Suhdekiemuroiden suoristusta (on)

Painoin jälleen huuleni punapään huuliin. En vain voinut pitää itseäni irti Jonnysta.
"Se Jonna kuulosti vähän siltä et se ei oo päässy siitä yli", tuumasin tyynesti, mutta Jonnyn sanat saivat mun takaraivoni epäilykset heräämään. "Mutta toivottavasti sä oot. Miten hyvin sä oikein ees tunnet sen? Se ainakin sano, että ootte parhaita kavereita."

Ellie oli kuin huume, josta ei vaan saanut tarpeekseen. En haluaisi olla sekuntiakaan poissa tämän ihmisen luota.
"Tutustuttiin ala-asteikäsinä. Tiiän kaikki Jonnan salaisuudet ja se mun. Mut kute sanoit, se ei oo tainnu ymmärtää sitä, ettei meistä ikinä tuu paria. Kyl mä voisin sanoo et Jonna on mun hyvä ystävä, mut paras se ei oo." Otin askeleen taaksepäin ja kaivoin askin taskustani. Kaipasin hermosauhuja. Jonna oli hankala persoona, mutta silti mun kaveri.

"En haluu savustaa sua iha täysin. Ja passiivinen tupakointi on oikeesti paha" aloin pitämään lähes oppintuntia samalla kun sytytin tupakan.

Vai ala-asteelta asti. Tunsin pienen kateellisuuden pistoksen, minäkin halusin tuntea Jonnyn yhtä hyvin. Totuus oli, etten tiennyt miehen menneisyydestä vielä juuri mitään. Toisaalta, en ollut itsekään paljastanut kovinkaan paljoa. Meillä olisi vielä paljon puhuttavaa.

"Niimpä!" sanoin ja nappasin tupakan Jonnyn huulilta. "Miten ois lopettaminen? Ei pahalla, mutta toi haju tarttuu vaatteisiin."
Ojensin tupakkaa kuitenkin takaisin punapäälle.

Ellie muuttui hetkeksi täysin vakavaksi ja huomasin hänen mielessään käyneen  jotain isompaa. Jätin asian kuitenkin sikseen blondin napatessa tupakan suupielestäni. En edes yrittänyt estellä.
"Mm, niinhän se tarttuu. Oon vähän miettiny jos asettaisin tavotteeks olla vuoden vaihteeseen mennessä savuton. Will you back me up, my dear ?" katsahdin Ellietä kulmieni alta ja hymyilin tämän ojentaessa tuotetta takaisin minulle. Otin tupakan ja katkaisin sen. "Jos sitä vaikka alottas ainakin vähentää" katoin Ellietä.

"Of course, my love", hymyilin tyytyväisenä Jonnylle. Tiesin ettei lopettaminen ollut tunnetusti helppoa, mutta tämä oli jo hyvä alku. Kiersin käteni punapään ympärille painautuen tämän kainaloon ja lähdimme jälleen jatkamaan matkaa kohti autoliikettä. Keltaisia lehtiä leijaili tasaisin väliajoin alas puista, enkä olisi voinut olla onnellisempi.

// Tää peli päättyy sitten ilmeisesti tähän.