I got a friend in you (on)

"Mm. No, vanhempien rahahanat sulkeutu, kun pääsin yläasteelta. Siis tän harrastuksen suhteen. Mutta toisaalta, empä ole ainakaan yksi niistä, jotka ovat syntyneet kultalusikka takalistossa." Jotkut nimeltämainitsemattomat blondit tuntuivat välillä käyvän hermoilleni.

Tiesin tasan tarkkaan mistä Lotta puhui. "Juu ei mullakaan se taloudellinen apu oikeestaan koskaan ollu läsnä. Kaikki rahat tähän elämään oon joutunu repii omasta selkänahastani. Mitään en oo saanu ilmasi ja oon oikeestaan tyytyväinen; osaan paremmin arvostaa sitä mitä mulla on" pohdin ääneen.

En osannut sanoa milloin musta tuli näin aikuisen kuuloinen. Kuitenkin punapään kommentti kultalusikasta perseessä, mieleeni tallilaisista ekana tuli mieleen Ellie. En kuitenkaan uskonut tämän olevan sellainen kuin Lotta luuli. Todellisuudessa en tietänyt blondista paljoa mitään vielä.

En osannut oikeastaan vastata Jonathanille mitään, joten jatkoin matkaa hiljaisuuden vallitessa.

Jotenkin onnistuin saamaan kiven kenkääni.
"Jonathan..?"

"Mmh..?" katsoin punapäätä. Tällä taisi olla jotain raskaampaa mielessään.

"Pitäisitkö Mustista hetken. Sain kiven kenkääni." Kysyin vilpittömänä.

Okei, ihmistuntemukseni ei ollutkaan parhaimmasta päästä. "Sure. " otin ohjat vastaan Lotalta. Mustis ei tehnyt vastarintaa ollenkaan, tiedä sitten tajusko se koko vaihtoa kun emäntä ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään.

"Kiitti" sanoin hymyillen ja ojensin ohjat Jonathanille. Pidin kyllä huolen siitä, että kätemme koskettivat toisiaan, mutta ihan vain 'vahingossa'. Hän ei varmaan koskaan tajuaisikaan sitä.

Otin kengän jalastani ja huojuin yhden jalan varassa. Pian sain ravisteltua ikävän, pienen ja terävän kiven pois kengästäni ja kengän takaisin jalkaani.

Lotan antaessa ohjia minulle, kätemme koskettivat. Vaikka Lotalla oli hanskat kädessä, tunsin silti viileän ihon niiden alta. Katselin punapäätä, kun tämä heilui yhdellä tukipisteellä samaan aikaan heiluttaen kenkää toisessa kädessä, en voinut muuta kuin hymyillä huvittuneena. Lotan suoristettua selkänsä, tarjosin ohjia takaisin naiselle.

Otin ohjat mieheltä ja hymyilin, toivottavasti, valloittavinta hymyäni. Miksi taas löysin itseni flirttailemasta? Olihan hän toki komea ja.. ja.. ja haluaisin ehkä vain sulaa hänen halailuunsa.

Jatkoin matkaani, ennen kuin ajatukseni paistaisivat kasvoiltani kuuhun asti.

Näyttikö Lotta punastuvan..? Miksi ? "Ooks sä ihan ok ? Näytät vähän kuumeiselta...?" katsoin punapäätä huolestuneena. Viimeinen mitä toivoin oli se, että Lotta tuupertuisi syystä tai toisesta kesken kävelyretken ja ori joutuisi olemaan kuin aasi kantamuksineen.

"Ai? Ei, kun yksi asia vain kävi mielessäni" kerroin hymyillen. Muistutin varmaan oikein kypsää tomaattia.

"Care to share ?" katsoin Lottaa huonoimmalla koiranpentukatseellani ikinä.

"Tälläkertaa voisin jättää yksityiselämäni jakamatta." Kerroin kohteliaasti. Minun, well, märät päiväuneni, jos niin voisi sanoa, eivät olleet Jonathanin asia, ainakaan vielä.

"Joo ei mitään, enhä mä voi pakottaa tai vaatii ketään kertoo mitää mitä ei halua" katsoin naista hyväntahtoisesti. Valehtelisin jos sanoisin ettei mua kiinnostais ollenkaan, mut kuka mä oon käskee kertoo kaikkea varsinkaan näin alussa tutustumista.

Jonathan jätti asian sikseen ystävällisesti. Jatkoimme matkaa taas hiljaisuuden vallitessa. Katselin tuulen mukana liihottavia kellanruskeita lehtiä. Täällä oli kaunista.

Katselin puista putoavia lehtiä. En yhtään pitänyt talvesta. Se kylmyys ja pimeys ennen lumen tuloa. Se ei ollu mun juttu.
"Mitä oot mieltä syksystä. Ja ennen ku sanot, maailman tyhmin puheenaihe, mut jostain se on alotettava" hymyilin katsellessani oransseja vaahteroita.

"Nyt on kaunista, mutta en kyllä odota sitä loskapaskaa ja mutavelliä," kerroin suoraan.

"Joo sekää ei oo yhtää mun juttu. Tulis vaan kunnolla lunta, ootan sitä et pääsen Eelalla laukkaa lumisella pellolla jonkun hyvän tyypin kans. Iha vaa et pitäis hauskaa" tietenkin kuvittelin Eelan ja itseni laukkaamassa kilpaa Riepun ja Ellien kanssa.

"Talvi.. Pimeys ja kylmyys. Onneksi täällä on sentään lämmitetty maneesi. Ja jos sitä lunta tulee siis sen verran, että pääsee hangille laukkaamaan". Ottaisin mieluusti riemupyrähdykset laitumella täydessä hangessa Mustiksella ratsastaen Jonathanin ja Eelan kanssa. Tosin niin myös tekisin Annan ja Epin kanssa.

"No eikun lunta odotellessa" mutisin "Edelliset talvet ollu vähän köyhiä.. Mut tosiaa onneks on toi maneesi lämmityksineen" ylistin oikein nostaen käsiäni ilmaan, varoin kuitenkin hätkähdyttämästä oria.

Katsoin miestä naurahtaen. Toisaalta olihan tulvikin kaunista aikaa, mutta pidin lämpimästä.

"Noh, mikäs se tolleen naurattaa ?" katsoin Lottaa ja itselläniki alko olee hymy herkässä.

"Sposit hyvin näyttelijäksi" kerroin.

Minäkö. Phyff... "Äläs ny hulluja puhu, vaadin saada perustelut!" heitin kommenttini oikein yltiödramaattiseksi, jonka jälkeen tajusin ettem auttanu tilannettani yhtään.

Olisin nauranut varmaan maha kippurassa, jollenen olisi pidellyt hevosta. "Olet niin teatraalinen." Tyydyin kertomaan virnistellen.