Nothing good happens after 6am (on)

/ sijoittuu 28.11. aamutalli, mukaan @Isabella S. & @Jonathan R., suljettu

Parkkeerasin punasen volkkarini hulppean tallin parkkipaikalle. Pari muuta autoo siinä oliki.  Omani mahtu nätisti Audin ja bemmin väliin. Vilkuilin ympärilleni. Piha oli ainakin nätisti hoidettu ja suuren kartanon väri oli valittu täydellisesti sointumaan tallin ja istutusten mukaan. Oikeestaan, ehkä istutukset oli katottu rakennusten mukaan...

Askelsin pidemmälle pihaan ja siistit tarhat mun oikeel puolel oli selkeesti hoidettu hyvin. Ei tainnu Isabella Sokka ihan paskaa puhuu, et Auburn on luksustalli sisältäen hienot kaikki herkut. Hevosetki varmaan vahattii ja kiillotettii niiku kiiltävät peltilehmät parkissa.


Tallin ovi avautu ja ulos asteli ruskeahiuksinen nuori aikuinen. Nostin kättäni tervehdykseks kauempaa.
"Vikla Markus" esittelin itteni naisen ollessa paljon lähempänä. "Teil on kyl hienot tilukset täällä."

Annalla oli menoa, joten lupasin tuurata aamutallissa. Päätin samalla perehdyttää uuden lomittajan töihinsä  - toivottavasti mies osaisi jotain ja voisi jatkossa auttaa paikkaamaan vuoroissa. Ainakin tulevaa uudenvuoden gaalamatkaa varten tarvitsisimme tallille osaavan työntekijän, sillä suurin osa tallilaisista lähtisi varmasti itse matkaan. Sitä paitsi, mies oli itse ottanut minuun yhteyttä ja kysellyt satunnaisia töitä melko vakuuttavan ansioluettelon kera.

"Hei. Isabella Sokka", sanoin asiallisesti ja kättelin itsensä tallin edessä esitellyttä miestä. Nuori ja komea, näytti oikein pystyvältä fyysiseen työhön, arvioin pikaisesti. "Kiitos. Jotta paikka pysyisi tällaisena, työn jälki täytyy olla hyvää", vastasin viileästi kehuihin kartanosta. "Tehdään ensin vaikka ulkokierros, kun täällä ollaan. Näytän sulle nopeasti tarhat ja ratsastusmahdollisuudet."

Naisen kädenpuristus oli varma. Huhuh.. Tän ihmisen kanssa ei varmaan kannattanu lähtee väittelee. Kiersimme neiti Sokan kanssa tarhat ja brunette kerto vähän tallin hevosten tarhausjärjestyksestä. En uskonu naisen olettavan mun muistavan kaikkee heti, toivottavasti jossain olis lunttilappuja.

Kierrettiin tallirakennus ja eteen avautu iso aidattu kenttä. Sen täydellistä kokoa ei mitenkään voinu hahmottaa kaiken lumen takia, mut kyllä se pienen laitumen mitoista ihan varmasti olis menny.

Neiti Sokka kertoi laidunkauden päätteeksi pidetyistä (muka) leikkimielisistä laukkakisoista tallilaisten ja muiden ratsukoiden välillä. Jatkoimme semi nopeesti sisätiloihin pakkasen alta. Oven takaa paljastu viimesen päälle oleva iso maneesi. Kaikki maholliset koulukirjaimet ja estevaihtoehdot saatavilla.

"Maneesin tullessa kannattaa viheltää, vaikka tässä tää reilunkokoinen välitila onkin. Ja katsomon yläkerrasta pääsee kulkemaan tallivintille, vaikka harvoin sitä reittiä kukaan jaksaa käyttää. Yleensä siellä on vain kisojen buffet."
Käännähdin ympäri ja lähdin viemään Markusta talliin.

"Ovissa lukee hevosten nimet, katso alkuun tarkkaan että annat oikean ruokaämpärin jokaiselle - tosin nekin on hyvin nimetty. Orien kanssa saa tietysti olla tarkempi, ne asuvat tällä pitkällä suoralla ja viimeiset kaksi tuolla toisessa päässä. Tämä tässä -" sanoin, kuljettuani ensin kauimpaan päätyyn. "- on Fellu. Siskoni kärttyinen vanha GP-ratsu, joka syö varomattomia tallilaisia välipalaksi. Sen kanssa saa olla tarkkana ja samalla jämpti. Älä vain anna sen pomottaa sua. Toisessa päässä asuva Leevi on sen poika ja melkeinen yhtä paha, joten varo tosissasi varpaitasi äläkä jää seinän ja näiden väliin."
Katsoin Markuksen ilmettä ja tämä näytti ottavan varoituksen tosissaan - mitä Fellun luimiva ilme ja pari potkua betoniin tuntuivat auttavan. Mies ei kuitenkaan vaikuttanut liian pelästyneeltä, mitä pidin hyvänä merkkinä.
"Herra taitaakin jo haluta aamiaisensa, voitaisiin hakea heinäkärryt", kommentoin, kun Fellu aloitti aamuisen paukutuksensa.

Komea musta hevonen heilutteli korviaan ku tuuliviiri ja pian alkokin orin oma rumpusoolo; puikkoina kaviot ja tom-tomina betoni. Tätä konia pitäsin kyl silmällä. Kipitin neiti Sokan perässä heinäkärryjen olinpaikkaan.

Samassa kuulin oven avautuvan parin-kolmen metrin päässä. Käänsin katseeni tulijaan. Jon. Voi paska.

Olimme matkalla heinävarastoon, kun Jonathan tuli vastaan.
"Huomenta Raynott! Saat ehkä anteeksi viimeisimmän", totesin kiukkuista esittäen. Oikeasti olin suurimmaksi osaksi leppynyt, enemmänkin noloissani.
"Markus, tässä on tallityöntekijämme Jonathan", sanoin ja käännyin miehen puoleen. Jokin ilmeessä oli kuitenkin väärin ja katsahdin Jonnyyn uudestaan. Myös Jonathan oli jähmettynyt ja tuijotti miestä takanani.
"Siis... tunnetteko te toisenne?" kysyin loukkaantuneena. Taas jotain mitä en tiennyt.
Ristin käteni puuskaan ja odotin vastauksia.

Rauhassa istuin kahvilla, kunnes iso paha Fellu-setä kertoi olevan heinien aika. Nousin ylös, kaadoin loputki kahvit kurkkuun ja huuhtelin kupin kraanan alla. Kahdet askeleet kuulu oven takaa. Anna ja Isbe varmaan.

Haroin parit lyhyet suortuvat takaisin paikoilleen, avasin kahvihuoneen oven ja painelin kohti heinäkärryjä. Isabella katsoi nuoren miehen tekemisiä vieressään. Taasko sillä oli joku pojankloppi täällä? Toinen henkilö käänty kattoo mua. Markus. Ei saatana.

Vastasin Isbelle nyökkäyksen muodossa, mutten siirtäny katsetta pois Markuksesta.
"Me.. Tota.. Ööh.. Opiskeltiin Harjussa yhtä aikaa. Samalla luokalla oikeestaan..." miten helvetissä just Markus oli eksyny Kallaan. Eihän tätä paikkaa ees oo kartalla, ellei ihan lähelle Mapsissa zoomaa. Luulin et se eiline visiitti olis ollu vaa sattumaa. Quess I was wrong. Big time!

Nyökkäsin ku hidastetusti Jonin kommentille.
"Jep. Valmistuttii samaa aikaa" ja asuttiin pitkän aikaa yhessä pariskuntana.

Joku Jonathanin katsees kerto, ettei neiti Sokan tulis koskaan tietää meijän kahen menneisyydestä. Häpeskö Jon mua? Otetaas selvää.
"Ollaan myös aikanaan oltu pari" näin miehen silmis liekkejä. Ite kerjäsit tätä.

Vai koulukaverit ja pariskunta. Katsoin molempia ensin epäuskoisena, mutta ilmeistä näin Markuksen puhuvan totta.
Ratkesin yhtäkkiä nauramaan.
"Kuulostaa hyvältä. Ehdin jo pelästyä, miten tässä käy jos meille tulee taas yksi hyvännäköinen mies töihin! Muistat vaan, että Jonnyllä on ihana tyttöystävä. Vaikka ei se välttämättä eksille ole niin ihana..." pohdiskelin kikatukseni jälkeen.

"Jonny varmaan vie ekan kierroksen heiniä, näytän mistä löytyy lisää. Pääsette kyllä vielä juoruilemaan."
Lähdin edeltä kävelemään heinävarastolle, Markus seurasi vasta viiveellä.

Katoin Markusta 'meidän-tarvii-puhuu' -ilmeelläni ja mies nyökkäs lähes huomaamattomasti. Isbe jatko kikatteluaan ku kaksikko poistu heinävarastolle. Markus viel vilkas mua, mutten voinu ku tuijottaa miestä takasin. Et voi, Isabella Sokka, olla tosissas.

Eiku heinien jakoon. Fellulla ainakin alko olee raskaat mielipiteet tilanteesta. Se kuulosti yhtä tyytymättömältä, ku minäki.

Ilme, jonka Jon mulle anto, ei jättäny mitään epäselväks. Tästä puhuttais vielä. Pienellä viiveellä tajusin neiti Sokan jo lähteneen niin kutsuttua heinävarastoa kohti, joten käännyin nopeasti ympäri. Mutta toisin kuin viime kerralla, nyt katoin taakseni.

"Neiti Sokka, anteeks toi jonkinlainen välikohtaus. En tienny ollenkaa joutuvani kohtaamaan Jonia vielä. Varsinkaan eilisen jälkeen.."

Sieltä se sankari saapui, onneksi pahoitellen.
"Jonny se osaa yllättää.. vaan mitähän eilen on tapahtunut, jos saan kysyä?" utelin, ja osoitin miehelle kuivikkeet, lantalan ja heinät.

Näytin seinällä olevaa listaa hevosten heinäannoksista.
"Tuossa on myös pohjapiirros karsinajärjestyksistä, niin voit vähän lunttia mitä heinää kannattaa kasata ensin kyytiin. Joidenkin annokset punnitaan, joillekin annetaan silmämääräisesti. Suurin osa syö säilöä - alahan täyttää sitä kärryä", ohjeistin.
Häivyin itse talliin, kaipa mies osaisi lapata heinää valvomattakin.

Isabella osotteli sormellaan muita oikeestaan ihan tärkeitäki paikkoja tallissa ja samalla heitti ilmoille kysymyksen eilisestä.
"Rehellisesti.. Menin päivissä ihan kunnolla sekasin. Muistelin, et sovittiin maanantai, mut tarkistin sen myöhemmin puhelimesta-" vedin välis henkee ja annoin neiti Sokan prosessoida lausumaani "-joten, tulin sit eile tänne haahuilemaan ja ettimään teitä, mut sen sijaan löysinkin Jonin maneesista upean ruunikon selästä."

Brunette ohjeisti mua heinien kanssa ja tyypillisen pomomaiseen tyyllin tokasi loppuun 'alahan lapata'. No minähän teen työtä käskettyä.

Fellun alotettua oman shownsa, ori oli pakko käydä tsekkaamassa eka. Heitin sille heinät yläoven kautta, sillä en todellakaa halunnu orin yrittävän mitään pakoa Alcatrazista.

Mustiksen mussuttaessa korsia, siirryin Hanin luo, joka myös odotteli viheriää huulien väliin.
"voisaatanansaatanaperkeleenperkele..." manasin hiljaisella äänellä, mut ihan varmasti jos joku olis ollu lähempänä, mun mantrasta olis saanu selkoo.

"Jonathan" jaaaaaaaaaaaaa sieltä saapuisi Isabella. Joko a) nainen ottaa puheeksi perjantaisen lausahdukseni anteekspyyntöineen tai b) nainen tiedustelee mun ja Markuksen historiasta enemmän. Take you pick, Isbe!

Jonathan heitteli heiniä tallin nälkäisimmille, kun pysähdyin tämän kohdalle.
"Onko tämä nyt hyvä vai huono juttu..? Markuksen työhakemus oli hyvä, en tosiaan tiennyt. Ja hänestä tulisi vain lomittaja", katsoin Jonnya aavistuksen huolissani.

"Muutenkin... Hyväksyn anteeksipyyntösi. Viesti oli tosi söpö", virnistin. "Ja anteeksi. En olisi saanut mölöyttää sitä ihan noin. En oikein edes tiedä miten Tommy tuli kertoneeksi siitä... Nukahdin muuten sillä sekunnilla kun pääsin kotiin peittojen alle, en muista sanoiko Thomas oikein mitään. Kai se oli poistunut vihaisena, vaikka kiva että ylipäätään kyyditsi mut kotiin", irvistin nolona.
"Oletteko vielä pahastikin riidoissa..?" kysyin vielä varovasti, ja mietin jännittyneenä veljesten Nanalle lähettämääni viestiä.

Isabella ei ollukka nii vihasen olonen, ku mitä mun nimen lausuminen oli antanu ymmärtää. Suoristin selkäni ja kohtasin naisen katseen tämän kysymyksen seassa.
"Njääh. Se on iha fine. Meijän erosta kumminki on aikaa. Sitä paitsi, ette te voi olla palkkaamat fiksuu ja osaavaa kaverii vaa sen takia, et jollai muulla on joskus menny lusikat jakoo sen kans" katsoin brunettea hetken.

Käännyin seuraavan nälkäisen puoleen, mut näköjää kuulustelu ei ollu ohi.
"Tapahtu mitä tapahtu. Ei siihe enää voi vaikuttaa. Kylläki olisin toivonu mun idiootti-veljeltä parempaa toimintaa ton suhteen" sanoin rauhallisesti lapatessa heinää karsinaan. "Ollaan me nyt iha ok, pyysin Tommyn viel krouviin sillo illalla ja puhuttii siitä-" pidin tauon ja käännyin Isabellaa kohti "-suunniteltii lähtee Englantii vajaaks kuukaudeks."

Otin kärryt matkaan ja jatkoin seuraavan hevosen luo. Mieleen muistui Thomaksen kommentti, ettei ees kehtais kysyy Isbee messii. Sry bro.
"Thomas itse asiassa mietti jos sä lähtisit sen kaverina. Mä kysyin Elliee messiin ja ainaki toistaseks se on innoissaa lähös."

"Hmmm no jos se on sulle ok ja Markus osoittautuu järkeväks, niin kaipa se vois täällä joskus paikata. Katsotaan."
Jonathan näytti olevan oikeastikin yllättävän ok asian kanssa, tai sitten vain näytteli hyvin.

"Ai, hyvä että saitte sovittua ja päätitte lähteä. Markukselle taitaa tulla heti tarvetta, ilmota mulle sitten vaan lomapäivät heti kun tiedät", vastasin huojentuneena. En ollutkaan rikkonut veljesten välejä lopullisesti - mikä teki lähettämästäni viestistä oikeastaan vielä kuumottavamman. Hitto että ehdin jo sekaantua. Joskus tehokkuuden kanssa saisi näemmä olla hillitympi, kirosin ja lähdin kohti kahvia. Jonny kuitenkin jatkoi vielä.

"Hmmm miten niin se sellaista mietti? Ootko ihan varma vai vähän sekaisin? Ellie on sentään sun tyttöystävä, mun asema taas on vähän liian monimutkainen. Olettaen että edes voisin lähteä noin vain", sanoin rauhallisesti. Mitä Jonny oikein halusi? Thomas ei ainakaan ollut tämän takana. Eihän meillä ollut mitään vakavaa ja miehen oli pakko olla edes vähän vihainen. Matkasta ja kohtaamisesta tulisi sitä paitsi aivan liian outo ja kiusallinen.

Naurahdin bruneten kommentille. Käännyin katsomaan tätä ja punnitsin tarkkaan sanojani.
"Ehkä mä oon vähän molempia, mut Tommy on vaa sekasi susta" virnistin hyväntahtoisesti. Otin puhelimeni esiin ja kirjotin Ellielle nopeen viestin. Blondihan oli ite laittanu mut lupaa sanomaa, jos törmäisin Markukseen.

Markus on Auburnin uus lomittaja.

"Höpö höpö, älä liioittele", vastasin, vaikka samalla mietinkin Thomasin aiempaa avautumista tunteineen. Damned!
"Joka tapauksessa se olisi tosi outoa. Varsinkin, jos tupsahtaisin kentälle sun kutsumana. Repiköön jostain rohkeutta kysyä itse, niin voin kieltäytyä uudelleen", naurahdin.
"Hei mutta, mä tarvitsen kahvia. Opeta sille Markukselle jotain. Tuun kyllä takaisin, jossain vaiheessa."

Kunha olin saanu laitettuu heinii valmiiks neiti Sokan näyttämän taulukon mukaan, palasin samoja askelia pitkin takasin lähtöpaikkaamme. Kuulin naisen äänen puhuvan kahvista ja seuraavana näinkin bruneten katoavan johonkin huoneeseen.

"Jon..." en mä tienny mitä olin sanomassa, kunha höpisin "en ikinä olis hakenu tänne töihi jos olisin tienny sun olevan tääl.." potkin heiniä kottikärryjen vieressä, samalla kun mies nosteli heiniä karsinoihin.
"Mut mä tarviin tän duunin, mutsin takii..."

Isbe ehti lähtee enne ku sain sanottuu vastalausetta. Helvetti sentää. Varmasti sanoisin Tommylle et kasvattaa parin ja puhuu naiselle viel ite. En mä mikää kuriiri ollu. Kunha mainittin asiast.

Samas Markus ilmaantu paikalle.
"Markus.. Kuule.. Sanon sulle saman ku Isbelle. Ei ne voi olla palkkaamat fiksuu hakijaa, vaikka olis millane historia toisen kans. Just suck it up. Siit meijä erosta on jo hyvän aikaa" katoin miestä ja toivoin todella tämän ymmärtävän mun olevan ok sen faktan kans, et mies olis Auburnin palkkalistoilla täst edes.

"Ja niiku eile sanoin, kyl mäki auttasin sun mutsii jos vaa voisin. Jos tää on sun tapa, mitä mä oon kieltää. Jos ite kuset, en auta." kuulostin ehk vähä liia kylmält, mut se oli karu totuus. Markus oli nyt mun kollega, ei poikaystävä.

Tuijotin puhelinta raivon täyttäessä mieleni. Olin niin arvannut tämän Jonnyn mainitessa eksänsä olevan hevosihmisiä. Tottakai, kaikista maailman talleista, sen piti tulla juuri Auburniin, jossa sekä minä että Jonny kävimme. Miksei Markus ollut voinut valita vaikka jotain pienempää tallia Kallasta tai jostain lähikunnasta? Oliko se niin rakastunut Jonnyyn, että halusi kaikin keinoin bruneten itselleen, vaikka tiesi tämän olevan varattu? Vastausta kirjoittamatta työnsin puhelimeni takin taskuun ja lähdin harppomaan portaita kohti parkkipaikkaa. Asia piti selvittää, asap!

Parkeerasin Mersun puolihuolimattomasti Auburnin parkkipaikalle ja vedin syvään henkeä, ennen kuin astuin ulos raikkaaseen ilmaan. En muistanut, milloin viimeksi olisin ollut näin aikaisin aamulla tallilla, mutta voisi kai päivän huonomminkin aloittaa. Ainakin jotain lohdullista tekemistä, jos tallissa sattuisi törmäämään ikäviin henkilöihin.

Skannasin katseellani tallikäytävää kunnes paikansin tallikäytävällä henkilön, jota en ollut nähnyt aikaisemmin. Sen oli pakko olla Markus. Kävelin päättäväisenä eteenpäin.
"Moi, kukas sä olet?" kysyin ehkä vähän liiankin terävään sävyyn.

Jonin viedes hevosia tarhaa, se nakitti mut lakasee tallin betonilattian heinästä. Tajusin, mistä neiti Sokka oli puhunu aamulla. Vaatii työtä pitää talli hienona. Samassa pitkin tallin käytävää mua kohti tuli vieras blondi todella ripein askelin. Teräväl äänensävyl tulokas uteli mun henkilöllisyyttä.

"Markus Vikla..." nyökkäsin naiselle huomenet. "Isabella Sokka palkkas mut lomittajaks ja oon vaa treenaamas. Tuskin siis paljoo tullaa toisiamme näkee." Miks mä selitin tätä täysin tuntemattomalle?

"Amanda Sokka, oletan ?" kohistin kysymyksen naiselle.

Kuten arvelinkin, mies paljastui Markukseksi. Tämän olettaessa minut Amandaksi virnistin leveästi. Päässäni juoksi monta villiä vaihtoehtoa, mitä seuraavaksi sanoisin. Voisin ehkä esittää olevani Amanda ja irtisanoa tämän uuden lomittajan, mutta ratkaisu olisi tuskin kovinkaan pitkäkestoinen. Sitä paitsi asia ei kuitenkaan niin tärkeä ollut, että perijätär kannattaisi suututtaa Amandaksi tekeytymällä.

"Hämmästyttävästä yhdennäköisyydestä huolimatta ei, en ole Amanda", hymähdin miehelle. "Ja kyllä mä uskon, että me tullaan vielä näkemään. Mä nimittäin kuulin, että sä havittelet Jonnya takaisin", virneeni vaihtui vihaiseen mulkaisuun.
"Mutta älä edes yritä."

Amanda Sokaksi luulemani naishenkilö ei antanut nimeään tietoo, mut mainitessaan Jonin, arvelin tämän olevan miehen tyttöystävä. Blondi heitti suoraan tiskiin väitteen, et yrittäisin havitella Jonia takasin.
"Siitä ei oo pelkoo. Jon ite sano seurustelevansa ja tehny mulle erittäin selväks, et meijän juttu on pelkkää historiaa."

Olin ite kussu aikanaan asiat ja hoitanu niiden selvittelyn huonosti. Tuloksena oli mun ja Jonathanin ero. "En missää välissä ees oo elätelly toivoo meijän yhteenpaluusta. Kunhan heitin asian ilmoille." siniset silmät selkeesti poras mun kallon läpi toiseen päähän tallirakennusta.

"Oon aidosti onnelline siit, et Jon on löytäny itelleen niinki kaunii naisen ku sinä" ja aidosti olin sitä mieltä. Miks mä haluisin tuhota Jonin ja blondin suhteen. Jonathan selkeesti halus olla naisen kans.