I got a friend in you (on)

"Mä en oikeastaan tiedä, kävikö se koskaan täällä, en itsekään nähnyt häntä koskaan, kuulin vain huhua, että sellainen olisi." Kerroin ja jatkoin Mustiksen puunausta.

"Höh... Noita kuulee jonkun verran muillakin talleilla, et haetaan vuokraajaks ja paikan saatua käydään jonnin aikaa ja sitte kadotaan. Mut eihän sille tietenkää mitää voi, jos elämä ympärillä muuttuu ja sen muutoksen mukana pitää mennä.." mieleeni tuli vanhempien ero, mutta yritin karistaa huonot muistot mielestäni. Nyt ei olisi aika masistella.

"No joo. Itseäni ottaa päähän, kun Mustiksen vuokraaja ei ole vieläkään ottanut mitään yhteyttä sen jälkeen, kun ilmoitin hänen saavan paikan. Luulisi, että edes pienen viestin voisi laittaa."

Otteeni muuttuivat voimakkaammaksi tuohtumuksesta.

"Siitähän on jo ainakin viikko, vai ? Ite olisin kyllä tossa vaiheessa alkanut hakemaan uutta tilalle, sillä varauksella jos siitä hakijasta yht' äkkiä kuuluisikin." huomasin Lotan mielialan muuttuneen. En tuntenut punapäätä niin hyvin, jotta olisin osannut piristää naista.

"Siis ilmoitin hänelle jo neljä viikkoa sitten, että paikka on hänen, mutta ei mitään. Noh, onneksi ollaan pärjätty ilman, mutta kyllä minäkin voisin kaivata yhtä vapaapäivää viikossa." Kerroin.

Kiersin Mustiksen toiselle puolelle ja jatkoin sukimista.

"Toivottavasti prinssi, tai prinsessa, uljas sapuu apukäsiensä kanssa paikalle. Ite tarjoutuisin auttaa, mut mulla ei oo mitään tietoo kouluhevosista saatika isoista hienoista friisuista, vaikka ne hevosia on siinä missä puokitkin." tiesin kuulostavani nololta ja pennulta, mutta tottahan se oli. "Mulla meinaa olla kädet täynnä Eelan ja vuorojen kans tallissa."

"Niin, no. Tosiasiassa Mustis olisi tarkoitus opettaa esteille. Mulle riittäisi, jos se hyppäisi vaikka puolimetrisiä ratana. Mutta mulla ei ole mitään käryä esteistä, olenhan minä niitä joskus vaahtosammuttimena hypännyt shettiksillä, mutta se on aivan eri asia." Kerroin Jonathanille.

"No tossa varmaan Mikael G. osaa taas auttaa paremmin ku mä" naurahdin. En ollut ratsuttaja enkä ollut ikinä opettanut hevoselle mitään, päin vastoin. "Mulla ei oo mitää kokemusta tollasesta enkä uskalla ottaa riskejä toisen hienon kouluhevosen kanssa."

"Juu. Mikael lupasikin auttaa tarvittaessa, toisin sanoen hän varmaan voisi hoitaa koko homman ilman minun apuani, tuskin osaisin muuta kuin seisoa tumput suorina." Kerroin.

"Mutta hei, oletkos tulossa huomisiin siivoustalkoisiin?"

"Totta kai! Enhän mä nyt teijän anna pitää hauskaa ilman mua. Sitä paitsi, palan halusta nähä Isben ja Aman siivoamassa, minkä mahdollisuus on yksi miljoonasta, mutta aina saa toivoa" naureskelin. Vilkuilin ikkunasta ulos ja aurinko yritti paistaa pilvien lomasta. Jes.

"Ah. Luulen, että maailmanloppu tulee aiemmin kuin he siivoavat mitään oikeasti likaista. Voin lyödä vaikka vetoa, että olen nähnyt siivoojan käyvän kartanolla useamminkin." Kerroin, sillä totta tosiaan, molemmat naiset olivat ilmoittaneet saman asian: saisan kaikessa rauhassa järjestää siivoustalkoot, kunhan heidän ei tarvitsisi koskea mihinkään likaiseen.

Vaihdoin kumisuan kovaan harjaan ja ryhdyin harjaamaan Mustista voimakkain vedoin.

"Oi voi... Onnea sitten tulevaisuudessa vaipan vaihtoon.." nauroin. Vilkaisin puhelintani, kaksi vastaamatonta puhelua veljeltäni Tommylta. Naputtelin tälle nopean viestin kysyäkseni mitä asiaa tällä oli.

"Jos mulla olis ollu edes ruuna vuokrattavana tai kana, olisin udellu mukaan messii maastoon, mut Eelan kans ei oikein uskalla lähtee Mustiksen rinnalle" pohdin puoliksi ääneen.

"No mikset sinä voi ihan vaan kävellä? Tekee ihan hyvää sun tervakeuhkoillesikin." Tokaisin naurahtaen. Kyllä minäkin olin ihan yhtä lailla nautiskellut noista syöpäkääryleistä laidunlaukkojen jatkoilla.

"Noh, älä sitten pyörittele silmiäs kun yskin keuhkoja pihalle tervan vanavedessä" hymähdin. Lotta oli oikein perusteellinen orin hoitamisen kanssa. Olin usein nähnyt aikuisten ihmistenkin tekevän perusjutut hutiloiden ja myöhemmin tietyt asiat olivat menneet suoraan sanoen vituilleen.

Vaihdoin puolta ja harjasin ori läpikotaisin. Minulla ei ollut kiire minnekään tänään, minkä Jonathan varmasti saisi huomata.

*Bling* Veljeni vastasi vihdoin. Avasin näytön ja tullut viesti olikin Jonnalta. Tämä kertoi viestissään tarvitsevansa apua mahdollisimman pian. Brunette oli unohtanut kotiavaimet ja minulla olisi Jonnan asuntoon vara-aivain.

"Voi paska.. kaveri unohti avaimet himaa ja mun tarviis lähtee avaa sille ovi.." katsoin viestiä. En kehdannut kohdata Lotan katsetta. Olimme aikalailla sopimeet lähteväni tämän kanssa maastoon.

"Hmmm. Asuuko kaveris kylällä vai kauempana? Mulla menee helposti vielä tunti tässä, että jos vielä tahdot tulla kävelemään meidän kanssa, niin mikäs siinä." Vastasin.

"Tossa no ei niinkää kaukana mut ei myöskää kylällä.. Varmaa sellai just tunto vierähtäis. Toivottavasti Jonnalla ei vaan oo mitää suurempaa asiaa.. Se on ollu semi outo viime aikoina..." mietin ääneen. "Mä tuun ettii sua sitte täältä jostain?"

"Juu. Jos saan Mustiksen valmiiksi oon varmaan tallituvassa tai satulahuoneessa. Niin mun ei tarvii ku laittaa suitset Mustikselle." kerroin ja jatkoin harjaamista.

"Oukei, mä yritän olla nopee" vastausta odottamatta lähdin harppomaan autolle, jonka olin onneksi saanut veljeltäni lainaan myytyäni Novan.

Jonathan lähti niin, etten saanut edes sanaa suustani sanotuksi.

Harjasin Mustiksen huolella ja selvitin pidemmät karvat käsipelillä ja kovaa harjaa apuna käyttäen. Tarkistin vielä kaviot niitä putsatessani.

Jonnan asunnolla

"Täs olis tää avain. Mun pitää lähtee takas tallille, kaveri oottaa siel hevosen kans" sanoin Jonnalle. Brunette alkoi inttämään oliko tää kaveri se blondi jonka kans olis viettäny paljo aikaa. Kuulin Jonnan äänessä halveksuvan sävyn ja mustasukkaisuuden varjon. "Mitä helvettiä, ensinnäkää en olis uskonu sun olevan noin omistushalune mua kohtaa varsinka, ku meijän leikit on ohi" sanoin vain sen mitä ajattelin sillä hetkellä ja painelin pois.

Otin korista juuriharjan toiseen käteeni ja letkun toiseen käteen. Avasin hanan ja ryhdyin pesemään jalkoja. Muta lähti melko hyvin pelkällä vedellä ja kunnon harjauksella, samalla pääsin kätevästi tunnustelemaan ihoa karvojen alla. Jaloissa ei ollut mitään sanottavaa, joten pikaisen pesun jälkeen kuivasin jalat pyyhkeeseen.

Ajaessani takaisin tallin suuntaan tajusin olevani todella kiukkuinen; lapsuudenystäväni alkoi viimeaikoina käyttäytymään  kuin mikäkin sekopää. Manasin mielessäni Jonnan käytöstä, mutta kiitin onneani uusista tuttavuuksista Auburnin kautta, joten eiköhän pian ollut aika unohtaa Jonnan ja mun historia suurimmaks osin..

Koska Jonathania ei vielä näkynyt, vein Mustiksen omaan karsinaansa ja hain sen suitset valmiiksi odottamaan. Samalla keräsin tavarat pesupaikalta.

Lopulta suuntasin tallitupaan, missä laitoin kahvinkeittimen tekemään tuota ihmeellistä taikajuomaa.