Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Lefan päiväkirja

Sivu 2 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 19.01.19 4:03

17.01.2019 - Typerä torstai

Mä puristin mustia nahkaohjia käsissäni, enkä voinut ymmärtää mun satumaista tuuria. Mä en ollut enää pelkkä hevosenhoitaja, vaan ihka oikea vuokraaja. Saisin siis syytää mun olemattomista rahavarannoista siivun Lefalla ratsastamiseen ja valmentautumiseen, joka ei taatusti olisi mitä tahansa puskaratsastelua. Ensimmäinen valmennus alkaisi aivan liian pian, enkä mä ollut ratsastanut Lefalla ennen sitä kuin kerran ja silloinkin vain käynnissä.
"Tuuhan muru, käydään käveleen ulkona ennen valmennusta", mumisin ruunalle puoliääneen.
Ruuna kopisteli ulos karsinastaan puhisten, hermostuttaisin vielä senkin omalla hermoilullani.
"Hei, Anton, ehditkö tulla ulos käveleen meidän kans, mun pitäis saada uus instakuva, en oo päivittäny vielä tänään ollenkaan, pliikku!" Huudahdin miehen kävellessä vastaan.
"Sori, en ehdi nyt. Mun pitää laittaa Vila", Anton vastasi.
Nyökkäsin ja katsoin miestä typertyneenä. Mä olin kaunis ja pyysin nätisti, eikä se siltikään tullut mun mukaan. Se oli joko sokea, homo tai pahimillaan molempia. Eihän se mokoma tarttunut mun mukaan joulunalla Krouvistakaan.

Huokaisin ja jatkoin ruunan taluttamista.
"Mä en sitten ymmärrä miehiä ollenkaan, tiäks ku", marmatin Lefalle, sulkien suuni välittömästi ruunan höristäessä korviaan. "No tuokin vielä."
Penna vihelteli kulkiessaan pihan poikki. Oikeastaan Penna oli ihan söpö jos se vain malttoi pitää suunsa kiinni. Toisaalta paskakin seura oli seuraa ja Penna turhamaisuuksissaan varmasti olisi selfieihmisiä, joten ehkä se osaisi kuvan napata.
"Heippa Penna!" Tervehdin iloisesti ja ennen kuin mies sai sanottua sanaakaan, jatkoin mielistelevällä äänellä jutusteluani. "Mä muistelin kun kerroit siitä, että hevosia ois hyvä taluttaa pitkään ennen ratsastusta ja tulin nyt Lefan kanssa ihan tänne ulos saakka. Niin mä mietin kun sä tiedät aina kaikesta kaiken, niin et millään viittis ottaa meistä ihan pikaisesti kuvaa, oot varmaan siinäkin ihan super!"
Penna myöntyi ja räpsi muutaman suhteellisen onnistuneen kuvan meistä kentänlaidalla. Hetkellisen lirkuttelun jälkeen sain miehen myös taluttamaan Lefaa, jotta ehtisin rauhassa postata kuvan ja miettiä siihen sopivan kuvatekstin.
"Kiitos, oot kyllä super", sanoin Pennalle napatessani ruunan takaisin.
Huokailin itselleni, pakkoko se oli kyykyttää jokaista kaksilahkeista, joka vain siihen suostui. Toisaalta, enhän minä ketään mihinkään ollut pakottanut, itsepä suostui, eikä tarvinut edes nähdä älyttömiä vaivaa,

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Bj5yjP3h

Valmennus itsessään meni aikapitkälti perseelleen. Kaikki sujui hyvin niin pitkään kun saimme edetä käyntiä Lefan kanssa, se tuntui hivenen ruutitynnyriltä, mutta pysyi suunnilleenkaan hyppysissä. Ohjat keräiltyäni ja siirrettyäni Lefan raviin, mä pääsinkin muutaman askeleen jälkeen tutustumaan maneesin pohjamateriaaliin.
"Van Leeuwen oletko sinä ikinä edes nähnyt hevosta. Ota kiinni se, ennen kun se rikkoo itsensä!" Amanda huusi vihaisena.
Mä tiesin, ettei mun vaikuttanut selittää, että Lefa säikähti jotain ja otti lähdöt, eikä olkapääkivun valittaminenkaan olisi herättänyt säälireaktioa perijättäressä. Päästyäni takaisin ruunikon selkään ja todettuani sen aivan jumalattoman vaikeaksi otukseksi, mä olin ihan valmis vaihtamaan jokaisen mun ratsastuskamppeen vaikka suklaalevyyn. Lefan kanssa sai olla tarkkana jokainen sekunti, eikä sekään välttämättä riittänyt. Mä olin täysin matkustajana ruunan tehdessä lähestulkoon mitä se ikinä halusikaan. Musta tuntui, että Amanda läksytti jokaisesta pienimmästäkin mokasta jo ennen kuin teinkään niitä, mutta lohduttauduin ajatuksella, ettei blondi päästänyt ketään muutakaan helpolla.

Lopputunnista sain kokea yhden pikkuruisen pätkän lisättyä ravia ilman sivuaskelia, pomppimisia tai muutakaan pelleilyä. Lefa tuntui uskomattoman hyvältä ja vilkaistuani peiliin, ymmärsin sen myös näyttävän siltä. Loppuverkkailujen ja pitkien loppukäyntien jälkeen vein Lefan talliin ja hoidettuani sen painelin loungeen ja selasin kommentteja uudesta kuvastani.
"Ootko värjänny tyven tummaksi? Siisti ❤ " Kommentoi yksi parhaista saksalaisista ystävistäni.
Kyyneleet tulvivat silmiini ja ryntäsin vessaan itkemään. Miksi musta oli tullut näin surkea ratsastaja ja miksi ihmeessä olin niin köyhä, ettei mulla ollut varaa edes kampaajaan. Missä ihmeessä mun sugardaddy tai lottovoitto oli nyt kun tarve olisi. Kuulin lauleskelua loungen puolelta ja vilkaisin itseäni hätääntyneenä peilistä. Eyeliner oli levinnyt pitkin poskia ja näytin järkyttävältä. Laulaja ei lopettanut hyräilyään, joten pyyhkäisin hiukseni pitkin naamaa ja painelin supernopeasti ulos koko mokomasta tallista. Mä katoaisin koko Auburnista, enkä tulis tänne enää koskaan takaisin. En ainakaan ennen kuin saisin värjättyä tämän kammottavan reuhkan.

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 24.01.19 19:29

Sunnuntai 27.01.2019 - Lauri Merikannon valmennusviikonloppu
Klo 11-12 sileäntreeni kaikentasoisille este-/kenttäratsukoille

Mun kanssa samaan treeniin oli tulossa ainoastaan mulle ennestään tuntemattomia ratsukoita, joten luonnollisesti, mä jännitin valmennusta aivan hirmuisesti. Tuskailin Lefan varusteiden kanssa ja päädyin lopulta lähtemään valmennukseen kangilla ja  vaihdoin satulahuovan valkoiseksi oranssin sijaan. Varusteet kiiltelivät puhtauttaan, eikä Lefassakaan ollut valittamista. Toki mä mietin vielä maneesissakin, olisiko mun pitänyt sykeröidä ruunan harja vai kelpaisiko se ilmankin.

Yritin rentoutua Lefan selässä ajattelemalla, että kaikki muu voisi mennä pieleen, mutta mä sentään näytin hyvältä. Olin laittanut vaaleat hiukseni nutturalle ja nutturan olin kiinnittänyt mustalla rusetilla. Mun kasvoilla oli meikkiä täydellisen huolitellusti, ripset olin huollattanut eilen, eikä mun vaatteissa ollut yhtäkään pölytahraa tai irtokarvaa. Jopa mun kynnet oli erityisen edustavat, vaikka eiväthän ne mihinkään näkyneet valkoisten nahkahanskojen alta.

Merikanto oli komea tervehtiessään, opastaessaan ja jutellessaan ylipäätään. Mä harmittelin hirmuisesti mun aiempaa rahatilannetta, kyllähän tuollaisen miehen katsomiseen olisi voinut vaikka pienen lainan ottaa. Päätin ratsastaa tunnilla superhyvin ja tehdä mieheen vaikutuksen. Jos Lefa pelleilisi, mä voisin tipahtaa maahan ja pyörtyä Merikannon vahvoille käsivarsille.

Mä lopetin haaveilun pyörtymisestä ymmärtäessäni puomitehtävän olemassaolon. Pahimmillaan saisin kylkiluuni rikki tipahtaessani puomien päälle. Lefan kanssa ei mennyt hirmuisen hyvin. Ruuna oli tosi vahva, mä istuin milloin mytyssä, milloin könöttäen ja kokonaisuudessaan pakka ei todellakaan pysynyt kasassa. Ärsytti olla fyysisesti surkeassa kunnossa, naamani punehtui todennäköisesti jo ensimmäisen tehtävän aikana ja koko tunnin ajan tunsin kaikkien tuijottavan hikoiluani.

Lefan päiväkirja - Sivu 2 ICy62zAh


Kankiohjat pysyivät käsissä vanhasta muistista, mutta päädyin kuitenkin ratsastamaan pääosin kankiohja löysällä. En hallinnut Lefaa alkuunkaan niinkuin oisin halunnut, joten olisi ollut ruunaa kohtaan erittäin epäreilua rullata sitä väkisin vielä paketiksi. Lefa toimi hienosti omalla moottorillaan, mutta tunsin silti epäonnistuneeni surkeasti. Ruuna pelleili juuri niin paljon kuin halusi, eikä minulla ollut juurikaan sanavaltaa sen tekemisiin. Mä tarvisin ihan jumalattoman monta tuntia alle, jotta saisin tämän räpeltämisen näyttämään ratsastukselta alkuunkaan.

Tunnin huippukohta tuli vasta sen lopulla päästessäni väläyttelemään Lefan kanssa upeaa keskiravia, vaikka jännitin etukäteen sitäkin. Ruuna venytti itseään, eikä yrittänytkään härvätä mitään, keskittyi ja sai suuret kehut niin Merikannolta kuin minultakin.
"Siis mä en vaan ymmärrä sua. Sä oot niin tuulellakäyvä otus, ettei oo toista", mumisin ruunalle ja kiitin sitä tunnista. "Mutta mein gott sä oot hieno jos vaan haluat!"
Lefa viskoi päätään ja otti muutaman sivuaskeleen.

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 01.02.19 8:24

31.01.2019 - Pää pyörällä
(Eli estevalmennus a'la Isabella Sokka)

Mua jännitti varustaa Lefaa estevalmennusta varten. Enhän mä toki tiennyt, mentäiskö me esteitä lainkaan, mutta vuorotellen yleisryhmällä oli treenejä Amandan ja Isabellan johdolla. Olin melko varma, että yleisryhmän tarkoitus oli pitää meidät pois härppimästä oikeiden ratsastajien tieltä, joten me tyydyttiin vain humputtelemaan ja yritettiin olla ärsyttämättä ketään. Siltä musta ainakin tuntui, toki mihinpä muuallekaan munkaltainen satulaanpalaaja olisi kuulunut. Sain olla tyytyväinen päästyäni mihinkään valmennusryhmään.

Lefalla oli jälleen virtaa. Mä kiitin onneani, että olin valmistautunut edelliskertaa paremmin ja tälläkertaa pysyin ruunan kyydissä sen spurttaillessa omiaan. Isabellalla toki oli sanansa sanottavana ruunan hallinnasta, istunnastani ja ylipäätään kaikesta, luonnollisesti. Isabellan ja  Amandan tyyli huomauttaa oli ihan jäätävän erilainen. Amandan suora nälviminen oli jokseenkin helpompi kestää, mutta Isabellan kohteliaisuuksiin verhoiltu palaute oli pelottavaa.

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Este1

Isabella laittoi meidät työskentelemään suurella kahdeksikolla, jonka toisessa päässä oli innari viidellä esteellä. Esteet olivat matalia ja niiden sisäpuoli oli maassa ja ulkopuoli korotettuna tolpalla. Brunette painotti meitä etenemään tehtävällä tarkasti ehdottoman keskeltä, ei sisältä kipittämällä tai ulkoa harppomalla, keskeltä. Innarin jälkeen kahdeksikon toisella ympyrällä  oli okseri, kavaletti ja toinen okseri.

Mä en ollut lainkaan varma koko tehtävästä ylipäätään. Ymmärsin kyllä tehtävänannon, mutta moinen tarkkuus koituisi kohtaloksemme hyvin äkkiä. Innari ei sujunut alkuunkaan ja Isabella pyöritti meitä ympyrällä melko pitkään ennen kuin pääsimme ylipäätään kahdeksikon toiselle osalle lainkaan. Lefa seilasi miten sattuu ja vaikka kuinka tein työtä sen rauhoittamiseksi, ruuna katsoi silti jatkuvasti minua yläkautta silmiin tai loikki pupuloikkia sivulle.

Kun viimeinkin saimme suoritettua tehtävän ravissa jokseenkin kelvollisesti, piti innari edetä edellen ravissa, nostaa laukka okserin päällä, jatkaa kavaletin yli ja toiselle okserille, jossa laukka piti vaihtaa. Lefan kanssa tehtävä ei ollut lainkaan ravitehtävää helpompi, joskin se nosti laukan todella kiltisti ja vaihtoi sen kuin itsestään. Kiittelin ruunaa kovasti, sentään ihan kaikesta ei tarvinut vääntää meidänkään.

Ravaillessani loppuraveja mä kiitin onneani Susinevan valmennusviikonlopusta. Jospa me saisimme hommaan edes jotain tolkkua, etten nolaisi itseäni täysin Winter Fairissa. Lefa kyllä osasi, se oli hieno ja taitava, mutta vaati hirmuisesti ratsastajaltaan. Amandan kanssa se liihotteli kauniisti pitkin maneesia ja oli edellisvuoden lopulla esitellyt parhaita puoliaan Kalla CUP:in viimeisessä osakilpailussa. Taputin ruunaa kaulalle ja siirsin sen käyntiin.

"Kyllä mekin vielä joskus", mumisin ruunikolle.

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 11.02.19 15:12

09.02.2019 - Lauantairääkki

Mä käytin tarpeettoman kauan itseni pynttäämiseen, jotta olisin mahdollisimman edustava aamun yksityistunnilla, joka alkaisi yhdeksältä. Daniel Susinevan saapuminen Auburniin ei ollut mikään pikkujuttu ja Merikannon valmennuksista viisastuneena mä ymmärsin varata myös yksityistunnin tälläkertaa. Muikistelin peilin edessä ja olin satavarma miehen hurmaantumisesta. Olikohan sillä tyttöystävää tai jotain muuta säätöä? Eipä varmaankaan.

Me olisimme päivän ensimmäinen ratsukko ja tahdoin tehdä vaikutuksen valmentajaamme. Lefa oli edustava, olin letittänyt sille otsaharjaan sykerön. Ruunan nahkavarusteet kiiltelivät kilpaa punertavanruskean karvan kanssa ja tiesin, että näytimme ihan äärettömän hyvältä. Lefa pörisi ja oli ihan menossa alusta saakka, eikä omassakaan fiiliksessä ollut valittamista.

Daniel saapui juuri ajallaan, ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Mä olin ehitinyt lämmitellä Lefan kunnolla ja ruuna oli ollut yllättävän mukava. Se ei ollut pelleillyt lainkaan niin paljon kuin yleensä, mutta taianomaisuus lässähti Danielin saapumiseen. Joko mä aloin hermoilla tai sitten Lefa ei pitänyt yleisöstä.

"Tulet iltapäivästäkin treeniin?" Daniel kysyi kuivakan esittelyn jälkeen. "Onnea sitten vain. En tuplatreeneistä huolimatta katsele mitään löysäilyä. Tehdään täysillä töitä nyt kun on töihin ryhdytty."

Nyökkäsin miehelle. Ihme heebo, miten se ei edes huomannut, että olin ihana? Missä kaikki flirtti tai ylipäätään mikään huomiointi? Tuhahdin ja odotin turhaan koko tunnin jotain ylistystä ja glooriaa siitä, kuinka olin ihana ja reipas. Mä olin närkästynyt. Daniel oli varmaan sokea, siitä sen täytyi johtua.



Sarah käveli tallikäytävällä vastaan kun raahasin Lefaa nyreissäni talliin.
"Mistäs te ootte tulossa?" Brunette kysyi.
"Yksityistunnilta", totesin tyytymättömänä.
"Ai, menikö jotenki huonosti?" Sarah kysyi varovasti.
"Ei, tai silleen joo. Me keskityttiin yksinkertaisesti vain mun istuntaan ja siihen, että kaikki tapahtu just eikä melkein siinä pisteessä ku piti. Musta tuntuu, ettei se mies nähnyt mitään hyvää mun ratsastuksessa tai mussa ylipäätään", puuskahdin ja otin Lefan satulan pois. "Plus mun jalat, vatsalihakset ja ihan kaikki on niin kuolleet."
"Anna vaan mulle", Sarah sanoi ja otti satulan käsivarsilleen. "Siis miten teillä sitten meni huonosti? Eikö kemiat kohdannu vai?"
"No en mä tiedä siis se oli kuivempi ku mun paistama porsas, jonka mä unohdin yön yli uuniin. Susineva ei lähteny vahingossakaan mukaan mihinkään läppään, eikä jotenki en mä tiedä.. Onkohan se aina tommonen? Sen täytyy olla melko yksinäinen" Irvistin ja ojensin suitset Sarhaille. "Lefa oli ihan superhieno eniveis."
"En mä tiedä. Eikö sillä oo pieni lapsikin, jos se on vaan väsyny?" Sarah tarjosi puolustusta valmentajalle.
"Ai siis sillä on lapsi? Eli naisystävä-vaimokin. Wow", mumisin ja siirryin irroittamaan suojia.



Kahden aikoihin olin jälleen satulassa. Mä olin päättänyt tarkkailla Susinevaa entistä tarkemmin. Sinihiuksisen Avan olemassaolo ärsytti. Mä olin ihan satavarma, että teini keimaili Antonille. Antonille, jota kohtaan mä yritin pysytellä viileän kohteliaana, jotta kukaan ei ymmärtäis mitö Jusun synttäreiden jälkeen tapahtuikaan. Susineva mua ihmetytti. Jos sillä tosiaan oli vaimo ja kaikkea, ei se voinut olla ihan äärettömän kummallinen. Eihän?

"Mitäs te sitten olette? Satulaanpalaajia? Yleishöntsäilijöitä? Jaaha. No, mennään tällä sitten, eiköhän tästä jotakin ratsastuksentapaista saada aikaiseksi. Ja jos ei… No. Ainakin lihaskipua teille ja päänsärkyä mulle", Daniel aloitti.

Ei hitto se oli  outo. Miten kukaan oli koskaan päätynyt naimisiin tuollaisen miehen kanssa? Joko sen vaimo oli myös outo tai sitten Danielilla oli salattuja avuja. Hymynkare kohosi suupieleeni, niin sen täytyi olla. Hymynkare ei pysynyt kauaa kasvoillani kun siirryimme tekemään ravityöskentelyä. Viidentoista minuutin jälkeen mä olin varma kuolemastani ja puolen tunnin kuluttua mä olisin antanut mitä vain, jotta olisin päässyt pois rääkkäyksestä.

Ava keimaili edelleen Antonille ja kauhukuvat läsähtivät mieleeni. Olikohan Ava kuullut Antonin avuista ja siksi flirttaili miehelle? Toivottavasti Anton ymmärsi pysyä naperosta erossa, ettei saisi syytettä lapseen sekaantumisesta. Mitä mä oikeastaan edes tiesin Antonista? Oliko sillä jotain virityksiä johonkin suuntaan? Miehen somesta ei löytynyt tarpeeksi stalkattavaa, joten mun täytyisi ottaa asiasta selvää perinteisin keinoin. Huru saisi auttaa mua.

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 12.02.19 21:01

10.02.2019 - Susinevan kiusattavana part 2

Mä heräsin puoli kuudelta kramppiin mun oikeassa pohkeessa. Pompin ympäri kämppää ja yritin saada suonenvedon loppumaan. Voi hemmetin Susineva treeneineen, mä olin puolikuollut ja mun suussa tuntui saharalta. Enhän mä nyt voinut olla näin rapakunnossa kun kävin salilla ja olin käynyt muutamaan otteeseen keikistelemässä bikineissä uimassa uimahallilla. Istuin totaalihajonneena keittiössä ja postasin meemin instaani. Isabellan tykättyä kuvastani olin varma perijättären vittuilevan minulle sydämellään. Piti varmaan laiskana, huonona tai jotain muuta vähemmän mairittelevaa, mutta ei vain ylevyydessään kehdannut kommentoida asiaan mitään. Mutristelin naamaani ja painuin takaisin sänkyyn, ehkä elämä näyttäisi mukavammalta muutaman tunnin kuluttua.

Siinä missä olimme eilen ravanneet, ravanneet ja ravanneet, keskityimme tällä kertaa napakkuuteen, reagointiin, pysähdyksiin ja täydellisiin laukannostoihin. Lienee sanomattakin selvää, että Lefan kanssa emme olleet parhaimmillamme tässäkään tehtävässä. Lefa halusi nostaa laukan kun sitä itseään huvitti ja pysähtyä mielummin vasta muutaman päänhetkuttelun ja poikittamisen jälkeen. Pahinta epäonnistumisissamme oli se, että tiesin kaikkien tietävän Lefan taidoista. Mua pelotti jatkuvasti, että Amanda marssisi paikalle ja häätäisi mut pois koko Auburnista pilaamasta hienoa ruunaansa.

Kuivakan palautteen ja loppukäyntien jälkeen mä olin valmis vaihtamaan kaikki mun ratsastuskamppeet suklaapatukkaan. Tai ehkä levyyn, mulla oli melko uusi kypärä. Laahustin jalat kipeänä talliin ja sain tallimestarilta virnistyksen. Katsoin miestä silmät viiruina ja käskin "Joonatanin" olla hiljaa. Otin Lefan varusteet pois yhteisymmärryksen vallitessa minun ja hevosen välillä. Kerrankin ruuna ei hölmöillyt mitään, enkä minäkään jaksanut höpötellä sille mitään ylimääräistä. Taputin ruunikkoa kaulalle ennen kuin suljin karsinan oven. Tilanne vaatisi runsaasti viiniä, suklaata ja juustoja.

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 14.02.19 9:58

14.02.2019 - Ystävättömyyspäivä

Väsytti ihan jumalattomasti. Susinevan valmennuksista oli jäänyt ainoastaan kipeät reidet ja hulluus ilmoittautua Lefalla Tie Tähtiin-kilpailusarjaan. Ajelin naama mutrulla Auburniin, mä olin niin jumalattoman kyllästynyt ystävänpäivään ennen kuin se oli edes alkanutkaan. Typerän päivän lisäksi mä olin kyllästynyt lumeen ja kaikkeen talveen liittyvään. Ehkäpä tallihommat piristäisivät, ehtisin hyvin käydä hoitamassa Lefan ennen töitä. Ruunan kanssa touhuilu oli terapeuttista, vaikka tiesin veljeni tölväisyn "jos terapiahevosta tarvit, osta joku puolikuollut Suokki"  todeksi. Lefa alkoi vain olla mukavan tuttu ja näinollen turvallinen. Ennemmin mä valitsin tutun kusipään kuin tuntemattoman kusipään.

"Hyvää ystävänpäivää", Penna aloitti. "Tiesitkös, että.."
"Oikein mukavaa ystävänpäivää!" Keskeytin ja kaivoin pikaisesti puhelimeni käteeni. "Sori mulla soi puhelin."
Ei se mitään soinut, mutta en yksinkertaisesti jaksanut kuunnella miestä juuri nyt. Mahdottoman hyvännäköinenhän se oli, mutta niin rasittava. Radiosta oli soinut melankolinen musiikki koko matkan tallille, eikä tilanne parantunut Auburnissakaan. Joku huudatti Yön mollivoittoisia kappaleita myös tallissa, ilmeisesti kappaleet liittyivät siihen kuolleeseen laulajaan. Vilkaisin ympärilleni ja pohdin oliko Isabella ollut suurikin fani vai oliko joku uskaltanut tehdä omavaltaisia päätöksiä.

"Morgen, freunde, morgen", lässytin Lefalle saapuessani ruunan karsinalle.
Ruuna ei arvostanut minua juurikaan, mutta tyytyi luimimisen sijaan heilauttamaan korviaan. Se riitti minulle ja olin hirmuisen otettu Lefan ystävällisyydestä. Ehkä Lefa oli vittuuntunut minuun samoin kuin minä Pennaan. Taputtelin ruunaa kaulalle ja talutin sen hoitopaikalle. Pikaisten harjailujen jälkeen nakkasin ruunalle loimen päälle ja suitset päähän ja lähdimme tarpomaan kohti lumista metsää.

Enää mua ei jännittänyt lähteä Lefan kanssa kahdestaan taluttelureissuille, mutta pidin silti varalta suitset päässä. Ruuna oli ihan fiksu tapaus kaikesta häsläyksestään huolimatta. Lefa oli ihan erityisen mukava aina kun olimme kahdestaan ja hoilotin sille saksalaisia listahittejä. En mä tavallisesti mitään olis kehdannut laulaa, mutta ruuna ei arvostellut raakkumistani ilkeästi ja luminen metsä tarjosi erinomaisen miljöön konsertoinnilleni.

Palasimme tallille noin puolen tunnin kuluttua ja kävin vapauttamassa ruunan tarhaansa. Siivoilin vielä pikaisesti ruunan karsinan ennen kuin siirryin varhaiselle lounaalle loungeen. Savulohisalaatti maistui taivaalliselta, enkä voinut olla enää huonolla tuulella. Olin tyytyväinen siitä, ettei tallilla pörrännyt liiaksi ihmisiä  Mä olin valitettavan kyynistynyt ystävänpäivän suhteen, enkä tahtonut pilata kenenkään muun päivää kommentoimalla negatiivisesti lässynlässyn-päivästä. Kurkkasin pikaisesti instagramin kommentit Lefan ja minun retkestä, venyttelin noustessani tuolilta ja lähdin ajelemaan kohti työpaikkaa.

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 14.02.19 15:17

14.02.2019 - Kurkkua myöten täynnä kouluratsastusta

Mä kiisin töistä takaisin Auburniin pikapikaa. Mä olin unohtanut koko Amandan kouluvalmennuksen ja uskoin blondin kirjaimellisesti listivän minut, mikäli jättäisin yhtäkkiä vain ilmestymättä paikalle. Musta tuntui, etten mä ollut henkisesti valmistautunut lainkaan vaaleamman perijättären koulutunnille, mutta ei auttanut itku markkinoilla. Olin soittanut Märtalle kotimatkalla, joka olikin muuttunut Auburnmatkaksi ymmärrettyäni unohduksen. Märta oli suostunut auttamaan ruunan kanssa ja lupauduin jäämään ikuiseen kiitollisuudenvelkaan, mutta nainen lupasi kuitata tämän kyydillä kotiinsa.

"Superkiitokset Märta, mä en ois ikinä ehtiny jos et ois auttanu laittaan Lefaa valmiiksi!" Huudahdin sinihiukselle, joka oli suostunut harjaamaan Lefaa ja aloittanut varustamisen.
"Eipäs mitään", Märta hymyili. "Vuoroin vieraissa."
"Ja hei hyvää ystävänpäivää, mä sain tän oikeastaan töistä, mutta mulla ei oo nyt muutakaan", naurahdin ja halasin hieman hämmentynyttä Märtaa ojentaen tälle suklaapatukan.
"Kiitos", sinihiuksi totesi ykskantaan ja kallisti hieman päätään. "Te myöhästytte kohta."

Hyvin pian Lefa sai varusteet päällensä ja talutin ruunan maneesiin. Aloittelin alkuverkkaamaan ruunaa ja aivan liian nopeasti Amanda olikin paikalla ruotimassa istuntaani.
"Hartiat taakse ja kyynärpäät kylkiin. Kastematokin on ylväämpi kun toi sun räpellys",  Amanda sivalsi.
Näpäytys oli aiheellinen, mä kökötin selässä miten sattuu. Mua väsytti ja olin satavarma, ettei tämä koulukuvioiden hinkkaus loppuisi ikinä. Miten ihmeessä mä selviäisin esteistä Kalla CUP:issa jos mulla ei ollut koskaan aikaa hypätä Lefalla.

Mä olin kurkkuani myöten täynnä koko hemmetin sulkutaivutusta, Lefa pomputti mua miten sattui, enkä mä saanut itseäni hyvään fiilikseen.
"Istu siihen harjoitusraviin, alapohje aktiivisemmin. Käsiä alas, et sä Lefan päätä kanna. Sun on parempi siirtyä kohta jollekin ratsastuskoululle jos sä et edes yritä", Amanda totesi kuivakasti.
Lopulta sain Lefaa ensin eteen, suoristin sen, ruuna jäi avuille ja yritin taivutusta uudelleen. Amanda ei suoranaisesti kehunut, mutta jätti haukkumatta.

Laukkatyöskentelyyn siirryttyämme Lefa meinasi romahtaa etupainoiseksi ja sen kanssa sai tehdä todella töitä, jotta ruunan sai kevyeksi edestä. Ravi-laukka siirtymissä Lefa meinasi jäädä pitkäksi ja Amanda komensi valmistelemaan paremmin. Mua ärsytti se, miten kultakutri oli aina oikeassa. Tottakai se oli mun syy jos Lefa näytti kamelilta, itsepä en ratsastanut kunnolla. Silti mua ärsytti olla väärässä ja joutua kuuntelemaan motkotusta jatkuvasti. Miksi ihmeessä mä en voinut olla parempi ratsastaja?

Lopputunnista mun vatsalihakset huusi hoosiannaa, mutta lopulta mä sain muutaman onnistumisen kokemuksen ruunan satulassa. Erityisen hyvin meillä meni laukka-ravi siirtymien jälkeen ja Lefa tuntui tanssahtelevan upeasti ravissa. Se suoritti leikiten pohkeenväistöt ja Amanda tyytyi vain huomauttamaan leukani asennosta. Se meni siis jokseenkin mallikkaasti.


_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 14.02.19 18:20

15.02.2019 - Tie tähtiin 1. kouluvalmennus Hallavassa
Tasoltaan helppo B, julkaistu alunperin Hallavan foorumilla

Mua jännitti lähteä Hallavaan, vaikka tiesinkin tallista jo yhtä jos toistakin serkkuni lapsen Miron vuoksi. Miro oli ilmeisesti tulossa myös samoihin valmennuksiin, mutta ratsasti vasta minun jälkeeni. Tuntui oudolta ratsastaa samalla tasolla kymmenen vuotta nuoremman sukulaislapsen kanssa, mutta ilmeisesti useamman vuoden taukoiluni aikana oli ehtinyt tapahtua yhtä jos toista. Miroa enemmän jännitin työnantajani Sebastianin ratsastusta, mutta hän ratsastaisi vasta viimeisessä valmennusryhmässä.

Olin puunannut Lefan naurettavan hienoksi ja ruuna odottelikin hoitopaikalla oranssissa loimessaan, jotta taluttaisin sen kuljetusvaunuun. Olin pukenut ruunikolle suitset, jotta selviäisin mahdollisimman vähällä ruunan kanssa. Lefan kanssa oli lievää puljaamista, vaikka Nita olikin taluttanut Leevin kyytiin jo edeltä. Huokaisin helpotuksesta päästessäni livahtamaan trailerista pois. Matka saattoi vihdoin alkaa.

Perillä Hallavassa harjasin ruunan, vaikka se kiiltelikin jo kauniisti ja nostin mustan koulusatulan sen selkään. Liu’utin sormiani pitkin kiiltävää nahkaa ja jatkoin kohti oranssia satulahuopaa. Huopaan oli kirjailtu kultaisilla kirjaimilla SokkaLux by Isabella. Hymähdin itsekseni ja ihastelin upeaa huopaa. Jatkoin ruunan varustamista ja puin sille koulusuojat ja suitset. Lefa näytti hirmuisen komealta ja toivoin käytöksen olevan linjassa ulkonäön kanssa.

Lämmittelin Lefan itsenäisesti ja ruuna tuntui samalta kuin Auburnissakin. Se liikkui lennokkaasti pärskyen ja tuntui lähtevän lentoon hetkenä minä hyvänsä. Päässäni kaikuivat Amandan ohjeistukset siitä kuinka kaikki hulinaenergia olisi saatava valjastettua eteenpäinpyrkimykseen ja liikkeeseen. Yritin keskittyä hengittämiseen ja saada ruunan pysymään hyppysissäni. Onneksi Lefa oli kokenut reissaaja, eikä hätkähtänyt uusista paikoista sen enempiä kuin yleisesti mistään. Ruutitynnyrihän se oli aina.

Aleksi asteli maneesiin ja loi rauhallisuudellaan mukavan tunnelman maneesiin. Mies jutusteli kuin olisimme tunteneet hänet aina ja sai minut rentoutumaan Lefan selässä. Aleksi kertoi, että keskittyisimme perusratsastukseen ja teihin, samaa siis mitä edellisviikonloppuna Susinevan kanssakin. Toivottavasti sieltä olisi jäänyt edes jotain mieleen, ajattelin tuskaillen. Aloitimme pituushalkaisijan ratsastamisella ja täsmällisellä pysähdyksellä. Tehtävä olisi Lefalle superhelppo. Ruuna kyllä osaisi pysähtyä hienosti tasajaloin, mutta se yritti tarjota minulle sekä vinoa pysähdystä, että kiemurtelua pituushalkaisijalla. Aleksi naljaili hyväntahtoisesti vinoparkkeerauksesta ja jouduimme tehtävälle uudelleen ja uudelleen, kunnes mies oli tyytyväinen.

Volttien ratsastaminen oli täyttä tuskaa, sillä mitkä tahansa pyrpylät eivät kelvanneet, kuten eivät tietysti tavallisestikaan. Syy ei ollut ruunan, vaan minun. Ajatukseni harhailivat ja löysin itseni aivan liian usein tuijottamasta ruunan niskaa, josta havahduin vasta Aleksin huomautuksiin. Pystyin kuvittelemaan Amandan huutamaan minulle moisesta ”ratsastamisesta”, joten sain itseni paremmin likoon ja aloin kuljeskelun sijaan ratsastaa. Tämän jälkeen Lefa tuntui tanssivan pitkin kouluradoin koristettua maneesia.

”Aivan hyvinhän se meni kaikilla! Olisko teillä omia kommentteja miten meni?” Aleksi kysyi tunnin lopulla.
”Ihan hyvin, mä olin vain ite ehkä vähän ajatuksissani”, sanoin vuoroni koitettua. ”Mutta Lefa oli kyllä ihan super, eihän se hevosen syy ole jos sillä on pelkkä matkustaja kyydissä.
Aleksi nyökkäsi ystävällisesti ja muisti kehua kuitenkin hienosta suorituksesta ja skarppaamisesta tunnin loputtua. Mulla oli ihan mukava ja hyvä fiilis, mutta pienoinen jännitys Kalla CUP:in kisoista alkoi hiipiä päälle. Toivottavasti olisin silloin täysin hereillä nukuskelun sijaan.

Valmentaja, Aleksi Hallava:
Kuten sanoit, alkutunnista näytit luottavan siihen että hevonen osaisi suorittaa tehtävät ilman sen kummempaa ohjausta, jolloin tehtävät jäivät hieman puolitiehen. Sinun on osattava vaatia hevoselta (ja itseltäsi) tarkempaa ja keskittyneempää tekemistä. Koulutuomari kyllä huomaa jos jossain kohdassa lintsataan! Radalla sitten skarppasit ja Lefakin näytti halukkaasti parhaita puoliaan.




Viimeinen muokkaaja, Adelina van L. pvm 17.02.19 19:44, muokattu 1 kertaa

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 17.02.19 14:41

16.-17.02.2019 - Winter Fair  

Me säihkyttiin Winter Fairissa glitterin ja lumihiutaleteeman voimin. Omat varusteeni mä tein osittain itse ja loput tarjoushaukkailin tai löysin valmiiksi kaapistani. Kynnet mä kävin laittamassa muutamaa päivää ennen kilpailuja ja kieltämättä mua harmitti joutua käyttämään hanskoja.

Lefan varusteiden osalta mä pääsin helpolla. Mä jouduin ostamaan sille ainoastaan valko-mustat suojat, muut ruunalla oli jo ennestään. Lefan harjaan letitin sykeröt ja sykeröihin kiinnitin jokaiseen samanlaisia lumihiutalekoristeita, joita mun hiuksissakin oli. Ulkonäöstä meidän suoritus ei jäisi kiinni. Mä toivoin vakuuttavani tuomarit säihkymisellämme pelkän taidon sijaan.

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Adelefawinterfair
Adelinan varusteet: Tinsu VRL-12410. Lefan varusteet: Equestrian PRO, Mestyn Varuste & Sokka Luxuries

_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 22.02.19 13:23

22.02.2019 - Tie tähtiin 1. estevalmennus Hallavassa
Tasoltaan 80cm, julkaistu alunperin Hallavan foorumilla

Ennen varsinaisen valmennuksen alkamista, aloitin itsenäisellä alkuverryttelyllä. Ratsastin Lefaa kuulolle kaikissa askellajeissa ja erityisen huomion yritin kiinnittää siihen, että ruuna todella kuuntelisi pidätteitäni ja liikkui haluttuun suuntaan. Lefa oli reippaalla päällä, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen pöljäke. Se puhisi ja pärskyi, mutta malttoi pääsääntöisesti mielensä suuremmilta koiruuksilta. Aleksi kertoi tulevista tehtävistä ja vaikutti nauttivan työstänsä. Mies nojaili estetolppaan kyynärpäällään ja antoi vinkkejä ensimmäiselle tehtävälle, joka ratsastettaisiin ravissa. Ristikoiden väliin täytyisi pysähtyä, siirtyä takaisin raviin ja edetä ravipuomeille, jotka odottelivat päädyssä kaarevalla uralla.

Aloitin tehtävän jännittyneenä ja yritin keskittyä pitämään ruunan kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä. Lefa nosti laukan ristikolta ja ensimmäinen pysähdys meni auttamatta ohi laukatessamme toisenkin ristikon yli. Ravipuomit ylittyivät kiitoloikilla, eikä jarruja tuntunut löytyvän mistään. Jouduin rauhoittelemaan kiehuvaa ruunaa ja muutaman kerran jälkeen sain Lefan pysäytettyä ristikoiden väliin. Tyylipuhdas pysäytys se ei ollut, mutta Aleksi kehui moitteiden sijaan. Taisi tietää, että moittisin itseäni epäonnistumisesta ihan itsekin. Neljännellä yrittämällä tehtävä sujui jo paremmin, eikä ravipuomien pupuloikkien kyydissä ollut enää aivan niin kammottaavaa istua. Joko minä totuin ruunan kohellukseen, tai ruuna oli hivenen rauhoittunut. Tahdoin uskoa jälkimmäiseen.

Seuraavana tehtävänä oli pystyesteitä suoralla linjalla. Ne eivät näyttäneet suurilta ja tiesin Lefan selviytyvän leikiten esteistä. Ravipuomien tilalle oli noussut ristikko ja viimeisimpänä oli toisen ristikon ylitys juuri ennen kulmaa. Keskellä lyhyttä sivua tuli pysähtyä. Irvistin, pysähtyminen kesken radan ei todellakaan olisi vahvuutemme. Aloitin tehtävän ja yritin pitää laukan rentona. Lefa ei juurikaan viitsinyt nähdä vaivaa hyppäämällä pikkuesteitä, vaan pikemminkin laukkasi niistä yli. Sarjan jälkeen se jatkoi matkaansa köyristäen selkäänsä ja pukitellen matkalla eteenpäin. Puristin harjaa nyrkkiin, purinhampaitani yhteen ja hengitin kiivaasti nenän kautta. En todellakaan suostuisi tipahtamaan. Pyysin Lefaa eteenpäin vetokilpailun sijaan ja etenimme vauhdilla ristikosta yli. Ennen seuraavaa ristikkoa jarruttelin ja Lefa harasi vastaan päätään ravistellen. Toisen ristikon jälkeen en saanut Lefaa pysäytettyä ruunan haratessa vastaan, vaan ratsastin suoraan kohti maneesin seinää pidättäen samalla. Virnistin voitonriemuisesti ruunan pysähdyttyä ja peruutettua muutaman askeleen. Taputtelin hiestä tummunutta kaulaa ja siirsin ruunan takaisin laukkaan. Vielä olisi viimeinen este ylitettävänä.

Viimeisenä tehtävänä meillä oli edessä radan ratsastus 80cm korkeudessa. Korkeuden kanssa meillä ei ongelmaa olisi edelleenkään, ongelma olisi lähinnä satulan yläpuolella. Aloitimme radan ja pyrin pitämään Lefan mahdollisimman rauhallisena. Ensimmäinen pysty ylittyi hienosti hiekan ropistessa esteen päälle. Seuraavana vuorossa oli lävistäjä, jossa oli edelliseltä tehtävältä tuttu linja, pysty, pysty-okseri -sarja. Lävistäjällä Lefa kaahotti eteenpäin ja vaihtoi lennokkaasti laukan kaarteessa ennen kuin loikkasi neljännen esteen yli. Vitsit kuin ruuna vaihtaisi laukan tällätavoin myös kouluradoilla, ehdin pohtia ennen kuin matkamme jatkuikin jo kohti toista päätyä ja Lefa liiteli pystyjen yli. Lävistäjälle käännettyä ruuna jatkoi korvat töttöröllä kohti okseria, jonka päällä se vaihtoi itsekseen laukkaa ja viimeisen pystyn ylitettyämme kehuin sitä vuolaasti. Siirsin ruunan raviin ja annoin sille hieman ohjaa. Se oli suurimmat pöllöilyenergiansa tuhlannut jo radoille.


_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 01.03.19 2:57

22.-24.02.2019 - Winter Fair

Lämmittelin Lefaa ravissa ja yritin saada hyvää fiilistä ja letkeyttä esille. Aivan liian pian pääsisimme starttaamaan Helppo Beetä ja ensimmäinen kenttäratsastuskilpailumme alkaisi. Pennan ääni kantoi maneesista ulos asti ja mua nauratti kuinka tärkeältä se kuulosti. Sipaisin takkiani suoremmaksi ja nostin leukaani ylöspäin. Lefa saisi luvan näyttää parastaan, olihan tuomarina tälläkertaa Amanda, joka ei varmasti ollut edellisviikonlopun koulutuomareita lepsumpi.

Me oltiin treenattu Lefan kanssa tosi paljon sekä Kalla Cupin, että Tie Tähtiin-kilpailusarjan merkeissä. Mä olin yrittänyt pitää ruunan mieltä virkeänä maastoilemalla ja maastakäsittelyllä mahdollisimman paljon, vaikka etenkään jälkimmäinen ei ottanut sujuakseen kovinkaan hyvin. Hätkähdin ajatuksistani ja roikuin apinanraivolla satulassa, kun Lefa päätti säikähtää kentän toisellapuolella ravaavan hevosen pärskähdystä. Sydämeni läpätti hirmuista tahtia. Kuinka noloa olisi tipahtaa jo verryttelyssä?

Edellisviikonlopun koulu- ja esteratsastuskilpailut olivat menneet yllättävän hyvin, mikäli huomioisi minun ja Lefan yhteistyön pituuden. Perijättäret eivät moista varmastikaan huomioisi, mutta omaa mieltäni se lämmitti suuresti. Esteillä olimme Lefan kanssa vasta 17. sijalla, mutta minua hykerrytti kovin tieto siitä, ettei virhepisteitä ollut neljää enempää ja luonnollisesti myös se, että olimme voittaneet Miron ja Miron hullun ponin! Ja Isabella Sokan, mutta sitä ajatusketjua en uskaltanut kelata pidemmälle.

Kouluratsastuksessa meillä meni hivenen paremmin ja sijoituimme kuudenneksi. Pisteet eivät päätä huimanneet, alle 70%, vaikka rata oli ihan äärettömän helppo. Erityisen nyreissäni olin yleisvaikutelmapisteistä 4-3-5-9. Olihan Lefa vahva ja koko rata meni hivenen plörinäksi, mutta kolmonen?? Mä olin varma, ettei se Petri ollut ihan tilanteen tasalla, varmaan yritti piirtää kasia.

Anton oli portilla ja nyökkäsi vähän turhan asiallisesti minulle. Mikäköhän sitä vaivasi? Hiiteen koko Anton ja kaikki typerät tuomarit. Mä olin tullut tänne voittamaan. Henkäisin syvään ja pysäytin Lefan erinomaisen tarkasti ja tervehdin tuomaria. Rata meni kaikenkaikkiaan hyvin, eikä Lefallakaan ollut erityistä pelleiltävää. Sijoitukset valuivat kaikki muualle kuin Auburniin, mutta ilakoin nelossijaani kuin suurempaakin voittoa. Kiittelin ruunikkoa kovasti ja annoin muutaman ekstraporkkanan kiitokseksi hyvästä suorituksesta. Eihän se Lefa pöllömpi kaveri ollutkaan.

Lauantaiaamuna Lefa oli meno päällä jo karsinassaan ja sain väistää ulos höökivää ruunaa, etten olisi jäänyt sen alle. Ruunikon varustaminen oli sanalla sanottuna mielenkiintoista ja päätin unohtaa letittämisen ja kaiken muunkin hössötyksen tyystin. Sain tuskaillen Lefan valmiiksi ja pääsin ruutitynnyrin selkään. Lefa tanssahteli ja otti spurtteja milloin mistäkin aiheesta, vaikka en todellakaan sitä ruunalta pyytänyt. Jätin verryttelyhypyt tasan yhteen ja itse radalle päästyäni keskityin pysymään hengissä. Lefa kaahasi minkä ehti, eikä minulla ollut mitään muuta tehtävissä kuin ohjata oikealle esteelle ja toivoa parasta. Rataesteillä olimme toisia, mutta se ei todellakaan ollut minun ansiotani. Hävetti ja lievästi myös pelotti sunnuntain maastokoe. Ärsyyntymistäni ei todellakaan helpottanut Gabriellan virheetön nollarata, joka ei todellakaan ollut yhtä rumasti ratsastettu kuin omani.

Sunnuntain koittaessa olin toivonut äkkisairastumista tai jotain muuta, joka olisi pelastanut minut maastoesteiltä. Jo rataa kävellessäni ymmärsin, ettemme välttämättä selviäisi tästä kunnialla. Verryttelyssä Lefa oli ollut aivan muissa maailmoissa ja kieltänyt verkkaesteelle. Kielto oli oma syyni, sillä roikuin ruunan kyydissä totaalisen kipsissä. Edellispäivän kaahailu oli jostain syystä jäänyt negatiivisesti mieleeni. Lähtöluvan saatuamme kaikki sujui hyvin, kunnes tuli ensimmäinen kielto ihan tavalliselle pensasesteelle. Seuraava kielto tuli heti seuraavalle esteelle, tukille ja ymmärsin, että sijoittumisesta oli turha haaveilla. Pääsimme jotenkuten räpiköiden esteradan loppuun ja sijoituimme kahdeksanneksi 41,2 virhepistettä plakkarissa. Kokonaiskisan tulos ei olisi jaksanut kiinnostaa minua yhtään vähempää. Raahauduin Lefan kanssa talliin loppuverryttelyjen jälkeen ja hoidettuani sen, painelin pikaisesti autooni. Kuumat kyyneleet polttelivat silmissäni. Olihan se tämäkin startti yhteiselle kisauralle.


_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Adelina van L. lähetetty 01.03.19 13:53

02.03.2019 - Tie tähtiin, estevalmennus Seppeleessä
Tasoltaan 80cm, julkaistu alunperin Seppeleen foorumilla

Herätyskello äänteli äärimmäisen ärsyttävästi ja mä voihkaisin pikkuruisessa rivarissani dramaattisesti, vaikkei ärsytyksiäni olisikaan kukaan kuulemassa. Ryystin kahvin pikavauhtia pukeutuessani samalla ja lähdin kaahailemaan kohti Auburnia. Miksi mun piti olla aina melkein myöhässä? Onneksi mä en ollut ottanut edellisenä iltana paria lasillista enempää, muuten koko päivä olisi mennyt tuskaillessa, enkä olisi tietystikään voinut edes ajaa autolla. Auburnissa minua odotteli hivenen kärttyinen Lefa, joka suostui kuitenkin yhteistyöhön ihan kohtuudella. Pikaisten siistimisten jälkeen nakkasin kuljetussuojat ruunalle ja heitin oranssin loimen selkään. Seppeleessä ei onneksi ollut kiire. Mä sain varustaa Lefan ihan rauhassa hienoihin oransseihin Sokka Luxuries varusteisiinsa. Sokka Luxuries, siinähän se syy olikin miksi aamuherääminen oli vaikeaa. Edellisiltainen lanseeraustilaisuus oli venähtänyt hivenen pitkäksi. Hätkähdin ajatuksistani vasta Lefan luimiessa minulle rumasti. Ruuna-parka oli kyllästynyt odottelemaan. Kiristin vyön ja talutin ruunan maneesiin.

Tunnin aiheena oli suoruus. Opettajanamme oli Hanski, joka vaikutti lievästi sanottuna pelottavalta. Tiesin naisen voittaneen SM-kultaa aikanaan, mutten mitenkään saanut päähäni hevosen nimeä. Joku pelargooniaan viittaava se taisi olla.. Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa sokeripalojen välistä, suoristua ja tulla kolmen esteen sarja. Sain käydä hirmuista kädenvääntöä Lefan kanssa jo siitä, täytyisikö sokeripalojen väliin mennä ensinnäkään. Olin valmis kiroamaan koko hevosen maanrakoon temppuilulla jo ennen kuin pääsimme ylittämään ensimmäistäkään estettä.

"Voi perkele!" Kivahdin ruunalle.

"Eipäs tuo ollut hevosen syy ja minä vannon, ettei sen nimi ole perkele", Hanski totesi topakasti. "Vaikka sillä nimellä sitä satuitkin kutsumaan. Neiti keskittyy nyt ratsastamaan vain."

Mä olin pöyristynyt, mitäköhän tästä tunnista tulisi.. Toivottavasti opettaja ei ainakaan vihaisi minua. Yritin vaivihkaa vilkuilla näkyisikö Avaa katsomossa. Tyttö varmasti juoruaisi epäonnistumisestani ja Hanskin sanoista. Lopulta valmentajan ohjeistuksella ja Lefan suosiollisella myöntyvyydellä pääsimme ensimmäisestä tehtävästä edes jotenkuten läpi. Mun korvia kuumotti edelleen alun ripityksen jälkeen.

Seuraavana vuorossa oli sarjaeste, jolle piti tulla oikeasti suoraan. Se sujui hyvin ja Lefa loikki esteiden yli korvat töttöröllä. Se oli hieman meno päällä, joten sain tehdä kunnolla töitä saadakseni ruunikon kääntymään oikealle ja suoristumaan pystylle.

"Ei banaaniteitä, ota uudestaan", Hanski komensi. "Istu keskellä satulaa."

Pyörittelin silmiäni ja tulin sarjan uudestaan ja tälläkertaa otin hivenen laajemman kaarroksen kuin alunperin olisi pitänyt, mutta sain ruunan paremmin suoristettua. Sen jälkeen jatkoin Lefan luotsaamista laajalla kaarella kohti ristikkoa. Siinä missä minä liiottelin suoristusta, liiotteli Lefa esteen kokoa ja hyppäsi pienen ristikon komeasti ja yritti karata alta päätään heitellen.

"Parempi", Hanski nyökkäsi, eikä kommentoinut Lefan pelleilyjä lainkaan.

Viimeisenä tehtävänä oli pienen radan ratsastaminen. Lefa laukkasi korvat höröllä ja imi kohti pientä ristikkoa. Se vaihtoi laukan esteen päällä ja jatkoi etenemistä yllättävän suorasti, kunnes täytyi kääntyä tiukasti oikealle ja ylittää sarjaeste.

"Hyvä, kehu", Hanski huusi. "Suorassa, vielä vaan suoraan ja vielä.. Sisäpohje!"

Kolmoissarjalle tulimme hyvistä neuvoista huolimatta hivenen vinosti. Sarja ylittyi hyvin, mutta Lefa pelleili jälleen sokeripalojen kohdalla. Ärsytti, sillä tiesin, ettei ruuna oikeasti pelännyt niitä, sillä oli vain tylsää. Komensin ruunikkoa eteen ja jatkoimme reippaassa tahdissa viimeiselle esteelle, jota ennen sain suoristettua ruunan. Tulimme radan vielä uudelleen ennen kuin lopettelimme ja siirryimme loppuverryttelyyn. Taputin ruunaa kaulalle ja annoin ohjaa.


_________________
Adelina van L.
Adelina van L.
Entinen tallilainen

Ikä : 25
Viestien lukumäärä : 116

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 25.06.19 13:38

Sileätreeniä sateella
tiistai 25/06/2019

Sadepisarat ropisivat harvakseltaan auton tuulilasiin Ellien kaartaessa Mersullaan Auburnin parkkipaikalle. Ilma oli vielä tunti sitten näyttänyt ihanan aurinkoiselta, mutta olisihan se pitänyt tietää, ettei säätiedotuksiin voi koskaan luottaa. Onneksi oli maneesi, sillä eihän kukaan hullu menisi tieten tahtoen ratsastamaan kentälle, jos oli pienikin mahdollisuus joutua sadekuuron uhriksi. Ei ainakaan Ellie.

Lefaa sai houkutella kiinni laitumen perimmäisestä nurkasta. Ruuna ei selkeästi ollut kovinkaan motivoitunut lähtemään sisälle, mutta vaaleaverikkö ei antanut hevoselle vaihtoehtoja. Pian nainen talutti ruunikkoa päättäväisesti kohti tallia. Lefa seurasikin perässä yllättävän säyseästi, Ellie oli vähintäänkin olettanut sen kiemurtelevan ja hätiköivän. Ruunikko kuitenkin päätyi omaan karsinaansa, jonka löytämisessä ei ollut ongelmaa, olihan Ellie tottunut näkemään Lefaa jatkuvasti harjatessaan Riepua viereisessä boksissa.

Ellie vaihtoi pikaisesti ratsastusvarusteet yllensä loungessa ja palasi sitten harjaamaan ja varustamaan Lefaa. Hevonen oli muuttunut jälleen omaksi vilkkaaksi itsekseen ja blondi koki parhaakseen sitoa ruunan kiinni. Eipähän ainakaan jäisi jalkoihin, jos Lefa päättäisi lähteä pyörimään ympäri karsinaa.

Lefa painoi korvansa tiukasti niskaa vasten Ellien nostaessa satulan sen selkään. Muutaman sekunnin kuluttua asento palautui normaaliksi, kunnes ruuna taas päätti luimistaa satulavyön kiristyessä. Lefa ei olut hoidettaessa aivan yhtä mukava kuin Riepu, mutta ainakaan Ellie ei ollut saanut vielä hampaidenkuvia ihoonsa. Vaaleaverikkö siveli ruunikkoa karvaa mietteliäänä. Mitäköhän yhteistyöstä Lefan kanssa oikein tulisi?

Maneesissa ei ollut muita. Ehkäpä kaikki eivät olleet niin herkkiä pienille sadekuuroille. Ellien mielestä rastastaessa oli kuitenkin syytä keskittyä satakymmenenprosenttisesti ratsastukseen ja keskittymistä häiritsevät tekijät - kuten sade - oli syytä eliminoida.

“Aloitetaan sitten”, Ellie henkäisi ääneen pyytäessään Lefan käynnissä uralle. Ellie ei oikeastaan edes muistanut, koska olisi ratsastanut jollain muulla hevosella kuin Riepulla, joten ruunikon selässä istuminen tuntui oudolta ja vieraalta. Ruuna vaikutti energiseltä ja tuntui kuuntelevan ympäristönsä pienintäkin rasahdusta, joten Ellie keräsi ohjaa enemmän tuntumalle jo heti alkuun.

Käynnissä Lefa tuntui liikkuvan oikein kivasti. Se vastasi apuihin herkästi ja viiveettä ja kulki eteenpäin omalla moottorillaan. Ellie taivutteli hevosta volteilla ja testaili pidätteiden toimivuutta pysähdyksillä. Vaaleaverikkö tunsi tyytyväisen hymyn kohoavan kasvoilleen - Lefahan olikin kiva!

Hyvin kasassa ollut paketti oli kuitenkin levitä sillä hetkellä, kun nainen pyysi hevoselta ravia. Pieninkin painoapujen muutos sai ruunan kiemurtelemaan uralla ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin Ellie sai Lefan kulkemaan edes suoraan. Volteista Lefa olisi mieluusti tehnyt minimaaliset valtavalla vauhdilla, eikä menossa tuntunut hetkeen olevan päätä eikä häntää. Onneksi kukaan ei ollut paikalla näkemässä! Ellie yritti kaikin keinoin saada menosta kauniin näköistä ja hallittua, mutta Lefa tuntui vievän ratsastajaansa kuin pässiä narussa.

Koska hevosella tuntui olevan suuri määrä ylimääräistä energiaa, Ellie päätti antaa hevosen purkaa sitä laukassa. Lefalle laukka olikin mieluisa askellaji, mutta vauhti tuntui sen kuin kiihtyvän. Laukassa verryttelyn päätteeksi ruuna tuntui kuumuneen sen verran, ettei laukkailu tuntunut enää mielekkäältä. Sen sijaan Ellie päätti kokeilla josko ruuna rauhoittuisi käyntityöskentelyyn.

Reippaan ja tehokkaan käyntityöskentelyn jälkeen Lefan ravikin tuntui jo paremmin hallittavalta, eikä epämääräistä kiemurtelua ollut enää havaittavissa. Vaikka vielä puoli tuntia sitten ruunan kanssa työskentely oli tuntunut toivottomalta, alkoi Ellie pikkuhiljaa löytää otetta hevoseen. Siirtymiset tuntuivat olevan hyödyllinen apu siihen, että hevonen kuunteli ratsastajaansa sen sijaan että olisi keskittynyt ulkopuolisiin ääniin. Vaaleaverikkö saattoi huokaista helpotuksesta ja tunsi Lefankin rentoutuvan loppuraveihin.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 03.07.19 10:38

Power Jump -valmennus
sarjan ratsastaminen, valmentaja Verneri K.
lauantai 06/07/2019

“Ota sitä enemmän kiinni esteiden välissä”, Vernerin ääni ohjeisti, kun Lefa hyppäsi sarjan jälkimmäisen esteen yli valtavalla loikalla, joka oli lähtenyt aivan liian aikaisin.

Ensimmäinen estevalmennus Lefan kanssa ei ollut lähtenyt käyntiin aivan niin loisteliaasti kuin Ellie olisi toivonut. Esteiden yli kyllä päästiin, mutta enemmän tai vähemmän kontrolloidulla tahdilla. Lefa heitti mielenosoituksellisesti päätään ja otti muutaman sivuaskeleen Ellien hidastaessa sen käyntiin.

Uusi lähestyminen sujui aavistuksen verran paremmin, kun Ellie oli riittävän hereillä jo ennen ensimmäistä hyppyä. Tehokas puolipidäte ja eteneminen seuraavalle esteelle, joka ylittyi sulavasti. Lefa oli vauhdikkuudessaan jossain määrin samankaltainen, kuin Riepu, mutta ruunikko oli toista vielä paljon herkempi.
Lefan päiväkirja - Sivu 2 ZSrmfH



Viimeinen muokkaaja, Ellie von B. pvm 09.07.19 11:49, muokattu 2 kertaa
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 09.07.19 11:44

Power Jump -valmennus
uusintaradan ratsastaminen, valmentaja Lauri M.
keskiviikko 10/07/2019

Lefalla ei ollut hyvä päivä. Ellie yritti hymyillä siitäkin huolimatta, että ruunikko tempoi taluttaessa sinne tänne, eikä olisi millään halunnut asettautua seisomaan nätisti derbylle selkäännousun ajaksi. Vaaleaverikkö ei kuitenkaan voinut olla hevoselle kovinkaan vihainen, sillä valtavan lisääntymisvimman kehittäneet hyttyset olivat vallanneet koko nurmialueen. Kevyt suihkautus ötökkämyrkkyä ei näemmä ollut riittävä karkoittamaan raivostuttavia verenimijöitä, jotka hyökkäsivät salamana niin hevosen kuin ratsastajankin kimppuun.

Hetken taisteltuaan saadakseen ruunan pysymään paikallaan Ellie pääsi kuitenkin satulaan ja antoi hevosen lähteä kävelemään saman tien. Käynti oli kiireistä ja musta häntä viuhtoi aggressiivisesti pitääkseen hyttyset kaukana. Mitäköhän tästäkin valmennuksesta oikein tulisi?

Ravissa meno tuntui kuitenkin helpottuvan, kun hyttyset eivät enää pysyneet ratsukon mukana. Ellie taivutteli Lefaa ja teki siitymisiä, kunnes ruuna tuntui olevan hyvin kuulolla. Derbyllä olevat esteet houkuttelivat jo hyppäämään ja Lefakin vilkuili rataa kiinnostuneena. Valmennuksssa oli tarkoitus harjoitella uusintaradan hyppäämistä. Merikanto painotti tarkkuuden ja huolellisuuden merkitystä, johon Ellien ja Lefankin olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota - vauhtia kun heillä varmasti riittäisi enemmän kuin tarpeeksi.

Verryttelyesteiden ylittäminen sujui yllättävän hyvin. Lefa tuntui kuuntelevan hyvin apuja ja olevan enemmän kontrollissa, kuin esimerkiksi edellisessä valmennuksessa. Vauhtia löytyi, mutta juuri sopivasti että puomit pysyivät kannattimillaan ja ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen. Ellie säteili ylpeyttä ruunikon selässä. Heidän yhteistyönsä alkoi vihdoin ja viimein sujua siihen malliin, ettei tulevissa kilpailuissa olisi odotettavissa totaalista nöyryytystä.

Loppuvalmennuksesta kaikki saivat suorittaa radan kilpailukorkeudellaan. Ellielle ja Lefalle tämä tarkoitti 120cm esteitä. Ellie pyysi Lefalta laukkaa ja ohjasi hevosen itsevarmana ensimmäiselle esteelle. Lefa laukkasi reipasta laukkaa ja ylitti esteet yksi toisensa jälkeen. Vauhti tuntui kiihtyvän loppurataa kohden, mutta kuumuva ruuna pysyi vaaleaverikön käsissä. Kaarteet olisivat voineet olla hivenen huolellisemmat, sillä Lefan kaviot kolahtelivat pariin otteseen, kun lähestymiset olivat vinot, mutta puomit pysyivät kuitenkin ylhäällä.

Kierroksia viimeisellä radalla kerännyt Lefa ei olisi millään malttanut ravata rauhallisia loppuraveja, saati kävellä nätisti valmennuksen päätteeksi. Alkumetreillä vaivannet hyttyset olivat unohtuneet esteiden myötä, mutta ruunan askel oli edelleen aivan yhtä kiireinen ja känti muistutti lähes hölkkää. Ellie kuitenkin hymyili leveästi ratsunsa selässä.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 15.07.19 11:20

Power Jump -valmennus
Tekniikkatehtäviä, valmentajana Lauri M.
tiistai 16/07/2019

Lefa oli tavallisesta poiketen hyvin rauhallinen Ellien taluttaessa ruunaa derbylle. Vaaleaverikkö oli hevosen käytöksestä oikein mielissään, sillä aamuisen salitreenin jäljiltä energiataso oli naisella melko matalalla. Se, oliko valmennuksen kanssa samana päivänä raskaan salitreenin tekeminen silkkaa typeryyttä, oli toinen juttu. Ellie kuitenkin toivoi, että Lefan mielentila pysyisi suunnilleen samanlaisena läpi valmennuksen.

Ellie teki alkuverryttelyn aikana runsaasti taivutuksia. Olisi luultavasti hyödyllisempää ratsastaa tekniikkapainotteinen valmennus niin, että edes hevonen olisi ketterä ja vetreä, vaikka ratsastaja ei joustaisikaan hevosen liikkeiden mukana täydellisesti. Lefa vaikutti keskittyvän puuhaan yllättävän hyvin ja Ellie jo lähestulkoon unohti väsyneet reitensä keskittyessään ratsastamaan hevosen rennoksi ja aktiiviseksi. Se ei kiihtynyt edes uraa pitkin laukatessa, mikä oli saanut sen keräämään kierroksia edellisviikon treenissä. Ellie talutti ruunikkoa kaulalle ja siirsi sen käyntiin. Kohta päästäisiin ylittämään esteitä.

Itsevarmana vaaleaverikkö ohjasi Lefan kohti ensimmäistä harjoitusta. Matalan korkeuden innaritehtävä vaikutti simppeliltä, jonka he suorittaisivat helposti virheittä. Liika itsevarmuus oli kuitenkin ratsukon ensimmäinen kompastuskivi, sillä Lefa tuntui heräävän heti ensimmäisellä esteellä ja keräävän kierroksia ratsastajan tuudittautuessa mielikuvaan rauhallisesta ja rennosta hevosesta. Yrittäen päästä takasin tilanteen tasalle Ellie teki aavistuksen liian tiukan käännöksen voltille, josta tuli pikemminkin soikio kuin ympyrä. Valmentajalta ei herunut kehuja.

Vaikka Ellie olikin asennoitunut lämmittelytehtävän jälkeen reaktiivisempaan ja täydellistä keskittymistä vaativaan hevoseen, alkoi ratsastus tuntua väkisinkin jo valmiiksi väsyneessä kropassa. Voitontahto ja näyttämisen halu eivät kuitenkaan antaneet Ellien luovuttaa, vaan hammasta purren nainen aikoi suoriutua valmennuksesta hyvin, ei ainoastaan selviytyä.

Kahden pystyn suhteutettu linja sujui suhteellisen hyvin: ratsukko pääsi esteiden yli ilman puomeja, vaikka lähestyminen tuli ensimmäiselle esteelle hieman pohjaan ja siitä kimpaantuneena ruunikko pukitti keskellä linjaa. Ellie huomasi toivovansa mielessään, että valmennus olisi pian ohi ja hän pääsisi kuumaan suihkuun huoltamaan väsyneitä lihaksiaan. Luvassa oli kuitenkin vielä viimeiset harjoitukset, jotka eivät ainakaan tästä helpottuisi.

Seuraavalla kierroksella pystyjen jatkeeksi lisättiin tiukka kaarre ja okseri. Ellie keskittyi tekemään erityisen hyvän lähestymisen ensimmäiselle pystylle, sillä se tuntui määrittelevän sen, millaisella mielellä Lefa lähti tehtävään. Lähestyminen osuikin juuri sopivaan paikkaan ja ruunikko ponnisti esteen yli tyylikkäästi. Pystyjen välissä ruuna otti kuitenkin tavallista suurempia askeleita, eikä toisen pystyn yli liidelty läheskään yhtä kauniisti. Ellie oli myöhässä hypyssä, lennähti aavistuksen taaksepäin satulassa ja menetti molemmat jalustimet ohjtessaan Lefan holtittomasti tiukassa kaarteessa kohti okseria.

Selviäisivätköhän he lainkaan valmennuksen loppuun asti?
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 22.07.19 13:07

Power Jump -valmennus
Sileällä, valmentajana Cecilia B.
torstai 18/07/2019

Ruskeat korvat kääntyivät kuuntelemaan pienintäkin derbykentällä tapahtuvaa rasahdusta, eikä ruunikko tuntunut edes huomaavan selässään olevaa ratsastajaa. Ellie keräsi ohjaa tiukemmalle ja yritti saada Lefan keskittymään johonkin muuhun, kuin toisella puolella kenttää kävelevään kimoon oriin. Se ei ollut kovinkaan helppoa ja vaaleaverikkö sai tosissaan keskittyä, jotta sai Lefan peruuttamaan suoraan. Ellien suu oli keskittymisestä tiukkana viivana.

Yritettyään saada Lefan keskittymään edes johonkin olennaiseen pyörittelemällä sitä volteilla ja tekemällä runsaasti nopeita siirtymisiä alkoi ruunikko kyllästyä katselemaan muita hevosia ja alistua kohtaloonsa. Ruuna oli edelleen kireä kuin viulunkieli, mutta alkoi kuitenkin ottaa takasiaan paremmin alleen ja vastaamaan puolipidätteisiin muutenkin kuin häntää heilauttamalla.

“Parempi siinä, yritä saada se vielä rennommaksi”, Cecilia kommentoi. Ellie kiristeli hampaitaan. Jo useamman valmennuksen jälkeen olisi voinut kuvitella, että vaaleaverikkö osaisi ratsastaa lainahevosellaan jo hieman paremmin. Ellie liikutteli kuolainta rennolla kädellä ja koetti saada oman istuntansa rennommaksi. Josko hevonenkin sitten ottaisi vähän iisimmin.

Raviin siirtyessä Lefan pahin jäykistely oli kadonnut ja ratsukko pääsi etenemään jopa ihan kohtuullista ravia. Erityisesti volteilla ruunikko toimi hienosti ja Lefa tuntui olevan melkein helpompi ravissa. Laukassa ruuna esitteli jälleen energiaansa, mutta kokosi kuitenkin lopulta laukkaansa ja oli oikeastaan aika kiva ratsastaa!

“Lefa valuu vähän ulos, muista ulkoavut. Hyvä laukka ja kokoamisaste.”
Valmentajan vahvistus siitä, että Ellien mielestä hyvältä tuntuva laukka näytti siltä myös ulospäin sai nuoren naisen motivaation kohoamaan entisestään. Alkutunnin perusteella olisi voinut kuvitella valmennuksen menevän täysin pieleen, mutta Ellien hämmästykseksi periksiantamattomalla asenteella ja johdonmukaisella ratsastuksella Lefakin asettui kiltisti avuille.

Ellie piti Ceen tyylistä valmentaa. Se oli rauhallinen ja kannustava, mutta ei siitä huolimatta päästänyt ratsastajia liian helpolla. Ellie ei toisaalta olisi vastustellut tiukempaakaan valmentajaa, mutta erityisesti Lefan kanssa kärsivällisyys tuotti tulosta. Vaaleaverikkö kuunteli tarkkaan ja korjasi ratsastustaan kuuliaisesti ohjeiden mukaan ennen kuin hidasti ruunan käyntiin.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 01.11.19 20:19

Rosengårdin estevalmennus: kaarteiden ratsastus
perjantai 01/11/2019, klo 18

Ellietä melkein nolotti myöntää Power Jumpin jälkeinen taantuminen treenaamisen suhteen, vaikka hän tiesi loppuvuodesta olevan vielä Kalla CUP:in viimeinen osakilpailu. Koska Ellie ei ollut alkuvuodesta osallistunut kilpailuihin lainkaan, ei hän ottanut sitä niin tosissaan, kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten. Silloin hän oli halunnut tulenpalavasti voittaa eikä häviö ollut vaihtoehto, kun taas nyt hän halusi vain tehdä hyvän suorituksen. Olihan hänellä hevonenkin vaihtunut Riepusta Lefaan, joka saattaisi taas ensi vuonna vaihtua. Sekään ei ruokkinut motivaatiota.

Hän ei kuitenkaan halunnut lähteä täysin soitellen sotaan, vaan edes jonkinlaista treeniä olisi saatava alle ennen kilpailuja, mieluusti vielä valmentajan valvovan silmän alla. Edellinen osakilpailu oli sujunut yllättävän hyvin, mikä oikeastaan oli antanut Ellien tuudittua mielikuvaan siitä, että seuraavat kisat sujuisivat samalla kaavalla. Siksi naisen oli nyt otettava itseään niskasta kiinni ja lähdettävä valmentautumaan. Kuin tilauksesta perjantaina olikin itse herra Rosengårdin pitämä estevalmennus, johon Ellie oli itsensä ilmoittanut.

Kello viisi Ellie seisoi Lefan karsinalla, joka ammotti tyhjyyttään. Vaaleaverikkö mutristi suutaan. Miksei hänen ratsuaan ollut haettu vielä sisälle? Ellie nappasi riimunnarun ja lähti suuntaamaan kohti tarhoja, kunnes huomasi Gabriellan käytävällä.
”Onko sulla työvuoro?” vaaleaverikkö huikkasi Gabriellalle, joka käännähti naisen suuntaan ja nyökkäsi.
”On, iltaan asti”, brunette vastasi ja katsoi Ellietä hieman kysyvästi.
”Lefaa ei näkynyt vielä sisällä, viitsitkö hakea?”
Vastausta odottamatta Ellie tyrkkäsi riimunnarun Gabriellan käteen ja lähti marssimaan kohti loungea. Hän ehtisi hyvin vaihtaa ratsastusvaatteet sillä välin, kun ruunikko ilmestyisi karsinaansa.

”Siellä se nyt on”, Gabriella ilmoitti Ellien kävellessä tämän ohi jälleen tallikäytävällä, tällä kertaa täysissä ratsastusvarusteissa.
”Kiitos”, vaaleaverikkö hymähti ja purjehti satulahuoneen kautta Lefan karsinalle, jossa ruuna komeili oranssi loimi päällään. Ellie varusti hevosen tottuneesti ja talutti sen ulos verrytelläkseen sen valmiiksi ennen valmennusta. Kenttä oli vielä hyvässä kunnossa ratsastukseen, vaikka Ellie ei juuri kylmässä ja tuulisessa säässä ratsastamisesta perustanut. Paitsi jos kyseessä oli maastolenkki, joskin silloinkin sää saisi olla vähintäänkin tyyni.

Edellisen valmennusryhmän lopeteltua Ellie siirtyi Lefan kanssa maneesiin, johon oli pystytetty muutamia esteitä. Vaaleaverikkö tervehti Aarne Rosengårdia nopeasti ja keskittyi sitten hevoseensa, joka tuntui innostuvan tulevasta hyppäämisestä. Valmennuksessa hypättiin esteitä kaarteiden kera, mikä oli Ellien mielestä haastavaa, mutta toisaalta hän uskoi Lefan kääntyvän melko näppärästi.

Ensimmäiset hypyt sujuivat hivenen kankeasti Ellien puolelta, mutta nopeasti nainen pääsi kärryille. Innarien hyppääminen pääty-ympyrällä oli mukavan helppoa, sen sijaan kolmikaarisella kiemurauralla lähestymiset tuntuivat tulevan liian nopeasti.

“Turhasta vauhdista kärsi koko ratsukko”, Rosengård kommentoi ja ohjeisti saamaan hevosen paremmin avuille. Ellien täytyi myöntää, ettei valmentaja ollut täysin väärässä. Lefa hyppäsi kyllä kaikki esteet, mutta lähestymiset olivat vähän sinne päin. Ellie ratsasti hevosen ympyrälle ja yritti saada ulkoavut paremmin läpi.

Seuraavalla kerralla he tulivat kiemurauran jo paremmassa tahdissa, eikä Lefakaan taistellut niin kovasti apuja vastaan, vaan nautti sen sijaan hallitusta hyppäämisestä.
”Hyvä, nyt se sujui”, Rosengård kehui ja Ellie siirsi hevosen käyntiin. Vaikka valmennus oli vasta puolessa välissä, Ellie oli tyytyväinen siihen, miten oli ratsastanut kurittoman ruunikkonsa avuille.

Rosengård selosti seuraavan ratatehtävän, joka kuulosti Elliestä kovin mutkaiselta. Mutta se kai oli valmennuksen tarkoituskin. Ellie teki muutaman avotaivutuksen ennen kuin oli aika lähteä radalle, jotta Lefa ei unohtaisi, että edelleen kuului kuunnella ratsastajaa. Lefa lähti tehtävälle hillitysti, mutta jo ensimmäisen esteen jälkeen vauhti tuntui kasvavan.
”Öhöm. Keskittyminen auttaisi”, valmentajan susta kuului ja Ellie yritti käyttää kaiken osaamisensa ratsastaakseen Lefaa mahdollisimman hyvin. Este esteeltä he kuitenkin suoriutuivat, vaikka ruunikko vaikuttikin siltä, että olisi halunnut lähteä kiitämään jokaisen esteen jälkeen.

”Hyvin ratsastettu lopussa”, Rosengård kommentoi hymyillen ja he saivat luvan siirtyä loppuraveihin.


Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 07.11.19 18:23

06.11.2019

Musta bemari pysähtyi pehmeästi tutun kerrostalon pihalle. Auto tuoksui vieraalle, sen sisustaan ei ollut ehtinyt tarttua pienintäkään hevosen hajun vivahdetta. Sarah vilkaisi taustapeiliin ja sääti sitä hieman paremmaksi, uuden auton kanssa hyvien säätöjen löytäminen oli aina aikaavievää. Katse siirtyi taustapeilistä kerrostalon ulko-ovelle, jossa ei näkynyt minkäänlaista liikehdintää vielä. Sarah vilkaisi kelloa ja sen jälkeen puhelintaan. Hän oli hieman ajoissa sovitusta aikataulusta.
Täällä jo, ei silti mikään kiire, nainen kirjoitti viestikenttään ja siirsi katseensa takaisin ulko-ovelle.

Ellie oli vielä valitsemassa vaatteitaan, kun puhelin kilahti viestin merkiksi. Vaaleaverikkö vilkaisi ruutua ja hätkähti. Oliko kello tosiaan jo niin paljon? Pikaisesti Ellie kiskoi ratsastushousut jalkaansa ja veti toppatakin päälleen.
Ihan just siellä!!, hän viestitti ystävälleen odottaessaan hissiä. Pelkkä ajatus pakkassäästä sai Ellien värähtämään, mutta onneksi maastoilu parhaan kaverin kanssa oli mahdollisen varpaiden jäätymisen arvoista.

“Vau, tää on hieno!” Ellie kehaisi noustessaan Sarahin autoon. “Pitäisköhän munkin päivittää kohta uuteen?” nainen pohti, vaikka hänen autonsa olikin vasta muutaman vuoden vanha ja toimi moitteettomasti.
"Kiitos", Sarah vastasi virnistellen ja vaihtoi katumaasturin vaihteen D:lle. Auto lähti liikkeelle pehmeästi.
"Patrick on kinunnut autoa lainaan niin paljon, että se ja tämän uuden vetomahdollisuudet painoivat vaakakupissa riittävästi. Patrick osti mun vanhan bemmin ja mä ostin tämän. Käytetty, mutta hyvin pidetty ja vähän ajettu", nainen lisäsi vielä.
"Ja tietysti päivität, jos haluat ja löydät jonkun kivan", Sarah sanoi, tuntien kuinka suupieli nyki virneen alla.

"Haetaanko suoraan pojat sisälle?" brunette kysyi ajaessaan tallin parkkipaikalle. Sarah oli suosiolla lähdössä maastoilemaan ennemmin Lefan kanssa, ruuna oli huomattavasti rennompi, kuin naisen oma vuokrahevonen.
“Haetaan vaan”, Ellie nyökkäsi Sarahille. “Kunpa aurinkokin alkaisi paistamaan.”

Naiset hakivat hevoset tarhasta, jonka pohjan pakkanen oli muuttanut jähmeäksi, ja kävelivät niiden kanssa talliin vierekkäisiin karsinoihin. Ellie ojensi Riepulle porkkanan ja silitti sen vaaleaa kaulaa.
“Kiva kun voidaan jutella samaan aikaan kun hoidetaan hevosia”, Ellie totesi hymyillen. “Yleensä ollaan eri talleissa.” Hän riisui ruunalta loimen ja alkoi sukimaan karvapeitettä.
"Niimpä, ihana myös päästä Lefailemaan taas. Pitää myöntää, että mulla on ehkä vähän ikävä sen ratsastamista", Sarah vastasi ja nauroi, kun Lefa yritti tähdätä taktisesti etujalallaan naisen varpaille. Väistöliike oli opittua nopeutta, muuten ruuna olisi onnistunut tehtävässään.

"Kiva, että sullakin on ollut ikävä", brunette virnuili ja jatkoi harjaamista.
"Mä ilmottauduin eilen sinne Dressage Mastersiin Saksaan Effillä. Saatan kyllä kuolla jännitykseen ennen lähtöä", Sarah paljasti irvistäen. Tuntui älyttömältä, lähes valheelliselta, että hän todella oli lähdössä maailmanluokan kilpailuihin Effillä.
“Se kuulostaa kyllä niin upeelta reissulta”, Ellie huokaisi kateellisena. Dressage Masters veti varmasti vaikka ketä huippuratsastajia, joten olisi ollut mahtavaa kilpailla heidän joukossaan. Harmi etteivät Ellien kouluratsastustaidot yltäneet kuin juuri ja juuri helppo A -tasolle.
“Varmaan mahtava kokemus, ihan sama miten hyvin menee. Vaikka kyllä mä uskon että teette hyvät radat”, nainen vakuutti.
"Sopii toivoa", Sarah naurahti. Kokemustahan hän oli hakemassa, mutta tietysti takaraivossa värähteli pieni ajatus siitä, että kuinka tajutonta olisi tuoda kotiin tuliaisina ruusuke Saksasta. Hän kehystäisi sellaisen yöpöydälleen, jotta sen näkisi aina illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäisenä.

He taluttivat varustetut hevoset ulos tallista ja suuntasivat kohti maastoja. Ilma oli tyyni mutta viileä, ja Ellie saattoi nähdä auringon hehkuvan pilvipeitteen takaa.
“Mä haluaisin myös päästä kisaamaan Saksaan”, Ellie huokaisi pidättäessään Riepua, joka kiihdytti käyntiään.
"Toivottavasti siellä järjestetään jotain esteratsuillekin, niin pääsisit. Jos saisin, ottaisin sut kyllä vähintään kisahoitajaksi mukaan", Sarah vastasi pienen virneen kera ohjaessaan Lefan Riepun rinnalle. Pakkanen nipisteli poskilla ja nenänpäässä, saaden hevosten ja ratsastajien hengityksen höyryämään.

"Parin vuoden päästä sä kuitenkin kiertelet maailmaa sun olympiaratsujen kanssa ja naurat ajatukselle Saksan pikkukisoista", brunette lohdutteli pidättelemättä virnettä suupielessään.
"Ja jos mun kisaurani ei lähde yhtä lailla nousukiitoon, niin lähden sun hoitajaksi sitten", Sarah jatkoi vielä nostaen kulmaansa merkitsevästi. Ajatus maailman kiertämisestä hulppeassa hevosrekassa Ellien kanssa ei kuulostanut, vaikkakin vain unelmissa, yhtään hullummalta.
“Hahah! Ehkä me molemmat kierretään siellä kisoissa, voidaan mennä vuoropäivin koulua ja esteitä”, Ellie ehdotti ja virnisti. “Ja palkataan jotkut kuumat miehet hevosenhoitajiksi tietysti!”
"Voi, toi kuulosti kyllä paremmalta!"

Lue myös toinen osa
Kirjoitettu yhdessä Ellien kanssa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 996

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 14.11.19 14:35

Estekilpailuiden huumaa Ruunaalla
lauantai ja sunnuntai 09-10/11/2019

Lauantai 9.11.
09.11.2019 3-tason estekilpailut, Ruunaankosken tila - 115cm - 19/24, 8vp
09.11.2019 3-tason estekilpailut, Ruunaankosken tila - 125cm - 2/26, 0-0vp

115cm. Helppo nakki, rutiinikorkeus, Ellie ajatteli ratsastaessaan ulos verryttelyalueelta. Hän oli ratsastanut ruunan läpi ja ottanut muutamia hyppyjä, joskin Lefa tuntui kuumenevan loppua kohti hieman. Se huolestutti Ellietä, ruunikko osasi olla kyllä omapäinen sille päälle sattuessaan.

Lefa tuntui pursuavan intoa ja puhisi Ellien alla. Vaaleaverikkö yritti parhaansa mukaan pitää pakettia kasassa, mutta tuntui kuin satula olisi asetettu raketin selkään. Lähtömerkin kajahtaessa ruunikko suorastaan säntäsi matkaan sen enempää ratsastajan apuja kuuntelematta. Jo heti ensimmäiselle esteelle lähestyminen tuli liian suurella vauhdilla ja Lefa ponnisti tarpeettoman kaukaa. Voi hitto! Ellie kuuli kavioiden kolahtavan puomiin muttei ehtinyt jäädä pohtimaan, oliko se pysynyt kannattimillaan. Hän yritti saada hevosen takaisin avuille. Seuraavat hypyt sujuivat aavistuksen paremmin, vaikkakin tempo oli edelleen kova. Ehkä tällä suorituksella tehtäisiinkin loistoaika.

Loistoaika tai ei, Lefan kaviot tiputtivat radalla vielä toisenkin puomin. Pahus, tällä suorituksella jäätäisiin kauas kärjestä. Ellie jalkautui ratsunsa selästä ja päätti kävelyttää Lefaa ennen seuraavaa luokkaa. Toivottavasti ruunikko oli saanut nyt päästellä pahimmat höyrynsä ja pysyisi paremmin hallinnassa seuraavassa luokassa. 125cm jännitti Ellietä paljon enemmän, eikä äskeinen suoritus juuri nostattanut itsevarmuutta.

Oli taas aika ratsastaa radalle. Ellie veti syvään henkeä ja istui keskittynein ilmein satulassa. Este esteeltä he selvittivät rataa, tällä kertaa ehdottomasti hallitummin. Viimeisen esteen jälkeen vaaleaverikön kasvolta paistoi jopa hymy, sillä kaikki puomit olivat pysyneet kannattimillaan.

”Me tultiin toisiksi”, Ellie hihkaisi puhelimeen, jonka toisessa päässä oleva Sarah onnitteli naista. ”Siis edellinen luokka meni ihan penkin alle, mutta ilmeisesti esteet oli Lefan mielestä liian matalia.”
”Toivottavasti sama vire pysyy huomennakin”,  Sarah kommentoi. ”Mullaa alkaa kohta työvuoro, mutta nähdään illalla!”


Sunnuntai 10.11.
10.11.2019 3-tason estekilpailut, Ruunaankosken tila - 115cm - 18/19, 13vp
10.11.2019 3-tason estekilpailut, Ruunaankosken tila - 125cm - 11/25, 4vp

”Siis katso nyt tätä”, Ellie parahti harmistuksissaan ja osoitti vaaleanruskeaa kahvitahraa oikeassa reidessään. Valkoiset housut – sekä mahdollisesti tämän päivän kisasuoritukset - olivat pilalla. ”Tämä näyttää ihan kamalalta!”
”Eihän sitä edes huomaa”, Sarah yritti lohduttaa. ”Kaikki keskittyvät sitä paitsi teidän vauhdikkaaseen suoritukseen. Eikä esteradalla jaeta tyylipisteitä.”
Ellie ei vaikuttanut vakuuttuneelta. ”Olisi kiva kuitenkin näyttää siistiltä. Jos vaikka joku valokuvaa.”

Huolimatta tahrasta housuissa Ellie hyppäsi Lefan selkään ja suuntasi kohti verryttelyaluetta. Ruuna tuntui olevan kiinnostunut kaikesta muusta ympärillä liikkuvasta, ja vaaleaveriköllä oli täysi työ saada ruunikko avuille. Vielä ensimmäisen luokan alkaessa Ellie oli epävarma siitä, saisiko ruunan siististi jokaisen esteen yli.

Pelko ei ollut aiheeton. Jos edellisen päivän ensimmäinen luokka oli sujunut huonosti, oli tämän päiväinen suoranainen katastrofi. Lefa olisi mieluusti rynninyt radan läpi omavalintaisessa järjestyksessä ja erimielisyyksistä johtuen mukaan matkaan tarttui puomi jos toinenkin. Ellie poistui radalta naama punoittaen.

”Me ei olla treenattu tarpeeksi Lefan kanssa, yhteistyö on tänään vähän hukassa”, Ellie perusteli ärtyneenä suoritustaan Sarahille. Kalla CUP:in kolmannen osakilpailun jälkeen Ellie oli pitänyt hieman kevyempää kautta, joka oli selkeästi ollut aivan liian pitkä.
”Noh, ainakin tietää mitä ensi viikonlopun kisoihin pitää harjoitella”, brunette neuvoi ottaessaan Lefan ohjat.
”Me lähdetään seuraavassa luokassa viimeisinä, viitsitkö kävellä sen kanssa?”

Yli metrikaksikymppisessä oli ollut valtavan hyviä suorituksia. Rasmus ja Isabella olivat ratsastaneet nopeat ja puhtaat radat, ja Ellien vatsassa lepattavat perhoset tuntuivat vain lisääntyvän. Myös eräs ratsastaja oli hylätty ja yksi pudotti melkein koko radan, joten tuskin hän sentään joutuisi kestämään viimeisen sijan häpeää.

Ellie veti syvään henkeä ja ratsasti radalle. Lefa tuntui jo paremmalta kuin aikaisemmin. Ehkä ruunikon kanssa oli kannattavaa hypätä vähintään kaksi luokkaa, sillä ensimmäinen tuntui menevän aina pieleen.

Ratsukko ratsasti ulos radalta neljällä virhepisteellä, minkä Ellie saattoi tulkita jo kohtalaiseksi tulokseksi. Ainakin heidän aikansa oli ollut kohtuullinen ja muutamalle esteelle tuli erinomainen lähestyminen ja hyppy.
”Ihan ok, ensi kerralla paremmin”, Ellie kommentoi Sarahille.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 17.11.19 13:45

Fall Feeling
Kalla CUP:in 4. osakilpailu
lauantai 16/11/2019

Merikannon estevalmennus alkuviikosta oli mennyt hyvin ja Ellie oli saanut lisää itsevarmuutta ja luottoa ratsuunsa sitten Ruunaan kilpailuiden, joissa menestys oli ollut vaihtelevaa. Hän aikoisi ratsastaa reippaasti, sillä puhtaat radat olisivat turhia, jos aika ei riittäisi sijoituksiin. Lefasta löytyi kyllä tarvittaessa vauhtia, sen Ellie tiesi.

Ellie riisui ruunan yltä kurpitsakeitonvärisen loimen harjatakseen ja varustaakseen ratsunsa. Ruunikon harja oli valmiiksi letitetty, joten he ehtisivät helposti verrytellä riittävästi ennen ensimmäistä luokkaa.

Jännitys kutitteli vatsanpohjassa, kun vaaleaverikkö talutti ratsunsa verryttelyalueelle. Ruunikko tuntui ihan hyvältä ratsastaa ja ylitti verryttelyesteitä kuuliaisesti, joskaan ei ehkä niin innokkaasti kuin yleensä. Oltiinkohan me treenattu liikaa, Ellie ajatteli, mutta työnsi sitten ajatuksen pois mielestään. Treeniaikataulu oli huolellisesti suunniteltu ja toteutettu.

Vaaleat hiukset tiukalle ja siistille niskanutturalle aseteltuina Ellie ratsasti maneesiin, jossa kaikuva tuttu ääni sai naisen hymyilemään. Sarah kuulutti ratsukon radalle, jonka korkeus oli 110 senttiä. Lähtömerkin saatuaan ruunikko ampaisi matkaan.

Puhdas rata! Ellie saattoi huokaista tyytyväisyydestä ja jännityskin oli jo lähes kaikonnut. Lefa oli hyvässä vireessä ja kaikki oli mennyt toistaiseksi nappiin. Kunhan sama meno jatkuisi vielä uusinnassakin.

Luokka ei ollut kovinkaan suuri, joten ratsukko ei ehtinyt odotella kauaa. Ellie lähti uusintaan kolmantena, itsevarmuutta puhkuen. Kaikki sujui kuin tanssi, kunnes nainen päätti yrittää erityisen tiukkaa tietä seitsemännelle esteelle. Lefa ponnisti esteelle vinosti ja Ellie tiesi jo ponnistusvaiheessa, ettei tästä selvittäisi ilman okserin totaalista romahtamista. Voi hitto, siinä menivät voittomahdollisuudet!

Lefa otti hieman nokkiinsa epäonnistumisesta ja Ellie joutui pidättelemään sitä hieman, etteivät he vieneet mukanaan kaikkia loppujakin puomeja. Happamana vaaleaverikkö ratsasti ulos radalta. Sijoitusta tuskin tulisi.

Kymmenen senttiä korkeampi luokka sujui jotakuinkin samalla kaavalla. Lefa oli perusradalla hyvä ja hyppäsi puhtaasti ja uusinnassakin Ellie ymmärsi tehdä huolellisemman tien okserille. Ongelmana oli kuitenkin tällä radalla ollut sarjaeste, jonka toisen osan puomi tipahti kannattimiltaan, vaikka Lefan jalka tuskin edes hipaisi sitä.

Vaikka kilpailusuoritukset eivät olleetkaan olleet täysin pohjanoteerauksia, oli Ellie silti odottanut tai ainakin haaveillut sijoituksista. Hyinen ilma latisti naisen tunnelmaa entisestään, eikä Ellietä huvittanut jäädä tallille enää hetkeksikään. Sen sijaan hän aikoisi suunnata Pioniin kahville. Ehkäpä tarjolla olisi myös sitä hyvää kurpitsakeittoa, joka sai aina Ellien paremmalle tuulelle.

16.11.2019 Fall Feeling, Auburn Estate - 110cm - 7/12, 0/4vp
16.11.2019 Fall Feeling, Auburn Estate - 120cm - 7/20, 0/4vp

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 12.01.20 19:50

12.01.2020

"Menkää te vaan edeltä, niin ehkä ei mennä ihan niin kovaa", Sarah ehdotti naurahtaen ja pidätti henkseleistään repeilevää Lefaa. Anton nousi Vilan selkään puisen jakkaran päältä, mustan tamman seistessä nätisti paikoillaan toimenpiteen ajan.
"En mä siitä rauhallisuudesta tiedä..." Anton mutisi kerätessään ohjia, Vila nytkähti liikkeelle, kuin tietäen pääsevänsä maastoon.
"Kunhan ette päästä meitä ohi", Sarah vitsaili virnuillen.
"Ei varmana", Anton uhkaili kaksikon suunnatessa maastopolkuja kohti. Lefan selässä Sarah tunsi maastoilunkin olevan suhteellisen mukavaa, sillä ruuna oli kaikesta energiastaan huolimatta paljon helpompi ratsastaa siellä, kuin varsalomalla oleva Effi.

"Miten teillä meni eiliset kisat?" Anton kysyi, kun he olivat päässeet jonkin matkaa tallipihasta.
"Ihan hyvin. Vargasin kanssa oltiin aika keskivaiheilla, Lefan kanssa tultiin vaativassa toiseksi", nainen kertoi rapsuttaessaan ruunikon harjan vierestä.
Kevyt lumipeite narahteli ratsukoiden alla ja Sarah nautti siitä, että puissakin oli vielä valkoista, vaikka lämpötila heittelikin melkein plussan puolella.
"Miten sun ja Vilan treenit menee?"
"No, ne...menee", Anton naurahti ja kertoi miten Laurin valmennuksessa oli sujunut maanantaina.

"Ravataanko?" Sarah kysyi, innoissaan siitä, että nopeampaa meneminen ei Lefan selässä tarkoittanut suoraan sitä, mistä vauhdista saattaisi tippua selästä.
"Ravataan vaan", Anton vastasi ja pyysi Vilan edessä raville. Lefaa ei juurikaan tarvinnut suostutella, pikemminkin jarrutella, sillä ruuna oli nostamassa jo laukkaa puhisten.

Kun he olivat ravailleet jo hyvän matkan ajan, heidän eteensä aukesi täydellinen laukkasuora.
"Mennäänkö?"
"Jep."

Jos Sarah ei olisi ratsastanut Amanda Sokan hevosella, hän olisi saattanut ruveta kilpasille. Olisi ollut mahtavaa antaa kahden hevosen vain juosta, katsoa kumpi laukkaisi kovempaa suoran päähän. Latina kuitenkin pysytteli lähellä hevosta, pidättäen sitä maltillisempaan tahtiin, vaikka Anton antoikin Vilan kulkea hieman nopeammassa temmossa.
Sarah mietti oliko se tarkoituksenomaista vaiko ei, mutta ei myöskään valittanut. Hevoset olivat hyvin lämmitelty, pohja pitävä ja kummankin ratsut höristelivät korviaan edessä kulkevalle tielle.

Lefa saattoi kyllä vähän höristellä Vilallekkin, sen verran ruuna kuikuili nätin hepan takapäätä siinäkin vauhdissa.

Lumessa oli sekin plussaa, ettei tarvinnut vauhdikkaan maastolenkin jälkeen peseytyä ravasta, joka tunkeutui ihan joka ruumiinkoloon.
"Kiitti seurasta", Anton tokaisi päästyään tallinpihalla satulasta alas.
"Kiitos itsellesi. Otetaan joskus uusiksi", Sarah vastasi ja näki miten blondin päässä raksutti ratsastamiset ja uusiksi ottamiset.
"Hyi Anton, ei semmoisia", nainen topuutteli virnistäen.
"Mitää - en mä sanonut mitään. Ääneen."
"Hys", Sarah huokaisi pyöritellen silmiään. ja lähti johdattamaan ruunikkoa yksityistalliin.

Lefa oli hoitaessa ihan oma itsensä, mutta Sarah oli jo tottunut. Se oli omanlaista tanssiaan, kun väisteli kavioita ja taiteili varusteita pois ruunan selästä. Se oli hionnut vain kevyesti, joten nainen tyytyi vain harjaamaan hevosen huolellisesti.
Kello oli siinä vaiheessa vielä niin vähän, että Sarah talutti Lefan takaisin tarhaansa, jossa se saisi viihtyä vielä tuntien ajan.

"Hei Matilda, tuutko kahville loungeen?" Sarah kysyi nähdessään naisen Zelian tarhan portilla. Tämä oli juuri ollut ratsastamassa tammalla mitä ilmeisemmin maneesissa, sillä ainakaan he eivät olleet törmänneet maastopoluilla.
"Voin tulla", Matilda lupautui ja kaksikko asteli yhtä matkaa yksityistalliin takaisin.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 996

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 26.01.20 16:28

25.01.2020

Koulukilpailut Provandossa

3. Helppo A
Luokassa sijoitus 1/16

Lefan päiväkirja - Sivu 2 DYIyqT

4. Vaativa B
Luokassa sijoitus 6/6

"... ja ne tuomarit on ihan varmana näkörajoittuneita - ei saa puhua vammaisista, koska eihän ne nyt mitenkään olisi voinut antaa meille niin huonoja pisteitä ..."

Sarah pohti oliko mahdollista löytää pienestä tytöstä off-nappia. Tuntui, kuin se korvia kuumottava puhetulva olisi alkanut aamulla heidän törmätessä Auburnissa, eikä ollut tauonnut sen jälkeen kertaakaan. Oli ollut melko hienoa kuulla kisa-aamuna saavansa matkaseurakseen Viivin äidin, Viivin itsensä ja Pontson, kun Auburnista ei ollut lähdössä muita Provandoon ja omat kyyditykset eivät olisi olleet fiksua bensan käyttöä. Järkisyyt kaiken taustalla ei siltikään vähentäneet jatkuvan puhetulvan kuuntelun puuduttavuutta. Sarah pohti, olisiko voinut kääntää bemarin musiikin volyymit sen verran kovalle, että Viivin puhe olisi yksinkertaisesti hukkunut sen alle. Hän kadehti Viivin äitiä, joka oli jäänyt kisapaikalle vielä heidän lähdettyään, kertonut vain hakevansa tyttärensä kummitätinsä luota myöhemmin samana iltana.

Trailerikamera näytti kuinka Pontso kurotteli trailerin väliseinän alle, yrittäen saada Lefan huomion itseensä. Oriseinä oli alusta asti tuntunut hyvältä idealta, sillä kaksikko ei tuntenut toisiaan yhteistä karsinan seinää paremmin, eikä Sarah halunnut hajottaa perijättärien traileria selvittäessään sietäisikö poni ja hevonen toistensa seuraa lähempääkin. Viivin poni olisi luultavasti vain nauttinut luimivasta ja ilmaa haukkaavista hampaista, sillä huonokin huomio oli huomiota, ihan kuten omistajansakin tuntui ajattelevan.

"No, ainakin nyt ne näki meidät, ne tietää ketkä on Viivi ja Pontso. Seuraavalla kerralla ne tuomaritkin osaavat sitten arvostaa meidän esiintymistä enemmän..."

"Gire a la derecha en 500 metros", navigaattori keskeytti Viivin puheen ainakin hetkeksi.
"Miksi sun navigaattori on espanjaksi? Tai siis, tietysti on hyvä, että harjoittaa toista kieltään, siksi mäkin puhun italiaa, mutta eikö tuo ole aika epäkäytännöllistä, kun muut ei tiedä mitä se neuvoo?"
"Mun autolla ei aja kukaan muu, kuin minä, ei muiden tarvitse tietää mitä se sanoo", Sarah puolustautui ja mietti miten pystyi edelleenkin, viimeisellä suoralla ennen Auburnin risteystä, olemaan niin kärsivällinen Viivin seurassa.
"Inteligente, sitten kukaan ei voi ainakaan varastaa sun autoa", Viivi päätteli ja Sarah sai hädintuskin pidettyä huvittuneen virneen poissa huuliltaan.
"Totta", nainen myönteli, vaikka epäilikin vahvasti miten navigaattorin kielivalinta pitäisi varkaat loitolla. Etenkin kun keskikonsolissa näkyvä kartta näytti ohjeet selkeästi myös ilman sanallisia ohjeistuksia.

"Otetaan ensin Pontus ulos, käyn avaamassa takasillan, irroita se vaan heti ja kerro, kun olet valmis", Sarah ohjeisti heidän pysähdyttyä tallin pihalle. Yllättävää kyllä, Viivi ei tuhahdellut kertoen, että tiesi kyllä miten purku tapahtui. Otti vain takapenkillä olleen riimunnarun käsiinsä ja lähti suoraan trailerin sivuovelle. Sarah venytteli lihaksiaan kävellessään trailerin takaosalle Lefan naru olkapäillään ja vihelteli matkustajille avatessaan yläosan valmiiksi.

Pontso tuli vauhdilla ulos ihan kuten kisapaikallakin, mutta Viivi pysyi sen perässä reippain askelin.
"Pärjäätkö?" Sarah varmisti ja sai vihdoin odotetun tuhahduksen vastaukseksi.
"Ovviamente", Viivi lausahti lähtien sitten taluttamaan ruunikkoa ponioriaan talliin.

Lefa odotti yllättävän kärsivällisesti, että Sarah kävi ensin laittamassa sille narun kaulalle ja sitten vasta avasi takapuomin. Ruuna tuli myös vauhdilla ulos, mutta silti hallitummin kuin matkakaverinsa. Sarah nappasi narun vauhdissa ja pysäytti pystykaulaisen lainaratsunsa, joka hirnahti ulkona seisoville tovereilleen.
"Näinkö oikein, olitko sä kisoissa Viivin kanssa?" Jonathanin ääni sai sekä ratsun, että sen käsittelijän kääntämään katseensa tallin suuntaan.
"Joo", Sarah myönsi ja salli itsensä irvistää ihan vähän.
"Ja sä olet hengissä vieläkin? Ja mikä tärkeintä, Viivi on hengissä vielä?"
"Ajattele", nainen naurahti, tuntien olonsa äkkiä kovin uupuneeksi kisapäivästä.
"Mä voin ottaa Lefan", Jonathan tarjoutui eikä Sarah vastustellut ojentaessaan ruunan narun ystävänsä käsiin.
"Kiitos."

Nostaessaan kaksi satulaa käsivarsilleen Sarah mietti miksei Provandossa ollut näkynyt enempää tuttuja ratsukoita. Kisapaikka oli ollut suhteellisen lähellä, ei missään Rovaniemellä, mutta silti viime vuoden kisakavereita ei ollut näkynyt. Niistä päällimmäisenä tietysti mielessä oli Robert harmaan tammansa kanssa, sillä yhteiskyyti Provandoon olisi kuulostanut paljon mukavammalta miehen, kun Viivin seurassa.

"Ei ne tuomarit osanneet arvostaa meitä, ihan selvästi, mutta seuraavalla kerralla..." Viivin ääni kaikui Auburnin tallin seinien sisällä, kun Jonathan oli joutunut Lefan kanssa Pontuksen omistajan seuraan hoitaessaan ruunaa. Sarah livahti kaksikon vierestä satulahuoneeseen ja yritti olla näyttämättä vahingoniloiselta kohdatessaan ystävänsä kärsivän ilmeen.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 996

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 16.02.20 18:32

15-16.02.2020

Koulukilpailut Ruunaankosken tilalla

1. Helppo A
Luokassa sijoitus 4/4 (60,714%)

2. Vaativa B
Luokassa sijoitus 1/2 (69,986%)

Lefan päiväkirja - Sivu 2 UKbsGt

7. Vaativa B
Luokassa sijoitus 2/5 (67,857%)

Lefan päiväkirja - Sivu 2 X2JAB4


Lefan päiväkirja - Sivu 2 5via1G

"Me ehditään ihan hyvin olla tässä hetki. Rauhoitu", Sarah huokaisi kantapäitään potkiskelevalle hevoselle. Lefalla oli jälleen kiire kaikkialle - se oli alkanut jo eilen aamulla, kun hevonen oli lähestulkoon juossut traileriin sisälle. Sitten oli ollut kiire ulos, kiire talliin, kiire heinille ja kiire pyörimään, kun ruunan ratsastaja oli kiristänyt sykeröitä karsinassa. Kahden radan ratsastaminen ei ollut lopettanut kiirettä, vaikka Lefa olikin jäänyt nukkumaan vieraskarsinaan varsin tyytyväisen oloisena.

Ruunaalla oli täysi tohina päällä, kilpailijat kävelivät ajatuksissaan, suurin osa varmasti kerraten ratoja mielessään. Sarah seisoi aidan vierellä, tuijottaen ihmisistä ja hevosista koostuvaa hälinää. Koiria, jotka seurasivat omistajiensa kintereillä kuuliaisina, paitsi kun haistoivat jotakin hyvää ja yrittivät poiketa hieman kauemmaksi. Kaikki tuntui toimivan kuin hyvin öljytty kone, vaikka paniikki velloikin kehystämässä kisapäivää. Muistaisiko kaikki radan? Tottelisiko kaikkien hevoset? Pelästyisikö joku kauniita kukka-asetelmia valkoisen kouluaidan vierellä?

Sarah näki tuttuja ja hymyili lämpimästi niille, joiden kanssa katseet kohtasivat. Oli ihmisiä, joiden vierellä hän oli ollut palkintojen jaossa ja ihmisiä, joiden kanssa oli puhuttu pidempäänkin kisa-alueen parkkipaikalla.
Oli ihmisiä, joiden seurassa tuntui olo kevyeltä ja melkein saattoi unohtaa starttaavansa pian vaativan tason luokan.

Lefa tönäisi häntä yllättävän lempeästi, ehkä sekin oli sillä hetkellä unohtanut miten suurieleinen hevonen olikaan.
"Mennään mennään", nainen lupasi antaen hymyn kaartua punatuille huulilleen.

Jos hän nousisi nyt puoliverisen selkään, kiire saattaisi taittaa juuri sopivasti hallittuun rytmiin lähtömerkin soidessa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 996

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 24.02.20 20:17


Pehmeästä harjasta kuului terapeuttinen ääni sen kulkiessa suklaanruskeaa karvaa pitkin. Kengät kolahtelivat hoitopaikan lattiaa vasten, Sarah osasi varoa joutumasta niiden tielle letittäessään mustaa harjaa säännöllisille leteille. Letit taipuivat symmetrisesti samanlaisille sykeröille, otsaharjan nainen jätti kuitenkin auki jättääkseen pienen huolimattomuuden treeneihin.

Sarah nosti ruskean hevosen selkään Cava Saddle Padsin tomaattisen kouluhuovan ja juoksutti sormeaan kullanväristä Sokka Lux logoa pitkin. Nainen hymähti huomatessaan miten edes huopaan kirjailtu Isabellan nimi ei häirinnyt onnea, jonka täysinäinen valmennuskalenteri antoi.

Varmistettuaan vielä kankisuitsien kiinnityksen nainen tarkisti, että valkoiset koulusuojat olivat varmasti tasan oikeilla paikoilla.

Kello oli vasta hieman yli neljä, sillä Sarah halusi käyttää mahdollisimman pitkän ajan lämmittelyssä saadakseen Lefan pöllöenergiat pois ennen valmennusta. Hän talutti viltin alle käärityn ruunan Tammi-areenalle, jossa Inna keventeli vielä Banskua valmennuksensa jäljiltä. Nainen oli iloinen siitä, että Inna oli ehdottanut yhteisiä valmennuksia tälle vuodelle.

Puolelta Sarah nousi Lefan selkään taiteltuaan viltin sen selästä siististi maneesin laidalle. Lefa puhkui energiaa, se halusi jo mennä, mutta joutui tyytymään aluksi pelkkään kontrollia herätteleviin ravitehtäviin. Kun ruuna alkoi pikkuhiljaa olla kuulolla, Sarah nosti laukan ja nousi sen verran jalustimien varaan, että saattoi antaa ruunikon laukata reilusti eteen. Maneesin pehmeä pohja kumahteli nälkäisten kavioiden alla.

"Hei", katsomoon ilmestynyt Ellie tervehti Sarahin ja Lefan kävellessä naisen ohitse hetkeä ennen valmennuksen alkamista.
"Hei", Sarah vastasi hymyillen.
"Miten siellä menee?" nainen kysyi ystävältään ja pysäytti Lefan laidan viereen.
"Hyvin. Daniel on aika tiukkana. Tai mistähän sen tietää, se puhuu niin vähän", Ellie vastasi pieni virne huulillaan.
"Totta", Sarah virnisti, tuntien jännityksen helpottavan vähäsen. Hän mietti miten Mikellä menisi Velmun kanssa. Hän ehtisi ehkä näkemään miehen valmennuksen lopun, jos kiirehtisi hieman Lefan poislaitossa. Ruuna jäisi joka tapauksessa sisälle valmennuksen jälkeen.

Danielilla oli tauko ennen Sarahin vuoroa, joten nainen saattoi siirtyä suoraan Kastanja-areenalle rakennetulle kouluradalle. Nainen keskittyi viimeiset viisi minuuttia siihen, että sai Lefan etenemään tasaisesti harjoitusravissa aitojen viertä pitkin.

Valmennus oli alusta asti työtä, eikä Sarah valittanut hetkeäkään. Keuhkoja pakotti, vatsalihaksia kivisti ja pohkeet tuntuivat olevan tulessa, kun he vihdoin saivat siirtyä käyntiin. Daniel halusi tietää kuinka naisen mielestä valmennus oli sujunut. Meripihkaiset silmät kävivät maneesin toisessa päässä kävelevässä Velmussa ja orin ratsastajassa ennen, kun tämä vastasi kysymykseen.

"Hyvin. Valmennustauko tuntuu ja varmasti näkyy, mutta Lefa tuntui todella tasaiselta koko ajan. Se oli paremmin tänään kuulolla, kuin mitä on ollut vähään aikaan. Jos saan sen flown siirrettyä kisoihin, meidän sijoitukset olisi paljon tasaisempia."

"Mmh, samaa mieltä. Se saisi silti tulla paremmin takaosasta alle, jotta piruettien harjoittelu tulee sujuvammaksi", Daniel vastasi tulkitsematon ilme kasvoillaan.

Sarah soi Mikelle kannustavan hymyn antaessaan nuorelle orille tarpeeksi tilaa siirtyä kouluradan puolelle kävelyalueelta. Olisi kai ollut helpompaa lausua ääneen kannustavat sanat, mutta kaikki ylimääräinen tallilla tapahtunut sosiaalinen kanssakäyminen tuntui turhalta riskiltä.

Sarah ei vieläkään halunnut, että kukaan saisi tietää hänen ja Miken lämmenneistä väleistä. Vaikka ne välit olivatkin roihunneet lähes valtoimenaan jo yli neljä kuukautta.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 996

Takaisin alkuun Siirry alas

Lefan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Lefan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa