Wait, what?

Sen jälkeen, kun olin yllättäny veljeni uuden ihastuksensa(?) kanssa loungesta, en todellakaan ajatellut jäädä kattomaan tilanteen eskaloitumista Isabellan sännätessä paikalle. Erotuomarin pesti ei paljoa mua kiinnostanut. Jotenka jätin kaksikon loungeen ja lähdin takaisin kartanolle. Saatuani vuosisadan idean, päätin lähteä juoksemaan. Kävisin pikaiseen vaihtamassa vaatteet asunnolla ja lähtisin suoraan ulos. Nyt ei jäätäis koneelle tai teeveen eteen.

Jätettyäni tavarat alakerran pukuhuoneeseen, palasin eteisaulaan ja avasin puisen ulko-oven. Vedin tummansinisen hupparin hupun päähän ja kevyesti hölkäten suuntasin Auburnin maastopoluille. Puolessa välissä matkaa huomasin juoksevani samaa reittiä, jonka olin käynyt pyörähtämässä Eelan kanssa pitäen seuraa blondille ja kimolle, sillon ku vielä oltiin hieman paremmissa puheväleissä. Ajatustulva täytti mun mielen ja kiihdytin tahtia. Nyt ei olis noiden ajatusten aika.

Avasin vesipullon korkin ja join puolen litran pullon kerralla tyhjäksi. Lievästi hionnut iho oli tarttunut hupparin alla olevaan t-paitaan kiinni ja piti valkosta kangasta tiukasti kiinni keskivartalossa. Istuin pukuhuoneen penkillä tasoittaen hengitystä jatkaakseni hyvin alkanutta liikuntaspurttia salin taikka altaan puolella. Sulkeutuvan oven ääni kuitenkin herätti mut omista ajatuksista ja tutut kasvot ilmesty mun eteen.
“Iltaa..”, olisin mielelläni kuulostanu ees pikkusen innostuneemmalta.

Hiki helmeili ihollani ja niska oli ihan litimärkä. Kiharrettu tukkapehko oli saattanut räjähtää rankaksi treeniksi muuttuneen roudauksen aikana - olisi vain pitänyt hakea ponnari toimistosta. Vilkaisin vielä taakseni lopputulokseen: levypainot olivat telineissä siistissä rivissä, painojärjestyksessä tietenkin. Kahvakuulat olivat eri kokoisia, mutta samanvärisiä, mikä miellytti silmääni erityisesti. Ketä kiinnosti, erottiko eri painot värikoodeilla helpommin, kun samanvärisinä ne näyttivät niin paljon siistimmiltä?! Urheilumyyjällä oli ollut vaikeuksia ymmärtää tätä, ja samaa antrasiitin sävyä oli saanut metsästää kuukausitolkulla.

Pientä salia leimasi siisteys, ja nököttipä siellä yksi suuri jukkapalmukin. Livahdin ulos kuin varkain, enkä jäänyt pälyilemään ympärilleni. Olisi ollut järkevämpää treenata omassa rauhassa kartanolla, mutta tehty mikä tehty. Kuljin tallin poikki reippaasti ja antauduin ulkona hölkkään. Hetken mielijohteesta kiersin kartanon ja suuntasin saunaosastolle. Pitkä uintihetki tekisi hyvää.

Vaikutti vain siltä, että päivän Raynott-kiintiö ei ollut aivan vielä täynnä.
"Iltaa.." kuului Jonathanin suusta juuri niin innostuneesti kuin miltä itsestänikin tuntui. Irvistin peittelemättä.
"No mutta iltaa. Saunaan tai uimaan menossa?" kysyin väsyneesti.

Jonathan näytti yhtä hikiseltä kuin mikä oma tuntemukseni oli. Myös miehen mieliala vaikutti alakuloiselta ja olin varautunut. Hitsiläinen, en tosiaan ollut miettinyt loppuun asti antaessani uudelle tallimestarille kaikki samat avaimet kuin Annallekin. Annan kanssa olisimme voineet masennella saunassa yhdessä.

Mä en tienny et Isabella osas hikoilla? Nainen näytti vähän oudolta ja... Kärsineeltä?
"Mitä helvettiä sä oot tehny ku näytät tolta", naurahdin. "Tai siis noin urheilleelta... En mä tiiä, et sä siis huonolta näytä, en mä sitä meinaa, mut siis niiku... Ööh.. Kyl sä tiiät", korjailin todella huonosti ajatuksia sanoiks.

Nousin ylös penkiltä ja laitoin tyhjän vesipullon penkille. Katsahdin Isabellaan, joka ei ollu liikkunu senttiäkään. Millistä puhumattakaan.
"Olin eka menossa salin puolelle, mut en jaksa. Sit mietin uimista, mut en jaksa, joten viimesenä vaihtoehtona on sauna", mutisin vetäessä hupparia ja paitaa yhtenä myttynä pois pään yli. Hyhhyh. Toivottavasti naista ei haitannu hien haju... Hehee. "Care to join ?"

Vilkaisin Jonnyyn hyvin närkästyneenä. Kuittailla nyt naiselle hikisyydestä?
"Ootko tosissasi? Koska lähemmäs kolmekymppisillä naisilla tuppaa olemaan täydellinen vartalo ihan vaan olemalla?"

Otin hyllyköstä puhtaan pyyhkeen ja tuputtelin sillä varovasti hikisiä kasvojani.
"Treenaan kyllä yleensä omalla salillani", selitin. "Vaikka olet kyllä vahingossa siinä ihan oikeassa, että ei tämä enää ihan normaalia ole... Kuntoilusta on alkanut tulla mulle pakkomielle. Eräs ihana toyboy kyllästyi työnkuvaansa ja karkasi vapauteen, niin on pitänyt keksiä uusia tapoja harhauttaa ajatuksia", vitsailin leikkisästi. Oikeasti aihe oli aika vakava, mutta Jonnylle oli aina ollut helppo puhua asioista totuudenmukaisesti. Sen seurassa vaan lipsautteli.

Kun Jonny kysyi kanssaan saunaan, katsoin tätä ensin epäuskoisesti. Ehdotus ei kuitenkaan näyttänyt olevan vitsi, eikä Jonny myöskään flirttaillut.
"Mmmm, why not", totesin sitten.
Kaivoin omasta kaapistani asialliset sporttiuikkarit ja siirryin häveliäästi vessaan vaihtamaan ne ylleni.

Jäin analysoimaan Isabellan kommenttia tämän siirtyessä vessaan vaihtamaan uimapukua. Ite menisin varmaanki pyyhe päällä. Ei nimittäin tullut mieleenkään, et saattasin joutua pomon kanssa saunaan, joten uimashortsit olis kämpillä. Damn. For real. Joten, ennen kuin nainen ehtis ulos vessasta, riisuin loput vaatteet ja vedin pyyhkeen lantiolle.
"Vähän veikkaan, ettei Thomas ite ees tiiä mitä se haluu", vastasin naisen kommenttiin toyboysta tämän päästessä samaan tilaan mun kanssa. Kyllä mä tiesin kenestä se puhu.

Käännyin Isabellaa kohden ja pakko myöntää, yllätyin positiivisesti siitä, miltä nainen näytti. Olinhan mä nähnyt bruneten ennenkin uikkareissa, mut pieni kalja-viina-viini-pöhnä sumens tilannetta sen verran. Sitä paitsi, olin aika pitkälti kiinnittäny huomioni sinä iltana toiseen naiseen.
"Ladies first", kehotin Isabellaa menemään ensin suihkun alle.

"En mä olis uskonu broidin ees ihastuvan suhun, jos siitä lähetään liikkeelle. Et tiiäkkää miten paljon se loppu peleis muuttu, joka kerta ku se oli sun kans samas tilas", yritin saada edes jotain järkeä Thomaksen tekoihin. Ja siinä samalla mulla ei käyny mielessäkään, et olis jotenki outoo, jos jäisin venaa omaa vuorooni sauna- ja suihkutilaan Isabellan pestessä pahimmat hiet pois iholtaan. Yritin ajatuksen voimalla lähettää naiselle telepaattisesti pahoittelut, jos tämä tunsi olonsa ahdistuneeksi mun läsnäolosta.

"Kai se tietää, että se haluaa jonkun. Se on tainnut aikustua", vastasin ja hymyilin vähän surullisesti. Hyvä asiahan se oli, kai. Ainakin jonkun kannalta.

Kuljin Jonnyn ohi suihkutilaan ja sain kunnian peseytyä ensin. Tyydyin seisomaan viileän vesisuihkun alla ja toivoin peseytyväni itsestään. Hymähdin vain Jonnyn lopuille kommenteille Thomasin ihastumisen ilmentymisestä - en ollut kovin halukas puimaan asiaa. Oli vähän outoakin, miten paljon Jonny tiesi.

Menin edeltä saunaan, jotta pelkän pyyhkeen varassa oleva Jonny sai peseytyä rauhassa. Ylimmälle lauteelle nouseminen oli kamalaa, sillä reiteni ja takapuoleni olivat järkyttävän kipeät. Istuuduin pellavapefletille todella, todella varovasti, mutta irvistin silti.

Suihkun kohina lakkasi ja saunan ovi avautui varovasti. Jonny tuli ylälauteelle, mutta sopivan välimatkan päähän. Minua alkoi melkein hymyilyttää, miten varovaisia me molemmat olimme.
"Pitäisi varmaan kannella teidän Nanalle, että sen lapsenlapsi on paljon kunnollisempi kuin mitä mun on annettu ymmärtää", naurahdin. "Entä.. miten sun ja Matildan juttu? Missä te menette?"

Lausuin kysymykseni varoen ja katselin hellästi punapään ilmeitä. Matilda oli kyllä käynyt kartanolla kerran jos toisenkin, mutten tiennyt miten virallisia he suhteessaan olivat.

Sanaakaan sanomatta Isabella kiipes saunan lauteille ja mä menin vuorostani suihkuun. Toivoin todella, ettei nainen nähnyt mitään suihkutilaan ja heitin pyyhkeen lähimmälle tasolle, ilman että mun tartti näyttäytyä yläkroppaa enempää.

Nopeen pesun jälkeen sammutin suihkun, kurotin pyyhkeen takasin vyötärölle ja kiipesin naisen viereen ylälauteelle, jättäen kuitenkin reilun varan meijän väliin. Olis tuntunu oudolta istuu yhtään lähempänä naista, mut toisaalta mua huvitti myös se, miten mä ajattelin sellasta asiaa. Aikuisiahan me molemmat oltiin, vaikkakin pomo ja alainen. Tässä tilassa ehkä enemmänkin naapureita?

Naurahdin Isabellan kommentille lapsenlapsen kunnollisuudesta, sillä siitä voitais olla montaa mieltä. En ehtiny vastaa siihen mitää, ku nainen otti jo uuden aiheen esille. Matun ja mut.
"Kai meil ihan hyvin menee", sanoin puolittain ajatuksiin uponneena. Mulla kävi mielessä sanoo viikonlopun episodista, mut en ainakaa sitä heti ekana ollu sanomassa. Isabella ties mun ja Thomaksen vaikeesta perhetaustasta, mut ei se oikeuttanu mua mun tekoon millään tavalla. Tiiä vaikka nainen heittäis mut pihalle.
"Oon onnellinen Matildan kans, seriously", sanoin ja vilkaisin Isabellaa.

"Ai, ootteko te oikein pari?" kysyin hymyillen. Vaikka sinänsä se ei yllättänyt, Jonathan oli aina ollutkin seurustelevaa tyyppiä. Lisäksi heillä oli Matildan kanssa selkeästi kemiaa.

Heitin löylyä ja irvistin vartalon taittamisesta syntyneelle lihaskivulle. En oikein enää palautunut, kun unenlaatu oli niin huonoa. Sysäsin ajatuksen syrjään ja tulin ajatelleeksi toisia vammoja.
"Ainiin, taidan tietää mikä Eelaa vaivaa", hymyilin. Jonny ei ikipäivänä olisi arvannut. "Sillä on kiima."

Punapää loi muhun sellainen niin, sitten? -katseen, että koin parhaaksi selittää.
"Eelaa suurempaa diivaa on hankala löytää. Siitä tulee kiimassa ihan hirvittävän dramaattinen. On siihen jalkaan voinut joku ihan oikeakin pieni venähdys tulla, mutta veikkaanpa tamman ylireagoivan. Se on tehnyt sitä aina, viime vuonna sillä vaan ei ollut kiimaa. Tai ehkä eläinlääkäri olisi saanut sellaisen kaivettua, mutta ei se ainakaan sitä kunnolla näyttänyt... Muuten olisin varmaan astuttanut sen", höpisin.

"True couple, vai miten sen nyt sanos", heitin vielä naisen ihmettelyyn. Tuntuko musta vaan siltä, vai oliks koko homma tullu Isbelle yllätyksenä? Kai se nyt oli nähny mut ja Matun tarpeeks monta kertaa tajutakseen jotain suurempaa olevan tekeillä. Samassa kuuma aalto iski kiukaalta kattoa kohti osuen muhun ja Isabellaan. Naisen irvistys sai mut hymyilemään hieman.

Eelalla kiima?
"Huhhuh, tiesin naisten olevan hankalia, varsinkin ihmisten, mut Eela kyl voittaa sen kisan ihan kuus nolla", naurahdin ja jäin pallottelemaan mielessäni ajatusta uudesta vaavista tallissa. "Meinasitko sä vielä yrittää saada sitä tiineeks ? Uus vauva talliin olis kyl aika kiva lisä. Heti porukka vaikuttaa ilosemmilta, ku tarhassa pinkoo pää viidentenä jalkana täysin epäsopusuhtanen olento", muistelin miltä Karkki näytti kirmatessaan emänsä lähellä pitkin ja poikin.

Olin iloisesti yllättynyt, että Jonny ja Matilda seurustelivat. Totta puhuen en ollut kaikista uutisista ja juoruista ihan niin perillä kuin olisin halunnut olla, sillä mieleeni tuntui tulleen reikiä. Keskittymiskykyni oli näinä päivinä ajoittain nolla ja olin alkanut unohdella asioita.

"Onnea nyt sitten. Olen tavallaan kateellinen", hymyilin. "Ja joo, kyllä Eelan melkeinpä voisi astuttaa. Tekisin ihan mielelläni siitä vielä yhden varsan. Jonka sä voisit ostaa, by the way. Sun palkkasi on ihan kohtuullinen, asumiskulut nolla ja sopimuksessa mainitaan ilmainen työsuhdekarsina. Ihmettelen, jos sulle ei ole kertynyt säästöjä."

Katselin Jonnya tarkkaavaisena. Oikeastaan toivoin miehen suostuvan, sillä hänen jos kenen luona Eelan jälkikasvu saisi hyvän kodin. Jos se nyt siis edes tiinehtyisi. Eelan kilpavuodet alkaisivat lähivuosina loppua, ja olisi Jonathanin kehityksen kannalta tärkeää löytää uusi nuori ratsu. Annoin miehen kuitenkin pohtia ajatusta itse, enkä häiriintynyt hiljaisuudesta.

"Yes !" mä en ollu ihan varma olinko mä kuullu naisen vihjailut omasta hevosesta oikein, vaiko en, mut HELL YEAH! Olin omassa pienessä mielessäni harkinnu oman hevosen ostamista ja mikäs sen sopivampaa kuin oman rakkaan opettajani jälkeläinen. Menishän siinä pidempi tovi, ennen kuin vaavi olis mitenkään mun käytössä, mut kyllä mä sen ajan malttaisin odottaa. Vois muuten vaan bondailla muksun kanssa.

Mut olin harkinnu kysyväni Matuu muuttaa yhteen mun kans. Auburniin nainen ei ikinä pääsis asumaan. Nii pitkää ku Isabella ja Amanda siellä oli. Joten Matildan suostuessa (iso jos), mulla olis uuden kämpän ettiminen edessä. En kuitenka aikonu mainita tästä Isabellalle, en vielä, ennen ku tietäsin mitä Matu oli mieltä.

"Kyl mulla joku säästötili taitaa edelleen olla Nanan toimesta... Se oli yhessä välissä oikein kova säästää meille molemmille yliopstoon rahat. Mut eipä me kumpikaa sinne ikinä päästy. Thomas kyl on puhunu siitä, mut eipä oo viel mihinkää lähteny. Saas nähä. Voisin mahollisesti saaha Gracen puhuttua vähän erilaiseen sijotukseen...", puheripuli ja Thomas samassa hetkessä. Jos Isabella ei nyt tuntis oloonsa tukalaks, nostan hattua. Mut ennen sitä, lisää löylyä!

"Mahtavaa, se on sitten alustavasti sovittu. Nyt vain valitsemaan sopivaa isäoria ja toivotaan parasta! Hitsi, tässähän pääsee hyödyntämään siemennysasemaa! Mitä luulet muuten, pitäiskö hankkia pihaan pukki?" pohdiskelin innostuneena. "Huh mun täytyy mennä."

Saunassa alkoi olla liian tukala. Parahdin noustessani - eikö saunomisen pitäisi auttaa lihasjumeihin? Miksei se tehonnut nopeammin?

Menin viileän veden alle ja huokaisin syvään. Venyttelin samalla varovasti jalkojani ja taisin seistä siinä aika pitkään ajatuksiini vaipuneena. Käännyin seinään päin, suljin silmät ja annoin itseni itkeä äänettömästi hetken. Suihkussa se oli hirveän kätevää, kun mitään jälkiä ei jäänyt.

Suljin hanan, käännyin ja hätkähdin. Jonny vaikutti vähän vaivautuneelta ja toivoin todella, ettei se ollut pyytänyt päästä suihkuun tai ollut kuolemaisillaan lämpöhalvaukseen. Olisinko voinut olla kuulematta?
"Oho, sori. Uppouduin ajatuksiin", hymyilin anteeksipyytävästi.

Isabellan suu käki ku papupata, mut mulla meni osa sanoista täysin ohi. Olin liia ajatuksissani siitä, et musta vois tulla hevosen omistaja. Ajatus vähän pelotti mua, mut enemmä olin innoissani siitä. Pystyin jo kuvittelee Eelan ison mahan kanssa viimesimmillään. Mua alko hymyilyttää ja heräsin hetkeen Isabellan poistuessa lauteilta.

Heitin ite viimesen kauhallisen vettä kiukaalle, odottelin kovimman kuumuuden menevän ohi ja poistuin itsekin saunatilasta. Isabella seisoi suihkussa hiljaa, silmät kiinni ja nainen vaikutti surulliselta. Olin avaamassa suutani, kun nainen sulki hanan ja huomas mut. Puolittainen hymy kasvoillani katsoin naista silmiin.
"You okay ?" kysyin varovasti.

Mä en ollu ihan täysin perillä siitä, mitä broidin ja mun pomon välillä oli viimesimpänä tapahtunu, eikä asia mulle kuulunu, mut broidi ainakin oli ollu pitkään omissa oloissaan kaksikon jättäensä toisensa rauhaan, ainakin jollain tapaa. En ollu nähny broidia Auburnin mailla kuukauksiin, kunnes tämä ilmestyi tänään tallin pihalle. Liekkö kaksikko törmännyt toisiinsa.

"You okay?"
Sen mä ainakin kuulin. Jonathanin katse oli lempeä ja olkiani kohautellen otin pyyhkeen käteen. Myttäsin sitä ja puristin syliin. Hiukset olivat hiton painavat, mutta mulla ei ollut voimia kuivata niitä vielä.

"Joo.. kai. Tai en", huokaisin, ja päästin sittenkin epämääräiset ajatukseni ulos. "Mutta ei sun Tommyä pidä syyttää tai varsinkaan kannella sille. Mä vaan en ole nukkunut kunnolla moniin kuukausiin ja tää piina tulee kestämään vielä pitkään. Tuntuu että kaikki hajoaa yhtä aikaa... Ja tiedätkö, mä olisin varmaan tarvinnut tukea, mutten ottanut sitä vastaan. Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä, enkä mä voi enää vetää ketään tähän mukaan... Jotkut taistelut täytyy kai vaan käydä yksin."

Multa ei enää irronnut hymyä, ei edes sitä surullista.
"Mutta hei, älä sä huoli. Anna mun höpinöiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luulisin olevani nyt -  tai ainakin hyvin pian - niin pohjalla, että alemmas ei enää pääse. Kyllä mä tästä vielä palaudun", vakuuttelin.

Tunsin pienen pistoksen sisälläni - olin ihan varmasti saanut Jonnyn epämukavaksi uuvuttavilla puheillani. Täytyisi varmaan pitkästä aikaa uskoutua Cecille, unohtaa sitten asian vatvominen ja purra vain hammasta.

Mä en osannu kommentoida mitenkään Isabellan purkaukseen. Kukaan ei ikinä olis varmaan kuvitellu Thomaksen vaikuttaneen niin paljoa naiseen, millään tavalla. Olihan kaksikolla varmaan ollu oma aikansa ja niin edelleen ilman sitoutumista, mut toi kuulosti ihan joltain tavalliselta erolta. Mies lähti omaan suuntaan ja nainen omaansa.

Isabella näytti enemmän surulliselta ku ihan pari minuuttia sitten. Toivoin kaiken ton ulos päästämisen helpottavan edes jotenkin bruneten oloa. Olikohan nainen ite sitten halunnu jatkaa Thomaksen kanssa... Ööh... Olemista? Sitäkö se niillä oli? Vai pelkkää seksiä?
"If it makes any difference, you did affect him", sanoin hiljaa ja puolittaisen hymyn turvin toivoin sen piristävän naisen mieltä edes jotenkin. Isabella oli antanu Thomakselle vilauksen tavallisesta parisuhteesta ja siitä, miltä toisesta välittäminen tuntu. Vaikkakin se oli enemmän yksipuolista kaksikon kohdalla.

Varoen astuin askeleen eteenpäin ja otin naisen halaukseen.
"You helped him grow as a man. You showed him that love and affection aren't dead."