What's up ? (on)

// sijoittuu 27.11. illalle, mukaan @Ellie von B., suljettu

Seisoin Ellien oven takana. Miten helvetissä mä voisin selittää kaikki viime aikoina tapahtuneet asiat blondille. Välikohtaus Vernerin kans, Thomaksen ja Isben välien selvittley, Nanan kunto ja viimesenä Markuksen ilmaantuminen Kallaan.

Haroin hiuksii ja yritin miettii jotain sopivia keskustelunalotuksia, mut joka ikinen mitä keksin, kuulosti niin syylliseltä. Paras puolihan oli se, etten ollu tehny mitään väärää. En ainakaan omasta mielestäni. En ollu nukkunu toisten likkojen kans samas sängys, en ollu pussannu ketää toista tai tunnustanu fiiliksiä toista kohtaan. Mun pitäis siis olla iha selvillä vesillä.

Koputin Ellien oveen ja ootin jonkin tovin. Viimesin kerta Ellien asunnolla oli jatkoja seuraava aamu. Illalla olin sanonu Ellielle rakastavani tätä, mut blondi ei noteerannu sitä mitenkään. Seuraavana aamuna saatiin ees jonkilaine sovinto meijän kahen väliin. Kesken mun ajatusten juoksun, blondi avas oven

"Moi.. Sori ku must ei oo kuulunu vähää aikaa. Täs on tapahtunu vähä liikaa" sanoin ja syöksyin ensimmäisenä halaamaan tyttöä. Täähän saatto olla viimenen kerta, ku pääsin blondin lähelle. Mitä vaan vois tapahtuu Ellien tuntien.

"No mä ehinkin jo ihmetellä, mihin maan alle sä oot oikein kadonnut", hymähdin halauksen keskeltä eteiseen astuvalle miehelle ja annoin tälle suukon.
"Tuu vaan joo sisään, otatko kahvia tai jotain?" kysyin mieheltä lähtien samalla kohti keittiötä ja olohuonetta.

Sen jälkeen miehen sanat rekisteröityivät vasta tajuntaani, ja pysähdyin kääntyen kannoillani. "Ai mitä on tapahtunut? Mitenniin liikaa?"
Jonnyn lausahdus oli kuulostanut pahaenteiseltä, enkä voinut ensimmäisenä olla ajattelematta, että tämä olisi taas päätynyt nukkumaan jonkun muun viereen.

Astelin asuntoon ja jätin kengät Ellien töppösten viereen. Mua aina huvitti miten paljon isompi kengänkoko mulla oli blondiin verrattuna, mut olinhan mä tyttöö varmaan parikytä senttiä pidempi.

"Ööää en mää kaffee, mut jos sul mitää muuta on nii yllätä" nauroin tytölle. Seurasin Ellietä keittöön kun nuori uteli jo mitä kaikkea oli tapahtunu.

"Jaa, mistäs sitä alottas... mun broidilla ja Isbellä on jotain vispilänkauppaa, jos nyt juoruista alotetaan-" virnuilin blondille "-ja toisekseen mun mummilla on löydetty keuhkosyöpä. Ei niin kiva juttu tohon perään."

"Ohoh, eikö se oo sua nuorempikin?" hämmästelin viitaten Jonnyn veljeen. Isbe sen sijaan taisi olla reilusti vanhempi, mutta eikai sillä ikäerolla niin suurta merkitystä ollut. En ehtinyt saada vastausta kysymykseeni, kun Jonny jo latoi pyötään seuraavat uutiset. Iloinen ilmeeni valahti kasvoilta ja kiirehdin halaamaan miestä.
"Voi ei!" henkäisin myötätuntoisesti. "Ootteko te läheisiäkin?" kysyin varovasti ja tajusin, etten oikeastaan tiennyt poikaystäväni perheestä juuri mitään, saati sitten puhunut omista vanhemmistani sen enempää.

"Meidän pitäis varmaan puhua vähän enemmän", aloitin vetäytyen halauksesta. "Tai outoa, että me seurustellaan, muttei tiedetä mitään toistemme perheistä."

"Thomas on mua 2 vuotta nuorempi, mut iha yht aikuine ku minäki. Perseilkööt oman elämänsä mite tykkää" naurahdin.

Ellie iski kii mun kaulaan ku sanoin Nanan tilanteesta. Ja blondi myös teki hyvän pointin. Ei paljoa tiedetty toistemme perheistä. Kaipa niitäki asioita pitäs jonku verra valottaa täs.
"Nana on oikeestaa mun isä sekä äiti ollu täs viimesimmät vuodet" selvensin tilannetta Ellielle. "Mut onhan meil täs aikaa puhuu vaikka ja kuinka" pussasin blondia otsalle.

"Okei, entä sun vanhemmat sitten?" jatkoin. Halusin tietää mahdollisimman paljon mahdollisimman pian, sillä pelkäsin suhteemme kaatuvan kohta jo siihen, ettemme puhuisi tarpeeksi.
"Ilmeisesti sulla on aika huonot välit sun isään, mitä aiemmista maininnoista nyt voi päätellä", vilkaisin Jonnya kysyvästi ja tartuin tätä kädestä kiinni, lähtien johdattamaan miestä kohti tuttua valkeaa sohvaa.

"I'd rather not talk about my dad" sanoin blondille tämän vetäessä mua perässään sohvalle. "Mutsi menee jossain. En tiiä tarkemmin, eikä oikein ees kiinnosta. Nana jäi Englantii ku muutettii sieltä Suomee."

Suoraan sanoen yllätyin Ellien yht' äkkisest kiinnostuksest mun perhettä kohtaan, mut olin myös ilonen siitä et likka otti aiheen esille. Tiiä vaikka oltais vaiettu siit iäks.

"Ai, joo ymmärrän", nyökkäsin Jonnylle, kun tämä ei halunnut puhua isästään. "Mun vanhemmat asuu kyllä täällä Kallassa, mutta ne taitaa olla suurimman osan ajasta jossain työmätkoilla. En mä tiedä, kun ei me hirveesti puhuta, niiden mielestä on kai helpompi laittaa mun tilille rahaa kuin soittaa ja kysyä, mitä kuuluu", irvistin.

"Ja muita mun sukulaisia mä en oikeastaan tunne, eikä mulla oo sisaruksia, joten oon välillä aika yksin.."

Ellie avautu myös omasta perheestään ja omalla tavallaan ymmärsin mistä toinen puhui. Vedin blondin kiinni omaan kylkeem ja rutistin tyttöä lujemmin, kuitenkaan rikkomatta tämän luita.
"Voe rakas, onhan sulla aina Auburnin väki" hymyilin blondille.

Päästin tytöstä irti ja kohtasin tämän katseen.
"Yks juttu muute viel olis ja tiiän ettet todellakaa tuu tykkää tästä" tutkin vakavana naisen kasvoja "Mun eksä lähes kahen vuoden takaa ilmesty tänää tallille ku olin maneesis Eelan kans." Odotin lähes kauhulla Ellien reaktiota.

Hautasin kasvoni vasten Jonnyn rintaa ja toivoin, ettei meidän tarvitsisi puhua sen enempää perhesuhteistamme, jotka eivät vaikuttaneet olevan kummallakaan kovinkaan hyvät. Sen sijaan Jonny nosti pöydälle seuraavan aiheen, joka sai minut rypistämään kulmiani ja kohotin kasvoni katsoakseni miestä silmiin.

"Mä kun luulin että Jonnan jälkeen ei tarttis enää törmätä sun eksiin", tuhahdin. "Kuinka monta eksää sulla oikeen on? Että tiedän varautua, jos niitä ilmestyy vielä enemmänkin."

Ellie ei onneks ottanu kommentista nii paljoo lämpöö ku pelkäsin. Hymyilin varovaisesti ja yritin muotoilla lauseen jotenki järkeväks.
"Jonnaa en sillee sanois eksäks, mut tavallaanhan se on. Markuksen kans me oikeestaa asuttii yhes. Mut älä huoli, muita ei oo" harkitsin kaks kertaa, enne ku pussasin blondia otsalle. "Enkä uskonu Markuksen ees ilmaantuvan Kallaan..."

"Markus..?" vetäydyin hieman taaksepäin Jonnyn sylissä, luultavasti äärimmäisen hämmentynyt ilme kasvoillani. Jonnyn toinen eksä oli mies?

"Siis sä oot seurustellut miehen kanssa?" lausahdin epäuskoisena. Minusta alkoi tuntua, etten tuntenut poikaystävääni lainkaan.

Ellien ilme oli todella hämmentyny ja ehk jollai taval myös epäuskone.
"Joo..., oltii kimpas about kaks vuotta..." mitä helvettiä tohon vois kommentoida ? Hei, olen Jonathan, britti sekä bi-seksuaali. How about no.

"Ei kai sulla oo mitään 'meikäläisii' vastaan... Se olis viimene mikä täst tilanteest puuttuis.."

"Siis, en mä sillä", kiirehdin vakuuttelemaan. En missään nimessä halunnut vaikuttaa Jonnyn silmissä mitenkään suvaitsemattomalta, mutta nyt minun piti olla varuillani myös mahdollisista miespuolisista henkilöistä, jotka saattaisivat kiinnostua Jonnysta.
"Oon vaan yllättynyt. Tai siis, mikset sä oo kertonut?"

Hetken aikaa mä luulin Ellien inhoavan mua samantein ku paljasti itestäni enemmän. Blondi kuitenki sano olevansa fine asian kans. Kumminki Ellien ilme näytti edellee epäilevält. Ehk olis pitäny pysyy hiljaa.
"En mä ajatellu sen olevan mikää iso juttu. Oudompaa olis jos oisin täysin pesunkestävä homo ja seurustelisin likan kans... Enkä mä sitä paitsi omasta mielestäni ihan täysin heteromiehestäkää mee.."

"No kyllä mä silti olisin halunnut tietää, vaikka ei se siis tietenkään muuta mitään meidän välillä", totesin yrittäen hymyillä, mutta suunpieleni eivät halunneet totella. "Mutta pääasia, että oon nyt edes suunnilleen kartalla sun seurusteluhistoriasta. Vai onko muita yllätyksiä, joista mun olis hyvä tietää?"

"Ja ihan vielä tiedoks, että mä oon kiinnostunu vaan miehistä - tarkemmin sanottun susta", lisäsin virnistäen.

Vedin blondia lähemmäs "Jos jotai tulee, nii sit ne on yllätyksiä myös mulle" nauroin. Olin hämmentyny miten kevyesti Ellie otti puheet mun eksistä, varsinki Markuksesta.

"I'm glad to hear that" virnuilin takasin. "Noh, mites sun seurusteluhistorias ?"

"Ääh, aika olematon", huitaisin kädelläni epämääräisesti. "Pari juttua Saksassa, mutta ei mitään vakavampaa. Että ei tarvitse ainakaan pelätä, että kukaan mun eksä ilmestyisi Kallaan" naurahdin. Menneiden muistelu sai minut hetkeksi kaipaamaan Saksaa ja entistä elämääni, sekä vihaamaan vanhempiani siitä, että muutimme takaisin Suomeen.

"Oliko tässä sitten kaikki, mitä on tapahtunut sillä välin, kun me ei olla nähty?" varmistin vielä. Jonathanin 'täs on tapahtunu vähä liikaa' oli kuulostanut hyvin vakavalta, ja olin jo pelännyt pahempaa.

Ellien mieshistoria ei välttämättä ollu kovin värikäs, mut kansainvälisyyttä ainaki löyty. Naurahdin hiljaa mielessäni. Ellien kysyessä oliks täs kaikki, aloin empimään, kertosinko mun ja Vernerin ns. yhteenotosta.

"Saatettiin ottaa ehk vähä Vernerin kans yhtee. Kyllähä mä yritin sulta udella mut aika nihkeesti mitää vastasit.." lukitsin silmäni blondiin. Mitä Verneri ties ja mä en?

"No mä olin poissa tolaltani ja saatoin vähän itkeä sille, minkä mä voin jos se otti sen niin tosissaan", sanoin haastavasti.
"Sitä paitsi, en mä sille mitään valehdellut."
Hyppäsin alas sohvalta ja marssin keittiöön hakemaan itselleni lasin vettä. Miksi ihmeessä Jonny syytti minua siitä, jos ei tullut Vernerin kanssa toimeen. Itse oli riitansa aiheuttanut nukkumalla toisen naisen kanssa. Mitenköhän pitkään nämä kaikki vanhat sotkut vielä vaikuttaisivat meidän suhteeseemme?

Lähdin naisen perään keittiöön. Olin nuolassu liia aikasin. Tulihan se pieni draama queen esille.
"Rakas, hei, en mä väitä et olisit valehellu. Enkä yhtää ihmettele sitä et juttelit sen kans. Mä tein paskasesti ja kai mä ansaitsin sen Vernerin ripityksen."
Seisoin blondin vieressä ja pyyhkäisin vaalean suortuvan takaisin korvan taa, josta se oli karannutkin.

Pyörähdin ympäri kohti Jonnya ja suunpieleni nousivat pieneen hymyyn.
"Just niin. Mutta yritetäänkö tästä lähtien olla sabotoimatta tätä meidän suhdetta millään lailla?" kysyin brunetelta ja tarjosin tällekin vesilasia ikään kuin rauhaneleenä.

"Vai että Markus..", hymähdin, edelleen hieman epäuskoisena siitä, etten ollut tajunnut poikaystäväni olevan bi. Taisin olla aika sokea.
"Mitä se muuten teki Auburnissa?" Jonathanin aikaisemmat sanat muistuivat mieleen, eikä tilanne oikeastaan kuulostanut kovinkaan lupaavalta. "Onko se myös hevosihmisiä? Älä vaan sano, että se on joku uus tallityöntekijä!" parahdin.

Otin vesilasin naiselta ja nyökkäsin sabotoinnin lopetukseen.
"Markus oli mun luokalla Harjussa aikanaa. Ja siis rehellisesti en yhtää tiiä mite se osas ettii mua just täältä. Ville, yhteinen kaveri, varmaa kertonu" pidin tauon ja join lasista.

Kävin istumaan pöydän ääreen ja vedin syvää henkee.
"Se sano haluavnsa yrittää mun kans viel. Ja enne ku kysyt enempää, se tietää et seurustelen sun kans. Ite sanoin sille" katoin Elliee silmiin puolittainen hymy mun kasvoilla.

Maininta yhteisestä hevoshistoriasta sai minut irvistämään. Vaihtaisin kohta asuinmaata, jos kaikki Jonnyn eksät muuttavat muutaman kilometrin säteelle Auburnista.
"Älä nyt vielä sano että sulla on ollut tän Villenkin kanssa juttua.."

"No kai sä sanoit sille että et oo todellakaan kiinnostunut ja haluat pysyy kaukana siitä?" tivasin läikyttäen puolet vesilasini sisällöstä parketille. Miten ihmeessä kaikki Jonnyn eksät yhtäkkiä haluaa sen takaisin, eihän tää voinut olla enää todellista.

Ellien mieli tais laukata villisti, sillä nainen irvisti mut mainitessa Villen. Nauroin hetken.
"Ehei, Ville on vaa Ville. Vanha ryyppykaveri ja juorukello."

Tiesin, ettei blondi halunnu mun olevan tekemisis mun eksien kans. Mut Markus oli mulle aikanaan tosi tärkee ja mun luottotyyppi.
"En mä voi luvata et pysyn kaukana siitä, mut lupaan sen, etten hakeudu sen seuraan tahallani. Okay ?"