Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Isabella S. 02.10.17 22:29

// Peliin tulossa Jonathan. Aikajaksona maanantai-ilta sekä tiistain yhteinen tallivuoro 7-15. //

Maanantai-ilta 2.10.17

Olin juuri käynyt suihkussa ja kietoutunut muhkeaan aamutakkiin, kun puhelimeeni kilahti viesti. Istahdin alas sängynreunalle ja avasin puhelimen vakuuttaen itselleni, että eihän minua jännittänyt. Vatsassa kipristeli silti ja naamalle levisi virne, kun taas yhdet tinder-treffit varmistuivat. Hah, saisinpahan ajanvietettä, tammani kun eivät olleet vieläkään ratsastuskunnossa ja Jonny liikutti Eelaa. Hymyillen heilautin märät hiukset taakse ja kaivoin Chanelistani kauniin valkoisen kalenterin.

Oh god damned! Tallitöitä koko aamupäivä ja iltapäivällä konferenssi! Konferenssin muistinkin, siksi olin ehdottanut aikaisia treffejä. Hiton hitto, joutuisin taas kopeloimaan työvuoroja. Pohdin vaihtoehtoja hetken ja selasin miehen kuvat läpi. Damned, komistus näytti kyllä ehdottomasti vaivanarvoiselta. Ja sitä paitsi, armeijasanonnan mukaan: nopeat päätökset ovat parempia kuin hitaat, vaikka ne olisivatkin lopulta huonompia.

Innostuksissani lähdin viilettämään pelkässä valkeassa aamutakissani kartanon läpi kohti Annan residenssiä. Koputin, tai sitten en - en ole ihan varma oikeastaan. Joka tapauksessa Anna näytti yllättyneeltä.
"Öh, moi?" nainen sai kakistettua sängyltään. "Olin just menossa nukkumaan, mulla on huomenna aikainen aamu."
"Niin. Siitä aamusta just", aloitin, ja väläytin mitä hurmaavimman Sokan suvun hymyn. Vähensin hymyn tehoa kuitenkin välittömästi, kun huomasin Annan ilmeen. Pahus, serkkua oli Amandaa hankalampi ohjailla.
"Mulla olisi torstaina erittäin tärkeä meno. Aivan äärimmäisen tärkeä. En voi tehdä aamuvuoroani silloin."
Anna yritti sanoa väliin jotain, mutta syöksähdin pistämään hienostuneen sormeni hänen huulilleen.
"Ei viitsisi juoruilla susta ja Lotasta, vai mitä?" hymyilin viekkaasti. "Teidän kahden juttuhan ei tietenkään tähän liity", lisäsin sanojani venyttäen ja selkeästi vihjaillen. "Mutta ajattelin jos vaihtaisimme vuoroja. Minä teen huomisaamun, niin tee sinä torstaina vähän pidempi aamuvuoro. Saat huomiselle ylimääräisen vapaan, ihan vaan koska olen niin ihana pomo."

Anna katsoi minua jokseenkin murhaavasti ja mutisi enimmäkseen itsekseen - ainakaan minä en jäänyt kuuntelemaan. Tiesin, että homma oli jo hoidossa. Enää minun pitäisi vain saada itseni hereille aamuseitsemään mennessä ja työskennellä oman alaiseni kanssa. Suutani jo valmiiksi mutristaen lähdin kohti omaa kylpyhuonettani ja valmistautumaan kauneusunille, jotka jäisivät kovin vähäisiksi.

Jonathan R. 02.10.17 22:45

Herätyskelloni soi 06:01, olin oppinut monta vuotta takaperin, että herään paremmin jos en aseta kelloja "tasatunteihin". Nousin pikaisesti ylös, vedin lempifarkkuni jalkaan ja punaisen Puman hupparin päälle. En edes jaksanut mennä ensin syömään tai katsomaan itseäni peilistä, painelin suoraan ulos tupakalle. Valitettavasti asuin talossa, jossa ei ollut parveketta. Kadehdin Ellietä.

Ulkona poltin rauhassa aamutupakkaani kun tajusin katsoa puhelintani. Rakas tallimestarimme oli laittanut minulle viestiä vielä illalla. Ei s**tana. Tekisin aamuvuoron pom... siis Isabellan kanssa. Voi p*rkele. Tästä ei tuu lasta eikä paskaa. Kiirehdin ylös syömään ja painelin puolet aamiaisesta mukanani vessaan ajamaan viikonlopun sänkeä pois. Halusinhan näyttää edustavalta työnantajani edessä. Jos en pian lähtisi, myöhästyisin pahasti ja saisin varmasti potkut, jos en Isabellalta niin sitten tämän Demonin riivaamalta siskoltaan.

Isabella S. 03.10.17 14:02

Heräsin yllättävän pirteänä, meikkasin kevyesti ja nautin runsaan aamiaisen. Kahvin voisin hyvin juoda vasta tallissa - siinä oli oma ihana tunnelmansa. Pohdin hetken, että miten tällaiseen työhön kuului pukeutua. Tassuttelin hajamielisenä suureen vaatehuoneeseeni ja pysähdyin kädet lanteilla katsomaan valikoimaani. Farkut olivat kai aika tavalliset tallitöissä, samoin ratsastushousut. En kuitenkaan halunnut pukea kumpiakaan. Farkut sopivat muuten, mutta omani olivat aivan liian kalliita liattaviksi tallitöissä. Sitä paitsi, sitten varsinkin näyttäisin aivan työläiseltä. Parempi näyttää siltä, kuin tekisi vuoron pelkän liikunnan vuoksi - ja treenaaminen on juuri nyt trendikästä. Itse toki huolehdin kunnostani joka tapauksessa, hyvä vartalo kun ei menisi koskaan muodista.

Hymyillen puin itselleni tiukat mustat treenitrikoot, yksinkertaisen valkoisen t-paidan ja harmaan isohkon hupparin. Hiukset laitoin huolellisesti poninhännälle, jolloin sporttilook oli valmis. Hyvä etten kehrännyt itsetyytyväisenä, kunnes tajusin katsoa kelloa. Hemmetti sentään, viisi minuuttia ja vuoro alkaisi! Entä kahvi? No, en taatusti voisi olla myöhässä.

Pohtimatta kenkävalintaa sen enempää kiskaisin jodhpurit jalkaan ja viiletin ulos kartanosta. Kipin kapin talliin ja säänkestävä takki varuiksi matkaan mukaan. Hitto vie, olisin halunnut ehtiä herättää Amandan, kun kerrankin toikkaroin itse pystyssä näin aikaisin. Naisen kiukuttaminen aamutuimaan oli helpompaa kuin koskaan muulloin, ja salaa nautin siitä. En nähnyt tallissa heti ketään, mutta tupaa lähestyessäni tunsin ihanan kahvintuoksun nenässäni. Jonathan oli siis täsmällinen ja joi kahvia
- hyvän työntekijän merkit. Toivottavasti poika oli oppinut Annalta tallin rutiinit, sillä itse en muistanut yhdenkään yksityisen hoito-ohjeista sanaakaan.

"Huomenta Jonathan", lausuin kohteliaasti purjehtiessani sisään tupaan.
Koetin peittää hengästystäni ja näyttää hienostuneelta.
"Huomenta, madam", punahiuksinen virnuili.
"Vai matami! Hmphh", tuhisin muka kiukustuneena ja tahalteni huonosti kääntäen. Oikeasti pojalla oli käytöstavat kohdallaan ja rakastin aitoa aksenttia. Katsoin parhaaksi napata kiireen vilkkaan kahvia, jotta viileä ulkokuoreni säilyisi enkä alkaisi virnuilemaan kuin jokin huumorintajuinen olento.

Pohdin hetken polttavaa kahvia siemaillen, olisinko Jonathanille rehellinen, vai leikkisinkö kaikkitietävää pomoa koko aamupäivän. Päätin olla kerrankin rehellinen, sillä jokin Jonathanin olemuksessa sai minut sylkäisemään sanat suustani.
"Voisiko arvon herra ottaa ohjat käsiinsä? Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, etten ole tehnyt aamutallia omassa tallissani. Olen toki suunnnitellut toimenpiteet, mutta asiat eivät hoidu aina samalla tavalla paperilla ja käytännössä. Olisi varmaan molempien edun mukaista, että kaikki hommat ehdittäisiin hoitaa", henkäisin.

Noin. Perijätär taisi juuri alentua ruohonjuuritasolle ja tunnustaa, ettei tiennyt siitä mitään.

// Sori yhdestä repliikistä, jossa pistin sanoja sun suuhun :D //

Jonathan R. 03.10.17 20:03

Kamalassa kiireessä lähdin ajamaan tallille ja astelin taukotupaan, joka olikin tyhjä. Miten ihmeessä Isabella ei vielä ollut täällä? Annoin ajatuksen lipua tiehensä ja laitoin kahvinkeittimen porisemaan. Suoraan sanoen, vähän jännitti (hyvällä ja huonolla) mitäköhän tästä aamusta tulisi. En ollut pahemmin ollut bruneten kanssa tekemisissä, vaikka tämä olikin vastuuvalmentajani.

Asetin kaksi kahvikuppia pöydälle, toinen oli täysin musta (juuri minun makuuni) ja toisessa luki hienolla kaunokirjoituksella Isabella S., ei tarvinnut kahdesti miettiä kenen kuppi se oli. Hain kuppini täyteen elämän eliksiiriä ja tällä kertaa jätin maidon väliin, tarvitsisin kaiken lämmön mitä juoma tarjosi itsessään ilman viilentävää maitoa. Juuri kun istuin pöydän ääreen tutkimaan viimeisimpiä edessäni olevia muistilappuja, Isabella asteli ovesta sisään.

"Huomenta Jonathan” kuului bruneten aamuntoivotukset. Kuulostipas tämä rennolta, taisi olla hyvät yö-/kauneusunet. Vilkaisin naista ja tämähän oli oikeastaan oikein kaunis tapaus.

”Huomenta, madam” vastasin kohteliaasti takaisin hymy huulillani. Käänsin katseeni takaisin papereihin ja siemailin kuumaa kahvia synkästä pintistäni.

"Voisiko arvon herra ottaa ohjat käsiinsä? Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, etten ole tehnyt aamutallia omassa tallissani. Olen toki suunnitellut toimenpiteet, mutta asiat eivät hoidu aina samalla tavalla paperilla ja käytännössä. Olisi varmaan molempien edun mukaista, että kaikki hommat ehdittäisiin hoitaa" Isabella sanoi todella, todella rauhallisesti ja hieman jopa apua pyytäen. Olin aidosti hämmästynyt. Kuitenkin, kello oli todella vähän, eikä aivotoimintani ollut täysin hereillä. Vastaukseni olisi siis voinut olla paljon parempi…

”Vai että ohjat, no mikä ettei. Kunhan ei raippaa käytetä” virnuilin. Kröhäisin kuitenkin perään ja lisäsin ”Niin tosiaan, mietin vähän sellasta, kun sulle ja Amalle, siis Amandalle, teijän omat kilpurit on varmasti paljon tutumpia, jos sä kattosit ne nii mä voin hoitaa noi muut asukit?” katsoin brunettea hetken ja voin vannoa nähneeni tämän silmissä pari salamaa. Shit.

Isabella S. 03.10.17 20:19

Vai huumorimiehiä. Mikäs siinä. Olinhan tänään lähes hulvattoman hauska itsekin.
"Sopii. Miten hoidetaan ruokinta? Lähdetäänkö molemmat heinien kanssa kiertämään vai viekö toinen jo heti väkirehuja?" kysyin asiallisesti.
Jätin kahvikuppini pöydälle, uusi pidempi tauko tulisi vielä varmasti. Tallista alkoi jo kuulua kopinaa - moni näistä lellityistä otuksista oli oikeasti tottunut saamaan aamiaisensa kellontarkasti.

"Ja katsotaan sitten vuoron jälkeen josko sille raipalle tulee tarvetta."
Minun teki kamalasti mieli virnuilla. Käännyin varuiksi selin Jonathaniin puhuessani ja astuin tallikäytävälle, sillä täytyihän minun säilyttää tyylikkyyteni.

Jonathan R. 03.10.17 20:31

Peitin suuni kädelläni, etten olisi hirnunut kuin hevonen. Samalla taoin nyrkilläni ilmaa pöydän päällä. Johan sie vitsin murjaisit !

”Mä voin lähtee viskelee heiniä jos sä katot muut mömmöt niille” ehdotin. Hörppäsin viimeisetkin kofeiinit kupista, huuhdoin sen ja jätin tiskipöydälle. Toivoin kovin, että saisin vaihtaa Isabellan kanssa vielä enemmän sanoja. En olisi uskonut perijättärestä tuollaista kommenttia. Mitäköhän sillä pyöri mielessä?

Jatkoin naisen perässä tallin käytävälle ja lähdin suoraan hakemaan heiniä. Huomasin vasta nyt, etten ollut pahemmin odottanut bruneten vastausta ehdotukseeni. Mutta hei, et säkään ikinä oota muilta vastausta!

Isabella S. 03.10.17 20:46

"Aye, Aye" tokaisin ennen kuin tajusinkaan. Hyvä etten alkanut iskeä itseäni nyrkillä naamaan - Isabella, keskity. Hupsuilet sitten omalla ajallasi. Pyöräytin hartiat taakse ja imaisin muutaman joogahengityksen, josko se vakava naama ja zen-fiilis sieltä palaisi. Joku pian vielä luulee minua alkoholistiksi tai järkensä menettäneeksi, kun asennoidun näin hilpeästi alaluokan töihin. Huh, täytyy ajatella Auburnin mainetta.

Balleriinamaisesti astellen noudatin Jonathanin ohjeita ja menin suorinta tietä rehuhuoneeseen. Onneksi kaikki oli kauniissa järjestyksessä, ihanasti nimikoituna ja ruuat valmisteltuina. Mutta hmm, miten tämä oli tarkoitus toteuttaa? Oliko jossain piilossa jotkin kärryt joilla ruuat vietäisiin? Vai kantaisinko täysiä astioita ihan omin käsin. Hitto. Kuumottava tunne levisi koko kroppaan - en hitto vie voisi kysyä apua jo nyt ja tällaisessa hommassa.

Pikaisen pohdinnan jälkeen nappasin syliini Fellun ruokakupin, yrittäen mahduttaa mukaan myös Santun ääriään myöten pullistelevaa astiaa. Siis mitä hittoa, yksitellen tässä menisi ikuisuus! Nolona lähdin kipittämään kohti Fellun karsinaa, mahdollisimman pian jottei Jonathan ihan heti huomaisi ja homma olisi joskus ohikin.

Pääsin Fellu karsinalle, kun Jonathan tuli heinäkärryineen käytälle. Voi nolo.

Jonathan R. 03.10.17 20:54

Isabella asteli heinäkärryjeni eteen kantaen Fellun ruokaa. ”Öö… Käy se noinkin… Itehä oon ottanu noi lähes puhtaat kottarit tosta nurkasta, saa kerralla lähemmäs viis ruokaa. Sit jos oikein haluu taitella nii kuudes menee siinä stongien päällä. Niillä ei oo lantaa käsitelty, heinää vaan. Mutta suit yourself” naurahdin brunelle.

Aloin lappaamaan heinää hevosten karsinoihin ja joka ikinen alkoi mussuttamaan korsia tyytyväisenä, paitsi Riepu. Se katsoi Isabellaa tulisesti, kuin yrittäen taikoa tämän tuomaan ensin mömmöt nenän alle.

Yllättävän nopeasti sain kaikille heinät kasaan ja yritin välillä vilkuilla miten työkaverillani oikein sujui. Valitettavasti en nähnyt tätä missään, tiedä sitten mihin oli karannut töitä karkuun. Joitain heinätuppoja oli päätynyt myös tallikäytävän lattialle ja nakkelin ne mukavaksi lisäksi Haitalle. Kävin vielä hakemassa luudan ja nopeasti lakaisin enimmät ”roskat” pois ovesta ulos.

Isabella S. 03.10.17 21:05

Nielin kiukkua - vai olisi sitä pitänyt etsiä jostain kärryt. Miksei niitä säilytetty rehuhuoneessa?!
Hain kuitenkin kuuliaisesti kottikärryt ja täytin ruokakippoja kyytiin. Kipitin pikavauhtia jakamaan niitä, tällä kertaa tallin kauemmasta päädystä aloittaen. Muutaman nopeasti suoritetun kierroksen jälkeen sain homman valmiiksi, joskin Jonathan kiltisti keskeytti käytävän lakaisun ja auttoi jakamaan viimeisen kärryllisen sisällön.

"No nyt. Arvon hevoset saivat ruokansa. Mitäs sitten? Ei kai niitä heti uloskaan voi viedä? Kahvia?" ehdotin punatukalle toiveikkaasti. Silmäparkani olivat hädin tuskin auenneet, vaikka olin jo nyt rehkinyt enemmän kuin keskivertoaamuinani.

Jonathan R. 03.10.17 21:10

”Vahvaa sellaista, after you” ojensin käteni ovea kohti ja painoin päätäni alemmas kuin hovimies konsanaan. Laitoin taas kerran kahvia tippumaan, sillä joku, kröhöm…, oli juonut viimeisetkin tipat pannusta ennen ruokien jakoa. Istuin pöydän ääreen odottamaan lämpimän aamiaisen valmistumista ja katselin Isabellaa toivottavasti huomaamattomasti ja tutkiskellen. Epäilemättä, nainen oli kaunis. Miten tällä ei vielä ollut miestä kuvioissa ? Tai no, mistä tiesin vaikka olisikin.

”Sano jos menee liian henkilökohtaseks, mut missä sun ja Amandan muu suku on?” kysyin aidosti kiinnostuneena. Pelkäsin ylittäneeni jonkin rajan kovaa ja korkealta ja kauhulla odotin, mitä tuleman piti.

Isabella S. 03.10.17 21:21

Jonathan johdatti meidät herrasmiesmäisesti tallitupaan, mutta kahvi oli harmillisesti loppu. Mies kuitenkin keitti sitä täysin oma-aloitteisesti lisää. Otin vesilasillisen ja istuin pöydän ääreen, mihin Jonnykin kävi istumaan.

Mies teki rohkean aloitteen ja aloitti juttelun keveällä aiheella - Sokan suvulla. Tunteeni kuohahtivat välittömästi, sillä en osaa suhtautua perheeseeni kovin neutraalisti. En kuitenkaan salaile turhia, jos suoraan kysytään.
"No. Eipä meitä koskaan ole kovin montaa ollutkaan. Isoisäni kuoli siinä tulipalossa josta olet varmasti kuullut juoruttavan, ihana isoäiti pian sen jälkeen. Isä taas on minulle ja Amandalle käytännössä kuollut, meillä oli riitaa palon jälkeen ja varmaan jo kauan sitä ennenkin. Isän kanssa ei ollut koskaan helppo tulla toimeen. Äiti sitten taas, no... Olen aina ajatellut, että mulla ei ole äitiä. Amandalla kyllä oli. Siitä tuli tosi lellitty", selostin, ja ääneni muuttui vähän surulliseksi.

Voi olla, että kadun avautumistani vielä joskus, mutta toisaalta Auburnista juoruttiin jo niin paljon. Jos joku haluaisi kirjoittaa lehtiin, että Isabella Sokka vihaa äitiään, niin siitä vain. Juuri nyt en välittänyt.

Jonathan R. 03.10.17 21:33

Yllätyin siitä, miten avoimesti Isabella oli kertonut perheestään.

”Olen pahoillani isoisästäsi…” sanoin naiselle. ”Itellä löytyy kans tulehtuneet välit vanhempien kanssa”.

Meinasin lisätä lauseeseen vielä, etten ollut puhunut asiasta oikeastaan kenenkään kanssa, mutta jokin sai minut pysymään hiljaa. Uskalsin ajatella tietäväni miltä Isabellasta tuntui, ainakin osittain. Tiesin liikkuvani vaarallisilla vesillä puheenaiheeni suhteen, mutta ken leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön.

”Jos yhtään helpottaa, Amandasta huomaa sen, että hän on ollut se äitin "suosikki". Sä tunnut olevan jotenkin fiksumpi ja enemmän jalat maassa. Mut voihan olla, et tää aavistus menee ihan puihin”. Vannon jonkin demonin vallanneen suuni ja laittavan nuo lauseet kaikkien kuultavaksi. You freaking twat.

Isabella S. 03.10.17 21:44

"Hah, kiitos", sain naurahdettua. "Vai että siitä näkee, melko laimeasti sanottu. Olen aina ajatellut että se paistaa kilometrien päähän! Mutta joo, en ole enää mitenkään katkera. Totuin jo lapsena ja nykyään en edes moista äitiä itselleni haluaisi. Onneksi sitä ei ole näkynytkään. Ymmärsi häipyä meidän elämästä jo aikoja sitten - isoäiti oli paljon tärkeämpi", jatkoin.

Pursusin itseluottamusta ja oli toisaalta kiva puhua jonkun kanssa, joka edes vähän ymmärsi. Amanda ei ymmärtänyt, sisko kun olisi ottanut äidin takaisin kuvioihin mielellään. Harmi vain Amandalle, että äiti ei halunnut tulla löydetyksi. Se siitä lellimisestä. En kuitenkaan sanonut kaikkia ajatuksiani ääneen.

"Pahoittelut sullekin, rikkinäisessä perheessä kasvaminen ei ole helppoa", sanoin mahdollisimman myötätuntoisesti. Katsoin Jonathania tarkemmin kuin aiemmin ja mietin, mitä kaikkea hän mahtoikaan muilta kätkeä.
"Miten sinä päädyit Suomeen? Olen itsekin asunut Britanniassa ja kuulemani ja näkemäni mukaan olet kyllä britti päästä varpaisiin", virnistin - ja mieleeni tuli heti eräs toinen punapää, jonka kanssa olin aikoinani viettänyt saarivaltiossa intiimiä aikaa.

Jonathan R. 03.10.17 21:54

”Porukat eros ku olin viel alaikänen. Siinä se teini-iän loppuvaihe meni ravatessa kahessa eri osotteessa. Ja jos multa kysytään, olisin toisaalta halunnu jäädä Englantiin. Asuttiin tosi ihanassa talossa West Sussexissa” pidin pienen tauon. En ollut pitkään aikaan purkanut mieltäni tällä tavalla kenellekään.

”Faija sai loppujen lopuks töitä Suomesta ja me lähettiin mutsin kans totta kai mukaan. Ja kuten arvata saattaa, multa ei kysytty. Olinhan mä ihan pentu sillon, mut puhuin kuitenki äidinkielenä englantia ja kielikylpy odotti pohjosessa. Mummo edelleen asuu saarella.”

En todellakaan voinut sanoa eläneeni villiä nuoruutta. Niin kauan kun asuin jommankumman vanhempani luona, olin kuin talutushihnassa. Jokaista tekemistäni ja menemistäni valvottiin kuin vankilassa ja sosiaalinen elämäni oli rajoitettua. Myöhemmässä vaiheessa juuri nuo tilanteet eskaloituivat todella nopeasti todella pahaksi ja siihen se on jäänytkin.

”Miten sä Englantiin jouduit? Tai no tyhmä kysymys, jos tulisit Englannissa kadulla vastaan, ei sua uskois ns. turistiks” naurahdin. Huomasin bruneten katsovan minuun… Välillämme oli jonkinlainen jännitys, mutten tiennyt minkälainen. Ei ainakaan sama kuin Ellien kanssa. Onneksi. Työpaikkaromanssi tästä vielä puuttuisi, kolmiodraamasta puhumattakaan.

Isabella S. 03.10.17 22:24

Jonathanin nuoruus kuulosti niin tavalliselta vanhempien eroineen, mutta toisaalta muutto toiseen maahan teki asiat hankalammiksi. Ainakin mies puhui jo hyvää suomea!

Kuuntelin miehen avautumista kiinnostuneena ja huomasin ihmeekseni, että pidin hänestä oikeasti. Arvomaailmat tuntuivat kohtaavan kummallisella tavalla, vaikka olimme niin erilaisia. Kummastellen menin hakemaan kahvia ja toin pannun tullessani Jonnylle.

Mies kysyi omasta taustastani Englannissa. Hymähdin vähän.
"Saksa on varmaan suomalaisille tutuin hevosmaa ja Amanda lähti sinne. Äitikin oli kilpaillut Saksassa. Sen takia minä en mennyt sinne. Muu Keski-Eurooppa tuntui olevan liian lähellä Amandaa ja muistoani äidistä, kun taas Britannia seksikkään aksenttinsa kanssa houkutteli."
Purskautin vähän kahvia lipsautukseni johdosta, mutta sain sen onneksi sylkäistyä takaisin kuppiin. Miksi hitossa käytin adjektiivia seksikäs? Tyylikäs, ajaton, ihana, mahtava, kauniin kuuloinen tai mikä tahansa muu olisi sopinut paremmin. Jonathan katsoi minuun virnuillen - ainakaan poika ei punastellut. Miksi muuten pidän Jonathania poikana? Ihan kuin olisin itse ikäloppu.

"Meidän kahvitauko tulee varmaan kohta päätökseensä, mutta oli todella kiva jutella avoimesti. Sanon sen jo nyt. Saanko kuitenkin vielä kysyä - siis koska työnantajan olisi hyvä olla perillä perusasioista - että kuinka vanha oikein olitkaan?" kysyin. Hörpin kahvia ja keräilin jo voimia - työt jatkuisivat, vaikka juoruilu olisi ollut paljon hauskempaa. En todellakaan tajunnut työvuoroja vaihtaessani, että oikeasti tutustuisin alaiseeni ja pitäisin siitä.

Jonathan R. 03.10.17 22:32

”Saksassa on muutenkin tungos itseään täynnä olevia ihmisiä” vinkkasin Isabellalle silmää. ”Ootkin sitten varmaan ainoo joka pitää tätä aksenttia seksikkäänä..” virnistin ”…nimittäin yksikään vastakkaista sukupuolta edustava henkilö ei kertaakaan ole pitäny mua kiinnostavana, ei kyllä samakaan sukupuoli” naureskelin.

Hämmästyin siitä, ettei oma pomoni tiennyt perusasioita työntekijästään. Ei varmaan tietäisi sukunimeänikään ilman, että lunttaisi sen kansiostani. ”22 vuotta napsahti nyt kesällä. Ihan junnuhan mä vielä loppu peleissä olen” katselin brunettea. Isabella ei mitenkään voinut olla minua paljoa vanhempi. Lyön vaikka pääni pantiksi siitä.

”Eiköhän noi heinäturvat ja mössömahat oo saaneet syötyä aamiaisensa. Varmaan vois lähtee viemää niitä ulkoilemaan?” katsoin brunea joka olikin tekemässä jo lähtöä seuraavaan duuniin.

Isabella S. 03.10.17 22:49

Haha. Onnittelin itseäni möläytyksestä, johon Jonathan tietenkin tarttui. No, ei auttaisi olla lapsellinen. Sitä paitsi en ole koskaan ollut mikään siveydensipuli! Kartanon omistajuus vain vaatii tiettyä roolia. Osa roolista oli kuitenkin selkeästi jo menetetty - ainakin tänään, ainakin Jonathanin seurassa.
"Oi voi, kaikkea sitä tuleekin möläytettyä. Tarkoitan kuitenkin mitä sanoin. Brittiaksentti on minusta seksikkäin puhetapa koko maailmassa, ellei sitten kilpailemaan astu joku komea skotti", kiusoittelin takaisin. "Ihmettelen suuresti, jos et ole 22 vuodessa törmännyt muihin, jotka ajattelisivat samoin."

Olin oikeasti vähän hämmentynyt. Mies oli komea ja keskusteli sulavasti, aksenttikin vielä. Hän vaikutti jopa ikäistään kypsemmältä. Ehkä Jonathanissa oli jotain vialla, jotain mitä en vielä tajunnut. Tai sitten se vika oli muissa, olinhan itsekin tullut monta kertaa väärinymmärretyksi taustani vuoksi.

"No, se on heidän menetyksensä. Eikö? Ja mennäänhän sitten. Tsap tsap! Minun tammani eivät taluta itse itseään", huudahdin hyväntuulisesti ja toivoin, että Jonnykin piristyisi. Naureskelun takana mies oli varmasti hieman surullinen, ainakin minä olin. Tarkoitin kuitenkin taas joka sanaani, samalla kun astuin tallin puolelle pohtimaan, vietäisiinkö orit vai tammat ensin. Ehkäpä antaisin Jonnyn päättää ratkaisun tähän maalliseen ongelmaan.

Jonathan R. 03.10.17 23:06

Isabella vaikutti rennommalta kuin ihan aamusta. Olimme ehtineet jutella oikeasti syvällisiä asioita, jonka johdosta taputin itseäni olalle. ”Nyt kun otit skotit puheeks, ite en yhtään tykkää siitä aksentista ja kirsikkana kakun päälle irlantilaisia ei ymmärrä sen sönkötyksen seasta” nauroin. Huomasin itsekin rentoutuneeni, kun jollain tasolla ymmärsin Isabellaa paremmin.

Mieleeni jäi pyörimään Isabellan vastaus, kun kerroin ettei minulla ole pahemmin ollut parisuhteita. Tarkoittiko tämä sitä, että Isabella piti minua fiksuna ja hyvännäköisenä ? Ehei, ei voinut. Ei mitenkään. Bruneten huomautus tammoistaan kuitenkin sai hymyn huulilleni ja jäimme arpomaan, mikä olisi paras mahdollinen (ja nopein) tapa hoitaa tarhaus (että pääsisi taas kahville).

Päädyimme viemään hevoset tarhajärjestyksen mukaisesti. Ensin mammat ja vaavit, sitten tammat ja orit (eri aikaan tietenkin) ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Leevin ja Fellun. Kaunis musta ori tanssahteli ja yritti monesti ryöstää matkalla tarhaan. Leevin läsnäolo ei tainnut paljoa auttaa. Isabella oli ruunikon kanssa edessämme ja väistämättä katse hilautui tämän takamukseen. Isabellan tarkoitan. Ei Leevin, vaikka on Leevilläkin ihan kiva peppu.

Isabella S. 03.10.17 23:28

Saimme hevoset tarhoihinsa, vaikka loimitus tuottikin vähän päänvaivaa. Suomen kelejä kun on niin hankala arvata, vaikka kuinka säätiedotukseen ja ulos katsoisi. Sain Leevin tarhaansa ja portin kiinni. Ori jäi pällistelemään heti aidan viereen ja hitsit että se näytti komealta. Amanda saisi jo pikkuhiljaa kiikuttaa sen kantakirjaukseen! Hymyillen käännyin Jonathanin puoleen.

"Jaaha. Ei muuta kuin paskan kimppuun", huokaisin. Kuntoni lannanluonnin suhteen oli varmasti rapistunut - jos sellaista oli koskaan ollutkaan. Taisin siivota karsinoita viimeksi lapsena ja silloinkin siksi, että jostain syystä tykkäsin siitä ja äitikin ärsyyntyi. "Täytyy toivoa että joogasta olisi tässä hommassa jotakin hyötyä, muuten sinulle jää turhan monta karsinaa", pahoittelin.

Jonathan päätyi välittömästi venyttelemään muka-huomaamattomasti käsilihaksiaan. Meinasin kikattaa kuin pikkutyttö karkkikaupassa, mutta hillitsin tällä kertaa kieleni. Mies oli kieltämättä ilo silmälle (ei sillä että olisin erityisen kranttu muutenkaan), joten puheet naisvajaudesta kummastuttivat minua uudelleen - varsinkin, kun olin kuullut juoruja hänestä ja Elliestä. En kuitenkaan ryhtyisi utelemaan, se ei todellakaan sopisi asemaani. Huokailin, sillä kaikesta huolimatta kylmä ja etäinen pomo taisi olla menetetty. Tai no, olihan meillä vielä Amanda.

Jonathan R. 03.10.17 23:37

Sain viime aamuvuoron jälkeen huomata, ettei todellakaan kannattanut kylmitään lähteä kantamaan paskaa ympäriinsä, joten yritin hieman venytellä. Isabella kuitenkin näytti olevan kiinnostunut tekemisestäni joten päätin laittaa samalla mitalla takaisin.

”Joogaa vaan niin on mullaki jotain mitä kattoo pilke silmäkulmassa” naurahdin. ”Päästään varmaan helpoimmalla kun alotetaan samasta päädystä ja lapataan samoihin kottareihin kakkaa?”

Hain kaksi talikkoa ja jätin toisen Lefan karsinan eteen. Itse sukelsin Riepun karsinaan ja aloin töihin. Monen monta minuuttia jälkeenpäin olin putsaamassa Eelan boksia ja hiki alkoi nousta. Tallissa ei ollut erityisen lämmin, mutta liikunta teki tehtävänsä. En väitä olevani huippukunnossa, mutten myöskään mikään riisikeppi, jotain sopivaa siitä väliltä.

Yritin saada oloani hieman miellyttävämmäksi ja aloin repimään hupparia päältäni. Siinä vaiheessa, kun koko vaatemytty oli kasvojeni kohdalla ja olisin saanut kankaan pääni yli karsinan ovelle, tajusin etten aamun hötäkässä ollut muistanut pukea mitään punanutun alle. Voi paska. Siinä sitä pari outoa ja noloa sekuntia tuli oltua melkein koko yläkroppa paljaana. Tartteekohan lähtee ettii uutta duunia ?

Isabella S. 04.10.17 0:04

En voinut muuta kuin naurahtaa miehen kommenteille - en tosiaan alkaisi pyllistelemään yleisölle. Joku raja se on minunkin rajojen rikkomisellani. Sisäinen hienostonaiseni vielä suuttuisi.

Ryhdyimme siivoamaan karsinoita ja pari tuntia meni joko täydessä hiljaisuudessa tai kevyesti rupatellessa. "Mitä mieltä olet, pitäisikö täällä olla radio tai jonkunlainen äänentoisto, johon saisi liitettyä vaikka puhelimen? Tällaisia hetkiä vart.." aloitin pohtimaan ääneen. Suljin ja aukaisin suuni kuin kultakala - Jonathan oli ottamassa koko hiton paitaansa pois. Ei vanhaa naista saisi kiusata nuorella komealla vartalolla! Ei!

"Ajattelin musiikkia vain työntekijöitä varten", kangertelin jatkamaan. Onneksi myös Jonny näytti hämmentyneeltä, stiptease show ei tainnut olla tarkoituksellinen.
"Anteeksi. En tarkoittanut tuijottaa, mutta hyvä kroppa", livautin muina naisina. Kehuminen kuului hyvien tapojen alkeisiin, joten miksi en sanoisi sitä ääneen?

Pystypäin otin täydet kottikärryt haltuun ja lähdin voimakkain askelin kohti lantalaa. Jonathan saisi ihan itse päättää, oliko pukeissa vai ilman. Sillä ei olisi minun kanssani mitään tekemistä. Torstai olisi ihan kohta ja sitten pääsisin treffeille, ilman turhan hankalaa esimies-alainen -asetelmaa tai vääränsuuntaista ikäeroa. Kyllä minä vielä mieheni saisin. Hitto vie, montakin.

Jonathan R. 04.10.17 0:17

Vedin nopeasti paidan takaisin peittämään kroppaani ja kuulin yllättäviä kehuja brunetelta.
”Kiitos….?” en saanut muuta sanottua kun Isabella jo livisti paikalta kottareiden kanssa. Voe helevetin kuustoista. Ei tän tällaseks pitäny mennä ?! ”Ei ollu tarkotus alkaa mitää tääl strippaa, älä sitä huoli… Näköjää en oo ollu ollenkaa hereillä ku oon pukenu (ainakin jotenkuten) päälleni aamul” jotenkin tuo selittely tuntui turhalta ja in the end ja rukoilin ettei, se ollut kantautunut Isabellan korviin. En missään vaiheessa ole edes ajatellut pomon kanssa flirttailua.. Mulla nyt vaa sattuu olee vähän outo huumorintaju ja jännät sosiaaliset tavat. Saanko laittaa kaiken britteyteni piikkiin ?

Kun Isabella oli palannut kottareiden kanssa ja olimme saaneet viimeisetkin karsinat puhtaiksi, olisi aika tehdä iltatallilaisille ruoat valmiiksi, hevosille totta kai. Nopeasti ohjeistin Isabellalle mistä kaikki nippelitieto löytyisi ja missä kaikki ruoat olivat hyllyssä, jos nainen ei vaikka tunnistaisi kaikkia tekstittömiä pusseja. Jos multa kysytään, niin ihan kuin välillämme ollut ilmapiiri muuttui äskeisen episodin jälkeen hieman kiusalliseksi joten lähdin ripeästi tyhjentämään viimeisetkin paskat lantalaan ja menin kahvihuoneeseen keittämään lisää kahvia.

”Tää saattaa kuulostaa hirveeltä määräilyltä, mutta ku oot sen saanut ehtyy, nii tsekkaakko vielä et tallin käytävät on ok, jossei nii käyn viel lakasees ne” huikkasin oven suusta. ”Nii ja tuolla on taas kahvia tippumassa, jos haluut hommaa mun kans mahahaavan. Voidaan sit olla huonekavereita sairaalassa” naurahdin naiselle.

”Ja mitä siihen radioon tulee, mahtava idea. Ei sillä, etteikö sun kans oo kiva jutella, mut vähän taustahälinää siihen, ei välttämättä olis niin tyhjää, jos tiiät mitä tarkotan.”

Isabella S. 04.10.17 16:26

Hankkiuduin eroon viimeisestä kukkurallisesta hevosenpaskaa, kuunnellen samalla Jonathanin höpinöitä. Vai täytyi sitä kulkea perässä ja tarkistaa työnjälki! Sinänsä ihan järkevästi pyydetty mieheltä, olinhan tunnetusti aika tarkka siisteysjutuissa. Vilkaisin pikaisesti käytävät lävitse, enkä nähnyt häiritseviä heinänkorsia missään.

"Hyvää työtä", sanoin neutraalisti, kaivaen ammattiminäni pitkästä aikaa esille.
"Ja vai kahvia jälleen kerran? Sopii, mutta vain jos syömme tuhdin lounaan ensin. Käsittääkseni tässä välissä pitäisi ehtiä ihan hyvin syömään", sanoin Jonathaniin vilkuillen.
Vatsani kurni ihan mielettömästi kaikesta aherruksesta, eikä päivä ollut vielä ohitse.
"Lähdetäänkö jonnekin Kallan keskustaan syömään, vai haluatko tulla kartanolle? Kokkasin eilen vähän jotain. Tai jos et uskalla syödä keitoksiani, niin saat varastaa jotain Amandalta. Sillä on aina jotain tosi hyvää noutoruokaa jääkaapissa tai sitten kokki käy tekemässä jotain", ehdotin kulmiani kohotellen. Olin yhä ihan uskomattoman hyvällä tuulella, ja oudolla tavalla flirtti.

Lounas keskellä työpäivää ei todellakaan ollut treffit, mutta tulin kieltämättä aika iloiseksi ajatuksesta, että ehdimme taas istahtaa alas ja jutella. Britti oli alkanut tosissaan kiehtoa minua, sillä en yleensäkään kiinnostunut tylsän tavallisista persoonista. Kukaties saisin kyseltyä mieheltä vähän juoruista, joita tallilla oli liikkunut paljonkin. Sosiaalinen työntekijä kuuli varmasti enemmän kuin kylmä omistajatar ja minä halusin ehdottomasti tietää, mitä kaikkea puhuttiin. Niin ja tietenkin - kuka kuherteli kenenkin kanssa...

Jonathan R. 04.10.17 17:02

Tuumailin hetken aikaa Isabellan tarjousta lähteä joko kylille syömään taikka sitten kartanolle. Punnitsin ajatusta siitä, että saisimme oikeasti enemmän aikaa keskustella kaikesta maan ja taivaan väliltä, miksei ylempääkin, jos menisimme kartanolle, kuitenkin palavasti halusin käydä kokeilemassa uuden intialaisen ravintolan Kallan keskustassa.

”Ootko käyny siinä uudessa intialaisessa tuolla kylillä ? Haluisin nimittäi sen käydä katsastaa ennen ku se menee konkkaa sen nurkan takana olleen kiinalaisen tavoin” naurahdin brunetelle. Katsahdin vielä puhelimella nettipankista, mitä tilini näytti ja hyvällä mallilla oltiin. Taputtelin vielä taskuni läpi, että kaikki tavarat olivat tallessa ja kävin pesemässä käteni rehuhuoneen hanan alla.

Isabella S. 04.10.17 17:27

Äh voihan, Jonathan ei tarttanut tarjoukseeni pysyä helposti kartanon mailla. Yhtäkkiä minua hermostutti ajatus lähtemisestä kylälle hevosenhajuisena ja homssuisena - vieläpä miesseurassa. Toisaalta, täytyihän tätä pientä kylää pitää hengissä. Toisinaan minusta nimittäin tuntui, että koko Kallan kyläpahanen eli kartanoon liittyvillä juoruilla. Annetaan siis kyläläisille jotakin puhumisen aihetta, ajattelin uhmakkaasti.

"Kuulostaa oikein hyvältä. Voisin kuitenkin todella nopeasti siistiytyä ja piipahtaa vessassa, sopii varmaan?" hymyilin. Käännyin jo, enkä Sokan suvun naisten tapaan jäänyt odottamaan vastausta. Kävin pikaisesti tallituvan pienessä wc:ssä ja astuin sitten toimistoon. Yritin olla supernopea ja hyökkäsinkin kaappini kimppuun.

Housuja siellä ei ollut, joten urheilutrikoot saivat kelvata. Pyyhin pahimpia tomuja pois ja vaihdoin nopeasti puhtaan musta poolon päälleni. Vaihdoin hevosenpaskaiset kengät mustiin nilkkapituisiin biker-bootseihin. Lopuksi heitin päälleni tyylikkään Burberryn trenssin - sellaisen luksus-beigen värisen, joka oikein huusi kallista. Onneksi se unohtui viime viikonloppuna talliin! Suljin takin kiireellä ja kurkkasin peiliin. Hitto! Naamassani oli jotain mustaa ja paksu kerros pölyä, hiuksissani oli heinää ja puruja. Raivokkaasti pyyhkäisin naaman paperiin ja laitoin huuliin Amandan chanelia. Nappasin käsilaukkuni ja hiusharjan pöydältä, ja avasin ponnarin hätäisesti. Samalla jo kulkiessani ovea kohti sutaisin vasemmalla kädellä vähän puuteria työläisnaisen naamaani tasoittamaan.

Minulla meni tähän kaikkeen ehkä kolme minuuttia, joskin harjasin hiuksiani vielä käytävälle saapuessani. Jonathan katsoi minuun yllätettynä - mies ei varmaankaan odottanut näin nopeaa toimintaa. Olin kuitenkin äärimmäisen tehokas halutessani.
"Shall we?" kysyin ja meinasin jo tarjota kättäni leikkisästi ja pyörähtää samalla takinhelmoineni. Se olisi kuitenkin vähän liikaa ja onneksi hillitsin itseni. Jonathanin silmät tuikkivat silti, kun kysyin kumman autolla menisimme.

Sponsored content

Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)

Vs: Perijätär rahvaan parissa (on/off)