Voisiko mennä enää huonommin? (on)

"Verdammt noch mal," kirosin hivenen turhan äänekkäästi tallin parkkipaikalla, mutta harmistukseni oli tällä kertaa täysin aiheellista. Miten vielä uudenkarhea Mersuni saattoi pettää luottamukseni näin ja kieltäytyä käynnistymästä? Auton yllättävää hajoamista enemmän minua kuitenkin harmitti se, että joutuisin todennäköisesti anelemaan vanhemmiltani kyytiä päästäkseni pois tallilta. Potkaisin valkoisen Mercedeksen rengasta. Typerä auto.

Fiilistäni ei yhtään nostanut ainakaan taivaalta vähitellen putoavat vesipisarat, jotka vaikuttivat uhkaavasti tiheentyvän vesisateeksi. Samassa kuulin askelia takaani. Käännähdin ympäri mulkaisten arvoiden tulijaa.

---

Odotan Jonathanin saapuvan paikalle.

"Moro, hajosko se?" kysyin blondilta joka ehkä vähän liiankin kovaan ääneen kirosi autonsa vieressä. Hän taisi kuulla minun tulevan, sillä tämä käänsi päätään ennen kuin sain sanottua koko lauseen loppuun.

Blondi näytti juuri niin pinnalliselta kuin mitä edellisten tallien isin pikkuset heppatytöt, jotka saavat kaiken. Hiljaa rukoilin olevani väärässä. Mersusta päätellen, ei mennyt kovin kauas.

"No ei se ainakaan käynnisty," tuhahdin ja ristin käsivarteni puuskaan. Tiesin kuulostavani ja näyttäväni töykeältä, mutta en osannut piilottaa ärtymystäni. Miehen huomiotaherättävä ulkonäkö tuntui kuuluvan vähän samaan kategoriaan Annan kanssa, ainakin värikkäiden hiusten osalta, mikä sai minut suhtautumaan tähän aavistuksen ennakkoluuloisesti.

"Sori," puuskahdin sitten yrittäen rentoutua. Tuskin paransin mahdollisuuksiani tutustua uusiin ihmisiin tiuskimalla jokaiselle vastaantulijalle.
"Kuka sä oot?" Hienoa Ellie, et sitten onnistunut kuulostamaan yhtään ystävällisemmältä.

"No hei vaan sinullekin...." katsoin naista vähän kulmien alta. Olematta enempää kusipää, hymyilin hänelle hieman ja esittelin itseni. "Jonathan, uus työntekijä. Oon Annan alaisuudessa" sanoin. Odotin naisen kertovan itsestään vähän enemmän. Tämä kuitenkin pysyi tuppisuuna, joten tuhahdin mielessäni. Pinnallinen? Hieman.

Käännyin auton puoleen, avasin konepellin ja katsoin miltä hameen alla näytti. Hetken tutkittuani suoristin selkäni ja käännyin taas blondin puoleen. "Sun startti on paskana."

En tiennytkään Auburnissa olevan toista tallityöntekijää Annan lisäksi. Tosin liekö tuo yllätyskään, kuka hullu haluaisi pyörittää hulppeaa yksityistallia pelkällä yhdellä tallityöntekijällä. Rypistin hieman kulmiani ja avasin suuni sanoakseni jotain, kun Jonathan alkoi omin lupineen tutkia autoani. Olinko muka pyytänyt apua? Pidin kuitenkin suuni kiinni ja annoin toisen katsoa konepellin alle. Jos vaikka auto suostuisi vielä käynnistymään.

"Niin siis mikä?" tuhahdin ymmärtämättä ollenkaan, mistä toinen puhui. Autot eivät olleet missään muodossa erityisalaani, enkä ymmärtänyt niiden tekniikan päälle ollenkaan. Minulle riitti se, että penkinlämmittimet ja musiikinsäätö toimi.
"Tää on vielä ihan uus auto," huokaisin. "No aivan sama, soitan jonkun hinaamaan tän korjaamolle."

"Juu no tällaset jutut ei kato auton ikää, enemmänki sitä miten sillä ajaa..." en edes uskaltanut katsoa blondia sanoessani tuon kommentin. Kuitenkin olin kuulevinani kuin vesipannun vihellyksen kuumalla liedellä. "No anyways, voin antaa sulle kyydin keskustaan. Oon ite just menos täs kotia kohti." oisoitin Lada 1500 Novaani joka nökötti seesteisen näköisenä mersun vieressä.

Katsoin epäuskoisena Jonathania. Kehtasiko se vihjailla jotain siitä, miten autollani ajan.
"Tiedän kyllä kiitos oikein hyvin miten autolla ajetaan," tuhahdin, yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta. Olin todellisuudessa omistanut ajokortin vasta ihan vähän aikaa ja ajanut autokoulun jälkeen ainoastaan automaattivaihteisilla, joten en voinut sanoa olevani kovinkaan kokenut kuski.

Kaikesta epäkohteliaisuudestaan huolimatta Jonathan tarjosi kuitenkin kyytiä keskustaan, joka tulisi kyllä tarpeeseen. En tosin ollut aivan varma, kestäisinkö istua samassa autossa tämän kanssa niinkään lyhyttä matkaa. Etenkään, kun Jonathan esitteli minulle autonsa.
"Kiva sillipurkki", tokaisin. "Mut joo, kyyti vois kelvata."

Näpyttelin puhelimeen hinauspalvelun numeron ja nostin luurin korvalleni. Hinausauto lupasi olla paikalla hetken kuluttua, toivottavasti niillä ei kestäisi ikuisuutta löytää perille.

Odotimme hinausauton paikalle. En uskaltanut edes vilkaista likan suuntaan. Tiedä miten paljon blondin päässä kiehui juuri nyt. Aion kuitenkin olla herrasmies henkeen ja vereen ja hautaan asti, joten blondin tullessa autoni viereen(?) avasin tälle pelkääjän paikan oven. Tönäisin oven kuitenkin nopeasti kiinni. Katsoin hetken blondia ja kysyin "Nii että mikskä mä sua haukun?"

Hinausauto nappasi rakkaan Mersuni mukaansa, ja olin nyt täysin tämän lähes tuntemattoman miehen kyydin varassa. Siispä teimme siirryimme tekemään lähtöä.
"No jos et vaikka haukkuis ollenkaan. Mut oon Ellie", esittelin itseni edelleen hieman vihamielinen ilme naamallani.

"Toivottavasti tää sun romu kestää keskustaan asti", suhtauduin edelleen hyvin skeptisesti autoon, joka oli varmaan vanhempi kuin mies itse.

"Äläs nyt mun autoa hauku, jossen mäkään saa sua" hymyilin hieman vihjailevasti 'Mut oon Ellielle'. Kiersin auton ja istahdin ratin taakse. "Ei meillä oo ku vuos ikäeroa. Auto on -94 ja minä -95. Ollaan vielä kaukana keski-iästä" näpäytin blondille. Käänsin avainta virtalukossa ja Ladani heräsi henkiin. "Sitä paitsi, tää lähtee käyntiin."

"Vanhoja molemmat", irvistin Jonathanille istuutuessani auton kyytiin ja päätin olla sen jälkeen sanomatta mitään. Yhtä hyvin voisin istua hiljaa ja tuijottaa puhelintani, sillä emme todennäköisesti saisi mitään fiksua keskusteluakaan aikaan. Toivottavasti oma autoni tulisi pian kuntoon, eikä minun tarvitsisi pyytää apua tai kyytiä keneltäkään vähään aikaan. Ei sillä, että olisin nytkään pyytänyt - Jonathan tuntui oikein tyrkyttävän apuaan ja leikkivän herrasmiestä.

"Ja säkö oot sitten joku 15-vuotias?" kysyin ja irvistin takaisin, mutta toisin kuin Ellie, omani oli vain ja ainoastaan hyväntahtoinen. Huomasin ettei blondi ollut halukas puhumaan joten päästessämme kartanon tontin ulkopuolelle, vinssasin ikkunaani hieman auki ja sytytyin tupakan. Vilkaisin Ellietä. Likka vain tuijotti ikkunasta ulos(?).

Pyöräytin ainoastaan silmiäni Jonathanin kommentille iästäni, vaikka eipä se kai kovin kauas mennyt. Sen sijaan huomioni kiinnittyi miehen tupakointiin, vaikka kuinka yritin ignoorata tämän tuijottelemalla ikkunasta.

"Miten sä voit polttaa sisällä autossa?" kysyin aavistuksen tyrmistyneesee sävyyn. "Autohan menee siitä ihan pilalle, ihan kaamee haju jää."

"Onks sil kuitenkaa suurempaa merkitystä? Harvoin mulla istuu nättejä tyttöjä autossa." katsoin Ellietä ja vinkkasin silmää. Karistin tuhkaa ikkunasta ja toisella kädellä vaihdoin vaihdetta vielä yhden isompaan. Toisin sanoen hetken aikaa en pitänyt ratista kiinni. "Haluun viel varmistaa, ettei toi mun äskönen kommentti meinannu, et olisin homo" selvensin blondille.

Tuosta likasta ei oikein ottanut selvää. Omalla tavalla hän oli toooodella rude, mutta kuitenkin kiehtova. Enkä usko hänen olevan niin hienohelma kuin mitä antaa olettaa, hyväne aika toi nainen käy hevostalleilla!

Suunpieleni nykäisivät aavistuksen verran ylöspäin Jonathanin kommentista, mutta nopeasti palautin ilmeeni takaisin tavalliseen mökötykseen. Vaikka tiesinkin olevani hyvännäköinen, en voinut kieltää ainakin sisäisesti hymyileväni toisen kommentille. Mutta en halunnut punapään ajattelevan, että olisin helposti lahjottavissa kehuilla - en todellakaan.

En kuitenkaan pystynyt pitämään vakavaa naamaa enää seuraavan kommentin jälkeen, vaan annoin suuni kaartua ystävällishenkiseen virnistykseen.
"Niin, et tietenkään", hymähdin.

"Mä asun niissä uusissa kerrostaloissa puiston vieressä", ohjeistin Jonathanille, kun pääsimme lähemmäs keskustaa.

"Oho, Jääkuningatar osaa nauraa! Mehän ollaan edistytty vähäsen" hymyilin blondille. En yhtään osannut edes arvata mitä tuon juipin päässä pyöri, mutta mahdollisuuteni tutustua enemmän tähän känkkäränkkään alkoivat olla vähissä. Pian olimmekin suurien koivujen juurella puiston kupeessa.

Pysäköin auton tien reunaan ja nousin autosta katsomaan taloa vähän lähemmin. Iltakin alkoi hieman viilentyä. Vinssasin auton ikkunan nopeasti kiinni, ettei sisätilan lämpötila putoisi liikaa. "Jaa että tällasessa palatsissa asuu kuninkaalliset. Ei kovin glamorous" kommentoin taloa ulkoapäin.

Pyöräytin jälleen silmiäni, mutta tälläkertaa hymyillen. Ehkä Jonathan ei ollut niin idiootti, kuin mitä alunperin olin arvellut, mutta silti jossain määrin ärsyttävä. Saavuimme pian oikean talon eteen, ja pääsisin vihdoin ulos tästä romukoslasta, jota Jonathan kutsui ilmeisesti autoksi.

Olimme vasta pysähtyneet ja nousseet ulos autosta, kun punapää keksi taas jotain muka nokkelaa kommentoitavaa.
"Et kyllä tästä tuppukylästä yhtä hyvää asuntoa löydä", tuhahdin. "Sitä paitsi, mun kämppä on ihan ylimmässä kerroksessa, siitä pääsee kattoterassillekin," tunsin suurta ylpeyttä asunnostani, joka välittyi myös äänensävystäni. Olin sisustanut sitä pitkään ja hartaasti, tietenkään rahoja lainkaan säästelemättä.

"Jaa että oikein aurinkoterassi. Sielläkö sä kaiken auringon imet ittees ettei meille muille jää tippaakaan" viittasin naisen hyvin ruskettuneeseen ihoon. Olin ylpeä ja samalla hämmästynyt siitä, miten rento loppujen lopuksi olin blondin kanssa. Ehkä jopa rennompi kuin Annan seurassa.

"Ja katohan tätä, ei auto hajonnu matkalle! Kertaakaan ei oo jättäny tielle." Viitoin suureleisesti Ladaani. En voinut uskoa, ettei Ellie näyttänyt yhtään pitävän pienestä nelipyöräisestä bensasyöpöstä.

"Ei täällä Suomen auringossa kuule paljon rusketuta, kyllä sitä pitää vuosittain etelässä käydä", tokaisin. "Tai solariumissa, mutta se ei oo ihan mun juttu." Olin tosiaan tavannut käydä vähintään kerran vuodessa jossain lämpimässä lomakohteessa, viimeisimpänä Balilla, jossa rusketuskin oli hankittu. Ehkä pitäisikin taas varata matka jonnekin päin maailmaa, ettei rusketus pääsisi haihtumaan kokonaan.

Vilkaisin vielä Jonnyn autoa, jonka kyytiin en toivoakseni enää joutuisi.
"Ehkä se ei enää käynnisty", sanoin toiveikkaasti hymyillen. "Mutta kiitti kuitenkin kyydistä, eipähän tarvinnut ottaa oikeaa taksia."

"No problem!" huikkasin Ellielle. "Ainii, jos tarviit sen morsos kans apua, tuu vaa kysymään nii katotaa mitä pystyn tekee" sanoin blondille vilpittömästi. Totta kai haluan auttaa samalla tallilla käyviä ihmisiä, varsinkin kun uskoakseni autoista mulla on paljon enemmän tietoa kuin, noh.. esim. Elliellä.

Avasin Ladan oven ja istuin takaisin ratin taakse, käänsin virta-avainta. Nova hyrähti käyntiin. "Ei tainnu sun toivees tulla toteen" katsoin blondia ja naurahdin.

Virnistellen pyöräytin silmiäni Jonathanille ja heilautin kättäni hyvästiksi ennen kuin käännyin mennäkseni sisään rappukäytävään. En olisi ikinä olettanut ensikohtaamisemme kääntyvän näin päälaelleen, mutta voisin jopa kuvitella viihtyväni punapään seurassa.

// tää on varmaan aika done?

Ei pöllömpi muija. Hehe.

// joo vois olla