Oh f*ck, not again ?! (off)

// huhuu ? @Danni K. messiin, ei avoin

No nyt mä sit taas onnistuin suututtaa Ellien. Se mätkäs mulle luurin korvaan kesken puhelun ja Danni katto vähän hölmön näkösenä vierestä ku mä aloin kiukuttelee ku viisvuotias.
"Fuck.. fuck... How could I fuck this up again?!" kävelin ees taas ulko-oven ja vastakkaisella seinällä olevan ikkunan väliä. Siinä ravatessa välillä sekunneiks unohin Dannin edelleen istuvan mun sängyllä pelkkä toppi ja alushousut jalassa. Ei munkaa vaatetus kovin kattava ollu, bokserit ja päällä harmaat lökärit. Toisin sanoen, jos blondi olis vaan tullu oven taa, mul ei olis ollu mitään mahollisuutta ees yrittää selittää. Sekunnin murto-osan jälkeen Ellie olis varmaan vetäny avarilla mua naamaan.

"Shitfuckpisscunt..." mumisin täysin omiani ja samalla mua hävetti ku en huomioinu mun uutta tuttavuutta yhtään. Onnistuin sen verran rauhottuu et istuin bruneten kans sängylle. "You have no idea, how hard this last month was for us. And now this. Shitshitshit.." manasin kirosanoja peräkkäin ku mantraa ja heittäydyin selälleni mustalla pussilakanalla vuoratun peiton päälle. Mä tunsin, et mun kyynelkanavista sais uudet Niagaran putoukset, mut en todellakaa kehtais alkaa Dannin nähden pillittää.

Kaikki oli käynyt niin nopeasti yhden Jonathanin saaman puhelun jälkeen, että mä en edes ehtinyt sisäistää mitä oli käynyt. Tyynen rauhallisesti nousin istumaan käsieni varasta miehen sängyn reunalle ja kulmat kurtussa katsoin toisen askellusta edes takas. Tunsin Jonathanin ahdistuksen ja se oikein leijui ilmassa tuomassa lisää paineistusta.

En osannut keskeyttää miehen hermoamista mitenkään ja yritin itse pysyä rauhallisena. Lopulta Jonathan siirtyi sängylle makaamaan ja häntä kuunnellen laskin toisen käteni rauhoittavasti hänen olkapäällensä. Tajusin mitä oli tapahtunut ja kaikki taisi olla minun syytäni.
"Hei, jos te rakastatte toisianne yhtään niin kyllä te tän selvitätte", yritin hymyillä ihan pienesti lohduttaakseni. "Mä voin tulla vaikka sun mukaan kertomaan, ettei mitään tapahtunut."

Värähin naisen kosketusta mun olkapäällä. Se oli yllättävä mut tervetullut. Vaadittais yliluonnollisia voimia et Ellie uskois mua ja antais anteeks. Olin mä blondille kertonu monesti mitä sitä kohtaa tunsin.
"Kiitti Danni, mut sä et tunne Elliee.. Uskallan väittää et just nyt Ellie ei haluu nähä meit kumpaakaa. Ei vähää aikaa." Olin miettiny tallilla poikkeemista tänään, mut olosuhteet huomioon ottaen se sais oottaa.

"Suoraa sanoen en ees tiiä mitä tapahtu. Kai se luulee et jotai isompaaki tapahtu. Kyl sä sen puhelun kuulit..." Niagaran putoukset oli vieläki lähempänö ja tappelin niit vastaan sen minkä ehin. Danni näytti tosi huolestuneelt mun vieressä ja veikkaan et sil oli yht paha olla ku mulla.
"Voi v*tun, v*tun, v*ttu." Manasin manaamistani. "Sori, en mä yleensä näi paljoo kiroile. Ootko muute vieläkää kuullu siit sun kaveristas ?"

"Joo sen mä uskon, ettei se haluu varmasti nähä kumpaakaan ja vielä vähemmän varmasti mua, mutta jos te ette selvitä tätä nopeesti niin ties mitä skenaarioita se miettii. Sun pitää todistaa sille, ettei tää ollu mitään", huokaisin ja katsoin miestä haikeana. En tosissaan olisi halunnut joutua tällaiseen tilanteeseen, eikä tätä olisi käynyt ellen olisi ollut niin humalassa eilen.

"Sori, ei mun ollut todellakaan tarkoitus saattaa sua pulaan", mietin. "Olin ollut ehkä kaikista parhain, että olisin samanlainen kuin ne muut tytöt. Jos torjutaan niin olisi vaan poistunut heti paikalta."
Jonathanin sitten kysyessä kaveristani aloin etsimään puhelinta katseellani. Tajusin kuitenkin heti, että se oli jäänyt takkini taskuun ja siispä nousin sängyltä ylös hakemaan sitä.

Avasin puhelimen ja huomasin kuinka kaverini oli laittanut huolestuneita viestejä perääni.
"Joo, kyllä se näköjään on jo ihan hereillä.."

"Älä ittees soimaa." Todellisuudessa mähän se olin Dannin pyytäny samaa sänkyy nukkumaan. "Sanotaanko et mun ja Ellien matkan varrel on ollu vaikka ja mitä, eikä tää mun asteikolla oo ees huipulla..." muistelin blondin ja Auburnin ratsuttajan herkkää hetkeä keskellä tanssilattiaa.

Danni nous sängyltä ettii puhelintaan ja mies kun olen, silmät automaattisesti hakeutu bruneten takamukseen. Tajuttuani sen ite, lätkäsin kädet mun naamalle etten kattois yhtään enempää tätä kiellettyy hedelmää.
"Tää on tosi outo kommentti, mut viitikkö laittaa housut jalkaa tai jotain...?" mua alko jopa vähän naurattaa ja yritin tukehuttaa naisellisen kikatuksen kämmeniin.

Suljin puhelimeni Jonathanin pyytäessä pukemaan enemmän vaatetta ja ensin hämmennyin asiasta. Olihan sellainen pyyntö aika yllättävä kun oltiin kuitenkin nukuttu samoissa vaatteissa koko yö yhdessä.
Miehen nauru kuitenkin kuului läpi, vaikka tämä selvästi yritti peittää sitä kämmeniinsä. Virnuilin tuolle huvittuneena, mutta etsin lattialta tummansiniset farkkuni ja aloin vetämään niitä paljaisiin sääriini.

"Kuten herra vaatii", naurahdin ja keskityin sitten pukemaan housut ylös asti. Sen jälkeen hymyillen pyörähdin ympäri.
"Joko parempi?"
Katsoin Jonathania huvittuneena ja olin ihan tyytyväinen jos painostavaa ilmapiiriä sai edes jotenkin pehmennettyä.

Jaaaa sieltä iskee aamuinen ongelma lökäreissä. Vedin nopeesti peiton mun selän alta suojaa mun haaroja ja virnistin Dannille.
"Don't mind me..." Olin ihan varmasti punanen ku paloauto. Myönnän, Danni oli kaunis ja tosi mukava. Kyl mä toivoin ettei tää jäis tällaseks "yhen-illan-jutuks-ilman-seksiä".

"Nii oliks se sun kaveri kovin huolissaan ?" kysyin brunetelta. Likka ei ollu saanu siihen edellisiltana mitään yhteyttä, joten kaveri varmaan halus myös tietää Dannin olevan hengissä ja yhtenä kappaleena.

Mua nauratti Jonathanin reaktio ja pyörittelin päätäni huvittuneena. Eihän nainen tuollaista reaktiota voinut ikinä pistää pahakseen, mutta pakko se oli myöntää, että tilanne ei paljoa koomisempi olisi voinut olla. Silti palasin Jonnyn vierelle istumaan, vaikka pidinkin toiseen ihan kohteliasta välirakoa. Pienessä krapulassa oli vaan mukava istua ja lattia ei ollut tällä kertaa kovin kutsuva.

Avasin puhelimeni ja näppäilin nopeasti lyhyen viestin Eerikalle, että olin kunnossa ja haluaisin avaimeni tämän päivän aikana takaisin.
"No nyt se tietää, että elossa ollaan ja toivon mukaan pääsen kotiinkin vielä mahdollisimman pian", hymyilin Jonnylle sulkien taas puhelimen.

"Ja nyt sä naurat mulle !" virnistin naiselle joka istu mun viereen sängylle ja kampesin myös itteni ylös pehmeeltä sängyltä. "Minkäs mä sille voin, älä mun sukupuolta syytä" nauroin Dannille. Brunette sai mun olon tosi rennoks ja yllättävän nopeesti mult oli hävinny mielest aamune draama Ellien kans.

Danni mietti ääneen miten pääsis kotia asti ilman autoa.
"Kaiken oudon mitä tässä viimesen kahentoista tunnin aikana on ollu, ei varmaan oo enää yhtää oudompaa jos tarjoon kyytii ?" katsoin brunettea noustessani ylös ja hakiessa kaapista puhtaan paidan päälle. "Ellet sitte aikonu ohjaa mua johki mettää, hakkaa paskaks ja ajaa pois mun autolla" naurahdin.

Nauroin Jonathanin puheille nousten miehen perässä jälleen sängystä ylös.
"Joo kyyti kelpaa paremmin kuin hyvin", hymyilin.
"Vaikka kyllä tuo jälkimmäinen vaihtoehto kuulostais aika houkuttelevalta. Saisin auton omaan käyttöön", virnistin ja hain takkini pukien sen samalla sitten päälleni.

Mies oli oikein mukavaa seuraa ja olin iloinen, ettei meidän tarvitsisi erota niin synkissä tunnelmissa. Katselinkin kuinka Jonny puki paidan päällensä ja mietin, että taisi sillä olla puolensakin, että tulin kahdesti torjutuksi lähtemättä pois. Tässähän voisi olla hyvän ystävyyden alkua...

//Lopetus!