minkää asian takii" varovasti mä nostin katseen niihin tuttuihin jäänsinisiin silmiin, jotka vielä hetki sitten katto mua lempeesti ja rakastaen. Nyt en nähny kumpaakaan niistä tunteista. Huomasin Minkan lähestyvän meitä katse puhelimessaan Ellien selän takaa. Blondi ei varmaankaan kuullut sinihiuksista likkaa eikä tämä puolestaan huomannut Ellietä.

Sillä hetkellä mä olisin voinu olla ihan jossain muualla. Vaikka putkassa. Edes putka ei olis ollu näin henkisesti kivulias paikka. Taikka ahdistava. Minkan tönästessä Elliee selkään ja mun refleksinä ottaessa blondista kiinni, olis Inna (tai kuka tahansa juorukello) paljon eteenpäin kerrottavaa.
"Oho, anteeks" Minka pahotteli ja hymyili varovasti. Sinipää poistu paikalta yhtä nopee ku oli siihen ilmestyny. Mä taasen pidin käsiä Ellien hartioilla tän ollessa kirjaimellisesti ihan mun edessä. Voi paska.

"Joo, niin olit", tuhahdin miehelle kesken tämän lauseen. Jos Jonnylla olisi ollut yhtään toimivaa aivosolua, tämä olisi varmasti älynnyt hoitaa tilanteen vähän hienotunteisemmin. Vaikka mun olisi tehnyt mieli sanoa tuhat ja yksi asiaa, missä mies oli mokannut, annoin Jonnyn kuitenkin jatkaa juttuaan.

Punapään seuraava lause sai mut taas tuhahtamaan, mutta en ehtinyt edes aloittaa siihen vastaamista. Tunsin tönäisyn selässäni ja horjahdin eteenpäin. Jo toinen törmäys tähän päivään, eikö kukaan täällä osaa katsoa eteensä? Jonathan oli vaistomaisesti ottanut hartioistani kiinni ja tunsin olevani aivan liian lähellä miestä. Työnsin punapään nopeasti reilun käsivarren mitan päähän itsestäsi.
"Kaso eteesi!" älähdin Minkan loittonevalle selälle. "Idiootti", mutisin tympääntyneenä.

"En mäkään haluaisi sua vihamieheks, mutta joka kerta kun nään sun naaman mä muistan miten kusipää sä olit", hymähdin surumielisenä. Meidän ero oli satuttanut mua enemmän kuin halusin edes myöhtää, enkä todellakaan ollut valmis olemaan Jonnyn kaveri ihan tosta noin vaan. Ehkä pitkän, pitkän ajan jälkeen, mutta en vielä.
"Mä tarviin vähän aikaa päästä tästä eteenpäin", myönsin hiljaa.

Katoin vähän ihmeissäni Matildaa, vai että perusilme? En ihan vakuuttunut naisen vastauksesta, mutta en jaksanu jäädä märehtimään asiaa. Matilda selvästi oli epäsosiaalinen tai sillä oli jotain minua vastaan. Siinä naisessa vaan oli jotain outoa.
"Aha, no sithän kaikki on okei." tuumasin, mutta havahduin Ellien älähdykseen loungen ulkopuolella.

Meinasin vaistomaisesti rynnätä loungen ovesta tallin puolelle kattomaan mitä tapahtuu, mutta en kuitenkaan halunnu häiritä ex-parin keskustelua. Sen sijaan nappasin lähimmästä lehtipinosta lehden ja aloin väliinpitämättömänä selata päämäärättömästi lehteä vallitsevassa hiljaisuudessa.
"Mikä siun ja Jonnyn juttu on?" kysyä pamautin yhtäkkiä lehden selailun keskeltä kääntämättä ollenkaan katsetta violettihiuksiseen naiseen.

Se kyllä saatto olla virhe.

Nyökkäsin bruneten sanoille - ilmeisesti mun vastaus oli ollut tarpeeksi vakuuttava.

Oli vähän kiusallista kuunnella käytävältä kantautuvia ääniä. Hörpin kahvikupin tyhjäksi ja seurasin Gabriellan lehtien selaamista. Löytyisiköhän niistä hevosmyyntipalstoja?

Nostin katseeni yllättyneenä Gabiin naisen kysyessä musta ja Jonathanista.
"Jaa-a", mumahdin vaivautumatta esittämään tietämätöntä. "Sitä sun täytyy varmaan kysyä Jonathanilta."

En jäänyt odottamaan Gabriellan vastausta, vaan nousin ylös, jätin kahvikupin tiskipöydälle ja harpoin loungen ovelle. Eiköhän tämä tallireissu ollut tässä.

Jonathan ja Ellie olivat edelleen käytävällä. Mä väistin ne viitsimättä ottaa osaa draamaan sen enempää. Ehkä Jonathan osaisi kertoa halutessanne itsekin, mitä meidän välillämme oli tapahtunut.

...mutta joka kerta kun nään sun naaman mä muistan miten kusipää sä olit.
No siitä meistä jokanen vois olla samaa mieltä. Kuitenki naisen äänessä vilahti suru. Tai ainaki jotain sinne päin. Mä en voinu muuta ku nyökkää naisen kommenttiin ja vahvistaa se todeks. Me oltii molemmat tehty asioit huonosti, mut toinen (minä) kahta kauheemmin. Ihme, et Ellie ees jutteli mulle enää.

Samassa Matilda ohitti meijät lähtiessään loungesta. Lilapää ei ees kattonu mun suuntaan vaan asteli suorinta tietä kohti tallin pääovea. Gabriella oli siis varmaan jääny itekseen kahvittelemaan.
"Well, I'm so glad you're still talking to me..." hymähdin.

Palasimme Ellien kanssa Gabin luo samaan tilaan ja brune oli näköjään löytäny itelleen lehden luettavaks.
"Mitään mielenkiintosta ?" kysäisin naiselta ohimennen. "Ja tapahtuks tääl äske jotain ? Matilda näytti lähtevän aika vauhilla..." pohdin enemmän itekseni, mutta silti ääneen.

Juttutuokiomme Jonathanin kanssa ei saanut enää sen suurempia draamankäänteitä ja seurasin miestä takaisin loungeen. Matilda oli ehtinyt jo poistua paikalta, eikä mieleni tehnyt sen suuremmin itsekään viettää enempää aikaa Jonnyn seurassa, ainakaan tänään. Tunsin muutenkin olevani vähän ylimääräinen Jonathanin ja Gabriellan seurassa.

"Mä lähden kotiin", tokaisin ilmoitusluontoisesti lähinnä sen takia, että olisi tuntunut oudolta lähteä paikalta sanomatta mitään.
"Nähdään", sanoin vielä Jonnylle osoitukseksi siitä, etten ollut ainakaan kovin vihainen miehelle. Ehkä me voitaisiin jopa kommunikoida jokseenkin normaalisti, jos satuttaisiin törmäämään tallissa. Nappasin kaapistani hanskat ja poistuin niiden kanssa loungesta.

Lilaletti vastasi tuttuun kylmään tapaansa ja poistui paikalta. Perus..
Sitä sun täytyy varmaan kysyä Jonathanilta.
Just. Ei voinu sitten vastata yhteen kysymykseen. Näkihän sen, että kaksikon välillä säkenöi tai jotain.

Ellie ja Jonny tuli takas loungeen Matildan lähdettyä, mutta jatkoin lehden selailua.
"Ei mitään sen mielenkiintosempaa ku viime kerrallakaan." hymähdin ja jatkoin lehden lukemista. Ellie ei kauaa siinä seurassa viihtynyt, joten loppuen lopuksi tilassa oli vain Jonny ja minä. Yritin etsiä oikeita sanoja, mutten tahtonut olla liian päällekäyvä.
"Matilda on aika nätti tyttö." tokaisin aivan ohimennen. "- tiiätkö mitä tarkotan?" nostin katseen lehdestä ja kohotin vihjailevasti toista kulmaa. Toivottavasti punapää älysi vihjeen, miehet kun osas olla aikamoisia putkiaivoja.

Ellie poistu lähes heti kaappinsa kautta ja vasten mun odotuksia "hyvästeli" mut, jos ei kohteliaisuudesta nii muodollisuudesta.
"Yeah, see you later" yritin kuulostaa ees jotenki myönteiseltä, vaikka mua edelleen vähän ketutti kaikki mitä blondin kans oli menny pieleen.

Gabi vaihto puheenaiheeks Matun. Ei tullu yllätyksenä.
"Jep, she's cool" sanoin kaivaen puhelinta taskustani "that's about it..." jatkoin vielä kuin muina miehinä. Arvelin Gabim epäilevän jotain muutakin, mut kaipa sen näki ees jollain tavalla. Ainaki jos mut ja Matun oli nähny useemmin ku kerran.

"Hate to be a buzzkill, but gotta run" hymyilin naiselle ja nousin ylös. Naurahdin itekseni aikasempaa "tempausta" mun ja Gabin kesken kun Ellie oli lähes rynnänny loungeen. "See ya later, girlfriend" vinkkasin naiselle silmää ja poistuin tallin kautta ulos.