Nothing good happens after 6am (on)

Markus vakuutteli olevansa iloinen meidän puolesta ja perääntyvänsä Jonnyn tavoittelusta, mutta en uskonut sanaakaan. Samalla tavalla Jonna oli yrittänyt ystävystyä ja olla mukava, mutta kuitenkin aivan toiset aikeet mielessään.

"Just. Sano mitä sanot, mutta muista että mä tarkkailen sua. Mä en epäile Jonnya, mutta oon tavannut ihan tarpeeksi sen kieroja ja juonittelevia eksiä", tuhahdin astuen askeleen lähemmäs, tuijottaen miestä niin uhkaavasti kuin vain kykenin.

Naisen astuessa lähemmäs tajusin kuinka lyhyt blondi loppujen lopuksi oli. Pituusero oli huomattava, jonka takia en todellakaa tuntenu itteeni uhatuks.
"Eksiä ? Puhut varmaan Jonnasta. Joo se on kyl yks lehmä" nauroin ääneen. "Kukapa ei sitä naista vihais."

Miks blondi ylipäätää oli tullu tallille? Etti varmaa Jonia.
"Nii joo, Jon on heittämäs viimesiä hevosia ulos. Kai se jossai tuol on" viitoin toivottavasti oikeesee suuntaa.

Vaikka yritin kuinka seisoa ryhdikkäänä, ei pituuseromme vuoksi vaikutus ollut lainkaan pelottava. Kaiken lisäksi Markus vaikutti mukavalta tyypiltä, mikä ärsytti minua entisestään. Yritä nyt tässä sitten olla vakuuttava ja vihainen, kun toinen ei reagoi lainkaan halutulla tavalla.

"Entä sitten?" tiuskaisin miehelle, kun tämä selkeästi halusi minut jo pois kimpustaan. Ja mikä ihmeen Jon? Tottakai kaksikolla piti olla toisilleen ihania pikku lempinimiä, joiden avulla virittäytyä vanhoihin muistoihin.
"En mä sitä etsi, mä tulin ratsastamaan", tuhahdin, vaikka tosiasiassa olin tullut tallille etsimään ainoastaan Markuksen käsiini. Voisin kai siinä samalla ratsastaa Riepun.

Kuulin liiankin tutun äänen puhuvan uudelle lomittajalle aika tiukkaan sävyyn. Laitoin Minan ja Eelan riimut koukkuihin ja astelin kaksikon luo.
"Huomenta rakas-" otin naisen kainaloon ja pussasin tätä päälaelle. "-jos oisin tienny et tuut näi aikasee, olisin jättäny kimon karsinaan."

Markus selkeesti oli vaan huvittunu tilanteesta. En ees voi kuvitella mitä kaikkee Ellie oli sille sanonu, mut nähtävästi ei mitään kovin pahaa, hymystä päätellen. "Jos käydää juomas kaffet eka nii voin tulla sun messii Eelan kans ?" Markus selkeesti vilkuili kelloaan. "Ja Markus hei, jossei sul oo täs mitää tekemist enää nii lähe himaa. Mee kattoo mutsiis."

Samassa Jonny ilmestyikin paikalle, kaapaten minut kainaloonsa. Olin edelleen aavistuksen kiukkuinen siitä, ettei tilanne sujunut lainkaan suunnitelmieni mukaan.
"Ei se mitään", hymähdin Jonnylle tämän mainitessa Riepusta.

"Joo mennään kahville, ja mun pitää kyllä vaihtaa vielä vaatteetkin", tokaisin muistaessani, että olin pukeutunut farkkuihin ja vaaleaan takkiin. Sen kummemmin Markusta enää noteeraamatta lähdin marssimaan kohti tallitupaa.

Blondi poistui paikalta lähes yhtä nopeesti ku oli siihe ilmaantunu.
"Sullaha on näpäkkä tyttö" sanoin Jonille hymyille. "Jos olisin hetero nii varmasti olisin kateelline" naureskelin. Kyl Joninki kasvoil kävi puolittaine hymy.

"Tota, mä voin kyl auttaa sua karsinoiden kans. Kumminki jos oot menos viel selkää, nii sun naises ei tarvi venaa kauaa" tietenki tarjouduin auttaa. Periaatteessaha Jon oli mun pomo. neiti Sokka taas pomon pomo. Kai?

Selasin hajamielisesti hevoslehtiä ja imin kolmatta kuppia kahvia elimistööni. Minun täytyisi kohtuullisen pian siirtyä tekemään oikeita töitäni. Samassa Ellie saapui tallitupaan ja vaalea kaunotar näytti jonkseenkin ärtyneeltä.
"Huomenta Ellie", tervehdin kohteliaasti. Blondi tervehti takaisin ja hyökkäsi kahvin kimppuun.
"Taisitkin jo törmätä Jonnyyn ja Markukseen. Vai oliko se 'Jon' sittenkin", huokaisin. "Markus tulee tosin olemaan täällä töissä vain lomittajana, todennäköisesti siis juuri silloin kun te kaksi olette matkalla."
Katselin Ellien pippurista olemusta enkä kadehtinut naista lainkaan - Jonathan tuntui vetävän puoleensa kaikkia sukupuolia, ja kaiken kukkuraksi käyttäytyi jokaista kohtaan välillä typeränkin ystävällisesti.

Jonny saapui melko pian perästä tallitupaan.
"Saiko Markus tarhata yhtäkään hevosta? Haluaisin miehen osaavan tallin tavat, kun te kaksi häivytte lomallenne. Ja ilmoita pian ne päivät jooko, heti vain kun tiedät. Epätietoisuus aiheuttaa stressiä, eikä minulla ole varaa vanhentua tästä", hymähdin. "Ja jos Markus suostuu tekemään pidemmän päivän, niin hän voi siivota enemmän karsinoita ja jonkun tarhan. Näytät vaan sille toimistosta mihin toteutuneet tunnit merkitään."
Katselin pariskuntaa hetken ja huokaisin. "Saatte mun puolesta ratsastaa vaikka heti, kunhan työt tulee silti hoidettua. Ja jos Ellie viitsit, niin voisit välillä ojentaa miestäsi istunnasta."

"Huomenta", vastasin tallituvassa jo istuvalle Isabellalle ja suuntasin suoraan kahvinkeittimelle, hukuttaakseni ärtymykseni mustaan juomaan. Nyökkäsin myöntävästi naisen seuraavaan toteamukseen ja tunsin ainakin pientä tyydytystä siitä tiedosta, etteivät Jonny ja Markus tulisi työskentelemään todennäköisesti yhtä aikaa.

Olin ehtinyt kaataa kahvin joukkoon tilkan maitoa ja sekoittaa juomaan kukkurallisen lusikallisen sokeria, kun Jonathan astelikin jo tallituvan ovesta sisään. Nappasin hyllystä toisen kupin ja kaadoin kahvia myös poikaystävälleni.
"Kyllähän mä yritän, mutta toi on vähän haastava tapaus", hymähdin Isabellalle, tarjoten sitten Jonnylle hymyillen kahvikupin.

Sovimme miehen kanssa tämän siivoavan tammojen päädystä neljästä kuuteen karsinaan, mä hoitasin sitte toiset kuus kahvin jälkeen.

Astelin tallitupaan, jossa Ellie oli sekottamassa isoa lusikallista sokeria kahviinsa. Nainen otti toisen kupin kahvia ja ojens sen mulle.
"Kiitos. En mä nyt nii hankala voi olla" virnuilin. Tiesin istunnan olevan mulle varmaanki se vaikein, mut treeniä treeniä.

"Markus putsaa nyt osan ja mä toisen puolikkaan, juon vaa kaffet ja meen jatkaa. Otaks sä Ellie kimon ja mummon sisälle kunha ehit ?" Istuin blondin viereen pöydän ääreen. "Ja tosiaa Isbe, oon vähä miettiny et voitas lähtee 18. päivä ja loppiaisena takasin, mitäs oot rakas mieltä ?" katsahdin blondiin.

Hörpin kuumaa kahvia mukista ja tajusin yrittäväni juoda sitä mustana. Kurotin maitotölkkiä pöydän reunalta ja annoin tyttöystävälleni oikein märän ja kahvisen pusun poskelle. "Nii tosiaa-" käänsin katseeni brunetteen "-Nanalra terveisiä" hymyilin oikein leveästi.

"Kuulostaa suunnitelmalta. Toivottavasti Markukselle kelpaa olla pyhiä töissä", sanoin ja kirjoitin Jonnyn mainitsemat päivämäärät nopeasti lehdenreunaan muistiin. Kohotin katseeni nuoreen pariin ja Jonathan moiskautti Ellielle pieniä suukkoja tuon tuostakin. Jos asemani olisi ollut hivenen erilainen, olisin varmasti huomauttanut paria nasevasti ja mauttomasti hankkimaan huoneen. Nyt tyydyin vain hymyilemään nuorelle onnelle ja silmäilemään kesken jäänyttä lehteä.

Jonathan muisti yhtäkkiä jotain, ja tämän möläyttäessä terveisensä Nanaltaan muutuin aivan varmasti hetkessä punaiseksi. Viesti oli siis mennyt perille - vaikka sitä ei olisi edes tarvittu. Hitto sentään, pitikin järjestellä asioita niin tehokkaasti.
"Ai hmm, miten niin terkkuja?" kysyin samaan aikaan nolostuneena ja uteliaana. Koetin vaikuttaa välinpitämättömältä, mutta jouduin vähän köhimään kurkkuani.

"Kuulostaa ihan hyvältä kai", totesin Jonnyn päivämääräehdotuksiin. Pitkä loma kuulosti ihanalta, mutta ehtisinkö valmistautua ja treenata tarpeeksi Kalla CUP:in viimeistä osakilpailua varten. Pyyhkäisin hajamielisenä poskeani, jota brunette oli huulillaan hipaissut.

"Mä meen nyt hakee ne ratsut sisälle", sanoin Jonnylle saatuani kahvikupin juotua ja lähdin marssimaan kohti tarhoja.

"Eiköhän se tee nii paljo ku sille vaa vuoroja annetaan" pohdin ääneen. Mies tarttis joka ikisen lantin äitinsä auttamiseen, joten pari pidempää vuoroo tuskin olis ongelma.

Mainitessani Nanan, Isabella nosti katseena muhun ja näytti hermostuneelta.
"Nii, se soitteli tossa joku aika sitte ja oli huolissaan mun ja broidin väleistä" katoin brunettea pieni hymy huulilla "sun viesti oli antanu ymmärtää selkeellä englannin kielellä, et meil olis välit pahasti riitaantunu" naurahdin.

Ellie oli lähteny hakee hepoja sisälle, joten join kans oman kahvini sillä aikaa loppuun, huuhtelin kupin ja jätin sen tuttuun tapaan tiskipöydän reunalle oottaa seuraavaa taukoa.
"Olis se sulle vastannu, mut se ei saanu viestii perille. Väärä suuntanumero tai jotain. Mut se pyys välittää sulle terveisiä ja pyys käymään joku hetki Englannissa" katsahdin brunetteen. "Nana on aikanaan ollu aikamoinen hevosnainen, iha ku säki" virnistin ja poistuin tallin puolelle.

"Joo sori siitä viestistä, ehdin toimia vähän liiankin nopeasti. Luulin että olette todella pahoissa riidoissa, en olisi muuten tonkinut Thomasin puhelinta. Toivottavasti se ei revi pelihousujaan", hymyilin varovasti.
"Ai hevosnainen? Ilmankos Nana on se ainoa järkevä teidän suvusta. Kiitos terveisistä ja kerro edelleen, tuskinpa sentään tavataan vaikka Englannissa kävisinkin", naurahdin vielä.

Veljesten Nana kuulosti koko ajan ihanammalta persoonalta, mutta tapaamisessa ei olisi mitään järkeä millään tavalla ajateltuna. No, ainakin Ellie veisi Nanan sydämen heppatytön otteella ja kauneudellaan. Hymyilin Jonathanille hyvästiksi ja lähdin hieman tämän jälkeen vielä höpisemään Markukselle käytännön asioita.