Nainen hädässä.. (off, avoin)

Peli sijoittuu 8.11 illalle
"Voi perse, perse, perse, PERSE!!!" kirosin tajutessani, että rakkaasta menopelistäni oli puhjennut rengas. Mistäköhän ihmeestä se naulakin siihen renkaaseen oli itsensä löytänyt ja missä ihmeen välissä rengas oli päättänyt tyhjetä juuri tallin pihaan. Tallilla käynti itsessään oli sujunut todella mukavasti, mutta tottakai tämän piti tapahtua juuri miulle, joka ei rengasta osaa vaihtaa. Ainiin, mutta eihän Impalan kontista löydykään vararengasta, vaan kaikkea muuta enemmän ja vähemmän tarpeellista. Missähän se vararengas mahtaa olla juuri, kun sitä eniten tarvitsin!

Ärsytykseni oli niin suuri, että lauoin jokaisen keksimäni kirosanan ääneen ja mietin pääni puhki, että mitäs nyt sitten leikittäis. Kotona odotti vielä läjä töitä, jotka pitäisi tehdä mutta ne nyt ei ainakaan edisty, kun olen jumissa täällä. Töihin pitäisi myös huomenna jollain vehkeellä päästä.

En huomannut, että minua lähestyi joku hahmo. Kuulin vain, kun joku yskäisi takanani ja kysyi: "Tarviitko kenties apua?"

Ah, päivä tallilla alko olee purkissa. Heitin viimeset tavarat paikoilleen ja pesemässä kahvikupin. Matkalla parkkikselle rapsuttelin vielä Eelaa ja myös Cocoa jonka oli ihan pakko änkee myös siihen.

Parkkipaikalla näky tummahiuksinen neiti ja ilmassa kaikuvat sanat ei yhtään sopineet nuoren ulkonäköön. Veikkasin naista joko Nitaksi tai Gabriellaksi. Nimeä en kuitenkaan kehdannu kysyä, varmaan olis pitäny...
"Tarviitko kenties apua ?" brunette edelleen sadatteli ja polki jalallaan maata. Katoin naisen vieressä olevaa Chevroletia. "Nice !" ihailin kunnon Amerikanrautaa.

Taas miut onnistuttiin yllättämään ja vastaus ei ollut ehkä mitä mukavin ja ensivaikutelman antamisessa saatto ehkä olla parantamisen varaa. "EN!" kivahdin, kunnes jatkoin vähän nöyremmin: "Tai ehkä joo.. Miun sotaratsusta on rengas puhki." Osotin paikalle tulijalle selkeesti renkaasta törröttävää naulaa ja tuntu kun epätoivo olis vallannut miut ihan kokonaan. "Ei tässä muuten mitään, mutta kotona odottaa edelleen läjä töitä ja huomennakin tarviin auton."

Karu tosiasia, että nykyään tarvii autoo melkein joka päivä, joten renkaan puhkeaminen sattu just ikävimpään saumaan. Seisoin auton vieressä vaihdellen painoa jalalta toiselle hermostuneesti ja miettien kuumeisesti mitä mokomalle voisi tehä.

"Anteeks unohdin kokonaan esitellä itteni. Miun nimi on Gabriella ja alotin hoitamaan Minaa.

Kurvasin Audillani Auburnin parkkipaikalle, joka oli tuttuun tapaan täynnä autoja. En ehtinyt edes sammuttaa moottoria, kun kuulin parkkipaikalta tyytymätöntä kiroilua. Se sai mun uteliaisuuden heräämään niinkin paljon, että astuin ulos autosta ja lähdin mielenkiinnosta harppomaan lähemmäksi. Huomasin ensimmäisenä parkkiksella tutun punapään, mutta aiemmin kuulemani ääni ei kyllä kuulostanut yhtään Jonnylta. Tilanne selveni mulle siinä vaiheessa, kun mies tarjosi apuaan jollekin. Tässä vaiheessa huomasin Impalan vieressä seisoskelevan naisen, joka näytti erittäin tyytymättömältä tilanteeseen.

Koska mä en vaan jälleen kerran voinut estää itseäni puuttumasta tilanteeseen, astelin lähemmäs virnistellen, juuri sopivasti kuullakseen tummahiuksisen naisen esittelevän itsensä Gabriellaksi.
”Jotain on vissiin sattunut? Tarjoudun myös auttamaan, jos tarvitaan apukäsiä”, hymähdin.

Näin sivusilmällä kiroilun lomassa, kun paikalle saapu toinenkin silmäpari. "Nice! Tämä tästä vielä puuttuki!". Silmäilin tulijaa päästä varpaisiin samalla, kun tämä kerto voivansa myös auttaa jos tarvis. Apu kelpaa kyllä aina.

"Kiitos tarjouksesta." yritin väkertää ystävällisen hymyn kasvoille, vaikka v*tutti enemmän ku laki sallii. "Vielä ei oo keritty siihen kohtaan, missä päätetään mitä tässä tekis. Impalasta on rengas puhki ja miun tuurilla kontissa on tietysti kaikkee muuta paitsi vararengas." Aloin vaipua entistä enemmän epätoivoon. Kerroin myös tulijalle kotona odottavasta työvuoresta. Työpaikalle onneks ei nyt niin pitkä matka oo etten vois vaikka pyöräillä, mutta kotiin ois kyllä päästävä.

Liekköhän Kallan kylällä tai lähikylissä on Impalaan sopivaa rengasta tai saisko sen tilattua sinne. "Mitä vaihtoehtoja tässä nyt on?" kysyin apuun saapuneista prinsseiltä koska nyt on nainen hädässä.

Gabriellan kiroillessa ja Mikaelin muuten vaan ihmetellessä, yritin miettii miten Kallan kokosesta kylästä ikinä vois löytää tähän uutta rengasta. Katoin Mikaeliin, mut miestä tais enemmän huvittaa nuoren naisen tuohtuneisuus. Pakko myöntää, olihan tää vähän koominen tilanne.

"Murronmaassa ainakin on joku autoliike, joka on mainostanu, ööh... Niiku vanhempien autojen ja amerikanrautojen osia. Renkaista en tiiä" yritin miettiä mainosta jonka olin kylillä nähny aikaa sitten. "Voin yrittää ettii sitä Googlesta, jos löytyy nii ainaha voi kysyy ?"

Gabriella tuntui olevan hieman ärtyneellä tuulella, mikä oli tietenkin enemmän kuin ymmärrettävää. En mä varmasti itsekään riemusta hyppisi, jos mun Audin rengas puhkeaisi. Valitettavasti mä en oikein osannut kuin levitellä käsiäni, sillä amerikanrautojen varaosat eivät kuuluneet mun osaamisalueeseen.
”Sori, musta ei taida olla hirveesti apua”, hymähdin pahoittelevasti. ”Mutta ilmoittaudun henkiseksi tueksi ja voin tarjota tarvittaessa autokyydin keskustaan tai lähikaupunkiin, jos sellaselle on tarvetta.”

Jonathan sen sijaan tuntui omaavan enemmän ideoita, mistä Impalaan voisi kysellä vararengasta, joten annoin tämän hoitaa sen osuuden. Punapään googletellessa varaosaliikkeitä päätin yrittää rauhoitella ja viihdyttää kiihtynyttä autonomistajaa.
”Me ei taidetakaan olla aiemmin törmätty, Mikael Gren”, ojensin Gabriellalle kättäni. ”Asutko ihan Kallassa vai jossain kauempana, jos saa udella?”

En ees tajunnu, mutta poikia tais vähän huvittaa tää koko tilanne. Ite vaan en osannu vielä suhtautua tähän huumorilla. Todennäköisesti myöhemmin asia naurattaa, mutta nyt teki vaan mieli repiä hiuksia päästä ja huutaa kurkku suorana. Ikinä. Ei ikinä ole sattunu mitään Impalan kanssa, joten kerta se oli ekakin.

"Murronmaassa ainakin on joku autoliike, joka on mainostanu, ööh... Niiku vanhempien autojen ja amerikanrautojen osia. Renkaista en tiiä"
"Voin yrittää ettii sitä Googlesta, jos löytyy nii ainaha voi kysyy ?" punapää ehdotti ja yritti googlettaa samalla.
"Joo kiitos. Ois ihan kiva ettei tarviis mennä merta edemmäs kalaan." vastasin, enkä yhtään taaskaan tajunnu että asian vois ajatella monella tapaa jos ei tietäs mihin kommentti liittyy.

Punapään jatkaessa googlettelua, toinen miehistä yritti pitää juttua yllä.
"Oon käyny vasta muutaman kerran Auburnissa. Alotin Minan hoitajana." vastasin tämän esittämään kysymykseen. Mies ojens kätensä ja esitteli ittensä Mikael Greniksi, joten tartuin reippaasti ojennettuun käteen esitellen vastavuorosesti itteni.
"Gabriella Stern. Asun tossa Kallan kylän laitamilla pienessä mummonmökissä. En oo asunu vielä kauaa täällä."
Hetken ajatustauko koko episodista ja amerikanraudastani sai miut jo vähän rauhaantumaan, joten heitin komis.. Mikaelille vastakysymyksen.
"No, mikäs se sinä oot sitten miehiäs?"

Ennenkun ehdin saada vastauksen Mikaelilta, huikkasin punapäälle: "No autotietäjä, löytyykö mitään?".

Kohotin katseeni brunetteen, sillä oletin Gabriellan puhuvan mulle.
"Joo löysin sen paikan... Voin nopeesti soitella sinne. Minkä kokoset kumit tos on ?" Katsahdin Mikaeliin joka näytti yhdeltä isolta kysymysmerkiltä. Samoin Gabriella tämän vieressä. Naurahdin itekseni ja kyykin kattomaan, josko lukuja löytys renkaista.

Kävelin hieman sivummalle ja soitin liikkeeseen.
"Moro, meil on pieni ongelma. Tääl olis neiti Chevy Impalan kanssa ja rengas on lytyssä. Toi näyttää sen verran huonolta, etten ite lähtis korjaajana paikkaamaan. Kehikko alkaa tulee tuolt esiin... Mm... Okei... Ööää, mitäs mä sanoisin... -65 ja -70 väliltä varmaan" pyörin ympyrää ja sivusilmällä kattelin Mikaelin ja Gabriellan keskustelua. "Renkais oli merkinnät 27/17, varmaan ihan paikkaansapitävää tietoo. Ei kyl näytä läheskään alkuperäsilt nakeilt..."

Palasin kaksikon luokse ja odotin hyvää hetkeä avata suuni.
"Okei, hyvät uutiset, niil löytyy 27/17 rengasta varastosta, mikä tohon pitäis mennä. Huonot uutiset, liike menee puolen tunnin pääst kiinni, mut omistaja voi oottaa pikkusen ylimäärästä. Nyt ku lähtee menee nii ehtis."

Nyökkäilin Gabriellan kertoessa itsestään ja virnistin tämän esittäessä mulle vastakysymyksen. Ennen kuin ehdin vastata, nainen huutelikin jo Jonnyn perään. Punapää oli näemmä löytänyt jonkun paikan, josta saisi mahdollisesti uuden renkaan Impalaan ja ryhtyikin selvittelemään auton rengaskokoa. Mä tunsin itseni vähän tyhmäksi Jonathanin asiantuntevan olemuksen vieressä, mutta toisaalta, mun asiantuntemukseni oli ihan oikeissa hevosissa hevosvoimien sijaan.

"Oon täällä Auburnissa ratsuttajana, minkä lisäks mä teen vähän estevalmentajan hommia", kerroin Gabriellalle sillä välin, kun Jonny jutteli puhelimessa varaosaliikkeen kanssa.
"Lupasin auttaa Isbeä ton Minankin ratsutuksen kanssa, ehkä me siis törmäillään vielä", hymähdin naiselle.

Jonny palasi pian luoksemme saatuaan puhelun päätökseen. Kuulemma sopiva rengas löytyisi, jos saman tien lähtisi. Vaikka mulla ei mitään sen suurempia suunnitelmia illalle ollutkaan, mä olin vasta saapunut tallille, eikä musta toisaalta suurta apua varmaan olisi.
"Sit varmaan pitäis lähtee. Meettekö te..?" aloitin kysyvästi. Toki mä voisin lähteä, jos Jonnylla vaikka olisi jotain muita kiireitä. Ja osaisin mä tarvittaessa renkaan sentään vaihtaa.

Toistaiseksi vielä tuntematon punapää kertoi löytäneensä paikan ja kyseli minkä kokoset pallot on Impalassa alla. Hitostako mie sen tiedän. Onneks mies ties mitä tehdä ja naurahtaen kävi kyykkimään auton viereen ja otti puhelun autoliikkeelle. Miulla kävi onni onnettomuudessa että paikalle sattu autoista jotain tietävä.

Odotellessa käännyin takaisin Mikaelin puoleen ja odotin tältä vastausta kysymykseeni mikä hän olikaan miehiään. Mies kerto olevansa ratsuttaja ja estevalmentaja.
"Lupasin auttaa Isbeä ton Minankin ratsutuksen kanssa, ehkä me siis törmäillään vielä" se lisäs vielä. No, ei se minua ainakaan haitannut.
"Ompa kiva. Mie en oo vielä Minan selkään asti päässy, mutta ootan innolla" pidin keskustelua yllä. Työnsin kädet toppatakin taskuun, koska alko olla vähän kylmä. Tietysti miulla ei ollu hanskoja mukana sillon ku niitä tarviis. Tosin tuntu ettei miulla oo ikinä mukana mitä tarvii. Perus..

Asioitani hoidellut mies oli saanu puhelun päätökseen ja tuli meidän luokse.
"Okei, hyvät uutiset, niil löytyy 27/17 rengasta varastosta, mikä tohon pitäis mennä. Huonot uutiset, liike menee puolen tunnin pääst kiinni, mut omistaja voi oottaa pikkusen ylimäärästä. Nyt ku lähtee menee nii ehtis."

Ajatus hevosen paskalta haisevana rengasliikkeeseen meno ei houkuttanu mut nyt ei taida olla vaihtoehtoja..
"Niin mysteerimies? Ehtisitkö heittää miut liikkeelle?" esitin jatkokysymyksen Mikaelin kysymykseen.

Molemmat katto mua kun alienia, kun selitin renkaista ja niiden koosta. En kuitenka kommentoinu mitään ylimäärästä ja seuraavana oliki vuorossa se, kuka lähtee bruneten kanssa naapurikuntaan.

"Hate to be a buzzkill, mut mä oon sopinu menoo broidin kans illaks" olin oikeesti pahoillani, ettei musta ollu enempää apuu. Mun pitäis muutenki kattoo vähän asioita kuntoon, jos kerran oon lähössä britteihin tässä jossain välissä. "Pahottelut" katsoin molempii vuoron perään.

"No, ei voi mitään", nyökkäsin Jonathanille, joka oli estynyt loppuillaksi. Niin mun tuuria. "Mä voin kyllä lähteä heittämään, tuskin siinä kauaa menee", hymyilin rauhoittelevasti Gabriellalle.
"Tai ei niin väliä, vaikka menisikin, ei mulla mitään tärkeää tälle päivälle kuitenkaan ollut."

Mua hivenen hirvitti että nolaisin itseni osaamattomuudella, mutta kyllä munkin nyt pitäisi sentään renkaanvaihdosta selvitä.
"Viititkö heittää mulle tekstarilla sen osotteen?" kysyin vilkaisten Jonnya.

Jonathan esitti valittelunsa, ettei ehdi lähteä heittämään avutonta naista rengasostoksille.

"No ne varmaan tietää siellä heti, mistä on kyse kun sanon että Impalasta on rengas rikki?" kysäisin vielä.

"Ja kiitos Mikael, jos autat naista hädässä. Jään ikuisesti kiitollisuuden velkaan ja tarjoon vaikka joskus kahvin tai kaljan tai jotain - teille molemmille." sanoin Mikaelille ja vilkaisin molempia miehiä silmät loistaen koska olin niin iloinen, että tämä asia ratkesi.

"Kiitos vielä siullekin todella paljon!" hihkaisin Jonathanille.

Onneks Mikael pysty lähtee bruneten kans hakee uutta kumia autoon. Toivoin todella et Mikael suoriutuis tästä. Laitoin miehelle osotteen ja varmistin vielä viestin tulleen perille.
"Tosiaan, se ukko ottaa ton vanhan renkaan pois vanteelt ja vaihtaa siihe uuen kumin. Ei oo ku pultit irti, uus nakki alle ja momenttii."

Likka vielä varmisteli, että rengasmyyjä tietäis kenestä olis kyse, kun kaksikko pääsis paikalle.
"Joo, eiköhän. Harvoin tulee näin nättejä autoja näille seuduille. Mun Novaa ei oikein osattu arvostaa täällä" naureskelin.
"Toivottavasti tää selvii tällä, ettei tuu mitää uusia ongelmia esiin" vastasin naisen kiitoksiin.

Hymyilin Gabille, joka vaikutti olevan kiitollinen saamastaan avusta. "Eiköhän sitten lähetä matkaan", ilmoitin. Nappasimme lyhistyneen renkaan mukaan ja ajoimme Murronmaan liikkeeseen, jossa siihen vaihdettiin uusi kumi ja pääsimme palaamaan vielä ihmisten aikoihin takaisin Auburniinkin. Parkkipaikalta oli hävinnyt jo suurin osa autoista, mutta Impala nökötti paikallaan odottaen rengastaan takaisin.

"Noniin, eiköhän sitten pistetä tää pyörä takas paikalleen niin pääset säkin niiden sun töiden kimppuun", virnistin Gabriellalle ja kannoin renkaan naisen auton viereen.