Suhdekiemuroiden suoristusta (on)

// Jonny mukaan! #jellie


Viiyttelin lähtöäni Auburniin, sillä en halunnut olla paikalla ensimmäisten joukossa - olisi noloa vaikuttaa yli-innokkaalta. Siivoustalkoot ei muutenkaan kuulostanut sellaiselta tapahtumalta, johon osallistuminen saisi minut hyppimään riemusta. En halunnut kuitenkaan jäädä mistään paitsi, joten menisin paikalle vähintäänkin hengailemaan ja kuuntelemaan juoruja. Olin pukeutunut myös aivan liian tyylikkäästi siivoamista ajatellen, enkä takuulla koskisi mihinkään likaiseen persikansävyisessä neuleessani.

Parkkipaikalla oli jo autoja ajaessani sinne Mersullani ja lähdinkin kipittämään kohti tallivinttiä Mikaelin ja Rasmuksen perässä. Vintillä oli jo jonkin verran porukkaa, mutta ensimmäisenä katseeni kiinnittyi Jonnyyn. Olin aikeissa mennä tervehtimään miestä halauksen kera, mutta punapää tyytyi vain nyökkäämään yleisesti ja pakenemaan sitten kauimmaiseen nurkkaan. Hymy, jonka melkein olin päästänyt kasvoilleni katosi saman tien. Olivatko välimme muka näin kiusaantuneet?

Olin nauttinut laidunlaukkojen jatkoilla hivenen liikaa alkoholia ja muistikuvani olivatkin melko hatarat. Kaikesta päätellen olimme kuitenkin antaneet muille juoruilun aihetta kerran jos toisenkin. Ei se minua haitannut, olin mielelläni huomion keskipisteenä, mutta luulen etteivät humaltuneet suudelmat jatkoilla ja sen jälkeinen radiohiljaisuus ainakaan auttaneet suhdettamme, josta emme olleet kertaakaan edes keskustelleet. Mistä minä tiesin, vaikka Jonny pyörittäisi muitakin naisia samaan aikaan, ja jo ehtinyt kyllästyä minuun, tallilla kun oli ehtinyt liikkua jo huhuja Isabellan ja Jonnyn yhteisestä aamutallivuorosta. Tunsin mustasukkaisuuden pistoksen sisälläni.

Päätin ottaa härkää sarvista ja selvittää, mitä meidän välillä oli oikein meneillään. Jonny oli ehtinyt vähentää jo vaatetustaan pelkkään t-paitaan, mikä sai minutkin tuijottamaan tämän ylävartaloa normaalia pidempään. Taioin kuitenkin kasvoilleni hurmaavan ja itsevarman hymyn ennen kuin astelin viimeisetkin metrit miehen luokse. En halunnut tilanteen muuttuvan kiusalliseksi enkä aikonut vaikuttaa sekuntiakaan epävarmalta.
"Hei", hymähdin ja annoin miehelle halauksen, joka kesti muutaman sekunnin pidempään ollakseen ainoastaan ystävällinen. "Miten siivous sujuu?"

Olimme aloittamassa siivousprojektia. Vedin punaisen hupparini pääni yli pois, ettei se olisi päivän päätteeksi ihan pölyssä. Naisten iloksi (tai suruksi) kaapista oli tarttunut päälle juuri se hieman liian pieni paita, joka ei todellakaan jättänyt fyysistä kuntoani arvailun varaan. Huomasin sinisen silmäparin katsovan minuun ja samassa Ellie harppoikin eteeni ja halasi minua ihan liian lyhyen ajan.

"Hello, hello. Tässä varmaan joo pitäis alkaa alottelemaan tätä prokkista, vaikka paljon mieluummin olisin himassa nukkumassa" naurahdin blondille. Kuvittelinko vain, vai oliko välimme saaneet kolauksen jatkojen aikana, tai sen jälkeen? Mutta kuten olin Isabellan kanssa puhunut, en tiennyt mikä tilanteemme blondin kanssa oli, ja se vaivasi minua.
"Säkin tulis tyylikkäästi hieman myöhässä?"

Tarkkailin Jonnya tämän vastatessa minulle. Tilanne ei vaikuttanut kiusalliselta, vaan pikemminkin hyvin normaalilta. Mikä se vaisu tervehdys aluksi sitten oli ollut? En osannut päättää, pitäisikö minun ottaa itse aihe esille, vai odottaa etta Jonny mainitsisi asiasta.
"No joo, en varmaan olis tullut ollenkaan, mutta kun kaikki muutkin on täällä. Ei oo kato siivoominen ihan mun juttu, mutta en voi missata hyviä juoruja", naurahdin.
"Ainakin laidunlaukkojen jatkoilta jäi paljon keskusteltavaa, vai mitä?" kysyin varovasti tarkkaillen punapään kasvoja.

"Enemmän kuin paljon. Jos vaan sulla on aikaa tän hurjan ja rankan siivouksen jälkeen, voitas mennä jomman kumman kämpille puhuu enemmän?" katsoin blondia. Äläkä edes kuvittele, että mulla olis mitään taka-ajatuksia. Ei todellakaan. Ainakaan vielä. Heh.

"Ja sitäpaitsi, jos haluut Riepun tavaroille, ja mikset omilleski, enemmän tilaa niin varmaan kannattaa ainaki näyttää kiireiseltä näiden suhteen, ei voi kukaa tulla sit inisee mitään. Paitsi tietenkin Ama, jota ei edes näy täällä" virnistin. Annoin vielä blondille nopean pusun otsalle yrittääkseni jotenkin oudolla ja tyypillisellä miesten tavalla osoittaa kiinnostustani tätä kohtaan. Paskat, anteekspyyntö se enemmän oli.

Virnistin Jonnylle, jolla epäilin takuulla olevan taka-ajatuksia keskustelemisen suhteen. Mutta tekisi varmaan hyvää selvittää välit kunnolla, jotta molemmat tietäisivät missä mennään.
"Mennään vaan meille, kyllä mä saatan just ja just ehtiä tänään", hymähdin, vaikka todellisuudessa minulla ei ollut yhtään mitään tekemistä suunniteltuna loppupäiväksi.

"Totta", Jonnyn sanoissa oli pointtia. Nimenomaan voisin näyttää kiireiseltä, ehkä jopa tarjoutua keittämään muille kahvia, kunhan minun ei tarvitsisi koskea likaisiin rätteihin. Hymyilin itsekseni Jonnyn suukottaessa otsaani. Aavistelin tulevan keskustelumme sujuvan niin kuin halusin.

Myöhemmin Ellien asunnolla...

"Paska reissu, mut tulipahan tehtyä..." naureskelin. Olin ehkä hieman väsynyt tallivintin uuden ilmeen rakentamisesta, mutta samalla tyytyväinen, että se saatiin tehtyä ja tallilaiset pääsisivät käyttämään uusia säilytystiloja oikeastaan heti huomenna. Suljin Ellien kotioven perässäni ja jätin kenkäni eteiseen. Ehkä liiankin kodikkaasti astelin suoraan isoon olohuoneeseen ja katsahdin sohvaa. Mieleeni muistui ensimmäinen yöni tässä asunnossa ja seuraavan aamun pitkät katseet sekää tunnekohu sisälläni.

Istahdin mitään sanomatta vaalealle sohvalle ja taputin paikkaa vieressäni. "Eiköhän nyt vaa rentouduta ja löhöillä loppuilta" katsoin blondia kysyvästi. Tiesin, että meillä olisi puhuttavaa ja totta kai halusin saada mieltäni selkeämmäksi, mutta myös toisaalta olut kiittäisi. Varmasti myös kielenkannat löystyisivät ja kaikki tulisi sanottua.
"Ei sulla sattuis olee jotain alkomahoolia jossain kaapissa, yks ryyppy tekis terää" heitin vielä blondille.

Siivoustalkoot olivat vihdoin ohi, vaikka omalta osalta ne kuluivat enimmäkseen vain hengaillen. Nyt koitti toivottavasti tuloksellinen jutustelutuoki Jonnyn kanssa, joka marssi asuntooni sisälle kuin asuisi siellä itse. Hymylin itsekseni.
"Joo, oo vaan kuin kotonas", naurahdin, kun punapää asettui sohvalle.

"On mulla varmaan valkkaria, jos se kelpaa", tokaisin ja kävelin tutkimaan keittiön kaappeja vastausta odottamatta. Itselleni ainakin maistuisi lasillinen, kunhan en vahingossa joisi itseäni taas pöydän alle. Valikoin kaapista kaksi viinilasia ja kaivoin pullon viiniä, joka oli vähän laadukkaammasta päästä.

"Oih, valkkaria. Voin kerrankin leikkiä fiiniä ihmistä" naurahdin blondille. En muistanut asunnon olevan näin tilava. Tällä kertaa ikkunasta näki jotain muutakin kuin sadepisaroita; laskeva aurinko värjäsi taivaanrantaa hiljalleen oranssin ja punasen monella sävyllä. "Omalla tavallaan todella romanttista" mutisin itsekseni.

Hymyillen kannoin puolilleen täytetyt viinilasit olohuoneeseen, ja innostuin sytyttämään myös muutaman kynttilän sohvapöydälle.
"Tässä sulle vähän lisää romantiikkaa", virnistin ja istuin punapään viereen sohvalle.
Siemaisin viiniä ja jäin pyörittelemään lasia kädessäni.
"Hmm.. Miten sulla on mennyt viikko?" avasin varovasti keskustelua nojautuen rennosti sohvan käsinojaan.

"Kiitos" katsoin blondia ja siemaisin viinä. Paras valkoviini jota olen maistanut. Ellien laittaessa kynttilöitä ja puhuessaan lisäävänsä romantiikan määrää, minua alkoi naurattaa. "Ennen kun vastaan sun kysymykseen, niin saat luvan tulla vähän lähemmäs" hymyilin pehmeästi blondille. Asetin lasini sohvapöydälle ja vedin tätä varovasti, läikyttämättä viiniä, kiinni omaan kylkeeni.
"Noh, aamutalli Isben kanssa oli aika mielenkiintonen, mutta mieluummin olisin ollu siellä sun kans. Myönnettäköön, mulla on ollu vähän ikävä sua" tunnustin ja otin uuden suullisen valkkaria. Hempeet puheet eivät olleet alaani, mutta kaikki mitä sanoin tuntui helpolta Ellien seurassa.

Jonnyn sanat saivat minut hymyilemään entistä enemmän, eikä edes maininta aamutallista Isabellan kanssa saanut minua hämmentymään. Sitä paitsi, Isbehän oli aivan liian vanha Jonnylle. Laskin lasini myös sohvapöydälle ja nojauduin lähemmäs.
"Niin mullakin", myönsin ja suutelin miestä, kietoen toisen käteni tämän niskaan.

Elliellä oli ikävä mua ! Ha ! Mua ! Ei ketään muuta ! Ja seuraavassa hetkessä blondi painoi huulensa omiani vasten. Vastasin suudelmaan ja kiedoin käteni tämän ympärille pitääkseni häntä vieläkin lähempänä. Monta huumaavaa minuuttia meni ohitsemme, kunnes irroitin huuleni blondista.
"Kuule... Vaikka mä kuinka haluisin tehä sulle vaikka ja mitä-..." virnistin Ellielle "haluisin eka puhuu asiat läpi, en kaipaa enää väärinymmärryksiä tai hiljasia tervehdyksiä tallilla. Viime aikoina joka kerta ku ollaan tallilla nähty halusin sulkee sut mun syliin ja näyttää kaikille et oot mun."

Suudelma päättyi pikemmin kuin olisin halunnut, mutta Jonnylla tuntui olevan enemmän järkeä päässä kuin minulla. Ja mehän olimme tulleet tänne ensisijaisesti puhumaan, emme kuhertelemaan.
"No sovitaanko sitten niin?" virnistin Jonnylle takaisin sivellen tämän niskaa. "Että oon sun ja sä oot mun?"
Tuntui kun olisin ollut vuoristoradassa ja kaikista edellisistä sanoista huolimatta minua jännitti mitä punapää vastaisi.

En kyennyt vastaamaan mitään järkevää joten ajattelin hymyn sekä pitkän suudelman kertovan mitä olin mieltä Ellien "ehdotuksesta". Kuten jatkojen aikana saunan lauteilla, nostin blondin syliini ja silitin tämän selkää samalla kun toinen käteni juoksi vaaleiden hiuksien lomassa.
"Teet mut, nainen, iha hulluks" oli ainoa lause minkä sain sanottua suudelmien lomasta.

Seuraavana aamuna...

Syysauringon säteet välkähtelivät sälekaihtimien välistä tehden kirkkaita raitoja valkoisiin lakanoihin. Räpyttelin silmiä ja kesti hetken aikaa, ennen kuin tajusin etten ollut yksin. Tyytyväinen hymy piirtyi huulilleni ja käännyin ympäri kohti tuttua punapäätä, joka makasi vieressäni peitto puolittain päällään.
"Huomenta, rakas", hymähdin ja kiersin käteni miehen ympärille painaen huuleni kevyesti tämän niskaan. "Voidaanko jäädä tähän koko päiväksi?"

"Huomenta, kuningattareni..." mutisin Ellielle vieressäni. Edellisilta oli mennyt paremmin kuin hyvin ja juuri niin kuin toivoin. Kävin mielessäni läpi illan tapahtumia ja tunsin onnellisuuden huuhtovan ylitseni. "Mitäs jos jäädää tähän ainaki vähäks aikaa?" kysyin blondilta ja vääntäydyin tämän päälle. Olin tarpeeksi lähellä kuullakseni Ellien sydämen lyönnit. Painoin huuleni ensimmäisen tyttöystäväni huuliin.

Vastasin viipyilevästi suudelmaan. Aamu tuntui täydelliseltä, eikä eilinen iltakaan ollut huonommin sujunut. Hetken kuluttua irtauduin suudelmasta, kuljettaen kuitenkin sormiani Jonathanin paljaalla selällä.
"Vähäks aikaa, ja sit keitetään kahvia ja tehdään aamiaista ja pidetään piknik katolla?" ehdotin hymyillen aurinkoisesti. Ei ollut yhtään mun tapaista hymyillä näin paljon, mutta tällä hetkellä en voinut estää itseäni.

Vastasin hymyyn ja kuljetin sormiani vastaavasti blondin paljaalla vatsalla. Ellie oli paljon pienempi kuin minä ja vähän aikaa pelkäsin litistäväni tämän alleni. Käännyin selälleni ja vedin Ellien samalla päälleni. Katsoin nuorta ja olin varma, että näytin idiootilta hymy korvissa asti.
"Kiinnostaisko neitiä lähtee tänään pienelle sunnuntaikävelylle autokaupan suuntaan?"

"Ai meinaatko ostaa auton?" kurtistin hieman kulmiani. "Muista ostaa joku tyylikäs, että mäkin kehtaan tulla sen kyytiin."
Virnistäen annoin miehelle vielä suudelman ennen kuin hyppäsin pois sängyltä.
"Meen suihkuun, haluutko tulla mukaan?"

Vannon, etten ikinä ollut noussut niin nopeasti ylös sängystä. Ikinä. Painelimme yhdessä kylpyhuoneeseen. Ennen kuin likka ehti lähteä kauemmaksi, tartuin tätä hartioista kiinni ja vedin Ellien eteeni molempien kasvot kohti peiliä. "Tajuuthan sä kuin kaunis oot..? Oikeestaan tyhmä kysymys, totta kai sä tiiät" naurahdin ja laskin otsani tämän hartialle. Nostin päätäni kuitenkin hieman antaakseni pusun tytön olkapäälle.

"Tottakai mä tiedän", hymyilin itsevarmana ja käännähdin ympäri suudellen punapäätä huulille. Tartuin Jonnyn ranteisiin ja astelin taaksepäin vetäen miehen mukanani. Pian lämmin vesi valui sadesuihkusta päällemme.

Pidin blondia kiinni vyötäröltä samalla kun kuuma vesi kasteli meidät. Jouduin kuitenkin päästämään irti ottaakseni saippuan telineestä. Laventelin tuoksuinen saippua sai monet muistot mieleen Englannista, joten valitsin sen. Pursotin sitä kämmenelleni, asetin putelin takaisin telineeseen ja hieroin sappuaa molempiin käsiini. Kun tunsin pesuaineen lämpiävän käsieni välissä, aloin hellästi pesemään Ellien selkää.

Harvoin oikeasti ajattelin pituuseroamme, mutta sitä suuremmalla syyllä halusin pitää tyttöä kuin kukkaa kämmenellä. Vaikka tiesin Ellien olevan kovaa tekoa, pelkäsin blondin hajoavan kuin posliiniastia.

Katselin hoikkaa, ruskettunutta ja hyvässä kunnossa olevaa vartaloa. En voinut olla miettimättä, mitä kaikkea blondi piti multa vielä salassa.

Mä nautin kaikin puolin yhteisestä suihkusta Jonnyn kanssa ja pitkästä aikaa alkoi tuntua, että elämä meni juuri oikeaan suuntaan. Kiedoin käteni miehen ympärille ja halasin tätä pitkään, nauttien siitä tosiasiasta, että minulla oli poikaystävä.

"Hei nyt kyllä vaatteet päälle ja autokaupoille", ilmoitin ja suljin vesihanan. "Mun iho muistuttaa kohta rusinaa."
Heitin kaapista Jonnylle valkoisen, puhtaan pyyhkeen ja kääriydyin itse pehmoiseen kylpytakkiini.
"Mulla kestää kyllä jonkun aikaa ennen kuin saan kuivattua ja laitettua hiukset, meikattua ja valittua vaatteet.." luettelin hymyillen anteeksipyytävästi. "Mutta se on sunkin etu että näytän nätiltä!"

Kiedoin puhtaan valkean pyyhkeen lanteilleni ja kävelin Ellien viereen.
"Voi kulta, oot aina nätti. Et sä mitää meikkiä tarviis, enhä mäkää käytä!" vinkkasin blondille silmää ja poistuin lämpimästä kylpyhuoneesta parvekkeen viileyteen tupakalle.

En yhtään tiennyt mitä kello oli, mutta aurinko oli jo korkealla. Tai niin korkealöa kuin se vain syksyllä pääsisi. Viileähkö tuuli puhalsi etelästä, mutta pilvetön taivas sai puiston näyttämään samalta kuin keski kesällä. Tumppasin syöpäkääryleen ja painuin takaisin sisälle.

Jonnyn sanat saivat mut hymyilemään tyytyväisenä, mutten niistä huolimatta jättäisi yhtäkään kohtaa joka-aamuisista kauneusrutiineistani. Arvelin Jonnyn menneen todennäköisesti tupakalle, joten käytin hetken hyväkseni föönaamalla hiukseni ja meikkaamalla. Päätin pukeutua kohtalaisen rennosti tänään, vaaleisiin farkkuihin ja harmaaseen neuleeseen.

"Joko mennään?" huhuilin punapäätä reilun tunnin kuluttua penkoen samalla laukkuani. Mihin ihmeeseen olin laittanut avaimeni? "Käydään kans samalla jossain syömässä tai vähintään kahvilla."