More than meets the eye | Sarah R.

04.12.2018

Nojailin lentokentän tuloaulan keskellä olevaan tukipilariin silmäillen matkustajia, jotka valuivat aulaan. Mua lähinnä oksetti se odottamisen tuska, toivoin, että sisarusten kyläily olisi nopeasti ohi.

"Ah, Sarah, miten ihana nähdä. Ootsä lihonut?" Gloria ei edes yrittänyt hymyillä, halasi mua vaan kevyesti ja vilkaisi sitten ympärilleen pitkin nenänvarttaan.
"Eikö sun pitänyt olla raskaana?" kysyin siristäen silmiäni.
"Äh, en mä enää. Mä kävin lääkärissä ja hoidin sen", sisko vastasi virnistäen.
Kulmani kohosivat yllätyksestä.
"Sisko", Patrick tervehti ja halasi mua yhtä kylmästi, kuin kaksosensakin.
"Miten mukava nähdä pitkästä aikaa", veli jatkoi. Se oli värjännyt hiuksensa vaaleammaksi ja ilmeisesti käynyt hankkimassa permanentin.
Tuhahdin ja lähdin kävelemään kohti uloskäyntiä.
"Hei, etkö sä auta edes laukkujen kanssa?" Gloria huhuili ja kiristin askeleitani.


"Ei hitto täällä on ankeeta. Ja kylmää. Tiiätkö, Ausseissa on 30 astetta ja ihanan värikästä."
"Mmmh."
"Hitsi tää kylä on pienempi, kun mä muistin, kato Patrick, tossa on meidän vanha koulu. Vieläköhän se Virtanen opettaa siellä?"
"Ketä kiinnostaa?"
Yritin estää silmieni pyörimisliikkeen, mutta se tuntui mahdottomalta.
"Koska Robert tulee, Sarah?"
"Illalla", vastasin ja pysäytin autoni kotipihalle.
"Ahaa, nukutaanko me alhaalla vai ylhäällä?"
"Ylhäällä. Mä asun alhaalla nykyään."
Kuulin Glorian naurahduksen ja painoin suuni tiukasti kiinni, etten sanoisi mitään.
"Noh, kai mummilla joku siedettävä sänky sieltä löytyy", nainen tokaisi ja nousi autosta ylös.

Työnsin kotiavaimen lukkoon ja käänsin avaimesta. Toivoin, että abuela ilahtuisi yllätysvieraistaan eikä saisi uudestaan sydänkohtausta niiden vuoksi. Avasin oven ja astelin sisälle asuntoon.
"Abuela, tengo una sorpresa para ti!"
"Etkö sä voisi jo opetella irti siitä espanjasta? Sä et asu siellä, sun ei tarvitse käyttää sitä", Gloria tuhahti takanani ja saatoin kuulla sen äänestä, miten sen silmät pyörivät kuopissaan.
"Burro", mumisin virnistäen.
"Voi hyvä luoja", Gloria vastasi ja taas kuulin miten sen silmät kääntyivät.

Abuela lepäsi sohvalla ja käänsi katseensa meihin, kun kävelimme olohuoneeseen.
"Lo siento", pahoittelin ääneti ja irvistin, kun abuela katsoi sisaruksiani tarkasti.
Hiljaisuus oli painostavaa ja aloin jo kuvitella, että abuela heittäisi minutkin kadulle asunnostani.
"En ihan vielä kuollut, senhän vuoksi te tänne lensitte? Tarkistamaan joko saisitte perintönne?"
Gloria nauroi kevyttä naurua. Se kuulosti vieläkin samalta, kuin lapsena, kun toinen ei nauranut tosissaan. Se oli iän myötä muuttunut vain hieman heleämmäksi, varmasti miesten vuoksi.
"Ihana nähdä suakin, mummi", sisko tervehti ja riensi halaamaan abuelaa. Patrick käveli perässä huomattavasti rauhallisempaan tahtiin.
"Onko Robert tulossa myös?"
"On", vastasin.
"Mukavaa", abuela vastasi ja nosti kulmaansa katsoessaan minua silmiin. Huulilleni meinasi nousta virne, mutta sain sen vaivoin pidettyä kurissa.
"Noh, missä me nukutaan?" Gloria hoputti ja sen katse kiersi asunnossa, kuin varas etsien arvoesineitä.
"Vierashuoneessa, se on täällä", vastasin ja kävelin huoneen ovelle. Sisko tunkeutui ohitseni valtavien kassiensa kanssa ja jouduin hengähtämään syvään, etten tönäissyt toista takaisin. Me ei kuitenkaan oltu enää teini-ikäisiä.

Palasin olohuoneeseen ja istuin abuelan viereen.
"Todo tipo de grandes ideas que tienes."
"Lo sé", vastasin ja virnistin.


Gloria oli tehnyt illallista, kevytkenkäisestä asenteestaan huolimatta se osasi kokata ihan pirun hyvin ja teki sitä mielellään. Siskosta olisi tullut varmasti menestys ravintola-alalla, jos se jaksaisi tehdä töitä sen vertaa. Söimme kaikki keittiön pöydän ääressä, kun ovikello soi.
"Mä käyn, se on varmaan Robert", sanoin ja nousin ylös. Avasin ulko-oven ja sen toisella puolella oli vanhin veljeni. Hymyilin, mutta en saanut sille mitään vastakaikua. Robert oli syventynyt puhelimeensa hyvin mietteliään näköisenä.
"Hola, Robert."
"Mmhh? Ah, hei sisko. Pahoittelut, että olen myöhässä, taksikuskilla oli vaikeuksia löytää tänne", mies vastasi ja nosti sekunniksi vaaleat silmänsä puhelimen näytöstä. Mikään ei siis ollut muuttunut.
Väistyin oven edestä ja johdatin miehen keittiöön.
"Robert tuli", ilmoitin ja mies kävi halaamassa abuelaa pikaisesti.
"Otatko ruokaa?"
"Ei kiitos, söin jo koneessa. Onko teillä wifiä täällä?"

Istuin takaisin ruokapöytään ja mietin, että olisi ehkä ihan hyvä viimeistään nyt varoittaa Thomasta, että perheeni oli jälleen koossa.

09.12.2018

Lue tarinan alkutilanne täältä.

Jonathan hämillään, nolona sekä kauhunsekaisin ajatuksin lähti nousemaan portaita Patrickin, Sarahin sekä Thomaksen perästä. Raynottin veljeksille molemmille kyseessä oli uudempi tilanne, omilla tavoillaan tietenkin. Thomas oli kohtaamassa rakkaan tyttöystävänsä perheen ja Jonathan ulkopuolisena istumassa pöytään lähes-pelkän-panon ja tämän sukulaisten kanssa.

"You cool?" Thomas kääntyi Jonathanin puoleen portaiden yläpäässä. Tallimestari nieleskeli pahimmat hermostuneisuudet ja kohtasi veljensä katseen.
"Trying to…", mies huokaisi. Jonathan kiersi katsetta valoisassa asunnossa. Kuka täällä asui, jos alakerta oli Sarahin?

Sarah oli huolestunut, ei niinkään Raynottin veljesten puolesta, vaan oman perheensä. Robert ja abuela olivat nyt kaikkein vähiten naisen mielessä, mutta Gloria ja Patrick saattaisivat keksiä mitä tahansa.
Kaikki esittäytyivät toisilleen, Sarah pälyili sisaruksiaan epäileväisen näköisenä, vaikka yrittikin käyttäytyä mahdollisimman normaalisti.

"Jonathan on Thomaksen veli", Sarah keskeytti, kun Patrickilta oli kysytty miehestä. Nainen loi merkitsevän katseen veljeensä, jonka huulilla kareili virne.
Gloria keskittyi onneksi enemmän kokkaamiseen sillä hetkellä, kuin vieraisiin miehiin asunnossa, joten Sarahin ei tarvinnut murehtia, kuin toisesta kaksosesta.
Sarah otti veljeään käsivarresta kiinni, kun muut suuntasivat ruokapöytään ja johdatti tätä poispäin toisista. Mies pysähtyi rennon näköisenä hieman muista kauemmas.
"Mitäs sisko? Sori siitä aiemmasta, mun pitää harjoitella selkeästi mun ajantajuani.."
"Patrick, ten cuidado con el, hermano."
Miehen kulma nousi ylös kiinnostuneena.
"Te mataré si le haces daño", Sarah varoitti ja nosti etusormensa Patrickin rintakehälle. Tilanne saattoi ulkopuolisen silmiin näyttää koomiselta, mutta Patrick tiesi jäävänsä toiseksi tosipaikan tullen.
"Sarah! Käytöstavat", abuela huudahti tuiman näköisenä.
Sarah hymyili leveästi ja palasi pöydän ääreen, istuen Thomaksen viereen. Patrick liittyi seuraan myös, istuutuen Jonathanin viereen pyöreän pöydän ääreen.

Thomas kurottautui antamaan hellän pusun tyttöystävänsä poskelle ja Jonathan tunsi kateuden hiipivän rintaansa. Tuon kaiken hän oli juuri menettänyt ja halusi kokea sen uudestaan. Kestävämpänä. Tallimestari vilkaisi Gloriaa, joka kantoi pöytään toisen toistaan erikoisempia vuokia ruokaa. Thomas oli löytänyt itselleen uuden perheen Gracen ja Jonathanin lisäksi. Nyt myös suru oli liittynyt kateuden seuraan.

Nuorempi Raynott vilkaisi Gloriaa ohimennen ja pisti kyllä merkille sisarusten hiuksen hienon yhdennäköisyyden. Tietenkin vanhempi naisista näytti enemmän aikuiselta, joka sai miehen muistamaan Isabellan. Eikä tämä todellakaan ollut oikea aika siihen.
"Kiitos Elisa ja Gloria kutsusta", Thomas sanoi ja katsoi vuorollaan naisia. Grace varmasti tulisi hyvin juttuun Elisan kanssa, jos naiset ikinä kohtaisivat. Miehen mieleen muistui lentoliput Englantiin. Joulu olisi kohta ovella ja nuorempi veljeksistä oli lähdössä Gracen seuraksi. Thomas vilkaisi Sarahia vieressään, joka keskusteli parasta aikaa Jonathanin kanssa, joka istui parin tuolin päässä Patrickin vieressä.

Jonathan sen sijaan ei pystynyt enää kunnolla keskittymään ruokailuun. Päivän tapahtumat pyörivät miehen päässä ja äsken veljensä näkeminen Sarahin kanssa oli kouraissut sydämestä. Tietenkin mies oli iloinen nuoremman puolesta, mutta kateudelle Jonathan ei voinut mitään.

"Kyllä tänne aina muutama hyvännäköinen mies mahtuu ruokapöytään", Gloria vastasi virnistäen ja katsoi Thomasta pitkään silmiin. Nainen oli pukenut päälleen ihonmyötäiset mustat housut ja syvän sinisen topin, joka jätti vähän mielikuvituksen varaan. Gloria ei ollut pukeutumisensa suhteen vielä ihan kotiutunut Suomen talveen.
Sarah tuhahti tuolillaan ja pyöräytti silmiään, naiselta ei jäänyt huomaamatta Thomaksen viipyilevä katse takaisin keittiöön kävelevän Glorian perään.

Ruokailu alkoi astioiden kolinalla ja Sarah sekä Gloria kertoivat vierailleen vuoronperään mitä kukin ruoka-astia sisälsi. Patrick oli muuttunut hieman varovaisemmaksi, mutta silmäili yhä vieressään istuvaa Jonathania pieni hymynalku huulillaan. Häntä houkutteli suuresti kiusoitella miestä, mutta pikkusiskon läsnäolo sai kädet pysymään visusti pöydän päällä. Elisakaan ei välttämättä katsoisi kovin suopeasti sellaista yleistä leikkiä. Vaikka toki Sarah oli söpöstellyt oman miehensä kanssa jo pöydän ääressä. Patrick laski Jonathanin puoleisen käden syliinsä yrittäen pitää kasvonsa ilmeettöminä pinnalle puskevasta virneestä huolimatta.
"Patrick, ojennatko sen lautasen edestäsi?" Sarah pyysi katse veljensä silmissä. Nainen ei ollut syntynyt eilen ja oli käynyt tämän leikin ennenkin läpi.
"Toki, sisko", Patrick vastasi ja ojensi astian naiselle kohoittaen kulmaansa haastavasti.

Jonathan ei voinut olla huomaamatta Sarahin ja Patrickin välistä kireyttä. Vieressä istuvan miehen huulilla kuitenkin oli tarkkaavainen katse ja puolittainen hymy, mutta kumpikaan niistä ei ollut Jonathanille. Mies tunsi itsensä tosissaan ulkopuoliseksi istuessaan pöydän ääressä närppiessä ruokaa. Kaikki maut olivat taivaallisia, mutta tallimestarin oli vaikeaa keskittyä siihen.
"Brother, why you look like a homeless guy?" Thomaksen ääni herätti Jonathanin ja tämä käänsi katseensa virnuilevaan veljeensä. Mies jätti vastaamatta ja tyytyi kohauttamaan olkiaan.

Sellaista vastausta Thomas ei ollut odottanut. Vanhemman veljen olemus ja ulosanti oli lähes olematonta. Brunette harkitsi kahdesti vetävänsä veljensä syrjään jutellakseen tälle rauhassa, mutta kesken ruokailun se olisi ollut epäkohteliasta.
"By the way, special thanks to the chef, this is amazing!" mies jatkoi ja hymyili Glorialle tahattoman leveästi. Katse väkisin valui alemmas vanhemman latinon muodoille, jotka vain saattoi nähdä pöydän reunan yläpuolelta.

Napakka kyynärpään isku sai miehen kääntämään katseen takaisin vieressä istuvaan Sarahiin. Kulmiaan kohotellen mies äänettömästi kysyi mitä tällä oli asiaa, kun oli tuolla tavoin kylkeen kiinni käynyt.

Sarah oli tilanteeseen jo melko kypsä, hänen piti huolehtia veljestään, joka vikitteli Jonathania, jonka sydän oli juuri särjetty, Patrick ei sitä ehjemmäksi ainakaan saattaisi. Sitten oli Gloria, joka silmäili vieraitaan siihen sävyyn, että ei voinut olla varma kumpi - pahimmassa tapauksessa kumpikin - löytyisi naisen lakanoista seuraavan viikon aikana. Nyt vielä Thomas oli liittynyt tielle, joka johtaisi mustasukkaisuuteen ja kipuun.
Nuori Sarah olisi paiskannut haarukkansa pöydälle (tai pöytään) ja poistunut paikalta vihaisena, mutta nainen ei ollut enää lapsi, eikä myöskään halunnut jättää Raynottin veljeksiä perheensä seuraan ilman esiliinaa.

Sarah ei sanonut Thomakselle mitään, jatkoi vain syömistään, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Gloria sen sijaan nojasi rennosti tuolinsa selkänojaan ja jatkoi Thomaksen katselua hymyillen.
"My pleasure", nainen vastasi ja Sarah pystyi näkemään sen eleettömän silmäniskun, joka sanojen perään selvästi olisi kuulunut.
Patrick toki käytti tilaisuuden hyväkseen ja sijoitti kätensä Jonathanin reidelle kevyesti, vilkaisten miestä kiharapilvensä takaa hymyillen. Jonathan näytti eksyneeltä ja Patrick tunsi velvollisuudekseen saada miehen kasvoille edes pienen hymyn häivenen aterian aikana.

Thomas tunnisti arvioivan katseen Sarahin silmissä, mutta myös viettelevämmän Glorian silmissä. Nuorikko tiesi mitä tunsi Sarahia kohtaan, eikä halunnut rikkoa sitä, mutta vanhat tavat kuolivat hitaasti. Mies tiesi tulevansa kuulemaan tästä vielä. Naisten sijaan brunette vilkaisi veljeään, joka näytti selkeästi käyvän henkistä taistoa itsensä kanssa. Ja Thomas oli oikeassa. Jonathanilla oli vaikeuksia pysyä aloillaan, eikä Patrickin kosketus helpottanut tilannetta.

Tarina jatkuu vielä, lue lisää...

28.02.2019

Thomas lösähti Sarahin viereen vaalealle sohvalle. Kaksikko oli viettämässä elokuvailtaa miehen luona, hyvän ruoan kanssa tietenkin. Huumaava meksikolaisen ruoan tuoksu leijaili asunnossa vaikka ruokailu oli ollut aikoja sitten ohi. Kaksikon käpertyessä sohvan toiseen nurkkaan, Thomas aloitti selaamaan Netflixiä teeveen ruudulla.

Pian mies lopetti elokuvien pläräämisen ja käänsi katseen kainalossaan kyyhöttävään naiseen.
"Sarah…?"
"Yeah churri?" Kirkkaat silmät kääntyivät kohti miestä uteliaana.
"Move in with me."

Nuori britti istui Sarahin asunnon keittiössä tuijottaen edessään olevaa tietokoneen näyttöä. Vuokraovi.com sekä Oikotie molemmat olivat rinnakkain auki esitellen vapaita asuntoja Kallassa ja sen ympäristössä. Polttavasta kysymyksestä oli kulunut kolme viikkoa ja ihan liian pitkän harkinnan jälkeen Sarah oli vastannut myöntävästi.
"How about this one?" Sarah kysyi ja osoitti kerrostaloasunnon kuvia. Se näytti ehkä vähän pieneltä, mutta miten paljon kaksi ihmistä nyt tarvitsisi tilaa kuitenkaan? Thomas selasi kuvia läpi ja henkäisi sitten syvään. Sarah näki saman.
"The bathroom is too small?" nainen kysyi ja pieni virne käväisi Thomaksen huulilla.
"You said it, not me", mies vastasi ja tönäisi latinoa kevyesti olkapäällään. Kaksikko jatkoi selaamista, Kallassa tuntui olevan valikoimissa joko varmasti homeisia vuokra-asuntoja tai sitten niin suuria, ettei kahden ihmisen ollut mitään järkeä asua sellaisessa.

Monta asuntosivua myöhemmin kaksikko jäi tutkimaan tarkemmin yllättävän läheltä keskustaa sijaitsevaa kerrostalokaksiota.
"This might be the best one yet…", Thomas pohti ääneen ja vilkaisi innostuneena hymyillen Sarahia.
"Might be…", nainen vastasi mietteliäänä. Vaaleaksi maalatut seinät ainakin antaisivat tilan tuntua, mutta tulevien remonttien lista näytti uhkaavalta; julkisivuremontti, parvekelasien kunnostus ja mahdollinen uusinta, pihan somistus ja suunnittelu, parkkipaikan uusi asfaltointi sekä roskakatoksen peruskunnostus.
"Maaaaaybe not…", Thomas huokaisi hieman pettyneenä saatuaan luettua listan ääneen Sarahille.

Brunette oli hieman pettynyt, mutta myös ilahtui huomatessaan tuntevansa niin. Thomaksen yhteenmuuttokysymys oli aiheuttanut niin paljon tunnekuohuja, että Sarah oli halunnut antaa itselleen aikaa prosessoida se kaikki. Thomas oli onneksi ollut ymmärtäväinen, oli parempi olla täysin varma muutosta, kuin sitten kuukauden päästä uudessa asunnossa ahdistua ajatuksesta.
Sarah skrollasi vuokra-asuntosivut takaisin alkuun, selaten kuvat samalla läpi siltä varalta, että he olisivat vahingossa ohittaneet jonkun.

Päästyään sivun alkuun, nainen huomasi uuden kohteen päivittyvän sivuille sillä samalla hetkellä.
"What's that one?" brunette kysyi ja klikkasi ilmoituksen auki.
Rivarikaksio Kallan keskustan tuntumassa, vielä päätyasuntona tuntui liian hyvältä ollakseen totta.
"Private owner, so things might be easier to handle with them." Thomas oli aikanaan tapellut yhtiöomisteisesta asunnosta, eikä suostunut enää muuttamaan sellaiseen. Varsinkaan samalle omistajalle.

"Should we call about it now?" kohottaen kulmiaan mies kääntyi Sarahia kohden, joka selasi asunnon kuvia ilmoitussivulta.
"I guess, it's not too late either." Niiden sanojen myötä Thomas otti puhelimen taskustaan, kirjoitti näytölle Sarahin saneleman numeron ja painoi vihreää luurin kuvaketta näytön alareunassa.

Sarah tunsi mahanpohjassaan kouristavan tunteen, kävikö kaikki sittenkin kamalan nopeasti? Nainen seurasi katseellaan Thomaksen eleitä, kun tämä odotti puhelin korvassa vastausta linjan toisesta päästä. Hän oli jo ihan varma, ettei vastausta kuuluisi, kun yhtäkkiä Thomas ryhdistäytyi ja virnisti hermostuneen näköisenä.
Thomas nousi ylös penkiltä ja kiersi keittiö-olohuonetta puhelin korvallaan puhuen puhelimessa lähemmäs keski-ikäisen miehen kanssa. Välillä mies vilkaisi pöydän ääressä istuvaa naista. Sarah näytti hermostuneelta tämän silmiin ja Thomas palasi pöydän luo laskien kätensä naisen olalle.

"It's not ours yet, but he said he'll keep it reserved for us, until we go and see the place and decide." Thomas sanoi suljettuaan puhelimensa. Britti tunki puhelimen taskuunsa ja kiersi kätensä naisen ympäri, vetäen keuhkot täyteen naisen hiuksista lähtevää tuoksua.
"I'm so freaking nervous", Sarah myönsi hengähtäen syvään ja nojasi Thomasta kohden. Pieni hymy nousi tämän kasvoille.
"And also excited", nainen lisäsi ja kääntyi katsomaan itseään pidempää miestä silmiin. Olikohan Thomas yhtä hermostunut, kuin hän oli?
"But all this isn't too soon?" Thomas kysyi varoen naiselta.

Mies ei todellakaan halunnut saada naisensa oloa ahdistuneeksi, saatika pelokkaaksi tämän kokoluokan jutuilla. Hän halusi vain nähdä Sarahin onnellisena.
"Just say the words, and I'll call off the meeting with the house owner." Hellästi mies silitti naisen hiuksia ja odotti hengitystä pitäen vastausta. Thomas oli hermoillut koko sen ajan, kun Sarah oli pitänyt miestä jännityksessä vastauksensa kanssa, mutta se ei ollut yhtään niin paha, kuin tämän hetkinen odottaminen.
"It's not too soon, I just.. I'm a little hesitant of leaving abuela. I know the house is near, but with the heart attack and all. But I'm ready and most importantly I think we're ready. I know you wouldn't have asked if you weren't."

Sarah hymyili ja kietoi sormensa Thomaksen kauluksen ympärille, vetäen sitten miehen alemmas suudelmaan. Hän uppoutui siihen kuin henkensä kaupalla, hukuttaen bruneten kaikkien tunteiden alle, mitä itse tunsi sillä hetkellä. Thomas veti Sarahin jaloilleen ja painoi itsensä kiinni lyhyempään naiseen. Onnellisuus pyyhkäisi miehen yli lämmittäen jokaista solua. Tällaisesta suhteesta Thomas ei ikinä ollut edes haaveillut. Saati uskonut löytävänsä tai ansaitsevansa.

Villit bileillat olivat vaihtuneet sohvan nurkassa kyyhöttämiseen Sarahin kanssa, mutta mies ei vaihtaisi sitä mihinkään. Vaikka miehen päässä asuva häntäheikki välillä nosti päätään upean naisen kävellessä ohi tai vilkaistessaan Thomaksen suuntaan, tämä tiesi pysyvänsä Sarahin rinnalla niin kauan kuin nainen tämän huolisi.
"I know this sounds so cheesy and sugar coated, but you are my world. Everything right now."
Sarah tiesi punastuvansa, tilanne oli niin intiimi ja Thomaksen sanat saivat veren kiertämään naisen kehossa tutulla tavalla. Kasvoja kuumotti, mutta Sarah ei välittänyt siitä.
"And you're that all to me. I love you so much, more than I can say."

Sarah liu'utti sormensa Thomaksen paidan alle, tunnusteli vatsalihasten viivoja ja nautti siitä, kun tunsi miehen ihon värähtelevän kosketuksensa alla. Vaaleanruskeat silmät katsoivat vaativina ylöspäin ja nainen tunsi polviensa notkahtavan katseesta, jonka alla oli. Tähän päivään mennessä se ei ollut menettäneet pisaraakaan tehostaan.
"I can't wait to see you in a suit tomorrow", naisen ääni oli karhea ja täynnä himoa. Omassa kodissaan he ainakin saisivat olla täysin rauhassa kaikesta.
Pieni paniikki välähti Thomaksen silmissä.

"Shit. I forgot it completely….", mies myönsi ja ilme muuttui vakavaksi. "Please don't kill me but… I might have promised to my boss, that I can stay a little bit longer at work…", irvistäen mies lähes kuiskasi asiansa ja kauhua silmissään yritti parhaansa mukaan pitää katseensa naisessa.
"I am so, so, so sorry… It's just been so busy and couple of guys are on a vacation… Our boss needs any help he can get…" Thomas näki Sarahin katseen vakavoituvan hieman.

"I thought we had this all planned out, I mean how much longer are we talking about? Don't make me go there alone", Sarah kuulosti turhautuneelta ja pudotti sormensa miehen polttavalta iholta pois. Nainen yritti olla turhautumatta enempää, mutta tunsi tunteen voimistuvan joka hetki.
"If you have to be there, then you're going to stay there. I just.. I don't want to be there by myself without you."
Sarahin kulmat olivat painuneet pieneen kurttuun ja tämä irtautui Thomaksen otteesta huokaisten syvään. Nyt häntä ainakin jännitti vielä kahta kauheammin.
Naisen askeleet veivät tämän jääkaapille ja sieltä löytyi nopeasti vissypullo, joka aukesi sihahtaen. Kuumottava tunne oli edelleen läsnä, nyt vain huomattavasti aiempaa epämiellyttävämpänä.

Thomas katsoi naisen perään, huokaisi syvään ja henkisesti mätkäisi itseään takaraivoon.
"I can get out there by six if I'm lucky… I'm so sorry babe. I thought the event wasn't until next week." Thomas pahoitteli pahoittelemasta päästyään, mutta tiesi vahingon jo tapahtuneen. Mies asteli naisen luo ja varoen silitti tätä selästä. "But I promise, I'll get there as soon as I can. And won’t leave until you want to."

Yrittäen saada naisensa edes hieman nauramaan, Thomas nosti toisen kätensä ylös ja näytti pikkurilliään.
"Pinky promise?" Parhaimmalla koiranpentuilmeellään, jonka mies osasi, tämä katsoi Sarahia ja toivoi saavansa edes puolikkaan hymyn kauniiden kasvojen koristeeksi.

"You know the event starts at six? And you do realize, that you most certainly can't come straight from work", Thomaksen pikkurillilupaus oli silti hellyyttävä ja nosti pienen hymyn Sarahin huulille.
"You’re a devil's little demon, you know that. Looking that cute and making me mad at the same time", nainen puuskahti ja henkäisi syvään.
"And yet I know you love me", Thomas sanoi varovasti ja antoi pienen pusun naisen poskelle.

"I try to be there on time. I'll find you there, okay?" mies sanoi ja teki mielessään suunnitelmia siitä, miten oikein järjestäisi asiat ennen tilaisuutta ja miten hyvittäisi tämän Sarahille. Nainen nyökkäsi Thomaksen sanoille, mutta näytti edelleen hieman loukkaantuneelta. Thomas saisi kuulla tästä myöhemmin.

01.03.2019

Thomas ei ollut tullut, olin joutunut lähtemään Auburnin perijättärien malliston lanseeraustilaisuuteen yksin. Oli kurjaa saapua tilaan ilman Thomaksen tukea, mutta onneksi Amandan ja Isabellan varusteet veivät huomioni nopeasti.

Mä olin juuri hypistelemässä Vermillionin Nude-väristä huopaa, kun joku kiersi käsivartensa ympärilleni. Tunsin miehen tuoksun ja rentouduin siitä jännityksestä, jonka ele oli aiheuttanut.
"I know it's you churri", kuiskasin ja melkein kuulin miten takanani seisovan miehen suupielet kääntyivät virneeseen.
"I sure hope so, for you should be screaming and kicking if it wasn't me", Thomas vastasi takaisin matalalla äänellä.
"You do know I could just drop you in a second with one kick? I don't need to scream, churri", virnistin.

Lanseeraustilaisuudesta pääsimme onneksi lähtemään yhdessä kartanolle. Ennen juhlia halusin kuitenkin näyttää Thomakselle Effin ja varsan, vielä kun se asui emänsä kanssa samassa tallissa. Olisi enää päivistä kiinni, kun puolivuotias orivarsa lähtisi omaan kotiinsa.

08.03.2019

Hengitys.

Sen ääni piinasi mua, vaikka ääni lähti itsestäni. Tuijotin kattoa taas, se oli tuttu, turvallinen ja muuttumaton. Vilkaisin kelloa yöpöydällä ja huokaisin syvään. Parivuode tuntui valtavan isolta, katseeni hakeutui tyhjälle puolelle. Siihen, missä Thomaksen olisi pitänyt olla.

"Mennäänkö tonne?" Thomas kysyi virnistäen sillä tavalla, miten se aina sai mun polveni tunnottomiksi.
"Mennään vaan", vastasin hymyillen ja otin sitä kädestä kiinni. Mun jalassa oli rullaluistimet ja me kiidettiin asfaltilla käsi kädessä, hymyillen.

"Mä rakastan sua niin paljon", kerroin, kun siirryimme kävelemään hylättyä junarataa pitkin. Mun sormet oli edelleen Thomaksen sormien lomassa, se tuntui hyvältä ja tutulta. Turvalliselta.
"Ja mä sua", mies vastasi ja huokaisi onnellisen kuuloisena. Mun katse vaelsi maisemissa, se oli kuin vanhan lännen elokuvissa. Kauniita, korkeita puita ja kauempana vuoristoja, joista korkeimmat huiput hävisivät pilvien taakse piiloon. Mä olin niin onnellinen, tunsin oloni rauhalliseksi ja rakastetuksi.

Mun olkapääni hipaisi Thomaksen olkapäätä, se hätkähti ja riuhtaisi kätensä irti. Miten se katsoi mua niin pitkin nenänvarttaan, arvostellen ja inho silmissään. Se kutsui mua halvaksi, nauroi ja sanoi, etten ollut kenellekkään tärkeä.
Mun teki mieli käpertyä pieneksi ja itkeä, mutta mä en voinut antaa sille sitä mielihyvää, että se oli saanut mut kyyneliin.

Mä löin sitä, huusin sille, että mun ei tarvinnut kuunnella sen syytöksiä. Miten se oli surkea mies, heikko, miksei se tajunnut olla vain hiljaa? Thomas nauroi mulle, kasvot vääristyneinä ja mä tönäisin sen molemmilla käsillä kauemmaksi.
Me oltiin yhtäkkiä rautatiesillalla. Siinä ei ollut aitoja ja raiteiden väleissä oli valtavia lohkareita. Mun tönäisy sai Thomaksen horjahtamaan taaksepäin, se kompuroi kiveen ja kaatui ihan reunalle.
Liian reunalle.

Mä seurasin miten sen oikea käsi haparoi tyhjyyteen ja miten sen silmiin levisi aito pelko. Katsoin sitä silmiin, kun sen keho jatkoi liikettä, vaikka sen piti pysähtyä. Mun sormet hapuili sitä kohti, en mä halunnut antaa sen mennä. Käteni kohtasi vain ilmaa ja mun sydän lopetti lyömisen, kun Thomas tippui reunalta alas ja leijui hetken painottomana ilmassa. Se ei huutanut, ei edes avannut suutaan, tuijotti mua vain silmiin, kunnes alhaalla ollut rotko otti sen vastaan terävästi ja lopullisesti.

Happi ei kulkenut kunnolla mun keuhkoihin asti ja mä itkin niin, että sydän meinasi haljeta. Lakanat oli kietoutunut mun jalkojen ja vartalon ympärille lohduttoman tiukkaan ja revin hiestä litimärkiä kankaita irti mun kehostani.
Mua oksetti ja räpiköin vessaan ennen, kuin sappinesteet lähtivät vauhdilla ulos. Mun keho vapisi ja kylmänhiki sai olon nihkeäksi.
Huuhtelin suun kylmällä vedellä ja katsoin punaisia kasvoja peilistä. Mä en halunnut ajatella painajaista, mutta Thomaksen mustat, ilmeettömät silmät palasivat mieleeni yhä uudestaan.

Jääkylmä suihku sai mun kehoni tärisemään, mutta kipu toi tervetulleen katkon mun ajatuksille. Säädin suihkua vähän lämpimämmälle ja peseydyin ajan kanssa. Yritin antaa veden viedä mun ajatukset muualle, mutta sen vaikutus oli erittäin heikko ja lyhytaikainen.

Suihkun jälkeen kietouduin pehmeään kylpytakkiin ja kävelin asunnon puolelle. Istuin pehmeän sängyn reunalle, jonka lakanat oli runnoutuneet solmuun ja tyynyliina oli vielä märkä siitä kohden, mihin mun kyyneleet oli osuneet.
Haparoivin käsin otin yöpöydällä lepäävän puhelimen käsiini ja avasin messengerin viestiketjun. Tuijotin Thomaksen kasvoja, se oli niin turvallisen ja tutun näköinen, että niiden näkeminen sai mun rintakehäni puristumaan tiukemmin sisuskalujeni ympärille.
3 tuntia sitten aktiivinen, luki miehen profiilikuvan vieressä ja huokaisin.

Mä laskin puhelimen takaisin pöydälle, vaikka olisin halunnut soittaa miehelle ja varmistaa, että se oli kunnossa.
Vilkaisin kelloa, joka näytti 5:08.
Tiesin, etten saisi nukahdettua enää sinä yönä näkemättä Thomaksen kasvoja suljettujen silmäluomien takana, pelkkä tyhjyys katseessaan.

Puin juoksuvaatteet päälleni ja hiukset vielä vähän nihkeänä yöllisestä suihkusta lähdin juoksemaan, pakkasilman repiessä mun keuhkoja armottomasti. Painoin kehoni juoksemaan kovempaa, kunnes fyysinen kipu vei voiton henkisestä ja sitten juoksin vielä vähän kovempaa, vähän pidemmälle.

22.03.2019 K-18

Avain liukui vaivattomasti Abloyn lukkoon. Sarah käänsi avaintaan ja yritti olla kuuntelematta sykkivää sydäntään. Mitä jos Thomas olisi muuttanut asuntoon? Mitä jos mies olisi palauttanut jo avaimensa ja perunut vuokrasuhteen kokonaan?

Eteisen lattialla oli kasa mainoksia ja asunnossa haisi maali ja pesuaineiden jäänteet. Latinon katse kiersi eteisen tyhjissä naulakoissa, pienessä osassa olohuonetta, joka näkyi eteisestä. Korkokengät napsuivat parkettia vasten ja kaikuivat tyhjässä asunnossa. Sarahin sisintä ahdisti nähdä heidän kotinsa niin paljaana, kun heidän olisi pitänyt olla rakentamassa yhteistä elämäänsä siellä. Ehkä he juuri nyt olisivat käpertyneet sohvan ääreen, hyvän viinipullon kanssa katsomaan televisiota? Tai ehkä he olisivat lämmittäneet saunan ja keskustelleet yömyöhään miten Englannissa Thomas oli käynyt pubissa ja lyönyt vetoa jonkun joukkueen puolesta.

Sarah kaivoi puhelimensa esiin ja tuijotti keskustelua, jonka viimeinen viesti oli lähetetty 6. maaliskuuta. Nainen painoi hitaasti kirjaimia näytöltä ja lopuksi lähetti viestin.
Tule käymään meidän asunnolla.

Puhelimen kilahtaessa, nimen omaan Sarahin viestin saapuessa, Thomas automaattisesti pysäytti auton heti kun siihen oli mahdollisuus. Mies otti puhelimen käteensä vänkärin penkiltä ja katsoi näyttöä. Thomas ei ollut kuullut Sarahista moneen päivään. Ei sen baariepisodin jälkeen. Eikä toinen halunnut painostaa naista.

Viestissä näkyvä lause lämmitti Thomasin sydäntä. "Meidän." Mutta oliko sanavalinta kyseinen ainoastaan sopimuksessa olevien nimien takia. Ei siksi, että asunto olisi kaksikon uusi, ensimmäinen ja yhteinen asunto.

Thomas käänsi auton ympäri ja (muka) lievää ylinopeutta kaasutti tutun näköisen taloyhtiön parkkipaikalle. Sarahin autoa ei näkynyt missään, mutta Sarahin isoäidin talolle oli naurettavan lyhyt matka, joten tuskin brunette oli tänne kaasuttanut.

Jännitys kutitteli latinon mahanpohjassa ikävästi, kun tämä kiersi levottomana ympäri asuntoa. Thomas ei ollut vastannut viestiin, mutta nähnyt-merkintä oli ollut selkeä. Sarah yritti olla miettimättä sitä iltaa, jolloin kaikki oli mennyt pieleen.
Oliko hän valmis antamaan Thomakselle anteeksi?
Halusiko Thomas jatkaa suhdetta vai oliko mies jo löytänyt vierelleen uuden?

Sarah nojasi olohuoneen ikkunan karmeihin ja antoi ajatustensa lentää. Jostakin hiipi kuva Robertista ja latino huokaisi syvään. Miksi hän mietti toisen hymykuoppia, kun hänen pitäisi ajatella Thomasta?

Thomas katsoi Sarahia, joka oli vaipuneena ajatuksiinsa ikkunan luona. Mies ei halunnut sanoa sanaakaan tai edes hengittää liian äänekkäästi. Brutenen sivuprofiili oli ylväs, kaunis ja täynnä itsevarmuutta. Kaikkea sitä, mitä Thomas rakasti naisessa.
"Hey…", mies sanoi kuitenkin lopulta ja laski katseensa lattiaan. Hän tiesi mokanneensa ja kantoi siitä kaiken vastuun. Totta puhuen, Thomas ei uskonut enää kuulevansa Sarahista.

"I'm really sorry about what happened. But you know you are the only one I love. You must know that, don't you?"

Sarah hätkähti ja käänsi katseensa asuntoon ilmestyneeseen nuorukaiseen. Thomaksen näkeminen sai kaikenlaisia tuntemuksia aikaiseksi. Naisen polvet notkahtivat vaarallisesti.

"Hei", Sarah vastasi ja tutkaili brittiä mietteliäänä päästä varpaisiin. Jokin miehen pahoittelevassakin olemuksessa sai kehon kiheltelemään tavalla, joka tuntui oikealta.

Latino ei halunnut vastata Thomakselle. Hän ei tiennyt miten vastaisi.
Sormet pyörivät pienellä liikkeellä naisen olkavartta pitkin. Oli niin paljon sanoja, eikä yksikään niistä tuntunut oikealta.
Ikävä sen sijaan tuntui, lähes musertavan pahalta. Varsinkin nyt, kun toinen oli niin lähellä.

Thomas oli hieman ymmällään latinon hiljaisuudesta. Aina niin sanavalmis brunette oli ollut hiljaa ihan liian pitkään. Thomas oli kääntymässä kannoillaan poistuakseen asunnosta. Selkeesti tänne tuleminen oli ollut virhe vaikka Sarah oli itse britin paikalle pyytänyt.

Mies tunki hennosti hikoilevat kämmenensä farkkujen taskuihin ja pudotti katseensa laminaattilattiaan. Tästä asunnosta piti tulla kaksikon yhteinen koti. Kuitenkin juuri nyt tilanne näytti synkältä.
"I guess I should go…", Thomas onnistui pihahtamaan huuliensa lomasta ja vilkaisi Sarahia varoen kulmiensa alta. Kuitenkin toisen hätääntynyt katse sai miehen pysymään aloillaan.

Thomaksen haluttomuus selvittää asioita säikäytti Sarahin. Nainen ponnisti itsensä irti karmista ja otti pari askelta Thomaksen suuntaan. Latino epäröi hetken ja jatkoi sitten matkaansa, pysähtyen vasta nuorukaisen eteen. Ihan liian lähelle ollakseen vain tuttavallinen välimatka.
"I'm tired of apologies."
Sarah nosti katseensa Thomaksen käsistä vaaleisiin silmiin. Katse oli janoava ja aavistuksen pelokas.
"Just shut the hell up and kiss me", nainen kietoi sormensa Thomaksen takin kauluksen ympärille ja veti itsensä toisen iholle. Meripihkan väriset silmät tuijottivat lähes miehen sieluun saakka ja punatut huulet raottuivat aavistuksen. Kevyt henkäys karkasi Sarahin huulten välistä, kuin avunhuuto hukkuvalta.

Miestä ei tarvinnut käskeä kahdesti ja ennen kuin nainen ehtisi muuttaa mieltään, Thomas tukahdutti poikamaisen virneen ja painoi huulensa Sarahin huulille. Liian pitkä epäröinti mieheltä olisi voinut olla kohtalokasta kaksikon suhteen, mutta Sarahin kietoessa käsivartensa Thomaksen hartioille mies tiesi, ettei toinen ollut lähdössä mihinkään. Ainakaan toistaiseksi.

Kropallaan Thomas pakotti Sarahin astumaan taaksepäin seinään asti. Britti lukitsi bruneten seinän ja itsensä väliin samalla kun antoi juuri tukahdutetun virneen ilmaantua naisen huulia vasten.
"Damn you woman…"

Sarah hukuttautui suudelmaan ja irvisti hiukan lyödessään päänsä seinään Thomaksen takia. Kipu tuntui hyvältä ja jokin sai naisen janoamaan lisää. Liian pitkään latino oli pidättäytynyt, hukuttanut itsensä liikuntaan ja alkoholiin. Koko maailma tuntui kaatuneen naisen harteille ja ainut asia, joka siihen auttoi oli Thomaksen suudelma ja kipinöinti, jonka miehen katse aiheutti.

Thomaksen viivyttely sai Sarahin henkäisemään syvään ja upottamaan huulensa britin huuliin. Nainen maistoi veren suussaan, joka sai tämän vain janoamaan lisää.
"I missed you so much", Sarah henkäisi ja laski kätensä Thomaksen kaulukselta tämän takin ja paidan alle paljaalle iholle. Vatsalihasten muodot olivat tutut naisen sormien alla ja pieni virne nousi latinon huulille, kun tämä tunsi Thomaksen ihokarvojen nousevan pystyyn. Kukaan ei pystynyt huijaamaan niin alkeellista reaktiota.

Sarah ei halunnut enää odotella, ottaa rauhassa tai ajatella tekojaan. Nainen repi Thomaksen takin ja paidan pois ja pysähtyi vain sekunniksi ihailemaan miehen paljasta yläkroppaa. Sormet löysivät latinon oman takin vetoketjun ja avasivat sen vauhdilla.

Thomas auttoi Sarahia riisumaan takkinsa ja yhtä lailla jäi ihailemaan edessään keimailevaa kaunotarta. Virnuillen Thomas avasi housujensa vyön sekä napin, muttei riisunut itseään enempää. Katseellaan haastaen britti halusi olla viimeinen vaatteet päällä oleva henkilö tässä asunnossa.
"Just be cautious, someone might see you", mies osoitti nopeasti etusormellaan kaksikon vieressä olevaa ikkunaa.

Sälekaihtimista olisi ollut paljonkin apua, ja olihan ne asennettu ikkunalasien väliin. Kuitenkin säätönuppi sekä naru olivat ikkunan toisella reunalla, eikä Thomas tehnyt elettäkään sulkeakseen verhoja ja piilottaakseen itsensä sekä Sarahin uteliailta katseilta ulkomaailmasta.

"I really don't care", Sarah vastasi virnistäen ja antoi mustien farkkujensa valua jalkoja pitkin lattiatasoon. Nainen astui korkokenkineen pois housuista ja potkaisi ne kauemmaksi. Mustat pitsialusvaatteet istuivat täydellisesti latinon kurvikkaaseen kehoon. Sarahin lihakset olivat muuttuneet aiempaa näkyvämmiksi, muutaman viikon intensiivinen treeni ja vähäinen syöminen oli tehnyt tehtävänsä.
"The question is, do you?" nainen kysyi ja liu’utti rintaliivinsä käsivarsiaan pitkin lattialle muiden vaatteiden sekaan.

"Well I don't like sharing...", Thomas virnisti ilkikurisesti, kuitenkin vetäen Sarahin takaisin kiinni itseensä. Mies oli muutenkin pysynyt vielä toistaiseksi pysymään tavoitteessaan olla viimeinen alaston tässä huoneessa. Sarahin niin kutsutut (alus)vaatteet eivät jättäneet enää mitään arvailuiden varaan.

Mies painoi huulensa naisen kaulalle ja pujotti sormensa latinon hiuksiin.
"I miss your long hair", Thomas mutisi toisen ihoa vasten ja kuuli Sarahin yhä katkonaisemmaksi käyvän hengityksen.

Sarah pystyi tuskin hengittämään, nainen luuli ihonsa olevan tulessa. Tätä hän oli kaivannut, tulisi janoamaan kerta toisensa jälkeen.
"Mmmh", latino mumisi raottuneiden huultensa välistä ja tarjosi kaulaansa auliimmin Thomaksen huulten armolle.

Naisen pitkät kynnet upposivat britin selkälihaksiin, vaikka he olivat iho vasten ihoa, Thomas oli liian kaukana.
Sormet hipoivat ihoa kiusoittelevasti ja löysivät tiensä boksereiden vyötärönauhan alle.
"You have too much clothes on", Sarah henkäisi. Hän melkein lisäsi miehen hellittelynimen lauseen jatkeeksi, mutta sai pidettyä kielensä kurissa. Britin olisi ansaittava nimensä.
Kylmä seinä Sarahin selkää vasten tuntui ainoalta vakaalta asialta asunnossa.

"Should you do something about it?" Thomas virnuili Sarahin sanoille ja vetäytyi hieman kauemmas naisesta. Mies huomasi mielialassaan pienen notkon kun Sarah ei sanonut hellittelynimeä lauseensa perään. Nopealla kelauksella Thomas ei ollut baarireissun jälkeen kuullut sitä kertaakaan.

Asunnon sisällä vellova tunnelma oli kuitenkin liian koukuttava rikottavaksi. Ehkäpä mies voisi avata suunsa (muka) paremmalla ajalla. Nyt tämä keskittyisi vain ja ainoastaan edessään olevaan latinoon, joka oli silmillään riisunut miehen lukemattomia kertoja ennen tätä hetkeä ja toivottavasti myös tästä eteenpäin.

Thomas kuljetti omaa katsettaan pitkin Sarahin ihoa, pitsin reunoja sekä jokaista kehon kurvia nuollen. Sarah ei ollut todellakaan mikään luuviulu. Eikä kyllä isompikaan tyttö. Juuri sopiva ja juuri sellainen, mistä Thomas piti. Miehen omien sanojensa mukaan naisen keho oli juuri täydellisesti "käteen sopiva".

Thomaksen peruutettua kauemmas, Sarah antoi toisen katsoa. Miettiä silmiään liikuttaessaan pitkin naisen kehoa, minkä oli ollut vähällä menettää. Latino oli pitänyt korkokengät jaloissaan, päällään pelkät pitsiset alushousunsa. Silti hän ei tuntenut oloaan alastomaksi, tai voimattomaksi Thomaksen edessä.
"Maybe. But then again I could also do this", Sarah vastasi ja liioitellun hitaasti vei sormensa alushousujensa reunalle ja antoi niiden valua yhä alemmaksi.
Latino antoi miehen seurata sormiensa liikettä samalla, kun piti katseensa tämän vaaleissa silmissä. Hän halusi näyttää toiselle, miten vähän oli riippuvainen britistä. Tyytyväinen mumahdus karkasi Sarahin huulilta, kun tämä nojasi päätään takanaan olevaan seinään. Naisen sydän löi epätasaisesti ja hengitys oli katkonaista.

Thomas harvoin jäi sanattomaksi tai ei tiennyt mitä tehdä. Jälleen kerran sellainen tilanne oli yllättänyt miehen. Sarah tiesi tasan tarkkaan, millaisen reaktion aiheutti miehessä. Ja Thomaksen keho vastasi tähän. Loud and clear.
"Fuck it", mies puhahti, työnsi farkkunsa sekä bokserinsa lattialle, potki ne jaloistaan ja katsoi Sarahia yllyttäen. Naisen huulilla välkähti tyytyväinen hymy. Thomas oli antanut kovapäiselle latinolle periksi, eikä itse kovin paljoa pitänyt tunteesta. Mutta sen sijaan nähdessään Sarahin voitonriemuisen olemuksen, mielipaha ja kaikki muu jäi pois.

Asunnossa oli miehen mielestä yksi todella hyvä puoli verrattuna edellisiin asuntoihin jossa tämä oli asunut; ikkunalauta. Ei mikään heppoinen puuhyllyväkerrys vaan rehellinen syvennys yhdessä olohuoneen ikkunassa. Sitä vasten oli naurettavan helppoa taivuttaa alaston nainen, kuten mies teki nyt.

Sarah ynähti tyytyväisenä Thomaksen antaessa periksi. Hän antautui miehen käsittelyyn, joka oli kaukana sellaisesta hellästä kosketuksesta, jota rakastavaiset käyttivät. Sarah upotti kyntensä britin selkään ja kietoi jalkansa tämän ympärille.

Kaksi hengästynyttä, alastonta kehoa makasi kovalla parkettilattialla, haukkoen henkeä. Sarah tunsi olonsa samaan aikaan kiihtyneeksi ja raukeaksi. Hän oli saanut haluamansa ja paljon enemmänkin. Latinon olisi nyt päätettävä oliko hän valmis elämään Thomaksen avopuolisona vai ei.

"Welcome home, churri", Sarah huokaisi pehmeä virne huulillaan ja suukotti Thomasta olkapäähän. Oudon tyytyväinen aalto pyyhkäisi miehen yli kuullessaan kaipaamansa lempinimen. Täysin erilainen aalto kuin äsken. Läheisempi ja intiimimpi.
"Welcome home, wifey", Thomas näpäytti takaisin ja antoi vastaavasti pusun naisen ohimolle.

29.03.2019

Kellariasunnon jokaisessa nurkassa oli jonkinlainen kasa pahvilaatikoita, muovisäkkejä ja huolellisesti käärittyjä huonekaluja. Sarah muisteli miten oli alle vuosi sitten viimeksi pakannut tavaransa omaan autoonsa ja huristellut toiselta puolelta Suomea Kallaan. Nainen mietti missä välissä oli ehtinyt ostamaan tavaraa sen verran, että niitä oli nyt useamman pahvilaatikollisen verran. Eikä urakka ollut edes valmis vielä.

Asunnossa oli tunkkaista, vaatteiden pölyttäminen ja huonekalujen siirtely oli lennättänyt keuhkoja ahdistavan pölykerroksen sisäilmaan. Fyysinen ahdistus oli silti vain murto-osan henkisestä ahdistuksesta.

Latinon sormet kietoutuivat lukollisen aselaatikon ympärille. Hän mietti oliko järkevämpää jättää haulikko ja pistooli abuelan luokse, vai siirtää ne muun omaisuuden kanssa uuteen asuntoon. Mitä mieltä Thomas olisi, jos miehen kotona olisi kaksi tuliasetta, jonka laatikon yhdistelmää nainen ei aikoisi kertoa?
Sarah ei ollut käynyt ampumassa tänä vuonna vielä kertaakaan. Viime vuonna nainen oli yrittänyt ryhdistäytyä ja käynyt radalla lopulta ehkä neljästi. Tarkkuus oli ehdottomasti kärsinyt harjoituksen puutteesta.

Brunette laski aselaatikon kädestään, hänen pitäisi kysyä sekä abuelalta, että Thomakselta mielipiteet ennen lopullista päätöstä.

Kuiva ilma sai Sarahin suuntaamaan keittiöön, jossa melkein kaikki astiat olivat jo pakattuina omiin laatikoihinsa. Matkalla nainen löi varpaansa vinoon pahvilaatikkokasaan ja kiroili ääneen suomeksi ja espanjaksi tovin. Kivun väistyessä Sarah jätti keittiöretken sikseen ja nappasi eteisen naulakon päältä salikassinsa. Hänen oli päästävä ulos asunnosta.

Latino aloitti hölkkäämisellä juoksumatolla. Hän oli pukenut päälleen mustat treenihousut ja -topin, joka peitti suunnilleen puolet naisen mahasta. Intensiivinen treenaaminen oli tuottanut näkyviä tuloksia, eikä hölkkätahtia tarvinnut pitää kauaa yllä, kun lihakset näkyivät jo vaatteidenkin läpi jonkin verran. Sarah painoi vauhtia nopeammaksi ja juoksi kevyesti kymmenen minuuttia.

Hän muuttaisi sunnuntaina Thomaksen kanssa heidän uuteen kotiin. Jonathan oli kertonut veljensä maanneen kotonaan riidan aikana ja Sarah yritti olla asiasta pahoillaan. Siitä, ettei ollut vieläkään keskustellut poikaystävänsä kanssa tapahtuneesta. Siitä, että vietti mielummin aikaa tallilla, kuin Thomaksen syleilyssä tällä hetkellä. Yritti olla pahoillaan siitä, että ajatukset karkasivat välillä ihan vaivihkaa Robertiin, joka oli keplotellut itsensä hymykuopillaan naisen ajatuksiin.
Sarah tiesi, että rakasti Thomasta edelleen, jokin oli silti muuttunut. Se ei ollut helposti selitettävissä, sillä miehen tuoksu sai edelleen latinon polvet heikoksi. Se tapa, millä Thomas katsoi häntä, ei ollut muuttunut. Se, miten nainen halusi olla britin lähellä, kuitenkin oli.

Sarah pysäytti juoksumaton ja veti hetken happea keuhkoihinsa. Tartuttuaan hyppynaruun, ei ajatukset enää vaeltaneet niin laajasti. Nainen vaihteli narun nopeutta, välillä hyppäsi sen yli yhdellä jalalla seisten ja välillä heilautti narua niin nopeasti, että se ehti kierähtää kaksi kierrosta yhden hypyn aikana. Hiki nousi pintaan ja nainen tunsi hikipisaroiden valuvan selällään.

Nyrkkeilysäkki oli se syy, miksi salille lähteminen tuntui niin houkuttelevalta. Suojitettuaan itsensä Sarah ryhtyi oikeasti treenaamaan. Tärähdykset lihaksissa ja jänteissä tuntuivat tutuilta ja se sai rauhan laskeutumaan naisen mieleen. Maailmassa olivat enää hän ja nyrkkeilysäkki, joka heilui liikkeiden voimasta rajusti sivulle. Ketjujen kilinä, kun ne pitelivät painavaa säkkiä paikallaan.

"Jollain taitaa olla huono päivä."
Sarah hätkähti ja nyrkki osui säkkiin huonossa kulmassa. Kipu säteili naisen käsivartta pitkin, onneksi liikkeessä ei ollut ollut ihan hirvittävästi voimaa. Meripihkan väriset silmät kääntyivät katsomaan kolmessakymmenissä olevaa miestä. Painonnostaja melko selvästi.
"Jaa miksi?" latino kysyi hieroen varovasti rannettaan saatuaan hanskat pois käsistään.
"Ei se nyrkkeilysäkki ihan ilman syytä noin kovin heilu", vieras totesi ja hörähti hieman. Sarahin katse kapeni aavistuksen.
"Ei se vaadi kuin treeniä. Enkä mä edes lyönyt täysillä, läheskään", nainen vastasi ilman hymyn häivähdystäkään huulillaan.
"En mä pahalla. Näytti hyvältä. Näytät hyvältä."
Sarah tuhahti ääneen.
"Mä en käy salilla sen takia, että mä hakisin seuraa", nainen totesi heittäen hanskansa salikassin sisälle. Ehkä rannetta ei kannattaisi rasittaa enempää sille päivälle, jotta siitä olisi hyötyä huomisessa valmennuksessa.
"Usko pois, en mä harrasta usein näin sponttaaneita iskuyrityksiä. Ei kai miestä yrityksestä voi tuomita?"
"No, jospa seuraavaksi jättäisit yrittämättä. Mä olen jo varattu", Sarah kertoi katsoen toista suoraan sinisiin silmiin. Hiton Robert.
"Eipä siinä mitään. Ei onnistanut tällä kertaa. Hyviä treenejä", mies luovutti ja virnistäen käveli painonnostopenkin luokse. Ei yllättänyt.

Sarah käveli pukuhuoneeseen, vaikka jonkinlaiset venyttelyt ja loppuverryttelyt olisikin olleet paikallaan. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yhtään ylimääräiseksi ajaksi tyhjälle salille sen iskumiehen seuraan.
Nainen vilkaisi peiliin ja tuijotti kylkeään. Siihen muodostunut mustelma oli jo haalistunut, mutta sen saattoi vielä nähdä, kun tarpeeksi osasi katsoa.
Aika parantaa haavat, Sarah mietti. Ehkä niin kävisi myös hänen suhteensa kohdalla?

01.04.2019

Tapahtui aiemmin...

Tuijotin Thomaksen kehoa, miehen rintakehä nousi rauhallisesti ylös ja alas. Tämän oikea käsi lepäsi kylkiluiden päällä ja se matkasi samaa matkaa hengityksen kanssa. Mun varpaita paleli vähän paljaalla parkettilattialla, kaikki matot olivat vielä rullattuina olohuoneen seinää vasten.

Laskeuduin hiljaa patjalle, joka tuntui vieraalta, vaikka olin nukkunut sen päällä useasti. Laskin pääni tyynylle, joka tuoksui vieraalta, kodissa, joka ei tuntunut omaltani.
Annoin katseeni seurata hämärässä piirtyviä kasvonpiirteitä. Nenää, joka oli suora ja leukaperiä, joiden pehmeys oli kaunista. Thomaksen ilme oli levollinen ja onnellinen, seurasin miten sen suupielet syvästä unesta huolimatta kaartuivat vähän hymyyn.

Olin katkera siitä, että en osannut tuntea niin. Katkera siitä, miten paljon halusin olla juuri siinä ja miten en sittenkään osannut.
Thomaksen hengitys katkesi ja tunsin kehoni jännittyvän. Sekunnit tuntuivat ikuisilta, kunnes hakkaava sydämeni sai seurakseen jatkuneen tuhinan. Mies kääntyi kyljelleen ja vei käsivartensa tyynyn ja patjan väliin päänsä alle. Mun teki mieli koskettaa, mutta käteni eivät hievahtaneetkaan. Miten raskailta ne tuntuivatkaan.

Tiesin, että mun olisi pitänyt olla iloinen. Miten olimme selvinneet kaikesta huolimatta ja olimme nyt siinä. Miten meidän tulisi nyt rakentaa elämämme toistemme seurassa ja miten seuraavaksi meiltä kysyttäisiin, että joko kihloja juhlittaisiin.
Miten ajatuskin siitä sai mun rintakehäni painumaan, kuin valtavan painon alla.

Silmäkulmastani karkasi yksittäinen kyynel, jonka muodostumista en ollut edes huomannut. Tunnustelin kuinka se valui painovoiman avulla alaspäin kasvoillani, sekottuen lopulta auki oleviin hiuksiini. Miten se tuoksui suolaiselta ja niin katkeralta.
Pääsisinkö mä ikinä yli siitä epävarmuudesta, joka oli saanut otteen musta? Tuijottaisinko mä peiliin nähden vieraat kasvot hymyilemässä. Miten kauan pystyisin peittämään Thomakselta, että mä olin rikkinäinen?
Ettei sen kaunis hymy korjannut sitä säröä mun sisältäni enää?

Kauan, tiesin.

Mä olin syntynyt selviämään ja olin selvinnyt pahemmasta. Mutta silloin mä en ollut ollut niin pehmeä, niin taipuisa. Mä en ollut miettinyt miten osaisin nukkua samojen lakanoiden alla rakkaani kanssa, joka oli rikkonut mut.
Vai olinko mä tehnyt sen ihan itse sittenkin?

Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsin sen pehmeästi ulos, mun sormet nousivat  ilmaan ja laskeutuivat varovasti Thomaksen olkapään iholle. Yritin keskittyä siihen tunteeseen, sen lämpimän ihon pehmeyteen ja rakkauteen, mitä tunsin Thomasta kohtaan.
Mä muistin miten se oli virnistänyt mulle melkein vuosi sitten Krouvissa. Miten mä olin katsonut sitä itsevarmana ja se oli unohtanut kaiken muun.
Miten se oli kaapannut mut sen syleilyyn kesken auringonlaskun, me oltiin molemmat hikisiä juoksulenkistä ja se oli saanut mut tuntemaan itseni täydelliseksi.

Sitten mä muistin sen, miten se oli melkein vetänyt Anssia turpaan, kun oli luullut, että mä petin sitä. Miten sen katseet viipyili Isabellassa, Gloriassa, siinä blondissa. Ja Maidissa. Miten se ei halunnut kertoa mulle koskaan ihan kaikkea.
Miten sen virne oli kohdistunut väärään naiseen, miten sen huulet olivat kohdanneet väärät huulet.
Miten mä olin antanut sille melkein anteeksi, mutta en ollut unohtanut vielä pienintäkään yksityiskohtaa.

Sormet hapuilivat tyhjää ja käännyin kyljeltäni selälleni. Tuijotin outoa, rapattua kattoa ja sitä kohtaa, mihin me jossain vaiheessa nostettaisiin kattolamppu. Thomas oli ollut paljon poissa, se oli jättänyt paljon kertomatta ja tähän asti mä en ollut kertaakaan kyseenalaistanut miksi se teki niin. Mä luulin, etten olisi se mustasukkainen tyttöystävä, joka vaati tietää poikaystävänsä menoista. Mä luulin, että me luotettiin toinen toisiimme, että se ei haitannut, vaikka vähän katse karkaisi. Kunhan me molemmat tiedettiin mihin raja vedettiin.
Että me oltiin yhdessä, mutta ei kuolleita kummatkaan.

Yritin sulkea silmäni, kuvittelin miten tyhjentäisin ajatukseni ja antautuisin unelle. Miten jokainen kehoni raaja painoi niin paljon, etten saanut enää liikutettua niitä. Miten mä olin turvassa mun rakkaani vierellä ja en ollut koskaan ollut niin onnellinen elämässäni.

Mä tunsin miten paniikkikohtauksen kylmät sormet kietoutuivat mun ympärilleni. Mä halusin vastustella sitä, kertoa sille, etten mä tarvinnut sitä.
Siitä oli kauan aikaa, kun mä olin viimeksi tuntenut itseni niin suojattomaksi.
Puristin käteni nyrkkiin ja yritin laskea päässäni sadasta alaspäin.
Noventa y seis
Noventa y cinco
Noventa y cuatro
Noventa y tres...

"Aprenderé a amar de nuevo", kuiskasin ja hengähdin syvään. Oppisin rakastamaan uudelleen.
"Estás intacto."
Mä olin kunnossa.

22.04.2019

Kaipasin aikaa ennen uutta vuotta. Kaipasin ilotulituksia Englannin nummilla ja varastettuja suudelmia asunnossa, joka oli täynnä elämää. Kaipasin tuttua tuoksua ja sitä, miten helppoa mun oli olla toisen ihmisen vieressä. Kaipasin Thomasta niin, että en meinannut saada kunnolla henkeä.

Pysäytin bemarin tutun talon pihalle. Abuela oli ärsyyntynyt, tiesin sen jo siinä vaiheessa, kun nousin valkoisesta sedanista ulos. Naisella olisi hyvin voinut olla kaulin toisessa kädessään, niin tomeran näköisenä abuela seisoi etuoveensa nojaten.
"Mikä siinä on, kun lapsenlapsi muuttaa pois, eikä tule kylään tai edes soita enää? Onko teillä niin kova kutukerho sen brittipojan kanssa, vai missä vika?"

"Mä olen ollut vain kiireinen, lo siento abuela."
"Miten sä olet noin laihakin? Etkö sä muista ruokkia itseäsi?"
"Muistan, en vain ehdi aina syödä. Ja olen tree.."
"Tekosyitä", abuela keskeytti tuhahtaen.
"Sisälle siitä", käskyttävä ääni ohjasi askeleeni omakotitalon eteiseen. Riisuin mustat korkokengät jaloistani ja ripustin sinisen takin naulakkoon.
Tunsin viileät käteni vartalollani ja säpsähdin.
"Pelkkää luuta koko tyttö, increíble.."

Abuela kolisteli keittiössä hurjistunut ilme kasvoillaan. Kuuntelin tasaista sättimistä, vaikka tiesin, ettei se auttanut mitään. Mä olin ihan liian solmussa kyetäkseni huolehtimaan syömisistäni, saatika sitten itse ruoan laitosta.
Posliinilautanen kolahti kovaa puupöytää vasten, saaden mut hätkähtämään.
"Noniin, alas syödä. Sen jälkeen saat puhua, kerrot ihan kaiken."
Siinä oli syy, miksen ollut soittanut abuelalle. Mä en yksinkertaisesti halunnut enää puhua mistään. Kenellekään.

Siirtelin riisiä lautasella hajamielisenä, tuntien abuelan polttavan katseen itsessäni. Se tiesi millä saisi mut murtumaan, enkä ollut varma miten pitkään selviäisin paineen alla.
"No, alahan kertoa", abuela töni ja yritin pitää mielenlujuuteni läsnä.
"Thomas on Englannissa ja mulla on kiire kisojen kanssa, ei tässä sen ihmeempää", vastasin ja yritin parhaani mukaan pitää värisevän ääneni tasaisena.
"Mmh, voisit ihan hyvin kertoa ihan suoraan miten idioottina minua pidät", abuela tokaisi ja sai mut nostamaan katseeni ylös pöydästä.
"En mä.."
"Missä välissä susta tuli noin teini taas? Luulin, että me ollaan käyty tämä keskustelu tarpeeksi monta kertaa. Älä salaa minulta asioita, ne tulee esille ennemmin tai myöhemmin. Myöhemmin on huono", abuela saarnasi ja tunsin miten korvani kuumottivat.

Kuuntelin miten sydämeni hakkasi hirveän kovaa ja yritin nieleskellä sanoja, jotka pyrkivät pintaan. Se oli yllättävän vaikeaa.

"Mä en halua puhua siitä", tokaisin lopulta, enkä uskaltanut edes katsoa abuelaa kohden. Melkein saatoin kuulla, miten veri vanhan naisen suonissa alkoi kiehua.
"Tiedät kai, että salaamalla asioista tulee vain pahempia. Aina on parempi puhua suoraan ja rehellisesti, kuin vaieta. Valheilla on lyhyet jäljet."
"Tiedän kyllä."
"Yritä sitten myös käyttäytyä sen mukaan."
"Yritän kyllä."

Musta tuntui, kuin olisin juossut maratonin, kun kävelin varovasti etuovelle johtavia portaita alaspäin. Vilkaisin kellariasunnon ikkunoita ja mietin huolisiko abuela mut sinne vielä, jos Thomas päättäisi, että oli saanut musta tarpeekseen.
Mulla oli ollut maailman ihanin ihminen elämässäni, mies, joka rakasti mua ehdoitta. En voinut vieläkään uskoa, miten nopeasti se kaikki oli romuttunut. Miten pienestä epävarmuudestani oli kasvanut oikea valheiden vyyhti, jonka purkamiseen ei auttaisi, kuin raaka rehellisyys.
Mun olisi vain itse tiedettävä siinä vaiheessa mistä olin valmis luopumaan, jotten menettäisi kaikkea.
Mun olisi tiedettävä kumman mä valitsisin, vai valitsisinko kumpaakaan.

Yksinäisyys tuntui helpolta, mutta samaan aikaan ajatuskin siitä tuntui musertavan mun lasisen sydämeni pirstaleiksi.
Ainakaan silloin en satuttaisi ketään muuta, kuin itseäni.

24.04.2019

Sarah makoili levottomana sängyssä, joka tuntui tyhjältä. Itsepintaisesti latino sulki silmänsä ja yritti olla ajattelematta mitään. Suljettujen luomien takaa paljastui kuitenkin aina muisto, tai jokin kiero versio niistä. Thomaksen käsi vieraan naisen selällä, Robertin oluenmakuiset huulet. Sänky liikahti yöpaidan kietoutuessa tiukemmin laihtuneen Sarahin kehon ympärille tämän vaihtaessa kylkeä.
Thomas oli pitänyt radiohiljaisuutta melkein viikon verran ja latino vältteli sen ajattelemista kaikin mahdollisin tavoin. Mitä jos toinen oli kuullut suudelmasta? Mitä jos Thomas oli löytänyt jo jonkun uuden itselleen?
Sarah huokaisi syvään ja heilautti tyynyn päänsä päälle. Ihan kuin se olisi jotenkin auttanut hiljentämään pään sisällä käydyt keskustelut.

Ulko-ovi naksahti ja näkymä puolittain laatikoita täynnä olevaan olohuoneeseen avautui Thomaksen edessä. Maidi asteli miehen perästä, taputti tätä selkään ja katsoi miestä silmiin. Naisen ei tarvinnut sanoa mitään, Thomas tunsi Maidin tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen sanat katseen takana.
"Kiitti kyydist…", mies naurahti vaivaantuneena ja veti naisen halaukseen. "For real."
Maidi veti oven kiinni lähtiessään, jättäen Thomaksen yksin eteiseen. Mies oli silminnähden hermostunut. Britti oli juuri viettänyt pidennetyn pääsiäisloman Englannissa mumminsa luona ja vältellyt ottamasta yhteyttä Sarahiin. Myös naisesta puheenaiheet latinasta isoäidin kanssa oli kierrelty ja kaarreltu muualle.

Loogisuus oli kaukana Sarahin ajatuksista siinä vaiheessa, kun tämä kuuli ulko-oven avautuvan. Täysin vaistojensa varassa nainen liukui alas parivuoteesta ja kurotti yöpöydän alalaatikkoon. Sormien liikkeet eivät olleet näppäriä ja latino tunsi sykkeensä kiihtyvän.

Kylmä metalli kietoutui oikean käden sormien sisään, kun Sarah hiipi makuuhuoneesta ulos ja pysähtyi nurkan taakse eteisestä. Latino hengähti syvään ja piilotti lataamattoman pistoolin selkänsä taakse, astuen sitten eteistilaan johtavalle käytävälle.
Pimeässä eteisessä seisoi hahmo, jonka Sarah olisi tunnistanut omakseen vaikka sokkona. Nainen ei tiennyt miten montaa eri tunnetta kävi lävitse Thomaksen nähtyään, suru, pelko ja ikävä olivat kuitenkin muita vahvempina läsnä.
"Thomas?" Sarah hengähti värähtävällä äänellä ja katui syvästi valintojaan ottaa pistooli mukaansa. Ja muutamaa muutakin valintaa, jonka oli tehnyt viimeisten viikkojen aikana.

Varovaisen äänen kuulessaan Thomas kääntyi kohdaten Sarahin. Viikon mittainen hiljaisuus oli tehnyt tehtävänsä. Mies oli rauhassa saanut käydä läpi ajatuksiaan tästä ja mysteerimiehestä. Laskeva ilta-aurinko valaisi enää vaivoin asuntoa, mutta Thomas ei tarvinnut valoa nähdäkseen Sarahin katseen, ilmeet, kaiken.

Sanaakaan sanomatta mies asteli laukkunsa kanssa naisen ohi makuuhuoneeseen, pudotti kangaslaukun lattialle ja kaivoi tavarat taskustaan sängyn päätyyn peitolle. Puhelin, avaimet, passi sekä boarding pass. Hetken toinen toivoi päättäneensä jäädä Englantiin edes hieman pidemmäksi aikaa. Thomas kuuli askeleet selkänsä takaa, muttei vaivaantunut kääntymään naista kohden.

Ennen saarelle lähtöänsä Thomas oli saanut Maidilta viestin WhatsAppiin screen shotin kera. Naisen ystävä oli talkootyöläisenä Tie Tähtiin kisoissa pohjoisessa ja julkaissut illanvietosta kuvia Instagramiin. Maidi oli tunnistanut tutun hahmon yhden drinkkilasikuvan taustalla. Tuttu latina ei kuitenkaan ollut Thomaksen seurassa. Eikä Thomas ollut tunnistanut miestä. Eikä Sarah ollut maininnut mitään.

Thomaksen käveltyä sanaakaan sanomatta hänen ohitseen, Sarah joutui nieleskelemään kurkkuunsa noussutta palaa hetken. Nainen nojasi seinään hengästyneenä, tuskan noustessa kylmän hien muodossa latinon iholle.

Sarah käveli haparoivin askelin makuuhuoneeseen, yrittäen rauhoittaa mielensä edes siedettäväksi ennen ovelle pääsemistä. Oliko Thomas kuullut suudelmasta? Oliko tämä tullut yllättämään hänet ja löytänyt tyttöystävänsä vieraan miehen käsivarsilta?
Oliko Robert joku Thomaksen tuttu?

Ruskeat silmät seurasivat britin mekaanista liikettä sängyn vieressä. Nainen yritti ymmärtää miksei Thomas puhunut hänelle mitään, kuka tämän oli tuonut kotiin ja miten hän saisi selvitettyä tilanteen. Miten hän voisi kertoa miehelle sanat, jotka olivat painaneet kuin vuori naisen olkapäillä siitä illasta lähtien?
"Thomas?" ääni oli nyt hieman vaativampi, vaikka värähteli edelleen epävakaana. Sarahin kädet valahtivat tämän sivuille, eikä latino muistanut enää oikean kätensä lisäpainoa, aseen metalli oli kadottanut viileytensä ja sopeutunut kantajansa lämpöön.

Thomas nosti nimensä kuultuaan katseensa irti tavaroistaan sängyllä, muttei katsonut vieläkään brunettea vieressään. Verhojen läpi tunkeutuvat viimeiset valonsäteet heijastuivat takaisin metallista naisen kädessä. Thomas vilkaisi naisen kantamaa esinettä.
"What the hell?!" Thomas kavahti taaksepäin nostaen kätensä ilmaan kuin antautuakseen heti kättelyssä. Mies oli nähnyt aseen ennenkin, mutta vain vilaukselta. Jos jotain hyvää tilanteesta piti etsiä, aseen piippu oli kohti lattiaa, ei brittiä.

Sarah säikähti ja tajusi vasta viiveellä Thomaksen katseen kädessään. Latino katsoi kättään, puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja laski sitten aseen yöpöydälle varovasti. Pistooli tuntui etupainoiselta ilman lipasta ja luoteja.
"Sorry", Sarah vingahti ja risti kätensä eteensä vaivaantuneena. Naisen katse viipyili aseessa ja nousi sitten Thomakseen, joka tuntui vieläkin olevan poissa tolaltaan.
"Why haven't you texted me? Why didn't you tell me you were coming home?" Sarah yritti olla kuulostamatta loukkaantuneelta.

Thomas seurasi katseellaan naisen liikkeitä.
"I didn’t want to. And that answers both of your questions." Kylmä ja kova äänensävy hätkähdytti Thomasta itseään. Kertaakaan hän ei ollut kuulostanut tältä puhuessaan Sarahille. Mutta mies ei kuitenkaan ollut pahoillaan, tippaakaan. "Why didn’t you tell me about him?" Thomas piti katseensa vistusti naisessa. Mies halusi nähdä, oliko Sarah osannut olettaa tämän tietävän kolmannesta osapuolesta.

Kylmä aalto kouraisi syvältä Sarahin mahanpohjasta tämän kuullessa Thomaksen sanat ja tämän vieraan äänen. Thomas ei ollut halunnut tulla kotiin.
Latinon katse oli lukittautunut miehen silmiin, eikä tämä saanut silmiään irti toisesta, vaikka olisi halunnutkin.
Britin sanat saivat Sarahin kavahtamaan hieman, eikä hengittämisestä meinannut tulla mitään.
"I tried to. I didn't want to say anything over a fucking phone. I needed you home and you wanted to stay in England?" Sarahin ääni oli epävakaa ja nainen pyyhkäisi poskelleen karanneen kyyneleen pois. Ahdistus kaikesta tuntui ylitsepääsemättömältä.
"I didn't mean to kiss him, it just happened."

Sarah tunsi olonsa voimattomaksi Thomaksen edessä. Miehelle oli kehittynyt asema, jossa tämä pystyisi liiskaamaan hänet kuin ötökän sormiensa välissä halutessaan. Latino ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Thomas haluaisi.
Ja Thomas halusi. Muttei kuitenkaan kyennyt latistamaan toista enempää. Sarah oli ajanut itsensä tilanteeseen, jossa mikään ei tuntunut auttavan.

"You. Did. What?"

Kuin lumivyöryn alle jääneenä Thomas antoi hartioidensa pudota epäuskosta.
"And I’m the one getting greetings with a gun…" Mies tiesi ettei tällä olisi oikeutta saarnata tai ripittää toiselle aiheesta, olihan hän itsekin siihen syyllistynyt. Mutta ylimääräinen tahdottu läheisyys, toisen tunteminen paremmin kuin ventovieraana? Niitä rikoksia Thomas ei ollut tehnyt.
"I thought… I never… You kissed him… You like him…, don’t you?"

Sarah säikähti huomatessaan Thomaksen reaktiot. Se oli kuin olisi pudottanut pommin keskelle rauhanneuvotteluita, eikä latino olisi voinut katua sanojaan enempää. Bruneten käsi haparoi ilmaa heidän välissään, mutta vetäytyi sitten takaisin kiinni tämän kehoon. Hän ei uskaltanut tehdä mitään.

Thomas ei ollut tiennyt suudelmasta.

"I'm so sorry, I thought you knew. I mean... You seemed so angry, you spoke of him and.. It was just one kiss. Nothing beyond that has happened. Never will. I.. I love you, no one else."
Sarah itki, vaikka vihasi kyyneleitä, jotka polttivat hänen ihoaan. Tunsi olonsa katkeraksi kaikesta, mitä oli tapahtunut. Siitä, miten hän ajatteli Robertia silläkin hetkellä.
"He means nothing", Sarah lisäsi ja kuuli itsekin miten sanat värisivät äänessään niin valheen kaltaisesti ulos tullessaan.

End of part one.

Part two.

Nähdessään latinan itkevän, myös Thomaksen silmiä poltteli. Mies ei kuitenkaan antanut tunteilleen enempää valtaa.
"Apparently I mean nothing as well, since you pulled that off…Since you two seem to be more than just rivals with each other." Thomas otti puuttuvat askeleet sängyn viereen ja poimi omaisuutensa takaisin taskuihinsa.
"This is the main reason I never wanted to fall for anybody. You’ll only get hurt. I’ll sleep elsewhere for now."

Purkamatta mitään laukustaan, Thomas nosti sen lattialta, heitti olalleen ja vilkaisi nopeasti Sarahia. Nainen näytti surkealta. Kuin tämä olisi ollut vain varjo omasta varmasta itsestään.
"Good luck with the competitions."

Thomas otti ensimmäisen askeleen kohti Sarahia koko iltana. Ja vähään aikaan todennäköisesti viimeisen. Mies asteli hitaasti toisen ohi yrittäen pitää itsensä kasassa viimeiseen asti.

Sarah yritti pitää itsensä hengissä, vaikka Thomaksen sanat tuntuivat lävistävän hänet jääpiikkien lailla. Naisen rintakehä musersi tämän keuhkoja ja sydäntä, eikä mikään ollut ikinä sattunut niin paljon.

"Go ahead, leave just like a hypocrite you are. You kissed someone too. You made me feel like nothing. Like I was a toy you forgot you had. I fucking can't believe you are just willing to walk away like that!"

Sarahin teki mieli huutaa kovempaa, tarttua hänen ohi kävellyttä miestä kauluksista ja ravistella tämä hereille. Kello oli paljon, mutta Sarah ei välittänyt naapureiden häiritsemisestä.

"I hate you so fucking much right now!" Sarah huusi ja raapi kyyneleitä poskiltaan raivokkaasti.

Thomas kääntyi ympäri pelottavan rauhallisesti. Mies tutkaili naista edessään joka sylki sanoja kaikkien kuultavaksi sen minkä ehti.

"You done? Good. Let me just say this; you could’ve told me about Robert days ago. You hid this from me. And you even asked Maidi if we have ever had sex?! Why?! What does it have to do with anything? You were the one, who called me out after that one night in the bar." Thomas veti henkeä nopeasti antamatta naiselle puheenvuoroa.

"I’m not trying to make you feel shit about yourself, but God dammit woman… I thought we were fine. New apartment, new start. New us. But since our moving day, you’ve been giving me the cold shoulder. I been trying to come up with a sensible reason for all of this, but no. And here we are… And I finally have my reason. Him."

Sarah kuunteli, vaikka olisi halunnut keskeyttää Thomaksen monta kertaa. Mies puhui Robertista, Maidista, muutosta ja riidasta, jota ei latinon takia oltu koskaan käyty loppuun. Riidasta, jonka välttäminen oli ollut kaikkien kannalta suurin virhe. Se oli perimmiltään syy siihen, että he nyt seisoivat siinä. Toinen valmiina luovuttamaan ja toinen pitäen hetkestä kiinni kynsin ja hampain. Peläten luovuttamisen seurauksia.

Sarah ei osannut etsiä sanoja.

"He's got nothing to do with us fighting in the first place. I felt insecure moving in, opening the last secrets of my life to you. I tried so hard to let you in and all I got from you were absence and shallow words of forgiveness. You decided to bring your ex-bang of a workfriend to our move even though you knew how us weren't ok. You made all those decisions and I tried so hard to understand you making them."

Latino itki ja tärisi kauttaaltaan, mutta yritti pitää itsensä kasassa edes hetken vielä.
"Robert was friendly and he made me feel good about myself. The kiss was.."
"I seriously don’t want to hear about that. Ever. But you know what’s funny? You said that he had nothing to do with us then, but me bringing Maidi to help us is a problem how? Every little bit of me and her is in the past. Way back. So don’t you try to put this one on me."

Thomas kääntyi kohti ulko-ovea korjaten laukkunsa asentoa miehen hartian päällä.
"I’m staying at Jonathan’s for a while. I’m not giving up, if that’s what you think. I just want us to take a minute with everything."

"Thomas Raynott. All we have had is time and it has made everything possible worse. If you walk out that door now, we're done."

Sarah kuuli äänestään miten lopulliselta kuulosti. Tunne mahanpohjassa oli sietämättömän raskas, eikä kehon tärinä ollut loppunut mihinkään, päinvastoin vain pahentunut. Hän halusi Thomaksen jäävän, enemmän, kuin oli koskaan halunnut mitään elämänsä aikana. Eikä hänellä ollut mitään päätösvaltaa toisen valintoihin.
Sarah tuijotti Thomaksen takaraivoa, pelkäsi kuollakseen mitä mies tekisi seuraavien sekuntien aikana.

Kaikki tai ei mitään. Siltä tilanne vaikutti. Siihen pisteeseen Sarah oli tilanteen tuonut. Thomas oli ehdottanut pientä aikalisää. Se ei ollut kelvannut. Mies tuijotti tummaa ovea edessään. Levottomuus valtasi miehen. Tämä käänsi päätään vain sen verran, että saattoi nähdä Sarahin kasvojen piirteet hämärässä.
"In that case…", mies huokaisi syvään ja antoi päänsä pudota kohti lattiaa. "Feel free to do whatever you want to a little gift I bought to you. You can find it in my dressers top drawer, at the back of it."

"I’m sorry."

Sarah ei ymmärtänyt Thomaksen sanoja. Latino tunsi olonsa täysin voimattomaksi katsoessaan Thomaksen kasvojen profiilia.
"What?" Sarah hengähti tuskin kuuluvasti, mutta kun britti ei liikahtanutkaan, nainen pakotti jalkansa liikkeelle. Miksi Thomas halusi antaa nyt lahjan hänelle? Mitä hän löytäisi miehen laatikostosta?

Tärisevin sormin Sarah avasi laatikon, pidättäen hengitystään ja katsahti rasiaan laatikon perällä. Latino puristi laatikoston reunaa ja nosti pienen rasian käsiinsä, peläten kuollakseen mitä löytäisi sen sisältä.

Sormuksen näkeminen sai Sarahin heikoksi muuttuneet jalat viimeistään pettämään tämän alta. Nainen vajoi lattialle, puristaen rasiaa sormiensa välissä, toinen käsi suunsa edessä.

"What is this?" Sarah kysyi tuskin kuuluvalla äänellä, hengittäen katkonaisesti ja sydän hakaten lähes räjähtämispisteessä.

Thomas kuuli naisen sanat eteiseen. Tunsi, miten sydämensä oli valmis repeämään irti rinnasta. Kuinka hän halusi palata Sarahin luo. Mies näki mielessään Sarahin kasvot, hymyilevän ja nauravan. Onnellisen. Sellaisena hän halusi naisen vielä nähdä.

Vapisevin käsin Thomas kurotti kohti ulko-oven lukkoa.

If you walk out that door now, we're done.

"Guess we're done, then", mies kuiskasi kylmään ulkoilmaan painaessaan oven selkänsä takaa kiinni. Ennen kuin Thomas ehtisi muuttaa mieltään, britti harppoi autolleen ja avasi ovet. Heitti laukkunsa pelkääjänpaikalle, istui ratin taakse ja käynnisti moottorin. Pian taustapeilistä näkyi enää himmeänä tutun oven vieressä olevan asunnon numeron valo.

Sarah tunsi olonsa ihmisraunioksi jäädessään pimeään asuntoon yksin valkokultainen kihlasormus edessään, kyyneleet kastellen yöpaidan kaula-aukon läpimäräksi hetkessä.

06.05.2019

Musiikki täytti huoneen.
Say something, I'm giving up on you
I'll be the one if you want me to
Anywhere I would've followed you
Say something, I'm giving up on you

And I... am feeling so small
It was over my head
I know nothing at all
And I... will stumble and fall
I'm still learning to love
Just starting to crawl

Sarahin rintakehä laski ja nousi kiihkeästi naisen pidätellessä kyyneleitä sisällään. Hän oli ansainnut sen kaiken ja enemmänkin, ollessaan niin typerä. Vasempaan nimettömään täydellisesti sopiva valkokultainen sormus tuntui viileältä lämmintä ihoa vasten. Se oli kaunis, yksinkertaisen näyttävä sormus ja Sarah tuijotti sitä kuin värisokea. Hän oli ansainnut kaiken kivun, joka tuntui raastavan hänen sisintään, kuin sahalaitanen veitsi.
Miten helppo olisi unohtaa sormus vain siihen? Huomaisiko kukaan sen ilmestymistä, kysyisikö kukaan mistä sellainen oli tullut? Näkisikö Thomas vihansa läpi miten hän kantoi heidän sormusta sormessaan. Lupauksena loppuelämästä, onnesta ja rakkaudesta?

Say something, I'm giving up on you
I'm sorry that I couldn't get to you
Anywhere I would've followed you
Say something, I'm giving up on you

And I... will swallow my pride
You're the one that I love
And I'm saying goodbye

Valkea sormus ei halunnut päästää irti. Sarah nykäisi sen väkivalloin irti sormestaan antaen kyyneleiden vihdoin valua pitkin kasvojensa ihoa. Ne tuntuivat polttaneen jo pysyvät merkit naisen poskille. Thomaksen ja hänen välinen hiljaisuus oli painostavaa, Sarah halusi puhua, halusi kertoa miten pahoillaan oli ja laittaa mies ymmärtämään, että hän rakasti toista niin paljon.
Miksei kumpikaan tapellut enempää? Miksei hän kiljunut, potkinut ja laittanut vastaan Thomaksen poissaololle? Hiljaa mielessään, kyyneleiden hukuttamana latino oli hyväksynyt kaiken. Sen, ettei Thomas enää halunnut häntä. Että hän yksin oli syypää siihen, että heidän parisuhteensa, heidän rakkautensa oli loppunut rotkon reunalle.

Thomas ei ollut työntänyt häntä kielekkeeltä alas, hän oli onnistunut siinä ihan itse.

Epätietoisuus tuntui jotenkin pahemmalta, kuin mikään muu. Kumpikaan ei ollut missään vaiheessa sanonut lopullisesti kaiken olevan siinä. He eivät olleet todella eronneet, vaikka Sarah olikin sanonut uhkauksensa ääneen ennen Thomaksen lähtöä. Miehen antama sormus oli kuitenkin sekoittanut kaiken, saanut latinon epäilemään itseään ja kaikkea ympäriltään.
Miksi Thomas oli antanut sormuksen, jos oli valmis jättämään hänet?
Miksi Thomas oli silti lähtenyt, vaikka hän oli anonut toisen jäävän?

Sarah nosti puhelimensa kasvojensa eteen. Effin kuva koristi näyttöä, kun nainen painoi yhteystietonsa auki. Ensimmäisenä suositeltujen listalla oli Thomas Raynott.
Sormet viipyilivät vihreän luurin päällä. Sarah tunsi keuhkojensa repeävän ja puhelinta pitelevä käsi alkoi täristä. Viimein puhelin irtosi naisen otteesta ja valui mustaa paitaa pitkin lattiamaton päälle.
Hiljainen nyyhkäys täytti musiikin jättäneen hiljaisen hetken.

Say something, I'm giving up on you
Say something...

12.05.2019


Sarahin yritykset näyttää rennolta tuntuivat väkinäisiltä tämän seistessä korkeissa koroissaan sinisessä yksiosaisessa haalarissaan. Toisessa kädessä oleva siideri oli väljähtänyt jo aikoja sitten, toinen käsi hypisteli taskussa olevaa hotellin avainkorttia.
Vaikka latino oli kuvitellut pukeutuneensa hyvin hillitysti, oli muut kilpailijat todenneet tilaisuuden huomattavasti rennommaksi. Sarah hymyili hillitysti, peittäen lähes saumattomasti tämän sisällä käyvän myllerryksen.

Sarah keskusteli juuri Nitan kanssa Leevin ja Effin eroavaisuuksista ja siitä, miten he olivat voittaneet omat taitotasonsa kokonaiskilpailuissa. Samalla meripihkan väriset silmät vaelsivat kuin kutsuttuina huoneen lävitse, kunnes kohtasivat tutut kasvot. Katsetta seurasi lyhyt hymy, joka oli valehtelematta illan aidoin.
Nitan lähtiessä hakemaan lisää juotavaa, Sarah hädin tuskin tajusi jääneensä jälleen yksin.

"Hei", latino tervehti ja mietti missä välissä oli kävellyt Robertin luokse.
"Hi", toinen vastasi hörpäten samalla oluestaan. Epämääräinen äänähdys karkasi britin huulilta ja Sarah mietti, että kiemurteliko toinen oikeasti, vai kuvitteliko hän vain. Jännitys asettautui naisen mahanpohjalle, kun luonnollista jatkumoa keskustelulle ei meinannut löytyä millään.
"Oletpa sä lyhyt", brunette totesi, eikä edes yrittänyt estää virneen nousemista huulilleen.
"Hyvät bileet", ääni tuntui kuuluvan vieraalle. Se oli viileä ja pinnallinen, eikä Sarah tiennyt miksi oli vaivautunut edes sanomaan niin. Latinosta tuntui kuin olisi ollut kaikkien katseiden alla, vaikka vilkaisu ympärille todisti tunteen vääräksi. Kukaan ei katsonut heitä kohti.
"Right", Robert vastasi kallistaen päätään. Toisen ääni tuntui vieraalta.
"Didn't bother you before", vaaleaverikkö puhui oluttölkki huulillaan. Katse tuntui varovalta.
"You're overdressed", se totesi ja sai Sarahin kulmat kohoamaan. Latino puri alahuultaan peittääkseen kasvoilleen pyrkineen virneen.

"Or everybody else are underdressed?"
Meripihkan väriset silmät vilkaisivat kuitenkin alas, miettien, että ehkä sittenkin toisen sanoissa oli perää. Silmäiltyään muiden jalkoja, Sarah päätti potkia korkokengät jaloistaan nostaen sitten katseensa sinisiin silmiin.
"Parempi?"
"It’s a fuckin’ house party", Robert totesi jälleen oluelleen.
"Sä et tiedä mitä kaikkea tällä lattialla on ollut", toinen varoitti nostaen kulmaansa.
"Mä voin aina pestä mun jalkani", Sarah huomautti ja sai vain vaivoin pidäteltyä kielensä päälle taipuneen sassenachin hiljaisena. Loput väljähtäneestä siideristä päätyi naisen suuhun ja tämä laski tölkin käsistään läheiselle pöydälle.

"Onko joku pissinyt sun muroihin, vai miksi käyttäydy, kuin kiukkuinen ampiainen?" Sarah kysyi ja siristi silmiään. Kevyellä kumarruksella nainen nosti korkokenkänsä toiseen käteensä. Robertin pää kallistui, Sarah muisteli sen tekevän melko usein niin.
"Dunno. Talk about bein' pissed, though", Robert vastasi kohoittaen olkaansa ja joi kädessään olleen avatun oluen loppuun yhdellä kulauksella. Siniset silmät eivät irtautuneet hänestä hetkeksikään.

"Miksi sä ajattelet niin? Ja mä en syö muroja", britti totesi lopulta.
"Hyvä tietää", Sarah vastasi ja huokaisi henkisesti syvään. Robertin outo käytös sai latinon miettimään oliko toinen nyt saanut hänestä tarpeekseen. Oliko hän itse aiheuttanut töksähtelevät lauseet ja oudot kehon liikkeet?
Latino siirsi otsalleen karanneet kiharat takaisin korvansa taakse oikealla kädellään. Sormuksesta ranteen ympäri kiertävä hopeinen koru kilahti hieman liikahtaessaan naisen rannetta pitkin.
"En mä osaa sanoa miksi", Sarah lopulta myönsi huokaisten, laskien katseensa toisen pitelemään kaljatölkkiin. Oliko sillä koko ajan ollut uusi tölkki kädessään, vai mistä se oli ilmestynyt? Latino mietti, että olisi voinut itsekin hakea uuden juotavan, mutta ajatteli lopulta odottaa. Robert tuntui olevan jo sen verran hyvässä putkessa, että hyvällä tuurilla toinen ei muistaisi mitään tästäkään illasta.

"Mä vien nämä eteiseen", Sarah totesi kääntyen samalla ympäri. Robertin ääni kutsui häntä takaisin, mutta jalat eivät pysähtyneet ennen, kun olivat päässeet viileälle eteisen lattialle.

"Alright?" Robert kysyi latinon selän takana, saaden tämän nousemaan hitaasti ylös. Hopeiset korkokengät tuntuivat kiljuvan tummien kenkien joukosta läsnäolollaan.
"No", Sarah totesi kääntyen katsomaan oviaukossa seisovaa miestä.
"But I'd rather not talk about it here", latino lisäsi ja vilkaisi Robertin takana olevia ihmisiä. Vaaleat silmät siirtyivät katsomaan Robertin sinisiä silmiä, joiden väri oli tummentunut eteisen hämyisessä valaistuksessa.

"You?" Sarah kysyi sitten tavoitellen tasaista ääntään. Ulko-oven välistä karannut ilmavirta sai naisen värähtämään tahattomasti. Robertin olkien kohautus ja laskenut katse eivät tehneet hyvää Sarahin itsetunnille.
"'m good. Whatcha running from, though? Why not here? It's not like anyone's gonna hear, right?"
"I'd rather not have any breakdowns at a houseparty, sassenach", Sarah vastasi terävästi ja astui sitten askeleen kohti Robertia. Hän piti katseensa visusti britin silmissä, sillä vain katsekontakti sai naisen pitäytymään uhmakkuudessaan. Kaiken sen takana lymysi epävarmuus, jonka Thomas oli tuonut esille pahimmalla mahdollisella tavalla.

"Breakdowns? And you're good", Robert tuntui lähes naurahtavan. Britin kädessä ollut olut sihahti auetessaan, mutta tämä ei nostanut sitä huulilleen. Sarahin teki melkein mieli työntää Robert pois edestään, eikä epäillyt hetkeäkään, etteikö olisi pystynyt siihen, vaikka toinen olisi vastustellut. Meripihkan väriset silmät katsoivat Robertin lippalakin alta valtoimenaan karkaavia hiuksia.
"I never said I was good", Sarah huomautti, mutta hymyili jo pienesti.
"Are you going to drink that?" hän kysyi ja nyökkäsi oluttölkkiä kohden.
"Or are you just going to hold me hostage at the entryway for the rest of the evening?"
"Right, wait", Robert aloitti aivan kuin olisi oivaltanut jotakin ja osoitti häntä sormellaan tölkinpidonsa lomassa.
"I said 'was good."

"Yes. Ya I am", britti lisäsi kohdistamatta sanojaan esitettyihin kysymyksiin. Havainto toisen selvästä riidanhakuisuudesta ärsytti, mutta Sarah huomasi silti virnistävänsä.
"Well, care on sharing or do I just have to stand here thisty while you drink?" Sarah tuijotti sinisiä silmiä intensiivisesti, saaden aikaan puolittaisen hymyn edessään edelleen seisovan miehen huulille.
"Thisty, alright."
"Yeah? Moving or sharing?" Sarah kysyi uudemman kerran, saaden Robertin vihdoin väistämään oviaukosta.
"'m not sharing. Where's your own? Or are you not drinkin?" britti kysyi kallistaen jälleen päätään. Sinisten silmien katse oli arvioiva, eikä Sarah halunnut liikahtaa heti, vaikka tilanne tuntuikin omituiselta. Kevyt virne nousi bruneten huulille kaikesta huolimatta.
"Sounding a bit alcoholic, are we? Sure I'm drinking, just not as much as you apparently. I just haven't had the time or the opportunity to get more since I finished my sider back there."
"It's not much, c'mon. Three, four beer. 's not much."
Sarah pakotti jalkansa liikkeelle, hipaisten tahallaan Robertin käsivartta ohi kulkiessaan. Lattioiden pinta tuntui viileältä paljaita jalkapohjia vasten, kun latino suunnisti keittiöön.

"Maybe I'm just relaxed, y'know, with stress done and all", Robert huomautti hänen perässään.
"You seem all but relaxed", Sarah huomautti virnistäen ja avasi oman tölkkinsä. Oliko hän oikeutettu olemaan niin rento ja iloinen siinä hetkessä? Eikö hänen olisi pitänyt käpertyä huoneen nurkkaan seiniin sulautuvissa vaatteissa ja olla vain tyytyväinen, ettei silmien takana polttelevat kyyneleet olleet karanneet muiden nähtäviksi vielä?

"Do you want to talk about something?" latino kysyi, haluten ohjata mielensä pois sydänsuruistaan. Selkä vasten tiskipöytää Sarah katsahti olohuonetta kohti, jossa lähes kaikki juhlijat tuntuivat olevan.
"No. Why?", Robert vastasi, tölkki pysähtyneenä huulilleen.
"Do you?"
Sarah huokaisi syvään.
"I don't know. I just feel like I don't know you at all. Tell me something, we're supposed to be friends, right?" Latino joi pitkän kulauksen oluestaan.
"Ya", Robert vastasi hitaasti, siniset silmät vilkuilivat ympärilleen.
"Friends, right? We agreed, right?" Katse pysähtyi ympäristöstä häneen.
"You're not going back on your words, are you?"
"No, why would I? Should I?" Sarah kohtasi katseen, yrittäen arvioida Robertin kysymyksiä. Jokin kaukainen järjen ääni kuiski, että hänen olisi ehdottomasti pitänyt syödä sanansa.
"The competition is over, is this the part you tell me to have a nice life and never see me again?" Tyhjyys laskeutui Sarahin mahanpohjalle, mutta latino ei laskenut katsettaan. Mitä, jos he todella eivät näkisi enää, kun Tie Tähtiin kilpailut olivat ohitse?
"Uh", Robert ynähti ja hyppäsi takanaan olevalle tasolle istumaan.
"We did, but. You're kind of taken and I, uh, wll, I have, um, my own shit."
Sarah ei kysynyt, vaikka olisi halunnut tietää mistä toinen puhui tarkoittaessaan omaa elämäänsä. Robert kosketti kasvojaan vaivaantuneen oloisena.

"I mean. I just--What, you wanna Facetime? Or, like, I don't know, email? It's just--What are we?" britin katse laskeutui tämän käsiin.
"Don't say friends."
Sarah ei tiennyt oliko se toteamus vai anomus. Sanojen vaikutus oli kuitenkin selkeä, eikä epämiellyttävä liikehdintä latinon mahassa tuntunut asettuvan. Sarah sai kuitenkin lisäaikaa vastauksensa muodostamiselle, sillä etäisesti tuttu nainen ilmestyi keittiöön. He saivat osakseen kummeksuvia katseita, mutta mitään sanomatta nainen palasi kaljatölkin saatuaan takaisin olohuoneen puolelle.
Latino sulki silmänsä ja huokaisi syvään, tajuten vasta sitten pidättäneensä hengitystään jo hetken.
"Honestly, I really have no idea", brunette vastasi lopulta siirtäen katseensa takaisin Robertin kasvoihin.
"Right now I'm not even sure if I actually am taken or not", Sarah lisäsi viitaten britin aiempiin sanoihin ja naurahti kuivasti.

"Exactly. So... I mean, at least we could have fun, if it is the last time we see."
Robertin sanat saivat latinon sydämen lyömään hieman kovempaa, eikä tämä voinut olla huomaamatta kehonsa reaktiota.
"Fun? What kind of fun are we talking about?"
Meripihkan väriset silmät eivät irronneet sinisistä hetkeksikään, vaikka tiesi liikkuvansa vaarallisilla vesillä. Oli liian helppo sivuuttaa järjen hiljaiset varoitukset seurauksista.
Robertin katse poltteli Sarahin keholla, kun tämä vihdoin naurahtaen laskeutui alas keittiön tasolta.
"Not the kind where I fuck you, or something. Come on, let's party", Robert vastasi huvittuneen kuuloisena ja tarjosi sitten kättään hänelle.
"I see", Sarah vastasi, eikä enää tiennyt oliko enemmän helpottunut vaiko harmissaan toisen vastauksesta. Latino tarttui silti tarjottuun käteen ja kietoi sormensa toisen sormien lomaan.
"No kissing then", Sarah totesi vaativalla äänensävyllä, virne huulillaan ja oluttölkki kasvojensa edessä. Robertin käsi tuntui lämpimältä hänen omaansa vasten, eikä latino jättänyt vatsansa pohjassa leijailevia perhosia huomiotta.

"Are we actually going to dance or what?" nainen kysyi heidän päästyään melun täyttämän olohuoneen puolelle. Sarah ei päästänyt irti toisen kädestä, vaikka olisi ehkä pitänyt. Seuraavaksi Robert veti hänet lähelleen ja laski vapaan kätensä vakaan oloisena bruneten alaselälle.
"No kissing, rule number one, then", britti oli vastannut.
"Anything else?" Robert jatkoi, eikä Sarahia juurikaan haitannut keinua toisen tahdissa väärän musiikin tahtiin. Heidän ympärillään olevat ihmiset hävisivät jonnekin, jossa kaksi eri tallin ratsastajaa eivät olleet kilpakumppaniensa ja tallikavereidensa seurassa.
"Don't step on my toes", Sarah henkäisi ja yritti olla tuijottamatta Robertin lippiksen alta karanneita hiuksia ja tämän silmiä liian intensiivisesti.
"I think those are the most important parts of this rule listing", latino lisäsi hymyillen rennompana ja kosketti varovasti Robertin niskaa kädellään, jota leputti toisen olkapäällä.
"I don't think I can agree on these kind of rules", Robert vastasi päätään pudistaen, hymykuopat poskillaan, vieden melkein jalat Sarahin alta.

End of part one.

Part two.

Sarah menetti ajantajunsa, eikä lopulta ollut varma miten kauan oli huojunut epämääräisesti Robertin otteessa. Latinon jalat olivat selvinneet ilman vahinkoja, mutta niitä kivisti pitkän kisapäivän päätteeksi siitä huolimatta. Sarah irrottautui vastahakoisesti britin otteesta haukoituksen karatessa tämän huulilta.
"Ehkä pitäisi lähteä jo hotellille. Väsyttää", latino kertoi ja hymyili aavistuksen.
"Ehkä", Robert myötyi.
"Saatanko?"

Kysymys sai Sarahin hymyilemään aavistuksen ujosti, katse hapuili hetken naisen paljaita varpeita, kunnes nosti katseensa takaisin Robertin kasvoihin.
"En mä ainakaan vastusta ajatusta", tämä vastasi ja yritti olla uppoutumatta liiaksi britin hymykuoppiin. Sarah asteli eteiseen, josta oli hävinnyt jo suurin osa sinne jätetyistä kengistä. Naisen katse etsi hopeisia korkokenkiään, mutta niitä ei näkynyt missään.
"Outoa. Onkohan joku siirtänyt mun kenkiä?" latino kysyi ikävän tunteen laskeutuessa Sarahin mahanpohjaan.

"Oh. You wouldn't want to steal someone else's shoes, would you?" Robert vastasi kohauttaen olkiaan.
"You know how expensive those shoes were? Like over 200 euros", Sarah huomautti aavistuksen terävästi. Ei hänen maailmansa kaatuisi yksien kenkien vuoksi, mutta ajatus paljain jaloin hotellille asti lähtemisestä ei houkutellut juurikaan. Turhautuminen kiristi naisen hermoja tämän toistaessa hakuprosessiaan.
"This is just great. Now I have to walk barefoot to the hotel", Sarah älähti ja hieroi kasvojaan turhautuneena. Tuttu ahdistus sai melkein eteisen seinät kaatumaan latinon päälle.
"'s not that big of a deal, we just get a cab", Robert vastasi ja joi lasisesta olutpullostaan.
"You know it's not summer yet? The ground is freezing. Guess I really don't have any choices", Sarah tuhahti. Hän ei ainakaan lähtisi lainaamaan kenenkään tuntemattoman kenkiä.

Taksin tulossa ei kestänyt kauaa, mutta Sarah jäi tuijottamaan hyisen näköistä pihamaata huokaisten syvään.
"You're a rider. Hop on?" Robert liikahti latinon eteen, saaden tämän tuijottamaan collegepaidan selkämystä epäuskoisena. Vaakakupissa oli kuitenkin huomattavasti ritarillista reppuselkäreissua epämiellyttävämpi matka taksiin.
"I hope you're not too drunk to pull this off", Sarah naurahti ja kiitti onneaan, ettei ollut valinnut ihonmyötäistä mekkoa sinä iltana. Latino hypähti kevyesti Robertin reppuselkään ja kietoi kätensä toisen ympärille.

"Don't drop me, sassenach", Sarah kuiskasi virnistellen toisen korvanjuureen.
"I'm from Surrey, I'm never too drunk for anything", Robert vastasi terävästi, eikä latino huomauttanut toisen horjahduksesta mitään.
Sarah istui taksin takapenkillä liian lähellä Robertia, nauttien vain toisen lämmöstä omaa reittään vasten. Latinon silmät tuijottivat taksin ikkunasta avautuvaa pimeyttä, ajatukset harhaillen siinä, miten erilainen matka olisi ollut, jos hän olisi ollut aidosti sinkku.
Brunette maksoi taksimatkan, muistaen Robertin maksaneen Lapin taksin viimeksi. He selvisivät ilman kaatumisia hotellin aulaan ja Sarah valui toisen selästä alas hotellin lattialle.

"Thank you", latino totesi hymyillen, painaen hissin kutsunappia kynnellään.
"'s only fair. Someone nicked your shoes. I would be pissed, but defs less pissed if someone carried me 'round", Robert vastasi seuraten hissin kerrosmittaria. Sarah virnisti väsyneesti ja asteli vähemmän arvokkaasti avautuneista hissin ovista sisään. Robertin kehon painaessa hänet hissin kylmää seinää vasten, latinon keho kohahti ilman varoituksia. Sarahin piti keskittää viimeiset järjenrippeensä pitääkseen huulensa erossa toisen liian lähellä olevista huulista.

"We're stayin' at another place. Should've told the driver to wait", Robertin ääni rikkoi hiljaisuuden, jonka aikana Sarah yritti olla menettämättä järkeään.
"Mmh", epämääräinen ynähdys karkasi naisen huulilta tämän miettiessä oliko kokonaisten lauseiden muodostaminen täysin mahdotonta.
Kilahdusta seurannut mekaaninen ääni kertoi hissin saapuneen oikeaan kerrokseen. Antamatta ajatustensa kulkea täysin järkevästi, Sarah huomasi kietovansa sormensa toisen sormien lomaan.
"I wouldn't mind if you slept here tonight", latinon ääni kuulosti epävakaalta. Sarah näki, kuinka Robert nielaisi.

"Is that in the rules?" toisen ääni oli kevyt.
"Mm, I don't think that's such a great idea."

Sarah huokaisi syvään ja nojasi hetken otsallaan Robertin olkapäätä vasten. Kaikki tuntui sumealta, vain toisen tuoksu oluen ja partaveden keskellä tuntui tärkeältä.
"Just sleeping, dummy. I'm not that desperate", latino vastasi vetäytyen sitten kauemmaksi seuralaisestaan. Katse liukui arvioivasti Robertin kehoa pitkin.

"But if you're sure you can't keep your fingers off.."
Meripihkan väriset silmät pysähtyivät haastavasti toisen sinisiin silmiin.
"I can't blame you. I know I look divine and all", Sarah lisäsi ja virnisti leveästi, levittäen humalaisen hölmönä käsiään korkealle ilmaan toisen edessä. Robert nojautui hotellin seinää vasten.
"You know, if it was just that..."
"I can escort your divine self into the room, then I'll fuck off?"
"Sounds good", Sarah vastasi huokaisten syvään. Latino otti uudemman kerran kiinni Robertin kädestä ja askelsi paljain varpain käytävän kokolattiamattoa pitkin. Matka tuntui pitkältä, mutta loppui silti liian nopeasti. Sarah kaivoi taskustaan avainkortin ja avasi huoneensa oven verkkaisesti.

Latino tuijotti Robertin sormia, joiden vaalea iho tuntui kovin pehmeältä, seisten puoliksi huoneen sisällä. Meripihkan väriset silmät nousivat katsomaan sinisiä silmiä, Sarah ei halunnut päästää toista siltikään lähtemään. Robertin peukalon liike hänen kämmenselkäänsä vasten sai kylmät väreet liikkeelle.

"Well", britti totesi vaikean oloisena ja astui askeleen taaemmas. Käsien ote irtosi ja kummankin kädet hapuilivat oikeaa asentoaan.
"Goodbye, Sarah Reyes."

Sarah huokaisi katkonaisesti, purren alahuultaan. Latinosta tuntui, että suonissa kiertävä veri kiehuisi kohta, eikä ajatukset tuntuneet kulkevan suoraa linjaa.

"You're sure you don't want to sleep here? I have a king-size bed and all. I'll promise to keep my hands to myself", Sarah kysyi nojaten päätään oviaukkoa vasten. Uneliaat silmät tuijottivat edelleen Robertin kasvoja.
"Just don't feel like being alone tonight."
Katse, jonka Sarah loi Robertiin oli ennen kaikkea anova, sillä toisen läheisyys oli ollut tervetullut häiriötekijä henkisen romahduksen ja kaiken ahdistuksen keskellä. Eikä hän olisi halunnut kohdata jälleen yhtä unetonta yötä yksin.

"Okay", Robert lopulta vastasi pehmeästi kuiskaten.
Sarah hymyili väsyneesti ja avasi oven kunnolla päästääkseen Robertin ohitseen. Latino käveli vessaan, suoritti pakolliset iltatoimensa mahdollisimman ripeästi ja vaihtoi juhlavaatteensa toppiin ja ruudullisiin flanellihousuihin.
Jännitys nipistellen mahanpohjassaan Sarah astui takaisin huoneen puolelle. Saatuaan juhlameikin pois kasvoiltaan, brunette tunsi olonsa kevyeksi.
"Well?" Robert kysyi kohottaen hartioitaan, kädet taskuissaan.

Sarah ei voinut olla ajattelematta kuinka helppoa tilanteen jatkaminen vääriä raiteita pitkin olisi. Se ei olisi vaatinut edes ponnisteluja, muutaman hyvin sijoitetun kosketuksen. Sen jälkeen kumpikaan ei olisi muistanut lupauksia säännöistä, jotka oli tehty pitämään heidät ystävinä.

"Well what?" latinon ääni oli epätasainen, vaikka tämä keskitti kaiken järkensä tilanteen pidättämiseksi.
Sarah lipui lähes huomaamatta sängyn vierelle, seisoen niin lähellä toista, että saattoi erottaa pienimmätkin yksityiskohdat Robertin silmistä.

"Now we sleep, remember?" Sarah kuiskasi, tuijottaen sinisiä silmiä, purren alahuultaan pitääkseen ajatuksensa pelissä.

"Okay."

Robertin istuessa pehmeälle sängylle, Sarah näki jo mielessään seuraavan liikkeensä, mutta pakotti jalkansa kiertämään sängyn toiselle puolelle. Lämmin untuvapeitto tuntui turvalliselta latinon nojautuessa patjaa vasten ja nostaen peiton päälleen. Kiharat hiukset asettuivat valkoiselle tyynyliinalle sotkuisina. Sarah tarkkaili Robertin eleitä, ylianalysoiden niistä jokaisen liikkeen. Toinen kävi varovan näköisesti makaamaan selälleen sängylle.
Sarah hengitti vain hädin tuskin, humalaiset ajatukset seurauksien välittämättä jättämisestä täyttivät latinon pään. Siirtyen kyljelleen, kasvot kohti Robertia, meripihkan väriset silmät seurasivat toisen kasvojen linjoja hämärässä. Sarah makasi pitkään hiljaa, paikallaan, kunnes siirsi kättään eteenpäin sen verran, että tunsi toisen pikkurillin etusormensa vieressä. Latino kietoi sormensa toisen sormen lomaan ja huokaisi syvään.

"Hyvää yötä, Robert", Sarah kuiskasi sulkien silmänsä samalla.
"What the fuck are we doing", Robert kuiskasi vastaukseksi.
"Nothing. Just close your eyes, let me just have this one night of comfort", Sarah ynähti.
Lupaa kysymättä latino siirtyi lähemmäs, lakanoiden kahistessa heidän ympärillään. Sarah asetti päänsä Robertin olkapäälle ja kietoi ylemmän kätensä toisen vatsan ympärille.
Latinon silmät pysyivät kiinni, kun tämä tunsi kehonsa rentoutuvan pitkästä aikaa täysin. Hän ei jaksanut murehtia tilanteen vääryyttä sillä hetkellä.
Uni lipui Sarahin tajuntaan varkain, eikä latino herännyt kertaakaan koko yönä.

17.05.2019

Thomas harppoi joka toisen askelman yli musiikin volyymin käydessä yhä kovemmaksi ja kovemmaksi. Britti halusi nopeasti muiden ihmisten sekaan. Äänen paljouteen ja alkoholin tuomaan sekavuuteen, jossa ei voinut ylianalysoida omia fiiliksiään tai ajatuksiaan vahingossakaan.

Uudehko baari oli avattu vain jokunen viikko takaperin. Kahteen kerrokseen pystytetty kapakka-disco-systeemi oli päällisin puolin onnistunut. Alakertaan jäivät plus nelikymppiset elämäänsä kyllästyneet viikonloppualkoholistit ja yläkertaan ryntäsivät kaikki sitä nuoremmat ja nuorenmieliset.
“Kossukola, äläkä säästele viinassa”, Thomas huusi melun yli baarimikolle. Tumma baaritiski heijasti ylläolevien spottivalojen jokaisen valonlähteen saaden Thomaksen siristämään hieman silmiään.
“Kaheksan euroo”, mikko huusi takaisin asettaen lasin pöydälle Thomaksen eteen.
“Ryöstöä...”, mies kuiskasi itselleen, eikä baarimikko edes vaivaantunut kysymään, mitä toinen oli juuri sanonut.

Lähimaksu suoritti laskun leikiten ja Thomas juoma kädessään lipui ja töni itsensä muiden ihmisten ja seurueiden ohi baarin toiselle seinustalle, johon oli asetettu kapea pöytä ja sen viereen toinen toistaan kiiltävämpiä baarijakkaroita. Valkoinen kauluspaita oli kuin majakan valo pimeässä discossa. Vaikka valoja oli enemmän kuin tarpeeksi, niiden heiluessa ja välkkyessä, ei siltikään saanut kohdistettua katsettaan tarpeeksi edessä oleviin nopeasti liikkuviin ihmishahmoihin.

Useamman viskin ja shotin voimalla latino tunsi pystyvänsä tanssimaan vaikka maailmanloppuun saakka. Valkoinen, ihonmyötäinen mekko nuoli naisen kurveja, houkuttaen tämän ympärille ihmisiä, jotka eivät siihen kuuluneet. Yksikään miehistä ei päässyt iholle, siitä Sarah piti huolen, vaikka muuten ei juurikaan välittänyt ketä tanssilattialla oli hänen lisäkseen.

Välkkyvien valojen keskellä ajatukset Thomaksesta, ajatukset Robertista ja kaikesta muusta saivat valua latinon päästä tämän kurveja pitkin lattialle. Musiikin tahtiin hukuttautuminen toi tietynlaista tyhjyyttä Sarahin mieleen, eikä tämä pian muistanut miten päin helvettiä hänen elämänsä olikaan.

Thomas silmäili katseellaan ihmisiä baarin seinustoilla, deejiitä kopissaan sekä tanssivia hahmoja. Yksi heistä kiinnitti miehen huomion. Tummat laineet heiluivat vieraan naisen hartioilla ja vartalo liikkui sulavasti musiikin tahdissa.
Mies joi lasinsa vähän liiankin nopeasti tyhjäksi ja määrätietoisin askelin saavutti pian tanssivan naisen.

Britti laski kätensä tuntemattoman naisen lantiolle ja hellästi veti tämän itseensä. Pian siniset silmät kohtasivat Thomaksen katseen yllättyneinä, mutta nainen ei perääntynyt. Thomas mukaili naisen liikkeitä ja antautui itsekin musiikille. Painaen kasvonsa naisen hiusten sekaan, vieras tuoksu täytti miehen keuhkot.

Sarah ei tiennyt mikä kiinnitti tämän huomion lyhyen matkan päähän tanssilattialla. Puoliksi suljettujen luomien takaa se katsoi vain ohimennen ensin kaksikkoa, jotka tanssivat kiinni toisissaan. Jostain syystä latinon silmät pysähtyivät uudelleen tummahiuksisen naisen kohdalle. Humalansakin keskellä Sarah tajusi miksi, tunnisti naisen hiuksiin sotkeutuneen ihmisen vaikka unissaan.

Latino horjahti taaksepäin, törmäsi tanssivaan pariskuntaan ja loi kaksikkoon pelonsekaisen pahoittelevan ilmeen.
“Perdóneme”, Sarah älähti ja nielaisi. Horjuvin askelin latino selvisi baaritiskille ja nojasi siihen hengästyneenä.
“Hei, sä näytät siltä, että tarviit tätä enemmän, kuin mä”, naisen vieressä ollut vaaleaverikkö totesi hymyillen. Sarah tuijotti vuoronperään tarjottua tuoppia ja vierasta miestä.
“Ei kiitos, mä otan mieluummin puhtaan juoman tiskiltä”, latino vastasi ja viittoi baarimikolle.
“Auts. Ei olla taidettu koskaan ennen leimata saalistajaksi ihan näin nopeasti”, mies vastasi hörähtäen.
“Sori, en mä pahalla. Mä olen baarimikko itse, mä en saa olla tyhmä”, Sarah sanoi ja antoi miehelle pahoittelevan hymynpuolikkaan.

Tanssilattialla kuulunut älähdys oli kiinnittänyt Thomaksen huomion, mutta mies ei ollut nähnyt ketään edes vähän säikähtäneen näköistä henkilöä lähimainkaan. Kaikki miehen ympärillä olevat ihmiset olivat uppoutuneet hetkeen täysin sydämin. Paitsi mies itse.
Sanaakaan sanomatta mies päästi naisesta edessään irti ja perääntyi pois muotojen ja basson keskeltä.

Tiskillä oli enemmän ihmisiä kuin vajaa puoli tuntia sitten Thomaksen saavuttua baariin. Kuitenkin kahden naisen luona oli enemmän tilaa, ja Thomas änkesi näiden väliin. Kaksikko ei laittanut pahakseen, joten he tuskin tunsivat toisiaan tai olleet yrittäneet pitää mitään sosiaalista toimintaa yllä.

Baarimikko jätti Thomaksen eteen uuden kossukolan, jonka mies maksoi mukisematta. Tämä nosti lasin huulilleen, jäätyen kuitenkin sillä sekunnilla paikoilleen. Tuttu ääni kantautui miehen korviin kaiken musiikin yli. Mitä Sarah teki täällä? Tyhmä kysymys, mutta pakollinen. Thomas haki katseellaan tuttuja kasvoja, muttei nähnyt latinaa. Britti tunsi pienen pettymyksen rinnassaan, mutta muistutti pian itseään siitä, miksei kaksikko pitänyt yhtä enää.

Sarah ei jatkanut keskustelua vieressään olevan miehen kanssa sen pidemmälle. Hänellä oli ihan tarpeeksi kädet täynnä kahden brittipojan kanssa, joiden suhdesotkut olivat niin sekaisin, ettei nainen tiennyt enää mikä lanka liittyi mihinkin asiaan.
Baaritiskiin puoliksi nojaten Sarah antoi oluen tuoda itselleen jälleen tyynemmän olotilan. Hän pystyisi selviämään yhdestä baari-illasta mahdollisesti entisen avopuolisonsa kanssa samassa tilassa, kunhan ei törmäisi toiseen ainakaan tahallaan.

Latino suuntasi takaisin tanssilattialle, sillä se oli tarpeeksi täynnä väkeä, että sinne saattoi hävitä huomaamattomasti. ‘

Valkoinen mekko kiinnitti vihdoin Thomaksen huomion. Mies oli löytänyt etsimänsä. Oikeastaan henkilön, jota ei ollut etsinyt, mutta halusi kuitenkin nähdä ja tietää kaiken olevan naisella hyvin. Vaikka välirikko ei ollut kaikista sopuisin tai helpoin, se ei tarkoittanut Thomakselle sitä, että miehen pitäisi unohtaa nainen ja tunteet tätä kohtaan kokonaan.

Mies vastusti halua lähteä naisen perään. Britti kuitenkin ikävöi naista, vaikkei halunnutkaan myöntää sitä mielellään itselleen. Vielä vähemmän kenellekään muulle. Ehkä tällä oli kuitenkin oikeus. Olihan Thomas ollut aikeissa kosia Sarahia.
“Fuck it.” Kaataen jo toisen kossukolan liian nopeasti tuulen suojaan, tyhjä lasi kumahti takaisin baaritiskille, jääden siihen yksin Thomaksen ottaessa jalat alleen.

Sarah sulki silmänsä ja nosti kätensä ilmaan muiden tanssijoiden kanssa. Suljettujen luomien takana vaihteli kuvat Thomaksesta ja Robertista, tunteista, joita molempien miesten läsnäolo hänessä herätti. Latino yritti olla uppoutumasta liialti ajatuksiinsa, sillä juuri niitä pakoilemaan hän oli baariin tullut. Pettymystä, yksinäisyyttä ja kaikkea siltä väliltä.  

Thomas oli saavuttanut Sarahin tanssilattialla ja empi pitkään, uskaltaisiko näyttäytyä naiselle. Mies veti syvään henkeä, laski viiteen, pyyhki hiet kämmenistään takataskuihinsa ja laski kätensä Sarahin lantiolle. Thomas oli toisen selän takana, joten ei uskonut naisen kiinnittävän tähän paljoa huomiota, olihan baarissa muitakin koskettelijoita ja lähmijöitä.
“We need to talk”, Thomas oli nojautunut naisen korvanjuureen ja puhunut pehmeällä äänellä. Mies toivoi, ettei saisi mojovaa ylävitosta keskelle poskeaan.

Sarah oli todella lähellä poistamassa lantiolleen ilmestyneitä käsiä iholtaan, kun tuttu tuoksu täytti naisen keuhkot. Lämmin henkäys korvassa sai kylmät väreet kulkemaan pitkin latinon selkärankaa. Sarah ei halunnut ajatella enää, hän oli korviaan myöten täynnä häpeää ja vääriä valintoja.
Brunette nojasi kiinni selkänsä takana olevaan brittiin, otti tämän käsistä kiinni ja kietoi ne ympärilleen.
“Not now”, Sarah vastasi hädin tuskin Thomaksen korviin kantautuvalla äänellä. Suljettujen silmiensä takaa nainen keinui hitaasti brittiä vasten, nojaten päällään tämän olkaa vasten, kädet edelleen puristaen Thomaksen käsivarsia lähes epätoivoisesti.

Hetken ajan Sarah unohti kaiken muun ympäriltään, riidat, epävarmuudet, sormuksen, ihan jokaisen vihasta syljetyn sanan. Thomas veti Sarahia lähemmäs itseään, mikäli se oli edes mahdollista. Mies halusi perua jokaisen väärän teon molempien listoilta ja jatkaa siitä, mistä eteenpäin asiat olivat lähteneet alamäkeen.
“Sarah… Seriously...”, Thomaksen ääni oli anova, alistunut sekä epätoivoinen. Kaikkea sitä, mitä britti inhosi luonteenpiirteissä sekä olemuksessa. Vaikka mies olisi kuinka halunnut jäädä siihen hetkeen latinan kanssa, Thomas pakottautui irti Sarahista, otti askeleen jos toisenkin taaksepäin ja jäi seuraamaan Sarahin päätöstä.

Jos nainen lähtisi miehen mukana hiljaisempaan paikkaan, ehkä kaikessa olisi vielä jotain toivoa ja pelastettavaa. Jos ei, viimeistään silloin Thomas tiesi naisen tehneen päätöksensä.

Sarah kääntyi ympäri, puri alahuultaan ja katsoi vaaleita silmiä klubin välkähtävien valojen keskellä. Latino halusi seurata Thomasta, mutta ei tiennyt motiivejaan varmaksi, liian monet nautitut alkoholiannokset olivat sumentaneet jo muutenkin sotkuisia ajatuksia.
“Why can’t I just have this second?” Sarah mumahti, mutta lähti sitten seuraamaan Thomasta syrjempään. Hänellä ei olisi tarjota miehelle vastauksia, mutta käveli silti kuin huumattuna toisen perässä baarin nurkkaan. Latino nojautui seinään ja huokaisi syvään, laskien sitten katseensa Thomaksen silmiin.
“Yeah?”
Thomas tiesi olevansa liian lähellä Sarahia nojautuessa seinään naisen viereen. Ympärillä pauhaava musiikki kuitenkin teki tilanteesta haastavamman ja Thomas pelkäsi menettävänsä itsehillintänsä ennemmin tai myöhemmin.
“I just...”, mies aloitti kuitenkin sulkien suunsa. Thomas veti keuhkonsa täyteen naisesta lähtevää tuttua tuoksua ennen kuin jatkoi. “I just need to know if you’re alright...”

Kaikki naiseen liittyvät asiat olivat olleet pitkään epäselviä kohtia Thomaksen elämässä ja hiljalleen mies halusi saada vastauksia ja selvyyttä. Oliko heillä enää tulevaisuutta? Oliko Sarah siirtynyt jo elämässään eteenpäin, mahdollisesti tämän toisen miehen kanssa? Vai oliko kaikki kuitenkin vielä korjattavissa…
Latino tuijotti vaaleita silmiä ja mietti miten pienen nojautumisen päässä britin huulet olivat. Sarah värähti miehen käyttämästä alright-sanasta, sillä se toi välittömästi Robertin mieleen.

“Well, I’m not. Suppose that makes any difference, since no one can make all that has happened disappear.”
Latino huokaisi syvään ja tavoitteli Thomaksen sormet omiensa lomaan liu’uttaen kätensä toisen viereen seinää pitkin.
“You?”
“Obviously no, I’m not...”, Thomas vastasi ja tiukensi otettaan Sarahin kädestä. Vaikka mies oli pitänyt naisen kättä omassaan lukemattomia kertoja, se ei tuntunut enää samalta. Britti vilkaisi yhteen punoutuneita sormia, kunnes nosti katseensa takaisin Sarahiin.
“I’ve missed you like hell. But...”, Thomas ei halunnut sanoa ääneen toisen miehen nimeä, tai miten muutenkaan tuoda esille kolmatta osapuolta, jolla oli valitettavan suuri osa kaksikon erilleen ajautumisessa.
“But it’ll never be the same again. I know”, Sarah lopetti toisen aloittaman lauseen.

“I can’t keep doing this, Thomas. I’m a fucking disaster, even breathing feels like burning inside out.”
Sarah puri alahuultaan, nojasi lähemmäs ja painoi huulensa britin huulille, vetäytyen kuitenkin liian nopeasti kauemmaksi. Miksi kaiken piti olla niin vaikeaa?
Thomas yllättyi Sarahin liikkeestä ja päästi irti toisen kädestä.
“You know.. We can’t”, mies hengähti ja laski katseensa kiiltävään lattiaan. “Not after… I mean I’m not… I don’t know… I just can’t keep the thought of you and him out of my mind.” Thomas olisi halunnut puhua mieluummin vaikka auringonkukista taikka rikkaruohoista. Mutta ei tästä toisesta miehestä.
“All I want to know is, if we’re done?” Kaikki tuntui lopulliselta. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Thomas oli laittanut yhteisen asunnon ulko-oven kiinni, istunut autoonsa ja ajanut pois. Jättäen Sarahin kaksistaan kihlasormuksen kanssa.

“Just like I can’t stop seeing you with her”, Sarah vastasi tuntien olonsa liian kevyeksi kaikesta. Kaikki tuntui kieppuvan hallitsemattomasti naisen ympärillä, eikä tämä saanut otetta mistään.
“You tell me. Can one love a person and still not know how to be with them anymore? Will this ever go away, or are we just going to go around and around, hurting one another a bit more every round?”

“Do you want to break up?”
Sarah nieli kyyneleitä, joita ei enää jaksanut vuodattaa.
“No”, Thomas vastasi liiankin nopeasti. “I mean I don’t think I want to...”, mies yritti muodostaa selkeitä lauseita, jotta itsekin ymmärtäisi mitä oikein sanoi. “Do you?” Birtti toivoi sen olevan turha kysymys. Hän halusi olla varma siitä, mitä nainen vastaisi, ennen kuin toinen ehtisi edes avata suutaan. Thomas ei suostunut ottamaan vastaan myöntävää vastausta. Kuitenkin ajatukset hänen omasta heikkoudestaan ja pelosta päästää toinen irti nousivat pinnalle.

Sen sijaan, että Sarah luuli saavansa vihdoin varman vastauksen Thomakselta, tämä joutui jälleen kerran pettymään. Tuskastunut huokaisu karkasi latinon huulilta.
“Some days yes. Most days no. Is it fair though, for any of us? To go back and forth not knowing what will happen.”
Sarah tuijotti toisen silmiä, yritti pitää kynsin hampain kiinni rakkaudesta ja kaikesta hyvästä, todeten jälleen kerran, ettei se silti peittänyt alleen ahdistusta.
“Will love be enough?” naisen ääni oli lähes pelkkä kuiskaus ja latino astui puolikkaan askeleen kauemmas Thomaksesta, kietoen käsivartensa ympärilleen.
“And still all I want to do is kiss you and make you take me home with you. How sad is that?”
“Not at all.” Thomas harmistui toisen perääntymisestä, vaikka itse oli juuri äsken tehnyt samoin. “I want to take you home. To our home.”

Viimeisimmän kohtaamisen jälkeen, britti oli punkannut veljensä luona vielä muutaman yön, kunnes oli kerännyt tavaransa tämän asunnosta ja ajanut tutun rivitalon pihaan. Asunto oli ollut pimeänä eikä Sarahin autoa näkynyt pihalla. Niimpä mies oli muuttanut takaisin kaksikon yhteiseen kotiin yksin. Eikä se ollut tuntunut samalta. Ja tietenkin mies oli penkonut jokaisen kolon ja kaapin perimmän nurkan etsiessään kilhasormusta, jota ei kuitenkaan löytynyt.
“That reminds me… Did you throw it away?” Thomas katsahti naiseen peläten pahinta. Toivottavasti nainen oli edes pantannut sormuksen, tai myynyt sen hyvään hintaan.

Kylmä aalto pyyhkäisi Sarahin ylitse Thomaksen puhuessa siitä. Naisen ei tarvinnut täsmentää kysymyksillä, meripihkan väriset silmät laskeutuivat hetkeksi lattiantasalle tämän vetäessä terävästi henkeä.
Nostaessaan katseensa takaisin brittiin, Sarah pudisti päätään aavistuksen.
“I took it with me. Do you want it back?”
Thomas huokaisi lähes huomaamatta helpotuksesta.
“No, of course not… It’s yours. If you want it...”, Thomaksen huulilla käväisi puolittainen hymy. Helpotus nosti päätään miehen sisäistäessä naisen sanat. Sarah oli pitänyt sormuksen. Pitänyt sitä itsellään tallessa siitä lähtien, kun mies oli siitä kertonut latinalle. “I thought you’d like it...”, mies hymähti, tällä kertaa hymyn jäädessä pidemmäksi aikaa nuoren huulille.

Sarah hymyili väsyneesti, hymy ei kuitenkaan viipynyt naisen kasvoilla. Tämä oli se elokuvien loppukohtaus, jossa Thomas polvistuisi ja kysyisi häneltä oikeasti, että haluaisiko hän naimisiin. Hän sanoisi kyllä ja kaikki järjestyisi täydellisesti.
Latino tiesi liian hyvin, että elämä ei noudattanut käsikirjoituksia.
"It was beautiful, but you know I can't wear it", Sarah kertoi tuntien todellisuuden paiskautuvan kasvoilleen voimalla.
"It's all too much right now. Neither of us know for sure if we're going to make it out of this shit hole."

“Kind of sounds like you don’t want to...”, Thomas möläytti enempää miettimättä. Sanat voisivat koitua miehen kohtaloksi tänä iltana ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Miksi britti oli nyt niin varomaton sanojensa kanssa? Thomas tiesi kyllä miksi. Sarahilla oli ollut aina vaikutus miehen ajatuksen juoksuun. Tai sen hitauteen ja olemattomuuteen, hyvässä ja pahassa selkeästi.
“But please, tell me one thing.. Why did you do it? Why you kissed him. Seriously. No bull shitting.”

End of part one.

Part two.

Sarah tunsi jälleen karvaan pettymyksen läikähtävän sisällään Thomaksen sanojen myötä. Toisen kysymys sai latinon tuijottamaan vaaleita silmiä, yrittäen lähes pakokauhun vallassa miettiä vastausta. Ongelmana oli tietenkin se, ettei Sarah itsekään tiennyt viikkojen itsetutkinnan jälkeenkään vastausta.

"Because I wanted to", nainen vihdoin vastasi pitäen vakavat kasvonsa Thomaksen kasvoja kohti.
"Not exactly the way I want to kiss you, but still. I haven't done it since, though. Not even..", Sarahin ääni murtui ja katse tippui lattiaan, kun tämä ajatteli finaalipäivän yötä. Sitä, kuinka Robertin keho oli painanut hänet hotellin hissiä vasten ja latino oli halunnut suudella toista uudelleen. Sitä, kuinka huonojen päätöstensä kanssa nainen oli nukahtanut toisen kainaloon.

"Not even when I had every chance to do so", Sarah lopetti lauseen nostaen väkisin katseensa ylös kohdatakseen Thomaksen kasvot.
“And I was hoping to hear something like ‘your lips are the only pair I want to kiss’ or something. I don’t know. But I’ll take what I can get”, mies hymähti ja pakotti puolittaisen hymyn huulilleen.
"You asked for honesty and honesty is what you get", Sarah keskeytti.
“I know. I just didn’t expect it to hurt this bad.” Thomas laski katseensa takaisin käsiinsä ja mietti, miten voisi pelastaa itsensä tästä tilanteesta. Tai siitä, mihin jokainen sana lisää oli kaksikkoa viemässä.

Hitaasti mies nosti katseensa lattiasta takaisin Sarahiin. Britti varoen otti ne puuttuvat askeleet naisen eteen ja katsoi tätä syvälle silmiin. Miehen kasvot olivat vain senttien päästä Sarahista ja pauhaavan musiikin yli Thomas kuuli Sarahin hengityksen ja tunsi sen omalla ihollaan.
“Believe me. I really, really want to kiss you. Take you here and now. But I won't.”
Sarah hengitti vain hädin tuskin. Thomaksen välitön läheisyys sai latinon riisumaan kaikki muurit, joita oli huomaamattaan pystyttänyt heidän välilleen.

"Why?" kysymys oli hädin tuskin kuiskaus, kun meripihkan väriset silmät tuijottivat ylöspäin Thomaksen kasvoja.
“I’m not gonna do anything I might regret, or you might. I love you, I really do, but I don’t want to hurt you. Not again.” Thomas nosti kätensä ja siveli etusormellaan naisen poskipäätä. Iho oli kuuma, pehmeä ja niin tuttu.

"I'll hurt anyway", Sarah henkäisi sulkien silmänsä ja painaen kasvojaan tuttuja sormia vasten. Naisen käsi nousi lupaa pyytämättä, kosketti höyhenen kevyesti britin kylkeä siitä, mistä kylkiluut loppuivat. Sarah avasi silmänsä ja katsoi Thomasta silmiin antaen kaiken tuntemansa himon näkyä niiden katseesta. Se oli ainoa myönteinen asia, jonka Thomas tarvitsi.

Mies kuroi lopunkin välimatkan kiinni ja painoi huulensa Sarahin huuliin kiinni. Tutut tunteet ja tuntemukset valtasivat britin mielen. Vaikka kuinka  suuttumus toista, vierasta miestä kohtaan nousivat, ne eivät saaneet valtaa. Thomas halusi pitää Sarahin lähellään, itsellään. Britti kiersi käsivartensa naisen selän taakse ja veti latinan kiinni itseensä. Edellisestä kerrasta, kun Thomas oli koskettanut naista millään tavalla, oli ihan liian kauan.

Sarah tunsi polviensa notkahtavan vaarallisesti ja kietoi kätensä Thomaksen tutun niskan taakse. Sormet puristivat britin hiuksia, kun tämä nojautui vielä lähemmäs toista. Latino tiesi, että se oli vaarallista, ettei hänen olisi kannattanut ruveta siihen leikkiin, mutta kaipuu toisen iholle vei järjen mennessään. Siinä hetkessä Sarah antoi itsensä unohtaa kaiken ja keskittyi vain Thomakseen, jonka tuoksu tuntui lähes huumaavan latinon.

Kaikki ne syyt, joiden takia kaksikko oli päätynyt tähän tilanteeseen poukkoilivat Thomaksen mielessä. Eikä yksikään niistä ollut kaksikon puolella positiivisessa mielessä. Britti vetäytyi yhtäkkiä askeleen taaksepäin jättäen Sarahin hämmentyneenä ilman kosketustaan.
“This is not a good idea, in any way. We both know that...”, Thomas henkäisi ja haroi hiuksiaan molemmin käsin.

Sarah haukkoi happea keuhkoihinsa, jotka tuntuivat repeävän liitoksistaan. Naisen katse tuijotti villinä ensin Thomasta, mutta laski sitten tämän käsiin. Kaikki tuntui niin väärältä ja niin oikealta samaan aikaan.
"Yeah", latino hengähti nojaten takanaan olevaan seinään. Sarah tiesi, että jos olisi ollut viisas, hän olisi vain unohtanut Robertin ja jatkanut onnellista elämäänsä Thomaksen kanssa. Miksi hän oli päästänyt Robertin niin ihonsa alle? Mitä hän edes odotti saavansa tältä?
Sarah ei osannut vastata kysymyksiinsä vieläkään
"I'm sorry", nainen lausahti värähtäen ja lähti kävelemään kohti baaritiskiä. Hän tarvitsisi vettä ja kipeästi.

Enempää miettimättä Thomas lähti naisen perään ja kirosi omat mielitekonsa ja mielensä alimpaan Helvettiin. Hän tiesi tehneensä väärin käydessä emotionaalisesti haavoittuneen ja rikkinäisen naisen päälle. Kuitenkaan naisen reaktio miehen tekoon ei varsinaisesti ollut kielteinen.

Thomas nojautui baaritiskiin Sarahin saadessa lasin eteensä.
“Please tell me that’s water”, mies kysyi säikähtäen naisen mahdollisesti täynnä alkoholia olevaa lasia.
“No, they serve raw booze in pints now”, Sarah vastasi naurahtaen, nautittuaan ensin puolet lasissa olleesta vedestä. Nainen huokaisi syvään ja hukutti kasvonsa tiskiä vasten nojaaviin käsiinsä. What the fuck are we doing, Robertin sanat kaikuivat latinon mielessä.
“Can you tell me one thing”, Thomas antoi päänsä pudota käsiensä varaan samalla tavalla kuin Sarah oli juuri tehnyt. “What the fuck are we doing?”
Sarah värähti, kun naisen kehoon laskeutui viileys, joka tuntui polttavalta. Oliko Thomas lukenut hänen ajatuksensa?

Latino kallisti päätään sen verran, että näki Thomaksen kasvot.
“Nothing”, Sarah toisti Robertille antamansa vastauksen. Tilanne tuntui utopistiselta, se sai jo ennestään sotkuiset ajatukset vielä lisää solmuun.
“Nothing?”, Thomas vastasi ja nosti päänsä nähdäkseen Sarahin paremmin. Naisen kasvot olivat miestä kohden, vakavana ja hieman surullisen näköisenä. “Then why are we here?” Thomasta itseään turhautti tilanteen epävarmuus ja sekavuus.

Olisko ollut parempi vain antaa naisen olla? Jättää toinen täysin rauhaan ja ehkä mahdollisesti joskus pyytää puhumaan asiat selkeiksi. Päästää toisesta irti. Laittaa lusikat kirjaimellisesti jakoon ja jatkaa elämäänsä tahoillaan.
“I fucking don’t know!” Sarah älähti ponnistaen voimalla takaisin pystyasentoon tiskiltä. Liikkeen myötä naisen humalainen mieli seurasi hitaammin perässä ja hetken latino ei nähnyt mitään, polvien notkahtaessa vaarallisesti. Sarah otti tukea tiskin reunasta ja sai näkönsä takaisin.
“I’m a fucking mess and I don’t know what I’m doing with my life! I want you back so bad, but then I remember everything, that’s happened and I’m not sure anymore. You kissed someone else. I kissed someone else. We broke up and you gave me an engagement ring. There are a million things going on in my head and I haven’t slept for so long I’ve forgot how to really rest.”
Sarah nieli kyyneleet takaisin silmistään ja puri alahuultaan. Latinon katse tuijotti Thomaksen silmiä ja laski sitten baaritiskiin.
“I know I’m supposed to know what I want. I know I’m supposed to be able to make up my mind, but I can’t. I love you, but I like…” Sarahin ääni hiipui, kun tämä tajusi seuraavat sanansa. Se tuntui humahtavan naisen kehon lävitse, kuin polttava öljy.
“I like him too, even though I know I shouldn't. And it’s not fair for anyone that I would just try to fix everything with you while having even a small thought of him inside my head.”
Sarah itki jälleen, tunsi kyynelten poltteen ihollaan ja hengitti katkonaisesti.

“There’s no one that can tell me what to do and I’m so fucking lost and lonely, that I can’t even breath anymore.”
Thomasta sattui nähdä Sarah siinä tilassa, mutta yhtä lailla miestä sattui kuulla hänen rakkaansa lähes haikailevan toisen perään.
“I'm a little offended to be honest. You thought our relationship, our love, is something you can sacrifice?” Thomas tuhahti pilke inhoa äänessään. Mies suoristi selkänsä ja kääntyi täysin Sarahia päin. “Something to give up just so you can maybe have something with him? Maybe! All I wanted was you. Still is. But… I’m not ready to share you with some other man. Never. That’s not me. Never will be.”

Thomas otti askeleen taaksepäin naisesta. Miehen olo oli pudonnut kilometritolkulla alaspäin henkisellä tasolla ja Thomasta oksetti. Ensimmäistä kertaa ikinä mies aidosti halusi pois Sarahin luota.
“Just let me know, when you make up your mind. ‘Cos you have to know, what I want.”
Sarah tunsi sisuskalujensa käpertyvän pieneksi, olemattomaksi mytyksi sisällään ja toivoi, että olisi voinut tehdä itsekin niin. Thomaksen totuus satutti tavalla, johon Sarah oli jo viimeaikoina tottunut. Nainen ei ymmärtänyt miksi oli valmis uhraamaan kaiken Robertin vuoksi. Eikä myöskään tiennyt oliko uhraamassa kaikkea oikeasti Robertin vuoksi. Oliko heidän suhteensa rakoillut jo ennen kaikkea sitä, oliko hän kyseenalaistanut suhteen oikeellisuuden jo ennen Robertia?
Sarah ei osannut olla parisuhteessa, hän mieluummin särki miesten sydämet jo ensimmäisen yön jälkeen, jotta ei joutuisi itse kärsimään. Thomas oli kuitenkin näyttänyt toisen tien, oli opettanut hänelle niin paljon.

Kuvat hämyisestä baarista ja Thomaksesta, jonka kasvojen edessä oli toinen nainen, nousivat Sarahin edessä. Thomaksesta nojautumassa vieraan naisen hiuksiin ja Thomaksesta katsomassa häntä pelkkää vihaa silmissään.
Vaikka hän valitsisi Thomaksen, olisivatko he enää onnellisia yhdessä? Tuhoaisiko katkeruus kaiken joka tapauksessa?

“All I know is how to hurt people”, Sarah huokaisi voimattomana.
“Then in all honesty, tell me something. Why did you flirt with her? I saw you smiling, looking, talking and then kissing. Why did you do it?”
Thomas katsoi epäuskoisena Sarahia.
“I didn’t kiss her. That’s what I’ve been trying to tell you.” Thomas huokaisi ja otti puuttuvan askeleen takaisin tiskin viereen nojautuen siihen molempien käsien varaan.
“She kissed me. All I was doing was praying for you to come rescue me from her. I didn’t want to even touch her.”

Thomas kävi päässään sen illan tapahtumia. Miten nopeasti kaikki olikaan tapahtunut sen jälkeen, kun kutsumaton vieras oli istunut Sarahin paikalle loosiin. Puhunut Thomakselle kuin kenelle tahansa sinkulle ja yrittänyt saada tämän mukaan leikkiinsä. Thomas oli vain ollut kohtelias. Odottanut omaa naistaan paikalle pelastamaan tilanteen ja näyttämään vieraalle naiselle, että oli onnellinen ja rakastunut.

“I didn’t mean to hurt you. Never. Why would I? I wanted to marry you, wanted to start a new life with you. Argue about what we could watch on Netflix and talk literal nonsense in the middle of the night after one or two beers.” Thomas hymähti mielikuvalle kaksikosta sängyllä, nauraen toistensa jutuille.

“After all this, would you though?” Sarah kysyi yrittäen pitää itsensä järjissään humalan tehdessä työstä vielä vaikeampaa.
“That is all I wanted too, but then something changed. It was the small things first. How we stopped talking about those nonsense things. How those Netflix fights never came, as we were never home the same time. I needed your comfort and support and suddenly you had your hands full and mind elsewhere. I know I made mistakes too, but you have to believe me when I say - I didn’t want for any of this to happen. But it did, God how I wish it didn’t, but it did.”

Latino kosketti Thomasta varovasti olkavarteen. Peläten kaikkea, mitä kosketus saisi aikaan.
“I love you, Thomas, but that same love hurts so bad I can’t take it. I’m falling apart and I don’t know if I’m able to fix myself anymore.”
“Then don’t”, Thomas sanoi, katsahti Sarahiin ja astui pois toisen kosketusetäisyydeltä. “I can’t fix you either. Guess we’ll both stay broken and shattered from now on.” Miehen äänessä oli tietynlaista päättävyyttä.
“And there you go again. This was the time I needed you to stay. This is the moment, you leave again”, Sarah keskeytti toisen, painaen huulensa tiukasti yhteen, pitäen katseensa Thomaksen silmissä. Britti tuhahti, astui ihan liian lähelle Sarahin kasvoja ja tutki tämän silmiä vakavana.

“Did it cross your mind, that maybe, just maybe I needed you to stay. To talk. To tell me, what were you thinking at the time. That you were starting to have feelings for someone else. That kiss with that one random girl wasn’t intentional.” Thomas sylki sanoja suustaan sen minkä ehti. Miestä sattui ottaa vastaan naisen sanoja siitä, miten Sarah oli tarvinnut Thomasta, vaikka mies oli yhtä lailla tarvinnut oman naisensa, rakkaansa tukea ja turvaa. “But now I’m starting to believe, that maybe you did kiss him knowingly. Wanting to hurt us. Like you wanted to see, what it would do to us.”

“Yes, Thomas. While I kissed him drunk as hell, my first thoughts where ‘boy, this is going to be a good thing to rub at Thomas’ face’! Fucking hell, get your head out of your ass already.”
Sarah ei perääntynyt senttiäkään, vaikka tunsikin tukehtuvansa Thomaksen vihaan.
“And those feelings you talk about, I didn’t even know I had them before tonight, but boy am I glad you did.”

“Häiritseekö tämä nuorukainen teitä?” vieraan miehen ääni kysyi heidän viereltään terävällä äänellä, saaden Sarahin melkein vaistonvaraisesti kohottamaan nyrkkinsä. Latino sai pysäytettyä liikkeen vaivoin.
“Ei”, Sarah vastasi välittömästi.
“Pyytäisin teitä kuitenkin nyt poistumaan, aiheutatte liikaa hässäkkää”, portsari kertoi ja lähti tuuppimaan heitä molempia ulko-ovia kohden.

Silmiään pyöritellen Thomas poistui baarin portaita pitkin kohti ulko-ovia Sarahin perässä. Molemmat ottivat takkinsa narikasta ja vetivät ne päällensä. Thomas ei tiennyt, pitäisikö hänen vain poistua paikalta vähin äänin vai jäädä vielä naisen seuraksi. Päätään pudistellen ja itseään soimaten, mies kuitenkin päätti vielä kerran tökkiä nukkuvaa karhua kepillä.
"Maybe this has shown us both, what we really are. How incompatible we are."

Thomas otti ensimmäisen haparoivan askeleen kohti ovea ja laski kätensä sen kahvalle. Tilanne muistutti etäisesti rivitalossa tapahtuneita keskusteluja ja tekoja.
Sarah naurahti kuivasti ja saatuaan takkinsa päälleen, nainen työntyi ulko-ovista Thomaksen ohi ulos. Taksitolpalla odottava taksien jono kertoi, että baarin tyhjeneminen oli ajallisesti lähellä. Latino katsoi viileässä yöilmassa Thomasta, joka seisoi muutaman askeleen päässä.

“Let’s see about that”, Sarah henkäisi ja astui määrätietoisesti britin eteen. Korkokenkiensä ansiosta edes hieman miehen kanssa saman pituisena Sarahin oli helppo vetää Thomas suudelmaan. Se oli kaukana hellästä, kaukana tutusta ja turvallisesta suudelmasta. Sarah pitkitti suudelmaa niin kauan, kunnes ei enää pystynyt pidättämään hengitystään.
“I hate you”, latino henkäisi ja astui askeleen taaksepäin, haastaen Thomaksen seuraamaan perässään.

Thomas hieman hölmistyneenä Sarahin suudelmasta jäi katsomaan toisen perään, ottaen sitten ensimmäisen askeleen samaan suuntaan. Sarah jäi selkeästi odottamaan brittiä valkoisen Skodan oven viereen ja herrasmiehenä Thomas avasi naiselle oven. Latina istui mustalle nahkapenkille niin soljuvasti kuin osasi, saaden Thomaksen huulille puolittaisen hymyn.

Sen sijaan, että Thomas olisi istahtanut naisen viereen taksin takapenkille, mies antoi kuskille Sarahin isoäidin osoitteen ja sen jälkeen katsahti viimeisen kerran naiseen.
“I know.”
“No you don’t”, Sarah vastasi huokaisten syvään.
“What do you want me to do?” Thomas kysyi huvittuneena koko tilanteesta. Mies ei ollut kuvitellut villeimmissäkään ajatuksissaan päästävän naisensa yksin taksin kyydissä kotiin. “To come with you? We both know where that goes.”
“Yes”, Sarah vastasi miettimättä vastaustaan kahdesti.
“Noniin, nuoret. Päättäkääs jo...”, hermostuneen kuskin ääni kuului etupenkiltä.
“Damn… Fuck me”, Thomas henkäisi ja huitoi Sarahia siirtymään toiselle puolelle autoa.
“That’s the one thing I can do”, latino vastasi virnistäen, hiljensi kaiken järjen päästään ja upotti kyntensä Thomaksen niskaan painaessaan vaativan suudelman miehen huulille. Thomas veti Sarahin lähemmäs itseään ja taputti kahdesti vänkärin penkin päännojaa merkiksi kuskille.

Britti hymyili salaa toisen huulia vasten, tietäen, ettei tämäkään ilta päättyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ei Thomaksen tuurilla.
“Can you do one little thing?“ mies mutisi suudelmien lomasta Sarahille. Hän tiesi toiveensa olevan lähes mahdoton tilanteen huomioon ottaen. Kaikki kaksikon välillä tuntui roikkuvan ohuen rihman varassa. Yksikin virhe lisää ja kaikki olisi ohi. Lopullisesti.
“Anything”, Sarah henkäisi pysähtymättä pidemmäksi aikaa. Jos hän pysähtyisi, ajatukset saisivat naisen kiinni ja hän nukkuisi jälleen yhden unettoman yön yksin.
"Be mine." Thomas irtaantui naisen huulista ja asetti kätensä Sarahin poskille pitäen toisen kasvot itseään kohti. Hän halusi suoran vastauksen. Leikkiminen saisi olla ohi. Sarah tiesi, mitä Thomas toivoi, halusi. Ja ainoastaan Sarah oli se, joka voisi toteuttaa Thomaksen toiveen tai tuhota viimeisetkin toivon rippeet. “It’s now or never. I’m tired of waiting.”

Meripihkan väriset silmät tuijottivat Thomaksen kasvoja tutkien niiden piirteitä yhtäkkiä tarkkaan, yrittäen muistaa niistä kaikki yksityiskohdat. Pienen rypyn kulmien välissä, suoran nenän ja huulet, jotka olivat edelleen hieman kosteat suudelmista. Sarahin ilmeestä näki, kuinka tämän sisuskalut tuntuivat vääntyvän eri asentoihin. Siinä, puoliksi britin sylissä istuen ja liian monta drinkkiä ajatuksiaan sotkien, Sarah kuitenkin tiesi. Thomas ansaitsi parempaa, kuin tämä. Ansaitsi olla onnellinen. Latino tiesi myös, että tämä ei jäisi viimeiseksi kerraksi, kun hän satuttaisi Thomasta.

"I can't", naisen ääni oli hädin tuskin kuiskaus, kun tämä puhalsi sanat huuliensa välistä.

Sarah muistaisi ikuisesti sen hetken. Miten hän tunsi tukehtuvansa nähdessään Thomaksen sydämen särkyvän kasvojensa edessä.

20.05.2019

Kello oli melkein varttia vaille kahdeksan. Mä makasin vielä sängyssä, yrittäen selvitellä ajatuksiani ja samalla kirjoitin tekstiviestiä aamutallityöntekijälle. Mun kohmeiset sormet ja väsyneet silmät painoivat lähetä, kunnes tajusin tuijottavani yhden Harringtonin viestikuvaketta.
Voi helvetti.

s: Jätä Effi vaan sisälle, tuun ratsastaa sen nyt aamulla.
s: Sori, piti laittaa toi meidän aamutallintekijälle..

Mä pesin jo hampaitani, kun kuulin puhelimen kilahtavan makuuhuoneessa. Kännykän näyttö kertoi kellon olevan 8:13. Asetin harjan hampaideni väliin ja avasin puhelimen viestiketjun.

r:
r: kaikki ok?

s: Haluutko sä totuuden vai kansikuvaversion?

r: either
r: voidaan leikkiä arvausleikkiä sit

s: Arvausleikkiä?

r: nii
r: sä kerrot ja mä arvaan kumpi on kumpi

s: … Mistä lähtien sä oot halunnut leikkiä mitään?

r: hah
r: just tryna joke
r: keventää tunnelmaa, vai mitä ne sanoo

s: Aa, hyvin kevennetty sillä “Ehkä” - jutulla eilen.. Sulla oli aika kiire häipyä kisapaikalta?

r: ei me nyt sinne asumaankaan voitu jäädä
r: talliporukalla oli illanistujaiset

s: Kiva. Oliko hauskaa?

r: niin hauskaa kun voi olla
r: shit pretendin to enjoy the night with the fam when u dunno if ur gonna see em ever again as is
r: nyt sä voit arvata

s: Jälkimmäinen?

r: correct!
r: joten
r:

s: Harmi, jos teillä nyt porukat hajoaa sen tallin vuoksi. Varmaan hankala pitää sit yhteyttä enää, jos joku lähtee.

r: exactly why we wouldn’t work

s: Ai sä oot kuitenkin ajatellu asiaa?

r: well obviously

s: Ja päätit ihan yksin, että koska joku on hankalaa, niin sitä ei kannata edes yrittää?

r: well there’s no point if the other one’s not in it fully, right

s: Tarkotatko sä tolla itseäsi vai mua?

r: miksi sä luulet et mä lähdin
r: sillon finaalijuhlayönä

s: Pois vai? Koska sä et kestänyt keskustella asioista aamulla selvinpäin?

r: pointless to talk when there’s nothing to talk about

s: Kiva tietää miten vähän mä sulle lopulta merkkasin. Mistähän mun pitäis tietää mitä luurankoja sulla on kaapissa?

r: täh? miten sä nyt ton vedit tosta
r: me sovittiin ettei ole järkeä
r: why should we go where it would just fuckin hurt

s: En mä tiedä enää. Tai tiedän, mutta sä et halua kuulla sitä, eikö?

r: why did you kiss me
r: idk do i? you tell me

s: Koska mä halusin. Koska mä pidin susta.

r: but you were in a fuckin relationship
r: and you didn’t think to tell me that
r: i had to hear from someone else and that’s fuckin ridiculous

s: Mä luulin, että oon tehny tän hyvin selväksi jo: mä en todellakaan ikinä ajatellut, että se ilta päättyisi niin. Mä en ole mikään helvetin pettäjä, se vaan tapahtui ja mä pelästyin, että se tapahtui ja niin.. No, kai mun olisi pitänyt katua sitä paljon enemmän, jos sillä ei olisi ollut mitään väliä. Ja mä kerroin sulle heti, kun me nähtiin seuraavan kerran. Millä sä ajattelit, että mä olisin sen ilmoittanut siinä välissä? Savumerkeillä?

r: joo vaikka
r: mut anyway, joo ehkä et oo enää varattu ja niin, mutta silti, eihän tässä oo mitään järkee
r: sä oot siellä ja mä oon täällä
r: what can you do

s: Kyllä mä sen tiedän.

r: mikset sä sitten anna olla?

s: Koska mä.. Vittu mistä mä tiedän? Koska mä tykkään susta edelleenkin, vaikka sä et haluakkaan kuulla sitä, niinhän se meni? Mä tiedän, että mun pitäisi osata antaa olla, mutta no, tässä mä avaudun maanantai aamuna krapulaiselle Robertille siitä, miten tyhmä mä olen.. Niin..


Mua turhautti, minkä helvetin takia mä en voinut lopettaa Robertille vastaamista. Se ei selvästi halunnut edes ymmärtää mistään mitään, haastoi vain turhaa riitaa. Tuijotin kännykän näyttöä useamman minuutin ajan, mutta hiljaisuus oli täydellinen.
Saatana miten tyhmä ihminen saattoi olla.
Jatkoin väkisin mun aamutoimia, vaikka pakko mun oli puolella korvalla koko ajan kuunnella, jos puhelin kilahtaisi.
Lopulta mä olin jo tallin pihassa, kun se vihdoin vastasi. Kello oli minuuttia vaille yhdeksän.


r: what do you want me to say?

s: En mä tiedä. Ettei sua kiinnosta tippaakaan suudella mua takaisin?

r: i’m not gonna say that

s: Mikset?

r: cos

s: ?

r: joko sä meet ratsastamaan effin?

s: Ehkä.

r: good one

s: Mun mielestä myös.

09.06.2019 #Sarah21
Tapahtui aiemmin

Paljaat varpaat oli hiljaiset puisia rappusia vasten. Niiden yhdeksäs porras narahti aavistuksen ja latina huokaisi syvään. Yläkerrasta kuuluva musiikki oli vaimentunut lähes heti yläoven sulkeuduttua. Alas päästyään Sarah kuitenkin pysähtyi niille sijoilleen kuullessaan äänen.
Humala hurisi naisen päässä, kun tämä jäi kuuntelemaan tarkemmin.

Jos yläkerrassa ei olisi bileitä ja jos latina ei olisi ollut alkoholin tarjoamassa suojakuplassaan, hän olisi varustautunut paremmin murtovarkaan kohtaamiseen. Nyt Sarah kuitenkin asteli mahdollisimman hiljaa olohuonetta kohti, josta kuului uusi ääni.
“Sä olet väärässä...oh. Ai hei”, nainen älähti nähdessään kutsumattoman vieraan olohuoneessaan.

Robert seisoi miltei keskellä huonetta. Sen pää oli kallellaan, kuten sillä usein oli kun se tunsi olevansa hukassa tai ei ymmärtänyt jotain. Viereisen tuolin selkämyksellä lepäsi paljukylvyn saaneet bokserit, joita niiden omistaja vielä suoristeli.

Vaikutelma oli ennen kaikkea huolimaton: kauluspaita pojan harteilla oli napittamatta ja shortsitkin oli vain vedetty jalkaan, nappi ja kaikki auki.

“Um”, kuului vahingossa tunkeilleen pojan suusta. “Hei?”

Sarah oli hetken aikaa hukassa, eikä tiennyt miten olisi pitänyt reagoida siihen, että Robert oli todella hänen asunnossaan. Bokserit tuolin selkänojalla. Vaaleiden silmien katse vaelsi tahtomattaankin avonaisen kauluspaidan tarjoamaa ihonkaistaletta pitkin alemmas.

“Mitä sä täällä teet?” latina kysyi lopulta saadessaan katseensa jälleen hallintaan, kevyt puna nousten kasvoilleen.

Robert katsoi varovaisesti ympärilleen. Pää ei kääntynyt, mutta Sarah saattoi nähdä sen katseen seikkailevan asunnossaan.

“Mä”, toinen aloitti varoen. “Mun piti vaihtaa housut. Vessa oli varattu, se yksi vaaleahiuksinen tyyppi sanoi, että alhaalla on yksi.”

Sitten se katsoi boksereitaan vähän epätoivoisena, ehkä tavalla, joka kirkui miksi mä kuivatan mun alusvaatteita jonkun tuolilla ja en kehtaa enää siirtääkään niitä yhtä aikaa.

Sarah oli hyvin tietoinen siitä, että märät bikinit kastelivat vaaleaa mekkoa joka hetki paremmin. Latina oli tullut alas vaihtaakseen vaatteensa ja ilmeisesti myös Robert oli ajatellut tekevänsä samoin. Sarah mietti oliko oikeasti unohtanut lukita yläkerran oven ja miten britti oli päässyt alakertaan.

“Okei, ei se haittaa. Haluatko sä viiniä? Kaikki muut alkoholit on yläkerrassa”, nainen tarjosi ja hymyili pehmeästi. Oliko niin väärin, jos ei halunnut lyhyen kaksinkeskeisen hetken loppuvan aivan niin nopeasti?
“On täällä vettä ja varmaan appelsiinimehuakin”, Sarah naurahti kevyesti ja risti kätensä rinnalleen.

“Voin ottaa”, Robert nyökkäsi. Sen katse harhaili, mutta tavalla, josta Sarah ei voinut olla varma, että mitä se katsoi. Viimeisenä se kuitenkin katsoi alas, ehkä varpaitaan, ehkä hajamielisesti toisiaan näpertäviä käsiä.

“Sorry”, se sanoi heti ja kiirehti vetämään shortseistaan vetoketjun kiinni. Napin se tosin jätti auki, ehkä hajamielisyyttään. Yhdestä asiasta Sarah tosin voisi olla varma: pojan poskia punotti.

“I don’t mind”, Sarah hymähti virnuillen ja nykäisi itsensä liikkeelle kohti keittiötä. Puolessa välissä askel kuitenkin pysähtyi ja nainen kääntyi puoliksi ympäri.

“Dirty.”

“Niin mitä sä haluat juoda?” latina kysyi pitäen katseensa sinisissä silmissä.

“Viiniä?” poika vastasi kainosti. “If you don’t mind. ‘m fairly pissed.”

“Wine it is”, Sarah toisti hymyillen. Harhaileva katse antoi ymmärtää latinan oman humalatilan melko selkeästi.

Kaksi viinilasia ja yhtä valkoviinipulloa kädessään kantaen Sarah käveli olohuoneen pöydän luokse ja laski ne käsistään lasitasolle.

“Mun täytyy kyllä vaihtaa vaatteet ennen, kun istun”, nainen totesi ja kääntyi makuuhuonetta kohti sen verran vauhdikkaasti, että humalaiset aivot tulivat aavistuksen perässä. Latina horjahti hieman sivusuunnassa.

Onneksi Don Robert avonaisessa paitulissaan oli pelastamassa päivän, ja tietenkin myös Sarahin. Se tasapainotti tytön kaksin käsin, ja kun liike pysähtyi, toinen katsoi Sarahin pihkaisia silmiä vilpittömän huolestuneena.

“Alright?”

Alkuun latinan huulilta karkasi vain epämääräistä muminaa.

“I’m fine. Just have a better stability with heels when I’m this drunk”, Sarah vastasi virnistäen ja huomasi seuraavaksi koskevansa Robertin leukaperää sormillaan. Iho tuntui sileältä ja kuumalta, latina tunsi lämmön kohoavan omille kasvoilleen.

“Seems unlikely”, Robert mumisi pehmeästi. Sen ote hellitti, muttei päästänyt kokonaan irti. Kuin epävarmoina, pojat kädet eivät tienneet koskeako vai ei: ne leijuivat siinä välimaastossa, ja Sarahin oli miltei pinnisteltävä tunteakseen toisen sormen ihollaan, niin hentoinen kosketus oli.

Latina tunsi sykkeensä kohoavan, se toi veren kohisten korviin ja sai ihon kihelmöimään kaikkialta.
“I..umm”, Sarah henkäisi ja peruutti sitten askeleen kauemmaksi.
“I’ll be right back. I need dry clothes”, nainen lisäsi tietty karheus äänessään ja käveli makuuhuoneeseen joutuen keskittymään ihan jokaiseen askeleeseen.

Kuivat alusvaatteet ja kuiva, olkaimeton mekko päällään latina palasi olohuoneen puolelle epäilyttävän nopeasti. Asunnossa oli ehkä mukavan viileää, mutta Sarahilla oli silti kuuma.

Poika ei ollut liikahtanut askeltakaan sillä välin. Siinä se yhä seisoi, viinipullo ja kaksi koskematonta lasia pöydällä vieressään, toinen käsi vaivaantuneena niskan takana ja toinen miltei paljaalla lantiolla.

“I should probably go, you’re right.”

“Why?” Sarah kysyi kävellen Robertin luokse, vähän liian lähelle ollakseen vain tuttavallinen.

“I”, se aloitti. Ilmassa kaksikon välillä oli jokin makean terästämä, pistävä alkoholi ja imelä kaljan tuoksu. “Seems like I found myself in a place I shouldn’t be in.”

Latina kallisti päätään aavistuksen vuorostaan. Sarah yritti kovin muistaa miksi britin sanoissa oli turhan paljon järkeä taustalla. Hän kuitenkin tiesi, että ei halunnut Robertin lähtevän.

“I won’t tell if you don’t”, Sarah vastasi hymyillen aavistuksen. Alahuultaan purren latina jäi tuijottamaan sinisiä silmiä, antaen kaiken haluamansa näkyä omassa katseessaan ja eleissään.

“Tell who?” Robert kysyi, ja kuin varkain, sen sormi karkasi Sarahin mekon helmalle. Kangas kiertyi sen ympärille kevyesti, ja katse pojan silmissä oli poissaoleva.

“I..” latinan sanat hävisivät jonnekin sen ajatusten solmuihin. Yhtä askelta myöhemmin Sarah pystyi tutkimaan britin silmien väriä hieman tarkemmin. Kädet laskeutuivat varoen kauluspaidan sivuille, tuntien alimmat kylkiluut kankaan läpi.

Se sai Robertin hengähtämään, tai ehkä huokaisemaan. Sen katse seurasi ohkaiseen mekkoon kietoutunutta sormea.

“Really fuckin’ shouldn’t.”

Sarah hymyili hieman. Latina kohotti toisen kätensä Robertin kaulalle, peukalo koskien kevyesti tämän poskea. Hengittäminen tuntui mahdottoman vaikealta ja silti nainen ei halunnut hetken loppuvan.

“But you still want to, yeah?” ääni oli tuskin henkäys, täynnä latausta, joka tuntui vain nousevan kellariasunnon olohuoneessa. Sarah ei laskenut katsettaan toisen silmistä.

Niistä, jotka tiukasti katsoivat alaviistoon, miltei minne tahansa muualle kuin Sarahiin. Siitä huolimatta, pojan toinen käsi nousi varoen: ensin sirolle vyötärölle, sitten sipaisemaan hiuksia kaulalta.

Uuden huokauksen siivittämänä, ilmaan lipui myös sanoja. “I did say that, didn’t I.” Katse nousi hitaasti ylös, aina pojan toiselle kädelle asti, ja se tuntui kuin ihailevan kontrastia: oli Robertin kulunut käsi järsittyine kynsineen, oli Sarahin kuulas, virheetön iho.

Latina henkäisi tuntiessaan toisen kosketuksen ihollaan.

“Then prove it, will you?” Sarah yllytti karhealla äänellä, välittämättä enää tuon taivaallista siitä, mitä oli tapahtunut tai siitä mitä tulisi tapahtumaan jatkossa. Oli vain se hetki, Robert ja Sarah eikä ketään heidän välissään.
Nainen kostutti huuliaan ja nielaisi terävästi, tuntien kuumuuden ihollaan kihelmöintinä.

“Fuck.”

Sana oli pehmeä. Sopimaton sävy sai sen vääristymään, esittämään muuta kuin se on.

Robert kohotti huulensa hitaasti Sarahin poskipäälle, ja samalla sen käsi löysi sopivan sopen itselleen tytön kaulan syleilystä.

“We shouldn’t”, se kuiskasi korvaan, jättäen peräänsä suudelman aivan sen juureen. Sormi, joka oli kietoutunut mekon helman ympäri, jätti paikkansa: helma katosi pojan nyrkin sisään, hivuttaen sitä kuin varkain ylemmäs.

Tyytyväinen ynähdys karkasi latinan huulilta. Puoliksi yllättyneenä toisen rohkeudesta ja puoliksi hyvin kärsimättömänä siihen, että Robertin huulet seikkailivat muualla, kuin hänen huulillaan. Britin kyljellä ollut käsi painautui kovemmin tämän ihoa vasten, painaen kahta kehoa vielä lähemmäksi toisiaan.

“I still want to”, Sarah henkäisi purren alahuultaan estääkseen toisen tahattoman äännähdyksen karkaamasta. Sormet hapuilivat Robertin lippiksen pois tämän päästä, jotta hän sai kiedottua sotkuiset hiukset sormiensa lomaan.
Sydän tuntui hakkaavan tiensä ulos rintakehästä hetkenä minä hyvänsä.

Hatun kopahdus maahan, normaalisti niin mitäänsanomaton ääni, tuntui moninkertaistuvan painavassa kellarissa. Se halkaisi paksua ilmaa veitsen lailla.

“‘m sure”, Robertin ääni kuiskasi Sarahin hiuksiin. Käsi nousi tahtoa vasten pitkin tytön reittä ylemmäs, ainoastaan mekko kosketuksen välissä.

“Shouldn’t, though.”

Latina ynähti uudemman kerran, toisen kyljellä olleet sormet siirsivät avonaisen kauluspaidan syrjään. Robertin iho tuntui kuumalta, pehmeältä.

“Really shouldn’t”, Sarah myönsi karhealla äänellä ja nielaisi, kosketti sitten huulillaan kevyesti britin solisluuta. Sen iho tuoksui samalta, miltä se oli tuoksunut Tie Tähtiin -jatkojen jälkeen hotellihuoneessa. Latina värähti tuntiessaan mekkonsa helman nousevan yhä ylemmäs.

“Right.”

Henkäisy oli viimeinen, joka karkasi Robertin huulilta. Se nosti toisen kätensä kehystämään tytön kasvoja, peukalo leukaluuta silittäen.

Huulet löysivät toiset. Sen myötä myös Sarah unohti ihan kaiken muun ympäriltään.

14.06.2019

Mä mietin miten rikki yksi ihminen saattoi olla ja silti pysyä jotenkin ulkoisesti kasassa. Huuleni sykki sydämen tahtiin, sen ihoa pakotti ja pyyhkäisin uudelleen leukaperääni punaiseksi värjäytyneen paperin kanssa.

Rapattu seinä mun takana oli kova, tunsin miten sen koloihin tarttui pieniä osia hiuksistani. Joka kerta, kun liikahdin, ne sotkeutuivat rappauksen väleihin pahemmin. Tuijotin öiselle taivaalle ja mietin oliko rakennusten välistä paljastuva kuu ihan täysi vielä.
Suljin silmäni ja pyyhkäisin uudelleen leukaani, mä tiesin, etten voinut jäädä siihen pitkäksi aikaa.

Se oli alkanut ihan turhasta. Mä olin vähän liian humalassa ja vähän liian kömpelö uusien korkokenkieni kanssa. Ellie oli jättänyt mut viideksi minuutiksi, en muistanut oliko se lähtenyt hakemaan lisää juotavaa vai vessaan. Tahaton horjahdus tanssilattialla ja mä olin löytänyt itseni tuntemattoman käsivarsilta. Mä olin muistanut miten Robertin kädet oli tukeneet mun olkapäitä vain viikkoa aikaisemmin ja jostain syystä mun kasvot oli kääntyneet hymyyn.
Vaikka muhun oli sattunut niin paljon, että mun olisi pitänyt osata itkeä.

Sillä lihaksikkaalla vieraalla oli tyttöystävä. Se oli reagoinut ihan juuri samalla tavalla, kuin mä olin reagoinut nähtyäni poikaystäväni suutelemassa vierasta naista. Mä olin tuntenut sen sormet mun hiuksissani ja sen jälkeen kovan lattian selkäni alla. Muistin sen naisen huudot ja naurun, joka saattoi lähteä musta itsestäni. Mä olin tehnyt täyden kierron petetystä pettäjäksi, enkä mä ollut tehnyt tällä kertaa mitään muuta, kuin horjahtanut vähän.

Mun kädet eivät kohonneet vastaamaan iskuihin, joita se raivon ja humalan sokaisema nainen oli jakanut. Sen poikaystävä oli jossain vaiheessa nostanut sen pois mun päältäni, mä seurasin miten se potki ja kiljui saatanaa. Mun olisi pitänyt nousta ylös, mutta mä en enää jaksanut. Vasta, kun joku oli sanonut soittavansa ambulanssin, mä olin saanut itseni ylös. Joku tarttui mua käsivarteen ja vei hämärään aulaan. Mä huidoin sen kädet pois kasvoiltani ja sanoin, että mä olin kunnossa.
Jostain käsiini oli ilmestynyt pala paperia, joka oli painettu verta vuotavaa huultani vasten.

Mä olin ihan kunnossa.

Siitä mä en ollut ihan varma, että missä mä olin.

Näin liikettä jostain silmäkulmastani. Jossain takaraivossa jyskytti ajatus siitä, miten helppo uhri mä olin sillä hetkellä. Yksin, humalassa, jossain öisen kaupungin pimeällä kadulla, kahden rakennuksen välissä. Mietin olisiko se vain lunnollinen jatkumo kaikelle. Ehkä sitten mä tuntisin edes jotain.

Abuela oli tullut kotiin ajoissa sunnuntaina. Mä olin unohtunut makaamaan olohuoneen lattialle, yrittänyt saada kiinni edes yhdestä ajatuksesta, jotka kuohusivat sisälläni ristiaallokon lailla. Mun oli pitänyt siivota, mutta kaikki oli edelleen juuri niin, kuin vieraat olivat asunnon jättäneet. Robertin kaljat jääkaapissa ja mun auton avaimet eteisen lattialla, mihin ne oli jääneet, kun olin repinyt kenkiä irti nihkeistä jaloistani.

Mä en muista koska olisin nähnyt abuelan niin vihaisena. Se oli kaiken saarnaamisen jälkeen todennut, että se ei kestänyt mun lapsellista asennetta enää. Että mun oli aika muuttaa omaan asuntooni.
"Fine", olin vastannut sille ja abuela oli kysynyt miksi puhuin englantia sille. Sitten oli tullut kysymys, joka oli saanut mut tuntemaan vähän jotain. Missä Thomas on?
"Me erottiin", olin lausunut ja abuela oli ollut pitkään hiljaa. Mä kuulin silti sen kysymykset, näin sen tiukan katseen itsessäni, vaikka en ollut vieläkään noussut ylös pehmeältä karvamatolta.
"Cuando? Por qué?" abuela oli kysynyt ja saanut vastaukseksi vain hiljaisuuden.

Mä pääsin vihdoin liikkeelle. Korot napsuivat hiljaa asfalttia vasten, kun kävelin katulamppujen ja aamuun taittuvien valonsäteiden keskellä kohti jotakin. Mun sisuskaluja poltteli, enkä tiennyt johtuiko se nyrkeistä vai siitä, että mä tunsin olevani tulessa. Poltin kaiken, mikä tuli liian lähelle ja samalla työnsin itseäni yhä pienemmäksi sisälläni.
Ehkä muhun ei sattuisi niin paljon, jos millään ei ollut enää mitään väliä?

It's a cruel
Cruel summer
Now you're gone
You're not the only one.

Näin vaaleat hiukset. Ne melkein hohtivat pimeyden keskellä ja yhtäkkiä mulla oli turvallinen olo.
"Ellie", henkäisin ja mun huuleen sattui, kun hymyilin vähän. Näin miten ystäväni kääntyi katuvalojen alla ympäri ja miten sen kasvot vaihtuivat helpotuksen riemusta huolestuneeksi. Ellie tiesi missä me oltiin, mä niin rakastin mun ihanaa ystävää, sillä hetkellä ehkä enemmän, kuin koskaan ennen.

17.06.2019

Sarah pyyhkäisi hikeä otsaltaan kantaessaan viimeisen pahvilaatikon vuokraperäkärryn kyytiin. Latina katsahti muuttoavukseen pitkin hampain suostunutta Jonathania virnistäen.
“Mä lupaan, tän jälkeen en muuta ainakaan vuoteen”, nainen naurahti ja alkoi sitten auttamaan peräkärryn kiinnityksissä.
Jonathan kaivoi puhelimen taskustaan myhäillen. Brunette selasi kuvagalleriasta tietyn memen esiin ja näytti sen Sarahille.
"I rest my case." Tallimestari tunki luurin takaisin piiloon ja veti peräkärryn kuomun alas. "Ehkäpä tän voi laskee salitreeniks tai jotain", mies naurahti lopulta ja sulki kannen salvat huolellisesti.

“Ha-ha, pöljä”, Sarah naurahti virnistäen. Hän istui itse autonsa ratin taakse, sillä Jonathan oli tällä kertaa aidosti vain kantoapuna mukana. Ajomatka ei ollut pitkä, uuden asunnon eteen sai ajettua auton ilman peruutteluita.
“Luojan kiitos tää on viiminen kuorma”, latina huokaisi sammuttaessaan auton. Ei he olleet joutuneet tekemään kolmea reissua enempää, sillä Sarahin omistama tavaramäärä oli pysynyt hyvin maltillisena.
“Otetaanko sohvapöytä ekana, se taitaa olla tän kuorman isoin tavara?” nainen kysyi siirtäen katseensa ystäväänsä.

Jonathan nosti parit laatikot pois pöydän päältä ja tarttui huonekalun kahdesta jalasta.
"Mitä nopeemmin tää on saatu selvitettyy, sitä nopeemmin päästään juomaan. Yes?" Mies naurahti ja yhdessä ystävänsä kanssa lähtivät kantamaan pöytää asuntoon.
“Yes”, Sarah virnisteli ja yritti olla rikkomatta lasista pintaa mihinkään kulmaan. Kerrostalon kuudennesta kerroksesta oli ihanat näkymät, joita nainen ehtisi varmasti ihailemaan vielä monta kertaa.

“Tosin peräkärry pitää palauttaa vielä ennen juomatarjoilua. Voidaan vaikka samalla hakea pitsaa, käykö?” latina kysyi virnistäen heidän matkustaessa jälleen hissillä alakerrokseen. Viimeisen laatikon roudaamisen aikana Jonathanin vatsa oli muistuttanut olemassaolostaan sekä huomion tarpeesta.
"Näännyn ihan just." Mies tuuppasi Sarahia olkaan ja virnisti kuin pieni poika. "Nyt joku lihamättö tekis terää", tämä tuumi puolääneen.

Tallimestari istahti pelkääjän paikalle ja yhdisti oman puhelimensa radioon. Bluetooth päästi pilpattavan äänen ja Spotify avasi itsensä automaattisesti ja alkoi soittamaan viimeisintä kappaletta.

I bet nobody can remember
What color eyes are on my face
I'm a freak, I'm a pretender
I never really had a place

“Hmmm, iloista”, Sarah kommentoi virnistäen, luovien tottunein elkein peräkärryn kanssa läheisen huoltoaseman pihalle. Saatuaan peräkärryn palautettua, nainen ajoi heidät suoraan Monacon eteen.

Pizzojen odottamiseen ei onneksi kulunut kauaa, kun kaksikko keskusteli tyhjänpäiväisistä asioista pienen, pyöreän pöydän ääressä. Bemarin renkaat olivat hädin tuskin pysähtyneet Sarahille osoitetun autokatospaikan parkkiruutuun, kun latina oli jo ulkona.
“Kamala pissahätä, miksen käynyt Monacossa vessassa?” tämä valitti virnistellen ja hoputti Jonathania, joka kantoi heidän höyryävän kuumia pizzalaatikoita.
“Onneksi otin vessapaperit mukaani”, Sarah lisäsi hissin ovien avautuessa oikean kerroksen kohdalla.
"Liikaa infoa, rakkahani", Jonathan naurahti ja nosti vapaan kätensä kasvojensa eteen.

Sarah avasi ulko-ovensa ja sipsutti lähes jalat ristissä sisälle, Jonathanin astellessa pizzojen kanssa perästä. Jättäen kengät tavaroiden sekaan eteiseen, brunette lampsi keittiöön ja jätti laatikot keittiötasolle. Vessasta kuuluva veden kohina täytti asunnon äänen hiljaisella kaiulla.
"Et muuten sanonu, miks muutit pois isoäitis luota." Jonathan avasi toisen laatikoista ja totesi päälimmäisen olevan Sarahin.

Latina huokaisi syvään ja irvisti pienesti. Hän kurotteli uudelta haisevasta jääkaapista heille olutpullot ennen vastaamista.
“Se tavallaan heitti mut ulos”, nainen aloitti ja sihautti pullon auki. Sen kylmä neste tuntui äärettömän hyvältä hikisen muuttoretken päätteeksi.
“En kerennyt siivota bileiden jälkiä ennen, kun se tuli kotiin ja se taisi olla viimeinen niitti. Sanoi, että ei jaksa kaitsea pikkulapsia enää ja että mun olisi parempi etsiä oma asunto. Olihan se jo aikakin, en mä ikuisesti olisi voinut sen kotona asua.”

Keittiöpöydän ollessa täynnä pahvilaatikoita, Sarah siirtyi sohvan ääreen ja istui pehmeälle, beigelle kangassohvalle. Jonathan otti eväänsä mukaan ja lösähti Sarahin viereen.
"Ja mä luulin et se oli molemmille mieluinen järjestely…", mies kohautti olkiaan ja haukkasi suuren palasen ensimmäisestä neljänneksestä pizzaa. Olut huuhtoi viimeisenkin rasvan maun Jonathanin suusta ja mies oli varma, että ensimmäiset kaksi (tai neljä) olutta olisi puhtaasti janoon ja menisi suoraan ikeniin.

“No olihan se, ennen... eroa ja sitä rataa”, Sarah mutisi ja hukutti jatkon lauseesta suulliseen pizzaa. Jos liikunta ei olisi tuonut niin suurta mielihyvää, hän olisi voinut hyvin hukuttaa surunsa ruokaan. Rasvaiseen, mielen sumentavaan ruokaan.

“Ootko sä kuullut Thomaksesta mitään?” latina kysyi ja katsoi varoen Jonathanin kasvoja. Hän nielaisi aavistuksen.
“Mä koitin soittaa sille yksi ilta, mutta se meni suoraan vastaajaan”, Sarah lisäsi ja jätti mainitsematta oman humalatilansa sinä yksinäisenä yönä.
"Nada. En sen jälkeen kun säki oot sen nähny…", Jonathan muisteli ja mussutti samassa lihamättöpizzaansa.

Viimeisin tapaaminen ei ollu kenellekään mieluisin, mutta kuten Sarah oli itse todennut, Thomaksen puhelin oli vähintään pois päältä.
"Whatsappin viestitkää ei mee perille. Missä lie huitelee."

Sarah tunsi pistoksen sydämessään, se oli sekoitusta ikävää ja huolta, eikä paine rintakehässä helpottanut edes puolikkaan kaljapullon kanssa.
“Onkohan sillä kaikki hyvin?” latina huokaisi ja hieraisi otsaansa tuskastuneena.
Jonathan vilkaisi Sarahia epäuskoisena.
"It's Thomas…", tämä hymähti ja otti suullisen oluestaan. "Tietenkin se on. Kunhan menee ja tekee…"

“Niin kai sitten”, Sarah hymähti, ei lainkaan vaikuttuneena.

Myös Jonathania oli vaivannut veljensä radiohiljaisuus, muttei ollut alkanut ylianalysoimaan sitä. Jos Thomas ei halunnut tulla tavoitetuksi, niin silloin myöskään ei saanut miestä kiinni. Pari kertaa Jonathan oli käynyt Thomaksen asunnolla, eikä autoa ollut näkynyt pihassa. Myöskin asunto oli ollut pimeänä eikä kukaan ollut avannut ovea. Veljesten sukunimi kuitenkin löytyi kerrostalon käytävän nimilistasta, joten Thomas tuskin oli kauas lähtenyt. Lomalle varmaan.

Tallimestari halusi kääntää Sarahin ajatukset toisaalle, muttei uskaltanut kysyä mitään Robertista, eikä kyllä naisen synttäreillä grillin ääressä pyörineestä miehestä. Patrickista vielä vähemmän, sillä naista tuskin kiinnosti tietää, mikä Jonathanin ja aussin tilanne oli. Rehellisesti? Jonathan ei itsekään tiennyt.

"Toine olut?" mies kysyi heiluttaen omaa tyhjää pulloaan naisen silmien edessä.
“Sí por favor”, Sarah vastasi virnistäen puoliksi. Huulta pakotti edelleen, mutta nyt jo huomattavasti viikonloppua vähemmän.

“Enempää en uskalla kyllä juoda, mä en halua olla edes vähän krapulassa huomenna aamutallissa. Kuolen sinne muutenkin”, nainen lisäsi ja söi lisää pizzaa. Hän olisi halunnut selvittää missä Thomas oli ja että miehellä oli kaikki hyvin, mutta tiesi astelevansa itse kaivamiensa rajojen ylitse siinä vaiheessa. Hänellä ei ollut enää oikeutta, vaikka välitti britistä vieläkin enemmän, kuin itsestään.

“Mitäs uutta sun elämään?” Sarah kysyi tallimestarin palattua takaisin sohvalle uusien oluiden kanssa. Jonathan avasi toisen oluen avainnipussa roikkuvalla avaajalla ja ojensi sen Sarahille.
"Let me think… Noh, mä en ole saanut turpaan…", mies mumisi ja katsoi sivusilmällä Sarahia yrittäen tulkita tilannetta. Oliko liian aikaista ottaa episodi puheeksi? Mitään muuta Jonathan ei osannut vastata. Eela jäi hiljalleen eläkkeelle, vaikkei tamma enää ollut kunnon käytössä moneen viikkoon. Lyyli oli viettämässä laidunpäiviä Rosengårdeilla, joten myös hevosenomistajan puuhat olivat minimissä.

“Se ei ollut mun vika. Mä horjahdin ja päädyin jonkun naisen nyrkkeilysäkiksi. Hämmennyin niin kovin, etten osannut edes laittaa sille hanttiin. Tää paranee kyllä”, Sarah naurahti kuivasti, jättäen kertomatta mielentilastaan sillä kysenomaisella hetkellä.

"Ööh.. Tota… Et sä sattumin oo Patrickista kuullu mitää…?" Varoen Jonathan katsahti Sarahia. Oli outoa udella toisen veljen perään, varsinkin silloin, kun kaksikko oli viettänyt vain muutaman yön yhdessä, näin ollen vain ja ainoastaan panotuttuja.

Meripihkan väriset silmät tutkivat Jonathanin kasvoja.
“En. Mä en ole jaksanut selittää sille koko Thomas-kuviota, niin on ollut helpompi olla vain puhumatta kokonaan”, latina paljasti. Hän mietti kaipasiko Jonathan toista paljonkin.

“Ootko sä kuullut siitä jotain?”
Jonathan ei ollut Patrickin BFF, eikä myöskään Patrick ollut Jonathanin. Olisi siis ollut ihme, jos tallimestari olisi kuullut miehestä useammin kuin aussin oma sisko.
"En mitää uutta ainakaan." Miehen äänessä oli hieman haikeutta, vaikka oli vannottanut itselleen sekä muille (Patrickille varsinkin) pysyvänsä sinkkuna vähintään kesän yli.

"Tällä kertaa en aio ylianalysoida mitään sen kaverin suhteen. Tai meijän suhteen", Jonathan hymähti, otti vielä yhden haukun pizzaa, laittoi kolmannen neljänneksen takaisin laatikkoon ja kannen kiinni.

Sarah nielaisi pizzan mukana varoitukset, joita oli tottunut latelemaan aina, kun oli kyse Patrickista ja suhteista. Hänellä ei ollut enää varaa sanoa ja Jonathan tiesi jo.
"Mä sanon sille terveisiä, kun seuraavaksi juttelen sen kanssa", latina lupasi virnistäen ja joi pitkän huikan oluestaan.

"Kiitos vielä, että suostuit muuttoavuksi", Sarah lisäsi hymyillen. Syvä huokaus karkasi jostakin syvältä.
"Mitä sä teet juhannuksena?" nainen kysyi siirtäen meripihkan väriset silmänsä tallimestariin.
"Markus pakottaa mut Kallan kunnan kasaamalle kokolle. Voin vaan kuvitella, et jengi, toisin sanoen Kallan koko asukaskunta, on ihan päissään siellä", mies naurahti hieman vaivaantuneena.

Lomittaja/tallivuorojen muka säännöllinen tekijä oli anonut, rukoillut ja lähes uhkaillut Jonathania, että mies lähtisi mukaan. Jonathanilla oli erittäin huono perstuntuma kaikesta tulevasta.
Sarah nauroi kevyesti.
“Vai sillä lailla. Varmasti sielläkin on hauskaa. Mä olen Krovissa aaton ja päivän välisen yön, saa poiketa, jos tulee tylsää”, latina kertoi ja nojasi päällään sohvan selkänojaan, antaen kehonsa valua alemmaksi istuimella.

Syvä haukotus karkasi naisen huulilta, eikä tämä peitellyt elettä mitenkään.

“Mitäs uutta sun nais- tai miesrintamalle kuuluu?” Sarah kysyi siirtäen väsyneen katseensa tallimestariin.
Jonathan hörähti.
"Hiljasta", mies vastasi lyhyesti ja kohtasi naisen katseen. "Tavallaan ehkä vähän tarkotuksella. Kyl yks helvetin hyvä kandidaatti olis, mutmut", Jonathan kohotti toista kulmaansa. Sarahin täytyi tietää kyse olevan nuoren omasta isoveljestä.

"Kusettasin, jos väittäsin tykkääväni olla sinkkuna. Mul on ikävä kaikkee sitä läheisyyttä jiiänee, mut viimesten sähellysten jälkeen… En tiiä, ehkä mun vaa kannattaa ottaa itelleni aikaa tähä välii."

“Niin”, Sarah mumahti ja maisteli oluen ja pizzan makuisia huuliaan hampaidensa välissä.
“Sehän kai on se kaikkein fiksuin lähestymistapa”, latina lisäsi ja irvisti sitten hieman. Virnuillen Jonathan katsahti Sarahia.
"Kerrohan… Kuka ja mikä tää Roopertti on?"
“Ai kuka Robert?” kysymys karkasi latinan huulilta hieman liian nopeasti.
"You know who?" Jonathan naurahti ja otti uuden suullisen oluestaan.

Sarah huokaisi syvään, sulki silmänsä ja hieroi kasvojaan kädellään, jossa ei pidellyt kaljapulloa.

“Mä en oikeasti itsekään tiedä. Se oli siis mun vastustajani siellä Tie Tähtiin kisoissa”, latina aloitti tuijottaen asunnon vaaleaa kattoa. Hän mietti oliko järkevää jatkaa aiheesta Robert sen laajemmin, varsinkaan, kun otti huomioon kenen kanssa keskusteli.
“Me eksyttiin sänkyyn mun synttäribileissä ja loppujen lopuksi se periaatteessa sanoi, ettei halua nähdä mua enää. Tai ettei se halua olla mun kaveri, mutta sama asiahan se on”, Sarah huokaisi lopulta ja siirsi katseensa varoen Jonathaniin.
“Mä en tiedä missä välissä ehdin pilaamaan mun elämäni näin lahjakkaasti”, nainen huokaisi raskaasti ja käänsi huulensa olutpullon viileää suuta vasten. Neste siirtyi tottelevaisesti pullosta latinan suuhun ja sitä kautta vatsalaukkuun.

"Paskemminki vois mennä", Jonathan tuumasi. "Mieti nyt, sulla on Effi, kämppä, perhe. Ja mut tietenki." Mies lisäsi leveästi hymyillen. "Mä en uskalla antaa sulle mitää vinkkejä mitä tulee miehiin, en itekkään osaa, mut jos meil molemmil käy helveti hyvä tuuri miesten osalla, voidaan sitte brainstormailla yhessä", tämä naurahti. Olutpullon pohja oli taas uhkaavasti näkyvillä kallistaessa esinettä. Jonathan ei kuitenkaan viitsinyt udella jääkaapin statusta kolmannen kaljan suhteen.

Sarah naurahti kuivasti. Häntä ärsytti miten helposti Robert oli luikerrellut ihon alle ja se, miten mielellään päästäisi toisen lähelleen kaiken sen jälkeenkin.
“Niin kai sitten”, nainen huokaisi uudelleen ja liikutteli oluensa pohjia mietteliäänä.

“Parempi ehkä tuuletella hetken aikaa ja koittaa sitten tuota selibaattijuttua. Jos se toimisi muhunkin”, latina tokaisi ja virnisti sitten. Kyllä hän tiesi itsensä liian hyvin, se ei tulisi ikinä toimimaan.
“Ota vaan lisää, jos mieli tekee”, Sarah lisäsi ja osoitti tallimestarin kaljaa kohden.
“Sitä riittää nykyään mun jääkaapissa liiankin kanssa.”
Ajatus palasi taas Robertiin ja sen typeriin kaljoihin, jotka nainen oli jostain kumman syystä raahannut uuteen asuntoonsa. Ne odottivat edelleen koskemattomina omistajaansa.

Jonathan nousi ylös naureskellen.
"Selibaatti? Mikäs se sellanen on?" mies heitti retorisen kysymyksen ilmoille. Huru oli pitänyt Jonathanin mielen vireänä ennen osakilpailuita, mutta kisojen jälkeen toiminta oli ollut vähintäänkin yksipuolista. Eikä se haitannut miestä.
"Ympäriinsä paneskelu ei oo mun juttu, nähty ja tehty", Jonathan tokaisi sulkiessaan jääkaapin oven uusi olut toisessa kädessään.
“Mä en tiedä, en oo koskaan kokeillu”, Sarah vastasi virnistäen.

“Tosin, viimeaikaisen sähläämisen jälkeen voisi ehkä olla parempi vähän valita seuralaisensa huolellisemmin. Mitä vähemmän yhteistä, sen parempi?” latina naurahti ja mietti ottaisiko Jonathan myöhäisillan puheet turhan tosissaan.

“Katotaanko yksi jakso Frendejä ja painutaan sen jälkeen nukkumaan?” Sarah ehdotti ja haukotteli uudemman kerran.
"Do you even need to ask?" Jonathan hekotti ja otti kulauksen uudesta, kylmästä oluestaan. "Pheobe on salee mun henkieläin. Tai Chandler. Mieluummin Chandler." Jonathan naputti sormellaan olutpullon kylkeen tunnusmusiikin tahdissa ja hymisi sanojen mukana.
“Mä samaistun ehkä eniten Joeyhin”, Sarah virnisti ja siirtyi puolittain makaamaan Jonathanin kylkeä vasten. Sellainen lihaskimppu toimi hyvin ihmistyynyn virassa.

Jonathan kaappasi Sarahin kainaloonsa ja jokaisen koomisen tilanteen tullen, mies tunsi naisen hekotuksen kylkeään vasten. Ulkopuolisen silmin kaksikko olisi varmasti mennyt pariskunnasta, mutta jos Jonathanilta kysyttiin, he kaksi vain olivat helvetin hyviä ystäviä. Tallimestari valehtelisi väittäessään, ettei olisi ikinä ajatellut Sarahista enempää, mutta parivaljakon ystävyys oli tärkeämpi miehelle.
Latina itse oli onnellinen siitä, että Jonathan oli siinä. Jostain käsittämättömästä syystä eron jälkeen miehestä oli tullut äärettömän tärkeä osa hänen elämäänsä. Sarah kietoi kätensä toisen kyljen ympäri ja keskittyi pysyttelemään hereillä lopun jakson ajan.

01.07.2019 (tapahtui aiemmin)

Maltainen viski pyöri hiljaisella vauhdilla matalassa lasissa. Kuuman kesäpäivän päätteeksi taivas oli tummunut ja ilmassa leijuva sähköisyys enteili helpotuksesta. Jääpussi löysän kauluspaidan päällä tuntui samaan aikaan mukavalta ja epämukavalta, mutta se helpottaisi oloa huomiselle. Sarah nosti valkoisen paidan kaulusta kasvojensa eteen ja yritti löytää sen kankaasta edes pienen tuoksun edellisestä omistajastaan.

Paljaat varpaat siirtyivät takaisin pehmeän viltin alle parvekkeen lämpötilan laskiessa muutaman asteen alemmas. Kyyneleet olivat jättäneet juovia väsyneille kasvoille, joilla ei viipyillyt pienintäkään hymyn vivahdetta.
Viski poltteli kurkussa, tuoden tervetulleen häiriötekijän kaipuulle ja häpeälle, joka velloi latinan sisällä.

Kuin ilmapiiriä tunnustellen Jonathan avasi latinan huoneiston oven. Sarah oli uskoutunut antamaan vara-avaimensa tallimestarille ja antanut kaiken lisäksi luvan käyttää sitä, jos sattuisi piipahtamaan naisen luona. Tämän pyytäessä Jonathania käymään, tietenkin.
“Huhuu?” tyhjä asunto oli miestä vastassa tämän huhuillessa sen asukkia. Vaimea “täällä” kuului ulkoa parvekkeelta ja Jonathan lähti sitä kohden.

“Mitäs helvettiä sulle kävi?” mies kysyi selkeästi huolissaan huomatessaan jääpussin toisen kyljellä. “Uskallan sen verran arvaa, et Effi happened. Sen jälkeen ei mitään aavistusta.”

Syvä huokaus kirvotti irvistyksen ja levottoman asennonvaihdoksen.
“Se teki kunnon kamikazepukitusväistön ja tulin suoraan kyljelleni sen selästä. Laurin valmennuksessa”, Sarah vastasi ja viittoi mukiloidun näköistä tallimestaria istumaan pienen sohvaryhmän ääreen.
“Pahinta oli silti se, että mun oli pakko kertoa Amandalle siitä heti, koska en päässyt enää takaisin sen selkään.” Jonathan irvisteli sympatiakipujen iskiessä ihon alle.
“Damn girl… Ei kai mitää sentää menny rikki?” Sarahin päänpudistelu antoi selkeän vastauksen. “No hyvä… Amanda tuskin oli kovinkaan huolissaan susta.”

Auburnin toisen omistajan ja Jonathanin toisen pomon tuntien Effin terveys ja yleinen hyvinvointi oli tärkeämpi kuin vuokraajan. Siitä kyllä Amanda sai pisteitä, mutta olisihan se kiva välillä kuulla naisen suusta “ootko ok”, “miten kävi” tai “eikai mitään murtunu” selkeestä huolesta, kuin siitä, joutuisiko etsimään tuurarin tai uuden vuokraajan.
“Oli se, ehkä, jollain tasolla. Kai”, Sarah hymähti muistellen päivällä käytyä keskustelua perijättären kanssa. Vaikka enemmän Amanda oli puhunut sen keskustelun aikana, kuin hän.
“Käski viedä terveystodistuksen näytille ennen, kuin päästää mut uudelleen Effin selkään”, Sarah paljasti ja kaatoi hieman lisää viskiä suuhunsa.

Matala jyrähdys ja puiden lehtiä heiluttava tuuli sai latinan siirtämään katseensa takaisin lasitetun parvekkeen takana avautuvaan maisemaan.
Sarah tunsi leukansa tärisevän, kyyneleet polttelivat silmissä naisen nostaessa sormensa kauluspaidan ylimmälle napille.
Ensimmäinen salama värjäsi taivaan sinisellä valolla ja sitä seurasi välittömästi alkanut kohina, pilvien antaessa periksi sähköjännitteelle. Jyrinä tuntui värisyttävän naisen kolottavia luita kehon joka kolkassa.

“Mulla on ikävä Thomasta”, Sarahin ääni oli tuskin kuiskausta kovempi tämän pyyhkäistessä poskelleen karanneen kyyneleen sormellaan.
Oli vierähtänyt jokunen tovi, kun Jonathan oli viimeksi kuullut Sarahin sanovan nuoren miehen nimen. Mies käänsi katseensa välkkyvään pilvimassaan ja huokaisi.
“I bet...” Jonathanin veli oli tällä hetkellä täysin teillä tietämättömillä. Edes Grace ei tiennyt Thomaksen tarkkaa sijaintia.
“Tuskin oot siitä mitään kuullu? Mulla ei nimittäin oo mitään tietoo missä se menee...”, Jonathan myönsi kääntäen katseensa Sarahiin, jota selkeästi sattui. Henkisesti ja fyysisesti.

Jonathan toivoi saavansa edes yhden viestin, puhelun tai vaikka postikortin veljeltään. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja Thomaksen lähdöstä oli kulunut hyvän aikaa. Tallimestari ei todellisuudessa edes tiennyt milloin veljensä oli lähtenyt, vai oliko edes.
Sarah pudisti päätään, vapaana leijuva kiharapilvi kasvojensa ympärillä liikahtaen.
“En sen jälkeen, kun se käveli pois Isabellan luota”, latina lisäsi ja pyyhki uuden kyyneleen kasvoiltaan.

“Enkä mä edes tiedä olenko mä oikeutettu olemaan näin rikki siitä, että en tiedä missä se on”, nainen lisäsi painaen kätensä silmiensä päälle. Vaati kaiken tahdonvoiman olla antautumatta kyynelvirralle sillä hetkellä.
“Oot, mikset olis?” Jonathan katsoi epäuskoisesti Sarahia. “Te olitte pitkään kimpas, asuitte kirjaimellisesti yhessä jo ennen yhteistä kämppää ja se oli aikeissa kosii. Helvetti vie olisin ihmeissäni jos et olis”, mies naurahti hieman vaivaantuneena ja laski katseen käsiinsä. “I’m worried too, you know...”

Tähän mennessä kirkkain salama jysähti vain parin korttelin päähän. Sitä seurasi sisuskaluihin asti yltävä jyrinä. Ukkonen oli tätä menoa tulossa suoraan Kallan ylle. Edes kylän kupeessa oleva vesistö ei pelastaisi paikkakuntalaisia.

“Mä oon yrittäny soittaa sille, mut puhelu menee suoraa vastaajaan”, Jonathan avasi hetken kuluttua suunsa ja vilkaisi Sarahia. Nainen oli todella surkean näköinen ruhjotun kehonsa ja mielensä kanssa.
“Niin”, latina huokaisi siirtäen kätensä kasvoiltaan ja katseensa takaisin sateeseen.
“Kunhan se vain on kunnossa, ei kai muulla ole väliä”, Sarah lisäsi ja kietoi sormensa paidan kankaan ympärille. Muisto siitä, kuinka se ele oli ollut himon ja rakkauden täyttämä, täytti latinan mielen. Se melkein hukutti naisen alleen, kuin kaatosade parvekelasien toisella puolella.

Jonathan huomasi kauluspaidan Sarahin päällä, muttei todellakaan ollut varma, kenen se oli. Tunnepurkauksista päätellen Thomaksen.
“Don’t get me wrong...”, Jonathan aloitti varovasti ja yritti jäsennellä sanoja mahdollisimman ystävälliseen muotoon. “Päästä irti… Varsinkin jos sulla on jotain sen Roopertin kanssa...”, Jonathan sanoi hiljaa ja tutki naisen kasvoja.

Sarah ei kiusaisi ketään muuta kuin itseään miettimällä Thomasta päivät pitkät. Varsinkin jos kaksikon erossa oli tavalla tai toisella liittynyt kolmas osapuoli. Kuten oli Jonathanin ja Matildan suhteen loppupuolella.

“Voi luoja, Jonny”, Sarah tuhahti pyöräyttäen silmiään ja ähkäisi sitten kivusta.
“Kiitos tuesta”, latina lisäsi sarkastisesti ja kaatoi loput lasinsa pohjalla olleesta viskistä suuhunsa. Suljettujen silmiensä takaa nainen yritti jälleen huokaista syvään.

“Sori, mä kuuntelin tänään jo yhden saarnan Amanda Sokalta, mun kärsivällisyys ei kestä toista sulta. Kyllä mä tiedän, että mun pitää päästää irti ja olen päästänytkin. Ainakin siinä määrin, missä pystyn”, Sarah lausui väsyneellä äänellä.
“Unohda, että sanoin mitään.”

Jonathan huokaisi.
“I didn’t… Sorry.” Mies lysähti selkänojaa vasten ja veti kätensä niskansa taa. Miestä ei suoranaisesti turhauttanut Sarahin ja Thomaksen keskinäiset asiat, jotka olivat saattaneet jäädä tavalla tai toisella käsittelemättä eron aikana, mutta mies saattoi vannoa, ettei Sarah ainakaan piristänyt omaa mieltään miettimällä Thomasta uudestaan ja uudestaan.

“Mua vaan inhottaa nähä sut noin masiksena mun broidin takia...”, Jonathan sanoi hiljaa mumisten. Tilanteen siirryttyä tähän pisteeseen miehen oma hyväntuulisuus päiväkahveista Patrickin seurassa häilyi hiljalleen pois. Myöskään alustavasti suunniteltu reissu ei saanut miehen mieltä kohoamaan tarpeeksi korkealle.
“Mmm... mä tiedän”, Sarah vastasi luovuttaen sisälleen keräytyneen turhautumisen pinnallisen huokauksen myötä ulos itsestään. Uusi jyrähdys sai latinan siirtämään katseensa takaisin Jonathaniin.

“Toivottavasti sun päivä meni paremmin, kun mun?” Meripihkan väristen silmien katse oli sovitteleva. Jonathan vastasi naisen katseeseen, muttei oikein tiennyt miten vastata kysymykseen. Hän ei halunnut hieroa omaa onneaan naisen kasvoille tämän rämpiessä omien synkkien tunteidensa keskellä.
“Hyvinhän se… Näin broidiis.” Tallimestarin vastaus oli lyhyt ja kertoi oikeastaan kaiken tämän päivän tapahtumista.

Jonathan luuli lomalla pääsevänsä touhuamaan paljon muutakin kuin aloillaan istumista ja puhelimen selaamista. Vaikkapa käymään jossain ihan uudessa paikassa. Mutta kuten mies oli juuri Patrickin kanssa aikaisemmin puhunut, kaksikko lähtisi pienelle reissulle Ruotsiin.
“No hyvä”, Sarah henkäisi ja kosketti Jonathanin käsivartta nopeasti. Jää, viina ja seura tekivät tehtävänsä ja naisen olo alkoi olla enemmän väsynyt, kuin kivulias.

“Sun naama näyttää jo paremmalta”, latina lisäsi pieni hymy kasvoillaan.
Jonathan naurahti.
“Voiko se näyttää paremmalta?” Mies saattoi vaikuttaa suurimman osan ajasta itsevarmalta ja rennolta, vaikka rehellisesti puhuen Jonathan edelleen oli ihan liian itsetietoinen huonolla tavalla. “Jos vaikka ennen Power Jumpia olis ees jotenki normaalin näkönen. En keräis ihan niin paljoa katseita”, mies lisäsi hymähtäen. “Isabella ehotti et kokeilisin Vilan kans rataa. Pitäs varmaa treenaa kans...”, Jonathan pohti ääneen ja napsutteli olemattomia kynsiään.

Kova jyrähdys sai kuitenkin miehen kääntämään katseensa lähes salaman nopeudella mustan näköistä pilvimassaa. Ukkonen olisi ihan juuri Sarahin asuintalon yläpuolella. Välähdys jota seurasi jyrähdys. Jonathan veti keuhkonsa täyteen raitista ilmaa ja kiitti kaikkia mahdollisia Jumalia ja muita sateesta, jota todellakin oli kaivattu Kallan kuumankosteaan lämpöön.
“Siistiä. Ootko ehtinyt hyppäämään sillä jo?” Sarah kysyi ajatellen Ellietä ja Lefaa. Molemmat hänen ystävistään joutuivat osallistumaan kisoihin lainaratsuilla.
“Äläkä huoli, mun meikkiarsenaalilla peitetään mustelma jos toinenkin helposti”, latina lisäsi kohottaen kulmaansa merkitsevästi.
“Voin vaikka esitellä sulle heti, koemeikkinä, tiedätkö”, ilkikurinen virne nousi Sarahin kasvoille.

“Vähän poskipunaa…”
“Aaaaaaand I’m out of here”, Jonathan naurahti ja oli muka nousemassa penkiltä. Nauru teki molemmille hyvää pienen masistelun jälkeen. “Ja ei, en oo ehtiny ees selkään vielä. Koht tulee kiire”, mies palasi hevosaiheiseen kysymykseen.
“Although… Oon kyl miettiny miten kaunis leidi olisin kunnon tällingissä”, Jonatan naurahti ja poseerasi erittäin nolosti. Feminiinisen asennon matkiminen kävi työstä ja näytti varmasti yhtä hankalalta.

“Etkö ite meinaa osallistuu? Kokeilee vähä miltä ne esteet tuntuu”, mies vakavoitui hieman ja suoristi selkäänsä.
“En, todellakaan”, Sarah vastasi pudistaen päätään kiivaasti, naurun yhä tuntuessa kylkiluiden alla.
“Oonko mä joskus maininnut, että mulla on sitkeä estekammo, mä en tule ikinä hyppäämään kavalettia isompaa estettä”, latina lisäsi lepuuttaen sormiaan tyhjän viskilasin reunalla.
“Kai sinne joku puomiluokka ihan sua varten saadaan järkättyä”, mies naurahti ja vinkkasi silmää toiselle.
“Ha-ha, hauskaa.”

Jonathan ei aina tahtonut muistaa Sarahin estekammoa. Toisaalta, eipä mies ihan joka aamu muistanut edes omaa nimeään, joten muiden ihmisten nippelitietojen muistaminen tuotti työtä aina silloin tällöin.

“Et haluis tulla vähän kyyläämään ja huutelee meille kentän laidalta, jos tai kun sinne Vilan selkään pääsee”, tallimestari katsoi anoen latinaa. Sarah oli jokusen kerran ollut katsomassa miehen ratsastusta ja vaikuttanut enemmän kuin pätevältä korjaamaan Jonathanin asentoa ja ryhtiä (aivan kuten Isabella Sokka konsanaan).
“Voin mä tulla. Vaikka en mä sun esteistunnoista osaa kovin paljoa, mutta kyllä me sulle hiki saadaan aikaiseksi”, Sarah lupasi siirtäen katseensa vielä pimenevään sadeyöhön.

“Jäätkö yöksi?” nainen kysyi siirtäen varovasti kyljellään olleen jääpalapussin syrjään. Sormet siirsivät varovasti valkoisen kauluspaidan helmaa syrjään ja paljasti punertavanmustan mustelman alun Sarahin vasemmassa kyljessä.
“Mun pitää oppia tippumaan paremmin”, latina totesi ja laski paidan helman takaisin paikalleen.

“Toi sun sohva on kohta tutumpi mulle ku sä ite”, Jonathan naurahti, kuitenkin tukahduttaen suuremman naurunpuuskan huomatessaan suuren mustelman toisen kyljessä. “Damn… On kyl ilkeen näkönen...”, mies irvisti ja nojautui hieman eteenpäin tutkiakseen väriloistoa tarkemmin.
“Ja jos oikein siristää silmiään, voi nähä siinä nauravan Effin naaman...”, mies mutisi hiljaa kuin tehden jotain tärkeääkin tutkimusta.
“Haista…” Sarah tuuppasi Jonathanin otsaa kauemmaksi itsestään, virne huulillaan.

“Meinasin antaa sulle paremman tyynyn, mutta saat tyytyä kaikkein huonoimpaan mahdolliseen tosta hyvästä”, Sarah uhkaili leikillään ja nousi varovasti seisomaan. Päästä huippasi edelleen hieman, mutta se saattoi olla myös alkoholin ja syömättömyyden ansiosta.
“Onko sulla nälkä?”
“Meh. Eipä juurikaan. Söin himas vähä enne tähä lähtöö. Ehkä mä selviin aamuun”, Jonathan virkkoi ja katsahti mustelman sijainnista Sarahia silmiin. “Jotenki sellane perskutina, et mun kannattaa käyttäytyy jos aamulla haluun saaha mitää safkaa?” Vaimea naurahdus karkasi Jonathanin huulien välistä, mutta sitäkin aidompi se oli.
“Ehdottomasti kannattaa käyttäytyä”, Sarah varmisteli virnistäen ja asteli sitten vilttiin huolettomasti kääriytyen takaisin sisälle, sulkien parvekkeen oven Jonathanin päästyä myös sisälle.

“Mä taidan kyllä ottaa vähän lisää viskiä kipulääkkeeksi”, nainen totesi ja suuntasi paljaat varpaat hiljaisina lattiaa vasten kohti keittiötä.
“Viski ei voi olla hyvää”, Jonathan heitti oman argumenttinsa ilmoille lössähtäessä sohvan tutuille istuintyynyille. “Kaljaa, viinaa, viiniä… You name it, paitsi viski ja konjakki. Hyhhyh”, toinen näytti kieltään kuin maistaen pahan maun suussaan.
“Onpas”, Sarah argumentoi lyhyesti ja näytti kieltään kypsästi.

Sarah näytti taas hetken omalta vahvalta itseltään vaikka hieman aikaisemmin eteen sattunut (lähes) mental breakdown kertoi ihan muuta. Jonathan taputti paikkaa vieressään ja vilkaisi Sarahia.
“Painappas se pien persees tähä.”
“Voi, en voi vastustaa sun suloista charmiasi, Jonathan. Tolla lepertelyllä naiset - ja miehet - lankeaa sun eteen välittömästi”, Sarah kiusoitteli, istuen kuitenki osoitetulle paikalle täytetyn viskilasinsa kanssa.
“Mitä miehellä mielessä?” latina kysyi nojaten varovasti sohvatyynyjä vasten, nostaen toisen kätensä päänsä tueksi.
“Paskat charmista, se on tää koiranpentukatse”, Jonathan korjasi ja demonstroi parhaansa mukaan ilmeellään tukea väittämälleen.

“Okei. For real. Millon, missä välissä ja miten meist tuli näin perkeleen läheisii? Ei siis sillä et se olis huono juttu, mut...”, Jonathanin äänessä oli nolostuneisuutta ja hiukan myös epävarmuutta. Mies tietenkin oli iloinen näin vahvasta ja upeasta ystävyyssuhteesta, muttei voinut ymmärtää, miten kaksikko oli päätynyt tähän. Ja vieläpä ilman minkäänlaista vispilänkauppaa.

Sarahin hymy oli pehmeä, katse pitäytyi hetken Jonathanin takana olevan keittiön kaapeissa, mutta palasi sitten miehen silmiin.
“En mä tiedä. Se vaan kai tapahtui. Mä luotan suhun”, nainen vastasi ja laski katseensa viskilasiinsa.
“Sä vaan osaat vedellä ilmeisesti oikeista naruista ja sait mut nauramaan silloinkin, kun mulla ei ollut yhtäkään syytä sille”, Sarah jatkoi, surullisen onnellinen hymy kävi naisen huulilla. Latina nosti katseensa takaisin ruskeisiin silmiin.
“Sitte meitä on kaks”, Jonathan hymähti ja veti naisen kainaloonsa. Läheisyys latinan kanssa ei ollut missään välissä tuntunut oudolta tai rajojen rikkomiselta. Eikä varsinkaan ystävyyttä vaarantavana eleenä.

“Okei, krh, pehmoilut sikseen! Auttaakos misteriina kouluratsastaja pro mua kaivaa itelleni petivaatteet, vai mitä sä oikein meinasit?” Mies hörähti ja pörrötti naisen jo valmiiksi hieman sekaisin olevia hiuksia.
“Mä olen rampa, saat ihan itse pedata sänkysi”, Sarah kertoi virnistellen ja jäsenteli sotkuisia kutrejaan hieman edes järjestykseen. Pahvilaatikoiden valtakunta oli onneksi pienentynyt muutamaan laatikkoon huoneiden nurkissa. Asunto alkoi näyttää jo kodilta.
“Tulehan prinssi uljas”, latina ähkäisi noustessaan ja laski puoliksi juodun lasinsa olohuoneen lasipöydälle.
“Etsitään sulle petivaatteet jostain.”

05.07.2019

Ensimmäinen osa.

Sarah kuitenkin jätti jännittämisen maneesin hiekalle ponnistaessaan Vargasin selkään, kuten aina Laurin valmennuksissa. Se oli yksi niistä asioista, joihin miehen pitämät tunnit olivat vaikuttaneet suuresti. Lauri oli saanut hänet pois Tie Tähtiin kisojen aikana sellaisesta henkisestä solmusta, että Sarah tunsi olevansa ikuisesti kiitollinen.
Jalustimet olivat liian pitkät, mutta odotetun, tutuksi käyneen levottomuuden sijaan Sarah sai malttavan hevosen rauhan. Oli hassua olla tyytyväinen sellaiseen pieneen yksityiskohtaan.
“Viime hetken ohjeita?” latina kysyi siirtäen katseensa Merikantoon, hakien vieraasta satulasta oikeaa asentoa.
“Älä jännitä tai varo. Sen orimaisuus näkyy välillä sen suorittamisessa, eikä se tee mitään jos sä varot. Siihen saa ja pitää vaikuttaa, kunhan teet sen oikein. Matildakin pääsi nopeasti kärryille sen kanssa”, Lauri vastasi varmistaen nopeasti, että koulusatulan vyö oli tarpeeksi kireällä.
“Anna sen kävellä ensin vapain ohjin.”

Lauri antoi ratsukon kävellä kaikessa rauhassa ja kävi siivoamassa maneesin nurkkaan unohtuneen lantakasan pois. Mies seurasi Vargasin kävelyä katseellaan ja tuli siihen tulokseen, että orin käynti oli mukavan letkeää.
“Voit ottaa ohjat tuntumalle ja ravata hetken isoa ravia koko uraa hyödyntäen. Voit tehdä kulmiin voltit, niin saat siihen paremmin tuntumaa”, Lauri ohjeisti.

Vargas oli omituisen tuntuinen. Sarah ei osannut verrata sitä tunnetta yhteenkään hevoseen, jonka selkään oli sitä hetkeä ennen päässyt. Latina vilkaisi valmentajaansa kerätessään kimon ohjia lyhyemmiksi, oli melkoinen luottamuksen ele antaa valmennettavansa ratsastaa omaa kilpailukäytössä olevaa hevostaan.
Sarah päätti ottaa siitä tunteesta kiinni ja keskittyi siihen kannustaessaan pienillä eleillä Vargasia uuteen askellajiin.

Ravi haki tempoaan hetken ja Sarah antoi sille aikaa Laurin ohjeiden mukaisesti. Vargas kuunteli ja oli valpas, sen korvat eivät pyörineet samalla tavalla ympäri, kuin Effillä yleensä siinä vaiheessa ratsastusta. Jättäen ajatuksensa korvissaan humisevan ilman vietäviksi, Sarah keskittyi itseensä. Siihen, millä tavoin omalla jäntevyydellään sai ratsunsa jäntevöitymään.

Lauri seurasi Vargasin satulassa keventävää Sarahia ja mietti, kuinka erikoiseen tilanteeseen oli Sarahin valmennuskuvion myötä joutunut.
“Sen takaosa saisi olla aktiivisempi. Pyydä kerran kunnolla eteen ja hellitä heti, kun reaktio tapahtuu. Sen kanssa ei saa jäädä punkamaan pohkeella”, Lauri mutisi. Mies käveli hiljalleen pienellä ympyrällä maneesin keskellä ja ohjeisti Sarahia seuraavaksi nostamaan nyrkkinsä pystyyn ja suoristamaan ylävartaloaan.

“Hyvä. Nosta laukka ja jää kevyeen istuntaan”, Lauri sanoi, kun Sarah oli saanut Vargasista irti vähän irtonaisempaa ravia. “Sen täytyy saada lämmitellä kunnolla lyhyenkin loman jälkeen.”
“Okei”, latina vastasi, pyysi sitten oria laukkaan. Saatuaan askellajin pyörimään kunnolla, Sarah laski painopisteensä jalustimille. Nainen ei antanut kehonsa valahtaa siitä huolimatta, piti Vargasin edelleen tuntumalla, antoi vain lisää tilaa selälle.

“Vaihda suunta ja vaihda laukka”, Lauri totesi seurattuaan hetken ratsukon laukkatyöskentelyä. Mies seurasi Sarahin reaktiota tehtävänantoon ja yritti tulkita, oliko naiselle jäänyt jotain hampaankoloon vaihtojen suhteen.
“Se vaihtaa helposti”, Lauri lisäsi rohkaisevasti.

Sarah ei voinut olla tuntematta mustelmien peittämän kylkensä alla jännitystä tuodessaan Vargasin diagonaalilinjalle. Latina laski päässään, pysyi rentona, mutta antoi ratsulleen viestin odottaa, kunnes vaihtoi painonsa riittävän vähän oikeaan suuntaan. Vargas vaihtoi selvästi, mutta ei ylidramaattisesti ja jatkoi ratsastajansa pyynnöstä aavistuksen kootummassa laukassa. Nopea hymy naisen huulilla oli hädin tuskin erottuva, mutta silti siellä.
Kyse ei ollut siitä, etteikö hän osannut.
“Hyvä”, Lauri kehaisi nopeasti, hymyili itsekseen ja nosti kätensä puuskaan. “Eiköhän aloiteta oikeat työt. Jää harjoitusraviin ja tee siksak-väistöt molemmille pitkille sivuille. Päädyssä pysähdys ja suoraan takaisin raviin.”

Lauri laittoi Sarahin ja Vargasin kunnolla töihin, mutta piti treenit järkevän mittaisina. Väistöillä ja avoilla Vargas oli alkanut vertyä mukavasti ja tulla herkemmäksi istunnalle.
“Vaihda vielä kerran suunta ja tee vielä yksi avotaivutus pitkälle sivulle, sitten riittää”, Lauri mutisi laukkaavalle ratsukolle. Vargas pärskähteli laukan tahdissa ja orin omistajan ajatukset lipuivat huomaamatta Saksaan ja Vegasiin, joka saapuisi ennen kuin mies ehtisi kunnolla sisäistää ostopäätöksensä.

Sarah antoi Vargasille ohjaa, ori oli ollut yllättävän mutkaton ja tasainen ratsastaa. Kimo venytti kaulaansa, eikä latina voinut olla ajattelematta Amandan sanoja. Siitä, miten hän oli saman tasoinen ratsastaja nyt Merikannon kanssa. Lauri oli silti kokeneempi ja ainakin sillä hetkellä kykeneväinen antamaan hänelle ohjeita, joiden pohjalta hän saisi rakennettua itsestään henkisesti tasaisemman ratsastajan.
Sellaisen, joka pystyi nousemaan hevosen, kuin hevosen selkään ja ratsastamaan sillä oikein huolimatta siitä, mitä hurrikaaneja omassa elämässään kävisi lävitse.

“Vargas on aika kiva”, Sarah myönsi virnistäen jo vapaammin, kun siirsi orin ravista vihdoin käyntiin.
“Ja aika erilainen, kuin Effi. Tai oikeastaan mikään niistä hevosista, kenellä oon ratsastanut”, latina lisäsi katsoen maneesin keskellä seisovaa Merikantoa. Lauri nyökkäsi hillitysti hymyillen ja mietti, kuinka voisi tiivistää ajatuksensa järkeväksi loppupalautteeksi.
“Se on hyvin suoraviivainen ratsu ja pärjäsit sille hyvin. Teki varmasti hyvää ratsastaa välillä erilaista hevosta, kenttähevosta, koska se kehittää ja yleensä oppeja saa siirrettyä satulasta toiseen. Toivottavasti teidän sukset eivät menneet pahasti ristiin Amandan kanssa, en tiennyt kuinka tarkka hän on reviiristään - Isabellan kanssa meillä on selkeät sävelet mitä valmennuksiin tulee”, Lauri virkkoi kiteyttäen päällimmäiset ajatuksensa. Häntä ei ollut häirinnyt lainata Vargasia Sarahille, koska kuvio Matildankin kanssa oli toimiva. Valmentajan arjessa liikutusapu oli tarpeen, eikä se tarve tulisi ainakaan vähenemään Vegasin tulon myötä.

Sarah nyökkäsi hitaasti, pysäyttäen sitten kimon hevosen lähelle sen omistajaa ja liukuen alas satulasta varovasti. Kyljen mustelmat olivat yhä siellä, vaikka pahin kipu olikin jo ohitse.
“Menee varmasti aikansa, että Amanda luottaa muhun, no, sen verran edes, mitä luotti ennen tippumistani. Se ei nyt mitenkään ole sun vikasi, harmittaa vain, ettet voi enää tulla valmentamaan meitä Auburniin.”

Latina löysäsi Vargasin satulavyötä ja nosti sen jalustimet ylös, katsahtaen sitten uudelleen Merikantoa, pohtiva ilme kasvoillaan.

“Haittaako, jos pidetään tämä meidän välisenä?” Sarah kysyi osoittaen vuorotellen itseään, Vargasia ja Lauria. Ajatus oli viipynyt naisen mielessä siitä asti, kun oli vastannut myöntävästi eilen miehen ideaan tulla Orijoelle valmennukseen.
“Mä tiedän itse, että hyödyn sun valmennuksista edelleenkin, jos en Effin kanssa, niin sitten jonkun toisen hevosen. Haluan kehittyä paremmaksi ratsastajaksi, Amanda osaa opettaa todella paljon ja hyvin, mutta ei kärsivällisyyttä ja henkistä tasapainoa. Niitä mä olen oppinut eniten sun valmennuksista”, Sarah kertoi, ja hymyili aavistuksen.

Laurin teki mieli kohottaa kulmiaan, mutta mies piti ilmeensä tyynenä ja nyökkäsi.
“Ei ole tapana huudella kenenkään valmennuskuvioista pitkin kyliä”, mies tokaisi ja huitaisi Vargasin pään vieressä pörräävän ötökän pois. Mies katsoi oriaan ja mietti, oliko kovinkin yleinen järjestely valmentaa ratsastajaa matalalla profiililla.
“Minulle tulee nyt heinäkuussa toinen hevonen”, Lauri kertoi tajuten, ettei ollut puhunut asiasta muille kuin Heidille. “Joten Vargas irtoaa kyllä ratsuksi, miks ei Vegaskin. Ja luulen, että Heidiltäkin liikenee hevosia lainaan pientä korvausta vastaan, koska Heidi ei voi ratsastaa vielä hetkeen.”
Sarah sen sijaan ei estellyt kulmiensa elämää katsoessaan Lauria huvittuneen kunnioittavalla katseella.
“Vau”, oli ensimmäinen asia naisen huulilta ja sitä seurasi naurahdus.
“Sopii”, Sarah vastasi antamatta itsensä ajatella koko kuviota sen enempää. Tuntui hullulta saada sellainen mahdollisuus ja olisi ollut vain typerää olla hyödyntämättä tarjottua tilaisuutta.

“Kiitos”, nainen lisäsi vielä ja hymyili leveästi. Lauri vastasi hymyyn yrittäen taas peitellä huvittuneisuuttaan, vaikka ilo Sarahin kasvoilla tuntui kaikesta huolimatta oikeutetulta.
“Eiköhän siitä ihan toimiva kuvio saada”, Lauri hymähti, taputti Vargasia ja lähti kohti talliin vievää ovea avatakseen sen ratsukolle, jolla olisi varmasti annettavaa toisilleen.

30.08.2019

Sarah vilkaisi itseään peilistä, jonka ohitse ravasi juuri. Jalan asento siirtyi muutaman sentin taaemmaksi ja katse kääntyi takaisin eteenpäin. Kimon orin askel oli vakaa, kun se pysyi tasaisesti kuolaintuntumalla. Sarah piti sormensa joustavina ja antoi Vargasin edetä ohjatessaan sen lävistäjälinjalle.
Puoliverisen askel piteni ravilisäyksessä, mutta sen muoto ei särkynyt, ravin tahti pysyi edelleen täsmällisenä. Pienen pidätteen ja lantion asennon muutoksen myötä ruskeisiin pinteleihin käärityt jalat hidastivat ja ratsukko palasi takaisin harjoitusraviin.

Maneesin vaalea pohja kumahteli, kun Sarah pyysi Vargasin siirtymään laukkaan. Runiacissa tuntui olevan hiljaista melko usein, latina oli törmännyt toisiin ihmisiin hyvin harvoin ja sai nytkin ratsastaa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Sarah siirsi sopivasti lämmenneen orin käyntiin ja vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa. Se lähenteli puolta päivää, hänellä olisi kaksi tuntia aikaa hoitaa Vargas pois, vaihtaa vaatteet ja siirtyä Orijoelta Kallaan, Auburniin ja iltatalliin. Effillä oli tänään vapaapäivä ja tamma saisi huolellisen harjauksen kahdeksan jälkeen, kunhan Sarah olisi saanut tallityöt valmiiksi. Latina pysäytti kimon keskelle maneesia ja taputti orin kaulaa hymyillen. Tuntui edelleen huikealta, että Lauri luotti häneen hevostensa liikutuksen suhteen, valmennusten ulkopuolellakin. Yhteismaasto Matildan kanssa oli ollut harvinaista herkkua, tilanne, jollaiseen he eivät olisi ikinä päätyneet Auburnissa. Sarah ei voinut kuvitella lähtevänsä Effin kanssa maastoon Zelian tai Sipsin seurassa, Effi tarvitsi kaverihevosen, jolla olisi rauhoittava vaikutus.
Loppukäyntien ajan Sarah kävelytti Vargasta maneesissa, se oli varsin tyytyväisen oloinen itseensä. Sormet rapsuttivat auki olevan harjan alta lämmennyttä karvaa, kunnes oli aika suunnata tallin puolelle.

Maastosta viisastuneena Sarah kantoi nykyään myös vaihtovaatteita mukanaan Runiaciin tullessaan. Tällä kertaa se oli toki myös tarpeellista siksi, että hän siirtyi tallilta toiselle, eikä halunnut aiheuttaa tartuntavaaraa niiden välillä.

"Hienosti", Sarah kehui hymyillen ja harjasi vaalean harmaata karvapeitettä huolellisesti läpi. Lauri tulisi ratsastamaan illemmalla Vegasin ja Heidin Malachain, latina halusi miehen huomaavan, että hän piti orista hyvää huolta. Se ajatus oli lähtöisin jo niiltä ajoilta, kun Sarah oli ratsastanut ratsastuskoulussa tunneilla. Jokaisen kerran, kun hänen ratsunsa ei jatkanut seuraavalle tunnille, Sarah oli halunnut varmistaa, että hevonen oli hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ajomatka Orijoelta Kallaan tuntui tutulta jo tässä vaiheessa. Valkoisen bemarin bassot tärisyttivät taustapeiliä ja metsäinen maisema vaihtui aavistuksen turhan nopealla vauhdilla. Sarah oli törmännyt poliisiin sillä tiellä ehkä kerran, pieni ylinopeus ei ollut vaaraksi kenellekään.

Silmäkulmassa havaittu liike antoi vain sekunnin sadasosia aikaa reagoida. Sarahin oikea jalka liukui adrenaliinin voimalla jarrupolkimelle ja auto pysähtyi puoliksi vielä aamun sateista kostealla tiellä vauhdilla. Hetken ajan koko maailmassa oli vain Sarah ja peura, joka tuijotti häntä tuulilasin takaa, noin puolen metrin päässä auton konepellistä.
Peura havahtui ensimmäisenä, se hypähti matkaan ja katosi metsän rajaan, tuskin murehtien tapahtunutta kahta minuuttia kauempaa.

Tie oli hiljainen, tosin, kuin sydän Sarahin rintakehässä. Se tuntui hakkaavan vasaran lailla kylkiluita vasten, tehden hengittämisestä varsin hankalaa sillä hetkellä.

Hitaasti auto nytkähti taas liikkeelle.

31.08.2019

Sarahin oli kuuma. Ilta oli vasta nuori töiden kannalta, mutta Krouvi oli siitä huolimatta täynnä asiakkaita. Joka toisen suusta sai kuulla miten kauniit revontulet ulkona oli ja miten hyvin ne näkyivät pilvettömältä taivaalta jopa kylän valosaasteen keskellä. Latina olisi paljon mieluummin ollut ihastelemassa niitä vaikka leirinuotion äärellä, kuin tehnyt jälleen yhtä shottilinjaa kovaäänisille asiakkaille.
Aamutallin väsymys tuntui jaloissa ja käsissä, mutta Sarah ei antanut sen häiritä. Lihassärky oli sellaista kipua, jota nainen oli tottunut tuntemaan.

“Tequilaa ja pari tuopillista Karhua”, eräs miesasiakas pyysi saaden latinan siristämään silmiään aavistuksen.
“Näytätkö paperit vielä?” Sarah kysyi asiakaspalveluhymy huulillaan.
“Ne tais jäädä toisen takin taskuun”, mies mumisi kaivettuaan taskujaan hetken ajan pintapuolisesti.
“Siinä tapauksessa taitaa olla parempi jatkaa vesilinjalla?”
“Mitä helvettiä, kai sä nyt näet, että mä olen täysi-ikäinen!?” asiakas korotti ääntään saaden tiskillä olevat ihmiset siirtämään katseensa itseensä.
“Valitettavasti siitä huolimatta mun on nähtävä se paperilla”, Sarah pahoitteli, vaikkei ollutkaan juuri lainkaan pahoillaan. Miehen kärsivällisyys varisi varsin nopeasti, kunnes portsarina toimiva Niklas tuli hakemaan asiakkaan tiskiltä.

Sarah kääntyi seuraavaa asiakasta kohden ja pyyhkäisi otsalleen karanneita hiussuortuvia korvansa taakse.
"Hey", Thomas sanoi yhtä itsevarmasti kuin aikaisemmin. Vaikka mies tiesi naisen olevan Krouvissa töissä, hän oli toivonut osuvansa juuri toisen vapaaillan kohdalle. Nyt britti tuijotti suoraan meripihkan värisiin tuttuihin silmiin.

Thomaksen sydän löi yhtä kovaa kuin aina ennenkin nähdessään latinan. Nyt kaksikko kuitenkin oli palannut takaisin sille tasolle, jolla toinen osapuoli oli lähes tuntematon. Vaikka mies tunsi naisen mielen ja kehon edelleen yhtä elävästi kuin vielä puoli vuotta takaperin.
"Olut, kiitos", tämä lisäsi ja puolittainen hymy nousi nuoren huulille.

Sarah vain tuijotti, tuttuja kasvoja ja pientä hymyä, eikä keho suostunut enää toimimaan. Thomas oli siinä. Ilmielävänä, yhtenä kappaleena ja kuin asiassa ei olisi mitään outoa.
Latina tunsi veren katoavan aivoistaan ja hetken ajan hän oli aivan varma, että päätyisi seuraavaksi lattialle.
“Joo”, purkautui naisen huulilta ja lopulta keho seurasi perässä. Nykien tämä nosti painavan tuopin käteensä, irroittaen sitten katseensa vihdoin Thomaksen silmistä saadakseen tuopin oluthanan alle.

Ajatukset juoksivat Sarahin päässä vilkkaasti, eikä nainen saanut yhdestäkään niistä kiinni. Lasi kolahti kovaäänisesti puista tiskiä vasten latinan laskiessa tuopin hieman liian kovalla vauhdilla Thomaksen eteen.
“Kuusi euroa. Käteisellä vai kortilla?” Sarah kuulosti enemmän pankkiautomaatilta, kuin omalta itseltään, yrittäen jälleen muistaa miten hengittäminen tapahtui.
"Kortilla", mies vastasi ja ojensi Visa Electroninsa naiselle.
Sarah veloitti maksupäätteellä lähimaksun avustuksella oikean summan. Ainakin siihen mies luotti.
"So… How are things going?" Se oli typerää small talkia ja Thomas tiesi sen.

Britti oli satavarma, että Sarah oli päässyt eteenpäin elämässään. Mahdollisesti parisuhteessa jonkun toisen kanssa. Robertin kanssa. Sitä mies ei kuitenkaan kysynyt. Se ei hänelle kuuluisi eikä hän välttämättä edes halunnut tietää. Se riitti, että toinen oli edes jotenkin kunnossa ja yhtenä kappaleena.

Sarah oli jälleen hetken hiljaa, naisen aivot kävivät varsin hitaalla sillä hetkellä.
“Hyvin…” tämä aloitti ja kuuli sitten vislauksen. Katse hakeutui kärsimättömän asiakkaan luokse ja hetkeäkään epäröimättä Sarah siirtyi palvelemaan tätä. Pakohetki oli kuitenkin varsin nopeasti ohitse, sillä yhden täytetyn viskilasin jälkeen bruneten oli pakko palata takaisin entisen avopuolisonsa luokse.

“Mitä sulle...kuuluu?” Sarah kysyi työntäen sanoja puoliväkisin ulos itsestään. Hän jätti tarkoituksella vaihtamatta englantiin, sillä jollain tapaa Thomaksen murre oli saanut aivan uusia vivahteita heidän eronsa jälkeen.
Sarahin jatkaessa suomella, Thomas päätti tehdä samoin.
"Ihan… ok… Luulisin", tämä hymähti ja vilkaisi takanaan nauravaa naisporukkaa. Punapäinen räkätti kuin viimeistä päivää ja sai miehen pyöräyttämään silmiään. Se siitä hiljaisesta kapakasta.

Britti ei uskaltanut kysyä Robertista. Tai kenestäkään mahdollisesta uudesta miehestä Sarahin elämässä. Thomaksen mielessä kävi myös häiritsevä ajatus siitä, että veljensä olisi lyönyt hynttyyt yhteen naisen kanssa. Olihan kaksikko ollut oudon läheisiä lähes aina, mutta mitä Thomas tiesi, Jonathan edelleen oli Sarahin veljen perään.
"Mitäs isoäidilles? Onhan hän pysynyt terveenä?" Se kiinnosti Thomasta aidosti. Mies oli todistanut Sarahin reaktiota pahimmalla mahdollisella hetkellä, eikä tietenkään toivonut mitään pahaa kaksikon kohdalle. Ei Sarahille eikä Elisalle.

Mies otti varovaisen siemauksen oluestaan ja palautti katseensa naiseen, joka edelleen näytti hämmentyneeltä.
Hitaasti, mutta varmasti latinan aivot lähtivät jälleen liikkeelle. Sarah oli edelleen hämillään siitä, miten Thomas saattoi vaikuttaa varsin tyyneltä, kun bruneten sisällä velloi myrskyävä valtameri. Latina odotti kauhulla miten aaltoileva vesi lähtisi purkautumaan.

"Hyvää, sillekin. Patrick asuu sen kanssa nykyään", Sarah paljasti ja mietti oliko Jonathan jakanut mitään veljensä kanssa. Tiesikö tallimestari edes tuhlaajapojan paluusta?
"Ootko sä nähnyt Jonathania jo? Tietääkö se, että sä olet taas...no täällä?" latina kysyi ja mietti oliko Jonathan jättänyt kenties tarkoituksella kertomatta tietonsa, jos sellaisia ylipäätänsä omisti edes.
"En oo", Thomas vastasi ja laski katseensa takaisin tuoppinsa pohjaan. "Pääsin Kallaan vast tänään aamusta. Ei se tiiä et oon täällä", mies jatkoi.

Jonathan varmasti halusi tietää veljensä liikkeistä, mutta taktikoidusti oli jättänyt kertomatta. Grace tiesi Thomaksen lähteneen Irlannista jatkamaan matkaansa kohti pohjoista, muttei tarkemmin.
"Mites sulla… Niiku…", Thomas ei tiennyt miten jatkaa kysymystään. Robertin nimi poukkoili tämän mielessä saaden britin levottomaksi. "You know…"

Sarah näki jälleen verkkokalvoillaan Thomaksen katseen, kun hän oli rikkonut tämän sydämen. Miten taksissa lausutut kaksi sanaa olivat muuttaneet heidän kahden yhteisen polun lopullisesti uuteen suuntaan. Sellaiseen, jossa samalla reitillä kulkeminen oli tehty mahdottomaksi.
Sormet kaipasivat tekemistä, mutta asiakasvirta oli kokenut muutoksen, eikä kukaan ollut juomia vailla. Sarah nosti tyhjän lasin käteensä ja ryhtyi pyyhkimään siitä sormenjälkiä pyyhkeeseen saadakseen jotain työstettävää.

"Mikset sä kertonut, että sä lähdet?" latina kysyi jättäen vastaamatta uudelleen kysyttyyn kysymykseen. Hän ei tiennyt mitä olisi vastannut, sillä sirpaleiden keräämisestä Thomas tuskin halusi kuulla. Eikä Sarah olisi halunnut niistä puhuakaan sille ihmiselle, jolla oli ainoana maan päällä ollut sellainen valta häneen. Oli kai jossain suhteessa edelleenkin.
Meripihkan väriset silmät tarkkailivat Thomaksen kasvoja intensiivisemmin, kuin oli tarkoitus.
Mies nojautui tiskille kyynärpäidensä varaan pitäen tuoppia molempien käsiensä välissä.
"Ettet olis yrittäny puhuu mua jäämään. Ja sä tiedät, ettei se olis vaatinu paljoa", tämä vastasi ja katsoi naisen silmiin lähes nähden oman peilikuvansa niistä. "Mä yritin päästä susta yli."

Ja hetkittäin oli siinä onnistunut. Yhden illan jutut silloin tällöin olivat antaneet hetkeksi muuta ajateltavaa, mutta yksin maatessa majapaikkansa punkalla, milloin missäkin, kaipuu toisen viereen nosti päätään yhä enemmän ja enemmän.
"I missed you. Still do."
"Älä…" Sarah anoi, tuntien kuinka sydän sykähteli vaarallisesti epätahtiin. Se janosi koskettamaan tuttua kehoa, päästä kuuntelemaan samankaltaisen, joskus niin kovin läheisen sydämen rytmiä.
"Mä en pysty…" latina henkäisi ja joutui laskemaan katseensa hetkeksi baaritiskiin löytääkseen äänensä uudelleen.

"Ei puhuta siitä", Sarahin oli vaikea hengittää ja sanat kuulostivat hengästyneiltä. Liikaa oli tapahtunut, jotta hän olisi voinut antaa itsensä valua takaisin siihen kuoppaan, josta ylös kaivautuminen oli vaatinut kaiken ja vielä lisää.
"Mä tapasin sun isän", latina tunnusti ja nosti katseensa jälleen takaisin Thomakseen.
"I'm so sorry it took so long", vaaleahiuksinen nainen istahti Thomaksen viereen, antoi miehelle pusun poskelle ja nojautui tiskille. "That was one fucking long line", tämä naurahti ja vilkaisi Sarahia. "Ah, one beer, thank you." Valkoinen hammasrivi välähti naisen hymyillessä.
"Sorry. This is Allison." Thomaksen vieressä istuva nainen ojensi kätensä latinaa kohden. "My fiancee", mies jatkoi.

Sarah tuijotti ojennettua kättä, siirsi katseensa sen ojentajaan ja siitä ihmiseen, joka oli joskus ollut hänelle tärkein tässä maailmassa. Thomas näytti siltä, kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään outoa, mutta Sarah ei kyennyt luovimaan itseään muurin taakse, jonka huojuvien tiilien välissä oleva laasti oli vielä liian märkää pitääkseen kaiken kasassa.
Latinan suu aukesi aavistuksen, mutta sanojen sijaan sieltä karkasi vain epämääräinen ynähdys, joka leijui heidän välillään ihmismassan metelistä huolimatta.

Naisen korvissa soi ja luonnollisimmalta tuntuva vaihtoehto, tilanteesta poistuminen, oli varsin hyvin suljettu häneltä. Työvuoro kestäisi vielä kolme tuntia ja jotain minuutteja, eikä Krouvilla ollut varaa lähettää yhtä ihmistä kotiin.
"Right."
Sarah siirsi katseensa tuoppiin, jota piteli nyt tärisevissä käsissään. Hän vihasi heikkoutta, joka oli niin selkeästi kaikkien luettavissa.

Kellertävä neste kuohui latinan täyttäessä oluttuopin täyteen. Liike oli harkitumpi, kuin aiemmin, kun Sarah laski lasin Thomaksen kihlatun eteen. Katse haki sormusta, vaikkei olisi halunnutkaan nähdä. Sen sijaan Sarah yritti kohdistaa sen johonkin Allisoniksi esitetyn naisen ohitse, jottei olisi joutunut tuijottamaan vaaleaverikön kasvoja.
"Six euros. Cash or card?" bruneten ääni aaltoili, kun tämä yritti olla näyttämättä ihan niin junan alle heitetyltä, kuin miltä tunsi olonsa sisällään.
Allison ojensi Sarahille kymmenen euron setelin ja hymyili varovaisesti.

Sokeakin olisi nähnyt ilmapiirin kireyden ja haurauden. Thomas olisi halunnut puhua Sarahin kanssa kahdestaan, muttei tietenkään voinut heittää kihlattuaan yksin Kallalaisten juoppojen armoille Krouvin pimeimpään nurkkaan. Vaaleaverikön ääni kuitenkin rikkoi Thomaksen ajatukset.
"You must be Sarah. Thomas has told great things about you", ääni oli ystävällinen ja pehmeä. Nainen oli saanut selville ehkä liikaakin kaksikon suhteesta, sillä Thomas ei yrittänyt peitellä sitä saatika ollut vaivaantunut pyyhkimään Sarahia elämästään - taikka puhelimestaan.

Latinan mielessä kävi liuta kärkkäitä vastauksia, vihasta ja surusta rakennettuja, mutta nainen piti ne kaikki sisällään. Häntä ärsytti, että viimeisen puoli vuotta elämästään oli kaivannut ihmistä, joka oli siirtynyt varsin radikaalisti jo eteenpäin.
Juuri niin, kuin Sarah oli toivonutkin, mutta oli eri asia ajatella jotain sellaista, kuin nähdä se edessään. Tilanteen pyörteet polttelivat latinan kehoa ja brunette mietti miten selkeästi se oli luettavissa hänen kasvoiltaan. Hymyn nostaminen huulille tuntui pakotetulta, mutta antoi Sarahille tilaa piilottaa itseään, kerätä palasiaan jälleen baarin lattialta.

"I'm sorry, Thomas didn't mention you, I'm a bit confused, that's all. Nice to meet you, Allison", latina repi kaiken itsevarmuutensa saadakseen itsensä suoristettua kaiken sen painon alla. Hitaasti Sarahin olo tasottui, nainen muistutti itseään, että hän oli ollut se, joka oli lopettanut suhteen.
Koska Thomas ansaitsi parempaa, kuin hän.
Sarah yritti olla arvioimatta Allisonin soveltuvuutta siinä tehtävässä.
"Congratulations on the engagement." Brunette onnistui pitämään kaiken katkeruuden poissa äänestään ja kuulosti niin lähellä vilpittömästi iloiselta, kuin pystyi. Eroa naisen äänenpainosta ei erottanut edes Thomas, joka tunsi Sarahin parhaiten tässä maailmassa. Tai ainakin oli tuntenut.
"Thanks", Allisonin äänessä oli silkkaa iloa. Thomas yritti hymyillä aidosti, kuitenkin suorituksen jäädessä puolitiehen.

"I'll be right back, 'kay", mies antoi nopean pusun blondin poskelle ja nousi baarijakkaraltaan. Allison seurasi hetken katseellaan miehen loittonevaa selkää ja kääntyi sitten Sarahin puoleen viekas virne kasvoillaan.
"You know… He still loves you." Blondin äänessä oli kateutta. Thomas ei ollut edes yrittänyt peitellä ikävöivää katsetta Sarahia kohtaan. "I know what went down between you two. Thomas even told me about this Robert guy and I truly hope, he was worth it. I can't ever be whatever you were to him, and to be honest I don't know if it's enough." Nainen huokaisi syvään, vilkaisi nopeasti taakseen ja käänsi katseensa takaisin latinaan.
"But we're about to get married. We're moving to the UK, so please, give him his space. He's here only to say goodbye."

Allison nojautui kauemmas tiskistä ja asetti molemmat kämmenensä sen päälle kuin varmistaen Sarahin huomaavan vasemmassa nimettömässä kiiltävän sormuksen. Valkokultainen rengas hohti hämärässä valaistuksessa hennosti ja keskellä oleva pienehkö kivi taittoi sen vähäisen valon tiskin pinnalle. Blondi tunsi pian Thomaksen käden alaselällään, kääntyi miestään kohden ja veti kädet syliinsä.
"Hope you didn't talk shit about me while I was back there", mies vitsaili ja vilkaisi kumpaakin naista.

Sarah tuijotti yhä puista tiskiä kohdasta, jossa Allison oli juuri pidellyt vasenta kättään.

“You make a stunning bride and groom”, latina kostutti huuliaan ja vältteli nyt Thomakseen katsomista. Oli oma asiansa toivoa, tiedostaa kauhulla ja yrittää olla tietämättä, ettei se rakkaus ollut kuollut vielä, mutta sen kuuleminen toisen, ulkopuolisen, joka oli päässyt varsin lähelle toisen elämää, suusta tuntui pahalta.
Ei lainkaan toivonkipinän saattelemalta, vaan sellaiselta, joka käänsi sisuskalut tiukalle solmulle, eikä päästänyt irti. Sen sijaan Sarahin olisi päästettävä. Lopullisesti ja täysin, sillä hän ei aikoisi ajautua kihlaparin väliin, ei edes vaikka mieli halusi kokeilla vielä kerran saiko Thomaksen huulet edelleen sähkövirran juoksemaan kehoa pitkin.

He olivat eronneet ja Thomas oli jatkanut elämäänsä, Sarah henkäisi syvään, työntäen kaiken katkeruuden ja ikävän taka-alalle.

“It was good to see you’re ok. Well, obviously better than that.” Meripihkan väriset silmät katsoivat nyt suoraan Thomaksen silmiin. Pieni, aito hymynkaare väreili latinan huulilla, hän pystyisi olemaan onnellinen toisen puolesta. Pienin askelin, mutta silti.

“Sarah, voit mennä tauolle”, Kasperin ääni katkaisi latinan ajatukset ja viivytellen Sarah siirtyi kauemmaksi.
“Oli kiva nähdä, oikeasti”, nainen nyökkäsi ja kääntyi sitten luoviakseen tiensä takahuoneen kahvinkeittimen luokse. Thomas sanoi Allisonille palaavansa pian ja pyysi lupaa Kasperilta seurata Sarahia. Pienen empimisen jälkeen mies heltyi ja viittoi brittiä häipymään näkökentästään takahuoneeseen.

"I think we should talk, cut the crap and all", Thomas huokaisi päästyään taukohuoneen ovensuuhun. Mies haki katseellaan Sarahin kasvoja, eikä uskaltautunut astua lähemmäs latinaa. "I'm sorry you found out this way. I never meant to hu…" Thomas katkaisi lauseensa tajutessaan sen naurettavuuden.
"I mean, I wanted to tell you first…" Mies keräsi rohkeutensa ja otti kaksi hataraa askelta kohti entistä tyttöystäväänsä.

Sarahia ahdisti ja se näkyi kahvikupin tärinänä ja kuului katkonaisena hengityksenä. Nainen keräsi rohkeutensa ja kääntyi katsomaan Thomasta, yrittäen pitää kasvonsa mahdollisimman eleettöminä. Takana oleva tiskipöytä toi tarvittavan lisätuen latinan jaloille.
“Mitä puhuttavaa meillä enää on? Meitä ei enää ole, se on varsin selvää. Ja hyvä niin, mä ihan aidosti olen iloinen sun puolestasi.”
Sarah puhalsi kahvikuppiinsa hajamielisenä, piti katseensa Thomaksen silmissä kuin henkivakuutuksena. Niin kauan, kun hänen oli katsottava tilannetta suoraan, se ei pääsisi luovimaan tietään jonnekin unen ja painajaisen väliin. Sarahin oli pakko unohtaa sisällään mylvivät tunteet.

Thomas veti syvään henkeä, kohtasi naisen katseen kuten aina ennenkin.
"But are you really…", mies ei jäänyt odottamaan vastausta. Vaikka Sarah yritti peitellä tunteitaan, Thomas näki vilauksia kivusta ja surusta. Pitäen katsekontaktin meripihkan värisissä iiriksissä, Thomas astui Sarahin eteen, niin lähelle että kuuli toisen hengityksen. Yksi kihara oli karannut naisen korvan takaa ja kuin vanhasta tottumuksesta mies hellästi siirsi sen sivuun.

"I'm really glad to see that you're okay", mies kuiskasi ja sipaisi etusormellaan Sarahin poskea. Thomas taisteli vastaan halua syleillä toista kuten ennen. Kuinka helppoa se olisi ollut. Kuinka turvalliselta se olisi tuntunut.
Sarah unohti hengittää.
“Thomas”, sana karkasi ilman mukana naisen huulilta, kasvoilla olevien sormien lähettäessä sähkövirtaa kehon jokaiseen osaan.

“I… don’t do that”, Sarahin ääni säröili ja vaati jokaisen tahdonvoiman kääntää katse vaaleista silmistä pois. Nainen ei päässyt perääntymään, sillä tukena toiminut pöytätaso oli nyt hänen ja pakotien esteenä. Sarah nosti kätensä ja otti kiinni Thomaksen ranteesta. Latinan voimat eivät riittäneet enää työntämään kättä kauemmaksi itsestään ja hetken kaksikko seisoi Krouvin taukohuoneessa juuri siinä asennossa. Sarahin sydän hakkasi niin kovaa, että se melkein työntyi ulos rintakehästä. Nainen piti katseensa Thomaksen paidan kauluksessa ja tunsi ristiriidan sisällään. Hän halusi kauemmaksi ja samalla vetää itsensä vielä lähemmäksi.

"You know I'll always, always, love you." Kuiskaus jäi leijumaan kaksikon välille. Thomas piti katseensa tiukasti kiinni Sarahin silmissä, vaikka toisen katse oli pudonnut alas.
"But I'm leaving. For good. I'm moving back to the UK with Allison." Thomaksen piti vakuuttaa myös itsensä näistä sanoista. Vaikka asia oli jo lähes lukkoon lyöty, Thomas empi. Edelleen.

Muutto takaisin saarelle tarkottaisi kirjaimellisesti kaiken jättämistä taakse. Jonathan, työpaikka, ystävät… Sarah. Allison oli kuitenkin myynyt idean lähes täydellisesti Thomakselle, ettei miehellä ollut mahdollisuutta kieltäytyä.
Sarah otteen hellitettyä miehen ranteesta, Thomas laski katseensa lattiaan ja astui kauemmas Sarahista.
"I'm sorry."
Latina liikkui perässä, kuin noiduttuna ja nosti painonsa päkiöilleen, kietoen kätensä Thomaksen niskan taakse, kuin aina ennenkin. Sarah kohtasi hämmentyneen katseen, sulki silmänsä ja painoi huulensa tuttuja huulia vasten, purkaen kaiken, aivan kaiken suudelmaan. Kuuden kuukauden suru, ikävä, kipu ja rakkaus, eikä latina pidätellyt sillä hetkellä tuumaakaan. Hänen oli pakko saada hyvästellä toinen, sillä ei tiennyt näkisikö Thomasta enää koskaan.

“So am I. Goodbye, Thomas”, Sarah henkäisi, työntyi sitten vauhdilla britin ohitse, jättäen kahvikuppinsa ovenpielessä olevalle tasolle. Nainen ei pysähtynyt ennen, kun oli päässyt takaisin baaritiskin taakse, sen puiset tasot tuntuivat suojamuurilta, joita Sarahilta ei löytynyt sillä hetkellä omasta takaa laisinkaan.
"You okay? You look like you just saw a ghost?" Allisonin huolestunut ääni kantautui helposti yllättävän hiljaisella soivan musiikin yli. Nainen kurotti kätensä kohti Sarahia, mutta latina väisti sen.
"We should probably go", Thomaksen ääni sai Allisonin kääntymään ympäri. Mies näytti yhtä poissaolevalta kuin tiskin toisella puolella oleva Sarah. Thomas vilkaisi Sarahia ja katui heti päätöstään astua Krouviin.
"Also we should start packing if we want to catch our flight day after tomorrow."

“Have a safe flight home”, Sarah lausahti ja koristi sitten kasvonsa hymyllä, joka ei ylettynyt aivan silmiin saakka.
“Soita Jonathanille”, latina lisäsi ja käänsi sitten selkänsä kaksikolle. Takataso piti pyyhkiä luonnollisesti juuri sillä hetkellä.
"Joo… Pitää yrittää…", Thomas huokaisi. Allison nousi penkiltään, nojautui Thomasia kohden kietoen käsivartensa miehen niskan takaa ja painoi pusun tämän huulille.
"Ready to go?"
Thomas nosti etusormensa pystyyn kuin pyytäen naista odottamaan hetken. Mies nojautui tiskin yli ja sai Kasperilta ensimmäisen mulkaisun.
"Sun ei olis kannattanu tehä sitä", Thomas osoitti sanansa Sarahille. Eikä tekoa tarvinnut tarkentaa, nainen tiesi tasan tarkkaan mistä mies puhui.

I don't want somebody like you
I only want you, I only want you, yeah
I don't want somebody brand new
I only want you, I only want you, yeah

Sarahin olisi tehnyt mieli lyödä baarin musiikkiyksikkö palasiksi sillä hetkellä, mutta nainen ei liikkunut milliäkään.

I know I'm the one who ruined everything
And made you think that it was all your fault
And I know that sorry's only just a word
And when it hurts, it isn't that simple
But I know that if you look me in the eyes
You can't deny that we're something different

Sarah ei uskaltanut hengittää.
"Besides…-", Thomas madalsi ääntään "-I really miss that ass." Virneen saattoi kuulla toisen äänestä. Miehen katse käväisi tarpeeksi nopeasti naisen lantion alapuolella, mutta palautui hyvin pian toisen selkään.
"Anyways… Pitää mennä. Take care."

03.09.2019

Sarah makasi sängyssään, kuunnellen tasaista tuhinaa olohuoneesta aukinaisen oven läpi. Latina kävi mielessään eilisen illan tapahtumia, miten dominoiden lailla katastrofi-illalliselta ei ollut ollut missään vaiheessa edes mahdollisuutta välttyä. Matkan varrella oli ollut tilaisuuksia, joihin tarttumalla jotenkin olisi voinut edes välttää pahimmat kohdat, mutta oli tuntunut lähes kohtalon valinnalta, että kaikki oli käynyt juuri niin.
Thomaksen kihlattu oli lyönyt häntä kasvoihin, jonka jälkeen Thomas oli vain poistunut asunnosta. Ei anteeksipyyntöä keneltäkään, ei hyvästejä, ei kysymyksiä.

Naisen oli vaikea nukahtaa ja oli nukkunut yöstään ehkä kolme tuntia, jos sitäkään. Sarah oli ollut aluksi vihainen, mutta nopeasti tunne oli hälventynyt, tilalle oli jäänyt vain pettymys. Hän oli pettynyt Thomakseen ja pettynyt itseensä.

Puhelimen näyttö oli kirkas, sen lukitusnäytön utuinen kukkakuva mieltä rauhoittava, vaikka silmiä polttelikin valon määrä. Sarah avasi yhteystietonsa ja tuijotti hetken.

Thomas Raynott

Yksi nimi muiden joukossa, eikä se enää aiheuttanut sydämen sykähdyksiä, ei poltetta nostaa muistoista tärkeimpiä esiin. Sarah painoi asetuspainikkeesta nimen kohdalla. Sormi hapuili hetken, mutta painoi sitten kohdettaan.

Estä yhteyshenkilö

Puhelin halusi vielä varmistaa, että hän oli tosissaan.

Estä

Sarah ei tiennyt oliko tunne huojentunut, vai ei, mutta jotain sen kaltaista siinä ainakin oli. Ehkä tästä alkaisi elämä, jossa Thomas olisi pala historiaa, eikä mitään enempää?

Olohuoneessa soi herätyskello ja latina saattoi kuulla epämääräistä voivottelua. Naisen suupielet kaartuivat hymyyn, kun tämä nousi sängystään ja puki päälleen vaatteet, jotka hän saattoi helposti vaihtaa tallilla ratsastusvarusteisiin.

“Buenos días amigo”, Sarah toivotti päästessään makuuhuoneesta keittiöön ja kahvinkeittimen luokse. Molemmat tarvitsivat sitä tänä aamuna valitettavan paljon.
“Särkylääkettä?”
"Shhhhhh….. Not so loud…", Jonathan ynähti vetäen peittoa enemmän korvilleen. Leveän haukotuksen jälkeen miehen oli pakko nousta edes istumaan, jottei olisi nukahtanut uudestaan.

"Kerroinko jo, etten erityisemmi pidä aamutalleista", mies voivotteli ja venytteli perin pohjin. Edellisillan tapahtumat olivat vielä miehen mielessä, mutta ei välttämättä halunnut puida sitä aihetta heti ensimmäisenä Sarahin kanssa. Ei ainakaan ennen kahvia. Mies päätyi siis ihmettelemään ulos ikkunasta naisen raotettua verhoja. Muttei todellakaan ollut vielä nousemassa ylös.
“Ehkä kerran tai pari”, Sarah myönsi ja nappasi särkylääkkeen suuhunsa, juoden vettä suoraan hanasta sen kylkiäiseksi. Latina täytti vesilasin myös vedellä ja vei sen särkylääkkeen lisäksi olohuoneen pöydälle. Hänen teki melkein mieli hypätä peittömytyn keskelle ja jatkaa unia, mutta epäili, ettei olisi saanut peiton alla mörngertävältä mieheltä kovin iloista vastaanottoa.

Sarah käveli pesuhuoneeseen, tutki peilistä tarkkaan kasvojaan ja totesi, että eilisillan nopea kylmähoito oli tehnyt tehtävänsä. Leuka oli aavistuksen arka, mutta siihen ei ollut noussut yön aikana näkyviä muistomerkkejä Allisonin kämmenestä. Aamutoimien jälkeen Sarah käveli takaisin olohuoneeseen.
Jonathan oli juuri saanut kumottua vesilasin kurkkuunsa yhdessä särkylääkkeen kanssa. Krapula oli suht olematon, mutta päänsärky huonosti nukutusta yöstä oli läsnä.

"Ei kai oo kiire? Mä en pyst… halua nousta viel. Täs on muutenki nii lämmin", mies vaikeroi ja hieroi rähmät silmänurkistaan. Patrick oli jatkanut yöksi omaan sänkyynsä, mikä oli toisaalta ollut hyvä päätös. Jos latino olisi nyt tallimestarin vieressä, Jonathan myöhästyisi töistä varmasti.
“Ei vielä. Kello on vasta vähän vaille kuusi, kyllä sä voit nukkua vielä puoli tuntia, jos haluat”, Sarah hymähti. Hän oli juonut ainakin kaksi lasia viiniä ja lasillisen viskiä, mutta tiesi olonsa huonontuvan vielä aamun mittaan. Ennakoiva särkylääke oli tehokas apu.

“Mä estin Thomaksen numeron, jos se sattuu kysymään”, Sarah ilmoitti ja laski sitten tiskipöydälle kaksi valtavan kokoista kahvikuppia. Hän täytti ne mustalla litkulla ja asettautui sohvalle istumaan Jonathanin viereen. Kahvikuppi höyrysi hänen käsiensä välissä, se tuoksui taivaalliselta.
"Tuskin kysyy." Jonathanin äänensävy oli kaikkea muuta paitsi lämmin. Mies otti suullisen kahvia ja oli polttaa kielensä.
"Ai haatana", tämä manasi ja laski kupin vielä toistaiseksi sohvapöydälle. Sarah yritti olla nauramatta, äänen purskahtaessa kuitenkin osittain kuuluville.

"Se sano eile kaikkee, mitä se ei joko oo uskaltanu enne sanoo tai sit se ei miettiny loppuu asti. Anyways he crossed a line." Thomaksen puheet olivat olleet liikaa vanhemmalle veljeksistä. Ja kaikki oli ollut henkilökohtaista.
“Multa loppui virhekorttien jakaminen sen ihmisen kohdalta”, Sarah myönsi. Hänen olonsa oli jollain tavalla erilainen nyt, kuin mitä se oli vielä eilen aamulla ollut. Tyhjempi, mutta samalla myös ehkä helpompi.

“Mikään tekosyy ei oikeuta sellaista käyttäytymistä, mun puolesta saa tehdä idioottimaiset virheensä, me yritettiin parhaamme”, latina lisäsi, eikä koskenut vieläkään omaan kahviinsa. Jonathanin esimerkistä huolimatta hän olisi tiennyt nesteen olevan vielä liian kuumaa juotavaksi.
"Mä voisin mahollisesti puhuu Nanalle… Se nainen jos kuka osaa käsitellä Thomasta", Jonathan mietti ääneen. "Nyt ne on oletettavasti jo samalla saarella. Tai ainaki ovat tän päivän aikana."

Grace osaisi varmasti selventää Thomaksen mieltä miehelle itselleen. Kun Jonathan soittaisi isoäidilleen, nainen varmasti kysyisi myös vanhemman veljen kuulumisia.
"Shiit… Viimestää nyt Grace sais tietää mun ja Patrickin suhteesta." Jonathan ei ollut hetkeen puhunut naisen kanssa, eikä ollut ihan varma oliko naisella tiedossa Jonathanin sekä Matildan ero lähes vuosi sitten. Piti olla. Olihan siitä jo aikaakin.

Sarah irvisti hieman myötätunnosta. Thomaksen asioihin hänellä ei ollut ilmeitä.
“Toivottavasti meidän suhteen uutiset on myös tiedossa jo”, latina ei olisi halunnut olla Jonathanin kengissä sillä hetkellä.
“Miten sulla ja Patrickilla meni eilen?” hän oli tarjoituksella jättänyt kuuntelematta kaksikon välienselvittelyitä. Sarah oli jo tarpeeksi kartalla suhteesta tietäessään, että se nyt virallisesti oli jo suhde.
"Meh… Olis voinu mennä paremmin…", Jonathan vastasi kohauttaen olkiaan. "Thomaksen latoessa sanoja toistensa perään ja käydessää verbaalisesti mun päälle, veljes päätti istuu hiljaa vieressä. Toisaalta tajuun sen, toisaalta en."

Patrick oli perustellut vähäisen toimintansa hyvin Jonathanille. Ei tallimestarikaan ollut ensimmäisenä menossa Reyesin sisarusten väliin keskellä kiivasta keskustelua. Saati ottanut kenenkään puolta.
"We're good, I think…", mies hymähti ja vilkaisi Sarahia.
“Hyvä”, nainen huokaisi ja maistoi vihdoin kahviaan.
"Mites sun naamas? Ei ainaka näytä päälisin puolin kovin pahalta." Jonathan irvisti edes ajatellessaan avaria keskelle näköä.
“Ihan ok. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen osuma näille kasvoille”, Sarah vastasi hymähtäen.
“Pikainen kylmäys on kaiken a ja o. Mutta kyllä mä seuraavan kerran salille mennessäni aion vähän muistella sen naisen naamaa”, latina paljasi ja levitti kasvoilleen ilmeen, jossa oli sekä irvistystä, että virnettä samassa.

“Helvetin hyvä idea kutsua ne tänne syömään, Raynott”, Sarah totesi, antaen silti äänestään ja kasvoiltaan lukea, ettei todellisuudessa ollut vihainen tai syyttänyt miestä mistään. Hän oli itse ainakin toivonut kaiken menneen täysin eri tavalla.
“Ja sä olit oikeassa siitä suudelmastakin.”
"First of all, I'm sorry. JA MÄ TIESIN!" Jonathan pomppasi ylös sohvalta unohtaen täysin syyn siihen, miksei ollut vielä poistunut peiton alta.
Nolona ja muka muina miehinä tämä palasi sohvalle Sarahin viereen ja veti peiton takaisin syliinsä.

"Miten? Missä? Miksi? Kumpi teki sen? Toisen reaktio? Tell me everything", Jonathan otti kahvikupin pöydältä ja nojautui Sarahia kohti kuin pieni lapsi joka kuuli kauhutarinan.
“Voi luoja, Jonathan”, latina huokaisi ja pyöräytti silmiään. Hetken tuijotuksen jälkeen nainen kuitenkin antoi periksi.

“Fine. Miten - sen sä ehkä tiedätkin, huulet vasten huulia jiiänee. Missä - Krouvin henkilökunnan kahvitiloissa. Miksi - koska… mun oli ollut sitä kuitenkin ikävä ja se tuli lähelle ja kertoi lähtevänsä ja mä luulin etten näkisi sitä enää koskaan. Kumpi - no tohon taisin jo vastata, mutta epäilysten välttämiseksi minä. Thomas oli kai järkyttynyt ja sen jälkeen se kehui mun persettä sen naisen vieressä - ehkä olisi pitänyt lukea varoitusmerkit jo siinä kohdassa. Lopputiivistelmäksi voinen mainita sanat suunnattoman iso virhe ja toivon, etten olisi sittenkään. Mutta nyt se ainakin on ohi. Ehkä Thomas oikeasti menee ja nai sen Allisoninsa ja ne saa viisi hirvittävää kakaraa ja molemmat vihaa toisiaan lopun elämäänsä? Oliko liian ilkeää?”

Sarah hörppi kahviaan ja vilkaisi kelloa. Vielä reilusti aikaa ennen lähdön tarvetta. Vaikka hän ei ollut se, jolla oli aikataulu tälle päivälle.
"Toivottavasti toi kaikki tulee toteen, I swear to God!" Jonathan naurahti ja joi kahviaan. "Mutta. Entä jos ei? Ja se tulee itkee sulle, tai pahemmassa tapauksessa mulle, sen tekemii mokii?"

Se oli täysin mahdollista. Jonathan itse oli ollut vastaavassa tilanteessa ja Thomas oli ollut toisen tukena. Nyt veljesten välit olivat pahasti tulehtuneet eikä Jonathan aikonut olla se, joka pyytäisi anteeksi. Sitä paitsi, hän ei ollut ainoa joka ei ollut vakuuttunut Allisonista tai kaksikon suunnitelmista ja asetelmista ylipäätään.
"Shit… Mieti nyt jos ne kaks lisääntyy. Mä muutan sillon Indokiinaan ja raahaan Patrickin messiin vaikka vasten sen tahtoa…"
“Tiedätkö mitä? Mulle se on ihan sama.”

Sanojen ääneen sanominen tuntui paremmalta, kuin niiden ajatteleminen omassa päässään oli koskaan tuntunut. Tällä kertaa latina myös tiesi puhuvansa totta.
“Se saa yrittää mitä haluaa, mutta mun ei tarvitse enää sietää sellaista ihmistä. Itsepähän on hautansa kaivanut, maatkoon siellä ihan rauhassa ylhäisessä yksinäisyydessään”, Sarah lisäsi ja tuijotti Jonathanin ruskeita silmiä.

“Patrick varmaan lähtisi mielellään sun kanssas Indokiinaan”, latina virnisti.
"Epäilen vahvasti. Sitä paitsi, se olis varmaan pisin tyyppi koko mestassa ja jengi pitäis sitä jotenki outona…", Jonathan irvisti huvittuneena. "Ja mitä tulee haudankaivuuseen, tätä menoo Isbellä on mulle julmetun syvä kuoppa kartanon takana odottamas."

Jonathan tyhjensi kahvikuppinsa, kiitti emäntää ja alkoi selvitellä vaatekasaansa sohvan vierestä.
"Mun tarvii nimittäi viel käyä kämpil vaihtaa vähä puhtaampii vaatteit ylle. Viimeks ku olin edellispäivän paidalla aamussa, Fellu mulkas mua pahasti ja vilautti keltasta hammasriviään. Ei sillä, mulkku se ori muutenki on", mies naurahti ja nousi ylös vetääkseen farkut jalkaansa.

“Kai sä tiedät, että Amanda kuulee kaiken ja tietää kaiken?” Sarah varoitteli nauraen.
“Keltaiset hampaat, Fellun hampaidenkäytöllä ne ei ole keltaista nähnytkään”, latina lisäsi ja alkoi sitten itsekin valmistautumaan lähtöön. Hän voisi ihan hyvin helpottaa Jonathanin työtaakkaa hoitamalla Effin itse ennen liikuttamista. Tamma toki varmasti arvostaisi aikaista aamutreeniä, mutta sittenpähän olisivat molemmat yhtä pahalla päällä maneesin kattokruunujen alla.