Sovituksia (on)

Verneri laski Lefan estesatulan telineeseen, josta oli sen tuntia aiemmin ottanut lainaan. Pieleen menneet kilpailut muutama viikko sitten olivat herättäneet epäilykset Loven jumiutuneesta selästä, ja jumiutuneeksi osoittautunut selkä kieli vuorostaan satulaongelmasta. Totuus kuitenkin oli se, ettei miehellä ollut tällähetkellä varaa hakea panttia vastaan satuloita sovitukseen, saati ostaa täysin uutta.

Verneri oli soittanut Amandalle ja sopinut, että voisi Auburnissa käydessään kokeilla sekä Lefan että Riepun estesatuloita Lovelle. Blondi oli tietenkin piikitellyt ja kihertänyt vahingonilosesti kysyessään, miksei Verneri yksinkertaisesti kysynyt samaa Isabellalta, brunetella kun estehevosia oli enemmän kuin Amandalla. Sotaveteraani oli vain tuhahtanut ja todennut, ettei sille olisi tarvetta. Mies katsoi mustaa satulaa huokaisten - oikean satulan löytämisestä tulisi helvetinmoinen työmaa.

Eelan mutustellessa heinien rippeitä tarhassa, kiireettömänä jäin vähäks aikaa kattelee tammaa ja sen kaverien menoo tarhassa. Marraskuine pimeys ei ikinä ollu sopinu mulle ja kaipasin palavasti takasin Englantiin. Ajatuksissani astelin talliin ja siellä satulahuoneeseen. Eela sais rauhassa nyhtää loput korret ku mä katoin sen varusteet läpi.

Avasin varustetilan oven ja kukas muukaan se täällä oli ku Verneri. Hetken aikaa pulasin tamman kamojen kanssa ja mietin pitää suuni kiinni, mut nyt ku täs oltiin, nii miksei ottais jatkoilla näkyneit katseita puheeks.
"Tota Verneri.. Mitä Ellie on kertonu sulle meistä ja tapahtuneist episodeist ?" päätin kohdata miehen suoraan.

Satulahuoneen ovi aukesi, ja sisään astui Jonathan. Jonny. Tallityöntekijä, Ellien poikaystävä. Verneri vilkaisi ulkoisen muodonmuutoksen kokenutta miestä, mutta siirsi sitten nopeasti vihreät silmänsä takaisin satuloihin. Sotaveteraani ei enää kokenut Jonathanin seuraa miellyttäväksi, muttei myöskään jaksanut läksyttää asioista, jotka eivät tälle kuuluneet pätkääkään. Ellie oli tarpeeksi kypsä tehdäkseen päätöksensä itse, ja jos pettävän poikaystävän luo palaaminen houkutteli, niin siitä vaan.

Verneri nosti Riepun estesatulan telineestä ja lähti kävelemään ovelle, kun Jonathan avasi suunsa. Mies pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi britin puoleen yllättynyt, mutta tyyni ilme kasvoillaan.
"Eikö sun pitäis kysyä sitä Ellieltä itseltään?" Verneri kohotti toista kulmaansa ja loi miehelle merkitsevän katseen.

En tiiä yrittikö Verneri vaa v*ttuilla mulle sillä etten muka tienny kaikkee, mut nähtävästi brunette oli se, joka oli jätetty pimentoon.
"Ainakaan Ellieltä en saa murhaavia katseita kymmenen muun ihmisen seurassa" sanoin rauhallisesti.

"Eikä mun oo tarkotus alottaa mitää vihaa kenenkää välille, mut sä oot näköjään kuullu Ellieltä mitä on käyny. Toisin sanoen tiiät hädin tuskin puoliakaan" mä tunsin kuinka mua alko vaa suututtaa enemmän ja enemmän ku sellaset ihmiset puuttu mun parisuhteeseen, jotka ei liittyny siihe mitenkään.

Jonathan alkoi hermostua. Miehen koko olemus huokui tuohtumusta, eikä tämä selvästikään pitänyt Vernerin lähestymistavasta kysymykseen. Sotaveteraani käveli satulapukin luo, laski Kiefferin käsistään ja kääntyi sitten takaisin Jonnyn puoleen.
"Kuule kaveri, mä oon täysin tahattomasti joutunu välikätenä kuulemaan jotain, mitä arvostan tässä maailmassa yhtä vähän ku sotaa ja tappamista", Vernerin ääni oli rauhallinen, mutta kireä.
"Mä en halua tietää kaikkea, mulle riittää että tiiän jo pyytämättä jotain, minkä takia hyvästä tyypistä tuli mun silmissä selkärangaton Mikki Hiiri. Mulla ei oo mitään syytä epäillä Ellien sanoja, mutta ei oo mitään tarvetta myöskään spekuloida teiän suhdetta sen enempää", mies katsoi brittiä suoraan silmiin.

"Pidä vaan huoli, ettei Ellie tuu enää itkee mun tai kenenkään muun olkapäätä vasten sun takia", Verneri lisäsi. Se, mistä mies oli oikeasti huolissaan, oli blondi, joka oli ottanut Jonathanin pettämisen todella raskaasti.

Mies laski satulan käsistään ja alko ripittää mua jostain mikä valitettavan paljon kuulosti kansanmurhalta. Verneri pysy rauhallisena koko setin ajan, mikä omalla tavallaan raivostutti mua lisää.
"Se, et tarjotaan toiselle ihmiselle yösijan katon alta katuojan sijaan leimataan näin pahasti, kertoo täydellisesti nyky-yhteiskunnasta ja miten kaikki onkin jollain asteella kiellettyä joko laissa tai kirjottamattomissa säännöissä" mua vitutti. Yritä nyt auttaa toista henkilöö, kun siitäki saa vaa paskaa niskaan.

"Mä en haluu yhenkä toisen ihmisen kokevan sitä samaa paskaa minkä mä ite oon joutunu kokee läpi." Vedin syvään henkee pari kertaa, yritin tosissani rauhottuu ja kohtasin taas vihreet silmät. "Mä kunnioitan sua ja sun tekoja muiden hyväks, mut en sitä, et lähemmäs syytetään asioista, joista ei tiedetä."

Mitä pidempään Verneri kuunteli Jonathanin puhetta, sitä enemmän keskustelu alkoi tuntumaan puberteetti-ikäisen pojan narsistiselta säälipisteiden keräykseltä. Mies ei voinut irroittaa katsettaan yhteiskuntaa omista ongelmistaan syyttävästä britistä, joka oli heittäytynyt hetkessä varovaisen mustasukkaisesta poikaystävästä universumin suurimmaksi marttyyriksi.
"Mulla ei oo mitään tarvetta syyttää sua mistään. Se, etten hyväksy jotain valintaa, minkä oot elämässäs tehny, ei tarkota sitä että sun tarvii tulla sitä mulle selittelemään. Käytä energias naises hyvänä pitämiseen, älä itsesäälissä kieriskelyyn", Verneri tuhahti hieman pettyneenä siihen, millainen persoona Jonathanista alkoi paljastumaan.

"Eiköhän meillä kaikilla oo omat demonit pään sisällä, ja mun ei liity millään tavalla sun parisuhteeseen. Vilpittömästi toivon että ootte onnellisia", mies sanoi nyökäten sanojensa päätteeksi.

Verneri oli just nii muka asiantunteva ja ammattilainen ku mitä luulin. Mies oli varmasti nähny kaikki maholliset demonit ollessaan maailmalla sodan takia.
"Fuck it. Like I said, I respect you, but don't you dare come to talk to me about cheating, or whatever, on my girlfriend or me mistreating her, 'cos all I did was a give a shelter to another. That's all !"

En tuntenu miestä lähes ollenkaa. Tätä menoo en halunnu, mut jos se pitää mua itsesäälissä kierivänä kakarana, se on pahasti väärässä.
"I think I have my right to have certain expectations about people. You try to live with abusive father for over a decade, while all your ideas and opinions are crushed like glass and everything you say is wrong or a lie. Then come tell me how you feel about yourself" ehei mähän en tän miehen edessä alkais pillittää.

Käännyin Eelan varusteiden puoleen ja otin kuolaimet käsiin lämmittääkseni niitä. Ikinä en ollu tollee purkautunu mun asioista tuntemattomalle, enkä todellakaa tällasen tilanteen pohjalta. Mul oli todella paska olo ja halusin vaa poistuu paikalta. Kuitenki rukoilin ja toivoin bruneten poistuvan eka.

Kaikki patoutumat, mitä nuori mies sisällään kantoi, ryöppysivät syljen ja brittiaksentin kera ilmaan. Verneri ei voinut edes todeta olevansa yllättynyt, sillä koko keskustelun ajan hermostuneen ja hauraan oloiselta Jonathanilta tämä oli suorastaan ollut odotettavissa. Sotaveteraani ei kääntänyt katsettaan pois, vaan tuijotti tallityöntekijän punertavia silmiä hievahtamatta. Toisten tapa suojautua haavoittavissa tilanteissa oli olla hiljaa, toisten toinen äidinkieli. Joillakin se oli luotiliivi.

"Sä avaudut nyt ihan väärälle tyypille: oon pahoillani siitä, että oot kokenu kovia, mutta mulla ei oo mitään intressejä edes yrittää ymmärtää", Verneri puuskahti. Mikä siinä oli niin vaikea uskoa, ettei miestä yksinkertaisesti kiinnostanut Jonathanin elämä? Ehkä toisenlaisessa tilanteessa, mutta ei nyt, kun britti oli selkeästi päättänyt saada Vernerin mielipiteen pettävästä poikaystävästä muuttumaan nyyhkytarinalla.
"Mä en oo millään tavalla osallinen sun ongelmiis, joten tee itelles palvelus, puhu Ellielle. Tai vaikka ammattilaiselle", Verneri pyöräytti silmiään ja käveli reippaasti ulos satulahuoneesta. Tämä sirkus oli jo nähty.