I got a friend in you (on)

"Niin, on pelattava niillä korteilla, mitä saa, mutta aina voi yrittää bluffata." Kerroin hieman vakavampana, ehkä jopa juonikkaana.

"Mitäs ton pitäis tarkottaa ?" katsoin kiinnostuneena Lottaan.

"Niin kumpi? Sulla on tietyt elämän perusasiat, kuten työ, harrastukset ja koti esimerkiksi, miten ja mistä saat töitä, mitä harrastat... ja jos bluffata aikoo, voi aina keksi itselleen uuden identiteetin, ostaa kalliit vaatteet ja iskeä komeita miehiä." Kuvittelin itseni iskemässä pikkutakkiin pukeutunutta Jonnya jossain Helsingin trendibaareista.

"Yhhyh... Uus identiteetti olis kyl mulle liikaa. Hyvä että saan nyt pidettyy pääni kasas... Se että pitäis alkaa toista elämää perustaa siinä sivussa ja vielä muiden tietämättä. Joo ei kiitos, I'll pass on this one..." katsoin Lottaa hämilläni. Mitä nainen ei kertonut?

"Niin. Toki, jos olisi vähän enemmän rahaa ja aikaa, saattaisin viihtyäkin vietellen jonkinlaista kaksoselämää." Pieni valkoinen valhe, ennen kesää ja Auburnia olin paljonkin viettänyt aikaa ostellen kauniita vaatteita ja viettäen iltoja hienoissa ravintoloissa, joihin piti tehdä varaukset monta päivää etukäteen. Aina, tietenkin, salanimellä esiintyen.

"Mä mieluummi käyttäisin ne rahat matkusteluun taikka hevosiin. Double life ei kuulosta taikka tunnu yhtään omalta jutulta..." sanoin suoraan.

Jonathanin sanat osuivat kyllä itseeni. Kyllä minäkin tahdoin matkustella, mutta toisaalta, en voinut jättää Mustista kahta päivää pidemmäksi aikaa. Täydellisen hevosenomistajsan syndrooma taisi vaivata minua. "No, jos olisi mahdollisuus matkustaa."

"Etkö luota siihen et joku sais pidettyy oris aisoissa tammojen kanssa ?" katsoin Lottaa.

"Olen vain tarkka kaikesta. Etenkin liikunnasta. Ja Mustis on pitkälti yhden ihmisen hevonen." Kerroin.

"No se tietenkin hankaloittaa kaikkee" totesin. Itselläni ei moisesta ollut kokemusta, mutta olin pitkään miettinyt omaa hevosta.

"Niin. Hevonen tuo paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Ei se ole sitä, että voi ratsastaa, milloin huvittaa." Kerroin.

Vähättelikö Lotta mun tietämystä hevosista ja elämästä niiden kanssa...? En keksinyt mitään sopivaa vastausta joten pysyin hiljaa.

En tiennyt olinko loukannut Jonathania jotenkin, joten vaivautunut hiljaisuus laskeutui välillemme.

Lopulta sain kysyttyä:
"Enkai sanonut hassusti?"

"Et tietenkä.. Jäin vaan miettii tota mitä sanoit hevosen omistamisesta" ja tottahan se oli. Sitä mä mietin aika useinkin, varmasti enemmän kun mitä Lotta kuvitteli.

"Välillä olisin ihan iloinen, jos ei meni reilua tonnia kuussa hevoseen. Lisäksi kaikki aika, minkä voisi käyttää toisin.." sanoin mietteliäänä. Auburn ei ollut halpa, mutta oli lähellä.

"Uskon... Oon vähän miettiny omaa hevosta, mut ajattelin ensin saada täältä kaikki maholliset opit irti ennen nii suurta hankintaa. Sitä paitsi, Auburnissa ei ees olis tilaa, mikä tarkottais tallin vaihtoa" en halunnut ajatella kaiken tämän jättämistä taakseni. Kallassa, oikeastaan Auburnissa oli kaikki mitä kaipasin.

"No, ei sitä tiedä, jos joku hevonen lopetetaan tai myydään tai joku yksäreistä lähtee." Olisin ollut suorastaan riemastunut, jos vastuuvalmentajani pitäisi välit poikki siskoonsa ja saisi lähtöpassit tallista. Mikael Gren olisi varmasti paljon sopivampi valmentaja ja samalla talliin tulisi mukavasti tilaa.

"Toisaalta mun mielestä tääl on kaikki aikalailla hyvin just tälleen. Vaikka siskoksilla onkin väkillä vähän erimielisyyksiä, se kuuluu vaan asiaan" totesin. Olin täysin tyytyväinen siihen miten Auburnissa asiat oli. Eikä Isabella ollut läheskään niin kylmä mitä aluksi luulin, mistä tietää vaikka Amandallakin olisi se parempi puoli.

"Niin. Ei minullakaan ole valittamista. Hommat sujuu, eikä hevosia ole jätetty hoitamatta, sehän olisi kamalaa." Sanoin. Olin kyllä tyytyväinen palvelujen laatuun, harmi vain, etten voinut vaikuttaa omistajiin tai muihin asiakkaisiin, vai voisinko?

"No eikös se oo tärkeempää verraten kinasteleviin omistajiin ?" naurahdin. Tiesin ettei kaikki voisi tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta yhteisen hyvän vuoksi kannattaisi ainakin yrittää ja siitä syystä hymyilin Lotalle valloittavinta hymyäni, ihan vaan ettei jäis mitään hampaankoloon.

"Niin. Kiitos, että olet pitänyt Mustiksesta hyvää huolta. Ja kerro kiitokseni toki muillekin. En sano sitä turhan usein, mutta olen todella kiitollinen palveluista ja niiden toteutuksesta." Sanoin hymyillein takaisin vähitäänkin yhtä valloittavasti.

"Mitäpä sitä kiittelemään, työtänihän mä vaan teen" naurahdin. Oikeastaan oli ihan mukavaa kuulla kiitosta, ainakin hoku oli huomannut työn tuloksen. Tai no tässä tilanteessa se, että jälki olisi näkynyt huonosti voivassa eläimessä olisi ollut paha. Todella paha.

"Ei kun oikeasti, täällä on paikat tiptop ja pienetkin asiat hoidetaan heti pois alta. Toisin kuin monessa paikassa missä olen ollut. Niissä on saattanut lojua vielä korjauskelpoiset tavarat pitkiäkin aikoja kasassa ja rikkinäiset ämpärit kasaantuivat aina jonnekin. Täällä on kuin jossain Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa!" Ylistin miestä maasta taivaisiin sanojeni takana.

"Tietenki me halutaan Annan kanssa pitää paikat siistinä, ja sitä paitsi jossei pidettäis, Isbe ja Ama jahtais ainaki mua ympäri tallia tälläki hetkellä" nauroin ääneen.

"Haha, joo. Mistä sitä ikinä tietää, vaikka minun kehujeni avulla saisitkin työtarjouksen Wienistä?" Naurahdin. Täältä puuttui enää vain marmoripylväin ja kult reliefin varustettu ratsastushalli, kaikki muu taisi ollakin jo.