Kaksi ovea sulkeutuu, yksi uusi aukeaa

"Otatko sä sen Jumpperin nii mä otan Porn Startterin?" Thomas huikkasi vaaleahiuksiselle Maidille kahvihuoneen oven raosta.
"Vaikka, ei kai sillä niin väliä ole", nainen vastasi ja kääntyi kahvinkeittimen luona Thomakseen päin. "Kahvia?" Thomas pudisteli päätään.
"Just join. Voidaan varmaan lähtee suoraan sitte tästä, en usko et broidii ja Sarahia haittaa paskaset vaatteet." Maidi nyökytteli hymyillen.

Pari tuntia myöhemmin Jonathan saapui omalla autollaan veljensä asunnolle, josta Thomas oli kantamassa sohvaa Maidin kanssa. Blondin ilme oli tuskastunut ja Jonathan tarjoutui auttamaan.
"Ähh, kyl tää täst menee, elä tuu sörkkimään ny tähä ettei tää sohva putoo sun varpaille." Jonathan nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi.
"Lähdempä tästä sitten takaisin kotia kohti", Jonathan sanoi naureskellen ja otti pari hidasta askelta autoaan kohti.
"Stop right there mister, get your ass up there and help. Once in your life, be useful", Thomas kirjaimellisesti rääkäisi ja sai Maidilta oudon, mutta huvittuneen katseen. Kevyesti veljensä olkapäätä tuupaten Jonathan lähti kohti nuoremman asuntoa.

Effi oli ollut eilisen kouluvalmennuksen jäljiltä väsynyt, kun Sarah oli käynyt juoksuttamassa sen. Tamma saisi levätä perjantaihin saakka, nainen suunnitteli ratsastavansa sitä vain kevyesti, palauttelevasti ennen viikolopun valmennus- ja kisaurakkaa.

Sitä ennen pitäisi vain hoitaa ihan pienen pieni muutto alta pois.

Sarah oli päättänyt jättää bemarinsa kotiin ja oli pukenut päälleen mustat ihonmyötäiset juoksuhousut ja harmaan collegehupparin. Nainen käveli hiljaisilla Kallan kaduilla reipasta vauhtia, brunetet hiukset oli letitetty kahdelle hollantilaiselle letille.
Latino pääsi Thomaksen asunnolle ja pysähtyi niille sijoilleen. Thomas kantoi sohvaansa jonkun blondin naisen kanssa, virnistellen ja naureskellen.
Oli kyse enää sekunneista, kun Sarah paljastuisi näkyvältä piilopaikaltaan.

"Moikka", nainen tervehti ennen, kun kumpikaan sohvaa kantaneista oli huomannut häntä ja katsoi vuorotellen kumpaakin. Kohtelias hymynhäive huulillaan tämä nyppäisi huppariaan hieman alemmas. Se oli noussut hieman kävelyn aikana ja paljasti siivun Sarahin paljasta alavatsaa.

Jonathanin kadottua yläkerrokseen, Thomas ja Maidi jäivät lähes kirjaimellisesti tappelemaan sohvan sekä Transportterin kanssa. Kuitenkin tuttuakin tutumpi naisääni sai Thomaksen huomion muualle.
"Sarah, eiks meijän pitäny treffaa sun kämpillä?" Thomas katsoi yllättyneenä tyttöystäväänsä. "Ah, aivan. Maidi, Sarah, Sarah, Maidi", Thomas nyökytteli naisten välillä.
"Mä kättelisin sua, jos mulla ei olis tän yhen britinketaleen sohva hyppysissäni", Maidi naurahti ja vilkaisi nopeasti Thomasta, ennen kuin käänsi katseensa uuteen tuttavuuteen.

Sohvan saaminen pakettiautoon oli ollut kivuttomampi tehtävä, kuin kaksikko oli luullut.
"Sun veljes saa kyl auttaa ton kans toisessa päässä", Maidi henkäisi ja veti tumman hupparinsa hihat ylös. Thomas naurahti ja astelin naisensa luo.
"Honey...", Thomas sanoi pehmeästi ja antoi nopean pusun naisensa poskelle. "You excited?" tämä kysyi Sarahilta.

Thomas puhui, mutta Sarah ei ihan saanut kiinni sanoista. Nainen mietti liikaa, mietti miten tämä Maidiksi esitetty ihminen liittyi heidän muuttoonsa?
"Hauska tavata", Sarah kuuli itsensä sanovan ja hymyili taas.

Meripihkan väriset silmät seurasivat miten kaksikko sai sohvan autoon sisälle ja miten Thomas käveli hänen luokseen. Toisen huulet olivat viileät posken ihoa vasten, Sarah huomasi ja hätkähti hieman toisen kosketusta. Keho jännittyi, jottei mies huomaisi miten hän oli melkein kavahtanut kauemmas.

"Sure", latino vastasi ja kostutti kuivia huuliaan. Naisen huulilla oli vieläkin hymy, se oli kaunis ja koristeellinen, mutta eroi ihan aavistuksen aidosta ilmeestä.
"Onko Jonathan tullut jo?"

"Ylhäällä kai. Sinne se meni", Maidi vastasi ja hymyili lämpimästi Sarahille.
"Jonathan pääs paikalle kans ihan just äsken. Otetaan täst eka tavarat ja mennään sit sun luo hakemaan mitä nyt otatkaa sielt messiin." Thomas selitti enemmän molemmille kuin Sarahille. Olivathan he käyneet suunnitelman läpi edellisenä iltana.

"Mä meen kattoo jos se yks wannabe blondi tarvii jeesii", Maidi sanoi ja kääntyi kannoillaan kohti kerrostaloa. Thomas nyökkäsi ja kääntyi takaisin Sarahia kohden huolestunut ilme kasvoillaan.
"What is it?" Turhaan mitään kiertelemään. Thomas näki naisestaan, ettei asiat olleet nyt niin selkeitä ja hyvin, kuin mitä mies oli toivonut.

Sarah olisi halunnut seurata Maidia. Tai oikeastaan nainen olisi halunnut mennä Maidin edellä ja antaa kaksikolle heidän tilansa takaisin. Hän ei tuntenut itseään kuuluvaksi siihen seuraan.

Thomaksen sanat saivat latinon pysähtymään ja hetken ajan Sarah tunnusteli sydämensä kiihtyneitä lyöntejä.
"Just excited and nervous in a good way", Sarah vastasi ja katsoi vakaasti Thomaksen vaaleita silmiä. Huulia, joiden viereen eivät hymykuopat kuuluneet.

"And tired, I've been training like crazy", latino jatkoi selittämistä, sillä Thomas ei näyttänyt siltä, että se uskoi häntä ihan täysin.
Sarah hipaisi toisen kylkeä sormillaan.
"Mennään", nainen sanoi päättäväisenä ja lähti Thomaksen ohi kohti ulko-ovea.

Mies ei ollut täysin vakuuttunut Sarahin sanoista, mutta tiesi paremmin ja pysyi hiljaa. Eikä brunetella edes ollut jaksamista haastaa naista juuri nyt. Oikeastaan ylipäätään koskaan. Sarahin lujuus ja itsevarmuus olivat piirteitä, joita Thomas rakasti, mutta välillä myös hieman varoi. Tumma ja tulinen. Sitä Sarah oli. Hyvässä ja pahassa.

"Saraaaaaaaaaah, enkö mä pääse susta ikinä eroon", Jonathan ilahtui nähdessään latinon. Mies nousi ylös ja halasi brunettea lujaa, mutta nopeasti.
"Calm your tits. Mähän tunnen itteni iha ulkopuoliseks kohta", Maidi nauroi ja lappasi viimeisiä astioita kaapista punaiseen muuttolaatikkoon.
"Ennen ku lähin kartanolta, kävin tallis antamas extra porkkanat Eelalle, Lyylille ja tietenki Effille", Jonathan sanoi ja pääsi vihdoin naisesta irti.
"Don't steal my girl, Jonathan...", Thomas sanoi ilmaannuttuaan asuntoon.
"I couldn't even if I wanted to", vanhempi miehistä virnuili.

Jonathanin näkeminen oli helppoa. Sarah oli kertonut miehelle asioita, joita ei ollut tämän veljelle, omalle poikaystävälleen tohdinnut sanoa. Jonny tiesi, ettei latinolla ollut kaikki hyvin.

"Et ikinä", Sarah vastasi hieman helpompi virne huulillaan.
"Hyvä", tämä totesi ja hengähti syvään. Jonathan näytti rennolta ja virnuili veljelleen tämän puhuessa tyttönsä varastamisesta.

Asuntoon laskeutui rauha, kun Sarah lyöttäytyi Jonnyn kanssa väittelemään miten paljon vaatteita Thomaksella oli ja Thomas oli siirtynyt hetkeksi vessaan pakkaamaan.
Latino huomasi, miten mies siirtyi vaivihkaa keittiöön Maidin vierelle. Hän näki, miten kaksikko virnisteli toisilleen ja miten Maidi heilautti keittiöpyyhettä Thomasta kohti.

Sarah käänsi katseensa pois ja kohtasi Jonathanin katseen.

Rohkaisevan hymyn turvin Jonathan uskalsi tuupata Sarahia olkavarteen.
"Ne on työkavereita... Ei sen suurempaa. Ikinä ollukkaan." Jonathan tiesi liian vähän aikaa sitten tapahtuneesta baari-sekoilusta ja saattoi vain kuvitella, miltä Sarahista tuntui nähdä Thomas toisen naisen kanssa noin läheisissä väleissä, vaikka kyseessä olikin vain ystävyyttä.
"Ootko sä ees puhunu sille omist ajatuksistas?" mies kysyi ja kääntyi takaisin laatikoiden puoleen.

Thomas yritti olla pudottamatta suurta valurautakattilaa lattialle naurunsa seassa.
"Ja muistat varmaa senki, miten helvetin tyhmältä Juuso näytti sen yhen Corsan alla sen jälkeen, ku Mikko oli käyny painaa vähän kaasua", mies räkätti ja latoi lisää astioita laatikkoon.
"Kuka olis voinu tietää, että Ooppelitkin hajoaa", Maidi sanoi yrittäen pitää naamansa peruslukemilla. "Thomas, älä naura. Tää on vakava asia", nainen huudahti ja heitti keittiöpyyhkeen miehen kasvoille.

Brunette katsahti nopeasti Jonathaniin ja Sarahiin päin, saaden vain sekunnin murto-osaksi kiinni naisen katseesta.
"Ootteks koht ready?" mies kysyi siirtäen silmänsä veljeensä.

Epämääräinen mumahdus karkasi Sarahin huulilta.
"En", nainen vastasi lyhyesti ja painoi katseensa takaisin Thomaksen vaatevuoreen. Hän ei voinut olla kuulematta naurua keittiöstä ja puristi huulensa tiukasti yhteen.

"Joo", Sarah vastasi nostamatta katsettaan uudelleen Thomakseen. Nainen nosti kaksi valtavan kokoista ja hyvin painavaa pahvilaatikkoa käsiinsä ja lähti viemään niitä ulos asunnosta. Fyysinen rasitus tuntui hyvältä edelleenkin ja se sai vieläkin ajatukset harhautumaan olennaisesta.

Thomas katsoi veljeensä kysyvästi. Muka täysin tietämättömänä Jonathan kohautti olkiaan, asetti kaksi laatikkoa päällekkäin ja lähti kantamaan niitä ulos.
"Älkää jääkö asumaan tänne", blondi hihkaisi työkaverusten perään enne oven sulkemista.
"Toi sun naises vaikuttaa aika kireeltä... Onks teil kaikki ok?" Maidi kysyi aidiosti huolestuneena Thomakselta. Mies katsoi edelleen ulko-ovea ja huokaisi syvään.
"Teebeehoo, mä en oo enää ihan varma..."

Viimeisetkin laatikot oli saatu pakattua autoihin. Portterin jouset olivat siinä ja siinä, etteivät ne ponnahtaneet konepellin läpi kohti Jeesusta. Jumpperi sen sijaan oli vielä lähes tyhjä. Sarahin tavaroille olisi siis hyvin tilaa. Ainoa enemmän tilaa vievä huonekalu, sänky, oli jo viety uudelle asunnolle edellisenä päivänä. Thomas oli punkannut lauantai-sunnuntai yön sohvallaan ja katunut sitä heti seuraavana aamuna.

"Ööh... Sarah, mee sä Jonathanin kanssa, kumminki tiiät missä sä ite asut." Thomas naurahti hieman hermostuneena. "Mä meen Maidin kans. Tavataan sit siellä." Mies olisi antanut pusun naiselle, mutta Sarah oli nopeampi ja kavunnut jo valmiiksi apparin penkille Jumpperiin.

Jonathan seurasi hetken päästä perästä, mutta Sarahilla oli silti liikaa aikaa antaa mielikuvituksensa lentää.

Nainen yritti ohjata ajatuksensa Tie Tähtiin kisoihin, mutta se osottautui haasteelliseksi. Vain ystäviä ja katseet, kosketukset, suudelm...
"Joko ne kohta tulee?" Sarah kysyi hymyillen Jonnyltä. Tämä nyökkäsi ja hetken päästä loputkin tavarat olivat kyydissä.

Thomaksen ehdotus sai latinon nyökkäämään jähmeästi ja nousemaan autoon mahdollisimman nopeasti. Jonathan ei kyennyt kiipeämään kuskin paikalle tarpeeksi nopeasti.
Auto nytkähti liikkeelle ja Sarah yritti olla liikehtimättä levottomasti penkillään.
"Onko se ihan idiootti?" latino möläytti lopulta ja piti katseensa ohi kiitävissä puissa ja rakennuksissa.

"Oh, we're going down that road...", Jonathan hätkähti naisen sanoja. Mies olisi halunnut saada Sarahin paremmalle tuulelle, muttei yhtään tiennyt miten. Tämä oli kertonut Maidin ja Thomaksen olevan vain ystäviä. Se olisi Sarahista kiinni, halusiko tämä uskoa sitä vai ei.
"Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?" Jonathan haastoi naisen sanoillaan. "Thomas ei oo pettäjätyyppiä, ei oo ollu eikä tuu ikinä olemaan. Maidi on sen kaveri. Onhan sullaki varmasti jätkäpuoleisii kavereita."

Jonathan toivoi nuorikon saavan puhuttua asiat halki. Tilanne oli kaikille epämiellyttävä ja Jonathan ainakin itse halusi saada muuton alta niin pian kuin mahdollista. Kolmantena/Neljäntenä pyöränä oleminen oli aina perseestä.

Jos Sarah olisi osannut luoda katseellaan kipinöitä, olisi Jonathan ollut jo tulessa. Latino katsoi miestä vierellään pitkään, arvioiden miten toinen saattoi olla niin luottavainen.
Hänen teki mieli huutaa, mutta puri kieleensä ja siirsi katseensa takaisin peltoihin, puihin ja taloihin.

Hetken päästä hän olisi se suhteen paholainen, kun ei osannut päästää irti tapahtuneesta ajoissa. Koska anteeksiannolle oli aina aikamääre, jonka jälkeen se muuttui katkeruudeksi.

Sarah päätti olla vastaamatta Jonathanille. Latino oli kuvitellut miehen olevan edes aavistuksen hänen puolellaan asiassa, mutta oli ollut selvästi väärässä. Eikö kukaan nähnyt miten helvetin kovasti hän yritti päästää irti?

"Käänny tosta oikeelle", Sarah totesi, kun ei voinut enää olla hiljaa.
Nainen näki sivupeilistä, miten takana ajaneessa autossa naurettiin. Miten Maidin käsi laskeutui Thomaksen olkapäälle ja blondi nojasi miestä kohden.
Vain kavereita.

Thomas parkkeerasin pakettiauton heti toisen perään tutulle pihalle. Nyt olisi enää Sarahin tavaroiden vuoro ja sen jälkeen saisi kantaa tavaroita uuteen yhteiseen asuntoon.
"Kohta on tääki paskarääkki ohi", Thomas iloitsi ja asteli Sarahin luo, joka oli juuri päässyt ulos autosta. Jonathan katsoi veljeään laskelmoivasti. Thomas pyöräytti silmiään toiselle.
"Olihan sulla kaikki jo pakattuna?" Thomas kysyi Sarahilta ja veti tämän syliinsä naisen selän takaa. Mies hautasi kasvonsa naisen niskaan ja hengitti tuttua tuoksua.

Jonathan ja Maidi vaihtoivat hyväksyvät katseet, jonka jälkeen Jonathan tökkäsi veljeään takaraivoon.
"C'moon, pääsee sit joskus ees saunaan", mies murhati hyväntuulisesti.
"Onhan saunakaljat hommattu?" Maidi uteli ja veti itsensä Jonathanin käsikynkkään.
"You know it!"

Sarah huokaisi hieman päästessään kotipihalleen. Abuela oli lähtenyt ystävänsä kanssa ruotsinlaivalle viikonlopuksi, ihan vain siksi, että he saisivat hoitaa muuton rauhassa.

Thomaksen kädet kietoutuivat latinon ympärille ja nainen tunsi ristiriidan sisällään. Jäykästi tämä pysyi paikallaan ja puri alahuultaan keskittyäkseen. Sormet kävivät kevyesti toisen käsien päällä, mutta mikään lämmin halaus se ei ollut. Sarah yritti hengittää normaalisti ja keskittyä toisen tuttuun hajuun. Siihen oli kuitenkin sekoittunut metalli ja toisen naisen hajuvesi, Sarahin teki mieli pyristellä irti.
"On joo", nainen vastasi yrittäen kuulostaa mahdollisimman rennolta.

Tilanne oli ohi yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin, Sarah käveli kotiovelleen jähmeästi ja käänsi avainta lukossa.
"Sänky, televisio, sohva ja kirjahylly jää tänne", nainen ohjeisti kevyellä äänellä.

Neljän ihmisen kantaessa tavaroita, asunnon tyhjeneminen sujui hujauksessa. Vaikka aika tuntui ottaneen liikaa kofeiinia ja nyt sen juostessa eteenpäin niin lujaa kun vaan pystyi, Thomas oli uppoutunut liikaa ajatuksiinsa. Kaikki ei todellakaan ollut ok Sarahin kanssa. Pian he kaksi olisivat avopuolisoita toisilleen. Ainakin toivottavasti.

"Just tell me what is going on?" Thomas veti Sarahin pois Jonathanin ja Maidin katseilta lähes tyhjään makuuhuoneeseen. "And don't even try to deny it, I can see it crystal clear..." Thomaksen äänessä kaikui huoli. Ei hän halunnut muuttopäivästä näin synkkää ja masentavaa.

Sarah yritti näyttää luontevalta ja siirsi tavaroitaan lattioilta pakettiautoon. Naisen ajatukset miettivät kisoja, valmennuksia, Thomasta ja muuttoa.

Hetken päästä hän löysi itsensä tyhjentyneestä makuuhuoneesta ja Thomaksen huolestuneen katseen alta.

Sarah vastasi toisen katseeseen vakaasti. Hän oli ollut liian huolimaton liikkeissään.
Latino pohti seuraavia sanojaan huolellisesti. Nainen ei halunnut puhua mistään juuri nyt. Ei, kun hän ei itsekään tiennyt mitä sanoisi.
"I'm just really tired, I can't stop thinking about the competition for a second. We're in first place now and Amanda will kill me if I don't keep things that way. There's nothing more than that."
Sarah hymyili, kosketti toisen olkavartta.
"Can't wait to wake up next to you every morning", nainen lisäsi. Sen hymyn hän osasi nostaa kasvoilleen ilman, että toiselle jäi epäilystä oliko se aito vai ei.

Mies kuunteli naisensa puhetta rauhallisesti. Sarah oli puhunut Thomakselle meneillään olevista kisoista ja oli mielessään pahoillaan siitä, ettei ollut päässyt kannustamaan naista yhdellekkään kisapaikalle. Tie Tähtiin taisi todella olla tärkeä naiselle. Kuulemma ainakin Amanda Sokalle.

Jos Thomas ei ollut täysin vakuuttunut Sarahin sanoista, viimeistään naisen hymy sai miehen sydämen pehmenemään.
"Promise me, after these competitions are done, you return back to yourself. You know, laid back, chill and loving Sarah. And don't forget sexy", mies virnuili ja veti naisen kiinni itseensä. Thomas painoi huulensa kiinni Sarahin huuliin ja kietoi käsivartensa vieläkin tiukemmin toisen ympärille.

"Okay you two... Täällä olis vaihteeks kaikki valmista. Shall we?" Jonathan oli ilmestynyt ovenrakoon silmät peitettynä toisella kädellään.

"I promise", Sarah vastasi, antautuen kehonsa vietäväksi Thomaksen vetäessä hänet lähelleen. Vaaleat silmät välähtivät hieman ja latino upottautui suudelmaan.

Sormet kietoutuivat t-paidan selkämykselle, rypistäen kankaan ympärilleen. Thomaksen selkälihakset olivat tutut ja Sarah antoi itsensä unohtua siihen.
Latino ei päästänyt heti irti kuultuaan Jonathanin sanat. Siinä hänen oli helppo unohtaa ajatuksensa ja hiljentää epävarmuutensa.

Vastahakoisesti Sarah irrottautui suudelmasta ja laski katseensa lattialle.
"Mmmh, mennään", nainen vastasi karhealla äänellä ja lähti kantamaan viimeisiä laatikoita autoon.

Kuten aikaisemmalla ajomatkalla, Thomas könysi kuskin penkille ja Maidi oli tämän vieressä. Jonathan ja Sarah lähtisivät toisella autolla kohti rivitalokaksiota. Matka ei olisi pitkä, mutta silti Thomas pelkäsi naisensa mielialan laskevan taas pohjalukemiin.

"Sarah on... Mielenkiintonen tapaus", Maidi sanoi varoen Thomakselle näiden ajaessa Jonathanin ja Sarahin perässä.
"Mmhh... She is." Thomas ei kuitenkaan löytänyt Sarahin mielenkiintoisesta olemuksesta negatiivisia puolia. Ei ainakaan yleisellä tasolla. Baarijupakka oli mitä ja oli ja Thomas oli jättänyt sen omaan arvoonsa. Kaksikko oli sopinut asian jo aikaisemmin. Ei ehkä puhumalla, mutta kuitenkin.

"Täähän on oikein kivan olonen tönö", Jonathanin ääni kantautui Thomaksen korviin tämän noustua autosta.
"Asunto. Jonathan se on asunto. A-s-u-n-t..."
"Joo joo, kunhan keljuilen", Jonathan vastasti veljelleen.
"Ootte kyl löytäny aarteen", Maidi sanoi ihaillen punatiilestä rakennettua taloa ulkoapäin.

Sarah teki kaikkensa, jotta olisi pitänyt ajatuksensa poissa jälleen yhdessä olevasta kaveriparista.

Veljesten kinailu jäi naisen mielessä taka-alalle, kun tämä käveli heidän uuden kotinsa ovelle ja avasi sen. Kun tavarat olisivat asunnossa, paluuta ei enää olisi. Latino hengitti, sisään ja ulos ja asteli sisälle, jottei muut näkisi hänen epävarmuuttaan.
Sarah auttoi muita kantamaan tavaroita, yritti puhua, hymyillä ja nauraa sopivissa kohdissa. Thomas tuntui jälleen syventyvän keskusteluun Maidin kanssa, eikä huomioinut häntä juurikaan.

Sarah kantoi Thomaksen laatikkoa sisälle, kun tuulahdus heitti sen päällä olevat paperit maahan. Nainen kyykistyi nostamaan papereita. Noustessaan ylös tämän käsi pysähtyi puolitiessä, sillä papereiden välissä oli valokuva.
Latino asteli asunnon sisälle, laski laatikon olohuoneen pöydälle ja katsoi kuvaa.

Thomas katsoi siinä Maidia, leveä virne huulillaan ja kaksikon huulet olivat senttien päässä toisistaan. Miehen käsivarsi oli ystävänsä alaselällä ja Maidi piteli Thomaksen paidan kauluksesta kiinni.
Vain kavereita.
Sarah nielaisi ja jätti kuvan tarkoituksella pinon päällimmäiseksi, lähtien hakemaan viimeisiä tavaroita kuormasta.

Sarah tuli Thomasta vastaan ulko-ovella. Hyvä ettei ulos myrskyävä nainen tönäissyt miestä kumoon.
"Hey, what is it?" Thomas kääntyi katsomaan poispäin harppovaa naista eikä saanut vastausta.
"Tomppa hei!" Maidin ääni kantautui asunnosta. Thomas asteli olohuoneeseen, jossa nainen katseli valokuvaa.
"Kuka tää Tomppa on, jota kutsuit?" mies naureskeli ja laski laatikon maahan.

"Muistatko tän?" Maidi näytti kuvaa innoissaan Thomakselle.
"Ah, ekat juhannuksen vietot duuniporukalla. Kuka noita vois unohtaa." Thomaksen äänessä oli tietynlainen haikeus.
"Luoja mä olin kännissä sillon..." Maidin ääni oli enemmän kauhunsekainen.
"Et nii pahasti ku Sepi", Thomas yritti vakuutella ja heitti kätensä naisen niskan takaa tämän olalle. "Kultasia aikoja..."

Sarah mietti oliko astunut yhtäkkiä johonkin vieraaseen ulottuvuuteen, jossa Thomas ei ollut enää Thomas, vaan joku, joka se oli ennen ollut.

Nainen seisoi olohuoneen suulla ja katsoi miten hänen miehensä oli kietonut kätensä ystävänsä ympärille. Kaksikko katsoi kuvaa, jonka Sarah oli löytänyt vasta. Ne olivat niin syventyneet omaan kuplaansa, etteivät edes nähneet Sarahia ja Jonathania. Nyt mies näki itsekin Thomaksen ja Maidin vain kaverit-näytelmän.

Sarahin kasvot pysyivät tulkitsemattomina, kun tämä laski laatikot lattialle ja hymyili.
"Valmista. Tilataanko pizzaa?"

"Kyllä kiitos", Jonathan vastasi ennen kuin kukaan ehtisi aloittaa paskamyrskyä tai mitään sen suuntaista.
"Mä käyn soittamassa Tomille nopeesti", Maidi sanoi ja vääntäytyi muka hankalasti Thomaksen otteesta. Jonathan loi veljeensä huolestuneen katseen. Blondi veti veljensä hieman syrjempään ja nojautui lähemmäs brunettea.

"What?" Thomas sihahti.
"You, her? Sarah? What is this? Some kind of love triangle?"
"Hell no!"
"Doesn't look like it...", Jonathan nosti kätensä puuskaan ja vaati veljeään valottamaan asiaa.
"She's with Tomi, I'm with Sarah and we work together. That's all."
"You sure? Have you even looked at your girl these past hours?"
"Of course."
"Then why she looks like she ate twenty lemons. Bad ones."
"I don't know, she's on her perioid?" Thomas näytti täysin tietämättömältä.
"Twat...", Jonathan luovutti.

Sinänsä asia ei edes kuulunut blondille, mikä sai Thomaksen ärtymään. Mies vilkaisi Sarahia, joka ei todellakaan näyttänyt tyytyväiseltä.
Thomas asteli naisensa luo ja varoen kosketti tätä lantion seudulle.
"Bebe... C'moon, talk to me... What is it?"