Kadonneen loimen metsästys (off)

Huomasin suuttumuksen Lotan kasvoilla tämän tullessa taukotupaan, eikä syytä tarvinnut kysyä. "Ketä tänään lyötäisiin?" yritin keventää tunnelmaa, mutta taisin epäonnistua siina pahemman kerran. Hädin tuskin uskalsin katsoa naista, punapää oli pelottava vihaisena.

Tiputin muodottoman kangasmytyn kaappini eteen. Hevonen ei olisi voinut saada tälläistä tuhoa aikaan. "Hah." sanoin sarkastisesti.

Otin mukin pöydältä ja kaadoin pannusta tuoretta kahvia siihen. Laitoin sekaan muutaman palan sokeria ja sekoitin ennen maidon lisäämistä. Nojasin pöytätasoa vasten, kun ääni surusta värähdellen sanoin:
"En voi käsittää, kuinka joku voi tehdä tuollaista."

Tunsin empatiaa Lottaa kohtaan. En ollu samaa itse kokenut, mutta saman tyylistä kohtelua. "Et varmaan osaa heittää ees arvausta siitä, mitä olis tapahtunu?" tiesin kysymyksen olevan turha, mutten halunnut istua hiljaisuudessa kauempaa.

Kohautin olkapäitäni.
"Joku tämän on tahallaan tehnyt, ei paksua loimea ihan noin vaan revitä rikki ja heitetä jonnekin lojumaan" sanoin.
"Mutta hei, mites sun päivä on menny? Mulle tää nyt vaan tietää vähän ylimääräistä rahanmenoa ja mahdollisesti sitä, että kisaloimi on pestävä ylimääräisen kerran."

En osannut kommentoida punapään ehkä jopa retorisesti esitettyyn lauseeseen. "Tässähän tämä. Edelleen yritän sisäistää kaikkee mitä tulee vastaan ja mitä Anna neuvoo jne. Ollu vähän pää kolmantena jalkana koko ajan" hymyilin Lotalle. "Oon kyl ilonen siit et sain täält töitä" lisäsin vielä. Nousin ylös ja kaadoin itselleni lisää kahvia. Pidin pannua kysyvästi ylhäällä ja vilkaisin Lottaa.

"Ei kiitti, tää riittää mulle" torjuin kahvitarjouksen ja jäin miettimään miehen sanoja.

"Joo, tiedän tunteen, mekin ollaan Mustiksen kanssa oltu täällä vasta pari kuukautta. Onneksi töissä maksetaan hyvin, niin on varaa vähän hemmotella itseään ja hevosta."

"Ootteko tykänny olla täällä?" laskin pannun takaisin levylle ja palasin pöydän ääreen istumaan. Pyörittelin lusikkaa mukissa ja tutkailin Lottaa.

"Kaikki on ihan jees, kunhan et törmää väärällä hetkellä Isbeen tai Amandaan.. Voi, jos Isbe nyt löytäisi Mustiksen tavarat tuolta levällään, tulisi kyllä huutoa." naurahdin puoliääneen.

"Oon siis tainnu väistää luodin, kun en oo törmänny kunnolla vielä kumpaankaan?" kysyin huvittuneena. En ollut sata varma, mutta halusin uskoa Lotan hieman rentoutuneen aikaisemmasta showsta.

"Voi kuule, ethän sä ole täällä ollut vielä pitkään. Olisitpa ollut katsomassa Amandan valmennusta, yleisökin oli varmaan kauhusta kankeana!" Kerroin.

Join viimeiset kahvit mukista ja huuhtelin sen.

Meinasiko Lotan kommentti sitä, etten ollut vielä nähnyt kaikkea? Totta kai se tarkoitti sitä, viikko vs. kaksi kuukautta. Olin se pieni keltanokka isojen hanhien keskellä nokittavana. "Voisi melkein sanoa, et just nyt oon tääl hierarkias kuitenki pohjimmainen, vaikka saan liksaa toisin ku vuokraajat ja hevosten omistajat" naureskelin.

"Mun mielestä kaikki ihmiset on saman arvoisia. Toki tälläisessä paikassa voisi olettaa kaikilta hyvää käytöstä ja niin edelleen. Toki kaipa nuo perijättäret voivat työntekijöiltään aika paljon vaatiakin..." sanoin mietteliäänä.

"Tasa-arvo on kaikki kaikessa myös mulle. Tietenkin jos oon työsuhteessa, niin on tietyt rajat joiden kanssa en lähe leikkimään yhtään mitään" tuumailin. Join myös itse viimeiset kahvit kupista ja huuhtelun kautta asetin kupin altaan reunalle.

"Onko sulla minkälaisia suunnitelmia vielä tälle päivälle?" kysyin punapäältä.

"Mhmm.. Töitä.. Jotenkin ne aina osaa juuri mulle iskeä kaikki haastavimmat asiakkaat ja vaikeimmat projektit..." kerroin. Olin ollut onnellinen, kun edellinen projektini oli päättynyt, nyt olin saanut vain vielä haastavamman tilalle, eikä asiakaskaan ollut mikään helppo tapaus.

"Pystynko auttaa mitenkään?" kysyin hieman varovasti.. Ottaen huomioon etten ollut paljoakaan avuksi loimen etsinnässä ja nyt tarjolla olisi jotain paljon, paljon haastavampaa.

Hetken aikaa ehdin jo katua kysymystäni, mutta haroessani omaa hiuspehkoani ajattelin ettei minulla ollut palava kiire minnekkään muualle. Jossei muuten, voisin mahdollisesti ainakin olla seurana, jos vain Lotta jaksaa edelleen katsella naamaani.

"Mustis pitää viedä takaisin tarhaan, mä voin antaa sille tuolta toisen loimen. Mun pitää tosiaan vielä siivota nuo muut Mustiksen tavarat omille paikoilleen." sanoin ja olin kiitollinen tarjouksesta.

Harpoimme yhdessä takaisin talliin hieman oudolta tuntuvan hiljaisuuden vallitessa. En ollut viimeisen reilun tunnin aikana saanut oikein minkäänlaista käsitystä Lotasta. Hän vaikutti jopa liian neutraalilta verrattuna muihin tallilla oleviin ihmisiin.

Kävelin itse suoraan orin luokse ja olin jo avaamassa karsinan ovea, kunnes muistin mitä Anna oli sanonut, halusin kuitenkin vielä varmistaa piiskan käytöstä Mustiksen suhteen: "Anna heitti mulle täällä vajaa viikko sitten, et orien kanssa aina piiska messiin, otanko tällekin?" Ketju olikin valmiina odottamassa, joten sitä ei tarvinnut lähteä metsästämään.

"Mä suosittelen kyllä ihan sitä piiskan mukaan ottoa, Mustis osaa kyllä kokeilla, varsinkin uusia tuttavuuksia." Sanoin. "Mä haen sen loimen, niin pääset viemään Mustiksen ulos."

Kävelin satulahuoneeseen, missä otin Mustiksen varustelaatikosta enkku-kuvioisen villaloimen. Suljettuani laatikon, palasin takaisin tallikäytävälle.

Melkein kirjoitin ylös, että jos vain mahdollista, ota karsina suoraan satulahuoneen edestä. Miksen ikinä ollut ajatellut tätä. Lähdin etsimään piiskaa ja lähin löytyikin suoraan ulko-ovien vierestä. "Toivottavasti kukaan ei nyt kaipaa tätä vähään aikaan" ajattelin. Kävelin takaisin karsinalle ja Lotta oli juuri sopivasti loimittanut orinsa.

"Jotain viime hetken vinkkejä?" kysyin hymyillen.

"Haha. Älä anna sen esiintyä, sen se osaa liiankin hyvin." kerroin naurahtaen showmaisesta oristani.

Otin Mustiksen varusteet kantooni ja suunnistin kohti satulahuonetta, missä asettelin tavarat nätisti omille paikoilleen. Kävin vielä tallituvassa, jonne jätin kypärän kaappiini ja nappasin riekaleisen loimen mukaani. Kirjoitin ilmoitustaululle lapun: "Tietääkö kukaan mitään Mustiksen villaloimen tuhoamisesta? L.A."

// Lopetellaan?

Nauroiko Lotta juuri?! Jes, työni täällä on tehty! Otin orin ulos karsinasta ja lähdin sen kanssa tarhaa kohti. Kyllä se vähän yritti etuilla ja kävellä yli, mutta parin huomautuksen jälkeen loppumatka sujui nätisti. Kehuin hevosta ja taputin sitä kaulalle samalla kun se jatkoi matkaansa mahdollisimman kaukaiseen nurkkaan, pois oudon juipin luota.

// se vois olla aika nakki !