Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Yhtenä iltana | Rasmus A.

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry alas

Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 3 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti kirjoittaja Rasmus A. lähetetty 11.07.20 20:38

Huipputamma haussa
13. heinäkuuta 2020 #seikkailusaksassa

Ennen lähtöä mä olin saanut äidiltä vastuullisen tehtävän: se oli pyytänyt mua etsimään Saksasta sille siitostamman. Koska Lara oli ehkä jo varsansa tehnyt, ja Kisse taas vasta juniori, äidillä alkoi olla akuutti hevosentarve, jos se meinasi jatkaa hevosenkasvattajan uraansa seuraavinakin vuosina.

”Nuori pitää olla, ja käyttövuosia vielä jäljellä”, äiti oli ohjeistanut mua. ”Sellainen hevonen, joka voi terveenä pysyessään kisata vielä useamman kauden Suomessakin näyttöjä antaen ja saada silti kolme, neljä varsaa.”

Ja tietysti lisäksi piti olla kaunisrakenteinen, hyväsukuinen, vähintään kohtuullinen käsitellä eikä liian kalliskaan – ja ennen lähtöä musta oli tuntunut, että mä löytäisin ennemmin neulan heinäsuovasta kuin riittävän hyvän tamman äidille.

Sitten Saksaan saavuttuamme mä olin toki huomannut/muistanut, että täällä oli kivasukuisia nuoria estetammoja kolmetoista tusinassa, ja mä olin saanut lisätä kriteereihin oman wow-faktorini. Koska oli todennäköistä, että mäkin saisin jokusen vuoden päästä tämän tamman X jälkeläisiä ratsuikseni, mä aloin katsoa sillä silmällä hevosia, joilla oli poikkeuksellisen hyvä jalkatekniikka tai erityisen vahva laukka. Parista kisoissa näkemästäni hevosesta mä tein jopa tarjouksen, mutta kauppoja ei syntynyt – useampaa kymmentä tuhatta äidillä ei kuitenkaan ollut siitostammaansa laittaa.

”Mutta sähän tykkäsit Vivasta ja Tintistä”, Josefina totesi, kun mä vielä sunnuntaina nukkumaan mennessä harmittelin sitä, etten ollut onnistunut tekemään hevosostoksia viikonlopun kisoissa. ”Mites jompikumpi niistä?”

Josefina oli oikeassa – edelliskesänä varsoneet Vivani ja Qualitina (Tina, Tintti, Tintin) olivat palanneet treeniin ja olivat molemmat paitsi lupaavia estehevosia, pomon mukaan myös luontaisia emätammoja. Suoraan sanottuna mä en ollut edes osannut ajatellakaan, että ratkaisu voisi löytyä niinkin läheltä.

”Totta”, mä vastasin hitaasti. ”Eipä tullut mieleenkään. Ovatkohan ne miten kalliita… Se olisi kyllä kätevä ratkaisu.”

”Ainahan kannattaa kysyä”, Josefina kannusti, ja niinpä mä otin asian maanantaina pomon kanssa puheeksi.

Hintapyynti oli kohtuullinen, ja mä arvelin että voisin jokusen satalappusen vielä hinnasta tinkiäkin – ja sitten jäi vain päätettäväksi, kumpi tamma sopisi äidille paremmin. Mä laitoin sille kuvat molemmista, mutta se vastasi yksikantaan, että luotti mun näkemykseen.

Maanantaina mä ratsastin molemmat tammat, kun Josefina touhusi nuoriherra Cashin kanssa, ja mun näkemys: kirjava hollantilainen Qualitina oli pieni ja kiva, ja todella yritteliäs kaikessa mitä tekikään, mutta mihin asti sen suorituskyky riittäisi? Toisaalta sillä oli huippusuku ja pomon mukaan se oli paras emätamma, joka sillä oli vuosiin ollut. Mustanpuhuva Vivani oli äkäinen, eikä sen suvussa ollut erityisen säväyttäviä nimiä, mutta sillä oli kapasiteettia selvästi hieman enemmän kuin Tintillä ja ehkä hivenen sitä x-faktoria, josta mä haaveilin.

Julkisen valinnan mä päätin kuitenkin jättää vielä hetkeksi hautumaan, vaikka päätökseni olinkin jo tehnyt.

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 357

Isabella S., Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 3 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti kirjoittaja Rasmus A. lähetetty 18.07.20 19:57

Valmiina Power Jumpiin
17. heinäkuuta 2020 #seikkailusaksassa #powerjump

Power Jump olisi tänä vuonna Ahvenanmaalla, ja sitä varten me istuttiin yksi ilta toimiston pöydän ääreen ja sumplittiin mukaan lähteviä hevosia. Pomolla oli sikäli hyvä tilanne, että kv-tason hyppääjiä alkoi olla jo useampi, mutta mukaan ei tietysti kannattaisi raahata määräänsä enempää hevosia. Vaikka ne kokeneita matkustajia olivatkin, matka oli kuitenkin pitkä ja tarjolla vain yksi luokka, jos kisat päättyisivät karsintaan.

Kuten Joekin sanoi: ”It’s a bit far to take iffy horses with us.”

Lopulta me päädyttiin siihen, että hevosrekan tilanpuutteen vuoksi mä hyppäisin vain omani eli Carrin ja tulevan siitostamma X:n ja Josefina Grannin. Joe sai valita ja päätyi vähemmän yllättäen Zilveriin ja Alenaan, vaikka mä olin salaa toivonut että 150-luokkiin jo valmis Lady olisi päässyt mukaan. Meritin ratsastettavaksi pomo päätti laittaa jostain kumman syystä Dickin, ja varmaan sitä valintaa pehmittääkseen myös Ykkösen, jota Merit itse kutsui Stariksi.

(”As if Dick wasn’t iffy”, Merit mutisi myöhemmin, kun pomo jätti meidät suunnittelemaan reittiä ja aikataulua keskenämme.)

”Oh, and I’ve sold Marchioness to Finland, so could you take her with you?” pomo kysyi/ilmoitti noustessaan. “She’s going to Auburn Estate, actually.”

“Really?” mä nojauduin kiinnostuneena eteenpäin, mutta pomo ei muistanut ostajan nimeä, ja se jäi vielä arvoitukseksi. Mä epäilin, että Isabellalle Marketta-hannover ei ainakaan menisi – kai se olisi kertonut, jos olisi ostanut pomolta hevosen.

Me katseltiin hetki karttaa, suunniteltiin nopein ajoreitti ja varattiin liput Ahvenanmaalle vievään lauttaan. Power Jump -kisoista oli tulossa isot: reilusti yli sata starttia. Osallistujalistoilla näkyi jo runsaasti tuttuja nimiä ja mä arvelin, että niitä saattaisi sinne ilmaantua vielä lisääkin, ennen kuin ilmoittautuminen tiistaina sulkeutuisi.

Toden totta: tiistaina viimeistään pitäisi ilmoittautua, ja viikon päästä tähän aikaan me oltaisiin jo lähempänä Kallaa kuin Riesenbeckiä. Heinäkuu oli mennyt ohi niin luvattoman nopeasti, että mä vähän närkästyin lähtöä ajatellessani. Vaikka viikkoihin oli ehtinyt mahtua kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja satulassa sekä lukuisia kisoja, muutamia rusettejakin, kaikki tuntui jäävän jotenkin kesken. Mä olisin halunnut vielä jäädä, ja tänä kesänä se tunne tuntui vielä vahvemmalta kuin edellisvuonna.

”You should pick your mare”, Joekin huomautti. “At least if you wish to train a little before the competition.”

“Lahjattomat treenaa”, mä virnistin, ja Joe, joka tiesi tai oli tietävinään sanonnan, kohautti hartioitaan ja nauroi.

”I’ll take Vivani”, mä kuitenkin jatkoin sitten, ja vaikka puolta tuntia aiemmin olin vielä empinyt valintaani, nyt se tuntui jälleen hyvältä päätökseltä. Tamma oli lahjakas, kaunis ja laadukas, ja jos mun äiti ei jostain syystä olisikaan siihen tyytyväinen, niin mä kyllä saisin sen myytyä Suomessakin.

Josefina jo tiesi mun valinnasta, mutta Joe ei. Yllättyneeltä se ei kuitenkaan vaikuttanut. ”Good choice”, mies vastasi ja vinkkasi silmää.

Me purkauduttiin ulos toimistosta ja lähdettiin yhdessä tuumin heittelemään hevosille vielä yöheiniä. Vivani, joka oli yhtä tumma kuin laskeutuva heinäkuun ilta Saksassa, luimisti mulle karsinan ovella korviaan. Mä en kuitenkaan hetkeäkään epäillyt, etteikö meistä vielä kohtuullisia kavereita tulisi. Montaa kertaa mä en sillä ehtisi ennen Power Jumpia hyppäämään, mutta toden totta – ehkä vain lahjattomat treenasivat.

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 357

Isabella S., Jemiina R., Sarah R., Anton S. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 3 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti kirjoittaja Rasmus A. lähetetty 27.07.20 17:20

Isoissa kisoissa
25. heinäkuuta 2020 #powerjump2020

Vuoden 2020 Power Jump alkoi sillä, että toinen mun ratsuistani loukkaantui. Toki jos oli pakko valita, mä olin tyytyväinen että itsensä teloi Vivani eikä Carri – mutta kaikista mieluiten mä olisin tietenkin hypännyt molemmilla.

Vivani oli saanut vekin jalkaansa kuljetuksessa suojituksesta huolimatta ja vaikka haava näytti kohtuullisen vaarattomalta, lauantaiaamuna jalka oli selvästi turvoksissa ja lämmin. Vaikka hevonen ei sinällään vaikuttanut kipeältä tai ontunut, oli tietysti itsestään selvää, ettei sen kanssa voisi kisaamaankaan lähteä.

”It’s a sign”, Joe hönkäisi mun korvaan, kun mä olin saanut Vivanin jalan paketoitua. ”Maybe you should have chosen Tin-tin”.

”Well”, mä huokaisin. ”Shit happens.”

Joe hörähti nauruun. ”Absolutely love your attitude, man.”

Vuoden 2020 Power Jump jatkui sillä, että se Merit että Joe ratsastivat omat ratansa melko lailla luokattoman huonosti. Kaikista maailman hevosista Dick otti vain neljä virhepistettä, mikä ei sekään auttanut hilaamaan kaksikkoa tuloslistan puolivälin yläpuolelle, mutta Ykkönen ja Zilver kolasivat useamman esteen ja Alena kieltäytyi hyppäämästä pitkää vettä. Joachim arveli myöhemmin, että se saattoi tehdä kiimaa, sillä Alena jos joku oli nähnyt elämässään esteitä laidasta laitaan.

”Shit happens, right?” Joe kysyi iloisesti laskeutuessaan tamman satulasta ja taputtaessaan sitä kaulalle. Varmaan sekin oli hypännyt elämässään niin monta rataa, ettei yksi epäonnistuminen – edes tällaisessa kisassa – saanut sen venettä keinahtamaan.

”If the boss now fires me, I’ll move to Finland”, se ilmoitti seuraavaksi. “Let’s start a business together.”

“Sure thing”, mä nyökyttelin.

“Now that I’m thinking about it, we could do that even if I won’t get fired”, Joe maalaili. “I’ve been in Germany for too many years. Maybe I do need change.”

Joe näytti hetken aikaa olevan niin tosissaan, että mä hieman kalpenin. Sitten se kuitenkin puhkesi taas nauruun ja lähti kävelyttämään Alenaa, joten mä arvelin, että ehkä mä ja Josefina saataisiin haaveilla omasta tallista edelleenkin kaksin.

Mä, niin kuin Josefinakin, olin kvaalannut erikoisluokkaan ja pääsisin suoraan arvoluokkaan, joten en jaksanut olla kovin huolissani siitä, että mokaisin kaiken omalla radallani. Hyvä perustekeminen saisi riittää, sillä mä en jaksanut uskoa, että niin isossa luokassa me oltaisiin sijoilla kuitenkaan. Ja koska uusinnat olisivat vasta sunnuntaina, ajallakaan ei ollut mitään väliä.

Jostain vatsaan kuitenkin eksyi muutama perhonen, kun erikoisluokka alkoi olla alkamaisillaan. Miten vuoden 2020 Power Jump päättyisi?

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 357

Isabella S. and Jusu R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 3 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti kirjoittaja Rasmus A. lähetetty 13.09.20 15:29

Kahvivieras
13. syyskuuta 2020

Siihen nähden, että mulla ja äidillä oli vaikka minkälaisia yhteisiä hevosia ja hevosbisneksiä ja mutkattomat välit, me nähtiin toisiamme kohtuullisen harvoin. Molempien mielestä oli ajan tuhlausta käydä samaan aikaan tallilla, kun oikeasti se, että mä liikutin vaikkapa Vivanin tarjosi äidille mahdollisuuden olla käymättä Leinosessa yhtenä päivänä viikosta, ja toisin päin.

Nyt mä olin kuitenkin osin Josefinan kehotuksesta kutsunut äidin meille kahville. Me oltiin siivottu edellispäivänä koko mökki jos nyt ei ihan lattiasta kattoon, niin ainakin lattialta. Mä olin mopannut hiki hatussa ja Josefina oli järjestellyt ja viikannut varmaan kokonaisen kuukauden edestä puhtaita pyykkejä kaappeihin. Vaikka se oli kovin siisti ihminen ja yleensä meidän koti oli kohtuullisen salonkikelpoinen arkenakin, syyskuussa meidän molempien ote oli päässyt kiireiden takia vähän löystymään. Iltaisin Josefina teki läksyjä ja mä ratsastin hevosia, ja jos joku vapaapäivä nyt sattuikin jommallakummalla olemaan, yleensä ne menivät tallilla. Kodinhoito kieltämättä oli mun prioriteettilistalla liki viimeisenä.

Mihinkään leipomiseen ei ollut jäänyt kaiken sen siivoamisen jälkeen aikaa, mutta mä olin kipaissut hakemasta kaupasta keksejä ja Josefina oli kattanut pöytään samanpariset mukit. Äiti ei kaikeksi onneksi nyrpistellyt nenäänsä tarjoiluille, vaan alkoi heti eteiseen päästyään kysellä Grannin tiineyden etenemisestä ja tulevan varsan tulevaisuudensuunnitelmista ja jatkoi utelemalla mun ja Josefinan tulevaisuudensuunnitelmista, kun me oltiin päästy keittiöön asti. Tuskin se edes huomasi, millaista keksiä söi.

”Vivanin ruokahalu on minusta jo lisääntynyt, vaikka hirveän hoikkahan se on edelleen”, äiti selitti. ”Rasmus saa hypätä sillä kyllä vielä syyskuun Kalla Cupissa, mutta joulukuun finaali taitaa mennä jo liian myöhäiseksi. Onpahan ainakin joku tulos ennen varsaa Suomestakin sitten.”

Viva, joka oli astutettu jo Saksassa ja varsoisi Oberonista hyvin aikaisin keväällä, jos kaikki menisi hyvin, oli osoittautunut kivaksi projektiksi. Se oli hauska hevonen, vaikka näyttikin usein vähään nyrpeää naamaa. Tamman ratsastettavuus ja mielettömän kivat liikkeet kompensoivat kuitenkin sen lievästi kiukkuista persoonaa, ja mä uskoin, että se voisi hypätä Syyspäiväntasauksessa kahdenkympin luokan ilman isompia haasteita. Carri saisi mennä ensimmäistä kertaa neljänkympin, ja Branille jäisi kisattavaksi vanha kunnon CIC1.

”Rasmus laittoikin Desistä kuvia ja videonkin, se on kyllä kasvanut hienosti!” äiti innostui, kun se muisti viimeisimmän kasvattinsa. ”Mitenkäs teidän reissu muuten meni?”

Mä huomasin, kuinka mun vieressä istuva Josefina hitusen jäykistyi ja sen sormenpäät muuttuivat valkoisiksi, kun se puristi kahvikuppia käsiensä välissä.

”Hyvin, oli kiva nähdä tammoja”, mä kiirehdin vastaamaan tyttöystävääni vilkaistuani. ”Sain kokeilla myös Josefinan isän Lexi-tammaa, heillä on hieno maastoesterata siellä.”

”Mukava kuulla”, äiti nyökytteli eikä onneksi jäänyt utelemaan lisää, vaan sen ajatukset olivat jo palanneet Desiin: ”Täytyykin alkaa pian katselemaan Desille paikkaa täältä lähempää… Johan se pitäisi kohta vieroittaakin. Täytyy katsoa, mihin hevoset ensi talveksi ripotellaaan. Akukin olisi kiva saada tammojen kanssa saman katon alle sitten, mutta Leinosessa ei ole kovin kummoiset treenipuitteet. On siellä Vivaninkin kanssa nyt kesän pärjännyt, mutta jos tulee jäinen ja vähäluminen talvi, jää liikunta lähinnä kävelyksi. ”

”Onkos Keinupuussa täyttä?” Josefina, jonka ote kahvikupista oli jo rentoutunut, kyseli.

”Ainahan siellä on”, mä tyrskähdin. ”Ja onneksi Aku voi nyt kuitenkin palata Runiaciin, kunnes jotain keksitään.”

”Voisipa pitää hevosia omassa pihassa”, äiti totesi ja vilkaisi ikkunasta pihalle aivan kuin mittaillakseen, mahtuisiko kenties meidän takapihalle pieni talli. Oletettavasti se tuli siihen tulokseen, ettei mahtuisi, ja se kääntyi takaisin meidän puoleen. ”Pitäkää tekin silmät auki, jos tulee tallipaikkatarjouksia vastaan!”

_________________
Bran - tilannekatsaus
Rasmus A.
Rasmus A.
Hevosenomistaja

Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 357

Isabella S., Ellie von B., Sarah R., Aliisa H. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhtenä iltana | Rasmus A. - Sivu 3 Empty Vs: Yhtenä iltana | Rasmus A.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa