I got a friend in you (on)

"Niin, no. Kymmenen vuotta tekee jo aika paljon ikäeroa, osa heistä oli vielä nuorempia." sanoin melko vaisusti. En tahtonut ajatella ikääni, naisten ikääntyminenhän tunnetusti loppui kahdenkymmenenviiden ikävuoden kohdalle.

Jouduin taluttamaan Mustiksen mahdollisimman kaukaa tammatarhoista, mutta silti se päätti hirnua tervehdyksensä. "Mä luulen, että meidän on parempi varmaan mennä sisään katoksen kautta."

"Ehkä ei kiusata kilttiä poikaa syntisillä naisilla tän enempää" naureskelin ja painelin Lotan perässä parivaljakon valitsemaa reittiä.

En oikein tiennyt, ajatellako Jonathanin lauseesta tätä itseään vai oriani, joten jätin kommentin omaan arvoonsa.

Talutin orin sivuovelle ja pääsimme tälläkertaa ovesta rauhallisesti sisään talliin.

Suljin oven perässäni, ettei talliin tulisi yhtä kylmä kuin mitä ulkona oli. Puikkelehdin orin kyljen vierestä Lotan rinnalle ja koska tallin "eteinen" oli hieman ahdas kahden henkilön ja hevosen olla rinnakkain, olimme tosiaankin toisemme ihoilla; Lotta kiinni orin kyljessä ja minä Lotan.

"Mä meen keittää kahvii, säki varmaan juot ?"

"Ömh. Joo, toki." Sain pirteästi sanottua, vaikka kieltämättä olin hämmentynyt miehen läheisyydestä.

Luikahdin Lotan viereltä kahvihuoneeseen keittämään oikein vahvaa kahvia. Aikainen herätykseni kolkutti nyt oven takana ja tarvitsin kipeästi kofeiinia.

Vein Mustiksen omaan karsinaansa ja vaihdoin suitset riimuun. Harjasin orin vielä päällisin puolin siistiksi ja loimitin sadeloimella, sillä ilma oli käynyt tuulisemmaksi kuin aamulla.

Selasin Ilta-Sanomien otsikoita kahvihuoneessa samalla kun odotin sumpin valmistumista pannuun. Tallin puolelta ei kuulunut pihaustakaan, olikohan Lotta lähtenyt viemään Mustista vielä ulos ?

Suljin Mustiksen karsinan oven suuntasin taukohuoneen ovelle, jonka avasin raolleen.

"Käyn heittämässä Mustiksen tarhaan, niin voin sitten tulla kahville." kerroin miehelle, joka luki lehteä.

"Joo ei mikää paniikki, taitaa keitinki olla kohmeessa tosta viileestä ilmasta" naurahdin punapälle joka oli ovenraossa.

Suljin oven ja otin Mustiksen ketjunarun karsinan ovesta. Kiinnitin sen tuttuun tapaan turvan päältä ja lähdin viemään oria tarhaansa. Matkalla ori taas huuteli 'naisilleen', mutta pääsimme kuitenkin ehjinä tarhaan ja minä takaisin talliin.

Olin kaatanut molemmille kahvia valmiiksi kuppiin, maitovaralla tietenkin. Mulla ei ollut mitään muistikuvaa millasena Lotta joi kahvinsa..

Avasin tallituvan oven ja katsuva kahvin tuoksu toivotti minut tervetulleeksi. Jonathan oli kaatanut kahteen kuppiin höyryävää juomaa.

"Mä jätin pienen maitovaran kun en ollu ihan varma juotko mustana vai et" selitin vajaan näköistä kuppia pöydällä.

"Ah kiitos. Maidolla ja sokerilla. " kerroin pirtsakasti ja nappasin pienestä jääkaapista maitopurkin, josta tarjosin ensin Jonathanille.

"Laitampa korvan taa" naurahdin. Lotan pidellessä maitopurkkia kädessään kysyvä ilme kasvoillaan, tajusin nostaa kuppiani. "Aa joo, kiitos" mutisin.

Kaadoin maitoa Jonathanin kuppiin toivottavasti sopivan määrän ja sitten omaani. Palautin maidon paikalleen ja nappasin lusikan sekä sokeripurkin, mistä mittasin omaan kuppiini.

"Ootko sä kauanki ollu kahvin ystävä ? Mitä mä oon kiinnittäny huomioo, niin lähes kaikki taitaa juoda tääl kahvia" mietin hörpätessäni sumppia.

Sekoitin omaa kahviani, kun Jonathan kysyi. "Öm.. Kauanko? Sinä olet varmasti ollut vaipoissa vielä silloin. Ja varmaan täysin tietämätön, että on edes Suomi-nimimen maa olemassa." Kerroin. Olin juonut kahvia pidempään kuin muistin.

"Uskaltaako sitä udella neidin ikää ? Vaikutat kuitenki aikas nuorelta, 25 ehkä ?" katsoin Lottaa hämmästyneesti. Punapää ei mitenkään voisi olla paljoa mua vanhempi.

"Kyllähän sä tiedät, ettei naiset ikäänny enää 25 jälkeen. Joten 25 on ihan hyvä veikkaus." Sanoin, ja kauhun sekainen ajatus seuraavan syntymäpäivän lähestymisestä kävi mielessäni.

"Aivan, totta totta" naurahdin. Mulle oli pienempänä neuvottu olla kysymättä naisilta niiden ikää tai painoa, mut kai sitä ikää sai udella?

"Paljos itse olet, 20?" Kysyin ehkä jopa hieman uhmakkaasti.

No sehän tuli kuin tykin suusta? "22 oikeestaan" vastasin. Kukaan ei aikaisemmin ollut luullut mua kakskymppiseks, ainakaan et mä olisin kuullu. Ikinä. Nauroni mielessäni.

"No, melkein sama. Oh. Kahvista puheen ollen, kaipaan jonnekin kunnon kahvilaan ja erikoiskahveja." Kerroin miehelle.