MMM - Matti Myöhäset Muistetaan (on)

Sijoittuu 9.1.2018 aamutalliin / suljettu, mukaan @Jonathan R.

Olisin kaivannut aamulla silmiini vähintään tulitikut, että ne kestivät auki. Tämä aamu oli jotenkin tosi vaikea saada starttaamaan kunnolla, mutta ehdin silti ajoissa Auburniin tekemään Jonnyn kanssa aamutallia. Kappas kummaa kun miehen autoa ei kuitenkaan näkynyt vielä varttia vaille seitsemän tallin pihassa.

Puikkelehdin talliin tekemään aamupuuroja valmiiksi ja aloitin ruokkimaan hevosia ja siellä ensimmäiset hätähousut kolisutteli jo karsinan ovia.
"Tullaan tullaan!" huikkasin ja aloitin kierroksen. Ihmettelin kun Jonnyä ei vieläkään näkynyt..

Luojan kiitos kytillä ei ollu tallille ajaessa missään mutkassa tutkaa päällä. Olis tullu hyvät sakot. Olin ihan helvetisti myöhässä ja sieluni silmin (mikä sielu) näin Isabellan naputtamassa kengällä tallin lattiaa kädet puuskassa. Voi perkeleen perkele.

Avatessa tallin oven, en nähny ketään. Kaikki hevosetki mussutteli rauhassa mömmöjään ja moneen otteeseen jouduin vilkuilemaan karsinoihin, ku näytti et joka toinen oli vaihtanu väriä, tai sitte Auburnissa olis uusia asukkaita.

Kahvihuoneesta kuulu kupin kilahus tiskipöytää vasten, joten lähemmäs juoksin ekana sinne. Kahvia. Pakko ottaa. Ei pysty muuten. Argh. Oven takaa löyty ihana ja aina mukava Gabriella.
"Jes, en oo yksin ja et oo Isbe" hymyilin ja vedin naisen kylkeeni kiinni tiskipöydän vieressä. "Wadap sister, from another mister ?"

Hevosten syödessä aamupuurojaan päätin hörpätä aamukahvit. Ehdin juuri tallituvalle ja ottaa kahvikupin tiskikaapista, kun ovi kävi ja tutun näköinen mies koppasi minut kylkeään vasten.
"Saat kyllä kiittää onnees etten oo Isabella - mut tiesithän hei, et oot myöhässä?" virnistin Jonnylle.

"Tiedän sen varsin hyvin ja mietin just mite onnekas oon, ettei kumpikaa perijättäristä oo täällä" nauroin. Päästin Gabin "vapaaksi" ja otin mustan kupin kaapista. Siirryin pöydän ääreen ja nojauduin sitä vasten lähes koko painollani.
"Arvaa kuka nukku reippaat kaks tuntii lennon laskeutumisen ja aamutallin välissä" virnistin varmaan väsyneintä irvistystä ikinä.

"Onneks siulla on maailman paras sisko joka saarnan sijaan vaan vähän naljailee." irvistin Jonnylle ja istahdin pöydän ääreen höyryävän kupin kanssa. Mies näytti selvästi väsyneeltä ja sille löytyi selitys.

"No sitten ei ihmekään, että on vaikee aamu." loin jo vähän myötätuntoisemman katseen.
"No, mites Englannissa?"

"Papa don't preach" naurahdin. Gabin istuessa pöydän ääreen, kaadoin myös itelleni kupillisen ja jäin nojailemaan tasoon, jolla keitin asui.
"Hyvinhän siellä, kute aina. Nana on paremmassa kunnossa eikä kukaan oikein tiiä miks. Hyvä vaan, toisaalta" kerroin. "Luntaki sato tossa ennen aattoo" yllätyin itekki uudestaan ja uudestaan valkeasta joulusta Englannissa.

"Mites täällä ? Pahimmat tallijuorut kyl kuuli Ellieltä ku jotku likat oli kertonu joka ikisen liikkeen mitä tääl on ollu, joten skipataan se ja kerroha mite sun pyhät meni ?" tuijottelin kupin pohjaan hajamielisenä. Lause oli enemmänkin monologi ku dialogin jatko.

"Ihana kuulla, että reissu meni hyvin ja että Nana voi paremmin. Nyt on hyvä palata tänne harmaaseen Suomeen. Toki oli täälläki vähän aikaa lunta reilummin." naurahdin. Nojasin kyynärpäillä pöytään ja laskin leuan käsien varaan väsymyksestä johtuen.

"No niissä nyt ei oo mitään kerrottavaa. Asun Kallassa yksin,  eikä miulla oo pahemmin ystäviäkään tai sukulaisia joiden kans oisin tekemisissä, joten aika tavallisesti." jäin miettimään sanomaani. Vaikka olin saanutkin kavereita ja tuttavia tallilta, olin silti aika yksinäinen. Sekin varmaan kyllä korjaantuu jossain vaiheessa kun tutustuu enemmän ihmisiin - ainakin toivottavasti.

"Oh honey-" nostin silmät tummaverikköön ja loin kasvoille mahollisimman ymmärtävän katseen "-Auburnis ollaa kaikki yhtä isoo perhettä. Onneks ei oikeesti koska muute tääl olis insestii. Hurdur" nauroin aitoa mutta erittäin väsynyttä naurua.

"Mut for real. Mut voit pyytää oikeestaa millo vaa Krouvii jos oon vapaalla ja mun parempi sekä fiksumpi puolisko haluu päästää mut lähtee" hymyilin.

"Hyi Jonny!!" nauroin niin, että melkein pärskäytin kahvit joka paikkaan. Onneksi kuitenkin vain omaan syliin. Nousin pöydän äärestä hakemaan pyyhettä ja kuivasin pahimmat kahvitahrat.

"Oon kyllä viihtyny Auburnissa ja aina tuntenu itteni tervetulleeks ettet siinä mielessä oo kovin väärässä siitä perheestä. -" virnistin. Näin väsyneenä jaksoi kyllä nauraa ja virnistellä koko ajan kaikelle. "- Ja mitä Krouviin tulee, en oo käynykään siellä nyt hetkeen joten pitäs joku kerta lähtee!"

Mun kommentti oli näköjää naiselle liikaa ja loppu päivän naisen housuja koristaisi kahvitahra.
"Meki käytii tasan kerran pubissa porukalla, Nana otti kylläki vaa vettä, mut ajatushan se tärkein" hymyilin.

"Millainen Englannissa on pubi verrattuna vaikka Krouviin?" kysyin mieheltä aidosti mielenkiinnosta. En ollut koskaan käynyt Englannissa, mutta se oli yksi haaveeni.

"Haluisin itekki joskus käydä Englannissa, mutta vielä ei oo tullu tilaisuutta lähteä. Jospa ennen ku täytän viiskymmentä." naurahdin.

"Siellä ei oo humalaisia suomalaisia miehiä huutamassa ja haastamassa riitaa" ynnäsin suurimmat erot yhteen lauseeseen. "Mulla on siel ympäriinsä ihmisiä suvun ja muun kautta, et älä si mitää hotellia ala varailee" katsahin tummaverikköä.

"Kuulostaa todella rentouttavalta, täällä saa aina jännittää millon rupee tapahtumaan." hymähdin ja hörppäsin viimeisen kulauksen jo aavistuksen jäähtyneestä kahvista.

"Ja hei kiitos, todella ystävällistä."
Ei tässä mitään lentoja vielä ruveta varailemaan, mutta joskus kyllä otan ja lähden!

"Joo ei oikee ikinä tiiä kuka tulee nurkan takaa, tai no tiskillä vastaan" hymähdin huomattavasti vähemmän huvittuneena. Mieleen palas Vernerin ja Gabin välinen transsihelvetti.

"Shit.. Ollaa istuttu tääl ehk vähä liianki pitkää" vilasin kelloo joka näytti uhkaavasti kellonaikaa olet myöhässä, toistamiseen.

Vilkaisin itsekin kelloa.
"Voi helvetti! Saat kyllä rangaistukseks myöhästymisestä siivota yhen karsinan enemmän." näytin miehelle kieltä ja vein kahvikupin tiskipöydälle.

"Ehkä mä oon sen ansainnu" nauroin. Huuhtelin kupin kraanan alla ja jätin sen tiskipöydälle odottamaan seuraavaa paussia.
"En ees haluu tietää miten kamala aamu tää olis darrassa ollu" pohdin virnuillen avatessa kahvihuoneen oven.

"No niin oot ja oon oikein armollinen ku joudut siivoomaan vaan yhen enemmän." virnistin takaisin. Seurasin Jonnyn esimerkkiä ja huuhtelin kahvikupin altaassa.

"Äläpä muuta virka, mut mennään nyt töihin ettei mee ihan lusmuiluks." sanoin ja lähdin viipottamaan bruneten perässä viemään hevosia ulos.

// loppu