Masentunutta seuraa (on)

"With all do respect, mä en yhtää jaksa. Nukuin nii saatanan huonosti ja näin vaa painajaisia. Jos välttämättä haluut tietää mistä tää lähti liikkeelle, nii annoin yöpaikan yhelle likalle kämpiltä, ettei se jäis yöks pakkasee ulos" huokasin syvään ja katoin väsynein silmin pomooni. "Ellie kuuli ja varmaan veti omat johtopäätökset. Oon selittäny tilanteen ja syyt siihe miks tein sen. Olisin eile käyny sen luona, mut blondi ei avannu ovee."

Vääntäydyin ulos karsinasta ja jätin lopputuloksen tavallista huonommaksi, pienen pienet kikkareet sekottuisivat kyllä kuivikkeisiin. Halusin nähdä Jonathanin ilmeen, sillä olin yhtäkkiä paljon enemmän huolissani. Mies ei ollut vastannut vitsailuun ja se oli jotenkin hälyyttävä merkki.
"Kuulostaa kyllä aika pahalta. Tai siis... oli sun motiivit mitkä vaan, niin Ellien olisi kuulunut saada tietää. Sori, en pysty valehtemaan että olisin sun puolella tässä", huokaisin.
Voi paska, Jonny näytti olevan aivan sirpaleina. Mitä tollaiselle pitäisi tehdä?  

Raskaasti huokaisten ja samalla irvistäen lähestyin miestä varovasti. Punapää oli kuin eksynyt koiranpentu ja ihan muissa maailmoissa. Kosketin Jonnya varovasti olkapäistä, rohkeuteni ei ihan riittänyt halaukseen.
"Hei, kyllä kaikki järjestyy. Jos sulla oli oikeasti hyvä syy niin Ellie ymmärtää kyllä. Anna sille aikaa äläkä tee mitään tyhmää sillä välin. Rakkaista täytyy pitää huolta", sanoin ihmeellisen tunteellisesti. Kosteus hiipi omiin silmiini, kun mietin äitiä ja omaa menneisyyttäni. Mustelma poltti poskipäällä kuin kakkoslaadun tavarasta kertova polttomerkki.

Vääntäydyin irti naisen otteesta ja tunsin ensimmäisen kyyneleen mun poskel.
"Sinäpä sen vittu sanoit !" varoin korottamasta ääntäni liikaa, silti nainen hätkähti ja otti askeleen taakse. "Rakkaista ei pidetä huolta lyömällä tai ahistamalla nurkkaan. Mä yritän tehä kaiken just päi vastoin ja silti kaikki menee päin vittua." Lyyhistyin tallin lattialle istumaan.

"Oon harkinnu palaavani takas britteihin. Lopullisesti."

Pelästyin ensin miehen reaktiota, mutta vedin sitten vain syvään henkeä - taas. Laskeuduin lattialle Jonnyn viereen.
"Jep, sehän siinä on... ei saa olla myöskään liian kiltti tai kärsii itse", vastasin huokaisten. "Lyöminen ei koskaan kuulu rakastamiseen. Tosin, joskus vanhemmillakin on syynsä, niin kuin mä olen saanut kuulla... eikä vanhemmuus tunnu edes vaativan rakkautta."
Puuskahdin tyytymättömänä, mutta jatkoin. "Etkä sä oo lähdössä yhtään mihinkään. Usko pois, voin tehdä asialle paljonkin. Muutama puhelu muutamalle hoidolle ja yhtäkkiä sun passisi ei kelpaakaan."

Yritin hymyillä Jonnylle, mutta siitä tuli taas irvistys. Tosiasiassa en tiennyt, olisko tuntemillani yhdellä rajavartiolaitoksen pikkupomolla tai suomenruotsalaisella diplomaatilla mitään valtaa - tai onnistuisiko moinen korruptio Suomessa. Tykkäsin kuitenkin antaa vaikutelman, että pystyisin mihin vaan. Ja ainahan voisi puhkoa Jonnyn autosta renkaat tai laittaa miehen käsiraudoilla patteriin kiinni... En välttämättä onnistuisi siinä yksin, mutta ainakin tekisin kaikkeni, jotta nuori mies ei pakoilisi ongelmiaan.
"Luovuttaminen kaduttaa, usko pois", huokaisin kyyneleet silmissäni.

"Tiiän, et vastaa tulee viel se päivä ku Nana on huonos kunnos, eikä mutsi oo hirveen hyvis väleis sen kans. Faija vielä vähemmän. Sitä paitsi, Thomas lähtee huomenna kattoo sieltä asuntoo. Mahollisesti meille molemmille." katsoin viereeni kyykistynyttä naista. Miks kaiken piti olla näin hankalaa.

"En todellakaa oo luovuttamassa, mut sanotaanko et briteis kaikki on paljon helpompaa."

"Ai", sanoin pettyneenä ja kiukustuneena. Thomas oli ollut ihanaa ajanvietettä. No, ehkä parempi että komea leikkikaluni häviäisi maisemista kokonaan. Enpähän jäisi holtittomasta käytöksestäni kiinni.

Haikeana katsoin Jonnya ja huokailin aina vaan. "Ymmärrän kyllä että haluatte palata Nanan luo. Mullekin isoäiti oli tärkeä, se kasvatti musta esteratsastajan. Äiti on vihannut mua aina ja todellakin näyttänyt sen. Isoäidin kuolema oli tosi paska paikka."

Olin yhtäkkiä kuolemanväsynyt.
"Voidaanko jättää karsinat huonoon kuntoon? Tai jos vaan soitan sen yhden lomittajan tänne taas. Työt sun reippaassa seurassasi ei kiinnosta nyt yhtään", puuskahdin itku silmässä. En tajunnut, miksi olin toisen tuskasta näin allapäin.

Mainitessa veljen nimen, Isabella muuttu vähän närkästyneen oloseks. Ei kai vaan mun veli ollu tehny jotai kusista!? Thomas sais kyl kuulla kunniansa nyt.

"Kyl mä voin ihan hyvin näiden kans jatkaa... Saattaa vaa mennä vähän normaalia pidempään" sanoin samalla hengitellen syvään, etten iha itkuun purskahtais. Istuin vieläki lattialla ja pyyhin silmäkulmia.

"Kiitti Isbe.."

"Kiitos itsellesi", hymyilin. "Kiva kun ylipäätään uskalsit kertoa. Munkin pitäisi keksiä, että millä ihmeellä selitän Amandalle äidin sekoamisen. Tai sitten toivon, ettei se kuule asiasta mitään... Mutta hei, kyllä mäkin sitten jatkan reippaasti loppuun asti jos sinäkin. Sähän tässä enemmän rikki olet. Kipaisen vain hakemassa lounasta kartanolta. Itkun tihrustaminen sai mut nälkäiseksi."

Hymyilin Jonathanille heikosti ja kävelin sitten kartanolle. Hain jääkaappiin valmiiksi pakkaamani lounassalaatin ja olin jo lähdössä, kun kiersinkin makuuhuoneen kautta. Haikeasti hymyillen otin kaapista Thomasilta lainaamani vaatteet ja pakkasin ne Gantin paperikassiin. Vaatteet tuoksuivat miehen käyttämältä pesuaineelta ja hyvällä maulla valitulta hajuvedeltä.

Palasin talliin ja houkuttelin maanisesti paskaa lappaavan Jonthanin edes jonkunlaiselle lounaalle.
"Ellie ei huoli sua täysin kuihtuneena takaisin. Laihuus ei ole miehillä hirveän seksikästä", naurahdin. Toivottavasti mies ei ottaisi pahalla. "Mutta tossa. Jouduin lainaamaan Thomasin vaatteita silloin, no, kyllä sä tiedät millon se oli. Jos viitsit antaa ne sille takaisin."
En katsonut Jonnyä silmiin, vaan menin harmistuneena hakemaan itselleni vettä salaatin kaveriksi. Joutuisin laskemaan rimaani Thomasin jälkeen tai vaihtoehtoisesti kiristämään siveysvyöni.

Isabellan lähtiessä hakemaa lounastaan kartanolta, jäin vielä siivoomaan karsinoita. Ei mulla meinannu ajatus pysyy ollenkaa kasassa ja halusin palavasti saada jotain muuta mietittävää. Nainen palasi takaisin jonkun pussin kanssa. Hymyilin varovasti naiselle ja seurasin tätä kahvihuoneeseen.

Nainen vitsiali mun painon putoomisesta ja ylipäätään mun olemuksen kuihtumisesta. Ite en huomannu mitään eroo.
"Oletetaan nyt, et se ylipäätää huolii mut takasin.." katselin käsiäni ja yritin pitää mielen kasassa. "Laitoin sille tosiaan viestiä eilen, ku se ei avannu oveensa, missä selitin sille koko homman. Ellie ei oo edelleenkää vastannu siihe, enkä usko et se enää haluu ees nähä mua,-" nostin katseeni brunetteen "-joten kaikki neuvot on tervetulleita..."

Nyt selvis se kassinki mysteeri, broidin vaatteita.  Isbe sano  lainanneensa niitä viime reissun jälkeen. Noh, sain muuta ajateltavaa; veljeni alastoman perseen pomoni päällä. Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Jonathan kysyi minulta suhdeneuvoja - mikä kertoi jo melkoisesta epätoivosta, kun miehen katse yhtäkkiä venähti antaessani tälle Thomasin vaatteet.
"Hei, älä yhtään ilveile siinä. Sun oli pakko nähdä kaikki ne vaatteet pitkin kämppää ja silti avasit makuuhuoneen oven. Melkoista tyhmyyttä sanoisin", minua kuitenkin hymyilytti vähän. Tilanne oli ollut niin outo ja kiusallinen, mutta silti jotenkin kierosti huvittava.

Aloitin lounastani ja yritin miettiä. "Ensinnäkin, sä kysyt nyt neuvoa ihan väärältä naiselta. Olisin helpommin kertonut sulle, miten lopettaa koko suhde... Mutta no joo, oliko se tyttö nätti? Ei kun oikeasti?"
Jonathan vaihtoi automaattisen pudistelun vastentahtoiseen nyökkäykseen.
"No niinpä tietysti. Älä sitten vaan valehtele Ellielle muuta, varsinkin jos sen on mahdollista joskus nähdä kyseinen tyttö. Sano mielummin että se oli kaunis, mutta Ellie on miljoona kertaa kauniimpi ja sun oli helppo olla tekemättä mitään. Ja jos sulla oli joku hyvä syy sun teollesi, niin yritä kertoa se. Vaikka pikkuhiljaa viesteillä jos se ei suostu tapaamaan sua. Jos tapaatte, niin yritä käyttäytyä rakastavasti mielummin kuin syyllisesti - katua saat tietenkin, mutta se on eri asia kuin olla syyllinen, varsinkin jos et oo tehnyt mitään niin vakavaa. Koita koskettaa sitä tai vaikka itkeä sille jos se vaan antaa. Mutta älä väkisin, anna sille tilaa myös. Lopulta se on varmaan Ellie, joka päättää teidän suhteen kohtalon.
Ehkä sen toisen naisen voisi myös nolata Ellien edessä tai pistää koko roskan vaikka Tommyn syyksi  - mutta, se ei olisi rehellistä. Emmä tiedä. Sori, hirveästi neuvoja sen suhteen mitä et saisi tehdä, mut kai sun on tiivistetysti annettava aikaa ja tilaa, mutta silti samalla jatkettava yrittämistä pystypäin. Älä kysy miten ne kaksi voi toteuttaa samaan aikaan. Mä varmaan yrittäisin halata tai koskettaa, mutta ilman seksiä. Jotenkin sellainen fyysinen läheisyys vaikeina aikoina kertoo rakastamisesta.. tai jotain", naurahdin.

Jonathan katsoi minua pitkän ja hengästyttävän puheenvuoroni jälkeen mietteliäänä.
"Hei, älä vaan ota mitään tästä liian tosissasi. Mä en todellakaan tiedä mitään suhteista", paitsi yhdestä epäonnistuneesta, lisäsin mielessäni.

Isabellan mainitessa seksin, tunsin kuinka valahin naamasta valkoseks. Jäin vaan tuijottamaan naista joka todennäkösesti oli vajonnu jo ihan omiin ajatuksiinsa. Kirjaimellisesti pyörittelin peukaloitani ja mietin olikohan täs kuitenki kyse siitä. Ei oltu Ellien kans nii pitkällä.

"Ei oo, ööhh... huolta siit, et seksi mitenkää astuis mukaan kuvioihin..." sanoin todella nolona. Olin varmasti punanen ku paloauto ja jos nainen ei mitenkään huomais mun ihon nopeita värinmuutoksia, suosittelisin tälle aikaa optikolle.

"Mä en muuta haluis tehä ku olla Ellien lähellä, mut..." jaaaaaaaa sieltä oli tulossa seuraava kyynelvirta "...tuntuu ettei se haluu olla mun kans mitenkään enää tekemisis." En uskaltanut sanoo ääneen omaa pohdintaa luovuttamisen suhteen. Vielä eilen mä olin ollut sekuntien päässä, et oisin lähettäny Ellielle viestiä britteihin muutosta kuukauden aikana.

Apua, Jonathan muuttui aivan täysin punaiseksi mainitessani ohimennen seksin. Ai? Nielaisin ja menin itsekin vähän vaikeaksi. Kylläpäs tässä sai nyt leikkiä oikein kunnon aunt Isabellaa...
"No sitä ei kannata miettiä liikaa", naurahdin lopulta. "Jos sussa on pisaraakaan samaa verta kuin Tommyssa, niin pärjäät tosi hyvin. Muistat vain, että itseluottamus on seksikkäintä, etkä pelästy vaikka mitä mukamas noloa kävis. Ja ole mielummin selvinpäin.."

"Ja toi sun viimeinen ininäs kuulostaa nimenomaan luovuttamiselta. Et sä uutta Ellietä noin vain löydä. Sovitaan että luovutat aikaisintaan vuoden päästä? Jos sä oot selvinny tohon ikään asti ilman naista, niin sitten vuosi ei tunnu enää missään."
Yritin hymyillä Jonathanille lohduttavasti, ja minun kävi oikeasti sääliksi liian sinisilmäistä poikaa. Tiesiköhän Ellie kaikkea? Jos ei, niin Jonnyn olisi parempi alkaa avautua naiselleen, huokaisin.

"Suoraan sanoen, oon vähän alkanu epäillä ettei olla Thomaksen kans sukua, just ton asian takia" naurahdin Isabellan kommentille. Thomas oli aina ollut meistä se itsevarmempi. Siitä oli kiittämistä meijän faijaa.

Isabella oli ihan oikees. En mä löytäs mistään maailmast toista Elliee. Enkä halunnu löytää. "En mä haluu muita ku Ellien..." kuiskasin. "...Okei. Vuos. Jos oon tääl yhtä paskassa tilanteessa marraskuussa 2018, pakkaan kamani ja lähen" sanoin naurun ja hämmennyksen sekaisella äänellä. Oliko Isabella Sokka just ylipuhunu mut jäämään Suomeen?

Tiesin ainaki sen, et mun olis pakko puhuu Ellien kans. Toivottavasti blondi viel halus nähä mua.

"Haha voi sinua!" nauroin. "Sovittu! Saat tänä jouluna rakkaalta työpaikaltasi pikkujoululahjaksi kahdet lentoliput Lontooseen, mutta marraskuulle 2018. Meette sitten kaksin joko Tommyn tai Ellien kanssa." Iskin Jonnylle silmää, ja toivoin että mies olisi kärsivällinen. Ainakin punapää oli jaksanut odottaa yhdessä asiassa... hah. Nyt virne pois, Isabella. Toinen oli vielä herkässä tilassa. Ja sitä paitsi, Jonathan kyllä ehtisi vielä temmeltää, olin varma siitä. Kenties riita sovittaisiin erittäinkin söpösti.

"Mutta kiva kun selvitettiin tämä karkausyrityksesi, uutta työntekijää olisi ollut hankala löytää ja vielä rasittavampi perehdyttää. Mars talikonvarteen tai vietät seuraavan vuoden työttömänä Ellietä odotellen!" virnistin Jonnylle, mutta vain pienesti. Nyt oli aika pistää pomovaihde päälle ja palauttaa tämän tietyn perijättären uskottavuus.

En voinu uskoo Isben puhetta. Hetken, ihan pienen hetken ajan, mun teki mieli halata brunettee! En kuitenkaa kehannu joten näytin vaan todella typerältä ja yllättyneeltä.
"Kiitoskiitoskiitoskiitos !" toistin sanoja peräkkäin kunnes siitä ei saanut enää selvää. Isabella virnisteli omahyväisesti taikka sillä oli mielessä jotain epäsopivaa. Pyh, nainen oli vaa tyytyväinen etten ollu lähössä mihinkää hänelle niin "rakkaan" veljeni kans.

Naisen leikkisästi komentaessa mua talikon varteen, nousin ylös tuolilta, heitin oikean käteni otsalle kuin tervehdyksenä ja sanoin tasaisella, vahvalla äänellä Yes, ma'am!