Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Vilan päiväkirja

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Siirry alas

Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.09.20 20:58

17.09.2020

Harjasin Vilaa pesupaikalla ja kuuntelin toisilta karsinoilta kuuluvaa epämääräistä mongerrusta. Norjaa ne puhui, mutta mä en (paitsi joskus viikonloppuaamuisin vessanpöntölle, hekoheko) joten en tajunnut sanaakaan mitä ne selitti.
Jokseenkin tuttuja naamoja ne oli, koska olinhan mäkin käynyt niiden "kotitallilla" Shelyesissä ja nyt ne oli vastavuoroisesti tullut tänne Kallaan kilpailemaan Syyspäiväntasaukseen.
Kyllä niistä pari suomeakin puhui, koska olin kuullut yhden kysyvän Martalta, missä mahtaa talikot olla, jotta vois siivota hevosensa jätökset lainakarsinastaan.

Koska Isabella ei osallistuisi Vilalla kenttään tällä kertaa, olin saanut kaikessa rauhassa treenata tamman kanssa esteitä tänään.
Vilputin oli ollut oikein kiva ja kuulolla. Yhdessä vaiheessa kyllä unohduin itse "hypystä" ja tasapaino horjahti sen verran, että löysin itseni makaamasta tamman kaulalla, mutta sain nopeasti tasapainoni takaisin ja persauksen satulaan.
Olin laiska enkä "jaksanut" osallistua tällä kertaa Inkalla esteluokkaan. Oli Jesse toki kysäissyt, haluanko osallistua Inkallakin, mutta nääh... Vila saisi riittää. Menisi sitten ihan päin pyllyä tai ei.
Jos meillä menisi huipusti niin kuin nyt syksyllä noi kisat olivat menneet, niin olisipahan sijoitusprossakin huippu. Ei olisi Inkaa "huonontamassa" sitä - tai sitten parantamassa. Jessen kirjava oli kyllä mainio menopeli myös.

"Nice horse", joku norjalainen pojankloppi tokaisi ja vähän säpsähdin sitä ääntä, koska en ollut huomannut sen saapumista paikalle ollenkaan.
"Thanks", töksäytin hämilläni ja taputin Vilan mustaa kaulaa. Jätkä jäi siihen tapittamaan kädet puuskassa meitä ja vissiin odotti, että alkaisin selittämään englanniksi Vilasta jotain, mutta minua ei huvittanut. Ihan jo siksi, ettei tuo kielien puhuminen meikäläisen vahvuuksiin kuulunut. Kännissä toki sujuisi englanti hyvinkin, ainakin omasta mielestä...

Tietenkin Vila oli "nice horse". Olen kyllä puolueellinen sanoeassani, että se oli paras hevonen. Jos joskus sattuisi sellainen ihme tapahtumaan, että voittaisin lotossa miljoonia ja olisi varaa omaan hevoseen, saattaisin iskeä Isabellan naaman eteen tukun rahaa ja ilmoittaa, että tamma olisi siitä päivästä lähtien minun hevonen.

Ja jos Sokka ei siihen suostuisi, etsisin jonkun toisen ihan yhtä hyvän hevosen. Parempaa kun en löytäisi.
Hah, olisipa kiva jos se olisikin vaikka Vilan jälkeläinen!

Pudistelin itsekseni päätäni. Mitähän mä taas kuvittelin...
Ihan niin kuin minulla koskaan tulisi olemaan varaa omaan hevoseen. Ehkä johonkin puolikuolleeseen kirppuiseen luuskaan jos oikein alkaisin rahaa säästöön laittamaan?

Norjalainen oli mennyt menojaan, kun irrotin Vilan hoitopaikan ketjuista ja talutin sen omaan karsinaansa.
Hyvin mulle riitti tämmöinen vuokraaminenkin. Tuli huomattavasti halvemmaksi ja oli muutenkin helpompaa kuin oikea hevosen omistaminen.
"Nähdäänpäs taas huomenna", totesin tammalle riisuessani päitset sen päästä. Jäin hetkeksi silittelemään sitä pikkuinen hymy kasvoillani ennen kuin luikahdin ulos karsinasta ja suuntasin kohti loungea.

"Kah, Sarah. Mites perse?" hihkaisin iloisesti huomatessani Reyesin istuskelevan pöydän ääressä kahvikupponen edessään.
Sarah naurahti ja totesi, että parempi kuin eilen.
"Ei oo tullut twerkattua vai?" virnistelin kaataessani kahvia omaan kuppiini. Teki mieli sanoa, että voisin joskus tulla niitä sellaisia treenejä katsomaankin, koska noh.. Pyllyt. Ja eilen meinasin jo tarjoutua hieromaan naisen kipeitä pakaralihaksia, mutta sain pidettyä suuni kiinni.
"Joo, välipäivä. Robertilla muita menoja", Sarah totesi hymy kasvoillaan.
Kohottelin kulmiani istuessani toiselle puolelle pöytää. Jaaaaahas.... Vai että sellaista.
"Huoh! Jalkapallotreenit oikeasti", Reyes nauroi.
"Mmhmm... Vai että jalkapallo. Ensin oikealla pallolla ja sitten myöhemmin kahdella pienemmällä?" kiusoittelin. Mä kun luulin, että Sarah sääti Mikaelin kanssa tätä nykyä. Ei Robertin. Mutta toisaalta, kuka näistä kuvioista perillä pysyi kun tuntui ettei ihmiset aina itsekään tienneet, missä menivät...
"Anton!" Sarah älähti huvittuneena.

"Ei mitään sellaista. Beachfutista varten me treenataan, koska me aiotaan todellakin voittaa teidät ja kaikki muutkin joukkueet", nainen valaisi minua itsevarman oloisena ja mun oli pakko nauraa tyrskähtää.
"En pistäisi kovin suuria odotuksia meidän päihittämiseen, koska meillä on kuitenkin Aliisa, Gee, Lidia, Heidi ja Jesse sekä se Juuso", vouhotin takaisin. Sarah nauroi niin että ihan pää retkahti taaksepäin.
"Teistä ehkä pahimmat vastustajat saattaa olla Ginevra sekä Lidia. En oikein anna painoarvoa parille kaljoittelijalle, äiti-ihmiselle ja kahdelle vanhalle ukolle", Sarah nakkasi takaisin.
"Ei Jesse ja Juuso kovin vanhoja oo. Kai?" hymähdin. Mulle nyt oli aivan yks ja sama, miten jalkapallopelissä kävisi. Huvin ja urheilun vuoksi mä siihen osallistuin.
"Mut meillä on Robert. Se on pelannut jalkapalloa joskus muinoin", Sarah kertoi uhmakkaasti.
"Eikö jokainen pikkupoika joskus ole jalkapalloa pelannut?" huomautin. Taisin minäkin joskus nuorempana jonkin aikaa palloa potkia ennen kuin hevoset vei mennessään.
Sarah tuhahti pyöritellen meripihkan värisiä silmiään.

Ryystin kahviani hetken tutkaillen ilkikurinen ilme kasvoillani Sarahia.
"Eikö olisi ollut parempi olla Robertin kanssa eri joukkueissa? Pääsisit hyvällä tekosyyllä sen iholle palloa tavoitellessa", letkautin.
Sarah nytkäytti korvaansa aavistuksen olkapäätään kohti, siristi silmiään ja tuhahti kuuluvasti.
"Kenes iholle se sinä olet päässyt?" latina kysäisi huulien kääntyessä maireaan hymyyn. Kulmani kurtistui ja yskähdin epämääräisesti kahvikuppiini.
"En tiedä mitä tarkoitat", mutisin.
Sarahin hymy vain leveni sen viedessä hitaasti etusormensa oman paidankauluksensa reunamille johonkin olkapään kohdille.
"Itsestäänkö toi pikkufritsu on sitten tullut?" nainen tivasi voitonriemuisesti.
Hämmennyin suunnattomasti, ryntäsin wc:n puolelle ja kurkkasin peilistä. Toden totta, ihan pikkuruinen fritsun tapainen siinä oli. Miten en ollut sitä aikaisemmin huomannut?! Se oli jo alkanut haalistumaankin ja mietin, miten hitossa Reyes sen oli edes bongannut.

Nolostuneena palasin takaisin pöydän ääreen kaulusta ylöspäin nykien Sarahin uteliaan katseen alle.
"No, kuka se oli?"
Pudistelin päätäni. En kyllä kertoisi, kuinka sunnuntaiaamuna saattoi siinä pikkukrapulassa herätessä iskeä pieni hellyydenkaipuu ja noh, joku makasi vieressäni peiton alla ja ihan samat aatokset saattoi silläkin olla, minkä takia oli ehkä taaaaaaas lipsahtanut typeryyksien puolelle. Vaikka mä kuinka olin koko edellisillan hillinnyt itseni sen takia, etten halunnut olla mikään Toinen Mies.

"Anton? Älä vaan sano..."
Irvistin.
"Et oo tosissasi. Anton, miksi?!"
"Vahinko..." mutisin.
"Joo, varmasti täysin vahinko. Mä kun luulin, että Aliisa on vielä sen Taijan kanssa."
Irvistelin uudemman kerran.
"Anton, ei! Voi jestas teidän kanssa..."
Niinpä. Voi jestas.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 541

Isabella S., Jemiina R., Sarah R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 02.10.20 19:03

25.09.2020
#syyspäiväntasaus

Uskokaa tai älkää, mulla oli ollut kerrankin suhteellisen itsevarma olo, kun olin noussut Vilan selkään ja ryhtynyt lämmittelemään tammaa tulevaa kisasuoritusta varten.

Kyllähän me nyt tämä luokka kunnialla ratsastettaisiin läpi!
Olin päättänyt, etten mä mun esterankingin (ihmeellistä) ykkössijaa ihan helpolla luovuttaisi ns. pahimmille kilpakumppaneille (Jusulle ja Matildalle), sillä meillä oli Vilan kanssa toden totta mennyt suhteellisen hyvin niin kisoissa kuin ihan muuten vain. Ehkä mä olin pikkuhiljaa alkanut uskomaan siihen, etten mä mikään toivoton ratsastaja ollut...

Jos olisin ollut niin
a) mulla ei olis ollut mitään asiaa Vilan kaltaisen hevosen selkään
b) en olisi edennyt parissa vuodessa 120 senttimetrin luokkiin.

Ensimmäinen kierros mentiin puhtaasti läpi, joten uusinta kutsui.
Luottavaisin mielin lähdin siis sinnekin ja Vila varmajalkaisen nopeasti lähti matkaan, mutta joku aivopieru siinä kesken radan iski minulle ja olin ohjaamassa Vilaa ihan väärälle esteelle. Tajusin kuitenkin virheeni ja sain käännettyä tamman nopeasti kohti oikeaa estettä. Se ei kuitenkaan riittänyt: tultiin sille esteelle ihan miten sattuu, Vila ei ennättänyt valmistautumaan kunnolla, joten tamma veti ns. liinat kiinni ja kieltäytyi hyppäämästä.
Samperin samperi...

Ei muuta kuin uusi yritys ja tällä kertaa yli mentiin. Tiesinhän minä, että siinä tuli virhepisteitä ainakin neljä ja aikaakin tuhlaantui, mutta tammapa pisti ykkösen silmään ja pomppi jäljellä olevat esteet nopeasti sekä puhtaasti yli. Näin ollen ei tullut virhepisteitä ajasta vaan plakkariin nakattiin vain se kieltäytymisestä johtuva 4vp.

Todellakin tämä kömmähdys meni ihan mun omaan piikkiin.
Harmittihan se, mutta minkäs teit. Ensi kerralla sitten tuplanollat? Eikö vain?

Saihan sitä aina toivoa.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 541

Sarah R., Hanne R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.10.20 21:39

17.10.2020

Harjailin Vilaa oikein hiiiitaasti enkä pitänyt mitään kiirettä. Tamma etsiskeli karsinan pohjalta toiveikkaana heinänkorsia ja vähät välitti mun vatuloinnista.
En mä mitenkään taipuvainen yltiöpäiseen masisteluun ollut, mutta nyt kyllä tympäisi ihan kaikki. Oltiin tamman kanssa käyty kunnon revittelymaastossa ja hetkellisesti mielikin oli piristynyt siinä vauhdin huumassa, sillä ei siinä oikein ehtinyt mitään muutakaan miettimään. Mutta heti kun olimme saapuneet takaisin Auburnin pihaan, oli hartiat lysähtäneet melkein maahan saakka ja naama vääntynyt mutrulle.

Tiesihän se mikä se niin tympäisi. Sama asia, mikä oli saanut mielen synkäksi niin monet kerrat ja se fakta sai v-käyrän myös nousemaan. Olisipa mukavaa vaihtelua jos joskus ärsyttäisi yhtä paljon joku muu kuin Aliisa Huru. Tai ei itse Aliisa ärsyttänyt niinkään vaan se, että jälleen kerran oli asiat sen kanssa solmussa, kiitos mun hermostumisen loungessa tässä taannoin.

Se saakelin tohelo hölöttäjä oli mun paras kaveri, joten tietenkin mulla oli sitä ikävä. Olin jopa viikolla miettinyt, pitäiskö repäistä leipomalla pullaa ja mennä sitten Pitkikselle oven taa leipomuksieni kera, mutta sitten muistin etten mä osannut leipoa ja toisekseen siitä olis voinu saada sellaisen mielikuvan, että halusin jotain muutakin kuin kaverini takaisin. Pullilla kun oli eräänlainen rooli siinä, miksi meidän kaverisuhde oli sitten lopulta muuttunut tällaiseksi ihmeelliseksi säätämiseksi.

Huokaisten nakkasin harjan Vilan harjakoppaan ja taputin ajatuksissani tammaa kaulalle.
Sonian piti olla eräänlainen keino unohtaa Aliisa, mutta toisaalta oli vain sotkenut asioita, koska Huru oli ihan oikeasti vaikuttanut jotenkin mustasukkaiselta siitä, että mulla oli ollut joku muu.
Olihan se ollut vähän omituinen veto viedä Sonia Sarahin luo, mutta kaikesta omituisuudesta huolimatta meillä oli ollut oikeinkin kivaa. Ei ehtinyt miettimään Aliisaa kyllä yhtään...
Kyllähän se pikkuruinen norjalainen kävi mielessä useinkin. Olin etsinyt sen sukunimen tuloslistoilta ja etsinyt profiilin Facebookista, mutten ollut uskaltanut pistää kaveripyyntöä tai laittaa jotain viestiä.
Mitä mä olisin sille edes laittanut?!  "Hei, miten menee?" Juuei.
Se oli ollut vain yhden illan juttu eikä me varmaan enää koskaan tavattaisi. Joten antaa olla.

Musta tamma tuuppasi minua turvallaan olkapäähän enkä voinut olla naurahtamatta.
"Enköhän mä jatkossa keskity ihan vaan suhun", lupasin Vilalle ties monettako kertaa.
Kaappasin tamman tavarat kantoon ja vein ne varustehuoneeseen omille paikoilleen. Kello oli sen verran, että ehtisin käydä hakemassa parit saunakaljat ennen kuin kiltisti kömpisin peiton alle nukkumaan. Huomenna oli ajatuksena hypätä vähän esteitä Vilan kanssa, joten mitään kännejä en vetäisi.

Varustehuoneesta ulos tullessani kirjaimellisesti törmäsin Isabellaan, joka oli parhaillaan tulossa sisään huoneeseen.
"Sori!" ähkäisin nolostuneena. Ei se onneksi persaukselleen pyllähtänyt vaikka vähän näytti säikähtävän sekin.
"Ei mitään", Isabella sanoi kohteliaasti, katseli minua hetken päästä varpaisiin ennen kuin käänsi silmänsä kasvojen suuntaan.
"Onko sinulla kiire?" Sokka tiedusteli. Melkein olin automaattisesti vastaamassa, että kaljakauppaan, mutta sain hillittyä itseni.
"Ei. Miten niin?"
"Ehtisitkö ratsastamaan Sylvin? Myyntiä ajatellen olisi hyvä nähdä miten se toimii muilla ratsastajilla ja kun sinä nyt olet siinä niin..."
Piti hetki kaivella jostain harmaiden aivosolujen syövereistä, että mikä tai kuka on Sylvi, kunnes muistin hauskan värisen tamman.
"Öh... Joo. Kyllä mä voin", lupauduin. En ensinnäkään kehdannut kieltäytyä ja toisekseen harvemmin mulle kukaan hevostaan liikutettavaksi tarjosi Jesseä lukuunottamatta, joten tilaisuuteen oli tartuttava.
"Hienoa. Hain sen juuri sisälle. Sen varusteet ovat täällä", Isabella hymyili ja viittoili sitten takaisin varustehuoneen puolelle.

En ehtisi kaljakauppaan, mikä oli kyllä hyvä juttu myös.
Eipähän tulisi parin oluen jälkeen kiusausta laittaa viestiä mihinkään suuntaan. Ei Pitkikselle eikä toiselle mantereelle.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 541

Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa