Sotakirveen hautaus ? (on)

// Sijoittuu perjantai-iltapäivään, mukaan @MikaelG

Pitkästä aikaa aurinko halusi näyttäytyä myös meille ihmisille, eikä ainoastaan aurinkokunnan muille planeetoille. Toisin sanoen pilvet karkas jonnekin ja valo pääs loistaa maan kamaralle myös madoille. Ajelin rauhalliseen tahtiin tallille ja kiittelin vapaapäivääni. Edellispäivä oli ollut hämärän sekä krapulan peitossa, mutta keskiviikko paistoi edelleen vasemman silmäni ympärillä. Kaipa tässäkin naamassa arpi kaunistus olisi, mutten ollut sellaista varta vasten pyytänyt.

Ajaessani parkkipaikalle, ainoastaan työvuorojen puurtajat olivat paikalla. Siskosten autot olivat muualla, eikä Ellien mersua näkynyt. Emme olleet jutelleet keskiviikkoillan jälkeen. En ollut edes pystynyt vastaamaan tälle viimeisen viestin jälkeen. Ahdistus kouraisi syvältä rinnassani. Ajattelin ensin käydä taukokuvassa juomassa kupin kahvia, kaipasin kofeiinia. Tallille kävellessäni huomasin Eelan käyneen hiekkapesulla tarhassa. Pääsisin siis ainakin harjaamaan tammaa seuraavan neljän tunnin ajaksi.

Kävelin hiljaiseen talliin ja suoraan kahvihuoneeseen. Mittasin neljä kuppia vettä ja mittoja yhden enemmän. Mistään ympäriltäni ei kuulunut ääniä. Kahvinkeitin porisi hiljalleen ja pian ensimmäiset tipat putosivat pannuun. Istuin pöydän ääreen lukemaan uutisia päivän lehdistä.

Mulla ei ollut työvuoroja vielä viikkoon, eikä tänään ratsutettavaakaan sovittuna, mutta siitä huolimatta mä löysin itseni Auburnista. Jokin paikan tunnelmassa vaan veti mua puoleensa ja mä keksin ties mitä tekosyitä saapua paikalle, kuten työvuorolistan tarkistus tai Amandan koulutreenien katselu. Oli mukavaa, kun pitkästä aikaa oli taas yksi talli, jolla saattoi käydä säännöllisesti, sen sijaan että olisin valmentanut tai ratsuttanut joka viikko eri tallilla.

Olin istunut tallin toimistossa selailemassa hevosten myynti-ilmoituksia. En saanut mietteitäni pois oman hevosen hankkimisesta, mutta toisaalta en saanut aikaiseksi käydä koeratsastamassakaan ainuttakaan. Enkä edes tiennyt mihin majoittaisin sen, Auburnissa kun ei tiettävästi ollut vapaita karsinapaikkoja. Huokaisten suljin myyntisivun ja nousin ylös. Toivottavasti tallituvassa olisi kahvia tarjolla.

Avatessani kahvihuoneen oven katseeni osui ensimmäisenä Jonathaniin, joka istui pöydän ääressä. Mikä tuuri, tietenkin paikalla oli ainut ihminen, joka ei halunnut olla seurassani. Kävelin pöydän ääreen kuunnellen kahvinkeittimen porinaa.
"Tota, uskaltaako tähän istua?" Hymyilin miehelle pahoittelevasti osoittaen tuolia punapäätä vastapäätä.

Kahvihuoneen ovi avautu ja sisälle asteli aina yhtä huolettoman näköinen Mikael Gren. Miehen mieliala kuitenkin muuttui silmissä kun se huomas mun istuvan pöydän ääressä.

Katsahdin mieheen kulmieni alta ja nyökkäsin erittäin suurieleisesti. "Anna mennä, jos täällä joku puree niin se on Amanda."

Olin kuullut Mikaelin version maanantai-illasta enkä todellakaan ollut tykännyt kuulemastani, mut turhaan mä olisin mitään kaunaa kantanut. Sitä paitsi, olis jokaisen tallilaisen kannalta parempi jos vaan saatais meijän välillä heilunut sotakirves haudattua. Mä en kuitenkaan ihan vielä ollut valmis siihen. "Ootko kuullu Elliestä ?" kysyin suoraan. En häpeillyt tai edes miettinyt kahdesti kysymystäni. Nostin katseeni Mikaeliin.

Mies antoi mulle luvan istua pöytään, eikä vaikuttanut edes vihaiselta. Mä olin yllättynyt, mutta iloinen. En yleensä riidellyt ihmisten kanssa ja viimeisenä halusin olla riidoissa työkaverini kanssa. Kiitin ja istuin alas nojaten rennosti tuolin selkämykseen.

"Ootko kuullu Elliestä?" Jonnyn kysymys sai mut rypistämään kulmiani. Miksi ihmeessä olisin, eihän me oltu tytön kanssa mitenkään erityisen läheisissä väleissä, etenkään viimeisten tapahtumien myötä. Musta tuntui, että olisi parempi pysytellä Elliestä kauempana jonkin aikaa, ihan vain selvyyden vuoksi.

"En oo. Mitenniin, onko jotain sattunut?" kysyin uteliaana, mutta hivenen huolestuneena. Ehkäpä pariskunta ei ollutkaan saanut välejään selvitettyä, enkä tainut ainakaan parantaa asioita kertomalla oman versioni illan tapahtumista.

"En tiiä onko, viimeks kuulin blondista keskiviikko iltana. Mut empä pahemmin oo ees yrittäny ottaa siihe yhteyttä" vastasin. En olettanutkaan Mikaelin olleen yhteyksissä nuorikkoon. Ottaen huomioon mitä viimeks kävi kun ne kaks pääs kahestaan kontaktiin. Mua puistatti se muistikuva miehestä ja Elliestä tanssilattialla.

"Jos sun oloos yhtään helpottaa, mä oon piiskannu itteeni siitä, ku jätin Ellien yksin sinne tanssimaan. En mä siitä vihanen oo et menit pitää sille seuraa. Mut se millä tavalla sen toteutit ei ollu mulle mieluinen" sanoin miehelle. Nousin ylös ja otin kaksi kuppia kuivauskaapista. En erityisemmin yritellyt piilottaa taistelun jälkiä, mutta nyt viimeistään Mikael näkisi sen. Asetin molemmat pöydälle ja kaadoin niihin kahvia.

"Maitoo, sokerii ?" laitoin pannun takaisin levylle ja otin jääkaapista maitopurkin. Kaadoin juuri oikean määrän omaan kuppiini ja jätin tölkin pöydälle.

Mun huomio oli heti alusta asti kiinnittynyt miehen hakattuun olemukseen, josta oli oikein näkyvänä todisteena musta silmä ja pari muutakin ruhjetta siellä täällä. Mun uteliaisuus heräsi saman tien, mutten kehdannut heti kysyä, mihin joukkotappeluun punapää oli oikein joutunut. Jokin sai mut epäilemään, että syy saattaisi ainakin osittain liittyä koko tähän hässäkkään mun ja Ellien välillä, mikä sai mut vähän syyllisyydentuntoiseksi.

Nyökkäsin miehen vastaukselle utelematta sen enempää. Toivoin vain, että kaksikko saisi välinsä selvitettyä ja tilanne normalisoituisi.
"Älä suotta piiskaa itteäs, mun syytä tää kai enemmän on", myönsin. "Ja oon ihan aidosti pahoillani, ei mennyt ihan munkaan suunnitelmien mukaan."

"Mulle ihan mustana, kiitos!" Jonny kaatoi molemmille kahvia ja palasi kuppien kanssa takaisin pöytään. Annoin höyryävän mustan nesteen jäähtyä hieman sen sijaan että olisin polttanut suuni. Katseeni osui Jonnyn käsiin, jotka myös näyttivät ottaneen osumaa. Rystysten punakkuudesta päätellen myös punapää oli saanut muutaman iskun perille.

"Saako udella, että mitä sulle on oikein käynyt? Joku tappelu?"

Nostin höyryävän kupin huulilleni kun Mikael kysyi ruhjeistani. Sekunnin murto-osan ajan meinasin heittää ilmoille valkean valheen, mut eihän siitä olis mitään hyötyä kuitenkaan ollut. Laskin kupin takaisin pöydälle.
"Kallan Krouvissa tunteet vähä roihahti keskiviikkona. Ei mitään kummempia. Voisin valehella ja sanoo et 'olisit nähny sen toisen' mut valitettavasti mä otin tällä kertaa pataan, kuten huomata saattaa" osoitin vasenta silmääni ja virnistin. Hetken aikaa olisi voinut luulla kaiken olevan ok, mut palautin kasvoni nopeasti peruslukemille ja otin kahvikupin takaisin käsiini.

Hetken aikaa harkitsin myös kertovani Jonnasta, mutta pidin kuitenkin sen tiedon itselläni. Kukaan muu ei siitä meidän kahden lisäksi tiennyt, eikä kenenkään muun tarvinnut. Ellielle mun olis kuitenkin sanottava jossain vaiheessa. Toivottavasti se ei suutu. Ainakaan paljoa. En tiiä kauan olin ollut omissa ajatuksissani, mutta toisaalta ei mulla ollu mitään sanottavaa Mikaelille.

"Aivan", nyökkäsin miehelle. Se taisi olla niitä tyyppejä, jotka purkavat ärsyyntymistään tappelemalla. Sen takia mua hämmästytti edelleen, etten ollut saanut ainuttakaan lyöntiä osakseni. Ehkä se johtui siitä, että me oltiin samassa paikassa töissä. Vastasin Jonnyn virneeseen, mies oli tosissaan ottanut pahemmin turpaansa.

"Ootte kuulemma menossa kisoihin lauantaina", aloitin rikkoakseni jo jonkin aikaa kestäneen hiljaisuuden.

"Joo, saas nähä mitä siitäkin tulee... Lupauduin Ellielle lähtee kuskiks ja henkiseks tueks. En oo enää niin varma siitä tuesta" totesin. Mua jopa vähän jännitti mitä lauantai tois tullessaan. Viimeks kun tästä puhuttiin, molemmat oli ihan innoissaan, mut entäs nyt ? Not so much. En mä lupausta rikkois, totta kai mä lähen kuskiks, mut saas nähä kuin paljon blondi kaipaa mua kisapaikalla avukseen.

"Ette oo ilmeisesti saanu välejänne vielä selviks?" kysyin pahoittelevaan äänensävyyn. Tunsin syyllisyyttä koko sotkusta, joka näytti vaikuttavan mutkikkaammalta kuin kuvittelin. Hörppäsin mustaa kahvia, joka oli jäähtynyt juuri sopivasti.

"Ei niinkään. Nii tosiaan, sulle pieni heads up. Kysyin Ellieltä tekiks se alotteen, joten se voi olla sit sulle vähän närkästyny ku kerroit, mutta-" painotin tätä sanaa oikein koko painollani "-mä oikeesti arvostan sitä, et kerroit mitä siel tapahtu" katsoin Mikaelia. "Enhän mä voi tietää paljon sä mua kusetat, mut luotan sun kertovan asiat niinku ne on."

Join kuppini tyhjäksi ja nousin täyttämään sen sumpilla. Nostin pannua hieman ja katsoin miestä kysyvästi "Lämmikettä ?"

"Enköhän mä selviä Ellien vihasta", hymyilin miehelle. "Ja en mä halua kusettaa, mieluummin oisin väleissä sun kanssa." Kusettaminen olisi todennäköisesti jossain vaiheessa kostautunut kuitenkin, eikä totuuskaan ollut mun kannalta niin huono.

"Kiitos", nyökkäsin miehelle ja ojensin tyhjentynyttä kuppiani.

Naurahdin miehen kommentille. "Kyllä me väleissä ollaan älä sitä huoli, mä kaipaan vielä mun valmennusta, jos toistakin" katsoin Mikaelia. Kaadoin loput pannusta miehen kuppiin ja huuhtelin sen altaassa.

"Tosiaan, jos sulla on mitään vinkkejä Eelan kans tasapainotteluun, kerro vaan kaikki" istuuduin takaisin pöydän ääreen.

"Totta", naurahdin Jonathanille. "Mikäs teidän tilanne Eelan kanssa on? Ootko tänään menossa ratsastaa, mä voisin vaikka tulla kattomaan ja antamaan vinkkejä", ehdotin ja siemaisin kulauksen kahvia. Tilannetta tuntematta oli vähän haastavaa antaa tarkkoja neuvoja.

"Valitettavasti menee varmaan ens viikolle. Suoraa sanoe hermot nyt niin kireellä, et viimestään sit kentän laidalla mätkäsen sua naamaan" naurahdin Mikaelille. Toivoin, ettei mies ottais sitä uhkailuna tai negatiivisena juttuna. Kaveri hei, mähän nauroin! Läppää läppää.

"Ajattelin käydä sen kans ihan vaa pyörähtää maastossa jalkasin. Kaipaan nyt johonki rauhaan. Kaks odottamatonta pusua ja yks nyrkkitappelu on saanu hermot sen verran kireelle, et toivottavasti luonto auttaa" sanelin.

"Ahaa, no ehkä mun on siinä tapauksessa parempi pysyä teidän ulottumattomissa", naurahdin Jonnylle. Olin kuitenkin hyvillään, että meidän välimme olivat jotakuinkin kunnossa. Täällä kun ei kuitenkaan ollut turhan paljoa mukavaa miesseuraa.
"Ens viikko on ihan hyvä kans, ilmottele vaan millon tarviit valmentajaa paikalle."

"Kaks? Keiden välillä se toinen pusu käytiin?" uteliaisuuteni heräsi, kun kiinnitin huomiota Jonnyn seuraaviin sanoihin. Jos mies ei ollut juurikaan puhunut Ellien kanssa, tuskin kyseessä oli voinut ainakaan heidän kahden välinen suudelma olla.

"Laitellaan ens viikosta vaikka vielä viestiä.. Oon tässä parin päivän aikana huomannu et tilanteet tuppaa muuttumaan minuutin välein" naurahdin.

Ai saatana. Sanoinko kaks. Ei perkele... Nyt se olis sit varmaan kerrottava kaikki...
"En tiiä ootko kuullu tästä mun 'hyvästä ystävästä' Jonnasta kuinka paljoa.. Anygays, sen pienen tappelunpoikasen jälkeen se paino jääpussilla tätä mun silmää ja Jonna varmaan luki sen tilanteen väärin ja käytti sen hyväkseen... Sellanen sanaharkka siitä kyllä seuras, etten oleta sen ihan heti laittavan mulle viestiä..." mua ei yhtään harmittanut mun ja Jonnan välinen sanaharkka. Enemmän jäin miettimään mun tunnustusta Jonnan kuullen. Olin itekkin iha yllättyny siitä. "Ja jos en ihan väärin muista, taisin mennä möläyttää jotain siitä et rakastan Ellietä" jos ei ikinä ennen, niin nyt mua nolotti ja sen kyllä kuuli äänestäkin. Lyön pääni pantiks et mun posket oli paljon punasemmat kun mun silmänympärys.

Hymyilin Jonnylle ymmärtäväisenä. Mulla ei ollut aavistustakaan, kuka tämä Jonna olisi, mutta ilmeisesti siitä oli liikkunut jonkin verran juoruja, jotka vaan eivät olleet kantautuneet mun korviini.
"Että sellasta vielä tähän päälle, ei oo kyllä ollut helppo suhde sulla ja Elliellä. Onko tää Jonna joku sun entinen?" jatkoin uteluani. "Toivottavasti saatte kuitenkin välinne selviks, ootte sen verran söpö pari Ellien kanssa", virnistin miehelle hyväntahtoisesti.

"Sovitaan et Ellie on se suhteen söpöys, mä chillaan messissä" naurahdin. "Ja ei todellakaan oo ollu helppo. Tässä kun nyt kaikkee tunnustetaan, nii Ellie on mun ensimmäinen kunnon tyttöystävä. Jonna periaatteessa on mun entinen, enemmän säätö kun ex-muija. Jonna nyt vaan on ottanu asiakseen tuhota mun ihmissuhteita likkojen kanssa. Ainakin oli."

Mä en tiedä miten mun oli näin helppoo kertoo näitä juttuja Mikaelille. En mä Thomaksen kanssa näistä puhunut, enkä todellakana porukoiden kans. "Jotenki vaa sellane olo, et jotenki oon myös ite onnistunu kusee tätä mun ja Ellien juttuu. Jos tätä nyt mikskää voi tälläsen sähläyksen kans sanoo" mä en tiiä mikä puheripuli mulle iski, mut tuntu hyvält saada näit juttuja purettuu.

"Auts. Ootko maininnut Ellielle Jonnasta ja sen motiiveista? Jos ne vaikka sattuu joskus törmäämään", varmistin. Olin saanut myös osani kieroista naisista, ja ne keksivät kyllä mitä tahansa juonia ja valheita saadakseen haluamansa. Olin myös hivenen yllättynyt siitä, että Ellie oli Jonnyn ensimmäinen tyttöystävä. Mies vaikutti todella ulospäinsuuntautuneelta ja supliikilta tyypiltä. Vähän niinkuin minä.

No.. Tässä kun möläytellään.. "Mähän pelkään jatkuvasti et ne törmää.. Jonna on todella, todella kiero jos se vaan haluu olla. Luotan siihen, et Ellie näkee sen läpi" nyt vasta mua alko enemmän kiinnostaa Mikaelin uteliaisuus mun ihmissuhteita kohtaan. Olikohan sillä jotain enemmänki sanottavana? Mikael ihan varmasti oli koneempi näis jutuis ku minä. Kato nyt sitä! Tollanen malli. "Jos Jonna on mitää menny jo Ellielle sanoo, rukoilen et se uskoo mua ennemmin ku sitä kieroo ämmää.." loppuu kohden mun ääni oli kadota.

Se sama tiistaiaamusta tuttu paha olo oli hiipimässä takasin ja tunsin kuinka mulla oli nousemassa pala kurkkuun. Nyt pitäis käydä lyömässä vaik heinäpaalia. Ei täst muuten mitään tulis. En mä voi Mikaelin edes alkaa pillittää. Sehän pitäis mua ihan tenavana.

"Vaikka se näkiskin sen läpi, niin Jonna voi istuttaa sen päähän ikäviä ajatuksia, jotka tuskin tekee hyvää teidän suhteelle", totesin. Jonny vaikutti surulliselta, se taisi ihan tosissaan rakastaa Ellietä.
"Puhu sen kanssa. Mielellään ennen kuin Jonna ehtii kertoa oman versionsa."
Missä ihmeen vaiheessa musta oli tullut joku parisuhdeterapeutti, enhän mä osannut pitää edes omia suhteitani kasassa. Huokaisin syvään omille ajatuksilleni.

Niimpä.. Jos mulla olis ees munaa laittaa Ellielle viestii! "Kaipa se pitäs... Hyvillä tuurilla nään Ellien vasta lauantaina aamulla kisoihin lähtiessä." Yritin karistaa pahan olon tunteen pois kropastani ja aloin heti henkisesti preppaamaan itteeni lauantaita varten.

Mikael huokas syvään, mitäköhän se meinas? "Mikäs toi huokasu oikein oli ? Trouble in paradise ?" jäin seuraamaan miehen reaktiota uteliaana. Voiko olla, että Mikael Grenillä on naishuolia?

"Toivottavasti ei tuu kiusallinen kisamatka", hymähdin.

"Nojoo, tossa viimesin vakavampi suhde meni on-offailuks, mikä päätty sitten kihloihin", huokaisin. Kaipa mäkin voisin avautua, kun kerran Jonnykin oli kertonut ongelmistaan. "Niin siis toisen miehen kanssa, mut jätettiin tylysti rannalle ruikuttaa", naurahdin hivenen katkeraan sävyyn. "Mut kai sitä pikkuhiljaa pitäs päästä siitäkin lopullisesti yli. Sen takia mä oikeastaan tulinkin tänne, että pääsis kauemmaks koko sitä sotkua."

"Ei helvetti. Toi on kyl paha." tunsin aitoa myötätuntoa Mikaelia kohtaan, vaikkei mulla ollu mitään hajua mitä mies oli käyny läpi. En mä osais sanoo mitään lohduttavaa tai ees sinne päin. "No tervetuloa Kallaan, missä mitään jännittävää ei ikinä tapahdu !" tein sotilaallisen tervehdyksen kuin yrittääkseni keventää tunnelmaa.