Estevalmennus 13.9. (edistyneet)

Istuin korkean ruunikon selässä ja olin hieman jännittynyt: noh, ensiksikin kokoero edelliseen ratsuuni oli huima ja derbykenttä saa jokaisen sukat hieman pyörähtämään. Lefa käveli reippaasti, pää pystyssä se vilkuili vuoronperään muita ratsukoita ja sitten esteitä. Tiesin, että se vaistosi jännitykseni ja tiesin, että tänään ei mene ehkä ihan niin kuin oltiin suunniteltu. Aloitin alkuverryttelyn rennossa ravissa ja yritin saada Lefaa hieman kuulolle. Olin onneksi käynyt sen selässä kerran ennen valmennusta – ei he****ti, kerran – toistin päässäni ja yritin rentoutua. Ruuna pärski allani ja heilutteli häntäänsä kääntäessäni sitä ympyröille ja taivutellessani sitä. Laukkaverryttelyssä mentiin muutamia kavaletteja, jotka Lefa hyppäsi isosti ilman hallintaa, vaikka yritin kovasti tehdä pidätteitä ja voltteja. Noh, ainakin molemmat oltiin lämpimiä, sillä hikipisarat alkoivat valua jo päästäni kun alettiin käymään läpi päivän tehtävää.

Tehtävänä oli laukanvaihto esteen päällä, helppoa – ajattelin, olihan Lefa kokenut. Aloitimme oikeassa kierroksessa. Nostin laukan päädystä ja ohjasin Lefaa linjalle ja kohti estettä. Esteen päällä katsoin vain tulevaan suuntamme, mutten ohjannut Lefaa mitenkään, jotenka laukkamme ei vaihtunut ja jouduin vaihtamaan sen tullessamme kulmaan. Seuraavalla kierroksella valmistauduin käyttämään ohjasapua, jonka seurauksena ruuna tuli oikeassa laukassa alas esteeltä, mutta veti prameat pukit päälle. Tulimme myös toiseen suuntaan. Ensimmäiset hypyt ja vaihdot tulivat hyvin, mutta sitten Lefa päätti ensin steppailujensa jälkeen ryöstää ja sitten kieltää esteelle. Olin ihan hämmentynyt tilanteesta, sillä kaikki oli mennyt niin nopeasti. Isabella katsoi lähinnä minua päätään pudistellen ja patisti uuteen yritykseen. Tulin kohti estettä yhden voltin kera, Lefa ponnisti ja näytin hieman oikealla ohjalla uutta suuntaa ja Lefahan vaihtoi. Olin huojentunut, taputin ruunaa. Ei mennyt täysin penkin alle.

Toisena tehtävänä tauon jälkeen oli leikkimielinen korkeushyppykilpailu. Tyylillä ei tainnut olla väliä, kunhan pääsee yli – ajattelin. Aloitimme 80cm, joka sujui ihan hyvin. Lefa yritti taas alusta asti ryöstää esteelle ja tiesin, että siitä syntyisi vain kieltoja. Korjasin hieman istuntaani ja tein voltteja ennen estettä, jotta Lefa keskittyisi minuun. 90cm, 100cm ja 110cm menivät kohtalaisesti yli. Sitten oli vuorossa 120cm. Olimme molemmat hieman väsyneitä ja Lefakin alkoi pikkuhiljaa hidastamaan vauhtiaan. Nyt se kuitenkin meinasi käydä kohtaloksemme, sillä ylitimme esteen vatsapanssarilla hipoen ja voimakkaan maiskautuksen saattelemana. Taputin ruunaa, se heilautti häntäänsä. Este nostettiin maksimikorkeuteensa 130cm ja tiesin, ettei me enää jaksettaisi. Nostin kuitenkin Lefalle laukan ja suuntasin ruunan kohti estettä. Juuri ennen estettä painoin pohkeet tiukasti kylkiin ja valmistauduin jo hyppyyn, kun Lefa kielsikin ja sinkosi itsensä kauemmas esteestä. Pysyin onnekseni selässä ja nostin uudestaan laukan. Isabella käski meidän mennä kavaletit, ettei niin huono fiilis jäisi valmennuksesta. Sen jälkeen saimme aloittaa loppuverryttelyn.

Taidan tarvita estereeniä enemmän kuin Lefa, mietin suihkutellessani kuopivaa ruunaa. Herra oli hieno tänään.

Eelan kanssa tullaan, jos tosiaan kaikki sen puolesta ok !

---

Jonathan & Erelas - "Valmennuksen suurin ilmavara" - korkeushypyn tulos: 90 cm

Puntatessa itseni satulaan, Eela oli jo menossa. Voi jessus.. Mitäköhän tästäkin tulisi. Amanda oli ilmoittanut minut ja Eelan Isabellan estevalmennukseen, joten ilolla ja kauhulla odotin mitä tästä seuraisi. Itse en kentällä oikein selkeää uraa nähnyt, mutta ohjasin tamman sipsuttelemaan kentän laitaa pitkin. Tamma puhkui energiaa allani ja minusta tuntui, että valmennuksesta tulisi joko katastrofi tai vielä suurempi katastrofi.

Eela käveli pitkin ja ripein askelin ympäri kenttää ja parin kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa ja otin ohjia hieman enemmän tuntumalle. Teimme pysähdyksiä ja kuten Epi, tamma kyllä kertoi jos olin liian kova otteissani. Amanda oli ohjeistanut tekemään Eelan kanssa pitkän alkuverkan, joten noudatin ohjeita, ettei tulisi suurempia ongelmia jälkikäteen.

Tamma kuunteli hienosti ja tunsin kuinka se olisi vain halunnut antaa mennä. Varovasti mutta varmasti pyysin tamman raviin ja rautamummo kiihdytti vauhtiaan. Ei kun vaan lisää voltteja ja pysähdyksiä, jotta jarrutkin olivat löydettävissä. Isabella saapui kentälle vasta, kun kaikkien alkuverkat oli jo hyvällä mallilla, eli "tyylikkäästi myöhässä". Nainen katsoi jokaista ratsukkoa todella arvioiden, enkä tarkoita mitään päästä varpaisiin -tarkastelua, vaan jouhista silmiin ja siitä kavioiden kautta mahan alle.

Olimme vuorossa toisena Jemiinan ja Lefan jälkeen. Keskelle kenttää koko rata leikkaa -linjalle oli pystytetty metrinen okseri. Arvelin Annan käyneen laittamassa esteen kasaan, haluaisin edes kerran nähdä Isabellan taikka Amandan kantamassa hiekkaisia puomeja. Nostin laukan ja Eela oli jo ihan menossa, tein sen kanssa vielä voltin ja ai helv*tti Isabella katsoi pahasti, voltti ei todellakaan kuulunut ohjeistukseen.

Tamma edelleen puhkui energiaa, mutta oli nyt paremmin kontrolloitavissa sekä vauhti oli tasaisempaa ja hallitumpaa. Esteellä olin varautunut laukan tavoin hallittuun hyppyyn, mutta Eelan mielestä este oli paljon korkeampi, joten ilmavaraa löytyi, rutkasti. En ollut tietenkään varautunut tähän kunnolla. Olin aliarvoinut tamman ikänsä perusteella liikaakin ja tämä pomppu oli erittäin selkeä merkki siitä, ettei tamma ollut mikään kalkkis.

Oman haparointini takia laukanvaihto meni päin sitä itseään ja hätäisesti vaihto tapahtui esteen jälkeen, onneksi paljon ennen kaarretta, että tammalla oli aikaa tajuta mikä maa ja valuutta oli kyseessä. Tämän sanottuani mielessäni, tajusin taas arvioineen tamman tilannetajua ja älyä. S*ht. Hidastin raviin ja Isabella huusi jotain kentän laidalta. Sori Isbe, can't hear you. Nainen oikeastaan vähän pelotti minua, joten en edes uskaltanut pyytää tätä toistamaan.

Toinen lähestyminen meni yhtä hyvin kuin edellinen, samoin esteen ylitys samalla ilmavaralla kuin ensimmäinen. Laukanvaihdossa olin enemmän mukana kuin aikaisemmin ja se näytti hieman tyylikkäämmältä ja suunnitellummalta, I hope. Isabella vain katsoi todella kriittisesti menoamme. Tässä vaiheessa Eela sanoi haluavansa lisää vauhtia ja siinä olikin pidättelemistä kun Thatcherin kaltainen rautarouva alkoi painamaan vastaan. Tähän väliin otimme onneksi käyntiin, joten ehkä, EHKÄ, Eelakin rauhottuisi hieman.

Pakko myöntää, tykkäsin tammasta. Juuri tällaista pippurisuutta toivoinkin. Paitsi juuri nyt; Eelan tanssijalka alkoi vipattamaan ja se sipsutteli kuin balleriina lähemmäs kierroksen samalla kun yritin pitää sitä poissa Ellien ja Riepun alta, jotka suorittivat samaa tehtävää selkeästi paremmalla menestyksellä kuin me.

Valmennuksen loppuun otimme leikkimielisen korkeushyppykisan. Olimme taas Jemiinan ja Lefan jälkeen. Aloituskorkeus oli 80cm. Pääsimme helposti yli ja laukanvaihto oli taas kerran sujuvampi. Yksi mahdollinen tekijä tähän oli se, ettei Eela nähnyt estettä yhtään korkeampana kuin 0,8 metrisenä. Myös 90cm korkea este taipui tahtoomme kuin ampiainen hunajalle.

100 sentin kohdalla oma tasapainoni kuitenkin horjahti tamman heittäessä pukin keskelle pilvetöntä taivasta ja Eela oman mokani johdosta heitti jarrut päälle, kun minä jatkoin matkaa tamman kaulalle. Siellä hetken aikaa kerättyäni henkeni kasaan ja löytäessäni edes jonkinlaisen otteen tamman kaulasta, peruutin peppuni takaisin satulaan. Isabella pudisti päätään kentän laidalla. Hienoa Jonathan, hienoa.

- - - - -