Ei millään muulla oo mitään väliä (on)

// Liittyiskö @Ellie von B. messiin, ei avoin #jellie //

Tottakai, kasilta?

Palasin kotiin ja painuin suoraan suihkuun. Seisoin suihkussa lämpimän veden virratessa vartalollani. Katsoin jalkoihini. Oikea jalkapöytäni oli hieman punainen potkaistuani eilen roskiksen irti kiinnikkeistään. Jalkaani ei kuitenkaan särkenyt. Samalla selkäni muistutti kipeydestään vihlaisemalla hermoon. Kirosin ääneen ja yritin venytellä lihaksiani. En yhtään tiennyt miten kovan osuman rankani otti pudotessani hiekkaan.


Ajoin autoni parkkiin, samalle kohdalle mihin Novani oli aikanaan hyytynyt. Mieleeni tulvi lämpimiä muistoja. Kuinka oli alkanut sataa kaatamalla vettä ja olin häiriköinyt Ellien lähes jokaista naapuria soittamalla heille ovisummeria. Hissimatka viimeiseen kerrokseen tuntui ikuisuudelta ja blondin avatessa kotiovensa olin säikähtänyt hieman. Muistelin ensimmäistä iltaamme yhdessä, uusina tuttavuuksina. Jo silloin olisin halunnut ottaa blondin syliini. Pitää lähellä. En mä halunnu pitää mitään vihaa meijän välillä ja siks halusin puhuu eilisillan selväks.

Olin juuri sammuttanut moottorin ja kuuntelin vesipisaroiden rauhallista naputusta auton kattoon ja tuulilasiin. Pyyhkijät tasaisin väliajoin kuivasivat lasin, joten hetken näkymäni eteenpäin oli selkeä. Kaduilla ei liikkunut muita. Kaikki taisivat olla pitämässä sadetta sisätiloissa. Kuitenkin valkoisen Jumperin takaa käveli ihmishahmo. Sateenvarjoa kannatteli vaaleahiuksinen lyhyt nainen. Ellie.

Nousin autosta ja lukitsin ovet. En tiedä huomasiko tyttö, kun kävelin tätä kohden autotien yli. En piitannut siitä mitä eilen tapahtui. En piitannut siitä vaikka minuun sattui. Halusin vain Ellien lähelle.

Sade ei tuntunut lakkaavan koko iltana. Mun jääkaappi ammotti tyhjyyttään, joten olisi pakko vaivautua käymään kaupassa. Onneksi lähikauppaan ei ollut montaakaan sataa metriä. En ollut edes vaivautunut meikkaamaan uudestaan, ja se jos mikä oli harvinainen näky. Kipitin sateenvarjoni alla liukuovista sisään. En ollut vaivautunut tekemään selkeää ostoslistaa, vaan kaavin hyllyiltä tavaraa koriini sen mukaan mitä mieli teki. Pullaa, suklaata, jäätelöä... lohturuokaa.

Maksoin ostokseni ja pakkasin ne muovipussiin, jota lähdin raahaamaan takaisin kohti kotioveani.

Pysähdyin blondin eteen. En kuitenkaan halunnut nostaa katsettani irti märästä maasta. En vieläkään ollut valmis katsomaan noita sinisiä silmiä jotka vielä pari päivää sitten herättivät minut. "Sori, ku lähin sanomatta mitään sielt baarista. Mun olis pitäny kattoo et pääset himaan turvallisesti."

Tunsin kyyneleen  valuvan nenänpieltäni pitkin. Toivoin sen kuitenkin olevan sadepisara. Kaikki vaikutti kuin hidastetulta.

Tunsin sydämeni pysähtyvän ja kotiavain, jonka olin juuri ottanut taskustani, lipesi kädestäni maahan. En uskaltanut kääntää katsettani Jonnyn suuntaan, en ollut vielä valmis tähän kohtaamiseen. En voinut kuitenkaan olla ikuisesti vaiti.

"Anteeks", sanoin hiljaa, kääntäen sitten katseeni punapäähän, joka tuijotteli maahan.
"Ei sun tarvii pyytää", jatkoin. Lauseen loppu tuntui katoavan sateeseen.

Nostin Ellien pudottaman avaimen ja ojentaessani sitä takaisin blondille, mun oli pakko katsoo Elliee silmiin. En tiiä miks. En ehkä haluu tietää syytä.

"Mitään tätä ei olis tapahunu, jos olisin kieltäyny Mikaelin tarjouksesta lähtee toiseen baariin. Mitään tätä ei olis tapahtunu, jos en olis ehottanu sitä tanssimista sulle. Mitään tätä ei olis tapahtunu, jossen olis jättäny sua sinne tanssilattialle yksin" vuodatin kaiken mitä olin aikaisemmin päivällä miettinyt omassa pienessä mielessäni. Patoni murtui taas. En voinut enää peitellä itkuani Ellieltä. En halunnut.

Otin avaimen vastaan pelokkaana. Pelkäsin sanovani jotain väärää ja suututtavani Jonnyn. Pelkäsin tekeväni väärän liikkeen ja karkoittavani miehen lopullisesti. Jonnyn vuodattaessa kyyneliä olisin halunnut halata punapäätä tiukasti, mutta en kyennyt kuin ottamaan askeleen eteenpäin.
"Ei tää oo mikään sun syytä. Yhtä hyvin mitään tätä ei olis tapahtunut, jos mä en olis tullut ollenkaan paikalle", ääneni oli muuttunut kuiskaukseksi. Pelkäsin rikkovani kaiken puhumalla kovempaa.

Sadepisarat putoilivat taivaalta tihenevään tahtiin, mutta me seistiin edelleen ulkona rapun edessä. Mä en tiennyt, mitä tehdä tai sanoa.

Katsoin Ellien kasvoja joihin katuvalo taittoi sateenvarjon läpi vaaleanpunaisen hehkun. Varovastii otin sateensuojan hänen kädestään ja asetin sen viereemme asfaltille. Astuin itsekin lähemmäksi ja varovasti nostin käteni blondin ympärille ja vedin tämän kiinni itseeni. Tunsin Ellien sydämenlyönnit rintaani vasten. Tyttö taisi olla hermostunut, ainakin sen kiivaampi lyöntitahti kertoi. En halunnut rikkoa hiljaisuutta sanomalla mitään. En halunnut rikkoa meitä.

Jonnyn vetäessä mut kiinni itseensä mä tunsin omienkin kyynelkanavieni aukeavan ja lopulta mä päädyin halaamaan Jonnya kaikilla soluillani ja nyyhkyttämään vasten tämän olkapäätä. Sadepisarat kastelivat meidät pian läpikotaisin, mutta mä en ollut valmis päästämään irti.

En osannut laskea minuutteja kauan me siinä seistiin, mut itelläni alko olo helpottaa pikkuhiljaa ja mun vaatteet oli läpi märät. Vasten tahtooni vedin itteni kauemmas ja katoin blondia silmiin.
"Mentäskö me sisälle lämmittelee ?" silmäni olivat sata varmasti yhtä punaiset kuin Elliellä. Erona se, ettei mun ripsivärit olleet valuneet poskille.

Avasin oven tytölle ja astelin tämän perässä sisätiloihin. Kumpikaan ei sanonut hississä sanaakaan, mutta yritimme selkeästi tasoittaa sydämen hakkaamista rinnassa. Itseäni jännitti tuleva juttutuokiomme liittyen eilisiltaan. Astuimme Ellien kotiovesta.

Vaatteet läpimärkinä me astuttiin sisälle asuntooni. Kiikutin ensimmäisenä ruokatarvikkeet jääkaappiin ja pakkaseen, jottei jäätelö ehtisi täysin sulaa.

"Mä tarjoaisin sulle kuivia vaatteita, mutta mulla ei varmaan oo mitään sopivan kokoista", totesin pahoitellen.

"Jos vaan pystyt kattoo mua, nii pelkkä pyyhekki riittää.." sanoin hieman vaivaantuneena. Olisin myös ehdottanut yheistä suihkua, mutta tiesin silloin juttutuokiomme jäävän kokonaan pois. Toisaalta yhteinen suihku tässä tilanteessa ei muutenkaan ollut paras mahdollinen vaihtoehto.

"Mä tuon", sanoin ja katosin makuuhuoneeseeni vaihtamaan itselleni rennot collegehousut ja topin, sekä nappasin hyllyltä pyyhkeen Jonnylle.

"Tässä", ojensin pyyhkeen, jonka jälkeen mä hiljenin ja päätin antaa Jonnyn avata keskustelun.

Otin pyyhkeen vastaan Ellieltä ja pudotin sen toistaiseksi sohvalle. Aloin repimään märkiä vaatteita yltäni siinä suoraan blondin silmien edessä. Tässä ei kuitenkaan olisi Ellielle mitään uutta, tyttö oli jo nähnyt kaiken.

"Haluutko omin sanoin kertoo mitä siellä baarissa oikein tapahtu kun mä lähin ?" en uskaltanut katsoa tyttöön ja puhuin kysyin enemmän itseltäni kuin Ellieltä.

En, en halunnut. Hetken aikaa tuijotin tyhjyyteen yrittäen kasata ajatuksiani ja muistella eilistä iltaa. Kaikki muistikuvat olivat jotenkin sumuisia ja yhteenkietoutuneita. Enkä loppujen lopuksi saanut päähäni, missä vaiheessa Jonny oli kadonnut ja Mikael tullut tilalle. Värähdin. En halunnut mainita tai edes ajatella miestä.

"En mä oikein muista... tai erota... missä vaiheessa sä lähit", takeltelin lopuksi ja valuin seinää pitkin lattialle istumaan. Mieleni teki kääriytyä pienelle kerälle kuin siili ja paeta todellisuutta.

Katsoin Ellien vajoamista lattialle. Tiesin kysyneeni yksinkertaisen kysymyksen, mutta vastaus siihen oli kaikkea muuta.

Astelin tytön viereen ja istuin itsekin lattialle. Otin Ellien kainalooni ja pussasin tämän päälakea. Painoin kasvoni vaaleisiin, hieman kosteisiin hiuksiin ja hengitin syksyn sateen tuoksua.

"Entäs sen jälkeen kun mä lähin ? Eihän Mikael jättäny sua sinne yksin ?" mumisin hiusten seasta.

Jonnyn läheisyys sai mut tuntemaan oloni turvalliseksi ja lohdulliseksi. Nojauduin vasten miestä ja hengitin syvään.

"Se saatto mut taksilla kotiin", mumisin vasten Jonnyn rintaa. "Anteeks, Jonny. Mä en juo enää ikinä."

Naurahdin.
"En mä voi olettaa et loput alkoholista pienten väärinymmärrysten takia. En tietenkää. Oot vaan vähän enemmän perillä asioista ens kerral, okay ?" katsoin blondia silmiin. En halunnut rajoittaa toisen elämää, en tosiaan ja tiesin miten juuri 18-vuotiaan tekee mieli lähteä kokeilemaan. En haluaisi yleistää, mutta kuka meistä ei olisi tehnyt niin?

"Mitenniin pienten!" parahdin. Mun mielestä eilinen oli ollut täysi katastrofi. "Mä olin ihan varma että sä vähintäänkin jätät mut." Kiersin käteni Jonnyn ympärille kuin peläten, että mies yrittäisi poistua paikalta.

"Vaatii aika paljon enemmän päästä musta eroon, sitä paitsi vastahan mä sain sut itelleni." Pidin Ellietä vieläkin lähempänä tämän painautuessa kiinni kylkeeni. "Mitä jos jätetään tää vaa menneeseen ?" en jaksaisi väitellä saatika riidellä aiheesta enää. Molemmille olisi helpompaa antaa asian lipua pois. Ellien reaktio osoitti tytön olevan oikeasti pahoillaan, tai sitten kyseessä olisi Oscarin arvoinen suoritus valkokankaalla.

Asetin etusormeni tämän leuan alle ja nostin Ellien kasvoja ylemmäs katsoakseni tätä silmiin. Jäänsiniset silmät tuikkivat hämärässä huoneessa. Kumpikaan ei ollut muistanut laittaa valoja päälle tullessamme asuntoon.

"Hyvä, en mä susta eroon haluaisikaan", kuljetin sormiani Jonnyn paljaalla kyljellä. "Ja joo, mielelläni unohdan eilisen, tai sen vähän mitä siitä muistan."

"Haluutko jäätelöä?" kysyin, kun olimme istuneet jo jonkin aikaa lattialla. Totta puhuen se ei ollut kaikista mukavin paikka viettää aikaa, varsinkin kun tarjolla oli esimerkiksi sohva. "Kävin ostamassa ennen ku tulit, suklaata ja pullaa ois kans. Voidaan keittää vaikka teetä tai jotain, tarjoaisin kahvia jos ei olis näin myöhä."
Olin selvästi taas saanut puhekykyni takaisin ja hengittäminenkin tuntui reilusti helpommalta.

Suoraan sanoen olin odottanut hieman intiimimpää tekemistä, kuin jäätelönsyöntiä, mutta olin iloinen ettei blondi ollut heittänyt minua ulos asunnostaan. "Riippuu vähän mitä jäätelöö sulta sielt löytyy" naurahdin hieman pettyneenä. Nousin ylös lattialta ja korjasin pyyhettä päälläni.

Nostin märät vaatteeni lattialta ja kävelin niiden kanssa kylpyhuoneeseen. Ripustelin niitä sinne tänne kuivumaan ja rukoilin mielessäni Ellien antavan minun jäädä tänne yöksi. Märissä vaatteissa kotiin lähteminen ei houkuttanut erityisemmin. Palasin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Yritin istua mahdollisimman "sivistyneesti" ettei kaikki olisi niin sanotusti kaikkien nähtävillä.

Jonny ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta jäätelöstä, mutta kauhoin siitä huolimatta meille kulholliset. En ollut syönyt juuri mitään koko päivänä ja nälkä alkoi pikkuhiljaa muistuttamaan olemassaolostaan. Päivä oli ollut muutenkin uuvuttava darroineen kaikkineen ja musta tuntui kuin suuri paino olisi pudonnut hartioiltani Jonnyn hyväksyessä anteeksipyytöni. Halusin vain käpertyä miehen viereen niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, ainakin tämän seuraavaan työvuoroon asti.

Kiikutin jäätelökulhot olohuoneeseen ja istuin sohvalle punapään viereen. "Voidaanko me makoilla huomenna sängyssä vähintään puoleenpäivään?"

Ellie istahti viereeni ja antoi toisen jäätelökulhon mulle. Blondin kysyessä rauhallisen keskiviikon vietosta vällyjen välissä.
"Kuulostaa niin täydelliseltä, mut mulla on huomenna aamutallin teko Annan kanssa" katsoin pahoittelevasti tyttöä. Tietenkin olisin halunnut jäädä tämän kanssa makoilemaan lämpimään sänkyyn ja viettämään rauhallista päivää, kun muu maailma mesosi ympärillä, mutta huomenna se ei ollut mahdollista.

"Jos vaan haluut, voin huomenna tulla sun vieree nukkuu, mulla on torstaina koko päivä vapaana tallidutystä" totesin. Katsoin jäätelöä vaaleassa kupissa. Sen kylmyys hohkasi astian läpi ja tunsin kylmyyden näpeissäni. Talvi olisi tulossa ja sen myötä pimeys. Toivottavasti kaikki menisi hyvin.

"Höh, aamutallit on niin ikäviä", nyrpistin nenääni. "Onneks mun ei tarvii herätä." Lohkaisin palan jäätelöä.
"Sä voit kyllä tulla mun viereen vaikka joka yö", virnistin punapäälle ja painoin suudelman tämän suunpieleen.

Hä? Eikai tyttö puhunut yhteenmuuttamisesta? En usko. Ellie on fiksu likka ja varmasti seki haluu tutustuu kunnolla eka. Miten mä ees voin miettii mitään tollasta? Käänsin katseeni blondiin ja hymyilin.

"Kai mun pitää joskus omassaki asunnos nukkuu. Mun sängylle tulee ikävä mua" naurahdin. Toivoin saavani myös Ellien nauramaan hieman. Blondilla oli ihana nauru jota halusin kuulla paljon useammin.