Sotakirveen hautaus ? (on)

Naurahdin Jonathanille. "Eipä tosiaan. Täällä ei kyllä ehdi murehtia menneitä kun joka nurkan takana tuntuu odottavan uusi skandaali. Tästä lähtien yritän kyllä pysytellä pois negatiivisesta valokeilasta, jos se vaan on millään mahdollista", virnistin.

Kahvikuppi tyhjeni jälleen. "Jaahas, mitäköhän sitten. Mulla ei oikeestaan ollut edes mitään oikeeta asiaa tänään, jotenkin vaan eksyin ihan muuten vaan tänne."

"Eihän täällä uskalla liikkuu kohta enää missään. Vaikka kuinka yrittää väistellä, ei vaan oo turvassa." naurahdin.

Vilkaisin kelloa,  13.27. Mun pitäis vielä Eelan kanssa keksii jotain. "Mun pitäis lähtee liikuttaa toi yks vauhtimamma. Mut oon ilonen et saatiin puhuttuu ees jostain, vaikka oikeestaan kaikki liittykin naisiin, Eela mukaanlukien" virnistin. Nousin ylös tuolistani, huuhdoin kahvikuppini vedellä ja jätin sen altaan reunalle. Tulisin varmasti juomaan vielä yhdet kahvit.

"Mikael-" käännyin vielä miehen puoleen ja hymyilin hieman "-kiitos, oikeesti." Poistuin kahvihuoneesta ja laitoin Ellielle vielä viestin.

'Anteeksi.'

"Selvä homma, törmäillään", hymyilin punapäälle. Juttutuokio oli tosiaan ollut mukava. "Ja kiitos itsellesi", sanoin vilpittömästi.

// The End.