Dinnertime

"Jos tehdään tortilloja? Tai jotain helppoa kanapastaa?" Sarah kysyi ja katsahti vieressään seisovaan Jonathaniin. He olivat Kallan Supermarketin hedelmä- ja vihannesosastolla, molempien kädessä oli musta ostoskori. Niiden pohjalla oli vasta muutama ostos.
"Kanapastaa?" Jonathan valitsi ja kaksikko ryhtyi keräämään tarvittavia ainesosia.

"Mä tarviin kurkkua ja salaattia myös", latina muisti, kun he olivat jo melkein päässeet lihahyllyjen väliin.
"Haen ne äkkiä, valitse sä meille kana sillä välin", Sarah komensi ja virnisti sitten vähän.

Iltapäivän maastoretki oli kireiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen sujunut huomattavasti rentouttavammin ja nainen oli tyytyväinen siihen, että oli tajunnut kutsua Jonathanin syömään ja katsomaan Frendejä täksi illaksi. Sen vuoksi hän saattoi myös unohtaa sen, että toinen Raynotteista oli lähtemässä maasta ehkä lopullisesti lähituntien aikana.

Sarahin kääntyessä kannoillaan Jonathan jäi tutkimaan lihapakkauksia. Keskittyminen oli mitä oli maastossa käytyjen aiheiden jälkeen, mutta tuskin ilta sitä tukalammaksi muuttuisi. Vanhempi Raynott oli yrittänyt saada veljeään kiinni muutamaan otteeseen, kuitenkin jääden ilman vastausta. Thomas varmasti tajuaisi ottaa itse yhteyttä nähtyään veljensä vastaamattomat puhelut iPhonensa näytöllä.

Hunajamarinoitu kana oli yleensä varma vaihtoehto, mutta koska Jonathan ei ollut ikinä tehnyt ruokaa Sarahin kanssa, mies ei tiennyt olisiko toisella jotain ässää taikka paria hihassaan maustamattoman suhteen. Mausta huolimatta kaksikon ruokailutottumukset tuntien yksi iso paketti riittäisi helposti. Mies pääty ottamaan maustamattoman sekä marinoidun paketin. Jos jompi kumpi jäisi Sarahilta tai heiltä käyttämättä Jonathan voisi käyttää sen itse kotonaan myöhemmin.

"Yo!"
Tuttu ääni sai Jonathanin kääntymään hyllyn päätyä kohti ja siinähän se tuhlaajapoika olikin. Oletetun kihlattunsa kanssa.
"Noinko paljon sä meinasit syödä?" Thomas virnisti huomattuaan kaksi isoa pakettia kanaa isoveljensä ostoskorissa.
"Ha ha. Very funny", Jonathan vastasi ja veti veljensä nopeaan halaukseen. "Oot hengis."
"Jooh... Mun piti soittaa sulle, mut..."
"Taisit jäädä suustas kii...", Jonathan vilkaisi vaaleaverikköä Thomaksen käsikynkässä.
"Allison. Meet my annoying big brother."
"Jonathan", mies esittäytyi ja ojensi kätensä naiselle.
"So nice to finally meet you." Valkoinen hammasrivistö oli Jonathanin mieleen ihan liian valkea.

Mies kertoi kuulleensa Thomaksen sekä Allisonin suunnitelmista yhteiseltä ystävältä ja mulkaisi Thomasta merkitsevästi.
"Yeah. Our flight got rescheduled", Allison kiirehti vastaamaan.
"Aaaaanyways, I'm here with Sarah."
Veri pakeni huomattavan selkeästi Thomaksen kasvoilta.
"Oh yeah? Where is she?" Allison kysyi yllättävän innokkaasti.
"Went to grab some veggies, she should be back soon", Jonathan vastasi hieman hämmentyneenä.
"Babe, we're gonna miss our show", nainen jatkoi suunnaten sanansa Thomakselle.
"No we're not? It starts at ten?" Thomas oli ihmeissään naisensa hätäilystä. Niin oli myös Jonathan.

Sarah joutui odottamaan hetken päästäkseen punnitsemaan kurkun. Hänen tiellään oli ollut harmaahapsinen vanhus, jonka likinäkö oli melkein jo surkuhupaisan huono. Lopulta latina oli auttanut toista löytämään 23 numeron ja päässyt vuolaiden kiitosten saattelemana punnitsemaan oman vihanneksensa.

Jonathan odotti häntä ja se sai Sarahin askeleen ripeämmäksi. Mitä nopeammin he olisivat päässet kaupasta ulos, sitä nopeammin hän saisi ruokaa kurnivaan vatsaansa.
Sillä vauhdilla oli tietenkin huonotkin puolensa, kuten se, että Sarah joutui pysähtymään vauhdilla nähtyään kasvot, joita ei ollut olettanut näkevänsä enää hetkeen. Jos koskaan.

Harha-askel taaksepäin, sellainen, missä latina mietti olisiko selvinnyt vielä tilanteesta piiloutumalla hyllyväliin, aiheutti meluhäiriön.
Meripihkan väriset silmät seurasivat säilykelihatölkin matkaa kaupan kivilattiaa pitkin, se pysähtyi Jonathanin jalkojen juureen. Sarahin katse liukui ylemmäs ja vaikka hän yritti vältellä vaaleita silmiä, jollakin tavalla onnistui silti kohdistamaan katseensa juuri niihin.

"Ai hei", nainen ynähti ja puki kasvoilleen hymyntapaisen verhon. Askeleet, joilla tämä lähestyi kolmikkoa, olivat kuin hidastetussa filmissä.

Jonathan ei kiinnittänyt kolinaan takanaan huomiota, kunnes se perkeleen tölkki kolahti tätä kenkään. Nopea vilkaisu olan yli paljasti selkeästi paikalta pois haluavan latinan. Vilkaisu omaan veljeen sen sijaan kertoi paljon, paljon, enemmän.
"Sarah", nuorempi miehistä henkäisi ja kaikin voimin esteli hymyä nousemasta huulilleen. Allison sen sijaan piti kasvonsa peruslukemilla ja olisi törmännyt mieluummin vaikka vapaalla jalalla olevaan murhaajaan.

"Here's a fun idea. Why don't the two of you join us for dinner. Our treat." Viekas hymy kävi Jonathanin huulilla sanojen päätteeksi. Mies saisi kuulla tästä vielä ja suurin osa oli varmasti negatiivista.
"Thanks, but we really...", Allison aloitti.
"We'd love to. If that's okay with you, Reyes?" Thomas keskeytti kihlattunsa lukittuaan katseensa Sarahiin.
"Great!" Jonathan hihkaisi hieman voitonriemuisena.

Sarah oli äkkiä varsin tietoinen siitä, että tuoksui hevoselta ja siitä, että jalassa olevat ratsastushousut eivät sopineet tyylikkäästi pukeutuneen pariskunnan vaatteiden kanssa samaan kastiin. Hänen oli ollut tarkoitus käydä suihkussa kotonaan, sillä vaihtovaatekassi oli jäänyt kiireisessä lähdössä eteisen lattialle.

Hänen olisi tehnyt mieli kohehtaa korkeaa ponnariaan edes vähän, mutta jätti eleen suorittamatta. Se olisi ehkä ilmaissut muille, että hän olisi välittänyt miltä näytti hankalassa tilanteessa.

Sitten Jonathan möläytti rupikonnan suustaan - sitä ei voitu luokitella enää sammakoksi. Sarahin teki melkein mieli lyödä toista käsivarteen, mutta hillitsi senkin mielitekonsa yllättävän helposti.
"Sure, why the hell not", latina puuskahti. Hehän olivat vain ystäviä ja tuttavia, ei mitään sen enempää. No need for drama.

"Jonathan voi varmaan laittaa teille osotteen", Sarah muistutti siirtäen katseensa tallimestariin. Hän halusi katseellaan mainita, että Thomas ei tiennyt naisen muuttaneen pois abuelan luota.

"Roger that", Jonathan vastasi ja kaivoi samantein puhelimen taskustaan.
"Ai sä et jääny siihe meijä yhteis... Krhm... Entiseen kämppään?" Thomaksen ääni hiipui mitä pidemmälle mies pääsi kysymyksessään. Turha se tietenkin oli. Miksi ihmeessä Sarah olisi jäänyt rivariin?
"En", Sarah vastasi nopeasti ja näytti täysin valmiilta jatkamaan kauppareissua.
"See you in twenty?" Thomas kohotti kulmiaan ja sai Jonathanilta nyökkäyksen.

Kihlapari jatkoi matkaansa kohti alkoholipuolta ja siinä samassa Jonathan tunsi jykevän läimäyksen rinnassaan.
"Actually, I'm not even sorry!" Mies puolustautui nostamalla vapaan kätensä ylös. "Kai sä näit sen jätkän reaktion?" Tyhmäkin sen huomasi.
"Se ei selkeesti oo saanu selvitettyy asioita täysin sun kans. Ja nyt teil on mahollisuus siihe. You'll thank me later. I hope", mies palpatti jatkaessaan matkaansa seuraavia ruokatarvikkeita kohti Sarah vanavedessään manaten.

Paistetun kanan tuoksu täytti Sarahin asunnon. Jonathan veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja asteli keittiöön Sarahin seuraksi.
"Please, sano et mun ei tarvi punkkaa sit tos sohval, jos vielä mut tänne otat pois taivasalta." Mies yritti parhaansa mukaan vääntää kasvoilleen koiranpentuilmettä, mutta se tuskin toimisi kovapäiseen latinaan.

Sarah ei ryhtynyt selvittämään Jonathanille listaa syistä, miksi olo huono idea kutsua eksä ja sen kihlattu hänen kotiinsa, sillä vahinko oli jo tehty. Nainen oli sellaisina hetkinä hyvin epävarma siitä, miten hyvä ystävä tallimestari oikeasti sitten olikaan.

Pikasuihku sai uuden merkityksen Sarahin ja Jonathanin päästyä hänen asunnolleen. Vaihdettuaan ratsastusasunsa tummiin farkkuihin ja t-paitaan, latina antoi huoneilman kuivattaa hiuksensa kihariksi samalla, kun aloitti ruoanlaiton.

"Tämänpäiväisen jälkeen ansaitsisit korkeintaan paikan olohuoneen matolla", Sarah uhkaili, heilauttaen paistinlastaa ilmassa heidän välillään. Paljaat varpaat tekivät pienen liikkeen keittiön mattoa vasten.

"Kyllä me tohon nurkkaan sulle sänky saadaan, siirrellään vaan vähän huonekaluja. Sä et pääse mun kanssani samaan sänkyyn, älä edes unelmoi", nainen virnisti, ilmeen hävitessä ovikellon soiton myötä.

"You just crushed my dreams, bebe", Jonathan vinoili ja virnisti lähtiessään avaamaan ovea kauhukaksikolle. Mies pörrötti hiuksiaan hieman eteisen peilin edessä ja valmistautui kohtaamaan veljensä toistamiseen tämän eksän sekä nykyisen naisen läsnäollessa.

"Thomas, Allison", Jonathan tervehti oven takaa löytyvää parivaljakkoa ja toivotti kaksikon peremmälle Sarahin asuntoon.
"This is... Smaller than I thought", Allison supatti muka salaa Thomaksen korvaan. Thomas hyssytteli naista ja riisui kenkänsä Jonathanin Conssien viereen.
"We brought little something-something", Thomas nosti valkoviinipullon paremmin näkyville ja yritti hymyillä kasuaalisti.
"No vie se talon emännälle. I'll show you around", Jonathan sanoi ja varasti Allisonin Thomaksen käsikynkästä.

"Hey... This is for you", Thomas sanoi hiljaa Sarahille ja laski pullon kädestään keittiön tasolle.
"Tää on vähän... Outoa", mies myönsi ja haroi hermostuneena hiuksiaan. Thomaksesta oli hämmentävää olla Sarahin luona ja yrittää olla kuin ei olisikaan. Miehellä edelleen oli tunteita latinaa kohtaan ja se teki kaikesta entistäkin vaikeampaa.
"We should've not come here."

Sarah yritti olla miettimättä liikaa sitä, että Thomas oli Suomessa ja nyt, Jonathanin takia, myös hänen asunnossaan. Britin hiljainen ääni tuntui tutummalta, kuin lauantainen pintapuolinen tapaaminen. Se sai latinan vatsanpohjassa muljahtamaan hieman, kun tämä nosti katseensa viinipullosta sen antajaan.

"Kiitos", Sarah vastasi ja mietti tärisikö hänen äänensä, vai kuvitteliko hän vain. Syvä huokaus ja katse kävi Thomaksen hiuksissa. Ne olivat pidemmät, kuin aikaisemmin.

"Ei olisikaan, mutta tulitte silti. Se on kuitenkin vain pari tuntia, me selvitään kyllä", nainen sanoi ja vilkaisi olohuoneen puolelle tulevia Jonathania ja Allisonia. Sarah käänsi katseensa Thomaksen kautta takaisin kanaan, joka luojan kiitos kaipasi huomiota. Latina siirteli kananpalasia paistinpannulla ja yritti hengittää normaalisti.

"And this is the end of our tour", Jonathan lähes talutti Allisonin käsipuolessaan keittiöön. Naisen huomio kiinnittyi Thomakseen sekä Sarahiin, jotka selkeästi olivat vaihtaneet enemmän kuin kaksi sanaa keskenään. Blondin mielestä Thomas muutenkin näytti syylliseltä.
"Babe, I need to talk to you."

Allison kirjaimellisesti raahasi Thomaksen makuuhuoneen puolelle ja näytti vähintäänkin tympääntyneeltä.
"Mä en halua tietää", Jonathan sanoi huolestuneen kuuloisena. Sarah oli edelleen ruoan kimpussa ja näytti todellakin tietävän mitä teki.
"Tän voi varmaa korkkaa?" Sarah vilkaisi Jonathania ja näytti miettivän jotain. "Mä en juo, promise. Pitää viel päästä kartanolle tänään", mies jatkoi hymyillen.

Allison parkkeerasi takamuksensa sohvalle ja näpytteli puhelintaan. Thomas liittyi veljensä ja Sarahin seuraan keittiön puolelle.
"Täähän on melkein ku enne vanhaa", mies sanoi ja Jonathan kuuli veljensä äänessä haikeutta.
"Sun ei tarvi muuttaa", tallimestari kohtasi veljensä katseen. Jos jokin Jonathanin päätös menneisyydessä oli vaikuttanut hätiköidyltä, tämä tilanne oli next level shit.
"Allisonin kans sovit..."
"Mitä sä haluut? Jäädä tänne? Lähtee?" Jonathan vakavoitui.

Thomas halusi lähteä sekä jäädä.
Tasan yhdestä syystä.

Sarah keskittyi ruoanlaittoon, vaikka ajatukset pyörivätkin tilanteen ympärillä. Jonathan oli syy siihen, miksi Thomas oli morsiamensa kanssa hänen kotonaan. Puhumassa huoneessa, jossa oli sänky, jolla he olivat viettäneet lukemattoman monta tuntia viimeisen vuoden aikana. Jonathan oli pyytänyt kaksikon hänen luokseen ja Sarah oli myöntynyt, ei itsensä, vaan ystävänsä vuoksi. Veljesten oli pakko puhua ja mikäli tämä oli ainoa keino, latina oli valmis kestämään.
Se olisi vain pari tuntia.

"Mä ainakin otan lasillisen, kiitos", Sarah kohotti kulmaansa aavistuksen ja otti yläkaapeista kolme viinilasia.

Thomaksen ja Jonathanin puhuessa, nainen keskittyi hämmentämään kanoja. Hän kuunteli tarkasti, mutta piti katseensa paistinpannussa ja oli kuin ei olisikaan siinä.
Selkälihakset jännittyivät tahtomattaankin, kun Jonathan kysyi viimeisen kysymyksensä.

"Do you want some wine, Allison?" Sarah kysyi siirtäen katseensa sohvalla istuvaan naiseen. Oli äärimmäisen epäkohteliasta sulkea tämä keskustelun ulkopuolelle ja meripihkan väriset silmät yrittivät viestittää sen myös Thomakselle.

Blondi nosti katseensa puhelimestaan. Arvioiden kirkkaat silmät kävivät läpi latinan kasvoja ja teennäinen hymy nousi tämän huulille.
"No thank you." Lyhyen vastauksen jälkeen nuori laski katseensa ja huomionsa takaisin puhelimeensa. Jonathan huomasi myös Allisonin etäisen käytöksen, muttei jaksanut puuttua siihen. Sitä paitsi, Allison selkeästi sai paremmin tapettua aikaa puhelimellaan kuin sosiaalisen kanssakäynnin avulla.

"Jonathan. Ei nyt. Mulla ei oo energiaa väitellä tästä." Thomas nosti kätensä veljensä ja itsensä väliin.
"Mä en väittele, kysyin vaan", vanhempi tuhahti puolittain hymyillen.
"Fine", Thomas naurahti ja kaatoi itselleen puolikkaan lasin viiniä. "En tajuu, miten voit olla juomatta just nyt", mies jatkoi.
"Helposti. Sitä paitsi, tuskin saan jäädä tähän vielä punkkaamaan", Jonathan naurahti ja koppasi Sarahin kainaloonsa.
"Vielä?" Hämmennys paistoi nuoremman veljeksen kasvoilta. Katse poukkoili Sarahin ja Jonathanin välillä.

Oliko Thomakselta mennyt jotain ohi? Ei kai hänen edessään oleva kaksikko ollut enemmän kuin ystäviä? Jos olisi, miksi Sarah oli suudellut miestä Krouvin kahvihuoneessa?

Sarah yllättyi Allisonin vastauksesta ja ryhtyi haluamattaankin miettimään minkälaisen ihmisen kanssa Thomas oli menossa naimisiin. Miten pariskunta, joka ei näyttänyt olevan kovin läheisiä, olivat päätyneet niin lyhyessä ajassa lupaamaan toisilleen loppuelämänsä.
Latina myös mietti oliko Thomas todella ajatellut asian loppuun asti.

Sarah siirtyi kattamaan lasipöytää ja nosti sitten valmiin kanapastan korkkialusen päälle.
Thomaksen kysymyksen myötä latina nosti katseensa vaaleisiin silmiin.

"Sanoinhan, että sun pitää soittaa sun veljellesi", Sarah vastasi nuoremmalle veljeksistä ja käänsi katseensa sitten Jonathaniin.
"Ja kyllä sä mun puolesta saat jäädä."

"In that case!" Jonathan hihkaisi hyvillään ja otti kolmannen lasin pöydältä, kaataen siihen reilun annoksen valkkaria.
"Etkö sä, Jonny, oo sen jätkän kans? Mistä lähtien te ootte ollu kimpas? Mikä se suud...", Thomas jähmettyi paikoilleen. Niin myös Jonathan.
"Okei. Öö. Lyhyesti. Kyllä, mulla on poikaystävä. Ei, me ei olla kimpas Sarahin kanssa, mut mikäs se vika sana oli? Suudelma? Ketkä?"

Thomas jäi tapittamaan Sarahia ja Jonathan saattoi vannoa kuulevansa veljensä sydämen jyskeen tämän rintakehästä. Yhtä Hoo Moilasena Jonathan tapitti vuorotellen Sarahia ja Thomasta, välissä vilkaisten Allisonia joka oli autuaan tietämätön koko keskustelusta.

"You two?!" Jonathan möläytti enempää miettimättä sanavalintaansa sekä kieltä, jolla heitti oletuksen ilmoille. Ja se herätti Allisonin huomion.
"They what?" Blondin ääni täytti huoneiston.

Sarah sai todella katua sitä, että oli jättänyt vastausvuoron J. Raynottille. Miehelle, joka oli innoissaan järjestämässä hänelle yöseuraa tatuointiartistista ja samanaikaisesti halusi hänen palaavan takaisin yhteen veljensä kanssa.
J. Raynottit olivat kivoja ystäviä, mutta niille ei kannattanut antaa liikaa hihnaa puhe-osioissa.

Sarah piti huolen, että ...elma - loppu ei lukenut hänen kasvoillaan, mutta ilmeisesti Thomas ei ollut aivan niin halukas salaamaan avopuolisoltaan lauantain hairahdusta. Elettä, jonka oli pitänyt päättää kaikki, ei aiheuttaa uusia vastoinkäymisiä. Elettä, jonka jälkeen hänen ei olisi pitänyt nähdä Thomasta ennen, kun tämä olisi 50 tienoilla ja vähintään kahden syötävän suloisen lapsen isä.

"Nothing. Jonathan is just making stuff up."
Sarahin katse oli yllättävän vakaa tämän kuvitellessa erilaisia tapoja hirttää toinen tai vaikka molemmat Raynottin veljeksistä.

"Pendejos", latina murahti ja nappasi viinipullon lopun pöydältä. Hän istui pöydän ääreen ja täytti viinilasinsa äärimmilleen.

"Good", Allison tuhahti sohvalta kadoten taas puhelimeensa.
Jonathan hieroi ohimoaan ja manasi jotain englanniksi.
"Mä menen tupakalle. Nyt. Yksin. Kiitos." Mies poistui makuuhuoneen kautta parvekkeelle. Yllättävän vähin äänin. Thomas oli jäänyt katsomaan veljensä perään nojaten takanaan olevaan keittiötasoon.

"Okei. Stop the bullshit. Jos sä haluat, että me lähetään Allisonin kanssa, sano se." Thomaksen äänestä kuuli tämän levottomuuden. Mies oli saanut tungettua itsensä hankalaan paikkaan. Ja Sarah jos kuka tiesi sen. Kaksikon välillä oli ollut vauhdikkaita pätkiä. Ne olivat historiaa, mutta latinan täytyi tietää, etteivät kaikki Thomaksen ajatukset naisesta olleet unohdettuja.

Hyvä, jätä mut yksin näiden kahden rakastavaisten seuraan tilanteeseen, jonka olet itse aiheuttanut, Sarah mietti juodessaan puolet viinilasistaan. Nainen myös mietti olisiko ollut äärimmäisen epäkohteliasta vain ruveta syömään, vaikka toisaalta kenen vuoksi hän omaa imagoaan kiillotti. Kaksi asunnon ihmisistä tiesi hänet jo melkein läpikotaisin ja yhdellä ei näyttänyt olevan pienintäkään kiinnostusta tutustua edes vähän.

Lautaselle tippui ensimmäinen kauhallinen pastaa Thomaksen kysymyksen aikana. Hänen teki mieli vastata, että lähtekää, mutta nieli sanansa. Jonathanin vuoksi.

"Mä en enää kerro sulle mitä sä teet tai olet tekemättä. Mun puolesta te voitte jäädä, mikäli sun avopuolisosikin niin haluaa, Jonathan ainakin ansaitsee kuulla sun karkauskuukausista. Sillä ehdolla, että sä et mainitse ikinä, ikinä, ikinä sitä heikon hetken hairahdusta ääneen kenellekään. Se oli virhe, sä olet kihloissa ja mä... mä en aio olla mikään kolmas pyörä kenenkään suhteessa. Ikinä."

Sarah halusi yhtä paljon, että Thomas lähtisi, kuin että mies jäisi. Sillä ajatuksella nainen kauhoi vielä toisen kauhallisen pastaa lautaselleen.

Jos Thomaksen ajatukset eivät olleet sekaisin vielä pari minuuttia takaperin, nyt ne ainakin olivat. Sanat kaksikon pususta olivat melkein lipsahtaneet Jonathanin kuultavaksi, eikä toiseen lipsahdukseen ollut varaa.
"Miks sä sit teit niin? Clearly me ei olla kokonaan done...", Thomas sanoi hiljempaa, jottei Allison kuulisi.

Parvekkeen puolella Jonathan oli polttanut tupakkansa lähes loppuun. Mies kumosi viinilasinsa sisällön kitaansa ja asetti tyhjän lasin parvekkeen lattialle.
Tallimestari kaivoi puhelimen taskustaan ja avasi ensimmäisen viestikeskustelun.
"Thomas on Suomessa. Vielä hetken. Nii ja se on kihloissa. Jonkun Allisonin kanssa. Fuck... Mikä sitä vaivaa?! Vastahan se eros siskostas!"

Patrick oli ollut sivullinen uhri kuuntelemaan Jonathanin huolia veljestään ja uusimmat uutiset tuskin saivat toista innostuneeksi. Jonathanilla ei kuitenkaan ollut ketään muuta, jolle puhua aiheesta. Grace oli täysin pimennossa, ellei Thomas ollut jo kertonut tälle, mutta Jonathan epäili sitä vahvasti.

Jonathan tunki puhelimen takaisin taskuunsa ja poimi lasin lattialta, nousi ylös ja palasi sisälle. Jos sohvalla mädäntyvää Allisonia ei laskettu, Sarahin ja Thomaksen näkeminen yhdessä (ilman viimeisimpiä tapahtumia) lämmitti Jonathanin mieltä.

Mies taputti Allisonia olalle ja kutsui pöytään. Jonathan lappasi muutaman kauhallisen pastaa omalle lautaselleen ja asettui Thomaksen viereen pöytään. Allisonille jäi paikka hänen ja Sarahin väliin.

Niin miksi Sarah oli suudellut Thomasta? Siihen liittyi monta syytä, mutta ne syyt olivat historiaa ja tänään nainen oli nähnyt jälleen yhden syyn miksi.
"Miksi sä jankkaat tästä aiheesta sun avopuolison ollessa paikalla? Miksi sä olet menossa naimisiin sen kanssa, jos sua kiinnostaa enemmän puhua tästä mun kanssani, kuin vaikka puhua sen kanssa teidän hääsuunnitteluistanne? Äläkä ymmärrä väärin, mä olen onnellinen sun puolesta, mutta oletko sä ihan oikeasti ajatellut tän asian loppuun asti? Että sä olet luvannut viettää loppuelämäsi tuon naisen kanssa, et kenenkään muun? Mä haluaisin myös tietää miksi sä toit sen Krouviin, kun sä tiedät, että se on mun työpaikkani?"

Sarah olisi halunnut puhua enemmänkin, sillä oli päässyt vihdoin vauhtiin. Jonathanin paluu sai latinan hiljenemään ja tuijottamaan ruokaa lautasellaan. Hänen ei tehnyt enää mieli syödä, vaikka tiesi olevansa nälkäinen.
Kunnon kulaus viinilasista keskeytyi ovikellon ääneen.

"Que demonios estas haciendo aquí?" Sarah tuijotti veljensä kasvoja ja huokaisi sitten syvään. Niimpä tietysti. Jonathan.

Jonathanin olisi ehkä kannattanut kertoa Patrickin vastauksesta miehen viestiin.
"Hold... What... Can I come over, I need to hear the whole story. Now."
Hups. Kuitenkin lämmin hymy nousi Jonathanin huulille nähdessään Patrickin. Tallimestari nousi pöydän äärestä ja asteli miehensä luokse halaten tätä nopeasti.
"Happy to see you, as always", mies mutisi toisen korvaan.

Jonathan esitteli pöydässä istuvan Allisonin Patrickille ja myös latino sai oman osuutensa kylmästä kyydistä naisen kanssa.
"Pleasure." Allisonin kättely näytti veltolta kuin lahna ja enempää ottamatta kontaktia tämä palasi lautasellaan lepäävien viimeisten pastojen kimppuun.

Thomas sen sijaan kohteliaana poikana nousi penkistään ja tervehti kikkarapäätä.
Jonathan veti Sarahin hieman kauemmas ja aloitti pahoittelunsa.
"Sorisorisori... Mä en arvannu et se tulis tänne just nyt. Luin sen vastauksen vasta pari minuuttia sitte."

Patrickin huulilla viipyi hetken hymy, joka oli tarkoitettu vain ja ainoastaan Jonathanille. Tämä yritti valista koko asunnon läsnäolollaan samalla, kun imi tilannetta sisäänsä sienen lailla.

"Piss off", Sarah mumahti, eikä latinaa olisi voinut vähempää kiinnostaa olla kotonaan juuri sillä hetkellä. Nainen käveli keittiössä odottavan viskipullon luokse ja kaatoi siitä itselleen puolikkaan lasillisen. Hänen tarvitsisi olla vasta iltavuorossa tallilla seuraavana päivänä ja kestäisi pienen aamukrapulan kyllä. Mitä tahansa, paitsi tätä.

Sarah tuijotti hetken vieraitaan, mietti mitä pahaa oli elämänsä aikana tehnyt ansaitakseen tämän. Exä, exän kihlattu, isoveli ja ystävä, jonka status pieneni sillä hetkellä huomattavasti. Kulaus viskiä poltteli mukavasti ja latina palasi paikalleen pöydän ääreen.

"I heard you guys are getting married?" Patrick kysyi juuri äänellä, josta ei olisi voinut kukaan muu lukea sarkasmia, kuin se ihminen, joka oli elänyt miehen kanssa koko lapsuusikänsä. Patrick oli aina ollut taitava piilottamaan tahtomansa asiat halutessaan.

Allison nyökkäsi pienesti ja siirsi katseensa Thomakseen. Nuorempi Raynott sen sijaan näytti hieman pelokkaalta.
"That is the plan", Thomas sanoi ja vilkaisi veljeään sohvan nurkalla. "We haven't set the date yet but Allison wan..."
"Not in the middle of the winter but also not in the middle of the summer. Autumn maybe. So soon." Allisonin äänessä oli omahyväisyyttä ja Jonathan hetken mietti, oliko naisella kenties piilopullo jossain vai oliko toinen oikeasti noin kettumainen selvinpäin.

"Ah, Sarah. May I have a word with you", Allison väläytti valkoista hammasriviään Sarahille ja nousi pöydästä. Hän veti naisen omalta paikalta jaloilleen ja kysymättä käsikynkkäänsä johdattaen tämän parvekkeelle.
"First of all, the food was amazing. Thank you so much." Allison päästi vasta saatuaan oven kiinni irti Sarahista ja vakavoitui sekunnin murto-osassa.
"And second of all; like I said, I know you two have history, but really bitch? I can't figure out what he saw in you, but please. Stay away from my future husband, puta."

Sisällä Jonathan veti pöydän alta tuolin takamuksensa alle ja istahti Thomaksen viereen.
"You've got to be fucking kidding me."
"Don't."
"Don't what?" Jonathan väitti veljelleen vastaan. "What do you see in her?"
"Well, I don't know about you but she's kind and being herself at all times. Not faking anything what so ever." Thomaksen puolustelu kuulosti todella heikolta Jonathanin korvaan ja mies vilkaisi Patrickia.
"That's it? She might be kind to you, but did you not notice how she acted like a 15 minutes ago? And compared to Sarah? Allison is a terrible person."

"Listen, brother, I thought you'd be happy for me. No matter what."
"No, I'm not, 'cos I know that what ever you two are doing, it wont last. And she's even not that pretty... Sorry", Jonathan nosti kätensä ilmaan latoessaan omia mielipiteitään Thomaksen kihlatusta. Vajaan kahden tunnin jälkeen Jonathan ei ollut vakuuttunut, eikä miehen mielipide tulisi kovin helpolla muuttumaan.

"Well, maybe being with him-", Thomas osoitti Patrickia "-made you too gay to see how perfect she is", nuori sanoi enempää ajattelematta.

Sarah nauroi epäuskoonsa tietämättään samaan aikaan veljensä kanssa. Latina tuijotti Allisonia, räpäytti silmiään ja tuijotti hieman lisää.
"Puta?" Jos nainen oli hetki sitten ollut pahoillaan siitä, miten Thomas oli tietoisesti sulkenut oman morsiamensa keskustelun ulkopuolelle, se tunne oli hävinnyt tuhkana ilmavirran mukana. Sarah nauroi uudelleen.

"I don't care if he's with or without you. I care that he's happy. Still, I would be really careful about who you're calling a bitch in my home. That's weakness, deary, and Thomas doesn't do well with weak women." Sarah seisoi Allisonin edessä selkä suorana siitä huolimatta, että oli ainakin viisi senttiä naista lyhyempi.

"He might be gay, but sadly that does not make a person blind", Patrick hymähti ja jatkoi siskonsa lautaselta syömistä. Sarah tuskin pahastuisi.
"But then again, compared to my babysister, all women are a little... how would I put it... less."

Allison siristi silmiään.
"Difference between us is, that with me he is happy. If he were with you, why did he leave you in the first place? And you know what, once we say 'I do', and I hope that's soon, I am more than happy to tell you, that he is going to be a father. And the babymommy is not some lame ass wh*re from some poor country", Allison provosoi Sarahia tahallaan. Nainen luotti siihen, ettei latina koskisi tähän. If so, Thomas olisi pitämässä blondin puolia.

"Blind or not, that doesn't give you any right to be so fucking narrow minded!" Thomaksen ääni kuului varmasti parvekkeelle asti, muttei antanut sen hidastaa menoaan.
"Narrow minded?" Jonathan vastasi hymähtäen. "I thought we were on the same page here. And here I thought you were the last person on Earth to say anything like that."
"I didn't eaven realize until now. You're head is so far up in his ass, that you're practically a one person. But since you two are dating, I'm pretty sure you know exactly what his ass taste like."
"Get out." Jonathan nousi jaloilleen kaataen penkin takaansa lattialle. Mies ei uskonut kuulevansa tuollaista tekstiä Thomakselta. "You're not my brother."

Sarah tunsi miten hänen verensä alkoi kiehua. Tunnistaessaan ilmiön, nainen hengitti syvään, nosti myrkyllisen suloisen hymyn huulilleen ja osoitti sormellaan parvekkeen ovea.
"You can leave now", latina sanoi äänellä, joka ei jättänyt tilaa epäilylle. Hän oli varma, että toinen ymmärtäisi vihjeen ja poistuisi tilasta sulhasensa kera. Tai ilman, siinä vaiheessa jopa mieluummin ilman.

Ehkä sen takia Allisonin ensimmäinen kämmen tavoitti kohteensa ilman vastusteluja. Sarahin kasvoihin jäi punainen jälki, seuraava käsi pysähtyi ennen kohdettaan. Allison älähti yllättyneenä.
"Yeah, you're going now", Sarah kertoi taivuttaen kevyellä liikkeellä itseään pidemmän naisen käden tämän selän taaksen.

"Well this is entertaining", Patrick totesi seuratessaan veljesten tilannetta. Kaksikko provosoi toisiaan tarkoituksella, eikä Patrick epäillyt, etteikö sanaharkassa ollut aivan toista tarkoitusperää oikeasti. Tämä ei ollut hänen riitansa.

Kaiken sen keskelle ilmestyi Allisonia yhä käsilukossa pitävä Sarah. Hän tönäisi naisen kauemmaksi itsestään antaakseen itselleen sekunnin tai kaksi reagointiaikaa, mikäli brittinainen päätti jatkaa parvekekeskustelua.

"We just had a lovely conversation about you two with the babys and then she gave me a nice pat on the cheek. Well picked, Raynott", Sarah totesi ja käveli jääkaapilleen. Pakkasesta löytyi jääpalapussi, jonka latina painoi poskeaan vasten. Hän ei suunnittelut hankkivansa mustelmaa keskelle naamaansa tästä muistoksi.