Suhdekiemuroiden suoristusta (on)

"Let's go." Heitin punaisen hupparini päälle ja haroin hiuksiani ojennukseen pariin otteeseen. Kengät jalkaan ja herrasmiehenä avasin Ellielle oven.
"Naiset ensin vai miten se menikään" vinkkasin blondille silmää.

Kävelimme rauhalliseen tahtiin kohti keskustan laidalla sijaitsevaa BMW:n myymälää. Nyt kehtasin napata blondin kainalooni, kun tiesin missä vaiheessa suhteemme oikein oli. Pitkästä aikaa olin oikeasti onnellinen.

"Bemarinko hankit?" kysyin kietoen käteni Jonnyn ympärille. "Mun mielestä valkonen olis tyylikäs mutta sulle sopis kyllä mustakin", pohdin. Mulle auton spekseillä ei ollut niinkään merkitystä kunhan väritys oli oikea.
"Ja vaalea nahkasisusta!" henkäisin. Tajusin samalla kuvailleeni jotakuinkin oman autoni värimaailman.

"Musta totta kai, äläs nyt hulluja puhu. Totisesti mun auton pitää kuvata mun synkkää sielua" naurahdin blondille. Otin tupakka-askini taskusta ja tarkastin tilanteen, kaksi. Jaa.

"Mä käyn tos Ärrällä nopee hakee lisää röökii, ootaks täs ulkopuolel vai ?" katsoin blondia. Ellie nyökkäsi ja päästin blondin vapaaksi otteestani. Annoin tälle vielä pusun poskelle ennen kuin katosin kiskalle.

"Joo, kai mä ootan", hymähdin ja kaivoin laukustani puhelimen. Avasin tekstiviestiketjun äitini kanssa pohtien, pitäisikö minun kertoa Jonnysta. Päätin kuitenkin olla vielä kertomatta.

Jonna
Näin kaukaa Jonnyn uuden mielitietyn. Ämmän itserakkaus haisee kilometrien päähän. Hyh. Toi nulikka ei mitenkää voi olla täysikänen?! Väänsin kuitenkin aidon ystävällisen hymyn kasvoilleni.

"Heeeei, sä oot varmaan Elli ? Jonny on kertonu tosi paljon susta!" kävelin nuoren likan luo ja halasin tätä oikein ystävällisesti

Olin juuri ehtinyt laittaa puhelimen takaisin laukkuuni, kun tuntematon tyttö lähestyi mua avaten suunsa, jonka jälkeen lupaa kysymättä syöksyi halaamaan mua.
"Ööh, Ellie, joo", sanoin jäykästi, halaamatta takaisin. "Kuka sä sitten oot?"
Otin pienen askeleen taaksepäin, sillä välimatka toisen tytön välillä tuntui liian pieneltä. Kenelle Jonny oli muka kertonut musta paljon? Vaikka kai se oli vaikeaa olla hiljaa, kun seurusteli niin ihanan tyttöystävän kanssa. Silmäilin brunettea, joka muistutti ulkonäöltään aika pitkälti vastakohtaani lävistyksineen kaikkineen.

Jonna
"Etkö sä sun säätös parasta ystävää tunnista, mä se vaan, Jonna!" vai että Ellie, tää oli varmaanki joku rich bitch. Jonny oli ihan salee vaa tän feikkiblondin rahojen perässä. Ei se muuten vois pitää tota mitenkää kiinnostavana.

"Mihinkäs te ootte matkalla ja missä muute Jonathan on ?" kysyin Älliöltä. "Etkai sä vaan lahdannu sitä ja laittanu mattorullan sisälle jätelavalle ?" halusin nähdä blondin reaktion ja mätkäisin tätä nyrkillä olkapäähän hellästi.

Ai tämäkö oli se Jonna? Pieni epäilys naisen aikomuksista hiipi takaraivooni, mutta ainakin toistaiseksi Jonna oli vaikuttanut ihan ystävälliseltä. Ehkä he olivat vain kavereita - ei sillä, että brunetella olisi mitään mahdollisuuksia kilpailla kanssani.
"Aa joo, Jonna", mutisin.

Astuin jo toisen askeleen taaksepäin kulmiani kurtistaen Jonnan nyrkin osuessa minua hartiaan.
"Ollaan menossa kattomaan autoja", sanoin heilauttaen kättäni BMW liikkeen suuntaan. Äänensävyni oli muuttunut kireämmäksi.

Jonna
"Ainii, Jonny sai aika ison perinnön mummiltaan, kertokse se sulle siitä ? Eikö nyt puhuta mistää pikku summista...." silmäilin blondin reaktiota. Uskallan väittää että tää naiivi siloposki ei tiiä puoliakaa mitä Jonny on käyny läpi. Enkä tosiaa usko, et tää osaa auttaa mun rakasta pahimpien aikojen iskiessä.

"Onks Jonny kertonu sulle mitää sen perheestä ?" tiesin laukovani kysymyksiä kuin nyrkkejä tytön tyllerön kasvoille, mutten piitannut. Mitä hämmentyneempi tää tyhmä blondi oli Jonnysta, ehkä se osais pysyy kaukana siitä. Jonny on mun.

Perinnön? Eipä tosiaan ollut maininnut. Vaikka se selittäisi miksi olimme menossa BMW liikkeeseen, emmekä katsomaan jotain käytettyä romukasaa. Jonnan kysymykset tuntuivat tungettelevilta, mutten antanut periksi vaan vedin kasvoilleni viileän pokerinaaman.
"Eiköhän se oo ihan meidän välinen asia mistä me ollaan keskusteltu. Miks sä utelet?" lauoin takaisin ristien käteni puuskaan.

Jonna
"Whoa.. En mä mitää pahaa tarkota. Tiesin et Jonny löytää itelleen vielä kauniin naisen ja niin edellee blah blah, mut onks sul mitään hajuu millasen miehen oot itelles valihtemas ? Toivottavasti meitit kahesti mitä oot tekemäs.. Tunnen Jonnyn yli 10 vuoden takaa ja edellee sillä on luurankoja kaapissa. Jos et usko, nii kysy mitä tapahtu Samille seiskaluokalla" siinä olisi neiti etsivälle paljon sulateltavaa Jonnysta. Ah. Rakastan draamaa ja toivottavasti tässä on ainekset kunnon soppaan.

"Mut mun on pakko rientää, doodles !" halasin junioria ja poistuin paikalta. Ystävällinen hymyni oli onneksi pitänyt koko kohtaamisen ajan. Äh. Vihaan hymyillä tollasille hemmotellun näkösille kakaroille.

Jo toinen väkinäinen halaus tämän päivän aikana, yh. Ainut henkilö jota halusin halailla tänään oli Jonny. Ja mitä ihmettä Jonna tarkoitti luurangoilla? Kuka Sami? Vilkaisin lasin läpi kioskiin, jossa Jonny juuri maksoi ostoksensa. Olin haljeta uteliaisuudesta ja halusin tietää lisää Jonnysta, mutten voinut vain paukauttaa kysymyksiä päin tämän näköä. Piti laatia jonkinlainen toimintasuunnitelma.

Kioskin ovi aukesi ja Jonny astui ulos. Riensin halaamaan miestä. "Mikä sulla oikeen kesti?"

"Hei hei hei, äläs mua my iha asfalttii kaada" nauroin. Otin Ellien syleilyyni, mutta tämä läheisyydenosoitus ei ollut samanlainen kuin aamulla.. Ellie tuntui jopa hieman pelokkaalta.. "Tuol oli just mun tuurilla joku puoliks sokee ja puoliks kuuro mummo tarkistamassa kenoja. Melkei sysäsin sen syrjään, ei yhtää jaksanu oottaa" mumisin blondin hiuksiin. Vääntäydyin taaksepäin ja näin huolestuneen ilmeen Ellien kasvoilla.

"Noh, mitä nyt ?"

"Ei mitään, mennäänkö?" palautin kasvoilleni hymyn ja kietouduin takaisin Jonnyn kainaloon. En tiennyt, olisiko viisasta mainita Jonnaa vielä. En halunnut vaikuttaa mustasukkaiselta, etenkään jos siihen ei olisi mitään aihetta.

"Ootko jo päättänyt minkä mallisen auton hommaat?" käänsin keskustelun turvallisemmille vesille.

Pidin tiukempaa kiinni blondista. Ellie hymyili taas täydellistä hymyään ja halusin uskoa kaiken olevan tällä hyvin. En vielä osannut lukea Ellietä kuin avointa kirjaa, mutta nyt toivoin osaavani.
"Mietiskelin vähän BMW 430:stä, jos niillä sattus olee se vielä avomallisena, tottakai" katsahdin tyttöäni. Toivottavasti se auto miellyttää häntä yhtä paljon kuin minuakin.
"Ja kuten sanoin, mustana" vinkkasin silmää Ellielle.

"Oo, avoauto, hyvä valinta!" henkäisin tyytyväisenä poikaystäväni autovalinnasta ja pysäytin tämän, jotta saatoin painaa suudelman punapään huulille.
"Mutta miten sulla on varaa ostaa yhtäkkiä upouus auto?" tiedustelin varovasti. "Ootko saanu jonkun perinnön tai jotain?"

Ellie painoi yllättävän suudelman huulilleni, jota seurasi astetta vakavampi kysymys. Mistä sain rahat.
"Ainii, mun itse asiassa pitiki kertoo sulle eilen, mut olin liia kiireinen sun kroppas kanssa" virnistin tytölle ja vedin tätä lähemmäs pitkään suudelmaan. Päästäessäni blondin kauemmas, sain vihdoin vastattua tälle;
"Mun Nana, mummi, Englannissa sai myytyä vanhan Rolls Roycensa ja se auto oli vähä niiku meijän yhteinen prokkis. Mummo halus antaa siitä saadut rahat uutta autoo varten ja ihan elämiseen" katsoin Ellietä mietteliäänä.
"Luuliksä et lahtasin jonku niitte rahojen takia ?" naureskelin.

"Ai", henkäisin hieman yllättyneenä, mutta varoin paljastamasta mitään ilmeelläni. Kukaan ei siis ollut ainakaan kuollut, niin kuin Jonnan puheista olin ymmärtänyt. "Aika kilttiä, sun mummos kuulostaa mukavalta."
"Ei susta tiiä, oot vähän tollanen koviksen näkönen", virnistin ja tönäisin miestä leikkisästi.

"Törmäsin muuten Jonnaan, kun oottelin sua kioskilla", sanoin ohimennen, sillä en voinut enää pitää suutani kiinni.

"Joo, Nana om paras. Sen kans mul oikeestaa on pysyny välit, samoin mun veljen kans. Loppu on historiaa." Tiesin perhesuhteideni olevan yksi häränpylly, mut nyt ei todellakaan olis oikee aika puhuu niistä.

"Enkä mä mikää koviksen näkönen oo, pyh pah. En haluu ottaa ees hämähäkkii hengiltä, ellen vahingossa pudota tumppii sen päälle" naureskelin. Nauruni kuitenkin loppui lyhyeen kum Ellie sanoi tavanneensa Jonnan. Voi paska. No poker face ylle ja menoks.

"Jonna on vähän omalaatunen, toivottavasti se ei ollu liia hyökkäävä. Sil on välil vaikee tietää mis menee raja." Toivoin sydämeni pohjasta, ettei Jonna nyt leikkisi Jumalaa. Kerrankin olem onnellinen enkä kaipaa läheisriippuvaista "eksääni" sotkemaan pakkaa. "Mut hei älä siitä huoli" sanoin ja painoin itseni lähemmäs blondia.

"No tuli huomattua", pyöräytin silmiäni. "Kuka hyökkää halailemaan tuntemattomia? Ainut, ketä mä haluun halailla oot sinä", virnistin ja todistin sanani halaamalla Jonnya tiukasti.
"Se kyllä uteli hirveesti, että mitä kaikkea me ollaan puhuttu."

"En mäkää muita haluu lähelleni" vastasin ja painoin suukon blondin päälaelle. "Mitäs sä vastasit Jonnalle ? Sil on valitettavasti tapana urkkii muitten juttuja ja kertoo sopimattomia asioita, toivottavasti se ei musta möläyttäny mitää noloo" naurahdin ja katsoin Ellietä.

"Sanoin että ei kuulu sille", virnistin tyytyväisenä. "Se kyllä ilmeisesti yritti varottaa mua susta, että toivottavasti et oo mikään murhaaja tai jotain."

Mieleeni muistui monet muistot yläaste ajoista, jolloin elämäni oli helvettiä maan päällä. Halusin kertoa niistä Ellielle, mutten vielä voinut.
"Sanotaanko näin, jokanen meistä on kulkenu oman helvettinsä läpi aikanaan, tai tulee kulkemaan, mut ketään mä en oo tappanu enkä vankilassa oo istunu, joten kaikki on siltä osin hyvin. Ja Jonna saa varottaa minkä haluu, mut must tuntuu et mun kannattaa varoo sua" katsoin blondia vakavana.

"Ihan sama mitä se sanoo. Miks mä välittäisin sen puheista, se on varmaan vaan kateellinen", sanoin kohauttaen olkiani. "Ja muista et voit kertoo mulle ihan mitä vaan. Siis sit kun haluat, ei mitään paineita", sanoin Jonnylle hymyillen rohkaisevasti.

"Mut miks sun pitäis varoo mua? Mähän oon oikee enkeli," hymyilin Jonnylle silmiäni räpsytellen.

"Usko pois, tuun kertoo sulle kaiken mitä haluut tietää, mut en ihan vielä. Ja eiks ne kaikista viattomimman näköset oo niitä yllättäjiä, ainakin sängyssä" vinkkasin silmää blondille ja vedin tämän lähemmäksi. Sain tytön läheisyydestä turvaa jota olin pitkään kaivannut.

"Se varmaan pitäs oikeestaan sanoo, mulla ja Jonnalla oli pieni summer fling moooonta vuotta takaperin" pelkäsin Ellien reaktiota, joten en uskaltanut asettaa kasvoilleni oikein mitään ilmettä. "Se kuitenki loppu yhtä nopee ku alkoki."