Kadonneen loimen metsästys (off)

Odotan Jonathania, suljettu

Olin juuri saanut suihkutettua Mustiksen koulutreenin jäljiltä. Säilytin arkiloimia mustiksen karsinan edessä ja nyt fleece-loimi oli pesussa, joten villaloimi jäi vaihtoehdoksi. Tänään sentään oli poutaista, joten kyllä ori pärjäisi pelkän villaloimen kanssa ulkosalla.

Mutta loimi ei ollut omalla paikallaan. Karsinan oven loimitelineessä roikkui vain sadeloimi, joka ei paljoa lämpöä tai kuivausta soisi. Kiroilin mielessäni, en minä nyt yksin voisi hevosta jättää tähän seisomaan, kai minun oli odotettava, että joku saapuisi paikalle.

Avasin tallin oven ja kasvoilleni tuulahti tuttu hevoselle ja heinälle (ja ehkä hieman paskalle) tuoksuva ilma. Kävelin käytävää eteenpäin ja kuulin kavioiden kopistelevan lattiaa vasten.

Kentällä näkemäni punapää oli mustan sankarinsa kanssa ja hän näytti ärsyytyneeltä. "Moro, onks joku hukas?" kysyin ystävällisesti.

"Ah, hei. Itseasiassa joo, Mustiksen villaloimi on kadonnut sen karsinan ovesta." sanoin haroen pitkiä hiuksiani, jotka olivat löysästi ponnarilla. Mustis alkoi vaikuttaa hermostuneelta, liekkö oma ärtymykseni tarttunut siihen.

"Ei kai loimi voi kovin kauas päästä. En oo ikinä kuullu loimesta jolla olis pitkät jalat" naurahdin punapäälle. "Oompas taas tyhmä, oon Jonathan, Annan alainen" esittelin itseni ja ojensin oikean käteni.

Silmäilin miestä päästä varpaisiin. Vitsi oli täysin mauton, joten jätin sen vain tystin huomiotta. Mies esitteli itsensä ja ojensi kätensä. "Olen Lotta, Mustiksen omistaja. Mutta joo, autattaisitko mua? Mun pitää saada Mustis loimitettua joka tapauksessa, mutta meidän fleece on pesussa ja muut loimet on Mustiksen varustelaatikossa." Kerroin.

Mies oli ehkä vähän omituisen oloinen, hän ei vain jotenkin istunut hienoon yksityistalliin, mutta jos asiansa osasi hoitaa niin mikäs siinä. Enhän minäkään vetänyt vertoja monelle tallilaiselle, Ellie ja Amanda toki olivat jo ihan oma lukunsa.

Hämmästyin naisen ammattimaisuudesta. Oliko hän kenties tiukkapipo eri galaksista? Jätin asian kuitenin sikseen ja tarjosin apuani. "Joo, tottakai. Mitä voin tehä?"

"Joko katsot Mustista tai etsit sille loimen, ei tässä oikeen muutakaan ole tehtävissä." Kerroin

Tiesin etten vielä tässä vaiheessa löytäisi tallista yhtään mitään. "Sä varmaan tiiät missä mikäkin on paaaljon paremmin kuin mä..." sanoin hieman nolona. Toistaalta, olin ollut vasta vajaan viikon töissä tällä tallilla.

"Joo, varmaan parempi, että katsot Mustista sen aikaa. Mä tuon sillle ainakin viltin ensihätään. Eihän orissa siis mitään ihmeellistä ole, kunhan et anna sen kuopia." Sanoin ja odottamatta vastausta siirryin satulahuoneeseen.

Olin vastaamassa Lotalle, mutta nainen käänsikin minulle selkänsä.. Pahempi kun Ellie, ajattelin. Katselin mustaa hevosta. Olihan se ihan perkeleen komea. Näin kuinka se ajatteli kokeilevansa rajoja suhteeni. "Älä edes kuvittele, herraseni..." rapsutin oria kaulalta.

Mustiksen isosta laatikosta otin painavan enkkuviltin, mutta kaipaamani loimi ei ollut laatikossa. Nopealla silmäyksellä en myöskään nähnyt koko huoneessa mitään mitään saman väristäkään.
Viltti käsivarrella kävelin takaisin tallikäytävän puolelle.

Kun Lotta tuli takaisin, sain silmäiltyä häntä tarkemmin. Hän oli kaunis, mutta punapäät eivät koskaan tiedä mitään hyvää. "Näin teijät muuten kentällä täs yks päivä, ihan ku olis SM-kisoja kattellu" kehuin. Voi saatana. Olisit ees sanonu EM. EI SM. Idiootti.

"Ai. Äh... kiitos, kai", sain sanottua hämmennykseltäni. Sain harvoin kuulla kommenttia ratsastuksestani muualta kuin valmentajalta tai tuomarilta.

Astelin Mustiksen viereen ja nostin viltin sen selkään. Avasin taitokset ja levitin peitteen orin päälle. Enkkuviltti näytti ihan ok:lta, mutta olin itse kovin tyskästynyt mustan ja vihreän yhdistelmään.

"Ja hei, anteeksi, jos vaikutin tylyltä. Sisälläni taitaa asua pieni perfektionisti"

WHOA ! Back up!  Ellie saa pitää jäisen kruununsa. Lotta onkin fiksumpi kuin antoi ensin ymmärtää. "Ainakin näin keltanokan silmiin se näytti hyvältä" jatkoin kehujani. "Eiköhän jokaisen meidän sisällä ole oma demoni. Kelpaako kahvi?  Olin just menos keittää?"

Tiesin hyvin, etten voisi jättää Mustista ulos pelkän viltin kanssa, mutta ehkä se kestäisi karsinassa sen aikaa loimivyön kera, että löytäisin loimen. Pakon edessä uhraisin kyllä vaikka kisaloimen, mutta en mielelläni sitä tekisi.
"Joo, kyllä maistuu. Mä voin kyllä jättää Mustiksen nyt karsinaan siksi aikaa, kun löydän sen loimen, mutta pelkän viltin kanssa en sitä uskalla laittaa ulos." Sanoin ja hain karsinan ovesta irrallisen loimivyön. Mustis alkoi jo vähän hermostua pesukarsinassa seisomiseen, sillä huomasin sen etujalkojen liikkuvan levottomasti.

"Voin mä auttaa sua ettii orille loimen päälle, ei mulla niin kiire ole" naurahdin. Väistelin Lotan teräviä mutta sulavia liikkeitä orin ympärillä. Ei ihme, että pari osasi kouluratsastusta, molempien takamuksetkin kertoivat tämän. En sano olevani pervo, mutta on meillä miehilläkin tunteen. Vinkkasin orille silmää.

"Jos sä ehdit, niin vilkaisetko noista tyhjistä karsinoista? Se loimi on semmonen kirkkaanvihreä, ei oo kaulakappaletta ja siinä edessä, sisäpuolella pitäisi lukea Montalbano tai Mustis. Mä voin katsoa ton Mustiksen karsinan viereisen tyhjän." Sanoin pienesti hymyillen ja kiinnitin ketjunarun menemään Mustiksen leuan alta, ennen kuin vapautin orin ketjuista.

Lähdin taluttamaan hieman steppailevaa oria kohti omaa karsinaansa. Komensin kerran ja ori rauhoittui heti, vaikka pieni hermostuneisuus näkyi orin käytöksessä. Mustis peilasi äärimmäisen hyvin käsittelijäänsä.

Kolmannesta karsinasta löysin vihreän loimen, mutta siinä ei ollut lappuja tai muitakaan tuntomerkkejä vihreän värin lisäksi. Huutelin Lottaa tarkastamaan, oliko loimi oikea.

Olin juuri tonkimassa Mustiksen viereistä karsinaa, kun Jonathan huhuili minua tarkastamaan, olisiko eräs loimi mahdollisesti Mustiksen. Kävelin käytävää pitkin ja saavoin Jonathanin luo, joka piteli vihreää loimea käsissään.

Tarkastelin loimea hetken ja kääntelin käsissäni, lopulta löysin kokolapun "165".
"Joo, ei tää oo Mustiksen, sen koko 155, ja mä vielä tarkistin tänne muuttaessa, että kaikki tavarat on nimetty." Pudistelin päätäni vastaukseksi.

Jätin loimen samaan paikkaan kuin mistä sen poimin ja menin katsomaan vielä muiden varusteiden luota.

Ensimmäisenä silmiin sattui tummanvihreä loimi, mutta siinä oli kaulakappale kiinni. Jatkoin tavaroiden penkomista ja vastaan tuli irrallinen lappu "Mustis". "Loottaaaaaaaa...."

Olin siirtynyt satulahuoneeseen tutkimaan tarkemmin, mutta tuloksetta. Kun olin sulkemassa viimeistä kaappia, kuulin käytävältä Jonathanin huutavan. Kävelin reippain askelin miehen luo.
"No mitä?"

Oho... Tulipä sieltä töksähtävä vastaus... "Sanoit et loimes oli nimilappu, lätkä olis tässä mut loimi viel jossain.." heiluttelin nimilappua kädessäni

"Mä sanoin kyllä, et se on kirjotettu siihen loimeen se nimi. Mistähän toi lappu ees tänne on päätyny, kai jossain Mustiksen tavaroissa ollu.. Vanhalla tallilla pakotettiin laputtamaan kaikki." Selitin.

"Jos sä meet nyt vaikka keittää sitä kahvia? Mä käyn kattoo vielä kaikkien karsinoiden ovet ja maneesin katsomon, jos joku on napannu loimen vaikka tietämättömänä sinne lämmikkeeks." sanoin ääni vähän lohduttomana.

Hämmentyneenä talsin kohti taukotupaa, tai ainakin sillä nimellä minä sitä kutsuin. Lappasin purut masiinaan ja vedet tankkiin. Kahvi, done. Otin kaapista kaksi kuppia valmiiksi ja istuin pöydän ääreen odottamaan punapäätä.

Kiersin tallin lävitse, mutta missään ei näkynyt ylimääräistä vihreää villaloimea, joten suuntasin katoksen lävitse maneesiin. Katsomossa, aivan toisessa päädyssä maneesia, lojui lattialla tutunvärinen mytty. Marssin katsomoa pitkin, eikä onnekseni kukaan ollut ratsastamassa, sillä olisin varmasti säikäyttänyt hevoset.

Nostin mytyn, joka oli painavaa, paksua villakangasta, aivan samanlainen loimi kuin Mustiksen, mutta täysin riekaleina. Kääntelin loimea ja erotin etuosan, jossa luki "Must", toisessa kappaleessa oli vielä "is". Olin niin vihainen, että olisin oikeasti voinut murhata vaikka jonkun.

Marssin mytty kainalossa takaisin talliin ja taukotupaan. Suuttumukseni varmasti näkyi.