Kellonaika on nyt 26.10.21 11:57

19 osumaa on löytynyt haulle 0

More than meets the eye | Sarah R.

26.09.2020
#beachparty

”Jääkaapissa pitäisi olla jotain juotavaa ja tiedät kyllä mitkä löytyy yöpöydän laatikosta. Pidä hauskaa!”
Siten musta oli tullut koditon yhdeksi yöksi.

“Lisää tequilaa?” Mariam kysyi mun viereltä ja vaikka mun päässä heitti jo nyt ihan hirveästi, mä nyökkäsin nauraen.
“En mä kuitenkaan muista huomenna enää mitään”, mä järkeilin ja sitten me heitettiin sen shottitarjottimelta viimeisetkin nesteet kohti äänihuulia, joista ei luultavasti huomenna olisi jäljellä enää mitään. Olin aika varma, ettei mustakaan olisi.

Jossain vaiheessa me siirryttiin tanssimaan, Mariam oli älyttömän hyvä siinä. Mä en enää muistanut kuin valonvälähdyksiä, naurua ja pyörimistä, jossain vaiheessa Mariam oli hävinnyt ja mä tajusin miten kova jano mulla oikeasti oli. Baaritiskin takaa löytyi ihan uutta kirkasta ja kaadoin koko tuopillisen kurkkuuni yhdeltä istumalta.
“Välivesi taisi tehdä hyvää?” baarimikko kysyi ja nyökkäsin nojaten sitten ihan hetkeksi päätäni tiskiä vasten. Mun teki yhtäkkiä kamalasti mieli lähteä kotiin, kunnes muistin jostain humalasumun keskeltä, etten mä voinut. Etten mä pääsisi sisälle vaikka olisin halunnutkin.

Lähdin etsimään pelastusta - vaaleaa enkeliä strobovalojen ja musiikin jylinän keskeltä. Musta siitä ei ollut kuin hetki, kun mä olin nähnyt ne tutut kasvot jossain tanssilattian suunnilla, mutta siellä ei ollut yhtään vaaleaverikköä.

Sitten mä näin Robertin, joka virnisti mulle baaritiskin toisesta päästä ihan, kuin se olisi istunut siinä aina. Ehdin rekisteröidä miten hassulta se ajatus tuntui - että Robertin olisi kuulunutkin istua Auburnin maneesin kahviossa.
“Ootsä nähny Ellietä?” kysyin siltä, kun selvisin tiskin toiseen päähän. Mun korvissa humisi oudosti.
“Sorry”, se pudisti päätään. “A bit drunk are we?”
Oli mun vuoro pudistaa päätäni. Mistä se muka niin päätteli?
“A tad tipsy perhaps”, mä korjasin ja nauroin vähän. Kai sen nyt sokeakin olisi nähnyt, että sievoiset pikkuhumalat oli eletty jo alkuillasta.
“You might also look a tad tipsy, sassenach”, huomautin. Robertin siniset silmät näyttivät rennoilta ja sen posket vähän väriä saaneelta alkoholin ansiosta.
“Stop calling me that. And ‘m not tipsy”, Robert huomautti takaisin, mutta sen pokka ei pitänyt tarpeeksi jotta olisin ottanut sen tosissaan.

Jossain vaiheessa ihmiset alkoivat häipyä, kukin omiin koteihinsa tai hotellihuoneisiinsa. Me ruvettiin myös tekemään lähtöä, mä olin oikeastaan jo päättänyt meneväni Miken luokse yöksi. Se ei ollut ehtinyt tulla jatkoille töidensä takia enkä mä ollut ihan varma oliko se edes kotona, mutta kai se selviäisi sitten kokeilemalla.
Olihan mulla puhelin vielä tallella, josta voisin viimeistään soittaa Ellielle että se tulisi avaamaan sen alaoven, jos se heräisi soittoon. Tai oli lähtenyt omaan kotiinsa yöksi.

Mutta ihan ensin mun piti selvitä kaatumatta taksiin. Se ei ollutkaan ihan niin helppo rasti, mitä olisi voinut kuvitella.

“Whoa”, Robert älähti kun mä horjahdin vähän sitä kohti. Tai päin, en mä ollut ihan varma miten kovin olin osunut sen kylkeä vasten.
“Lo siento”, mä hihitin vähän anteeksipyynnön lomassa ja yritin ryhdistäytyä. Robert kaappasi mut kainaloonsa, koska senkään askel ei ollut ihan täysin tasapainossa ja se saattoi mut taksille kuin mikäkin prinssi Uljas.

“Robert?” mä kuiskasin ääni alkoholin karhentamana sen lämpimästä kainalosta, kun me oltiin melkein jo mustan taksin luona.
“Huh?”
“Saanko mä tulla nukkumaan teille?”
“I don’t…”
“Sohvalle, siis. Tai kun mä en voi mennä kotiinkaan, kun… no mulla on siellä kutsumaton vieras ja mä saan mennä kotiin vasta aamulla. Tai iltapäivällä, mä en ole ihan varma. Ei Aliisaa varmaan haittaa, jos lainaan teidän sohvaa yhden yön…”
“Sure”, Robert keskeytti mun selitykset ja nauroi vähän. Sen hartioilla käynyt jännitys suli pois ja samalla sen hymykuopat sulatti mun kävelykyvyn ihan vaan askeleeksi tai pariksi. Robertin ote mun kyljellä piti enkä mä joutunut keräilemään itseäni syysilman viilentämästä maasta.

Nojasin Robertin olkapäähän koko taksimatkan ajan. Mun kädet tärisi vähän, kun huomasin vasta auton lämmittimien alla miten kylmä mulla olikaan. Väsymys tuntui kiemurtelevan mun ympärille jättäen jälkeensä horroksen, josta oli vaikea ravistella irti auton pysähtyessä Pitkän miehen kujalle. Kesä oli todellakin ohitse.

Robert taisteli hetken avaimen kanssa ulko-ovella ja kun sama toistui puisella ovella, jonka postiluukussa luki Huru Harrington mua alkoi hihityttää ihan kamalasti.
“Shh”, Robert suhisi, mutta mä näin miten sen suupielet nyki ihan yhtä lailla.
“Sori”, yritin ryhdistäytyä ja painoin huuleni kämmentäni vasten hillitäkseni jostain väsymyksen ja humalan rajoilta kumpuavaa naurua.

Me yritettiin olla kolistelematta liikaa eteisessä ja Robert tarjosi mulle vielä vettä keittiössä ja me istuttiin hetkeksi pöydän äärelle.
"Mulla oli kivaa tänään. Kiitos, että jaksoit opettaa jalkapalloa mulle, vaikka taisin olla vähän toivoton tapaus kentällä lopulta siltikin", huoahdin ja nojasin kättäni vasten vesilasi toisessa kädessäni. Robert virnisteli omalta paikaltaan vähän humalaisen näköisenä.
"You weren't half bad", se naurahti kevyesti.
"Gracias", kiitin hymyillen. Mun pää tuntui kevyeltä, enkä mä ollut varma halusinko laskeutua mun pilvilinnoista ihan vielä. Jos mä olisin saanut jostakin pannullisen mustaa kahvia olisin varmaan jaksanut valvoa ainakin aamuun asti. Tai seuraavat viisi minuuttia.

Robert taikoi jostain petivaatteet ja levitti ne olohuoneen sohvalle. Lakana oli rutussa ja vähän vinossa, enkä jaksanut muuta kuin virnuilla sen epätoivoisille suoristusyrityksille. Mun pää takoi koko ajan mielessäni lausetta “anna olla, tuun sun viereen”, mutta pidin huuleni tiukasti yhdessä. Siis sen verran mitä virnuilultani pystyin.
“Se on ihan hyvä. Mä pärjään kyllä yhden yön”, lupasin vaikka kaikkein mieluiten olisin kaatunut siinä vaiheessa omaan sänkyyni. En edes halunnut ajatella pitikö mun huomenna lähteä Seljavaaran kanssa sänkyostoksille johonkin Murronmaan ostoskeskukseen.

Sen sijaan keskityin siihen pieneen ihonkaistaleeseen sen paidan helman alla, joka kiusoitteli mua joka kerta kun Robert nosti käsiään taiteillessaan täkkiä kukkakuviollisen lakanan sisään. Sen oli pakko olla Aliisan omaisuutta, lakanan siis. Mä nielaisin vähän, kun tunsin miten mun sormenpäitä rupesi kihelmöimään vähän vaarallisella tavalla.
“Well…” Robert heitti peiton epämääräiseen myttyyn sohvan päälle ja hieroi niskaansa. Ilma pakeni mun keuhkoista sillä hetkellä, kun meidän katseet kohtasi ja tuijotin sen silmiä vähän kuin transsissa. Niin pieni matka, jos mä vähän vaan kumartuisin eteenpäin…
“Öitä. Ja kiitos vielä”, mun ääni rakoili ja toivoin, että Robert laittoi sen tequilan piikkiin.
“Yeah. Right.”

Siitä huolimatta, että mun luomet tuntuivat keränneen lyijyä itseensä ja painavan joitain tonneja mun oli ihan hirveän vaikea saada unen päästä kiinni. Eikä se edes johtunut siitä, että koko huone pyöri joka kerta, kun suljin silmäni. Mä olin vaan niin vaarallisen reunalla sitä kuilua, mikä houkutteli mua enemmän kuin uv-valo hyönteisiä.

Mä kuuntelin miten makuuhuoneen ovi sulkeutui ja helvetti miten paljon mun teki mieli hiipiä perässä.

Puristin peiton reunaa juurruttaakseni itseni siihen ja pakotin silmäni kiinni asti. Ehkä olohuoneen karuselli pysähtyisi hyvällä tuurilla vielä ennen aamua.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 16.10.20 21:46
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

More than meets the eye | Sarah R.

17.05.2020
#tietähtiin2020

Robert makasi selällään Sarahin pedatulla sängyllä, puoliksi juotu coronapullo sormiensa välissä, pullo värjäten altaan kuviollisen päiväpeiton tummemmaksi pinnalla väreilevän kosteuden vuoksi. Sarah istui sängyn jalkapäädyssä, selkä seinää vasten ja koukussa olevat jalkansa Robertin vasemman jalan päällä. Oikean käden sormet lepäsivät miehen vasemman jalan päällä rennosti, olutpullo vasemmassa kädessä omassa sylissään. Alakerrasta kantautuva musiikki kuului vaimeana muuten hiljaisessa huoneessa, jonka ovi oli auki käytävälle.

Robert oli tullut kokonaistuloksissa toiseksi ja Sarah kolmanneksi. Robertin ja voittajan ero oli ollut yhden pisteen suuruinen, Sarah oli jäänyt lopulta vain kolmen pisteen päästä johtopaikasta.

"Can't fuckin' believe it", Robert huokaisi, kohotti päätän sen verran, että sai kipattua jälleen pari senttiä olutpullostaan suuhunsa. Sarah seurasi esimerkkiä ja maisteli juomaa suussaan hetken ennen nielaisemista. Humala antoi kaikelle omanlaisen pehmeyden, myös finaalin kolmannelle sijalle.
"Mmh, I'm not that surprised", Sarah hymähti ja sai sinisten silmien yllättävän terävän katseen puoleensa. Nainen tuijotti takaisin ja kohotti olkiaan.
"After all, that guy competes Grand Prix with that same horse. There was no chance really", latina selitti. Robert sulki silmänsä ja hieroi silmiään sillä kädellä, joka ei pidellyt olutpulloa. Lippis toisen päässä siirtyi jälleen vähän ylemmäksi, paljastaen vähän lisää sotkuisia vaaleita hiuksia. Sarahin teki mieli kokeilla olivatko ne edelleen yhtä pehmeän tuntuiset sormien välissä, kuin ennenkin.

"Kattokaa mitä mä löysin", Anton hörähti tullessaan takaisin huoneeseen. Mies hyppäsi takaisin Ellien puolelle sängylle ja esitteli kädessään olevaa kirkasta pulloa.
"Tequilaa!" Anton kertoi nauraen ja Sarah vilkaisi Robertia, joka katsoi häntä takaisin.

Bad idea.

Virne kutitteli naisen suupielessä tämän siirtäessä katseensa uudelleen Antoniin, joka repi pulloa jo auki melkein hullunkiilto silmissään.

"Mihin sä Nitan hukkasit?" Sarah kysyi ottaessaan tarjotun pullon vastaan. Neste hölskyi kun nainen kaatoi siitä suullisen huultensa väliin. Polttelu sai irvistämään, mutta samalla turrutti mukavasti. Onneksi Isabellaa ei ollut näkynyt hetkeen, tuskin nainen eksyisi lähellekään Sarahin ja Ellien huonetta.
"En mä tiedä, se lähti johonkin", Anton vastasi olkiaan kohotellen. Kaksikko oli lähtenyt etsimään lisää juotavaa ja vain toinen oli palannut takaisin. Sarah ei tiennyt missä Ellie oli. Tai muut auburnlaiset.

Musta hiuspehko vilahti avonaisen oven ohitse, kesti hetken, kun Sarah rekisteröi, että tunsi naisen.
"Agnes!" latina huudahti ja pian tummaverikkö ilmestyi uudelleen huoneen ovelle. Tummat silmät kiersivät mieskaksikon ja pysähtyivät sitten Sarahiin kysyvinä. Hän oli auttanut toista Lexin pitämisessä eilen ja he olivat olleet samassa valmennuksessa vain puolitoista viikkoa sitten.
"Niin?" Agnes kysyi, epäröivä hymy huulillaan.
"Sä ratsastit hyvin tänään, näin sun radan. Ja onnea tähtijoukkue-tittelistä", Sarah onnitteli saaden kaiken katkeruuden pois äänestään Verivaahteroiden hopeasijasta.
"Ai, kiitos. Sullakin meni tosi hyvin. Lefa näytti kivalta", Agnes vastasi ja otti sitten askeleen jatkaakseen matkaansa.
"Niin ja onnea hopeasijasta tiimirankingissa." Sanat lausuttiin vailla terää, mutta ne tuntuivat silti ihon alla piikkeinä. Sarahin huulilla pysyi pehmeä hymy.
"Kiitos."

"Still fraternizing with the enemys are we?" Robert kysyi, kun Agnes oli varmasti poistunut kuuloetäisyydeltä. Sarah katsoi miestä tulkitsematon ilme kasvoillaan. Ystäviä heistäkin oli tullut kaikesta huolimatta.
"Still calling it just being friendly, sassenach", Sarah vastasi virne muotoutuen huulilleen.
"Mitkäs omat bileet täällä on?" Majiná keskeytti Robertin vastalauseen ja kaikkien kolmen katseet kääntyivät takaisin ovelle. Sarah vilkaisi Antonia, jonka kasvoille oli noussut paljon puhuva hymy. Mies sattui vilkaisemaan Sarahin suuntaan samaan aikaan ja nainen oli näkevinään häivähdyksen punaista toisen kasvoilla.

"Tervetuloa", Sarah vastasi ja ojensi tequilapulloa tummaa kaunotarta kohden.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 17.05.20 15:57
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

More than meets the eye | Sarah R.

10.05.2020
#tietähtiin2020 #hanamiweek

Tehtävänanto:
16. Etsi joku verkkohoroskooppi joko kyseiseltä päivältä/viikolta/kuukaudelta jolloin kirjoitat. Valitse se horoskooppimerkki, joka vastaa hahmosi syntymäpäivää. Kopioi horoskooppi tarinan alkuun ja kirjoita sitten tarina, joka mahdollisimman hyvin vastaa horoskoopin ennustuksia. Horoskooppia ei lasketa sanamäärään.

"Kaksosilla on toukokuussa ihmissuhteet keskiössä ja niihin liittyvät epävarmuustekijät. On hyvä pitää nyt realiteetit mielessä ja koettaa välttää lähtemästä mukaan kovin epävarmoihin ihmissuhteisiin. Riskinä on epäluotettavuus tai liian idealistiset kuvitelmat toisesta. Koeta myös itse olla luottamuksen arvoinen ja pidä kiinni tosiasioista ja rehellisyydestä. Toisaalta joku voi nyt tarvita apuasi ja kykysi kokea empatiaa toisen ongelmia kohtaan voi nousta esiin."


Tuotos:
Sarah käveli autokannen keinovalaistuksessa kohti laivan reunassa olevaa rekkaa. Hän avasi livingin oven mahdollisimman hiljaa ja asteli hämärään tilaan, jota valaisi vain pienet yövaloiksi tarkoitetut valolistat. Niiden lisäksi tilassa oli kuitenkin toinenkin valonlähde, joka muutti kirkkauttaan aina sen mukaan, mitä sen käyttäjä teki. Sarah riisui kengät jalastaan, katsahti tyhjää tilaa Ellien sängyllä, joka nyt oli viety ystävän käännettyä kylkeään ja levittäydyttyä kahden ihmisen vuoteelle yksin. Hänen olisi kai ollut viisainta yrittää vallata oma tilansa takaisin, mutta suljettujen verhojen takana odottanut valoisuus oli vienyt unenrippeet mielestä kauaksi.

Patja heilahti Sarahin alla ja niin teki myös vieressä oleva peittokasa. Robertin väsyneet silmät siirtyivät puhelimen näytöstä viereen ilmestyneeseen naiseen. Asennon vaihto sai värikkääksi muuttuneen mustelman toisen kaulalla näyttäytymään rumasti kännykän näytön valossa ja hetken ajan Sarah palasi aikaan ennen sitä hetkeä. Lukuisiin lyhyisiin keskusteluihin, katseiden vaihtoihin ja erityisesti kuiskattuihin sanoihin. We shouldn't. Sarah kuitenkin halusi olla Robertille edes ystävä, jos ei heistä muuta ikinä tulisikaan.

"You're in my bed", Robert huomautti, kuin asia ei muutenkin olisi ollut itsestäänselvää.
"Yes. You're not sleeping in it are you?" Sarah vastasi peittämättä huuliltaan karannutta haukotusta.
"Neither are you. Shouldn't you be in Ellie's bed?" Robert puhui hiljaisella äänellä ollakseen herättämättä muita ja Sarahin piti nojata toisen peiton peittämään olkapäähän kuullakseen kunnolla.
"She stole all the space. I'm not that tired anyways", Sarah paljasti ja haukotteli uudelleen.
"Clearly", huvittuneisuus kuulsi läpi jopa kuiskatusta sanasta.

"Are you okay?" Sarah kysyi, kun he olivat hetken tuijottaneet ratsastusvideoita Robertin kännykästä, päät melkein toisiinsa nojaten, mutta kuitenkin itsepintaisesti sen verran irti toisistaan, ettei sotkuiset hiuksetkaan koskeneet toisiaan.
"Yeah. Why?"
Sarah käänsi päätään sen verran, että saattoi nähdä teräväreunaiset varjot toisen kasvoilla, jota valkoinen, kirkas valo heidän edessään loi. Ne esittivät unettomuuden jäljet selkeämmiksi, kuin päiväsaikaan.
"I'm just asking. As a friend, you know. It's been a rough month or so, for both of us", Sarah selvensi muistaen varsin elävästi Ruunaankoskella Tyran valmennusaamuna vaihdetun keskustelun. Ja muutkin samankaltaiset paljastukset esiripun takaa.

Robert näytti hetken ajan siltä, kuin olisi aikeissa oikeasti kertoa. Sarah olisi halunnut tietää, sillä toisten auttaminen oli juurtunut syvälle naisen dna:han. Erityisesti Robertin kohdalla se tuntui tekevän joka kerta erityisen vahvasti läsnäolonsa tiedostetuksi. Toiset kutsuivat sitä empatiaksi, mutta Sarah vain todella välitti lähellä olevista ihmisistä niin paljon.

Puhe kääntyi pian tulevaan Tie Tähtiin finaaliin, oli jotenkin huojentavaa voida keskustella siitä jonkun kanssa. Jonkun, joka tiesi toisen historiasta jotain ja joka kävi samaa läpi itse sillä hetkellä. Sarahin olisi tietenkin pitänyt keskustella siitä Ellien tai vaikka Miken kanssa, vaikka miehen ja hänen rehellinen suhde perustuikin sillä hetkellä pääosin fyysiseen puoleen. Mikkekin olisi varmasti ymmärtänyt, kilparatsastajana itsekin, mutta siitä huolimatta Sarah tiesi, että Robert ymmärsi vielä paremmin.

Finaalin lähestyminen tuntui ristiriitaiselta. Sarah oli antanut kaikkensa, mutta tänä vuonna, Lefa ratsunaan, se ei ollut riittänyt. Naisen oli edelleen vaikea uskoa, että kaikki se työ, jota hän oli tehnyt kulisseissa Lefan kanssa, ei siltikään ollut tarpeeksi. Sarah tiesi, ettei hän tulisi voittamaan, mutta ajatuksena kakkossija olisi riittänyt tänä vuonna aivan hyvin. Sekin vain, jos Robert olisi Harryn kanssa voittajina.

"You really are a good rider, Robert. And Harry is a good horse, she'll do anything for you", Sarah totesi hymyillen ja painoi sitten päänsä peiton pehmentämälle olkapäälle.
"Let's watch Eva Schatz with Costello vd Halor next?" nainen ehdotti kääntäen huomionsa takaisin Robertin puhelimen näytölle, jossa edellisen ratsukon lopputervehdys seisoi pysäytettynä pause-merkin alla.
"Sure", Robert mumahti ja naputti hakukenttään sunnuntain GP-luokkavoittajan nimen.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 12.05.20 22:46
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

More than meets the eye | Sarah R.

02.05.2020
#tietähtiin2020 #tyranklinikka

Eilinen ilta olikin venynyt odotettua pidemmäksi, Sarah oli saanut houkuteltua Robertin biljardipeliin ja jossain vaiheessa muutkin klinikkaan osallistuneet olivat valuneet paikalle. Nainen oli kuitenkin pitänyt huolen, ettei nauttinut alkoholia liikaa, huomenna kuitenkin oli edessä vielä valmennusta, kotimatkaa, pakkaamista ja sunnuntain Tie Tähtiin kisoista stressaamista.
Sarah oli jutellut Viljan kanssa, tai oikeastaan ennemmin kuunnellut mitä huonetoverilla oli sanottavanaan, sillä iloiseen sanahelinään oli ollut vaikea tunkeutua väliin. Hän oli huomannut kuinka poissaolevalta Robert oli näyttänyt Agnesin vierellä.

Ihan yhtä poissaolevalta ja edellistäkin väsyneemmältä mies näytti nyt, laskiessaan aamupalansa Sarahin viereen majatalon ravintolassa. Hän oli itsekin väsynyt, sillä Viljan ideasta lähtenyt rantasaunan lämmitys oli ehkä ollut vähän liikaa eiliselle illalle.
Oli tuntunut melkein kesältä käydä vilvottelemassa isoon pyyhkeeseen kääriytyneenä laiturilla, ihon höyrytessä saunan jäljiltä viilenevässä ilmassa.

"Luitko tän?" Sarah kysyi Robertilta, jossakin sisuskaluissa vihlaisi hänen ojentaessaan puhelimensa toiselle luettavaksi. Artikkelissa oli mainittu Robert, Nita ja Inna, mutta vain ohimennen lopputeksteissä Sarah Reyes.
Hän oli vienyt murskavoiton Effin kanssa Tie Tähtiin kilpailuissa viime vuonna eikä artikkelissa mainittu sanallakaan heistä.

Robert ei kuitenkaan pilkannut naista siitä, että Verivaahteroista jokainen muu on mainittu artikkelissa. Ei sanaakaan enää mistään toisesta artikkelista, joka oli päätynyt etusivulle paljonpuhuvan kuvan kera. Siitä hetkestä saattoi lukea kuinka samanlaisia he lopulta olivatkaan. Miten esillä ollut itsevarmuus seisoi heikosti sisuskaluja jäytävän epäilyksen edessä.
"Mä en tiedä olenko mä varteenotettava vastus", Robert henkäisi, eikä Sarahilla ollut voimia kannustaa ystäväänsä. Tietenkin olet, sanat jumittuivat kurkkuun ja niiden sijaan nainen laski lohduttavasti kätensä jalalle, joka on ihan kiinni omassaan.
"Musta ei ole tähän. Harrysta ei ole tähän."

Sarah tunsi kuinka sydämeen koski, kun Robert nojasi päänsä hänen olkaansa vasten. Sillä hetkellä hän unohti voitonjanonsa, unohti siksi hetkeksi kuinka kovin haluaisi todistaa kaikkien Tie Tähtiin journalistien ja kilpailijoiden ja toimihenkilöiden olevan väärässä omasta keskinkertaisuudestaan.

Sillä hetkellä hän halusi vain, että Robert Harrington voittaisi isolla harmaalla tammallaan Koulutähti-tittelin.

Sarah huokaisi kevyesti ja puristi vähän lujempaa.
"Mä uskon suhun. Teihin", nainen mumahtaa niin hiljaa, ettei ole varma kuuleeko Robertkaan niitä sanoja.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 02.05.20 20:39
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

More than meets the eye | Sarah R.

09.12.2019

Saksahumu piti Sarahia tiukasti otteessaan. Sen tietysti saattoi tehdä myös tasoittavista lähtenyt humala, jonka ote tuntui lämpimän mukavalta. Nainen oli kymmenen tuhatta euroa rikkaampi, mitä oli lähtiessään, mutta silti keltainen ruusuke matkalaukussa jotenkin tuntui arvokkaammalta. Että hän oli melkein voittanut ensimmäisen kansainvälisen luokkansa ja vielä Effin kanssa.
Suurkilpailuiden valot, tunnelma ja omituinen energia ei ollut lähtenyt silloinkaan, kun latina oli nähnyt Robertin ja Inkerin eilisillä after rideillä. Sekin johtui ehkä humalasta, mutta Inkeri oli lähtenyt ja Robert ei ja Sarahiin oli uponnut tilanteen muodot vasta sen jälkeen, kun Robert oli kadonnut juhlijoiden joukkoon.

Kahden oluttuopin kanssa Sarah puikkelehti laivan yökerhon läpi pienen pyöreän pöydän ääreen. Ellie näytti tyrmäävän upealta muotojaan nuolevassa mekossaan.
“Näin olkaa hyvät”, nainen kommentoi virnistäen ojentaessaan toisen tuopeista ystävälleen.
“Kiitos”, Ellie vastasi ja väläytti leveän hymyn. He olivat tanssineet hyvän musiikin tahdissa, Sarah tunsi olonsa hyvin vapautuneeksi kisajännityksen liukuessa yhä kauemmaksi hänen otteestaan.
Nainen melkein jo haistoi kotinsa ja puhtaat lakanat pehmeällä sängyllään. Kahdelta alkava tallivuoro verottaisi niitä yöunia jonkin verran, mutta samalla huolehtisi, ettei unirytmi vääntyisi ihan tunnistamattomaksi.

“Mene, pöljä”, Sarah nauroi ja melkein tuuppi väkisin ystävänsä hyvännäköisen miehen syleilyyn. Kaksikko olivat silmäilleet toisiaan jo pidemmän aikaa, Ellie ei enää vastustellut liittyessään toisen seuraan tanssilattialla.

Sarah asteli tutun hahmon luokse baaritiskille, vaikka humalan takana järki sanoikin päinvastaista.
“Hey”, nainen hymähti ja siristi hieman silmiään. Robert vastasi tervehdykseen jonkinlaisella hymähdyksen ja heyan välimuodolla.
“Seems weird that it’s over now”, Sarah mietti ja tilasi shotin baarimikolta.
“Yeah. Back to the mud’n’all.” Purtsila ei tainnut olla kovin kotoisa, odotettu kotiinpaluu. Laivan ikkunoita hakkaava sade tuskin olisi yhtään sen pienempi kotona.
“At least you get a free mudding for Harry’s feet.”
“Har har”, Robert vastasi kuivasti, mutta Sarah näki miten sen suupieli nyki hieman.


“Robert no, don’t…”
Muovi kolahteli hiljaa ja Sarah nauroi kämmenensä takaa. Miehen baarista salakuljettama olut läikkyi vain vähän tämän kaatuessa pallomereen.
“Cosy”, Robert mietti ja kahisutti palloja lisää vaihtaessaan asentoaan. Sarah mietti vain hetken, vilkaisi ympärilleen, jotta kukaan ei nähnyt ja astui sitten huomattavasti arvokkaammin toisen perässä. Eri väriset pallot liikkuivat toistensa joukossa naisen istuessa niiden päälle.
“Could hide under the balls, y’know, if someone comes”, Robert mietti juodessaan tuoppiaan tyhjemmäksi.
“You’re too drunk to know when you’re not visible anymore”, Sarah epäili tyrskähtäen.
“‘m never too drunk”, Robert vastusteli ja näytti taas hetken ylpeältä brittipojalta.
“So I’ve heard, sassenach”, Sarah vastasi ja sai toisen irvistämään.
“Stop callin’ me that. Weirds me out.”
Sarah virnisti ja huokaisi sitten syvään. Tuntui hyvältä, aika lapselliselta, mutta suloisen humalan sisällä nainen tuskin huomasi. Pallot kolahtelivat jälleen, meri liikkui Robertin mukana.


“You’re sinking, stop or you’ll drown in the sea of balls”, Sarah varoitti tyrskähtäen ja yritti korjata Robertin takia hyvin epätasapainoiseksi muuttunutta asentoaan.
“Don’t put that on my gravestone”, Robert toivoi ja pysähtyi vasta, kun oli uponnut melkein kokonaan värikkäiden pallojen sekaan.
“No promises made”, nainen vastasi hyväntuulisena.

“Would it be wrong to just fall asleep here?”
“Wake up by kids jumpin’ on us? Sounds dreadful.”
“Yeah, you’re probably right. But it’s still too comfy here.”
“Mmh.”

Sarah sulki silmänsä hetkeksi, yritti hillitä päässään kohisevaa humalaa, joka keinutti laivaa enemmän, kuin sen olisi pitänyt.
"What did she mean? By cheaters and all", nainen kysyi avatessaan silmänsä jälleen.
"Dunno", Robert vastasi, vaikka jokin äänensävyssä tuntui siltä, että toinen tiesi siltikin. Olutlasi viipyi Robertin huulilla eikä Sarah yksinkertaisesti jaksanut udella enempää.
“Oh my god I’m so drunk. I don’t even want to imagine how I’m gonna spend tomorrow”, Sarah tuskaili ja poimi punaisen pallon käteensä. Se lensi pallomeren verkkoseinää päin heilauttaen sitä hetken aikaa. Robert naurahti, eipä toisen ulkoinen olemus yhtään sen selvempi ollut.

“Suppose we should go, or I’ll really fall asleep in here.”
“I want to see how you get off this”, Sarah virnisti ja repi korkokenkiensä remmejä auki. Ne jalassa hän ei ainakaan selviäisi ulos pallomerestä, saatika sitten sänkyynsä. Ainakin kaatuisi matalammalta, jos kaatuisi.
“You want help?” latina kysyi päästyään huojuvana ylös asti. Hän katsoi arvioiden Robertin nousu-yritystä.
“Hold my beer”, toinen vastasi ja ojensi tuopin, jossa oli ehkä neljäsosa olutta jäljellä. Sarah huokaisi dramaattisesti ja yritti sitten olla kikattamatta humalansa takaa seuratessaan Robertin liikehdintää.


Laivan seinä tuntui karhealta olkapäätä vasten.
“Are you sure we’re in the right corridor?”
“Yeah.”
Robertin olkapää tuntui sen sijaan pehmeältä toista olkaa vasten.

“This is me”, Sarah totesi yhtäkkiä tutun oven luona. Kaksikon liike pysähtyi ja Sarah tutki Robertin kasvoja. Olisi ollut naurettavan helppoa astua lähemmäksi ja hiljentää houkuttelevat äänet takaraivosta. Naisen teki mieli, enemmän, kuin oli hyväksi, mutta jostakin humalankin läpi järki pidätteli tekoja.
“A’ight. Well. Good night, Sarah Reyes.”
Sarah hymähti, nojasi huoneen ovea vasten selällään.
“Good night, Robert. Try not to drown in any more seas, will you?”
“No promises.”

“Dulces sueños. Te veo mañana”, Sarah virnisti hieman avatessaan takanaan olevaa ovea.

Tänä iltana järki voitti tunteet.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 12.12.19 17:13
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

More than meets the eye | Sarah R.

04.12.2019

Juoksumaton käyttäminen olisi voinut olla paljon haastavampaa, jos merenkäynti olisi ollut vähänkään kovempi. Sarah piti katseensa visusti huoneen toisessa päässä ja kuunteli musiikkia korvanapeista, jotka heiluivat juoksuaskeleen mukana.

Kahden tunnin lenkin olisi pitänyt väsyttää, mutta Sarah tunsi olonsa liian levottomaksi, jotta olisi liittynyt nukkuvan ystävänsä seuraan. Sen sijaan, hiukset yhä nihkeänä suihkun jäljiltä, nainen asteli valkoisissa Air Maxeissaan kohti kahvilaa. Juokseminen oli herättänyt nälän.
Loisteputkien täyttämän käytävän päässä oli kahvila, se sijaitsi aivan laivan takaosassa. Sarah valitsi itselleen täytetyn ruisleivän, appelsiinimehun ja kahvin, vaikka ne ehkä olivatkin enemmän aamupalatarpeita. Nainen nosti kevyeltä tuntuvan tarjottimen ja kääntyi katsomaan mihin istuisi lähes tyhjässä ruokailutilassa.

Sarah näki Robertin heti, tämän pöytä oli täynnä papereita ja taustalla näkyi vain meren armoton mustuus valtavien ikkunoiden takana. Niin kaukana mantereesta ei ollut valosaasteita, Sarah katsoi omaa peilikuvaansa lähestyessään nurkkapöytää ja yritti olla välittämättä meikittömistä kasvoistaan ja kosteista hiuksistaan, jotka kihartuivat jo nyt hieman.
"Saako istua?" brunette kysyi ja tuijotti Robertia nähdäkseen miten toinen hätkähti ja kahmi levitetyt paperinsa kätensä alle suojaan. Ele sai Sarahin noustamaan vain kulmaansa pienesti.
"Of course", Robert kuitenkin vastasi, näyttäen hyvin väsyneeltä sillä hetkellä. Sarah tunsi pientä lohtua näystä, ettei ollut ainut, jolta yöunet olivat karanneet. Kohtelias hymy vaaleaverikön kasvoilla tuntui sekin väsyneeltä.

"'Sup?" mies kysyi Sarahin laskettua tarjottimensa ja istuessa alas. Tuoli raapaisi lattiaa vasten kovaäänisesti saaden naisen irvistämään hieman.
"Jännittää, ei nukuta. Kahvi tuskin auttaa", brunette vastasi ja henkäisi sitten syvään. Helpotti, ettei toinen ollut kiirehtinyt pois tai käskenyt hänen istua johonkin muuhun pöytään.
"Sä näytät väsyneeltä. Onko kaikki hyvin?" Sarah kysyi, tarttui kahvikupissa olevaan metallilusikkaan ja liikutti sitä verkkaisesti mustassa nesteessä. Ei hän vieläkään tiennyt miten olisi ollut Robertin seurassa, mutta tiesi, että seuraava viikko olisi melko tuskainen, jos pitäisi vältellä toisen seuraa. Eikä Sarah oikeasti halunnut kaikesta huolimatta vältellä Robertia.

Robert nojasi selkänojaansa vasten raskaan henkäyksen saattelemana. Hymähdys, joka seurasi elettä, ei antanut selvää vastausta kysymykseen, toisen levoton elekieli kuitenkin kertoi paljon enemmän. Seuraavaksi kyynerpäät olivat pöytää vasten ja katse pysyi käsissä.
"Vähän sama, en saanut nukuttua. Mennään huomenna sinne Danielin tallillekin, joudun - pääsen? Ehkä ennemmin toi pääsen? Anyway, pääsen ratsastamaan siellä jotain. Joitain. Sekin stressaa. Ja tää helvetin ohjelma."
"Haluatko apua? Siis ohjelman kanssa, siihen ratsastukseen tuskin pystyn vaikuttamaan", Sarah uteli nostaessaan kahvikupin huulilleen. Hän mietti kuviota, joka oli hyvin löyhästi esitelty, hevosta ja Danielia ja vierailua.
"Millaista hevosta?" Sarah kysyi ja laski kupin takaisin tarjottimelle saaden Robertilta huvittuneen naurahduksen vastaukseksi. Jokin toisen olemuksessa muuttui, ehkä rentoutui hieman?
"Ai kilpailijalta, apua? Thanks, but no thanks." Sarah virnisti pienesti. Ottipa mies tosissaan tämän kilpailija-roolinsa.

"En tiedä", Robert myönsi sitten.
"Jotain myyntihevosia, kai. Onko sulla kaksi ohjelmaa vai aiotko vetää saman finaalissa? Jos kvaalaat?"
"Kuulostaa kivalta", Sarah mietti ja siristi sitten silmiään aavistuksen.
"Ensin torjut avun ja sitten jo utelet tietoja, hämärää, Robert", nainen huomautti, kilautti lusikan kupin reunaan ja laski sen tarjottimelle posliinikupin viereen.
"Saman, entä sä?" Sarah kertoi kuitenkin ja risti jalkansa pöydän alla. Katse liukui pimeyden keskellä loistavaan kuunsirppiin, joka ei ollut päässyt ihan vielä puoleen väliin kierrossaan.

Robert nojautui takaisin tuoliaan vasten. Sen katseessä oli jotain haastavaa.

"Eri." Äänensävy ei kuitenkaan vakuuttanut Sarahia.
"Vaan enpä usko kenenkään meistä kvaalaavan. Siellä on GP-ratsastajia. Kyllä vaan piaffet ja passaget on vakuuttavampia kuin yksikään takaosankäännös tai peruutus", Robert lisäsi ja heilautti kättään. Huulilta karannut huokaus ei Sarahin mielestä ollut aivan yhtä välinpitämätön ele, mitä käden heilautus oli ollut.
Nainen kuitenkin naurahti, sillä toisen sanat olivat juuri saman aiheen piirissä, jossa Sarah oli ryvennyt jo jonkin aikaa - epäilyksestä omaan pärjäämiseensä sellaisten huippuratsuiden joukossa.
"Älä viitsi, kyllä ihmeitä tapahtuu", nainen vastasi vailla lohtua äänensävyssään.
"Ollaan ainakin kokemusta rikkaampia sitten", Sarah lisäsi. Oli aika matka siirtyä Tie Tähtiin kisoista kansainvälisiin.

"Ihan hullua kyllä. Että ollaan matkalla Saksaan koulukisoihin. Ei ihan perus viikonloppuretki." Sarah tutki Robertin kasvoja, mietti mennyttä vuotta ehkä tuhannen kerran mielessään ja yritti pohtia miettikö toinen samoja asioita koskaan. Mies piti katseensa käsissään ja vain hymähti vähän, huvittuneesti ehkä.
"Mmh."

Sinisten silmien katse nousi sitten vastaamaan Sarahin tuijotukseen, saaden jonkin paineen tunteen hetkeksi vatsanpohjalle.
"Oliko Rovaniemi hyvä kokemus? Seurakisat kv-kisojen prepiksi, huh?"
Robertin kysymys muutti paineen suuremmaksi, toi pienen aallon epävarmuutta naisen sisäelimiin ja tämä laski pieneksi hetkeksi katseensa omiin käsiinsä. Se kuitenkin nousi takaisin vastaamaan katseeseen nopeasti.
"Mm, voitto teki ihan hyvää", nainen vastasi kohteliaaksi muuttunut hymy huulillaan.
"Sai vähän tuntumaa pidemmästä kisamatkasta taas." Ei, hän ei tuntenut katumusta kisaseuralaisestaan, vaikka mieli yrittikin huijata parhaansa mukaan. Sarah muisti Antonin sanat ja liikahti hieman istuimellaan. Tämä ei ollut oikea aika eikä paikka sille keskustelulle.

"Sain kuivaharjoitella ohjelman läpi tuomarin edessä. Ehkä Effi muistaa sen ulkoa, jos vaikka itse unohdan. Sitten se saakin taas unohtaa kaiken, kun joutuu varsalomalle." Katkeruus rapisi sanoille hiekan lailla, vaikka Sarah ei halunnut sitä sinne. Alahuulen sisäosa eksyi hampaiden väliin ja huulet kaartuivat poissaolevaan hymyyn.
"Ai siellä ei ollut määrättyä ohjelmaa", Robert totesi kallistaen päätään. Ele tuntui hirvittävän tutulta, eikä Sarah ollut varma miksi kiinnitti nyt huomiota siihen niin paljon.

"Palautuiko Effi hyvin? Ensi viikolla on kuitenkin Ruunaalla taas koko viikonloppu... Tulee raskasta. Jos Harry kuivuu kauheesti niin voi olla, että jätetään väliin."
"Joo, se stressaa niin paljon elämässään, että se taitaa olla sen ihan luontainen olotila", Sarah hymähti. Hän rakasti sitä stressipalloa kaikesta huolimatta niin paljon.
"Mä starttaan Lefalla siellä. En muista ootko sä nähnyt sitä koskaan, se on sellainen eloisa ruunikko", nainen kertoi.
"En odota siis ihmeitä Ruunaan kisoista. Harry vaikutti kyllä ainakin vielä ihan tyytyväiseltä autossa. Kävin katsomassa niitä puolisen tuntia sitten", Sarah lisäsi.
"Harry on tottunut", Rober kohautti olkiaan.  
"Sillon kun asuttiin Briteissä niin kilpailtiin talliporukan kanssa usein Irlannissa pikkukansainvälisiä. Yhdessä vaiheessa tuntu, että asuttiin jaboissa."
"Siistiä", nainen kommentoi hymy huulillaan. Hän mietti miten paljon kokemusta sellainen kisaaminen oli antanut toiselle. Sarah vastasi uuteen tuijotukseen järkähtämättä, vaikka se tuntui melkein etsivän jotakin.

"Eikö sulla ollut Lefa niissä ekoissa TT-kisoissa, tai jossain valmennuksessa?"
"Ei. Mä olen vaan startannut sillä Kalla CUPissa pari kertaa. Ratsastin Riepulla, sillä mun kisahoitajan, Ellien, vuokrahevosella silloin ekoissa kisoissa. Se on kimo", Sarah korjasi tuntien katsekontaktin varovaisena kihelmöintinä selkärangassaan. Hymy viipyi haluamattakin huulilla. Robert nyökkäsi.
"Lefalla on vähän sirkushevosen maine, Riepu tykkää mennä vaan kovaa. Kisasitko sä poneilla silloin nuorempana?"
"Fingers crossed he'll fuck you over then, huh", Robert virnisti väsyneesti, ja ponien tullessa puheeksi kasvoilla ollut hymy hyytyi.
"Joo, sisko kasvoi junioriksi niin mulle jäi sen poni. Sillon kisattiin ihan tosissaan. Pippa oli junnujen EM-joukkueessa. Mä en ikinä ehtinyt sinne asti."

"Jotain sellaista", Sarah vastasi hymähtäen ja avasi voileipänsä kääreet. Hän maalaili jälleen kuvaa päässään nuoresta Robertista ja ponista. Sekä siskosta, jonka olemassaolosta ei ollut edes tiennyt.
"Nytkö et sitten kisaa tosissasi? Piilottelet kouluohjelmia ja vietät unettomia öitä toisen stressaavan kilpailijan seurassa", nainen huomautti puolikas virne huulillaan.
"Ja toivot, että sen hevonen olisi ihan tuhma", Sarah lisäsi ja haukkasi leivästään saaden Robertin naurahtamaan.
"Nah, we always wished others were shite."

"S'pose it's different now, innit. Doin' it for me, or something."
Sarah hymyili Robertin sanoille, tuntui hyvältä voida olla toisen seurassa ilman pakoilevia katseita ja musertavaa tunnetta rintakehässä.

"Sä olet kyllä kehittynyt paljon keväästä. Ainakin mun silmissä, toki mähän en tiedä mistään mitään, mutta silti", nainen kertoi asetellessaan leivästä jääneet kääreet tarjottimelle. Hymy pysyi edelleen Sarahin huulilla tämän tutkiessa kiireettömästi väsyneitä kasvoja. Robert kohautti vain olkiaan.
"Niin kai."

Robert hieroi kasvojaan uupuneen oloisena.
"Pitäisi varmaan yrittää nukkua."
Sarah haukotteli meilkein kuin käskettynä.
"Niinhän sitä pitäisi. En kyllä tiedä saanko nukuttua yhtään", nainen myönsi.

"Jännittää niin paljon. Mä en ole ikinä edes käynyt Saksassa."
Tietysti oli olemassa mielikuvat, jotka media eri muodoissa oli maalannut yleisesti, mutta oli aina eri asia päästä kokemaan jokin itse. Sarah kaatoi loput kahvistaan kurkustaan ja värähti viilentyneen juoman vuoksi. Kofeiini ei ainakaan auttaisi saamaan unen päästä kiinni.
"Järkytyt", Robert lupasi huvittuneena.
"Hevosmaana ihan edelläkävijöitä. Se areenakin, se on rakennettu hevoskilpailut mielessä. Siellä on talli sen areenan alla! Ihan oikea talli. Ei mitään jaboja." Toinen alkoi tehdä lähtöä, kerästi paperinsa kainaloonsa ja hieraisi jälleen kasvojaan vapaalla kädellään. Käsi heilahti kahvilan uloskäyntiä kohden.

"I'll walk you?"

Sarah nyökkäsi hymyillen, sujautti avaamattoman mehun housujensa taskuun ja kävi viemässä tarjottimen viereiseen keräilykärryyn.
"Yritän olla näyttämättä liian turistilta sitten. Kerrothan, jos jään tuijottamaan jotain suu auki?"
"Nah, I’ll be right there next to ya", Robert virnisti ja köykäisesti kopautti kyynärpäänsä Sarahin kyynärpäätä vasten.

Sarah naurahti hieman ja asettui sitten verkkaiseen kävelytahtiin Robertin vierelle.
Tänään he ainakin olivat ystäviä, huomio sai rintakehään kiertyneen solmun helpottamaan vähäsen.

Kaksi unetonta jossakin Helsingin ja Travemünden välillä.

#DressageMasters2019
(pohjatarina kirjoitettu yhdessä Robertin kanssa)
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 07.12.19 19:10
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

We meet again

18.10.2019 Auburnin maneesi, @Sarah R.
#sarbert
-

Kenen idea oli ollut, että Auburn Estaten maneesiin oli neuvoteltu kaajapurolaisille käyttöoikeus vain maanantaina kello 11 alkaen ja perjantaina kello 20 alkaen? Verneri Kaajapuro ei ollut vastannut, toisaalta eipä Robert ollut kehdannut kysyä - ties vaikka mies itse, olihan se kai tuon tallin pitäjä tavallaan, olisi neuvottelut ne.

Niinpä pipopäinen poika oli yksinkertaisesti lastannut hevosensa traileriin, ajanut sen naurettavan lähelle Auburnin kartanolle ja purkanut hevosensa pihalle. Ajatus siitä, että pitäisi treenien jälkeen harhailla pimeitä metsäpolkuja ennestään tuntemattomissa maisemissa paikkaan (jonka sijaintia Robert hädin tuskin muutenkaan vielä osasi) oli ennenkuulumaton. Oli yksinkertaisesti turvallisempaa vain satuloida hevonen pihassa ja vaihtaa pipo ratsastuskypärään ja, kellon värähtäessä tasan kahdeksaan, siirtyä maneesiin. Siinä ehkä tapaisi vähemmän muitakin.

Paitsi nyt: maneesissa oli jo ratsukko.

Oliko Verneri sanonut, että vuorot olivat vain kaajapurolaisille? Vai olivatko vuorot ainoita aikoja, jolloin kaajapurolaiset saivat olla täällä? Robert veti maneesin oven kiinni perässään eikä ollut yhtään varma.

Ja se ratsukko ei edes ollut mikä tahansa ratsukko, eipä tietenkään.
kirjoittaja Robert H.
lähetetty 15.10.19 15:41
 
Etsi: Arkisto 2019
Aihe: We meet again
Vastaukset: 15
Luettu: 299

Sarah Reyes | Effin vuokraaja

Suhdekuviot

Tuttavat ja ystävät:
Mikael Aarnisuo - poikaystävä #sarael
Jesse Aro - tuttava
Vivienne Blankley - tuttava, välttelee
Ellie von Brandt - paras ystävä
Robert Harrington - ystävä, ihastunut (edelleen), yrittää olla olematta #sarbert
Inkeri Johansen - ei tule toimeen (Robertin exä)
Leo Kajaste - kesäyön tuttu (Gabin veli)
Vilja Kuiri - kisa-/viinikaveri
Adelina van Leeuwen - kaveri
Julia Luoti - kaveri
Lauri Merikanto - entinen kakkosvalmentaja, käy ratsastamassa tämän hevosia
Nita Merisalo - kaveri
Jonathan Raynott - ystävä, Patrickin avopuoliso
Thomas Raynott - ex-avopuoliso, tulee vähän jo toimeen vaivaannuttavasti #thorah
Anton Seljavaara - ystävä, yhdenyönheila (ei vaikuttanut ystävyyssuhteeseen) #reyvaara
Amanda Sokka - vastuuvalmentaja, kunnioittaa ja ihailee suuresti
Isabella Sokka - tuttava, ollut sotkuja Thomaksen vuoksi, nykyään jo ihan hyvissä väleissä
Daniel Susineva - kakkosvalmentaja
Metti Säilä - tuttava
Matilda Tammilehto - kaveri

Perhe:
Elisa Reyes "abuela" - isoäiti, välit aavistuksen viileät, mutta ystävälliset
Alberto ja Maria Reyes - vanhemmat, kuolleet 2015
Robert Reyes - isoveli, välit etäiset
Gloria Reyes - isosisko, välit viileät ja etäiset
Patrick Reyes - isoveli, välit tuttavalliset, kinastelevat paljon
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 06.10.19 11:49
 
Etsi: Tallilaisten profiilit
Aihe: Sarah Reyes | Effin vuokraaja
Vastaukset: 6
Luettu: 2020

More than meets the eye | Sarah R.

09.06.2019 #Sarah21
Tapahtui aiemmin

Paljaat varpaat oli hiljaiset puisia rappusia vasten. Niiden yhdeksäs porras narahti aavistuksen ja latina huokaisi syvään. Yläkerrasta kuuluva musiikki oli vaimentunut lähes heti yläoven sulkeuduttua. Alas päästyään Sarah kuitenkin pysähtyi niille sijoilleen kuullessaan äänen.
Humala hurisi naisen päässä, kun tämä jäi kuuntelemaan tarkemmin.

Jos yläkerrassa ei olisi bileitä ja jos latina ei olisi ollut alkoholin tarjoamassa suojakuplassaan, hän olisi varustautunut paremmin murtovarkaan kohtaamiseen. Nyt Sarah kuitenkin asteli mahdollisimman hiljaa olohuonetta kohti, josta kuului uusi ääni.
“Sä olet väärässä...oh. Ai hei”, nainen älähti nähdessään kutsumattoman vieraan olohuoneessaan.

Robert seisoi miltei keskellä huonetta. Sen pää oli kallellaan, kuten sillä usein oli kun se tunsi olevansa hukassa tai ei ymmärtänyt jotain. Viereisen tuolin selkämyksellä lepäsi paljukylvyn saaneet bokserit, joita niiden omistaja vielä suoristeli.

Vaikutelma oli ennen kaikkea huolimaton: kauluspaita pojan harteilla oli napittamatta ja shortsitkin oli vain vedetty jalkaan, nappi ja kaikki auki.

“Um”, kuului vahingossa tunkeilleen pojan suusta. “Hei?”

Sarah oli hetken aikaa hukassa, eikä tiennyt miten olisi pitänyt reagoida siihen, että Robert oli todella hänen asunnossaan. Bokserit tuolin selkänojalla. Vaaleiden silmien katse vaelsi tahtomattaankin avonaisen kauluspaidan tarjoamaa ihonkaistaletta pitkin alemmas.

“Mitä sä täällä teet?” latina kysyi lopulta saadessaan katseensa jälleen hallintaan, kevyt puna nousten kasvoilleen.

Robert katsoi varovaisesti ympärilleen. Pää ei kääntynyt, mutta Sarah saattoi nähdä sen katseen seikkailevan asunnossaan.

“Mä”, toinen aloitti varoen. “Mun piti vaihtaa housut. Vessa oli varattu, se yksi vaaleahiuksinen tyyppi sanoi, että alhaalla on yksi.”

Sitten se katsoi boksereitaan vähän epätoivoisena, ehkä tavalla, joka kirkui miksi mä kuivatan mun alusvaatteita jonkun tuolilla ja en kehtaa enää siirtääkään niitä yhtä aikaa.

Sarah oli hyvin tietoinen siitä, että märät bikinit kastelivat vaaleaa mekkoa joka hetki paremmin. Latina oli tullut alas vaihtaakseen vaatteensa ja ilmeisesti myös Robert oli ajatellut tekevänsä samoin. Sarah mietti oliko oikeasti unohtanut lukita yläkerran oven ja miten britti oli päässyt alakertaan.

“Okei, ei se haittaa. Haluatko sä viiniä? Kaikki muut alkoholit on yläkerrassa”, nainen tarjosi ja hymyili pehmeästi. Oliko niin väärin, jos ei halunnut lyhyen kaksinkeskeisen hetken loppuvan aivan niin nopeasti?
“On täällä vettä ja varmaan appelsiinimehuakin”, Sarah naurahti kevyesti ja risti kätensä rinnalleen.

“Voin ottaa”, Robert nyökkäsi. Sen katse harhaili, mutta tavalla, josta Sarah ei voinut olla varma, että mitä se katsoi. Viimeisenä se kuitenkin katsoi alas, ehkä varpaitaan, ehkä hajamielisesti toisiaan näpertäviä käsiä.

“Sorry”, se sanoi heti ja kiirehti vetämään shortseistaan vetoketjun kiinni. Napin se tosin jätti auki, ehkä hajamielisyyttään. Yhdestä asiasta Sarah tosin voisi olla varma: pojan poskia punotti.

“I don’t mind”, Sarah hymähti virnuillen ja nykäisi itsensä liikkeelle kohti keittiötä. Puolessa välissä askel kuitenkin pysähtyi ja nainen kääntyi puoliksi ympäri.

“Dirty.”

“Niin mitä sä haluat juoda?” latina kysyi pitäen katseensa sinisissä silmissä.

“Viiniä?” poika vastasi kainosti. “If you don’t mind. ‘m fairly pissed.”

“Wine it is”, Sarah toisti hymyillen. Harhaileva katse antoi ymmärtää latinan oman humalatilan melko selkeästi.

Kaksi viinilasia ja yhtä valkoviinipulloa kädessään kantaen Sarah käveli olohuoneen pöydän luokse ja laski ne käsistään lasitasolle.

“Mun täytyy kyllä vaihtaa vaatteet ennen, kun istun”, nainen totesi ja kääntyi makuuhuonetta kohti sen verran vauhdikkaasti, että humalaiset aivot tulivat aavistuksen perässä. Latina horjahti hieman sivusuunnassa.

Onneksi Don Robert avonaisessa paitulissaan oli pelastamassa päivän, ja tietenkin myös Sarahin. Se tasapainotti tytön kaksin käsin, ja kun liike pysähtyi, toinen katsoi Sarahin pihkaisia silmiä vilpittömän huolestuneena.

“Alright?”

Alkuun latinan huulilta karkasi vain epämääräistä muminaa.

“I’m fine. Just have a better stability with heels when I’m this drunk”, Sarah vastasi virnistäen ja huomasi seuraavaksi koskevansa Robertin leukaperää sormillaan. Iho tuntui sileältä ja kuumalta, latina tunsi lämmön kohoavan omille kasvoilleen.

“Seems unlikely”, Robert mumisi pehmeästi. Sen ote hellitti, muttei päästänyt kokonaan irti. Kuin epävarmoina, pojat kädet eivät tienneet koskeako vai ei: ne leijuivat siinä välimaastossa, ja Sarahin oli miltei pinnisteltävä tunteakseen toisen sormen ihollaan, niin hentoinen kosketus oli.

Latina tunsi sykkeensä kohoavan, se toi veren kohisten korviin ja sai ihon kihelmöimään kaikkialta.
“I..umm”, Sarah henkäisi ja peruutti sitten askeleen kauemmaksi.
“I’ll be right back. I need dry clothes”, nainen lisäsi tietty karheus äänessään ja käveli makuuhuoneeseen joutuen keskittymään ihan jokaiseen askeleeseen.

Kuivat alusvaatteet ja kuiva, olkaimeton mekko päällään latina palasi olohuoneen puolelle epäilyttävän nopeasti. Asunnossa oli ehkä mukavan viileää, mutta Sarahilla oli silti kuuma.

Poika ei ollut liikahtanut askeltakaan sillä välin. Siinä se yhä seisoi, viinipullo ja kaksi koskematonta lasia pöydällä vieressään, toinen käsi vaivaantuneena niskan takana ja toinen miltei paljaalla lantiolla.

“I should probably go, you’re right.”

“Why?” Sarah kysyi kävellen Robertin luokse, vähän liian lähelle ollakseen vain tuttavallinen.

“I”, se aloitti. Ilmassa kaksikon välillä oli jokin makean terästämä, pistävä alkoholi ja imelä kaljan tuoksu. “Seems like I found myself in a place I shouldn’t be in.”

Latina kallisti päätään aavistuksen vuorostaan. Sarah yritti kovin muistaa miksi britin sanoissa oli turhan paljon järkeä taustalla. Hän kuitenkin tiesi, että ei halunnut Robertin lähtevän.

“I won’t tell if you don’t”, Sarah vastasi hymyillen aavistuksen. Alahuultaan purren latina jäi tuijottamaan sinisiä silmiä, antaen kaiken haluamansa näkyä omassa katseessaan ja eleissään.

“Tell who?” Robert kysyi, ja kuin varkain, sen sormi karkasi Sarahin mekon helmalle. Kangas kiertyi sen ympärille kevyesti, ja katse pojan silmissä oli poissaoleva.

“I..” latinan sanat hävisivät jonnekin sen ajatusten solmuihin. Yhtä askelta myöhemmin Sarah pystyi tutkimaan britin silmien väriä hieman tarkemmin. Kädet laskeutuivat varoen kauluspaidan sivuille, tuntien alimmat kylkiluut kankaan läpi.

Se sai Robertin hengähtämään, tai ehkä huokaisemaan. Sen katse seurasi ohkaiseen mekkoon kietoutunutta sormea.

“Really fuckin’ shouldn’t.”

Sarah hymyili hieman. Latina kohotti toisen kätensä Robertin kaulalle, peukalo koskien kevyesti tämän poskea. Hengittäminen tuntui mahdottoman vaikealta ja silti nainen ei halunnut hetken loppuvan.

“But you still want to, yeah?” ääni oli tuskin henkäys, täynnä latausta, joka tuntui vain nousevan kellariasunnon olohuoneessa. Sarah ei laskenut katsettaan toisen silmistä.

Niistä, jotka tiukasti katsoivat alaviistoon, miltei minne tahansa muualle kuin Sarahiin. Siitä huolimatta, pojan toinen käsi nousi varoen: ensin sirolle vyötärölle, sitten sipaisemaan hiuksia kaulalta.

Uuden huokauksen siivittämänä, ilmaan lipui myös sanoja. “I did say that, didn’t I.” Katse nousi hitaasti ylös, aina pojan toiselle kädelle asti, ja se tuntui kuin ihailevan kontrastia: oli Robertin kulunut käsi järsittyine kynsineen, oli Sarahin kuulas, virheetön iho.

Latina henkäisi tuntiessaan toisen kosketuksen ihollaan.

“Then prove it, will you?” Sarah yllytti karhealla äänellä, välittämättä enää tuon taivaallista siitä, mitä oli tapahtunut tai siitä mitä tulisi tapahtumaan jatkossa. Oli vain se hetki, Robert ja Sarah eikä ketään heidän välissään.
Nainen kostutti huuliaan ja nielaisi terävästi, tuntien kuumuuden ihollaan kihelmöintinä.

“Fuck.”

Sana oli pehmeä. Sopimaton sävy sai sen vääristymään, esittämään muuta kuin se on.

Robert kohotti huulensa hitaasti Sarahin poskipäälle, ja samalla sen käsi löysi sopivan sopen itselleen tytön kaulan syleilystä.

“We shouldn’t”, se kuiskasi korvaan, jättäen peräänsä suudelman aivan sen juureen. Sormi, joka oli kietoutunut mekon helman ympäri, jätti paikkansa: helma katosi pojan nyrkin sisään, hivuttaen sitä kuin varkain ylemmäs.

Tyytyväinen ynähdys karkasi latinan huulilta. Puoliksi yllättyneenä toisen rohkeudesta ja puoliksi hyvin kärsimättömänä siihen, että Robertin huulet seikkailivat muualla, kuin hänen huulillaan. Britin kyljellä ollut käsi painautui kovemmin tämän ihoa vasten, painaen kahta kehoa vielä lähemmäksi toisiaan.

“I still want to”, Sarah henkäisi purren alahuultaan estääkseen toisen tahattoman äännähdyksen karkaamasta. Sormet hapuilivat Robertin lippiksen pois tämän päästä, jotta hän sai kiedottua sotkuiset hiukset sormiensa lomaan.
Sydän tuntui hakkaavan tiensä ulos rintakehästä hetkenä minä hyvänsä.

Hatun kopahdus maahan, normaalisti niin mitäänsanomaton ääni, tuntui moninkertaistuvan painavassa kellarissa. Se halkaisi paksua ilmaa veitsen lailla.

“‘m sure”, Robertin ääni kuiskasi Sarahin hiuksiin. Käsi nousi tahtoa vasten pitkin tytön reittä ylemmäs, ainoastaan mekko kosketuksen välissä.

“Shouldn’t, though.”

Latina ynähti uudemman kerran, toisen kyljellä olleet sormet siirsivät avonaisen kauluspaidan syrjään. Robertin iho tuntui kuumalta, pehmeältä.

“Really shouldn’t”, Sarah myönsi karhealla äänellä ja nielaisi, kosketti sitten huulillaan kevyesti britin solisluuta. Sen iho tuoksui samalta, miltä se oli tuoksunut Tie Tähtiin -jatkojen jälkeen hotellihuoneessa. Latina värähti tuntiessaan mekkonsa helman nousevan yhä ylemmäs.

“Right.”

Henkäisy oli viimeinen, joka karkasi Robertin huulilta. Se nosti toisen kätensä kehystämään tytön kasvoja, peukalo leukaluuta silittäen.

Huulet löysivät toiset. Sen myötä myös Sarah unohti ihan kaiken muun ympäriltään.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 09.06.19 22:04
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

Effin päiväkirja

26.05.2019

Effillä ratsastaminen oli ollut jonkin verran haastavaa kilpailuiden vuoksi, mutta Sarah oli saanut tamman liikutettua siitä huolimatta. Latino oli ehtinyt viemään varusteet jo satulahuoneeseen, mutta halusi vielä harjata kirjavan rauhassa tammatallin viileydessä. Kilpailuhälystä huolimatta Effi seisoi melko rauhallisen näköisenä hoitopaikalla. Sarah nosti tummansinisiä farkkuratsastushousuja hieman paremmin valkoisen pikeepaidan päälle ja pyyhkäisi otsalle karanneen hiussuortuvan pois silmiltään. Effi ei juurikaan pölissyt, mutta harjaaminen teki kuitenkin hyvää sen pintaverenkierrolle.

Sarah mietti kuinka kirkkaina viikko sitten kisoja edeltäneet ajatukset olivat soljuneet. Lefan ratsastaminen kutkuttaa hyvällä tavalla. Effi tuntuu hyvältä ensimmäisessä luokassa, vaativan luokan startti jännittää ja huomio on koko päivän vähän vieraissa.
Lievästi sanottuna, latino hymähti. Effin kanssa kolmas sija helposta luokasta oli ollut rauhoittavaa, Lefan hyvä rata oli varmasti osittain jäänyt puutteelliseksi yhteisen harjoitusajan puuttumisen vuoksi. Silti kuudes sija ei ollut paha, ainakaan siihen verrattuna, että Robert oli tullut toiseksi viimeiseksi Harryn kanssa. Vaativassa luokassa latinolla oli ollut tavoitteena saada vain hyväksytty rata ja vaikka he olivatkin jääneet prosenteiltaan viimeiseksi Effin kanssa, suoritus oli ensimmäiseksi vaativaksi ollut silti Sarahin mielestä hyvä. Amanda saattaisi vahingossa unohtaa sen, sillä olivathan he tuoneet ensimmäisestä luokasta ruusukkeen kuitenkin kotiin.

Latino laski pölyharjan Effin ruskeaan hoitolaukkuun ja nosti katseensa huomatessaan silmäkulmassaan liikettä. Sarah ei ollut nähnyt toista koskaan, eikä tämän vaatetus ainakaan antanut ymmärtää tytön olevan kilpailemassa tänään.
"Hei, voinko mä jotenkin auttaa?" Sarah kysyi ja hymyili hieman varautuneesti. Meripihkan väriset silmät tutkivat toisen nyrkkiin puristuneita nyrkkejä.
"Et. Tai joo. Autat helvetin paljon pysymällä mahdollisimman kaukana Robertista."

Sarah yllättyi ja vaikka kuinka yritti pitää ilmeensä neutraalina, oli tunteet hyvin selkeinä luettavissa toisen kasvoilta. Sitä kesti vain muutaman sekunnin, kunnes tunteet hävisivät täysin.
"Robertista?" Sarah hengähti yrittäen edelleen kietoa ajatuksiaan käytävällä seisovan ihmisen ympärille.
"Mistähän helvetistä sä mahdat puhua?" latino tunsi sykkeensä kiihtyvän aavistuksen, eikä silmien katse siirtynyt milliäkään toisen kasvoista.

"Tiedät varmaan varsin hyvin", vieras kommentoi pistävän siniset silmät pysyen latinon silmissä.

Sarah suoristautui täyteen mittaansa, oltuaan edelleen aavistuksen kumarassa harjojen vaihtamisen jälkeen. Effi tuijotti pikkuista hahmoa toinen korva kääntyen intensiivisesti eteen ja taakse.
"Mulla ei valitettavasti taida olla aavistustakaan, mutta voinet valaista asiaa? Vai pitääkö meidän kysyä sitä Robertilta?" Sarahin ääni pysyi tasaisena, vaikka latinon rintakehässä hakkaava sydän kiihdytti tahtiaan armottomasti. Oliko hän juuri päässyt keskustelemaan britin exän, nykyisen tai tulevan kanssa, vai miksi toista ärsytti hänen läsnäolonsa varsin sallitulla alueella niin kovin?

"Sanooko oman poikaystävän pettäminen sulle mitään?. Ei mut niin, todennäköisesti ihan tuttua puuhaa sulle. Varmaan tiesit, ettei Robertkaan varmaan hirveästi arvosta sellaista?" tyttö sähisi vihaisena.

Jos Sarah ei olisi sillä siunaamalla sekunnilla havainnut tallikäytävälle ilmestynyttä Robertia, latino olisi vuodattanut ajatuksiaan hieman tahdittomasti ääneen. Sen sijaan bruneten huulet puristuivat tiukaksi viivaksi, kun tämän sähköä kipinöivät silmät kohdistivat katseensa pienen, nimettömän mekkotytön ohitse..
"Kuuluuko tämä kenties sun seurueeseen?" Sarah kysyi pelottavan tasaisella äänellä ja heilautti kättään aavistuksen tyttöä kohden.

"Tämä?" kaksikko sanoi lähes yhtä aikaa, tytön äänen saadessa Effin hätkähtämään hoitopaikalla. Sen kaviot hapuilivat hetken paikkaansa.
"Mulla on kyllä nimikin. Inkeri, kiva tavata", vieras lausui tuhahtaen.
"Joo, kuuluu", Robert kuului mumisevan jossain taustalla.
Sarah hymähti, vaikka joutuikin jakamaan puolet huomiostaan Effille, joka oli aloittanut betonin kaivamisen.
"Esittäytyisin itsekin, mutta mulla on sellainen olo, että sä tiedät jo kuka mä olen", latino sivalsi ja tiputti kädessään olevan, käyttämättä jääneen harjan Effin harjakoriin.
"Joo, valitettavasti. Ja varmaan tietää kaikki muutkin, kun tolla tavalla hyppelee miehestä toiseen."

"Anteeksi, mutta mitä helvettiä mun elämäni kuuluu sulle? Eiköhän se ole ihan mun oma asiani mitä mä teen tai olen tekemättä parisuhteissani. Kamalan mukavaa kuitenkin, että sä tuomitset itsellesi tuntemattoman ihmisen juorujen perusteella", Sarah piti henkensä edestä kiinni rauhallisesta äänensävystään, vaikka nyt siitä vuoti jo läpi sisällä kuohuva raivo. Effin päitsissä olleet narut kolahtivat voimalla hoitopaikan seiniin ja kiireinen käyntiaskel täytti tallin käytävän. Sarah päästi tamman sen karsinaan ja sulki oven takanaan välttäen vain vaivoin sen paiskautumasta vauhdilla kiinni.

"Hauskaa kuitenkin, että mä olen kuitenkin ollut keskustelunaiheena teillä", latino lisäsi hymyillen kaikkea muuta, kuin ystävällisesti.

"Meillä", Robert lausui ja Sarah seurasi miten sen käsi melkein tarttui tytön käsivarteen.
"Inkeri, meidän kannattaisi mennä jo takaisin."

"Ei kai suututa? Kannattaa miettiä seuraavalla kerralla kahdesti, mitä puuhaa ihmisten ilmoilla ja kenen kanssa", Inkeri lausahti ja katsoi Sarahia juuri niin tappavasti, kuin kykeni. Latino tunsi katseen sisuskaluissaan, mutta ei näyttänyt sen vaikutuksia ulospäin.
"Inkeri", Robertin ääni kuulosti anovalta ja britin katse harhaili heidän välillään.
"Miksi? Senkö vuoksi, että se saattaa ärsyttää jotakuta muuta, siihen tilanteeseen täysin liittymätöntä henkilöä? Vai oletko sä sen tyttöystävä, siitäkö tässä nyt hiertää?" Sarah vastasi tuntien kämmentensä hikoavan itsensä pidättelystä. Naisen rintakehä nousi ja laski tasaisen kiihkeään tahtiin, kun latino piteli vielä hädin tuskin ohjat käsissään itsensä suhteen.

"Ei mulla ole tyttöystävää", Robert julisti inahtaen.

Inkerin katse oli hätääntynyt, tai siltä se ainakin tuntui, kun sinisten silmien katse kohtasi latinon. Ne palasivat nopeasti takaisin Robertiin.
"Joo. Ei kai tässä sitten mitään", tyttö sanoi kohauttaen olkiaan.
Kaiken sen myrskynkin keskellä Inkerin katse tavoitti Sarahin, saaden tämän hengittämisestä hetkeksi vaikeaa. Latino nielaisi, palautti väkisin jännittyneen kehonsa edes aavistuksen rauhallisemmaksi ja siirsi sitten katseensa Robertiin. Katse valui kuitenkin takaisin Inkeriin, joka näytti edelleen kuohuvalta. Sarahin kasvoilta ei voinut lukea juuri mitään sillä hetkellä.

"C’mon", Robert sanoi ja puhui vielä lisää, mutta Sarah ei kuullut mitä. Latino tunsi kuinka hänet suljettiin hetki hetkeltä ulkopuolelle.

"Tosi kivasti muuten pyysitkin mut tänne! Hoitajas välityksellä! Vai oliko sulla edes sananvaltaa tässä asiassa?" Inkerin ääni tavoitti bruneten, joka ei vieläkään osannut sanoa mitään.

"For fuck's sake. No en olisi, jos en haluaisi", Robert älähti saaden Sarahin jälleen tarttumaan kiinni hetkeen, joka muodostui hänen edessään. Hän ei tiennyt miten paljon oli jäänyt kuulematta, mutta latino tiesi kuulleensa silti tarpeeksi.
Inkerin silmät lukittautuivat jälleen bruneten silmiin.
"Ootko nyt tyytyväinen?"

Sarah tunsi tutun ahdistuksen vyöryvän ylleen, se nipisteli varpaiden välissä ja sai olon huteraksi. Meripihkan väriset silmät jatkoivat tuijottamista, vaikka niiden takana tyyneys oli enää seitin ohuen langan varassa.
"Ihan helvetin tyytyväinen", latino vastasi äänellä, joka värisi vaarallisesti kaiken värittömyytensä keskellä.

"Great. Guess we’re all really fuckin’ happy now, aren’t we?" Robert katsoi Inkeriä ja otti tyttöä käsivarresta kiinni, alkaen kävellä poispäin Sarahista.
"Mennään."
"Mä osaan kyllä kävellä itsekin", Inkeri julisti ja repi käsivartensa irti toisen otteesta.

"Haista vittu", tyttö sähisi vielä ennen poistumistaan, sanojen iskeytyessä tikareiden lailla Sarahin ihon alle.

Ensimmäisen kyyneleen karattua Sarah huomasi, ettei kyennyt hillitsemään niitä enää. Sydän lähes rinnastaan ulos hakaten naisen huulilta karkasi tahaton niiskaisu tämän vetäessä syvään henkeä. Tämä tuijotti Robertin selkää ja sen väärin päin käännettyä lippalakkia.
"How did you say it... There’s no point if the other one’s not in it fully, right."
Latinon ääni värisi kaikessa hiljaisuudessa, kun tämä pakotti jalkansa poistumaan satulahuoneeseen, jättäen Robertin käytävälle yksin.

#springcircus
Kirjoitettu yhdessä Robertin ja Inkerin kanssa.
#sarbert
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 24.05.19 23:13
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

More than meets the eye | Sarah R.

20.05.2019

Kello oli melkein varttia vaille kahdeksan. Mä makasin vielä sängyssä, yrittäen selvitellä ajatuksiani ja samalla kirjoitin tekstiviestiä aamutallityöntekijälle. Mun kohmeiset sormet ja väsyneet silmät painoivat lähetä, kunnes tajusin tuijottavani yhden Harringtonin viestikuvaketta.
Voi helvetti.

s: Jätä Effi vaan sisälle, tuun ratsastaa sen nyt aamulla.
s: Sori, piti laittaa toi meidän aamutallintekijälle..


Mä pesin jo hampaitani, kun kuulin puhelimen kilahtavan makuuhuoneessa. Kännykän näyttö kertoi kellon olevan 8:13. Asetin harjan hampaideni väliin ja avasin puhelimen viestiketjun.

r: 👍
r: kaikki ok?

s: Haluutko sä totuuden vai kansikuvaversion?

r: either
r: voidaan leikkiä arvausleikkiä sit

s: Arvausleikkiä?

r: nii
r: sä kerrot ja mä arvaan kumpi on kumpi 🤷

s: … Mistä lähtien sä oot halunnut leikkiä mitään?

r: hah
r: just tryna joke
r: keventää tunnelmaa, vai mitä ne sanoo

s: Aa, hyvin kevennetty sillä “Ehkä” - jutulla eilen.. Sulla oli aika kiire häipyä kisapaikalta?

r: ei me nyt sinne asumaankaan voitu jäädä
r: talliporukalla oli illanistujaiset

s: Kiva. Oliko hauskaa?

r: niin hauskaa kun voi olla 🙂
r: shit pretendin to enjoy the night with the fam when u dunno if ur gonna see em ever again as is
r: nyt sä voit arvata

s: Jälkimmäinen?

r: correct!
r: joten
r: 🤷 🍺

s: Harmi, jos teillä nyt porukat hajoaa sen tallin vuoksi. Varmaan hankala pitää sit yhteyttä enää, jos joku lähtee.

r: exactly why we wouldn’t work

s: Ai sä oot kuitenkin ajatellu asiaa?

r: well obviously

s: Ja päätit ihan yksin, että koska joku on hankalaa, niin sitä ei kannata edes yrittää?

r: well there’s no point if the other one’s not in it fully, right

s: Tarkotatko sä tolla itseäsi vai mua?

r: miksi sä luulet et mä lähdin
r: sillon finaalijuhlayönä

s: Pois vai? Koska sä et kestänyt keskustella asioista aamulla selvinpäin?

r: pointless to talk when there’s nothing to talk about

s: Kiva tietää miten vähän mä sulle lopulta merkkasin. Mistähän mun pitäis tietää mitä luurankoja sulla on kaapissa?

r: täh? miten sä nyt ton vedit tosta
r: me sovittiin ettei ole järkeä
r: why should we go where it would just fuckin hurt

s: En mä tiedä enää. Tai tiedän, mutta sä et halua kuulla sitä, eikö?

r: why did you kiss me
r: idk do i? you tell me

s: Koska mä halusin. Koska mä pidin susta.

r: but you were in a fuckin relationship
r: and you didn’t think to tell me that
r: i had to hear from someone else and that’s fuckin ridiculous

s: Mä luulin, että oon tehny tän hyvin selväksi jo: mä en todellakaan ikinä ajatellut, että se ilta päättyisi niin. Mä en ole mikään helvetin pettäjä, se vaan tapahtui ja mä pelästyin, että se tapahtui ja niin.. No, kai mun olisi pitänyt katua sitä paljon enemmän, jos sillä ei olisi ollut mitään väliä. Ja mä kerroin sulle heti, kun me nähtiin seuraavan kerran. Millä sä ajattelit, että mä olisin sen ilmoittanut siinä välissä? Savumerkeillä?

r: joo vaikka
r: mut anyway, joo ehkä et oo enää varattu ja niin, mutta silti, eihän tässä oo mitään järkee
r: sä oot siellä ja mä oon täällä
r: what can you do

s: Kyllä mä sen tiedän.

r: mikset sä sitten anna olla?

s: Koska mä.. Vittu mistä mä tiedän? Koska mä tykkään susta edelleenkin, vaikka sä et haluakkaan kuulla sitä, niinhän se meni? Mä tiedän, että mun pitäisi osata antaa olla, mutta no, tässä mä avaudun maanantai aamuna krapulaiselle Robertille siitä, miten tyhmä mä olen.. Niin..



Mua turhautti, minkä helvetin takia mä en voinut lopettaa Robertille vastaamista. Se ei selvästi halunnut edes ymmärtää mistään mitään, haastoi vain turhaa riitaa. Tuijotin kännykän näyttöä useamman minuutin ajan, mutta hiljaisuus oli täydellinen.
Saatana miten tyhmä ihminen saattoi olla.
Jatkoin väkisin mun aamutoimia, vaikka pakko mun oli puolella korvalla koko ajan kuunnella, jos puhelin kilahtaisi.
Lopulta mä olin jo tallin pihassa, kun se vihdoin vastasi. Kello oli minuuttia vaille yhdeksän.


r: what do you want me to say?

s: En mä tiedä. Ettei sua kiinnosta tippaakaan suudella mua takaisin?

r: i’m not gonna say that

s: Mikset?

r: cos

s: ?

r: joko sä meet ratsastamaan effin?

s: Ehkä.

r: good one

s: Mun mielestä myös.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 22.05.19 0:37
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

Effin päiväkirja

19.05.2019 / Spring Circus, Kalla CUP 2. osakilpailu

Sarah oli saanut vihdoin sekä Effin, että Lefan varusteita vaille starttikuntoon. Oli vienyt paljon kärsivällisyyttä letittää Effi Lefan jälkeen, sillä ruunan kanssa käytetyt ärähdykset oli ollut syytä nieleskellä tehokkaasti. Elliestä oli ollut suuri apu ja tämän lisäkädet tulisivat todella tarpeeseen ensimmäisen luokan alkaessa. Kahdella hevosella kilpaileminen oli edelleen hieman vierasta, mutta Sarah rakasti silti sellaista tietynlaista hyvää painetta.
Latinon oli määrä hakea kilpailuvarusteensa parkkipaikalle jätetystä bemarista, kun tuttu ääni pysäytti tämän askeleen niille sijoilleen.

"For fuck's sake, we didn't forget the fucking reins, huh? Tell me."

Meripihkan väriset silmät tutkailivat tuttua kuljetuskalustoa, eikä Sarah ollut enää varma mitä tehdä. Järki johdatteli naisen jalkoja kohti omaa autoaan, mutta silti ne eivät lähteneet liikkeelle.
"Moi Sarah!" Jutan ääni kajahti ilmoille ja latino tajusi tulleensa nähdyksi. Nuorikko nielaisi ja loihti kasvoilleen epämääräisen hymyn.
"Moi", tämä tervehti ja katsahti Jutan vieressä auton takaosassa pyllistelevää hahmoa.

Robertilla kesti hetki suoristautua täysin näkyviin ja vaikka lippis ja aurinkolasit peittivät osittain toisen kasvot, Sarah tunsi silti sydämensä hypähtävän hieman.
"Moi", britti tervehti puolivillaisesti ja nypläsi käsissään olevia suitsia poissaolevan näköisenä.
"Kaikki ok?" Robert kysyi kohteliaan kuuloisena.

Sarah seisoi suorana, kätkien syvälle sisäänsä kaiken sen, mitä Robertin näkeminen sai aikaiseksi. Tummat hiukset oli vedetty tiukasti geelillä nutturalle ja virheetön meikki koristi latinon kasvoja. Musta toppi ja ihonmyötäiset urheiluhousut eivät sopineet valkoisten kisahousujen täyttämälle parkkipaikalle. Lefa oli koskenut housuja letittäessä ja jättänyt niihin vaaleanharmaan tahran jälkeensä.
"Luonnollisesti", Sarah vastasi jäykän kuuloisena ja harkitsi jatkavansa matkaansa. Hänen ei pitäisi varsinkaan kisapäivänä uppoutua aiheeseen Robert sen syvemmin.

"Sulla?" latino kuitenkin kysyi hieroen sormenpäitään yhteen toisen nyrkkinsä sisällä pitääkseen ajatuksensa edes jotenkuten kasassa.
"Hm, joo", Robert vastasi kallistaen päätään, edelleenkin hyvin poissaolevan näköisenä.

Siniset silmät kuitenkin vihdoin kääntyivät Sarahiin ja kävivät hitaasti läpi tämän kehon aurinkolasien läpi. Latino tunsi kuumoituksen kehossaan, kun toisen katse vaelsi.
"Oliko sulla jotain asiaa?" Robert kysyi saaden naisen hätkähtämään. Britti ei ollut lämmin ja pehmeä, kuten tähän asti, tämän ääni ja eleet olivat harkitun viileitä.
"Asiaa?" latino kysyi naurahtaen epäuskoisen hermostuneena. Sarah yritti uudelleen käskeä jalkojaan liikkeelle, mutta ne pysyivät paikoillaan, kuin juurtuneina. Lähtemisen sijaan ne hapuilivat muutaman askeleen lähemmäs Robertia.
"Ei oikeastaan. Menikö teidän matka hyvin?"

Latinon katse pyyhkäisi pihan poikki, mutta muita auburnlaisia ei näkynyt lähistöllä.

"Hyvin, joo, tuttu matka", Robert vastasi nypläten vieläkin suitsien ja numerolapun kanssa. Sarah seurasi toisen sormien työskentelyä vaihdellen katsettaan tämän kasvojen ja käsien välillä. Robertin hymy tuntui latinon jalkapohjissa asti.

"Fuck", britti kirosi, kun numerolappu ei asettautunut paikalleen. Suitset päätyivät takaisin autoon ja Robertin käsi nousi sen niskaan.
"No, hm, niin."

Sarahin teki mieli auttaa, mutta ei tiennyt olisiko se ollut täysin soveliasta. Amanda Sokan välitön läheisyys oli aina uhka, eikä perijätär olisi katsonut tilannetta läpi sormiensa. Silti latino käveli lähemmäksi, jääden muutaman metrin päähän seisomaan. Jättäen kätensä näennäisen rennosti roikkumaan sivuilleen. Hänen teki mieli kertoa Robertille sen yhden asian, joka sai varomaan jokaista elettä ja sanaa. Tietämättä millaiseksi ihmiseksi tiedon jakaminen itsestään tekisi, Sarah kuitenkin pysyi hiljaa. Robert ei tekisi mitään tiedolla, että hän oli eronnut Thomaksesta lopullisesti.

"Haluatko sä...puhua?" Sarah hapuili tietämättä itsekään miksi oli kysynyt sellaista. Halusiko hän oikeasti tietää mitä Robert ajatteli siitä yöstä? Puhua toiselle omista ajatuksistaan?
Robert ei sanonut mitään.
Sarah odotti, kunnes hiljaisuus venyi lähes sietämättömäksi. Latinon ajatukset veivät tämän lähes hulluuden partaalle, kun tämä yritti olla sotkeutumatta tuhannelle pienelle solmulle.

"Ei vai?" Sarah huokaisi lopulta tuntien epämiellyttävän puristuksen keuhkoissaan.
"Uh, puhua mistä?" Robert vihdoin mumahti.
"En mä tiedä. Sä näytät jotenkin..erityisen kireältä?" Sarah tunsi olonsa yhtäkkiä kovin tungettelevaksi. Oliko hänellä oikeutta kysellä Robertilta tämän kuulumisia, vai ei? Heidän oli kai tarkoitus olla ystäviä, vaikka sen suhteen rajoja oli venytelty liikaakin viimeaikoina. Halusiko Robert vain, että hän häviäisi toisen elämästä kokonaan?

"On vähän...stressiä", britti vastasi harkitun hitaasti lopulta.
"Tai, siis, Seppele lopettaa."

Kaiken itsekontrollinsa keskellä Sarahin kulmakarvat kuitenkin elivät täysin oman tahtonsa mukaisesti. Yllättynyt ilme ei tasaantunut, vaikka latino yritti parhaansa.
"Lopettaa? Kokonaan vai? Pitääkö sun etsiä Harrylle uusi kotitalli?" kysymykset pulpahtivat Sarahin suusta yhtenä jonona, kunnes tämä sai jälleen suljettua suunsa, näyttäen edelleen aavistuksen vaivaantuneelta.

"No, siis, joku ostaa sen. Se rupee yksityistalliksi, kai. Kyllä meille on luvattu tallipaikka, mutta… Niin, en tiedä millaista siellä sitten on? Jos joutuukin vaihtamaan?" Robert vaikutti haikealta kaiken sen keskellä.
"Me ollaan kuitenkin asuttu siellä melkein viis vuotta. Ja mä oon käynyt kauemminkin. Tuntuu oudolta."

"Ai, no hyvä, ettei teitä sitten potkita suoraan ulos sieltä", Sarah vastasi ja uskalsi hymyillä aavistuksen.
"Toivottavasti ette joudu vaihtamaan, jos viihdytte", latino jatkoi ja vastusti ajatustensa siirtymistä takaisin aiheeseen, josta olisi oikeasti halunnut puhua.
"Niin. No. Joskus muutos on hyvästä. Vaikkei sitä haluaisikaan", Robert vastasi.
"Niin", Sarah toisti perässä ja mietti miten paljon muutoksia oli kokenut omassa elämässään viime aikoina. Katse harhaili Robertin keholla luvatta hetken, kunnes tämä sai nostettua sen takaisin toisen kasvoihin.

"Mutta, anyway. Mistä sä halusit puhua?" Robert kysyi hiljaisuuden venytessä heidän välillään.

Sarah tunsi veren lähes pysähtyvän kehossaan, kunnes se toi tukahduttavan lämmön latinon kasvoille ja tämän oli käännettävä kasvonsa hetkeksi muualle. Uskaltaisiko hän?

"Mun piti pyytää anteeksi, siitä viimeviikkoisesta", Sarah lopulta vastasi hieman hiljaisemmalla äänellä, kääntäen haparoivan katseensa takaisin Robertin kasvoihin ja tämän aurinkolaseihin.
"Mistä niin?"

Sarah tuijotti aurinkolasien läpi Robertin silmiä. Halusiko toinen aikuisten oikeasti, että hän sanoisi sen ääneen? Vaikka he olivat suojassa monilta katseilta trailerien välissä, jopa seinillä oli korvat Auburnissa. Tuskainen hengähdys karkasi latinon huulilta.
"Kaikesta. Erityisesti siitä viimeisestä", Sarah vastasi, eikä laskenut katsettaan toisen kasvoista. Miten helposti tämän mieli lähti vaeltamaan hotellin hissiin, toisen painoon kehollaan ja sormiin, jotka kietoutuivat toistensa lomaan.

"Ei siinä kai ole puhuttavaa", Robert vastasi katse hapuillen missä tahansa muualla, kuin Sarahissa.

"Ahaa", Sarah puuskahti, eikä tiennyt oliko pettynyt, surullinen vai iloinen toisen välinpitämättömyydestä. Latinon jalat alkoivat vihdoin muistaa kuka niitä ohjasi ja tämä otti harkitun askeleen taaksepäin.
"No hyvä, että ollaan samalla sivulla sitten molemmat", tämä lisäsi, mutta ei saanut edes pakottamalla pakotettua kasvoilleen mitään hymyn tapaistakaan. Hengittäminen tuntui vaikealta.

"Mhm. Eikö me puhuttu, että…" Robertin ääni hiipui loppua kohden.
"Että mitä?" Sarah haastoi, vaikka tiesikin sen olevan tyhmää. Idioottimaista suorastaan ottaen huomioon sen, että heidän keskustelunsa kuului varsin hyvin muille, erityisesti toisen hoitajalle.

"Että", britti risti kätensä rinnalleen ja vihdoin nosti katseensa Sarahiin.
"Että there’s no point."

Sarah nyökkäsi, hitaasti ja jäykästi, tuntien yhtäkkiä silmiänsä polttelevan niiden taakse kerääntyneiden kyynelten voimastasta. Hän nieleskeli kurkkuunsa noussutta palaa väkisin alas ja kietoi kätensä ympärilleen.
"Yeah", latinon ääni värähti, kun tämä astui uuden askeleen taaksepäin.

Varoittamatta Sarah tunsi poskensa kastuvan karanneen kyyneleen myötä, sormet pyyhkäisivät sen liian tottuneina pois.
"Sorry if I bothered you", latino henkäisi kääntyen sitten lähteäkseen.

"C’mon. You know", Robert lausahti.

Sarahin jalat eivät kantaneet kauemmaksi. Ne jäivät kuin noiduttuina paikalleen, vaikka latino olisi halunnut lähteä. Jatkaa kisapäiväänsä kuin ei olisi tunnevammainen idiootti. Sen sijaan tämä kääntyi puoliksi takaisin Robertia kohden.
Yllättyi miten helpolta tuntui ajatus lähestyä toista uudelleen.
"I'm not taken anymore", sanat karkasivat latinon huulilta vahingossa, tietämättä itsekään miksi oli lopulta sanonut sanat ääneen ajatuksiensa sijaan.

"I’m not sure what you want me to do", britin ääni oli tukahdetun kuuloinen.
"Nothing. Just thought you should know, in all honesty, you know", Sarah vastasi ja nielaisi vaikeana. Tuntui, kuin joku olisi puristanut latinon sydämen nyrkkinsä sisälle ja kokeillut miten paljon painetta se kestäisi ennen, kuin menisi täysin rikki.

"It’s not because of me. Right?" Robert vastasi.

"No", Sarah vastasi jämäkästi, tehden asian selväksi kerralla.
"Things just got too complicated and we both did thing, said things, that there was no going back from. He's better off."

"And you?"

Sarah naurahti kuivasti.
"Me? I'm just a fucking idiotic mess of a human, but I'll live."
Latino puristi ylitseen pyyhkäytyneen tunnekuohun sinne, mihin oli lukinnut kaikki muutkin Thomakseen liittyvät asiat. Sen laatikon seinät olivat jo pullistuneet vaarallisesti, mutta Sarah ei uskaltanut ajatella mitä tapahtuisi niiden pettäessä.

"But you were together, when you kissed me. When you asked me to your room", Robertin ääni tuntui kaukaiselta. Sarahin ajatukset sinkoilivat joka puolella niin kovaa, ettei tämä saanut yhdestäkään kunnolla otetta.
"Yes when I kissed you, no to the last part. At least not fully. We had a fight and he left even I said we were done if he'd leave. He.. he left anyway."
Latino ei halunnut puhua sormuksesta, joka oli vienyt kaikelta pohjan. Sen ajatteleminen ahdisti niin paljon, että Sarah joutui repimään itsensä väkisin takaisin hetkeen, jossa siniset silmät tuijottivat häntä lasiensa takaa.

"Right", Robert vastasi ja laski katseensa maahan. Sarah katsoi miten puuskaan vedetyt kädet liukuivat hieman eri asentoon.
"I don’t--I shouldn’t, I shouldn’t be a part of this. This, umm, you. I don’t know if I can."

"I'm not asking you to be. I can hardly keep my shit together as it is", Sarah huokaisi ja vei kätensä rintakehälleen poissaolevasti.
"I'll try my hardest to, well, keep my distance. Won't kiss you again even if I wanted to, I promise", latino puraisi alahuultaan, tietämättä miten päin olla, sisuskalujen vääntäytyessä solmuun sisällään. Miksi hän oli jälleen antanut sanojensa soljua ulos toisen kuultaviksi niin esteettömästi?

"It’s the stuff like that. You shouldn’t. Just, you shouldn’t say that", Robert kertoi ja kääntyi poispäin Sarahista.

Sarah katsoi Robertia hetken, järjestellen itseään henkisesti. Hän ei voinut syyttää toista sanoistaan, vaikka ne tunkeutuivatkin ihon läpi piikkien tavoin.
"Sorry. Again", latino vastasi ja laski katseensa maahan eteensä. Robert ei halunnut kuulla hänen ajatuksiaan, ei halunnut varmasti olla enää juurikaan muutenkaan hänen kanssaan tekemisissä. Miksi olisi?
"I think I should go now. I really am so sorry for all that I've done. I never.. I never thought any of this would happen. It shouldn't have happened."
Sarah tunsi olonsa väsyneeksi, kuin kaikki tahto olisi puristettu hänestä ulos. Tunteiden tyhjyys tuntui ihan yhtä raastavalta, kuin niiden koko kirjo.

"I--" Robert hengähti.
"I don’t know."

Sarah sulki silmänsä hetkeksi, pudisti sitten päätään ja siirsi katseensa Robertin kasvoihin. Ajatteli sitä kaikkea, mitä olisi halunnut sanoa, asioita, joita olisi halunnut voida tehdä.
Surullinen hymy nousi naisen huulille.
"Brake a leg, Robert. As long as you don't ride better than I do", Sarah sanoi äänellä, jonka kepeys katosi kaiken tunnelatauksen alle.
"Yeah", Robert nielaisi. "You too, I guess."

"Mun pitäisi.." Robert aloitti ja heilautti käsiään traileria kohti.
"Mun pitäisi varmaan mennä."

Sarah nyökkäsi, naurahti ja hengitti sitten syvään.
"Nähdään", latino henkäisi ja huomasi toivovansa sydämensä pohjasta, että sana toteutuisi vielä. Että hän ei ollut kaikessa typeryydessään saanut ajettua Robertia täysin pois elämästään.

Ensimmäinen askel kauemmas britistä tuntui tukahduttavan kaiken ilman ulos Sarahin keuhkoista.

"Ehkä", Robertin ääni tavoitti latinon saaden tämän melkein menettämään itsehillintänsä. Kyyneleitä nieleskellen Sarah käveli kuin sumussa omalle autolleen. Hän oli kaivannut ymmärrystä, tukea, ehkä halauksen, mutta Robertin kylmyys sattui silti enemmän, kuin sen olisi pitänyt. Sarah tiesi, että oli ansainnut sen kaiken - hän oli itse tehnyt kaikki päätöksensä ja saisi nyt elää niiden kanssa.
Kunhan hän vain saisi pidettyä itsensä kasassa vielä pari tuntia, millään ei olisi enää mitään väliä. Kunhan silmiä polttavat kyyneleet pysyisivät poissa vielä vähän aikaa, ne saisivat taas soljua vapaasti, kunnes loppuisivat jälleen hetkeksi.

#springcircus, kirjoitettu Robertin kanssa kirjoitetun tekstin pohjalta.
#sarbert
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 19.05.19 16:57
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

More than meets the eye | Sarah R.

Part two.

Sarah menetti ajantajunsa, eikä lopulta ollut varma miten kauan oli huojunut epämääräisesti Robertin otteessa. Latinon jalat olivat selvinneet ilman vahinkoja, mutta niitä kivisti pitkän kisapäivän päätteeksi siitä huolimatta. Sarah irrottautui vastahakoisesti britin otteesta haukoituksen karatessa tämän huulilta.
"Ehkä pitäisi lähteä jo hotellille. Väsyttää", latino kertoi ja hymyili aavistuksen.
"Ehkä", Robert myötyi.
"Saatanko?"

Kysymys sai Sarahin hymyilemään aavistuksen ujosti, katse hapuili hetken naisen paljaita varpeita, kunnes nosti katseensa takaisin Robertin kasvoihin.
"En mä ainakaan vastusta ajatusta", tämä vastasi ja yritti olla uppoutumatta liiaksi britin hymykuoppiin. Sarah asteli eteiseen, josta oli hävinnyt jo suurin osa sinne jätetyistä kengistä. Naisen katse etsi hopeisia korkokenkiään, mutta niitä ei näkynyt missään.
"Outoa. Onkohan joku siirtänyt mun kenkiä?" latino kysyi ikävän tunteen laskeutuessa Sarahin mahanpohjaan.

"Oh. You wouldn't want to steal someone else's shoes, would you?" Robert vastasi kohauttaen olkiaan.
"You know how expensive those shoes were? Like over 200 euros", Sarah huomautti aavistuksen terävästi. Ei hänen maailmansa kaatuisi yksien kenkien vuoksi, mutta ajatus paljain jaloin hotellille asti lähtemisestä ei houkutellut juurikaan. Turhautuminen kiristi naisen hermoja tämän toistaessa hakuprosessiaan.
"This is just great. Now I have to walk barefoot to the hotel", Sarah älähti ja hieroi kasvojaan turhautuneena. Tuttu ahdistus sai melkein eteisen seinät kaatumaan latinon päälle.
"'s not that big of a deal, we just get a cab", Robert vastasi ja joi lasisesta olutpullostaan.
"You know it's not summer yet? The ground is freezing. Guess I really don't have any choices", Sarah tuhahti. Hän ei ainakaan lähtisi lainaamaan kenenkään tuntemattoman kenkiä.

Taksin tulossa ei kestänyt kauaa, mutta Sarah jäi tuijottamaan hyisen näköistä pihamaata huokaisten syvään.
"You're a rider. Hop on?" Robert liikahti latinon eteen, saaden tämän tuijottamaan collegepaidan selkämystä epäuskoisena. Vaakakupissa oli kuitenkin huomattavasti ritarillista reppuselkäreissua epämiellyttävämpi matka taksiin.
"I hope you're not too drunk to pull this off", Sarah naurahti ja kiitti onneaan, ettei ollut valinnut ihonmyötäistä mekkoa sinä iltana. Latino hypähti kevyesti Robertin reppuselkään ja kietoi kätensä toisen ympärille.

"Don't drop me, sassenach", Sarah kuiskasi virnistellen toisen korvanjuureen.
"I'm from Surrey, I'm never too drunk for anything", Robert vastasi terävästi, eikä latino huomauttanut toisen horjahduksesta mitään.
Sarah istui taksin takapenkillä liian lähellä Robertia, nauttien vain toisen lämmöstä omaa reittään vasten. Latinon silmät tuijottivat taksin ikkunasta avautuvaa pimeyttä, ajatukset harhaillen siinä, miten erilainen matka olisi ollut, jos hän olisi ollut aidosti sinkku.
Brunette maksoi taksimatkan, muistaen Robertin maksaneen Lapin taksin viimeksi. He selvisivät ilman kaatumisia hotellin aulaan ja Sarah valui toisen selästä alas hotellin lattialle.

"Thank you", latino totesi hymyillen, painaen hissin kutsunappia kynnellään.
"'s only fair. Someone nicked your shoes. I would be pissed, but defs less pissed if someone carried me 'round", Robert vastasi seuraten hissin kerrosmittaria. Sarah virnisti väsyneesti ja asteli vähemmän arvokkaasti avautuneista hissin ovista sisään. Robertin kehon painaessa hänet hissin kylmää seinää vasten, latinon keho kohahti ilman varoituksia. Sarahin piti keskittää viimeiset järjenrippeensä pitääkseen huulensa erossa toisen liian lähellä olevista huulista.

"We're stayin' at another place. Should've told the driver to wait", Robertin ääni rikkoi hiljaisuuden, jonka aikana Sarah yritti olla menettämättä järkeään.
"Mmh", epämääräinen ynähdys karkasi naisen huulilta tämän miettiessä oliko kokonaisten lauseiden muodostaminen täysin mahdotonta.
Kilahdusta seurannut mekaaninen ääni kertoi hissin saapuneen oikeaan kerrokseen. Antamatta ajatustensa kulkea täysin järkevästi, Sarah huomasi kietovansa sormensa toisen sormien lomaan.
"I wouldn't mind if you slept here tonight", latinon ääni kuulosti epävakaalta. Sarah näki, kuinka Robert nielaisi.

"Is that in the rules?" toisen ääni oli kevyt.
"Mm, I don't think that's such a great idea."

Sarah huokaisi syvään ja nojasi hetken otsallaan Robertin olkapäätä vasten. Kaikki tuntui sumealta, vain toisen tuoksu oluen ja partaveden keskellä tuntui tärkeältä.
"Just sleeping, dummy. I'm not that desperate", latino vastasi vetäytyen sitten kauemmaksi seuralaisestaan. Katse liukui arvioivasti Robertin kehoa pitkin.

"But if you're sure you can't keep your fingers off.."
Meripihkan väriset silmät pysähtyivät haastavasti toisen sinisiin silmiin.
"I can't blame you. I know I look divine and all", Sarah lisäsi ja virnisti leveästi, levittäen humalaisen hölmönä käsiään korkealle ilmaan toisen edessä. Robert nojautui hotellin seinää vasten.
"You know, if it was just that..."
"I can escort your divine self into the room, then I'll fuck off?"
"Sounds good", Sarah vastasi huokaisten syvään. Latino otti uudemman kerran kiinni Robertin kädestä ja askelsi paljain varpain käytävän kokolattiamattoa pitkin. Matka tuntui pitkältä, mutta loppui silti liian nopeasti. Sarah kaivoi taskustaan avainkortin ja avasi huoneensa oven verkkaisesti.

Latino tuijotti Robertin sormia, joiden vaalea iho tuntui kovin pehmeältä, seisten puoliksi huoneen sisällä. Meripihkan väriset silmät nousivat katsomaan sinisiä silmiä, Sarah ei halunnut päästää toista siltikään lähtemään. Robertin peukalon liike hänen kämmenselkäänsä vasten sai kylmät väreet liikkeelle.

"Well", britti totesi vaikean oloisena ja astui askeleen taaemmas. Käsien ote irtosi ja kummankin kädet hapuilivat oikeaa asentoaan.
"Goodbye, Sarah Reyes."

Sarah huokaisi katkonaisesti, purren alahuultaan. Latinosta tuntui, että suonissa kiertävä veri kiehuisi kohta, eikä ajatukset tuntuneet kulkevan suoraa linjaa.

"You're sure you don't want to sleep here? I have a king-size bed and all. I'll promise to keep my hands to myself", Sarah kysyi nojaten päätään oviaukkoa vasten. Uneliaat silmät tuijottivat edelleen Robertin kasvoja.
"Just don't feel like being alone tonight."
Katse, jonka Sarah loi Robertiin oli ennen kaikkea anova, sillä toisen läheisyys oli ollut tervetullut häiriötekijä henkisen romahduksen ja kaiken ahdistuksen keskellä. Eikä hän olisi halunnut kohdata jälleen yhtä unetonta yötä yksin.

"Okay", Robert lopulta vastasi pehmeästi kuiskaten.
Sarah hymyili väsyneesti ja avasi oven kunnolla päästääkseen Robertin ohitseen. Latino käveli vessaan, suoritti pakolliset iltatoimensa mahdollisimman ripeästi ja vaihtoi juhlavaatteensa toppiin ja ruudullisiin flanellihousuihin.
Jännitys nipistellen mahanpohjassaan Sarah astui takaisin huoneen puolelle. Saatuaan juhlameikin pois kasvoiltaan, brunette tunsi olonsa kevyeksi.
"Well?" Robert kysyi kohottaen hartioitaan, kädet taskuissaan.

Sarah ei voinut olla ajattelematta kuinka helppoa tilanteen jatkaminen vääriä raiteita pitkin olisi. Se ei olisi vaatinut edes ponnisteluja, muutaman hyvin sijoitetun kosketuksen. Sen jälkeen kumpikaan ei olisi muistanut lupauksia säännöistä, jotka oli tehty pitämään heidät ystävinä.

"Well what?" latinon ääni oli epätasainen, vaikka tämä keskitti kaiken järkensä tilanteen pidättämiseksi.
Sarah lipui lähes huomaamatta sängyn vierelle, seisoen niin lähellä toista, että saattoi erottaa pienimmätkin yksityiskohdat Robertin silmistä.

"Now we sleep, remember?" Sarah kuiskasi, tuijottaen sinisiä silmiä, purren alahuultaan pitääkseen ajatuksensa pelissä.

"Okay."

Robertin istuessa pehmeälle sängylle, Sarah näki jo mielessään seuraavan liikkeensä, mutta pakotti jalkansa kiertämään sängyn toiselle puolelle. Lämmin untuvapeitto tuntui turvalliselta latinon nojautuessa patjaa vasten ja nostaen peiton päälleen. Kiharat hiukset asettuivat valkoiselle tyynyliinalle sotkuisina. Sarah tarkkaili Robertin eleitä, ylianalysoiden niistä jokaisen liikkeen. Toinen kävi varovan näköisesti makaamaan selälleen sängylle.
Sarah hengitti vain hädin tuskin, humalaiset ajatukset seurauksien välittämättä jättämisestä täyttivät latinon pään. Siirtyen kyljelleen, kasvot kohti Robertia, meripihkan väriset silmät seurasivat toisen kasvojen linjoja hämärässä. Sarah makasi pitkään hiljaa, paikallaan, kunnes siirsi kättään eteenpäin sen verran, että tunsi toisen pikkurillin etusormensa vieressä. Latino kietoi sormensa toisen sormen lomaan ja huokaisi syvään.

"Hyvää yötä, Robert", Sarah kuiskasi sulkien silmänsä samalla.
"What the fuck are we doing", Robert kuiskasi vastaukseksi.
"Nothing. Just close your eyes, let me just have this one night of comfort", Sarah ynähti.
Lupaa kysymättä latino siirtyi lähemmäs, lakanoiden kahistessa heidän ympärillään. Sarah asetti päänsä Robertin olkapäälle ja kietoi ylemmän kätensä toisen vatsan ympärille.
Latinon silmät pysyivät kiinni, kun tämä tunsi kehonsa rentoutuvan pitkästä aikaa täysin. Hän ei jaksanut murehtia tilanteen vääryyttä sillä hetkellä.
Uni lipui Sarahin tajuntaan varkain, eikä latino herännyt kertaakaan koko yönä.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 12.05.19 20:42
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

More than meets the eye | Sarah R.

12.05.2019

Topics tagged under sarbert on Foorumi | Auburn Estate 3bV4gt

Sarahin yritykset näyttää rennolta tuntuivat väkinäisiltä tämän seistessä korkeissa koroissaan sinisessä yksiosaisessa haalarissaan. Toisessa kädessä oleva siideri oli väljähtänyt jo aikoja sitten, toinen käsi hypisteli taskussa olevaa hotellin avainkorttia.
Vaikka latino oli kuvitellut pukeutuneensa hyvin hillitysti, oli muut kilpailijat todenneet tilaisuuden huomattavasti rennommaksi. Sarah hymyili hillitysti, peittäen lähes saumattomasti tämän sisällä käyvän myllerryksen.

Sarah keskusteli juuri Nitan kanssa Leevin ja Effin eroavaisuuksista ja siitä, miten he olivat voittaneet omat taitotasonsa kokonaiskilpailuissa. Samalla meripihkan väriset silmät vaelsivat kuin kutsuttuina huoneen lävitse, kunnes kohtasivat tutut kasvot. Katsetta seurasi lyhyt hymy, joka oli valehtelematta illan aidoin.
Nitan lähtiessä hakemaan lisää juotavaa, Sarah hädin tuskin tajusi jääneensä jälleen yksin.

"Hei", latino tervehti ja mietti missä välissä oli kävellyt Robertin luokse.
"Hi", toinen vastasi hörpäten samalla oluestaan. Epämääräinen äänähdys karkasi britin huulilta ja Sarah mietti, että kiemurteliko toinen oikeasti, vai kuvitteliko hän vain. Jännitys asettautui naisen mahanpohjalle, kun luonnollista jatkumoa keskustelulle ei meinannut löytyä millään.
"Oletpa sä lyhyt", brunette totesi, eikä edes yrittänyt estää virneen nousemista huulilleen.
"Hyvät bileet", ääni tuntui kuuluvan vieraalle. Se oli viileä ja pinnallinen, eikä Sarah tiennyt miksi oli vaivautunut edes sanomaan niin. Latinosta tuntui kuin olisi ollut kaikkien katseiden alla, vaikka vilkaisu ympärille todisti tunteen vääräksi. Kukaan ei katsonut heitä kohti.
"Right", Robert vastasi kallistaen päätään. Toisen ääni tuntui vieraalta.
"Didn't bother you before", vaaleaverikkö puhui oluttölkki huulillaan. Katse tuntui varovalta.
"You're overdressed", se totesi ja sai Sarahin kulmat kohoamaan. Latino puri alahuultaan peittääkseen kasvoilleen pyrkineen virneen.

"Or everybody else are underdressed?"
Meripihkan väriset silmät vilkaisivat kuitenkin alas, miettien, että ehkä sittenkin toisen sanoissa oli perää. Silmäiltyään muiden jalkoja, Sarah päätti potkia korkokengät jaloistaan nostaen sitten katseensa sinisiin silmiin.
"Parempi?"
"It’s a fuckin’ house party", Robert totesi jälleen oluelleen.
"Sä et tiedä mitä kaikkea tällä lattialla on ollut", toinen varoitti nostaen kulmaansa.
"Mä voin aina pestä mun jalkani", Sarah huomautti ja sai vain vaivoin pidäteltyä kielensä päälle taipuneen sassenachin hiljaisena. Loput väljähtäneestä siideristä päätyi naisen suuhun ja tämä laski tölkin käsistään läheiselle pöydälle.

"Onko joku pissinyt sun muroihin, vai miksi käyttäydy, kuin kiukkuinen ampiainen?" Sarah kysyi ja siristi silmiään. Kevyellä kumarruksella nainen nosti korkokenkänsä toiseen käteensä. Robertin pää kallistui, Sarah muisteli sen tekevän melko usein niin.
"Dunno. Talk about bein' pissed, though", Robert vastasi kohoittaen olkaansa ja joi kädessään olleen avatun oluen loppuun yhdellä kulauksella. Siniset silmät eivät irtautuneet hänestä hetkeksikään.

"Miksi sä ajattelet niin? Ja mä en syö muroja", britti totesi lopulta.
"Hyvä tietää", Sarah vastasi ja huokaisi henkisesti syvään. Robertin outo käytös sai latinon miettimään oliko toinen nyt saanut hänestä tarpeekseen. Oliko hän itse aiheuttanut töksähtelevät lauseet ja oudot kehon liikkeet?
Latino siirsi otsalleen karanneet kiharat takaisin korvansa taakse oikealla kädellään. Sormuksesta ranteen ympäri kiertävä hopeinen koru kilahti hieman liikahtaessaan naisen rannetta pitkin.
"En mä osaa sanoa miksi", Sarah lopulta myönsi huokaisten, laskien katseensa toisen pitelemään kaljatölkkiin. Oliko sillä koko ajan ollut uusi tölkki kädessään, vai mistä se oli ilmestynyt? Latino mietti, että olisi voinut itsekin hakea uuden juotavan, mutta ajatteli lopulta odottaa. Robert tuntui olevan jo sen verran hyvässä putkessa, että hyvällä tuurilla toinen ei muistaisi mitään tästäkään illasta.

"Mä vien nämä eteiseen", Sarah totesi kääntyen samalla ympäri. Robertin ääni kutsui häntä takaisin, mutta jalat eivät pysähtyneet ennen, kun olivat päässeet viileälle eteisen lattialle.

"Alright?" Robert kysyi latinon selän takana, saaden tämän nousemaan hitaasti ylös. Hopeiset korkokengät tuntuivat kiljuvan tummien kenkien joukosta läsnäolollaan.
"No", Sarah totesi kääntyen katsomaan oviaukossa seisovaa miestä.
"But I'd rather not talk about it here", latino lisäsi ja vilkaisi Robertin takana olevia ihmisiä. Vaaleat silmät siirtyivät katsomaan Robertin sinisiä silmiä, joiden väri oli tummentunut eteisen hämyisessä valaistuksessa.

"You?" Sarah kysyi sitten tavoitellen tasaista ääntään. Ulko-oven välistä karannut ilmavirta sai naisen värähtämään tahattomasti. Robertin olkien kohautus ja laskenut katse eivät tehneet hyvää Sarahin itsetunnille.
"'m good. Whatcha running from, though? Why not here? It's not like anyone's gonna hear, right?"
"I'd rather not have any breakdowns at a houseparty, sassenach", Sarah vastasi terävästi ja astui sitten askeleen kohti Robertia. Hän piti katseensa visusti britin silmissä, sillä vain katsekontakti sai naisen pitäytymään uhmakkuudessaan. Kaiken sen takana lymysi epävarmuus, jonka Thomas oli tuonut esille pahimmalla mahdollisella tavalla.

"Breakdowns? And you're good", Robert tuntui lähes naurahtavan. Britin kädessä ollut olut sihahti auetessaan, mutta tämä ei nostanut sitä huulilleen. Sarahin teki melkein mieli työntää Robert pois edestään, eikä epäillyt hetkeäkään, etteikö olisi pystynyt siihen, vaikka toinen olisi vastustellut. Meripihkan väriset silmät katsoivat Robertin lippalakin alta valtoimenaan karkaavia hiuksia.
"I never said I was good", Sarah huomautti, mutta hymyili jo pienesti.
"Are you going to drink that?" hän kysyi ja nyökkäsi oluttölkkiä kohden.
"Or are you just going to hold me hostage at the entryway for the rest of the evening?"
"Right, wait", Robert aloitti aivan kuin olisi oivaltanut jotakin ja osoitti häntä sormellaan tölkinpidonsa lomassa.
"I said 'was good."

"Yes. Ya I am", britti lisäsi kohdistamatta sanojaan esitettyihin kysymyksiin. Havainto toisen selvästä riidanhakuisuudesta ärsytti, mutta Sarah huomasi silti virnistävänsä.
"Well, care on sharing or do I just have to stand here thisty while you drink?" Sarah tuijotti sinisiä silmiä intensiivisesti, saaden aikaan puolittaisen hymyn edessään edelleen seisovan miehen huulille.
"Thisty, alright."
"Yeah? Moving or sharing?" Sarah kysyi uudemman kerran, saaden Robertin vihdoin väistämään oviaukosta.
"'m not sharing. Where's your own? Or are you not drinkin?" britti kysyi kallistaen jälleen päätään. Sinisten silmien katse oli arvioiva, eikä Sarah halunnut liikahtaa heti, vaikka tilanne tuntuikin omituiselta. Kevyt virne nousi bruneten huulille kaikesta huolimatta.
"Sounding a bit alcoholic, are we? Sure I'm drinking, just not as much as you apparently. I just haven't had the time or the opportunity to get more since I finished my sider back there."
"It's not much, c'mon. Three, four beer. 's not much."
Sarah pakotti jalkansa liikkeelle, hipaisten tahallaan Robertin käsivartta ohi kulkiessaan. Lattioiden pinta tuntui viileältä paljaita jalkapohjia vasten, kun latino suunnisti keittiöön.

"Maybe I'm just relaxed, y'know, with stress done and all", Robert huomautti hänen perässään.
"You seem all but relaxed", Sarah huomautti virnistäen ja avasi oman tölkkinsä. Oliko hän oikeutettu olemaan niin rento ja iloinen siinä hetkessä? Eikö hänen olisi pitänyt käpertyä huoneen nurkkaan seiniin sulautuvissa vaatteissa ja olla vain tyytyväinen, ettei silmien takana polttelevat kyyneleet olleet karanneet muiden nähtäviksi vielä?

"Do you want to talk about something?" latino kysyi, haluten ohjata mielensä pois sydänsuruistaan. Selkä vasten tiskipöytää Sarah katsahti olohuonetta kohti, jossa lähes kaikki juhlijat tuntuivat olevan.
"No. Why?", Robert vastasi, tölkki pysähtyneenä huulilleen.
"Do you?"
Sarah huokaisi syvään.
"I don't know. I just feel like I don't know you at all. Tell me something, we're supposed to be friends, right?" Latino joi pitkän kulauksen oluestaan.
"Ya", Robert vastasi hitaasti, siniset silmät vilkuilivat ympärilleen.
"Friends, right? We agreed, right?" Katse pysähtyi ympäristöstä häneen.
"You're not going back on your words, are you?"
"No, why would I? Should I?" Sarah kohtasi katseen, yrittäen arvioida Robertin kysymyksiä. Jokin kaukainen järjen ääni kuiski, että hänen olisi ehdottomasti pitänyt syödä sanansa.
"The competition is over, is this the part you tell me to have a nice life and never see me again?" Tyhjyys laskeutui Sarahin mahanpohjalle, mutta latino ei laskenut katsettaan. Mitä, jos he todella eivät näkisi enää, kun Tie Tähtiin kilpailut olivat ohitse?
"Uh", Robert ynähti ja hyppäsi takanaan olevalle tasolle istumaan.
"We did, but. You're kind of taken and I, uh, wll, I have, um, my own shit."
Sarah ei kysynyt, vaikka olisi halunnut tietää mistä toinen puhui tarkoittaessaan omaa elämäänsä. Robert kosketti kasvojaan vaivaantuneen oloisena.

"I mean. I just--What, you wanna Facetime? Or, like, I don't know, email? It's just--What are we?" britin katse laskeutui tämän käsiin.
"Don't say friends."
Sarah ei tiennyt oliko se toteamus vai anomus. Sanojen vaikutus oli kuitenkin selkeä, eikä epämiellyttävä liikehdintä latinon mahassa tuntunut asettuvan. Sarah sai kuitenkin lisäaikaa vastauksensa muodostamiselle, sillä etäisesti tuttu nainen ilmestyi keittiöön. He saivat osakseen kummeksuvia katseita, mutta mitään sanomatta nainen palasi kaljatölkin saatuaan takaisin olohuoneen puolelle.
Latino sulki silmänsä ja huokaisi syvään, tajuten vasta sitten pidättäneensä hengitystään jo hetken.
"Honestly, I really have no idea", brunette vastasi lopulta siirtäen katseensa takaisin Robertin kasvoihin.
"Right now I'm not even sure if I actually am taken or not", Sarah lisäsi viitaten britin aiempiin sanoihin ja naurahti kuivasti.

"Exactly. So... I mean, at least we could have fun, if it is the last time we see."
Robertin sanat saivat latinon sydämen lyömään hieman kovempaa, eikä tämä voinut olla huomaamatta kehonsa reaktiota.
"Fun? What kind of fun are we talking about?"
Meripihkan väriset silmät eivät irronneet sinisistä hetkeksikään, vaikka tiesi liikkuvansa vaarallisilla vesillä. Oli liian helppo sivuuttaa järjen hiljaiset varoitukset seurauksista.
Robertin katse poltteli Sarahin keholla, kun tämä vihdoin naurahtaen laskeutui alas keittiön tasolta.
"Not the kind where I fuck you, or something. Come on, let's party", Robert vastasi huvittuneen kuuloisena ja tarjosi sitten kättään hänelle.
"I see", Sarah vastasi, eikä enää tiennyt oliko enemmän helpottunut vaiko harmissaan toisen vastauksesta. Latino tarttui silti tarjottuun käteen ja kietoi sormensa toisen sormien lomaan.
"No kissing then", Sarah totesi vaativalla äänensävyllä, virne huulillaan ja oluttölkki kasvojensa edessä. Robertin käsi tuntui lämpimältä hänen omaansa vasten, eikä latino jättänyt vatsansa pohjassa leijailevia perhosia huomiotta.

"Are we actually going to dance or what?" nainen kysyi heidän päästyään melun täyttämän olohuoneen puolelle. Sarah ei päästänyt irti toisen kädestä, vaikka olisi ehkä pitänyt. Seuraavaksi Robert veti hänet lähelleen ja laski vapaan kätensä vakaan oloisena bruneten alaselälle.
"No kissing, rule number one, then", britti oli vastannut.
"Anything else?" Robert jatkoi, eikä Sarahia juurikaan haitannut keinua toisen tahdissa väärän musiikin tahtiin. Heidän ympärillään olevat ihmiset hävisivät jonnekin, jossa kaksi eri tallin ratsastajaa eivät olleet kilpakumppaniensa ja tallikavereidensa seurassa.
"Don't step on my toes", Sarah henkäisi ja yritti olla tuijottamatta Robertin lippiksen alta karanneita hiuksia ja tämän silmiä liian intensiivisesti.
"I think those are the most important parts of this rule listing", latino lisäsi hymyillen rennompana ja kosketti varovasti Robertin niskaa kädellään, jota leputti toisen olkapäällä.
"I don't think I can agree on these kind of rules", Robert vastasi päätään pudistaen, hymykuopat poskillaan, vieden melkein jalat Sarahin alta.

End of part one.
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 12.05.19 15:39
 
Etsi: Spin off
Aihe: More than meets the eye | Sarah R.
Vastaukset: 103
Luettu: 4803

Effin päiväkirja

28.04.2019 / Tie Tähtiin 4. osakilpailu / Sateentalli

3. Helppo A, taitotaso hard
Luokassa sijoitus 1/15

Topics tagged under sarbert on Foorumi | Auburn Estate DI7xNR

Sarah oli päättänyt keskittyä viimeisessä osakilpailussa vain omaan tekemiseen. Effi oli tuntunut hyvältä, eikä sen karvan kiillosta olisi kukaan voinut tietää hoitajansa rikkinäisestä sisimmästä. Latino oli jälleen kerran jäänyt tuijottamaan kaukaisuuteen, kunnes jokin ympäristössä sai tämän napsahtamaan takaisin nykyhetkeen. Ruunikon harja oli letitetty lähes viivottimen kanssa suoraksi ja sen nahkavarusteet kiilsivät puhtauttaan. Sarah tiesi, että kaikki oli valmista hetken päästä alkavaa luokkaa varten.

Effi kulki hermostuneena naisen alla. Tamma tuntui kuumalta, mutta latino ratsasti hevosta liioitellun rennosti verryttelyalueella. Hän teki parhaansa yksinkertaistaakseen ratsastamistaan, saaden sillä sekä itsensä, että Effin keskittymään pieniin asioihin. Korvien asentoon ja hengittämiseen, oikeaan suuntaan ja sulavaan etenemiseen.

Sarahia jännitti ja ahdisti, mutta latino teki kaikkensa pitääkseen ajatuksensa ainoastaan ratsastamisessa. Kilpailuiden jännitys oli tarttuvaa, eikä bruneten tarvinnut kuin keskittyä siihen tunteeseen muiden ylitse. Heidät kuulutettiin radalle, eikä Sarah voinut muuta, kuin hengähtää syvään ja istua Effin ympärille.

Sillä kertaa muistikuvat radalta olivat utuisia, eikä brunette ollut ihan varma miten hyvin tai huonosti heillä oli mennyt. Se tuntui toissijaiselta nyt, kun kaikki satulan ulkopuolelle jätetyt asiat saivat hänet kiinni.
Meripihkan väriset silmät näkivät tutun hahmon kilpailijoiden joukossa, mutta kääntyivät nopeasti takaisin Auburnin rekkaa vasten. Sarah saattoi vieläkin muistaa kuinka toisen kosketus oli kihelmöinyt iholla. Eikä hän halunnut muistaa miltä nuorukaisen huulet olivat maistuneet. Ei nyt, kun latino oli täysin hajalla Thomaksen vuoksi.

Sarah oli saanut Effin hoidettua takaisin rekkaan ja lähti hakemaan itselleen ja tammalle vettä tallista.
"Hei. Alright?" hiljainen, kysyvä ääni kuului bruneten viereltä.
Sarah säpsähti, heilauttaen kädessään olevaa letkua ja sai vettä päälleen suihkun osuessa ämpärin reunaan. Latino sulki silmänsä sekunniksi, yrittäen rauhoittaa itsensä tarpeeksi, jotta pystyisi kohtaamaan Robertin katseen.
"Hei", Sarah lausui ääneen vilkaisten mahdollisimman nopeasti brittiä, kääntäen sitten katseensa takaisin kiduttavan hitaasti täyttyvään ämpäriin saatuaan pullonsa täytettyä. Kysymykseen vastaaminen tuntui huomattavasti vaikeammalta.
"Yeah, you?" latino lopulta sai puserrettua itsestään ulos, kuulostaen omaankin korvaansa hengästyneeltä.

Sarah näki toisen kasvoilta, ettei vastaus ollut mennyt läpi.
"You know, just because it’s small talk, you don’t have to, like, blatantly lie at my face", Robert lausui puolikas hymynkaare huulillaan.
"I feel like you’re avoiding me. I mean, I don’t--tai siis, en tarkoita mitään sillä, eihän me olla mitään best friends for life, mutta musta oli ihan mukavaa kun oli joku, joka ymmärtää kisapaineet ja muuta… I don’t know, ehkä sulla vaan on stressiä, finaalit lähestyy and all, et halua jotain kilpakumppania kärkkymään siihen. I get it. Could’ve mentioned it, though."
Latino puri huultaan.
"Puhutaan kisojen jälkeen, I guess? Or?" Robert jatkoi vielä.

Sarahin katse nousi Robertin silmiin, ennen, kun tämä ehti ajatella sen olevan huono idea. Sillä sitä se todella oli. Älyttömän huono.
"En mä sillä.." latino aloitti sulkien sitten suunsa väkisin. Hän tarvitsi hetken löytääkseen järkeviä lauseita sotkuisesta päästään.

"Kaikki on vain nyt, hankalaa, tiedäthän. Sen lisäksi, että kisat stressaa, niin se, mitä tapahtui, oli liikaa. En olisi ikinä saanut antaa tilanteen päästä niin pitkälle." Sarah huokaisi syvään ja sulki vesihanan viereltään.
"Sori, mulla on nyt vaan vähän.. hirveä viikko takana", latino lopulta puuskahti, laskien katseensa Robertin silmistä.
Vaaleaverikkö pahoitteli.
"It’s not any help, but. Mitä tapahtui? Ei sun ole pakko kertoa, tietenkään", Robert sanoi heiluttaen käsiään.

Sarah yllättyi, nosti katseensa takaisin britin kasvoihin tutkiakseen niitä kunnolla. Latino yritti nähdä merkkejä, jotka kiistäisivät Robertin aidolta kuulostaneet sanat. Pystyisikö hän kertomaan edes pientä osaa totuudesta?
"Ei täällä", Sarah huokaisi lopulta, katsoen ohi käveleviä teinejä, jotka olivat pukeutuneet parhaimpiin ratsastusvarusteisiinsa. Uteliaita korvia oli ihan liikaa.
"Onko sulla aikaa? Jos sua siis oikeasti kiinnostaa tietää."
Robert myöntyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

Sarahista ei enää tuntunut hyvältä idealta edes yrittää avautua Robertille. Miehellä tuntui olevan hänestä kovin kiiltävä kuva, eikä totuuden kertominen ainakaan parantaisi vaaleaverikön suhtautumista häneen.
Tallin ovista vasemmalle käännyttäessä oli rauhallisen näköistä, valkoaitaisessa tarhassa söi heinää hevonen ja tarhan päässä alkoi metsäpolku. Sarah pysähtyi tarhan ja metsän väliin, hieroen otsaansa vaivaantuneena.

Robertin katse odotti, latino oli näkevinään hermostuneisuuden silmien takana. Oikeiden sanojen löytäminen tuntui vähintään yhtä hankalalta, kuin valittujen aiheiden päättäminen.

Mitä järkeä oli olla rehellinen ihmiselle, joka pohjimmiltaan halusi vain menestyä kilpailuissa häntä paremmin? Katse hapuili kaikkialle muualle, paitsi Robertin kasvoille. Abuelan sanat rehellisyydestä kaikuivat naisen päässä.
"Mulla on poikaystävä. Oli. En ole ihan varma enää", Sarah möläytti, tuntien puristavan tunteen mahanpohjassaan, Robert oli ansainnut edes siivun totuudesta. Hän ei silti aikoisi itkeä, vaikka tunsikin kaiken kaatuvan niskaansa vauhdilla.
"Meillä on ollut jo pidemmän aikaa selvittämättömiä asioita ja no, lyhyesti kerrottuna, mä olen todella huono selvittämään asioita. Meidän suudelma oli vain viimeinen niitti suhteelle", latino puhui mahdollisimman nopeasti, pitäen katseensa loppuun saakka metsänrajassa.

Varovasti meripihkan väriset silmät siirtyivät tutkimaan Robertin kasvoja.
"Mun ei todellakaan ollut tarkoitus sotkea sua, tai ketään tähän helvetin sotkuun. Joten anteeksi, kaikesta", Sarahin ääni oli varovainen, se värähteli aavistuksen, jos kuunteli tarkasti. Latino kosketti kaulaansa epävarmana sormillaan ja odotti miten Robert saisi hänestä tarpeekseen ja jättäisi hänet hautautumaan yksin suhdesotkuihinsa.

"What?" oli ensimmäinen reaktio, eikä Sarah yllättynyt. Robert naurahti hermostuneena.
"Mistä sä puhut? Eihän me--I wouldn't do that. I mean, I don't mean--Like, I wou--Look", vaaleaverikkö liikehti vaivaantuneena, yritti selvästi koota ajatuksiaan yhteen.
"Mistä sä oikein puhut?" Robert vihdoin kysyi saaden Sarahin entistä enemmän hämilleen. Robertin epäselvät sanat ainakaan helpottaneet tämän ymmärtämistä. Toisen siniset silmät vaikuttivat olevan selityksiä vailla, eikä latino tiennyt miksi tämä oli reagoinut niin.
"Miten niin mistä?" Sarahin kulmien väliin ilmestyi pieni ryppy, joka oli konkreettinen todiste bruneten yrityksestä ymmärtää Robertin kysymyksen kohdetta.
"Mistä suudelmasta sä puhut?" britti kysyi vihdoin ja viimein suoraan.

Latino tuijotti vaaleaverikköä, epäuskoinen ilme kasvoillaan. Oliko toinen ihan tosissaan? Robertin kasvoilla ei kuitenkaan näkynyt piiruakaan ilkikurisuutta tai peiteltyjä tunteita.
Sarah älähti epämääräisesti.
"Seriously?"
Brunette vaihtoi painoa toiselle puolelle ja huokaisi syvään.
"Sä et muista, että mä suutelin sua Lapissa?"
"You what?" Robert kysyi ja Sarah näki, miten toisen kasvot vaihtoivat väriä. Britin katse ei noussut maasta, vaikka brunette olisi halunnut nähdä silmien takana tapahtuvan ajatustyön.

"Mä--Me juotiin aika paljon. Hotellilla. Kirkkaita."

Sarah painoi päänsä alas, tuoden kämmenensä otsalleen. Ei näin voinut käydä kenellekään.
"No kiva", nainen kommentoi, nostaen sitten katseensa takaisin Robertiin.
"No, se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että me todella suudeltiin. Baarissa. Hyvin monen Seppeleläisen keskellä. Olipahan ihan hiton hyvät bileet ilmeisesti", Sarah jatkoi, eikä voinut olla kuulostamatta aavistuksen katkeralta. Latino yritti pyyhkiä mielestään Robertin kaljanmakuisen suudelman, josta toisella selvästi ei ollut edes hämäriä muistikuvia.

"Se oli varmasti kivaa", nuorukainen vastasi.
"I mean - I bet it was great and I’m sorry to have missed it", Robert lisäsi kädet kasvojensa peittona, silmät suljettuina.
"I’m sorry that you’ve got a guy, too. You didn’t mention him, ever, though. I wouldn’t fuck anyone over like that if I’d, like, known."

Sarah yritti pitää itsensä edes suhteellisen kasassa kuunnellessaan Robertin sanoja. Hän oli juuri melko varmasti tuhonnut elämänsä ainoan parisuhteen suudelmalla, jota sen toinen osapuoli ei edes muistanut vaihtaneensa.
"Yeah", latino huokaisi tuskastuneena koko tilanteesta.
"En muista sunkaan kertoneen parisuhdestatustasi missään välissä. Eikä sillä olisi pitänyt olla mitään väliä, sillä mehän ollaan vain kavereita. Jos edes sitä, eihän mulla ole edes sun numeroa", Sarah vastasi ja naurahti kuivasti.
"Kieltämättä aika saavutus suudella kilpakumppania niin, ettei se edes muista sen tapahtuneen. Ikimuistoinen ilta", nainen irvisti ja laski kätensä vieressä olevalle valkealle aidalle. Sarahin teki mieli nyppiä puupinnalta nousevia tikkuja, mutta piti sormensa paikallaan.

"Well, I mean. I don’t think I’d go kissing around if I was, you know, in a proper relationship and all. I’m sorry. I’m not trying to, like, blame you. I guess it’s on me. I’m proper fit and all", Robert vastasi irvistäen, nostaen ensin katseensa kohti taivasta ja laskien sitten sen takaisin häneen. Sarah tarkkaili toisen kasvojen profiilia, yrittäen saada selkoa ajatuksiinsa.
"And I did get second place that day. All celebrations were appropriate", Robert sanoi ja nojasi itsekin aitaa vasten.
"I am sorry, though. Are you guys, like, done done? Because of.. me?"

Sarah ei voinut olla virnistämättä vähän Robertin kehuessa itseään. Syvä huokaus karkasi naisen huulilta, kun tämä katsoi brittiä hetken aikaa, siirtäen sitten katseensa nuorukaisen ohitse kaukaisuuteen.
"Luulen, että ollaan. Mä en ainakaan näe miten me voitaisiin enää jatkaa", latino lausahti purren alahuultaan aavistuksen ajatuksissaan.
"He kissed someone else too. In front of me, before all hell broke loose. Mutta ei se sun vika ollut, itsehän mä sua suutelin, eikä toisinpäin", Sarah kertoi siirtäen sitten katseensa takaisin Robertiin.
"Et sä kuitenkaan ollut mikään kostoväline, just so you know. The kiss just.. happened, nothing more."

"Oh, you did? Why?" Robert kysyi hämmentyneen näköisenä.
Sarah vihasi itseään tuntiessaan mahanpohjansa heittävän hieman ympäri.
"I was drunk, you know. You looked cute not dancing on the dancefloor", latino vastasi yrittäen pitää kasvoilleen nousevan virneen kurissa. Hän yritti kuitenkin puhua vakavasta asiasta.
"Oh. I’m not sure I believe in you", Robert vastasi.
"Well, if you really were that drunk, you’ll just have to take my word for it, sassenach", Sarah vastasi hymyillen varovasti.
"I guess. But would you fuckin’ stop calling me that, weirds me out."

"Well. What now?" Robert kysyi lopulta.
Sarah vastasi sinisten silmien katseeseen miettien vastausta.
"Friends?" latino kysyi ojentaen kättään toiselle pieni virne huulillaan.
"Sure", Robert kohautti olkiaan hymyillen ja tarttui tarjottuun käteen.
"After all, it was you who snogged me."
"Piss off", Sarah naurahti ja henkäisi syvään. Hetken ajan nainen uskoi, että hän selviäisi ehkä yhtenä kappaleena keväästä. Latino hymyili arasti, kun kaksikko lähti kävelemään takaisin kilpailualueelle. Hän ei edes säpsähtänyt, kun Robertin olkapää hipaisi omaansa matkan varrella.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 26.04.19 23:29
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

Effin päiväkirja

07.04.2019 / Tie Tähtiin 3. osakilpailu / Lehtovaara

3. Helppo A, taitotaso hard
Luokassa sijoitus 8/15

Sarah istui Effin pehmeässä koulusatulassa Lehtovaaran tallialueella. Tamma tuntui yllättävän rennolta, vaikka se olikin keskellä vierasta paikkaa vieraiden hevosten ympäröimänä. Sen ruskeaa karvaa peitti ruskea ratsastusloimi, jossa oli Auburnin logo. Ilma oli lämmennyt huomattavasti maaliskuun viileydestä, mutta loimelle oli edelleen tarvetta. Sarah oli pukeutunut tummanruskeaan softshell takkiin ja valkoisten kisahousujen päällä oli mustat Drylegs-sadesuojat. Ihan varmuuden vuoksi.

Latino kävi mielessään läpi rataansa, vaikka luokan alkuun olikin vielä reilusti yli tunti aikaa. Vaikka hän johtikin tällä hetkellä rankingia, seuraava kilpailija oli vain 1,5 pisteen päässä.
"Ootko unohtanut radan?" tuttu ääni sai ajatuksiinsa vaipuneen Sarahin hätkähtämään.
Hätkähdys sai Effin peruuttamaan muutaman askeleen epäluuloisena. Ohjia pitelevä käsi jännittyi ja jalat kietoutuivat paremmin ruunikon ympärille.

"Mmh, siitähän sä pitäisit, eikö?" nainen kysyi ja levitti hermostuneen näköisen virneen kasvoilleen. Robertin näkeminen sai edelleen luvattoman paljon reaktiota aikaan Sarahin kehossa, vaikka nainen kätki ne hyvin jopa itseltään.
Meripihkan väriset silmät tutkivat poissaolevan näköisinä Robertin ratsua, joka oli hyvin samankaltainen Effin kanssa.

"Mitkä fiilikset?" latino kysyi ja siirsi katseensa niihin pahamaineisen sinisiin silmiin. Robert näytti rennolta Harryn selässä.
"Ihan okei, ei mitkään parhaat", nuorukainen vastasi ja kohtautti olkiaan.
"Tultiin jo eilen aamusta tohon yhdelle tallille muutaman kilsan päähän. Ajettiin läpi yön Salman kanssa. Vähän väsyttää", Robert kertoi haukotellen. Sarah mietti Salman nimeä ja yritti yhdistää kasvoja, mutta ei onnistunut. Kilpailuissa oli liian paljon osallistujia, jotta latino olisi muistanut.

Sarah hymyili hieman. Nainen pystyi samaistumaan uupumukseen, ei sellainen valmentautumistahti ollut hyväksi kenellekään.
"Mmh, tiedän tunteen", latino vastasi. Katse valui karvasuojiin tumman tamman jaloissa, ne jotenkin sotivat Robertin mustaa tyyliä vastaan.
"Kivat suojat", nainen kommentoi ja virnisti aavistuksen.

Sarah tiesi veljeilevänsä vihollisen kanssa, ehkä Robertin kanssa keskusteleminen ei ollut ollut ihan fiksuin päätös latinolta. Hän huomasi viihtyvänsä nuorukaisen seurassa aavistuksen liian hyvin.
Effi rupesi kuopimaan maata kavioidensa alla. Tammaa kyllästytti seisoskella paikallaan, mutta Sarah ei saanut vielä ratsastaa sitä verryttelyareenalle. He olivat kiertäneet tallialuetta kirjaimellisesti kyllästymiseen saakka - se oli ainut keino saada puoliverinen hyväksymään uuden ympäristönsä.
Robert syytti suojistaan hoitajaansa, joka oli ilmeisesti luvannut myös putsata ne. Sarahin kulma nousi yllättyneenä.
"Ai sulla on oikein oma hoitajakin? Mä sentään joudun tekemään kaiken työn ihan itse", nainen kiusasi hymähtäen ja pieni virne viipyili naisen kasvoilla. Robert ei vastannut mitään, vaihtoi vain puheenaihetta sujuvasti.

"Pitäisikö lähteä maastoja katsomaan? Me ollaan ihan luokan lopussa melkein, mites te?"

"Mennään vaan. Paitsi jos sun suunnitelmiin kuuluu eksyttää sun pahin kilpailija Lapin loputtomiin metsiin? Siinä tapauksessa ehkä pitää kieltäytyä."
Effi saisi ainakin virittäytyä kisatunnelmiin rennolla maastoretkellä, väistellen puskassa piilossa olevia vihreitä pieniä miehiä.
"Me startataan viimeisenä. Kai ne säästää parhaan viimeiseksi", Sarah lisäsi ja virnisti kunnolla.

"Hah, eikö se olisi aika surkea suunnitelma ottaen huomioon, että mäkin olisin siellä sitten eksymässä. Että yhdessä eksytään jos eksytään. Millaiset sun erätaidot on?"
Latinoa nauratti.
"No voisit sä vaikka ajaa meidät ojaan ja karauttaa Harryllä karkuun, en mä tiedä millainen ihminen sä olet", Sarah vastasi virnistäen, mutta kannusti kuitenkin Effin liikkeelle.
"Enköhän mä selviäisi sua pidempään, sehän riittää jo erätaidoiksi?" nainen lisäsi vielä nauraen. Jos he menisivät vain pienen lenkin, kyllä Effi ehkä osaisi takaisin tarvittaessa?

"Etkä sitten jätä mua susien armoille, jos Effi heittää mut jorpakkoon!" Sarah tunsi velvollisuudekseen varmistaa vielä.
Robert vannoi, ettei jättäisi.
"Mä en tiedä oletko sä kunnolla katsonut tätä mun hevosta, mutta tällä sotanorsulla ei ensinnäkään karauteta karkuun kovin vikkelästi, saatikka sitten jälkiä jättämättä", nuorukainen vitsaili tuotuaan Harryn kulkemaan Effin vierelle. Effi piti ilmeisesti uudesta tuttavuudestaan, sillä se pysyi rentona, eikä mulkoillut Harryä juurikaan.

"Oltiin syksyllä tallin järjestämällä vaelluksella Inarinjärvellä. Ei oltu siis omilla hevosilla, tai Seppeleen hevosilla, se oli sellainen vaellustalli. Paitsi mä olin ilmoittautunut niin myöhään, ettei mulle riittänyt ratsua, ja ne haki sitten naapuritallilta mulle ratsuhevosen, jonka nimi oli Madame Noir. Se oli joku työhevosristeytys. Ihan valtava. Se oli ratsuhevonen siksi, että sillä joskus ratsastettiin myös. Matami kantoi mua pitkin Lappia niin huoletta, että mulle ei kyllä kehittynyt minkäänlaisia erämiestaitoja. Notskin sytytin kerran."
Robert hymyili, Sarah tajusi taas tuijottavansa sen kirottuja hymykuoppia lumoutuneena. Hymy oli jäänyt myös latinon huulille tarinan myötä.
Miehellä oli hyvin kuvaileva tyyli kertoa asiansa, eikä vaatinut kovia ponnistuksia piirtää mieleensä Matamin ulkonäköä.
"Olisin voinut haluta nähdä sun ilmeen, kun näit uljaan ratsusi ensimmäistä kertaa", latino vastasi ja katsahti vierellään kävelevään hevoseen. Harry ei näyttänyt sotanorsulta, vaikka sen omistaja ehkä olis hieman siihen tyyliin viitannutkin. Tamma oli Effiä korkeampi ja Robertia joutui katselemaan hieman ylöspäin näin läheltä.

"Mä valehtelin sulle silloin Auburnissa", Sarah paljasti yllättäen sanoilla itsensäkin. Sinisten silmien katse oli odottava.
"Kyllä mä haaveilen omasta hevosesta", latino paljasti, antaen äänestään kuulla läpi sen haikeuden. Hän kadehti Robertia ja Harryä, kaksikon luottamussuhdetta ja sitä, miten Robert oli vastuussa itse Harrystä. Mies kuunteli hiljaa, odottaen syytä sille, miksei Sarahilla ollut suunnitelmia siltikään ostaa omaa hevosta. Sarahin ei pitäisi kertoa kilpakumppanilleen syytä.
"Mä vain pelkään liikaa."

Sarah odotti naurua, jota ei tullut.
"Se on ihan ymmärrettävää", Robert kertoi sen sijaan, ääni vähemmän kepeänä, kuin aikaisemmin. Sarah hätkähti hieman.
"Meillä on ollut lapsesta asti hevoset. Mä olin lapsena kansallisen tason poniratsastaja, ja esteillä, I kid you not, koska äiti halusi niin. Sisko myös."

Robert halusi tietää, mikä siinä pelotti niin paljon.
Sarah katsoi Robertia yllättyneenä, vai että poniratsastaja. Nykyisin niin kovin pitkän olemuksensa kanssa Sarahin oli hieman vaikea kuvitella pikku-Robertia tulisieluisen ponin selässä. Siellä se tyytyväisenä keinui Harryn tasaisen pitkän askeleen mukana.
"Mä olisin kuollut, jos olisin törmännyt suhun poni-ikäisenä", Sarah vastasi virnistäen. Hänestä olisi varmana tullut pikku-Robertin kovin fani.
"Ainakaan perhe ei saanut puskettua heppatyttöä susta ulos", latino lisäsi kiusoitellen, huokaisten sitten muistettuaan Robertin kysymyksen.
"En mä tiedä. Menettäminen kai. Eniten ehkä se hetki, kun pitäisi tehdä se viimeinen päätös. Kuolisin itse ennemmin."
Sarah ei ollut aikonut käyttää niin vahvaa ilmaisua, mutta tajusi ääneen sanoessaan itsekin asian oikean laidan.
Latinon katse harhaili metsässä, joka näytti näillä korkeuksilla kovin erilaiselta. Hän mietti miksi tunsi olonsa niin luontevaksi Robertin seurassa? Kaiken järjen mukaan vastustajaa olisi pitänyt mulkoilla pahasti ja inhota.

"Se on vain luonnollista. Meillä on myös koira, ja musta on aika hienoa, että vaikka eläimet ei ole meidän koko elämää täällä, me ollaan kuitenkin niiden koko elämä täällä. On kiva tehdä niiden elämästä hyvää niille", Robert vastasi olkiaan kohautellen.
"Voi miten herkkää", Sarah puoliksi kiusoitteli, vaikka olikin otettu Robertin syvällisestä ajatuksen kulusta. Ei ollut itsestään selvää, että sellaista sanoi ääneen.
Harry kompuroi ja Robert kävi hevosensa kaulalla, kunnes sai kammettua itsensä takaisin pysty-asentoon. Nuorukaisen katse oli vakava ensin, kunnes sen huulille nousi viekas hymy.
"Mutta kyllä mullakin pari kyyneltä pääsi kun myytiin Kärppä, se meidän poni, Briteissä. Mutta mä olinkin ehkä 10-vuotias."

"Sulavaa", Sarah kommentoi Harryn ja Robertin kompasteluita ja tutki sinisten silmien katsetta tämän kertoessa ponistaan.
"Koska sä muutit Englannista Suomeen?" nainen kysyi ja ajatteli Thomasta. Robertissa ja Thomaksessa oli paljon samankaltaisuuksia, vaikka erosivatkin toisistaan valtavasti.
"Ja miksi?"
"No, siis. Ensimmäisen kerran joskus, umm, ehkä 2009? Jotain sitä luokkaa? Sitten toisen kerran 2015. Isän työn takia, äiti on aina halunnut pitää perheen lähellä. Nykyään me ei olla enää, umm, tekemisissä." Robert puhui perheestään vakavana, vaikka yrittikin selvästi ylläpitää kepeyttä kohauttelemalla olkiaan. Sarah mietti syytä välirikolle, mutta ei kysynyt sitä ääneen.
Perheen mainitseminen aiheutti tutun kipureaktion Sarahin sisällä ja tämä keskittyi hetkeksi laskemaan puita, joiden ohi he ratsastivat.
"Kuulostaa raskaalta", latino sanoi lopulta ja siirtyi jälleen katsomaan Robertia. Effi imi ilmeisen paljon rauhallista energiaa vierustoveristaan, sillä se ei ollut sätkyillyt vielä kertaakaan.
Sarah mietti olisiko hänen pitänyt kertoa omista vanhemmistaan. Ehkä toinen kysyisi, jos sitä kiinnostaisi?

Jostakin kuului rasahdus, joka sai ruunikon hevosen pysähtymään. Tamman korvat kääntyilivät vauhdilla ja Sarah laski kantapäänsä alas ja kietoi sormensa Effin satulan kaaren alle.
"Sooo", Sarah rauhoitteli, vaikka tunsikin etujalkojen nousevan jo hieman ilmaan.
"All good?" Robert kysyi rauhallisen näköisen Harryn selästä.
Robertin sanoja seurannut nyökkäys katosi pystyyn hypänneen Effin pään taakse. Sarah nojasi eteen ja painoi kaiken painonsa jalustimille, puristi pohkeensa tamman ympärille. Effi horjahti hieman, haki tasapainoa ja laskeutui neljälle jalalle vain hypätäkseen uudelleen ylös.

"Soo jaa, kaikki hyvin", Sarah rauhoitteli ja Effi korahti hieman. Se valmistautui siirtymään pakotekniikkaan.
"Effi!" latino ärähti hieman ja käänsi rajusti kangesta tamman pään polveensa kiinni. Naisen alla oleva ruunikko tärisi kauttaaltaan ja sen sinisten silmien katse haki ärsykkeitä ympäristöstään.

Hetkeksi koko maailma katosi ratsukon ympäriltä, Effi halusi juosta ja Sarah pakotti tamman pysymään aloillaan.
Hetki hetkeltä ruunikko taipui tutun ihmisen haluun ja Sarah näki sen silmistä, että pahin oli mahdollisesti ohitse.
"Hienosti", nainen kehui ja löysäsi kankiohjaa aavistuksen kokeilevasti.
"Vai sellaista. Melkein jäit susien syötäväksi", Robert vitsaili hieman.
Haluutko kääntyä takaisin?" nuorukainen kysyi kuitenkin seuraavaksi vakavoituen.

"Vain melkein", Sarah vastasi puolittainen virne kasvoillaan ja nyökkäsi sitten myöntävästi.
"Mä taidan tulla alas, on vähän sellainen olo, että se lähtee seuraavasta äänestä ja kovaa, jos oon selässä."

Latino ei irroittanut otettaan ohjista, heitti oikean jalkansa Effin selän yli ja laskeutui pehmeästi maahan. Nainen otti molemmat ohjat kaulalta, kietoi kankiohjan pari kertaa ympäri ja pujotti sen takaisin ruunikon kaulalle. Nivelohja kädessään Sarah katsoi jälleen Robertia.
"Okei", mies vastasi ja ohjasi tammansa takaisin Effin vierelle. Harry näytti ottavan tilanteen huomattavasti rennommin, kuin Effi.
"Pitäiskö munkin tulla alas? Hinkkasin kyllä saappaita eilen pitkälle yöhön..." Robertin sanat saivat Sarahin kasvoille leviämään pienen virneen.
"Paremmassa turvassa sä siellä korkeuksissa olet, jos sudet hyökkää. Mä juoksen takuulla kovempaa, kuin sä", Sarah virnisti leveämmin ja katsoi Robertia ylöspäin. Nainen mietti kestikö nuorukaisen ylpeys pysytellä satulassa vaiko ei.
"Niinhän sä luulet. Mä harrastin yleisurheilua lukiossa", Robert vastasi, tullen kuitenkin Harryn satulasta alas. Latino oli hiljaa mielessään otettu toisen uhrautumisesta. Siis saappaiden vuoksi.
Virne Sarahin kasvoilla ei ottanut laantuakseen.
"Mä juoksin eilen 20 kilometrin lenkin, siitä on vähemmän aikaa, kun sun lukioajastasi", latino kiusasi. Hänen teki niin kovin mieli lähteä hölkälle, mutta Effi esti ajatuksen alkuunsa.
"Lisätään sekin meidän urheilukilpailuihin, heti painiottelun jälkeen."

"Eikä lisätä, en mä nyt oikeasti mitään yleisurheilua harrastanut. Tai edes ollut lukiossa. Kaksoistutkinto ammattikoulussa, ja kortteliliigassa pelasin futista. Palloa voidaan potkia. Taitaa vaan olla vähän tuo välimatka esteenä ellei pistetä pelejä pystyyn valmennuksen jälkeen. Tullaan taas Auburniin huhtikuussa, valmentautumaan", Robert selitti virnuillen.
Sarah naurahti ääneen Robertin sanoille. Ei kai kaikki ihmiset voineet olla niin koukussa liikuntaan, kuin hän?

"Mihin ammattiin sä oot valmistunut?" latino kysyi, kun he astelivat metsätietä eteenpäin. Ratsukoiden maahan painuneet kavionjäljet olivat hyvä suunnistuskeino takaisin sivistyksen pariin.
"En kerro. Ei makeaa mahan täydeltä, Sarah Reyes. You’ve already unlocked level 4, my tragic pony past", Robert vastasi kuitenkin.
"Dramaattista", Sarah voivotteli virne huulillaan.
"Veikkaisin jotain teatteritutkintoa", nainen vitsaili kulma haastavasti koholla.
"Ei sellaisia opiskella ammattikoulussa, silly", Robert vastasi kepeästi. Effi oli rauhoittunut selvästi, kun sai seurata ihmisensä takana. Sarahin kämmen kosketti vahingossa Robertin kättä, kun tämä kääntyi aavistuksen katsomaan takanaan kulkenutta tammaa.

"Pitää käydä, umm, hakemassa Jutalta kisanumero satulahuopaan, muuten", Robert takelteli yhtäkkiä. Sarah tunsi sähkön kiertävän kehossaan, sen tahattoman, tavattoman lyhyen kosketuksen jälkeen. Robertin sanat kuulostivat oudoilta ja latino vältteli katsekontaktia, peläten oman kehonsa reaktiota sellaiseen.
"Tsemppiä kisoihin, Robert. Kunhan et ratsasta meitä paremmin", Sarah sanoi, kun he saapuivat takaisin kisa-alueelle, järkevän välimatkan päässä toistensa käsistä.
"Break a leg, Sarah Reyes", Robert vastasi, kun heidän katseensa kohtasivat vielä viimeistä kertaa.

Jännitys asettautui Sarahin mahanpohjalle, eikä se johtunut edessä olevasta kilpailusuorituksesta. Nainen katsahti jalkoihinsa ja totesi, että kierros rekan luokse oli tarpeellinen, sillä nahkasaappaisiin oli ilmestynyt kuraa.

Topics tagged under sarbert on Foorumi | Auburn Estate CmJHRQ

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 03.04.19 18:42
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

Effin päiväkirja

05.04.2019 / Markon kouluvalmennus

Topics tagged under sarbert on Foorumi | Auburn Estate HDOz8T

Sarah harjasi Effin karvaa huolellisesti lävitse otettuaan heistä söpön yhteiskuvan instagramiin. Tamma söi hyvältä tuoksuvaa heinää omassa karsinassaan ja latino nautti rauhan tunteesta, johon oli hukuttautunut. Heillä oli vielä runsaasti aikaa ennen, kun pitäisi laittaa varusteet selkään ja lähteä verryttelemään.

Hiljainen hyräily kantautui ruunikon karsinasta. Nainen oli ihastunut Alvaro Solerin Loca-biisiin, siinä oli hyvä rytmi ja se jollakin tavalla rauhoitti tulisieluisen latinon mieltä. Vaikka olikin tanssibiisi.
"No quiero verte, no quiero verte irte sin mí, y regálame un beso, sólo por eso vale la pena.."

Metallikengät kalahtivat lattiaa vasten, kun Sarah siirsi ruunikon tamman hoitopaikalle. Effi jäi seisomaan siihen valppaana, kun sen ratsastaja katosi varustehuoneeseen hakemaan tamman varusteita. Musta kypärä löysi tiensä latinon pinneillä ja ponnarilla kiinnitettyjen hiusten päälle. Käsivarrelle mahtui valkoiset pintelit, putsit, Effin koulusatula, huopa ja kankisuitset. Sarahin kannukset välkähtivät valossa puhtauttaan, kun tämä asteli takaisin hoitopaikalle. Nainen nosti ensin Effin satulan sen selkään, kiristi satulavyön ja suoristi valkean kouluhuovan tamman selässä. Valkeat pintelit kääriytyivät ruunikon jalkoihin ja nahkapäällyisteiset putsit istuivat täydellisesti kirjavan etujalkoihin.
Sarah kieputti valko-mustan harjan tottunein sormin tiukalle hollantilaiselle letille, joka näytti melkein siltä, kuin harja olisi sykeröity. Nainen pujotti kankisuitset Effin päähän ja katsoi, että tamman etuharja suoristui ruskean otsapannan päälle.

Effin selkään löytyi vielä enkkuviltti, joka peitti tamman kaulasta häntään saakka. Sarah talutti ruunikon tammatallin sisäpihalle ja nousi siellä olevalta jakkaralta tamman selkään. Kaksikon tie kävi Auburnin kenttää kohden, jossa he suorittaisivat itsenäiset alkuverryttelyt ennen valmennusta.
Sarah antoi Effin kävellä, sillä oli pitkä askel sen kokoiseksi hevoseksi. Tamman korvat kääntyilivät ympäriinsä, ratsukko ei ollut käyskennellyt kentällä syksyn jälkeen. Latino katsahti kartanon edessä olevaa suihkulähdettä, kun pysäytti ruunikon lyhyen sivun keskelle. Nainen katsahti kentän puolelle samalla, kun riisui vilttiä pois Effin ja itsensä välistä. Pieni hymy kohosi tämän huulille, kun Robert sattui vilkaisemaan häntä kohden. Enkkuviltti päätyi aidan päälle ja Sarah pyysi tamman jälleen käyntiin, keräillen ohjia samalla käsiinsä.

"Moikka", latino tervehti Harryn selässä olevaa ratsastajaa ratsastaessaan voltin kautta tämän kohdalle.
"Hi", Robert tervehti jotenkin hengästyneen kuuloisena.
"Ootko ok? Kylki, umm, fine and all?" nuorukainen kysyi ja sai Sarahin virnistämään hieman.
"Mm, joo. Vähän se vihoitteli Amandan valmennuksessa seuraavana päivänä, mutta on se jo ihan ok", Sarah vastasi ja vilkaisi Robertia kulmiensa alta.
Latino virnisti ja nosti Effillä ravin, asettaen sen avotaivutukseen pitkän sivun ajaksi. Ison voltin kautta nainen hidasti tamman takaisin käyntiin ja katsahti uudemman kerran Robertia kohden.

"Mites teidän treenit on menneet?" Sarah kysyi hymyillen.
"Ei me olla kamalasti treenattu kotona. Palauteltu vain. Hirveä tahti hevoselle. Ja ne kisatkin on, no, ihan just", Robert vastasi ja siirsi sitten katseensa Sarahiin.
"Ja ihmiselle."
Sarah muodosti kasvoilleen jonkinlaisen ilmeen irvistyksen ja virnistyksen väliltä.
"Olikohan toi tarkoitettu mulle?" nainen kysyi toinen kulma kohotettuna.
"En mä niin sanonut. Yleistin. Ehkä puhuin itsestäni, tai muista tallilaisista, who knows", Robertin ääni oli kevyt.
"Vähän kyllä epäilen", Sarah vastasi virnistäen. Hetken ajan latino keskittyi Effin lämmittelemiseen. Tamman valkoiset pintelit ja putsit uhkasivat luonnonlakeja, mutta pysyivät lähes kokonaan puhtaina jopa laukkalisäyksen aikana. Nainen hidasti puoliverisen raviin ja se nosteli jalkojaan aktiivisesti. Sarah kevensi sen askeleeseen kevyen näköisesti, tamma pärskähteli tyytyväisenä. Kai se luuli, että se oli päässyt niin helpolla sinä päivänä.

Sarah hidasti tamman takaisin käyntiin ja nosti kentän laidalta enkkuviltin takaisin Effin selkään, jotta sen lihakset eivät viilenisi liialti. Heidän ryhmänsä alkuun oli vielä hetki aikaa.
"Already done?" Robert kysyi, kuuluiko sen äänestä kateutta?
"Joo, en halua rasittaa Effiä liikaa ennen valmennusta. Se on aika nopea lämpenemään", Sarah kertoi virnistäen. Häneltä ei ollut jäänyt huomaamatta Harryn valtavat askeleet.
"Pieni ja nopea on meidän motto", latino lisäsi naurahtaen ja antoi Effin kävellä. Robert hymähti.
"Hmh. Iso ja hidas lienee sitten meidän? Hidas ehkä kuvaa henkistä puolta, sitten. Ja iso tietenkin vertikaalista kokoa."

Sarah nauroi ääneen ja heilautti kätensä suunsa eteen, jottei keräisi liikaa uteliaita katseita.
"Anteeksi, mun ajatukset kävi jossain vähän väärissä asioissa. Mutta hyvä teille", nainen myhäili virnistellen ja katsoi Robertia pilke silmäkulmassaan. Hän kyllä näki toisen silmien pyöräytyksen.
"Oonko mä ilmoittautunut jonnekin naperovalmennukseen? Juttujen taso on jokseenkin, hmm, under-developed, maybe even immature, love."

Sarah virnuili kevyesti, kunnes Robertin viimeinen sana tavoitti bruneten korvat. Latinon sydän pompahti tahattomasti, vaikka Sarah yritti olla, kuin ei olisi kuullutkaan sitä sanaa. Eihän se ollut tarkoittanut yhtään mitään.

"Etpähän ole yksin henkisesti hidas", latino vastasi virittäen kasvoilleen puolikkaan virneen.
"Right", mies hymähti ja Sarah seurasi sen kellon katsomista. Nuorukaisen katse tavoitti Sarahin silmät hetkeksi.
"I, uh--Mun pitää käydä vielä autolla. Nähdään maneesissa, anyway."

"Törmäillään", nainen vastasi, tietäen, että he aloittaisivat aivan hetken kuluttua valmennuksen, johon kumpikin osallistuisi.
"I hope not", Robert tokaisi virnistäen. Sarah hymyili. Latinolla oli epävarma olo, että miksi, mutta hymyili silti. Vähän liian lämpimästi ja katsoi Robertin silmiin vähän liian pitkään.

Sarah katseli poistuvan ratsukon perään ja antoi Effin sitten kävellä. Toivottavasti Marko ei olisi suunnitellut liian rankkaa treeniä heille.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 02.04.19 19:52
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

Effin päiväkirja

25.03.2019 / Dineon kouluvalmennus

Robertin hymykuoppien näkeminen sai Sarahin kasvot hieman punehtumaan hämmennyksestä. Nainen yritti karistella ajatukset pois päästään, sillä hänen pitäisi keskittyä valmennukseen, eikä ajatella vastustajan kasvoja. Sarah ratsasti hyvin, Effi kulki tasaisen kauniissa muodossa ja se puhisi tyytyväisenä vieraasta paikasta huolimatta. Dineon neuvot kuuluivat kaikkien korviin yhtä selvinä.

Ratojen ratsastamisen aikana Sarah seisoi Effin kanssa Jannan ja Sessan vieressä. Nainen seurasi jokaisen radan tarkkaan läpi, yritti oppia niiden kautta myös itse paremmaksi ratsastajaksi.
Robertin aloittaessa ratansa, Sarah ryhdistäytyi huomaamattaan. Meripihkan väriset silmät seurasivat herkeämättä kuinka nuorukainen ratsasti tummaa tammaansa. Naista hymyilytti väkisinkin.

Sarah herätteli Effin kunnolla ja lähti sitten suorittamaan omaa rataansa. Kaikki meni loistavasti siihen saakka, kunnes katsomossa joku aivasti ja Effi näki punaista. Latino ehti hädin tuskin silmäänsä räpäyttää, kun ruunikko oli jo kadonnut hänen altaan ja maa lähestyi uhkaavasti.
Sarah oli satulasta irtoamisen jälkeen saanut keploteltua itsensä sellaiseen asentoon, että maahan osuessaan ei rikkonut kuulokejärjestelmäänsä. Sekuntien sadasosissa tehty päätös oli saattanut naisen myös sellaiseen asentoon, että oli iskeytynyt kylki edellä kovalle pohjalle ja isku oli lyönyt ilmat pihalle kivuliaasti. Naisen ensimmäinen reaktio oli etsiä katseellaan Effi, tamma oli juossut tutuksi käyneen Sessan luokse ja Janna oli napannut sen nivelohjasta kiinni. Luojan kiitos.

"Vouvouvou! Eihän sattunut?" Dineon ääni rätisi kuulokkeesta, joka oli selvinnyt ehjänä.
Hengittäminen sattui, eikä Sarah saanut heti vastattua kuulokkeeseen puhuneelle valmentajalleen mitään. Tilanne ei itsessään ollut mitenkään erityisen vieras, mutta kurjalta se tuntui silti. Naisen katse pysähtyi sinisiin silmiin, olikohan Robert salaa tyytyväinen kilpakumppaninsa tippumisesta?
Robert oli yhtäkkiä hänen edessään, kyykistyneenä ja peitteli omahyväisyytensä loistavasti, jos sitä oli alunperinkään ollut.
"You okay?" mies kysyi.

Brunette nyökkäsi varovasti ja liikutteli sormiaan, sekä varpaitaan varmistaakseen niiden liikkuvuuden. Keuhkot tekivät töitä hulluna saadakseen edes pienen happimäärän naisen kehoon.
"Ilmat vaan lähti", Sarah vastasi katkonaisesti ja nousi varovasti istumaan. Nainen tuijotti sinisiä silmiä, ne olivat aika lähellä ja kovin huolestuneen oloiset. Robertin kasvojen piirteet olivat selkeät, mutta sen leuka oli ihan aavistuksen vino. Sarah mietti oliko se ollut sellainen aina vai liittyikö siihen joku syy.
“Näyttikö edes hyvältä pudotukselta?” Sarah kysyi virnistäen luultavasti enemmän kivusta, kun yritti venyttää kylkeä, jonka päälle oli pudonnut.
"Toi hymy varmaan näytti kauniimmalta sun ajatuksissa", Robert vastasi kulmat huolestuneesti kurtussa.
"Ootko varma?" kysymys liittyi varmasti Sarahin kunnossa olemiseen.
"Kiitos", Sarah hymähti ja pudisti päätään hymyillen. Ennen, kuin nainen ehti vastata Robertin kysymykseen, heidän valmentajansa seisahtui kaksikon luokse otsa rypyssä.

"Kaikki okei? Sattuuko mihinkään?"

"Joo, meni ilmat vaan. Auttakaa mut ylös, niin pääsen ratsastamaan radan loppuun", Sarah sanoi päättäväisesti ja sai kaksi tukevaa käsivartta tuekseen. Nainen jäi taas tuijottamaan Robertin silmiä ja ihmetteli miten ne olivatkaan ihan niin siniset.
"Huimaako?" Dineo kysyi ja Sarah meinasi nyökätä, kunnes sai irroitettua otteensa Robertin kädestä ja laskettua katseensa saappaisiinsa.
"Ei, kiitos avusta", nainen vastasi ja pudisti varovasti vaatteitaan hiekasta. Kypärä ei onneksi ollut koskenutkaan maahan, niin sen eheyttä ei tarvinnut murehtia. Kylkeä hipaisseet sormet aiheuttivat kipureaktion irvistyksineen, mitä Dineo ei onneksi nähnyt. Valmentaja oli lähtenyt noutamaan Effiä Jannan otteesta.
"Eipä", Robertin mutina sai meripihkan väriset silmät tuijottamaan nuorukaista uudestaan.

"Ei sun oo pakko jatkaa, ei tää oo mikään Amanda Sokan valmennus."

Sarah tuhahti, niin voimakkaasti, että sekin sattui kyljessä asti.
"Mitähän se mahtaa sanoa, kun se kuulee, etten mä jatkanut rataa loppuun? Usko pois, Amanda tietää kaiken."

Effi kulki mulkosilmäisen näköisenä vieraan ihmisen takana. Se olisi kulkenut paljon kauempana, jos vain sen ohjat olisivat antaneet myöden. Sarah otti tamman ohjat käsiinsä, kiittäen ja nosti sitten jalkansa jalustimeen. Oikea kylki tuntui siltä, kuin joku olisi iskenyt puukon kylkiluiden väliin, mutta latino puristi hampaansa yhteen ja pujotti jalkansa jalustimeen.
"Kiitos avusta", Sarah sanoi vielä ja hymyili aidosti kiitollisena Robertille.

Nainen ratsasti hetken aikaa jäykän näköisenä, muutaman voltin ja kahdeksikon ravissa. Lopulta tämä jatkoi rataansa siitä, mihin se oli jäänyt ja ratsasti radan loppuun sinnikkäästi.

"Kai sä käyt näyttämässä tota lääkärillä?" Robertin ääni sai Sarahin hätkähtämään ja vilkaisemaan ympäristönsä Auburnlaisten varalta.
"Katsotaan aamulla, että pääsenkö mä sängystä ylös. Päätän sitten", Sarah vastasi hymyillen viekkaasti ja niputti kankisuitset täydellisesti ennen, kun työnsi ne Effin huputetun koulusatulan vieressä olevaan naulakkoon. Effi oli lastautunut ihmeen helposti rekkaan, kai silläkin oli jo tunnit täynnä tältä päivältä. Tamma oli pysäköinyt itsensä ruoka-astian ääreen ja jäänyt siihen.
"Mitä jos et pääse ja jumiudut sun sänkyyn lopun elämääsi?" Robert kysyi ja silmäili rekan suuntaan.
Naurahdus sattui vähän kylkeen vieläkin.
"Onneksi se on siinä tapauksessa tosi hyvä sänky. Siihen on ihan mukava jumiutua", nainen vastasi edelleen hymyillen, saaden Robertin hymähtämään.

Sarah kääntyi katsomaan Robertia kunnolla ja sulki samalla varusteluukun rekan kyljessä.
"Teillä taisi mennä kisat vähän penkin alle?" nainen kiusasi hieman, vaikkakin hyväntahtoisesti. Ehkä hän oli saanut vähän horjutettua toisen ajatuksia kisojen alla ja varmistettua siten paremman sijoituksensa kilpailuista?
"En ehtinyt hirveästi katsoa teidän rataa, kun verryttelin Effiä", Sarah lisäsi ja mietti olisiko ristinyt kätensä rintakehälleen vai antaisiko niiden vain roikkua rennosti kylkien vieressä.
Miksi hän murehti asentoaan niin tarkasti toisen edessä?
"Niin, no, paremmin kun viimeksi. Harry ottaa joskus paineita kun poiketaan rutiineista", Robert vastasi ja sen silmäkulmassa välkähti jokin.
"Teillä meni hyvin, as always. Helppoa hyvällä hevosella, innit?"

"Osaan kyllä samaistua rutiineihin kangistuneisiin hevosiin. Effi on siinä suhteessa kyllä kuningatar", Sarah lisäsi. Naisen hymy vaihtui haastavaan katseeseen, kun Robert väitti hevosta helpoksi.

"Olitko sä juuri samalla tunnilla, jossa se helppo hevonen heitti mut selästään, kun se pelästyi aivastusta?!" Sarah tönäisi toista olkapäähän, kun nuorukainen sattui seisomaan tarpeeksi lähellä liikkeen suorittamiseksi. Ähkäisy karkasi latinon huulilta kyljen vihlaistessa. Robert heilahti liian helpon näköisesti rekkaa vasten.
"Niin se kyllä teki", sinisilmä vastasi naurahtaen.
"Aiheutat mulle henkistä ja fyysistä tuskaa sun vähättelylläsi", brunette mutisi virnuillen ja unohtui taas hetkeksi tuijottamaan niitä pirun silmiä. Hetken nainen mietti, josko Robert olisi halunnut käydä katsomassa kanttiinin tarjoilun. Se olisi ehkä luettu liikaa vihollisen kanssa veljeilyksi, joten Sarah ei ehdottanut ajatustaan ääneen.

"Likasit mun takin. Ansaitset kaiken fyysisen ja henkisen tuskan. Vaikka sen fyysisen taisit kyllä aiheuttaa ihan itse", Robert vastasi huvittuneen näköisenä ja pyyhki samalla takistaan hiekkapölyä rekan kyljestä. Sarah seurasi nuorukaisen liikkeitä hymyillen.
"Voi ei, kyllä sua nyt koetellaan", Sarah vastasi yltiöpäisen pahoittelevalla äänensävyllä.
"Ainakaan mä en enää ole yksin likainen", nainen lisäsi ja näytti vaaleanruskeisiin ratsastushousuihin pinttynyttä hiekkatahraa lantionseudullaan. Robert katsoi likatahraa ja hymyili.
"Mä arvasin, että teit tahallasi", nuorukainen sanoi viitaten takkiinsa. "Mutta amatöörivirhe. Näin ammattilaiset pukeutuu", se esitteli omaa, mustanpuhuvaa vaatetustaan.
"Pyh, tylsää. Tosin onneksi sun tammasikin on musta, niin sä sovit sen kanssa hyvin yhteen", Sarah vitsaili, muistellen Robertin värikorjausta viime kerralla. Ehkä se särähtäisi sopivasti toisen korvaan tälläkin kertaa.

Robert kohotti kulmakarvaansa. "Ootko sä värisokea vai dementikko, vai molempia?" nuorukainen kysyi mahdollisimman vakavana. "Vai kolautitko pääsi?"
Ilkikurinen virne levisi Sarahin kasvoille Robertin reaktiosta.
"Häiritseekö sua noin paljon, että kutsun sun samppanja-väristä, tummaa hevosta mustaksi? Sanon mä Effiäkin ruunikoksi, vaikka se on ruunikko dominant white."
Nainen puri virnistellen alahuultaan ja yritti saada sinisilmän vakavaa ilmettä rakoilemaan edes vähän.
Ei kai pienestä flirttailusta ollut mitään haittaa?

"Sivistymätöntä. Mitä Amanda Sokka tuumaisi jos kuulisi? Ehkä mun pitäisi kertoa sille, lennät vielä kisoista", Robert vastasi, katse harhaillen muualle.
Sarah tuhahti jälleen ääneen. Kylkeen ei enää sattunut ihan niin paljoa.
"Kerro vaan, jos uskallat puhua sen kanssa”, nainen vastasi, pää hieman taipuen kenoon, katse haastavana.
“Tosin ehkä Amandakin näkisi miten vastustaja yrittää vain keksiä tekosyitä, miksi raking listan ykkösenä oleva pitäisi diskata", Sarah lisäsi yrittäen edes vähän peitellä virnistystään. Kyllä hän tiesi, että tilanne saattaisi muuttua vielä radikaalisti ennen finaalia. Mutta menestyksestä piti nauttia silloin, kun sellaista oli saanut.

"Niin, taitaa olla aika, hmm, häikäilemättömiä Sokat. Ehkä parempi, etten asetu niiden tielle, muuten tiputaan kummasti rankingin hännille…"
"Fiksu mies", Sarah kehui ja vain vaivoin sai pidettyä kätensä poissa toisen päälakea taputtamasta. Robertin katseessa välähti jälleen huoli.
"Oothan sä oikeasti kunnossa? Ei se näyttänyt kovin sulavalta se sun laskeutuminen."
"Jalat liikkuu, kädet liikkuu, pää kääntyy ja henki.. no, pihisee edelleen. Enköhän mä selviä. Ehkä parilla mustelmalla?"
Latino hymyili vinosti. Robert oli liikuttavan huolissaan hänen kunnostaan.
"Se varmasti näytti pahemmalta, kuin oli", tämä lisäsi henkäisten syvään.

"Kouluratsastajat harvoin tippuu, niin se jotenkin järkyttää aina enemmän. Kai. Luulisin. Ei me olla mitään turvaliivein vuorattuja kenttäratsastajia kuitenkaan."
Sarah virnisti taas.
"Mä olen kyllä tippunut viime aikoina aika useastikin. Ehkä mä olen extreme-kouluratsastaja sitten?"

Robertin katse viipyi latinossa ja Sarah yritti hengittää mahdollisimman normaalisti. Tilanne oli outo, eikä nainen osannut eritellä miksi. Robert tuntui ihan aidosti mukavalta ihmiseltä.
"Mutta ei mulla kai muuta, sitten. Kunhan tulin, umm, tsekkaamaan."
"No kiitos, tsekkailusta. Yritetään olla ottamatta tavaksi", Sarah vastasi ja katsoi syvälle niihin syvänsinisiin silmiin. Miten niihin oli niin kamalan helppo uppoutua?

Robert keinahti vielä kerran Sarahin suuntaan. Sen katseessa oli jotain ilkikurista.
"Tai ehkä sä olet vain huono", mies lausahti, ennen kuin lähti rekan luota kohti Seppeleen traileria.
"Nähdään Sateentallilla, Sarah Reyes."

"Niinhän sä toivoisit!" Sarah laukoi takaisin nauraen.
"Sé que no puedes esperar por eso!" latino huudahti vielä Robertin perään, koska tottahan se oli. Miksi muuten se olisi tullut kyselemään hänen vointiaan vielä valmennuksen jälkeen? Hitsi sillä oli muuten hyvännäköinen takapuoli, Sarah mietti ja pudisti sitten huvittuneena päätään.

1458 sanaa #tietähtiin2019
kirjoitettu Roberin kanssa käydyn roolipelin pohjalta
#sarbert
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 21.03.19 20:44
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

Effin päiväkirja


Valkoinen, swarovski-kristallein koristeltu rannekello löi tasan 10. Maneesin keskellä seisoi tummaan toppatakkiin kääriytynyt Heidi, joka selvitti kurkkuaan ja aloitti päivän ensimmäisen valmennuksen kuuluvalla äänellä.
Sarah nosti katseensa rannekellostaan kentän puolelle, jännitys kutkutti mahanpohjassa. Nainen tunsi paineet oman kotitallinsa tiloissa järjestettävästä valmennuksesta. Perijättäret olivat tehneet hyvin selväksi, ettei virheille ollut sijaa. Kevyt huokaisu karkasi katsomon seinään nojaavalta latinolta, kun tämä yritti olla jännittämättä 2 tunnin päästä alkavaa valmennustaan.

Maneesin katsomon reunalla liikkui joku, Sarahin meripihkan väriset silmät liikahtivat nähdessään hahmon lähestyvän. Mies istui kauemmas, ehkä tarkoituksella ja jäi seuraamaan valmennusta. Latino käänsi päätään hieman, tutkaillakseen vaaleilla hiuksilla varustettua kilpakumppaniaan mahdollisimman vaivihkaa.
Nainen muisti toisen hevosen paremmin, kuin hyvin. Se oli hyvin kaunis, tumma tamma sinisillä silmillä, eikä Effi ollut kovin erilainen. Effistä brunette piti erityisen paljon juuri sen värin ja silmien vuoksi.

Katse palasi viipyillen takaisin ratsukoihin. Sarah mietti, että menisikö tutustumaan kilpakumppaniinsa, Amanda ainakin arvostaisi toisten heikkouksien kartottamista. Tai ainakin hyväksyisi hiljaisuudella.

"Moi, mä oon Sarah", nainen esittäytyi siirtyessään vaaleaverikön viereen. Hetken latinon ja britin jalat koskivat toisiinsa, kunnes vaaleaverikkö siirtyi nojaamaan hieman kauemmas.
"Hei", nuorukainen vastasi lopulta.
Sarah hymyili valloittavasti, kuin tilanteessa ei olisi mitään kummallista.
"Ootko tulossa valmennukseen?"

Mies kurtisti kulmiaan ja siirsi sitten katseensa takaisin valmennukseen.
"Joo, helppo A", nuorukainen vastasi viipyilevästi, venyttäen sanojen välejä kuin miettien mitä vastaisi. Sarahin hymy vain syventyi entisestään.
"Mä tulen myös siihen", nainen vastasi, vaikka vaaleaverikkö ehkä tiesikin sen. Mies ei ollut esittäytynyt, Sarah joutui ponnistamaan muististaan osallistujalistaa läpi ja miettimään myös edellisiä valmennuksia.
"Ah", nuorukainen hymähti, edelleen pohtivan näköisenä.

Syteen tai saveen, Sarah päätteli nimen, ehkä toinen korjaisi sitten, jos hän oli väärässä?
"Robertko se oli? Sulla oli se ihana musta herasilmäinen tamma?"
"Robert, mhm", kuului vastaus. Ehkä Sarah häiritsi hieman liikaakin valmennusta seuravaa kilpakumppaniaan?
"Joo, Harry. Se on kyllä samppanja, mutta kyllähän se vähän tummaan harmaaseen kai taittaa", Robert vastasi sitten, raapien niskaansa toisella kädellään.
Sarah mumahti huvittuneena nuorukaisen korjatessa tammansa väriä.

Latino vilkaisi jälleen ratsukoita sivusilmällä, ei hän kovin paljoa odottanut oppivansa niin helposta valmennuksesta, mutta Heidin työskentelyä oli mukava seurata jo etukäteen.
"Onko se sun oma?" nainen kysyi silläkin uhalla, että saattoi kuulostaa uteluineen hieman teinitytöltä. Huulilla viipyilevä hymy ei kuitenkaan ollut lainkaan teinimäinen.
"On", Robert vastasi. "Ostettiin se puoliksi äidin kanssa nelivuotiaana, on se ollut meillä jo, umm… Kuutisen vuotta?"

Kuusi vuotta oli pitkä aika omistaa hevonen, Sarah oli kuusi vuotta sitten ollut itse 14-vuotias ja ratsastanut ratsastuskoulussa vajaa kymmenen vuotta.
"No Worries ei varmaan ole sun. Kaikki nämä hevoset taitava pitkälti olla Sokkien?" Robertin kysymys havahdutti latinon takaisin siihen hetkeen.
"Riepu on Amanda Sokan, mutta mä en itseasiassa kisaa sillä enää. Mun vuokrahevonen on Effi, Fiveofive, se palautuu varsalomalta juuri. Effikin on Amandan, se on aika raaka vielä varsinkin loman jäljiltä", nainen vastasi, ajatellen rakasta kirjavaa hymy huulillaan.

"Mutta kyllä täällä on yksityisiäkin, aika paljonkin itseasiassa. Meidän porukasta puolet ratsastaa omilla ja puolet perijättärien hevosilla", Sarah lisäsi. Hän halusi päästä paremmin perille Robertin hevostaustaan, selvittää miten paljon Seppeleessä treenattiin Tie Tähtiin kisoja varten.
"Ah. Hieno mahdollisuus päästä ratsastamaan hyvillä hevosilla, ja vielä kilpakentille. Seppeleessä on vain ratsastuskouluhevosia, pitkälti", Robert vastasi ja Sarah oli aivan varma, että äänestä kuului jokin outo vivahde. Oliko se kateutta?

Hänen ehkä pitäisi ujuttaa tärkeitä kysymyksiä ovelasti sinne tänne, eikä paljastaa pelikorttejaan sinisilmäiselle nuorukaiselle ihan heti? Sillä tavalla hienovaraisesti.

"Onhan se, mutta kyllä siitä saa maksaakin. Eikä Sokkien hevoset muutamaa poikkeusta lukuunottamatta anna kyllä tuumaakaan ilmaiseksi, kyllä niiden kanssa ihan töitä saa tehdä", brunette vastasi. Ehkä Robert oli sitä mieltä, että Sarah sai kaiken valmiiksi kultatarjoittimella? Nainen oli vähällä tarjota nuorukaiselle tilaisuuden päästä Riepun tai Effin selkään, ehkä sen jälkeen työn määrä eleettömältä näyttävään ratsastukseen selviäisi toiselle.

Sitten Robert siirsi kysymyksellään Sarahin ajatukset täysin muualle.
"Sulla ei ole omaa, sitten?"

"Ei ole omaa, ei vielä, enkä tiedä tuleeko koskaan", Sarah vastasi ja siirsi katseensa Robertin silmiin. Viimeaikoina aimo kolahduksen kokenut itsevarmuus muistutteli olemassaolostaan, komean nuorukaisen kasvoja oli helppo tuijottaa kaino hymy huulilla.

"Haluatko saada esittelykierroksen?" Sarah ehdotti yhtäkkiä. Robert tutki hetken hänen kasvojaan ennen vastausta.
"Hm, toki, jos sulla on aikaa. Ja jos se on luvallista. Meidät aika tiukasti ohjeistettiin tammatalliin ja vain tammatalliin."
"Shall we?" nuorukainen kysyi kädet pusakkansa taskuihin tungettuina.
Robertin kevyt englannin käyttö muljautti Sarahin mahanpohjaa ikävästi. Nainen yritti unohtaa sisälleen syntyneet tunteet ja kovettaa itsensä kilpakumppanin silmiin sopivaksi - nyt ei ollut aika hermoilla ja lipsautella salaisuuksia.

"Mikset tahtoisi omaa hevosta? Jos kilpaileminen kiinnostaa", Robert jatkoi aiemmalla aiheella, saaden Sarahin kohauttamaan olkapäitään.
"En mä tiedä. Se tuntuu vain niin...lopulliselta? Eikä mulla ainakaan tällä hetkellä vain ole sellaista oloa, että tarvitsisin omaa hevosta, Effiä saan käyttää melkein kuin omaani ja joku muu maksaa sen klinikkamaksut", latino vastasi virnistäen. Tekosyitä ne olivat, mutta nainen ei halunnut ajatella asiaa sen syvällisemmin.
"I guess", Robert mumisi vastaukseksi.
"On siinä omat puolensa. Mä olen kasvattanut kaksi varsaakin, en ikinä ajatellut, että musta tulisi kasvattaja, mutta se vain… jotenkin tapahtui."

"Sähän olet sitten jo kokenut hevosmies", latino vastasi pieni virne huulillaan, kahden varsan kasvattaminen kuulosti hienolta, vaikka puolivahingossa ilmeisesti olivatkin syntyneet.
"Täytyy vastata kysyntään. Ensimmäisen se orin omistaja halusi. Sitten tuli tilaisuus astuttaa se oman tallin orilla, se taitaa olla, umm, Paakkasen Innalla nykyään, Ransu. Sillähän on täällä hevonen, kai, Innalla?" Robert vastasi ja virnisti. Sarah yritti olla huomioimatta kyseistä, hyvin poikamaista elettä toisen kasvoilla.
"Mm, on varmaankin", nainen vastasi sopivan epämääräisesti, vaikka tiesikin vastauksen kysymykseen.

He olivat päässeet yksityistallin puolelle ja brunette odotti saisiko häntä vain hieman pidempi nuorukainen jonkinlaisia ihastuneita tuntemuksia näkemästään? Miten tallikäytävä oli lakaistu pölyttömäksi ja katossa roikkuvat kattokruunut olivat oletuksien vastaisesti puhtaat ja seitittömät.

Robert hymähti ja kysyi tallivuokrasta.
"Yhdeksänjapuolisataa", Sarah vastasi ja sai vastaukseksi Robertilta matalan vihellyksen. Kyllä, hän oli ottanut selvää karsinavuokran hinnastosta.
Se oli enemmän, kuin omakotitalon vuokra Kallassa, mutta Sarahin mielestä kaiken palveluiden arvoinen.
"Meillä käy todella paljon valmentajia, hevosista pidetään todella hyvää huolta ja puitteet on moitteettomassa kunnossa", latino jatkoi ja pysähtyi erään oven kohdalle.
"Meillä on myös ilmainen kuntosali kaikkien tallilaisten käytettävissä", nainen kertoi ja osoitti kyseisen paikan ovea sormellaan.
"No sietää ollakin. Kai täällä saa tolla hinnalla jo yöpyä?", Robert kysyi naurahtaen.
"Tottakai saa", tämä lisäsi yöpymiskysymykseen ja oli vähällä vitsailla Robertin yöpymistarpeista.

"Daniel kai maksaa hyvin", Robert jatkoi puhetta Innasta ja ilmeisesti tämän työsuhteesta.
"Tosin, se taitaa kyllä tienatakin. Eikö se just ollut täälläkin valmentamassa?"
"Daniel vai? Oli se", brunette vastasi hymähtäen. Hän ei tiennyt Innan työkuvioista mitään, eikä nainen jaellut sellaisia tietoja tallilla.

"Jatketaanko tarhoille ja kentälle?" Sarah kysyi, sillä pieni osa esittelystä oli tarkoitettu hieman herätellä ajatuksia Robertin päässä ja parhaimmassa tapauksessa aiheuttaa nuorukaiselle liikaa ajatuksia valmennuksen ajaksi.
Tai näin brunette ainakin itselleen uskotteli, sillä eihän hän nyt muutoin olisi kilpakumppaniinsa halunnut tutustua?

"Ai, et halua ottaa painonnostokisaa?" Robert totesi, hymynkare huulillaan ja kädet taskuissaan. "Tai, oikeassa olet, ei sovi väsyttää itseä ennen valmennusta."
Tahaton hymy nousi Sarahin huulille.
"Voidaan me painia valmennuksen jälkeen, jos mittelöinti kiinnostaa", tämä vastasi ajattelematta tyynen ulkokuoren pitämistä. Hänen ehkä olisi pitänyt vihjailla vaaleaverikölle, että potkunyrkkeily ja siihen liittyvä painiharjoittelu olivat tuttua kauraa latinolle, mutta piti suunsa supussa. Ehkä häntä vähän kiinnosti saada selville Robertin fyysinen kunto, vaatteet päällä tietenkin.
"Vai mahdatkohan sä uskaltaa, mä olen kuitenkin heiveröinen tyttö?", Sarah kiusoitteli vielä ja tönäisi Robertia kevyesti olkapäähän, ele oli ehkä turhan tuttavallinen siihen nähden, että he olivat vasta tutustuneet.
"Um, en mä taida", nuorukainen vastasi heikosti. "Ei kai tyttöjen kanssa sovi… painia…"

"Noh, ehkä ensi kerralla sitten."
Sarah huomasi värin vaihtuneen Robertin kasvoilla, tieto sai naisen hymyilemään yhä itsevarmemmin ja sitten vilkaisemaan kelloaan merkitsevästi.
"Itseasiassa mun pitää lähteä laittamaan Effiä kuntoon, se on vielä tarhassa. Haluutko tulla hakemaan sitä mun kanssa?" latino kysyi ja vilkaisi itseään keräilevää nuorukaista vierellään.
"Ootko sä varma, että haluat kilpailevan ratsastajan mukaan?", Robert kysyi hymähtäen, selkeästi kuitenkin harkiten naisen ehdotusta.

Hetken aikaa Sarah mittaili Robertia katseellaan, antaen nuorukaisen ymmärtää, että hän mietti oliko vaaleaverikkö sen arvoinen.
"Noh, ehkä sä sitten ajattelet, että mä oikeasti osaankin jotain", nainen totesi virnistyksellään viestittäen, että ei ollut ihan täysin tosissaan. Hän lähti kävelemään ulko-ovea kohti, josta pääsisi tammatalliin ja sen takana olevaan tarhaan.

"En mä ajatellut, ettetkö osasi", Robert vastasi, mutta ei seurannut.
"Oli hauska tutustua, desafiador", Sarah huikkasi taakseen vielä ennen oven sulkeutumista, puolittainen hymy kasvoillaan. Robertin poikamainen hymy oli jäänyt latinon mieleen ja tämä ei oikein tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.

1353 sanaa #tietähtiin2019
kirjoitettu Roberin kanssa käydyn roolipelin pohjalta
#sarbert
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 17.03.19 11:00
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 122
Luettu: 7016

Takaisin alkuun

Siirry: