I got a friend in you (on)

"Jos multa kysytään niin kahvi saa pysyä ihan kahvina. Varsinkin Pariisissa oli vaikeeta löytää kunnon kahvia, kaikkialla oli vaan espressoja." mutisin. Kahvi kahvina ja naiset naisena. Jeps.

"Onhan ihan kahvi ok, mutta ah ne herkulliset kahvit, joita polen voinut maistella vain Helsingin reissuilla.." mieleeni muistuivat monet huumaavan ihanat kahvikokemukset työmatkoilta. Olin todellinen kahvin ystävä.

"Mä oon ihan tyytyväinen Kallan tarjontaan, viimestään Kytömäeltä mä löydän mitä tarviin. En itse asiassa oo käyny Helsingissä sen jälkeen kun lennettiin Hesa-Vantaan kentälle aikanaan."

"Ai. Mä käyn siellä melko usein, koska työt. Tosin eipä siellä ole muuta kuin kahvia ja joku vähän erikoistuneempi hevostarvikeliike, missä itse viihdyn. Toki yöelämä on oma lukunsa." Kerroin virnistäen

"Yöelämä on varmaan viimenen mitä sieltä lähtisin hakemaan" naurahdin. Baarit eivät olleet lempiasioitani, Kallan Krouvissa kyllä viihdyin, mutta en tanssipaikoissa.

"Vain silloin, kun pomo tarjoaa hotellimajoituksen. Eli projektien päättyessä. Ja suhteilla pääsee melko mielenkiintoisiin paikkoihin. Harvoin siellä missään räkälöissä tai teinitanssidiscoissa käyn. Varakkaat nuoret miehet ovat enemmän mieleeni, mutta vain, koska suurin osa varakkaista naisista on umpiheteroita." Paljastin hieman salatummasta elämästäni.

"Jaa että rikasta kumppania sä metsästelet, ihanko yhen illan jutuksi vai pidempään parisuhteeseen ?" en oikeastaan odottanut tähän vastausta, mutta olin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan Lotan vastauksen sellaisen saadessani.

"He ovat kohteliaita, iloa silmälle ja saampa ilmaisia juomia. Mutta en minä heitä järjestelmällisesti käy kaatamassa hotellivuoteisiini. Useimmat sitä paitsi ovat varattuja." Ja siitä huolitta kovin koittavat kaataa minut omaan hotellivuoteeseeni siinä onnistumatta.

"Noh, ei se oo este vaan hidaste" vinkkasin Lotalle silmää. Valitettavasti tiesin useita tapauksia joille parisuhde ei ollut mikään este. Enemmänkin haaste.

"Niin, heille. En viitsi särkeä parisuhdetta pelkän unelman, jota ei voi koskaan toteuttaa, takia." Kerroin viisaasti. Niin, ei yksikään heistä varmaankaan sopisi ailahtelevaan elämääni ja lähes omien sääntöjeni mukaan pelaamiseen. Heistä en välittänyt kuten Annasta tai Jonathanista. Mielestäni he kuuluivat samaan roskakasaan kuin Amanda ja Isabella.

Näin Lotan silmissä tämän mielessä liikkuvan paljon enemmän kuin mitä nainen sanoi ääneen, mutta eiköhän meillä jokaisella ollut oikeus pitää miettietä omina. 'Vaikka sulla on mielipide, sun ei tarvi sanoo sitä.' näin Nana mulle opetti. Hörppäilin kahviani rauhalliseen tahtiin ja vilkuilin ikkunasta. Aurinko jaksoi jatkaa paistamistaan.

"No, se siitä yöelämästä. Täällä käyn vain lähibaarissa yksillä." Sanoin hetken kuluttua.

"Joo en mäkää täällä oo enempää bilettäny. Eikä Kallassa taida olla yökerhoja. Kallan Krouvi on ihan ok. Siellä oon ite käyny useampaan otteeseen."

"Mhhmh.. en olekaan käynyt siellä sitten sen jälkeen, kun kuulin vakiasiakkaiden puhuvan Auburnista..." paljastin ajatuksissani tajuamatta paljastustanu oikeastaan.

"Ai siellä on sellasta liikkeellä ? Mä en oo kertaakaan kuullu tallin nimee siellä, ellen ite oo sitä sanonu" haroin hiuksiani. Nousin sen verran ylös, että sain riisuttua punaisen hupparini pois. Kahvinjuonti oli käydä urheilusta, kuumahan siinä tuli!

Vilkaisin sivusilmällä miestä, joka riisui hupparinsa. Olihan siellä alla ihan hyvännäköinen kroppa.

"Niin, se oli heti silloin, kun Mustiksen loimi oli rikottu ja kynttilä jätetty käytävälle. Mutta salakuuntelun juoni onkin sulautua massaan, eikä mainostaa olevansa tekemisissä Auburnin kanssa." Kerroin. Toivoin, että baarimikko ei ollut paljastanut yhteyttäni Auburniin.

"No siitähän on ihan hyvin aikaa. Eipä täällä mitään suurempaa skandaalia oo tapahtunu mun tietääkseni..." pohdiskelin ääneen. Olimme istuneet Lottan kanssa kahvihuoneessa jo jonkin tovin ja selkääni hieman pisteli. Nostin kädet ylös ja venyttelin oikein makoisasti.

"No, olihan pian sen jälkeen se lehtijuttu, mutta ei kai muuta. Minun varmaan pitää piakkoin ottaa uusi vakoilukierros baarissa. Josko saisin baarimikon kertomaan kaiken, mitä on kuullut." Kerroin juonikkaana. Pyrin tuijottamaan kahviani Jonathanin venytellessä, mutta silmäni eivät voineet olla välillä kurkkimatta hänen paidan lävitse piirtyviä lihaksia. Antaisin hänen kyllä kantaa itseni vuoteeseen.

Huomasin Lotan vaivihkaa katsoneen minuun kun venyttelin. Mitä? Oliko mulla naamassa jotain? Oliks mun paita likanen?
"Sielläki taitaa vaan ne kantaukot käydä. Naapurikunnassa taitaa olla se nuorten juoruilijoiden paratiisi olla...?"

"Etkö tiennyt, että keski-ikäiset mammat ovat pahimpia juoruilijoita? Sitä paitsi, tykkään, että kapakka on kävelymatkan päässä kotoa." Kerroin Jonathanille, joka vaikutti hieman kummastuneelta.

"Nami nami, keski-ikäsiä naisia lähellä vaihdevuosia. Mikäs sen parempaa" ääneni huokui sarkasmia ja rukoilin Lotan huomaavan sen. En ollut nähnyt Lotassa paljoa huumoria ja halusin palavasti saada sen esiin. Ei kukaan voisi olla niin tosikko, eihän?

"Ja kännistä valitusta, kun ukko ei tee mitään tai tekee jotain. Oikein musiikkia korvilleni." Naurahdin. Olin tajunnut miehen sarkasmin, joten tartuin syöttiin.

Jes, Lotta tajus. Sil on huumoria! Whihii! Tanssin mielessäni ja toivoin ettei ajatukseni paistanut kasvoiltani kuin aurinko. "Parasta on kuulla kuinka hampaasta lähti paikka irti ja luomi sisäreidessä sen kun kasvaa !"

"Ja ikuiset ylpeilyt teinityttären juuri saamasta lapsesta tai pomosta, joka uhkaa yt-neuvotteluilla." Mies näytti nauttivan keskustelusta.

"Hyh, ei kiitos mulle sellasta tulevaisuutta. En  kaipaa mitään noin turhaa elämältä. Mut toisaalta, I take what I can get."