I got a friend in you (on)

// peliin seuraksi @Lotta, sijoittuu perjantaille 6.10.

Kerrankin oli hyvä päivä, ei liian kylmä eikä vettä satanut. Vaikka syksy olikin tulossa, tiesin kaiken olevan paremmin kuin puoli vuotta sitten. Olin tullut tekemään aamutallia itsekseni ja tähän mennessä kaikki oli sujunut todella leppoisasti. Hevosten ruokinta aamulla oli mennyt yhdessä hujauksessa, samoin karsinoiden siivous. Yksikään kaviokas ei ollut laittanut vastaan tarhoihin viemisen yhteydessä. Odotin Eelalta ja parilta orilta oikein energistä käytöstä, mutta jokainen olikin oikein nätisti.

Siivotessani rehuhuonetta iltaruokien teon jälkeen kuulin puhetta ja kavion kopsetta lattiaa vasten. Avasin rehuhuoneen oven ja tervehdin tulijoita.
"Heipä hei ja miten ihana aamu nyt onkaan!"

Sateeton päivä oli yksi positiivinen asia elämässä. Niimpä kerrankin perjantaina, kun minun ei tarvinnut rientää viettämään työtuntejani hikisessä toimistossa, suuntasin jo aamusta tallille. Mustis oli tarhassa, joten sain hakea sen sisälle. Tänään ori vuorossa hevosen hemmottelupäivä.

Juttelin hieman rauhattomalle Mustikselle niitä näitä ja vein orin suoraan kohti pesukarsinaa, sillä jalat pitäisi pestä tuosta ikävästä liasta ja kaviot tarkistaa.

Ollessamme suunnilleen toimiston oven kohdalla, rehuhuoneen ovi aukesi ja sieltä ilmeystyi Jonathan, joka tervehti meitä erityisen energisenä.
"Ah, hei. Ja kyllä, tänään on ollut tavallista parempi perjantaiaamu."

Lotta ja Mustis, taitavin kouluratsukkomme koko tallissa! En ollut jutellut Lotan kanssa yhtä lausetta enempää sen jälkeen, kun mustan orin loimi oli kateissa. Jotain olin käytävillä kuullut jatkojen tapahtumissa, mutta ne eivät kuitenkaan kuuluneet minulle. En siis ees aikonut kysyä mitään siihen liittyen.

"Kentälle ootte varmaan menossa taivutuksia ja muita koulu-juttuja tekemään?" kysyin parivaljakolta. Minulla ei ollut mitään koulu vastaan, enemmän tykkäsin vauhdista ja vaarallisista tilanteista esteiden päälle.

Jonathan veikkasi, että olisimme menossa kentälle, mutta jouduin kertomaan jotain melko päinvastaista:
"Noh, tänään ei ole vuorossa kentällä ratsastusta saati koulukiemuroita. Mustis tarvitsee välillä hemmottelupäiviä."

Hymyilin miehelle puolittain. Olin ehkä saattanut rakentaa haaveissani pilvilinnoja miehen suhteen, mutta toisaalta oma tilanteeni Annan kanssa oli vielä niin mutkikas, etten edes leikilläni viitsinyt ryhtyä flirttiin. Olinhan toki kuullut huhut hänestä ja Elliestä.

"Vai että hemmottelua, millon on mun vuoro?" katsoin toista punapäätä ja väänsin kasvoilleni parhaimman koiranpentukatseen mitä kykenin. Myönnettäköön, olen hieman flirtti, mutta kuka ei olisi kauniin naisen edessä?

Olimme kuitenkin Ellien kanssa saaneet jotain tolkkua tilanteestamme ja jos en ihan väärää puuta haukkunut, oli Lotallakin jotain säpinää toisen tallilaisen kanssa. En siis tiennyt miksi edes mietin minkään laista flirttiä Lottaa kohtaan.

"Haha. Heti, kun tuot mulle GP kultaa, vaikka Olympialaisista" naurahdin miehelle. Flirttailiko Jonathan minulle? Olin tuskin huomannut miestä sen jälkeen, kun etsimme yhdessä Mustiksen loimea.

"Mutta mun täytyy laittaa Mustis pesariin, ennen kuin se hermostuu" sanoin ja lähdin taluttamaan oria kohti pesukarsinaa.

"Sehän mulla olis tavotteena!" naurahdin Lotalle tämän lähtiessä taluttamaan oriaan pestäväksi. Vilkaisin oria, mutta se ei näyttänyt niinkään kurais... eiku joo, jalat. Aivan.

Seurasin paria pesuboksille ja kyselin vaivihkaa:
"Oliko sulla minkälaisia suunnitelmia tänään Mustiksen kanssa, jos meinaat hemmotella ? Mietin vaan jos saa liittyä seuraan" pakko myöntää ettei minulla ollut tälle päivälle mitään suunnitelmia. Aina jokin tekeminen voittaa yksin koneella olemisen pimeässä yksiössä.

Kiinnitin Mustiksen pesukarsinaan molemmin puolin ja tarkastelin sen yleistä olemusta, kunnes Jonathan kysyi kysymyksensä.
"Käyn nuo jalat lävitse kunnolla, kunnon harjaus ja jouhien selvitys tietenkin ja sit varmaan käyn taluttamassa sitä hetken maastossa. Eli ei mitään kovin ihmeellistä. Toki varailen hierojalle aikaa ja ilmoitan kengittäjälle jalkojen tilanteen, varmaan hokkikenkään jo lyötävä seuraavaksi, mutta ei vielä hokkeja voi laittaa alle." Selitin pitkästi antamatta miehelle suunvuoroa, saati katsekontaktia.

Lähdin kädelläni käymään lävitse Mustiksen karvapeitettä kaulalta alkaen ja samalla tunnustelin myös lihaksia.

Luulinko omiani vai oliko punapää yht' äkkiä muuttunut todella kylmäksi? Olin jotain kuullu uljaan Mustiksen kenkä-/kavio-ongelmasta.
"Mikäs tällä komialla pojalla niissä jaloissa olikaan ?"

Lotasta huokui hienon ja luotettavan hevosihmisen olemus ja tiesin Mustiksen saavan mahdollisimman hyvän kodin Lotalta. Ja parhaan ystävän kirsikaksi kakun päälle. Olin jopa hieman kateellinen siitä, miten ori luotti naiseen ja toisin päin.

Vilkaisin Jonathania.
"Mustis polki kesällä kengän irti oikeasta takasestaan. Samalla lähti pala kaviota, mitä tässä ollaan nyt erikoiskengityksellä parannettu. Ja onneksi se ei ole estänyt treenaamista."

Lihaksissa tuntui hieman jäykkyyttä ja lähestyin kohti oikeaa takajalkaa, joka ei enää onneksi ollut kerännyt nestettä. Nostin kavion ja pyysin Jonathania tulemaan katsomaan.

Lotan pyytäessä katsomaan, astuin lähemmäksi eikä kavio näyttänyt niin pahalta kuin kuvittelin. Kengittäjä oli tehnyt hyvää työtä ja Lotan mukaan treenaaminen oli mahdollista.

"Miten paljon tätä joutuu vielä seurailee ja korjaa? En yhtää tiiä näistä jutuista..." myönsin hieman nolona.

"Hmm. Kavio uusiutuu noin vuodessa, nyt siitä on melkein kaksi ja puoli kuukautta, joten seuraavalla kengityksellä varmaan päästään jo kokeilemaan normikenkää. Vuodenvaihteessa pitäisi sitten kyllä päästä jo täydellä kaviolla menemään. Tarkistan kavion aina ennen ja jälkeen ratsastuksen ja jos jotain epänormaalia ilmenee, ilmoitan kengittäjälle." Kerroin ja laskin jalan maahan.

"Ai se oli niin uus juttu. Mä luulin et siit olis pidempi aika." en todellakaan ollut mikään kavioekspertti, joten en edes lähtenyt esittelemään omia päätöksiäni Lotalle. Ihan kuin minulla niitä edes olisi ollut.
"Meinaatteko tähdätä johonkin tiettyyn tavotteeseen orin kanssa, vai onko treeni ihan vaan ns. omaks iloks ?"

"Noh. Kyllähän me meinattaisiin ainakin vaativan a:n radoilla pyörähtää. Mikael kehui Mustista, kun kävi läpiratsastamassa sen ja antoi toivoa tulevaan."

Tunnustelin takajalan tarkasti kauttaaltaan, jotta pienikin poikkeama olisi tuntunut.

"Noh, sinne kun pääsette niin varmasti koko auburnin porukka on hurraamassa teille" sanoin Lotalle. Itse ainakin ajattelin olla paikalla.
"Mitä Mikael muuten tykkäsi orista ?" En voinut kuvitella Aman suosikkipojan sanoneen mitää pahaa orista, kato nyt sitä ! Se on täydellinen !

"Tykkäsihän hän, ei ainakaan mitään pahaa sanonut." Siirryin luottavaisena Mustiksen toiselle puolelle takakautta.

"Tungeksinko liikaa, jos kysyn mikä se juoru on susta ja Annasta ?" en tiennyt uinko vaarallisilla vesillä, kuten Isben kanssa aikaisemmin, mutta olin utelias.

"Öm, mikä juoru?" Kysyin ja kumarruin tutkimaan jalan alaosia, jotta pienoinen punehtumiseni ei olisi näkynyt.

Eikai Amanda, Mikael, Isabella tai Amanda ollut kertonut mitään siitä, että vietin yhden melko viattoman yön kartanolla?

"Tai no juoru ja juoru... Jatkojen aikana joku, en muista kuka, nauroi mulle ja Mikaelille saunan olevan varattu, ja kaikki muut olivat tuvan puolella." en tiedä menikö nyt rajan yli, mutta se jäi nähtäväksi..

"Ai niin joo. Mulla oli vaan vähän kahdenkeskeistä asiaa Annalle, ei sen vakavempaa." Niin, mutta taisi se siitä vakavemmaksi muuttua, muistelin hymyillen saunan tapahtumia.

Nousin ylös ja siirryin Mustiksen pääpuoleen tutkimaan lihaksia tältä puolelta

Okei, okei, hetken aikaa en tiennyt miten keskustelua olisi voinu jatkaa tästä eteenpäin kunnes muistin tarkemmin aikaisemman loimijupakan.
"Nii hei miten sen loimen kanssa kävi ?" muistin vain nähneeni Lotan kirjoittaman lapun asiasta ilmoitustaululla.

"Noh. Amanda lupasi korvata sen loimen, tosin olin jo tilannut uuden tilalle, kun sain tietää asiasta. Mutta vielä ei ole korvausta kuulunut." Kerroin ja taputin Mustista, joka oli jaksanut seistä yllättävän pitkään paikoillaan, normaalisti viilenevät ilmat toivat siihen pöllöilyenergiaa.

"Luulisi, että Ama haluis hoitaa asiat mahollisimman pian alta pois.. Ainakin se vaikuttaa niin järjestysinnokkaalta tyypiltä..." mietin samalla kun haroin hiuksiani. "No mut hyvä et se sano korvaavansa sen. Eihän tossa olis ollu mitään järkee, et oltais vaan haistateltu ja lähetty pois paikalta."

"Ei Amanda kyllä kovin iloiselta vaikuttanut. Kaipa oli vetänyt enemmänkin kuin herneenpalon nenäänsä jo heti aamusta." Sanoin.

Otin valmiiksi varaamastani harjapakista kumisuan ja aloin pyöritellä sillä Mustiksen karvaa. "Niin, sä nykyään vuokraat Eelaa?"

"Aijaa.. Ootko varma ettei sillä ollu siellä herneenversoo juurineen päivineen" nauroin. Lotta jatkoi puuhaamistaan orin kanssa ja kyseli Eelasta. "Joo mä sain sen nyt nähtävästi sitte 'pysyvästi' itelleni kun edellinen vuokraaja oli joutunu lähtee jonnekki pidemmälle. Tai ainakin mä kuulin jotain sellasta. En koskaan ehtiny ees näkee sitä."