Mitä sä täällä teet ? (off)

// mukaan @Ellie von B. sekä @Danni K., ei avoin #jellie

Ajoin tallin pihaan ja olin tyytyväinen ettei Ellie ollu täällä. En ihan heti ees uskaltais kohtaa blondia. Viimesin puhelu ei menny suunnitelmien mukaan eikä olla sen jälkee puhuttu.

Kävelin tarhoille ja hain Eelan. Coco ihme kyllä jäi nätisti odottamaan omaa vuoroaan kun hevoset haettais sisälle. Eela karsinaan ja mä harjojen kans peräs. Tamma oli rauhassa paikallaan ja talli oli muutenki hiljane. Ainoastaa talliradiosta kuulu Alman Karma. Jep jep. That bitch don’t play. Totta. Nyt oli mun vuoro kokee se.

Tallin ulko-ovi avautu ja kuulin heti tutun äänen, mut vaan yhet askeleet. Ellie oli puhelimessa. Panikoin. Piilouduin Eelan karsinaan ja esitin tammalle harjaavani sen jalkoja. En saanu blondin puheesta selvää ja toivoin ettei se tajuis mua.

Astuin ulos autostani Auburnin parkkipaikalla ja lähdin harppomaan kohti tallia. Juuri sillä hetkellä joku puhelimeni pärähti soimaan. Pysähdyin keskelle tietä kaivamaan kännykkää taskustani. Jos se olisi Jonny, niin tuskin edes vastaisin. Samassa mieleni rekisteröi vaalean bemarin olleen parkkipaikalla jo tullessani, joten punapää tuskin olisi langan toisessa päässä.

Äiti. Miten se nyt keksi yhtäkkiä soittaa. Vastasin puhelimeen tympääntyneellä äänellä.
”Tulisitko sä tänään syömään meille?”
”Onko jotain sattunut?” töksöytin ihmeissäni astuessani sisään talliin. Tuskin äiti huvikseen minua päivälliselle kutsui.
”Ei, ei mitään sellaista. Mutta Patrick ja Robert ovat myös tulossa, tulisit nyt”, äiti maanitteli. Pyöräytin silmiäni. Porukat olivat jo vuosia yrittäneet saada minua tutustumaan isän liiketuttavan poikaan. Yrittivät varmaan järjestää avioliittoa, joka sopi mahdollisimman hyvin bisneskuvioihin.

”Just”, tuhahdin puhelimeen seisahtuen keskelle tallikäytävää, pesukarsinan eteen. ”Ehkä tulen, ehkä en.”
Niine hyvineni suljin puhelimen ja sulloin sen takaisin taskuun.

Astuin toimistosta ulos hymyillen pienesti. Olimme Isabellan kanssa juuri sopineet tarkemmin roolistani tallilla ja olin iloinen, että tulimme molempia tyydyttävään ratkaisuun. Hoidin hevosia, mutta minun ei tarvinnut liikuttaa niitä sen enempää. Jalat maassa, ihan kirjaimellisesti. Olin vain niin onnellinen kun pääsisin jälleen hevosten kanssa tekemisiin. Haitan hoito ja liikutus olivat avanneet minulle elämässäni ihan uuden oven ja oli hyvä, että olin suostunut sellaiseen duuniin. Isabella oli kyllä vähän miettinyt miksen halunnut enää nousta hevosten selkään, sillä olimmehan tutustuneet juurikin niillä kilpakentillä joskus muutama vuosi sitten. Oli vain vaikeaa paljastaa oma rahanpuute kun aiemmin sponsoreita ja vaikka mitä oli riittänyt. Nyt seisoin tyhjän päällä ja sitä en voinut paljastaa varsinkaan Isbelle.

Kävelin tallin käytävällä ja huomasin pesupaikan edessä seisovan blondin. Hetken mietin mennäkö juttelemaan vai ei, koska tämä ei ainakaan sillä hetkellä vaikuttanut kaikista iloisimmalta persoonalta. Halusin kuitenkin tietää millaisia ihmisiä tallilla kävikään kun tulisin nyt käymään täällä enemmänkin.

Jatkoinkin matkaani itsevarmasti blondin eteen.
"Moikka", tervehdin tätä hymyillen. "Danni Kallasvuo", ojensin kättäni esittäytyessäni. "Alan käymään tallilla siis hoitamassa hevosia ja olisi kiva tutustua muihin."

Elliehän se oli. Eikä nainen todellakaan kuulostanu tyytyväiseltä. Nyt mä en ainakaan nostais päätäni täältä esille. Mä en yhtään tiiä, mitä mieltä blondi oli musta just nyt. Halusko se ylipäätään enää nähä mua? Haluskohan se vaan mun katoovan jonnekki pimeelle kujalle Kallan kyseenalasimmilla alueilla.

Kuulu myös toiset askeleet. Voih, toivottavasti se ei olis Mikael Gren. Sillä varmaan olis taas antaa olkapää jota vasten itkee. Mikael oli kyllä just sellanen valkeella ratsullaan paikalle saapuva. Vaikka me oltiin haudattu sotakirves, en edelleenkää luottanu mieheen jos se oli kahestaan Ellien kanssa.

Kuitenkin, vielä pahempaa oli se kuka talliin tullut henkilö oli; Danni. Voi saatanan saatana. Tunnistin äänen jo siinä vaiheessa kun nainen tervehti Ellietä. Mua pelotti niin helvetisti kuulla mitä Ellie sanoo, vai teurastaisko se Dannin siltä seisomalta.

Olin juuri saanut puhelimen takaisin taskuun, kun eteeni marssi kaunis brunette tyttö tervehtien minua hymyillen. Tämän mainitessa nimensä kaikki aistini tuntuivat valpastuvan. Danni? Se ei ollut mikään kaikista tavanomaisin nimi, uskin tässä pienessä tuppukylässä olisi kovinkaan montaa Dannia. Ja millä tuurilla nainen kävi samalla tallilla minun ja Jonnyn kanssa. Päivä tuskin voisi mennä tästä enää huonommaksi. Toivuttuani parin sekunnin alkujärkytyksestä taioin naamalleni kaikista vakuuttavimman, ystävällisen hymyn.

”Moi, kiva kuulla”, hymähdin tutkaillen Dannia katseellani. Tämä siis oli se nainen, jonka Jonny oli vienyt kämpilleen. Minun oli pakko myöntää, ettei brunette ollut hassumman näköinen, mikä sai ärsytykseni kohoamaan entisestään. Jatkoin kuitenkin ystävällistä hymyilyä, vaikka sisälläni kiehui. Mutta pidä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä, eikö niin? Tartuin ojennettuu käteen, puristaen sitä päättäväisesti.
”Ellie”, sanoin nimeni, toivoen ettei Jonny olisi jo paljastanut sitä Dannille. Tämä tulisi olemaan paljon hauskempaa niin.
”Vuokraan täällä Riepua”, jatkoin toivoen, että brunette pitäisi näppinsä erossa minun vuokrahevosestani. Nainen oli maininnut hoitavansa vain yleisesti hevosia, mutta tuskin sentään kaikkia, vai oliko tämä joku uusi tallityöntekijä? Sehän tästä vielä puuttuisi.
”Hoidatko siis mitä hevosta?”

Hetken jo luulin, ettei käteeni tartuttaisi, mutta yllätyinkin ihan positiivisesti naisen esittäytyessä Ellieksi. Se nimi kyllä sopi kauniille blondille kuin nenä päähän, tuumin. Ellie myös kertoi vuokraavansa tallilla Riepu-nimistä hevosta. Sitä nimeä en osannut vielä yhdistää mihinkään nelijalkaiseen, mutta eiköhän sekin tulisi pian selväksi.
"En nyt niinkään hoida ketään tiettyä vaan lähinnä auttelen Isabellaa ja Amandaa jos tarvitaan apua jonkun kanssa. Laitan hevosia valmiiksi kuntoon ja sen sellaista pientä", vastasin hymyillen. "Minulle tarjottiin tuota pestiä kun kävin erään viikon tuossa aiemmin liikuttamassa Haittaa ja onhan se kiva päästä hevosten kanssa tekemisiin näin pitkästä aikaa".

"Ootko sä kauankin vuokrannut jo Riepua ja onko teillä millaisia tavoitteita?" Auburnin kaltaisessa paikassa varmaan jokaisella ratsastajalla oli sellaisia, joten ihan mielenkiinnosta kysyin millaisia Elliellä oli.

Kykin edelleen tamman jaloissa pölyharja kädessäni ja yritin saada selvää kaksikon keskustelusta. Likat olivat lähellä, mutteivat tarpeeks et olisin saanu sanoista kunnolla selvää. Tunnistin kyl nimet, joten ainakin ne tais esittäytyy toisilleen. Mitenköhän pitkään Elliel menee yhistää Danni-joka-nukku-mun-luona tohon toiseen tyttöön, Danniin-joka-muka-sattumalta-asuu-Kallassa.

Eelaa alko varmaan pikku hiljaa kynimään, et kökötin sen jaloissa ja se alko vispailee jaloillaan. Täs vaihees kirosin enemmän sitä, etten ollu sitonu tammaa kiinni, kun sitä et mun (toivottavasti vielä) tyttöystävä ja uus tuttavuus oli kivenheiton päästä musta. Ruunikko alko muuttuu levottomaks ja se saikin hienon idean kääntää itsensä 180 astetta karsinassa, tuupaten mut kumoon pahnojen päälle lyöden pääni karsinan oveen.

"Ai saatana....!" voi helvetti...

"Okei", hymyilin Dannille. Poskipääni varmaan kohta kramppaisivat kaikesta tästä epäaidosta hymyilystä. En oikein osannut päättää, oliko brunette nyt arvojärjestyksessä korkeammalla hoitaessaan useita hevosia. Mutta toisaalta, minä olin sentään vuokraaja ja Danni vain hoitaja.
"Kesäkuusta asti", ilmoitin Dannille, joka alkoi yhtäkkiä kyselemään tavoitteistani kuin työhaastattelija. Minua ei kiinnostanut vastata naisen kysymyksiin pätkääkään, mutta vastasin silti nätisti hymyillen. "Me valmennaudutaan ja kisataan esteillä, mutta tavotteena olis edetä vielä korkeampiin luokkiin."

Samassa havaitsin Eelan pyörivän karsinassaan ja samaisesta karsinasta kuuluvan kiroamista. Koko kehoni jännittyi, ääni kuulosti hämmentävän tutulta. Ei voi olla totta, salakuunteliko se meitä? Vilkaisin Dannia.
"Tuolla taitaa olla joku", osoitin Eelan karsinaa, astellen lähemmäs sitä. Tästähän tulisi vielä hauskaa.

Nyökkäilin hymyillen Ellien vastaukselle, mutta en ehtinyt kysyä aiheesta yhtään enempää kuin viereisestä karsinasta kuului tutunkuuloista kiroilua. Kävelinkin blondin vierellä lähemmäs karsinaa ja vetäisin oven auki varoen kuitenkin säikyttämästä hevosta.

Katseeni nauliutui karsinassa kyykistelevään mieheen, joka näytti vähän liiankin tutulta. En tiennyt heti mitä ajatella tilanteesta, sillä en tosiaan olisi arvannut hänen olevan hevosmiehiä.
"Jonathan?" olikin ainut sana mitä sain suustani katsoessani miestä kulmat kurtussa. Vilkaisin myös lähellä seisovaan Ellieen tietämättä yhtään kuka blondi oikeasti olikaan.

Kaks tuttua silmäparia tuijotti mua. Toinen oli vihasenolonen katse ja toinen hämmentyny. Arvaa vaa kumpi oli kumpi. Rypesin ylös pahnojen päältä ja suoristelin takkia päälläni.
"Tota.. Tere !" kiusaantuneena en osannu sanoo yhtään mitään fiksumpaa. Kumpikaan naisista ei ollu olettanu näkevän mua tänään täällä. Varmasti Danni oli vielä hämmentyneempi.

Ellien kanssa meil oli asiat vielä ihan auki, enkä ollu valmis kohtaa blondia. Kuitenki katoin tätä silmiin ja anelin äänettömästi anteeksantoa.

Katsoin Dannia muka yllättyneenä. "Ai te tunnettekin jo?"
Siirsin katseeni sitten Jonnyyn, jolle soin aluksi vihisen mulkaisun, joka vaihtui nopeasti pirulliseen hymyyn. En takuulla päästäisi miestä vähällä, eivätkä minkäänlaiset selitykset auttaisi tässä tilanteessa.

"Jonathan on tosiaan mun poikaystävä, mutta mun kuuleman perusteella te tuutte niin hyvin toimeen, että älkää antako mun häiritä", naurahdin tekopirteällä äänellä. "Oli tosi mukava tavata, Danni!"
Niiden sanojen saattelemana lähdin kävelemään ulos tallista, kohti parkkipaikalla odottavaa Mersuani.

Mä en tiennyt mitä reagoida siihen, että juuri Jonathan paljastui karsinasta. Minun seurassani ollut Ellie ei kuitenkaan jäänyt sanattomaksi. Blondin ensimmäinen lause ei vielä paljastanut mitään, mutta seuraava saikin minut sitten jo nielaisemaan.

Ennen kuin ehdin juuta tai jaata sanoa niin Ellie sitten lähti tallista, jolloin jäin seisomaan Jonnyn eteen. Lopulta katsahdin mieheen vähän itsevarmemmin.
"Toi oli sun tyttöystävä?" henkäisin katsoen Jonathania silmiin. "Mahtavaa kun sain näin tietää. Minä tyhmänä luulin, että hän olisi jopa ystävällinen, vaikka taisi kihistä kiukusta heti kun vaan kerroin mun nimen..", ristin käteni ja pyörittelin päätäni. Hyvin alkoi ensimmäinen tallipäiväni virallisena hevostenhoitajana. Mahtavaa.

Katsoin blondin perään joka just oli lähes syöksyny ulos tallista. Shit. Käänsin katseeni Danniin joka myöskin katto mua pieni viha silmissään. Shit.
"Ööh.. Joo ollaan me yhes, ainaki toivottavasti..." sopersin brunetelle.

Tervetuloa Auburniin, Danni !