Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Grannin päiväkirja

Sivu 7 / 7 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7

Siirry alas

Grannin päiväkirja - Sivu 7 Empty Vs: Grannin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jusu R. lähetetty 22.09.20 12:59

Nöyrtymisen paikka
22. syyskuuta 2020

Pitäisi rentoutua, Josefina hokee itselleen. Verneri seisoo Kaajapurojen kentän keskellä ja katselee ratsukkoa, jonka sileäntyöskentelystä on harmonia ja letkeys kaukana. Josefina yrittää aivan liikaa, Granni puolestaan ei lainkaan, ja ratsukon yhteenlaskettu turhautumisaste alkaa olla niin suuri, ettei edes heidän kanssaan pitkään työskennellyt ja monia pulmia kärsivällisesti ratkaissut Verneri enää tiedä, mitä Josefinalle pitäisi sanoa, jotta tilanne laukeaisi.

"Siirrä käyntiin, anna ohjaa", mies lopulta määrää.

Valmennettava tekee niin kuin käsketään, ja sitä mukaan kun ohja pitenee, valahtaa Josefinan ryhti. Koko olemus on niin lannistunut, ettei Verneri täysin luota siihen, että nuoren naisen mieltä painaa pelkästään huono ratsastus. Huonoa ratsastus onkin tänään ollut: epäjosefinamaisen kireää ja väkinäistä.

"Se tuntuu väärältä", Josefina puuskahtaa, eikä sävy tai sanatkaan ole aivan hänelle itselleen ominaisia.
"Millä tavalla väärältä?" Verneri kysyy rauhallisesti.
"Jäykältä. Huonolta. Huonosti ratsastetulta. Ja huonostihan mä ratsastinkin, siitä voin syyttää vain itseäni, mutta Granni tuntuu siltä kuin se ei olisi avuilla käynytkään kertaakaan viimeiseen kolmeen viikkoon. Niin kuin se olisi tottunut luistamaan töistä", Josefina puhuu vuolaasti ja kasvot pettymyksen synkentäminä.

Verneri puntaroi tilannetta tarkkaan. Tässä tarvitaan nyt hienotunteisuutta, sillä Josefina on mitä ilmeisimmin jo syvällä itsesyytöksissä, eikä lyödyn lyöminen useinkaan johda halutunlaiseen tulokseen. Jotakin on kuitenkin sanottava, sillä jokin hevosen elämässä on muuttunut syksyn aikana siten, että valmennettava olisi hölmö jos odottaisi tamman toimivan kuten aiemminkin.

"Sen viikkorytmi on kokenut melko suuren muutoksen", Verneri muistuttaa varoen kuulostamasta liian ankaralta.

Josefina on pitkään hiljaa, mutta nyökkää sitten. Taas siihen palataan: hänen kiireisiinsä. Tottahan hän ymmärtää, että on aivan erilaista ratsastaa Grannia itse päivästä toiseen. Silloin hän varmistaa kerta toisensa jälkeen, että hevonen on viritettynä hänen avuilleen ja vastaa niihin kuten hän toivoo, ja jos jokin asia on ratsastuksellisesti yhtenä päivänä hankalaa, hän tietää palata siihen myöhemmin.

Nyt hevosta ratsastavat häntä itseään useammin Aliisa, joka ei koskaan ole väittänytkään osaavansa "hifistellä", kuten ex-kämppis itse sanoo, ja Niilo, joka on tottunut kilttiin ja kevyeen Belisaan eikä useinkaan saa vaadittua Grannilta tehokasta työntekoa. Kumpikin tyytyy siihen, mitä saa. Josefina ei ole kummallekaan vihainen. Kiitollinenhan hänen kuuluu olla, kun ylipäänsä saa apua hevosensa liikuttamiseen.

Mutta oma jo valmiiksi kiireiden alle talloutunut ratsastusmotivaatio uppoaa yhä syvemmälle mutaan, kun jokainen ratsastuskerta tarkoittaa ankaraa läpiratsastamista ennen kuin hevosesta irtoaa tyydyttävää reagointia apuihin ja liikkumista. Vaikka Josefina tahtookin jo keventää Grannin liikuntaa, se ei tarkoita, etteikö hän toivoisi tamman liikkuvan laadukkaasti. On vasta syyskuu ja varsomiseen on niin pitkä aika, ettei aivan vielä sovi antaa hyväkuntoisen tamman repsahtaa täyteen lomamoodiin.

"On vaan ikävä huomata, miten nopeasti se menee huonommaksi, kun mä en ehdi ratsastaa sitä hyvin", Josefina myöntää Vernerille, ja lisää sitten vastahakoisesti mutta rehellisesti: "Tai jaksa."
"No joo. Mutta sun pitää nyt muistaa, ettei tämä ole mikään pysyvä tilanne. Kyllä te siitä taas vireeseen palaatte, kun se on mahdollista. Siihen asti pitää vaan hyväksyä se, ettei tämä ole tuloksellisin syksy teidän osaltanne", Verneri yrittää johdatella valmennettavansa ajatukset armollisemmille poluille.

Niin. Pitäisi rentoutua. Grannin suhteen ja kaiken muunkin, Josefina linjaa. Jos hän on jo onnistunut hermoilemaan kehonsa hormonitoiminnankin sekaisin, tässä ollaan melko syvässä stressisuossa.

"Haittaako sua, jos lopetetaan jo?" Josefina kysyy kuivasti valmentajaltaan. "Maksan tietysti koko valmennuksen, mutta musta vaan tuntuu ettei tämä väkisinvääntäminen johda nyt mihinkään."

Verneri harkitsee hetken, mutta näkee valmennettavastaan, että tänään ei ole niitä päiviä, joiden yli tsempataan muutamalla maalaisjärjellisellä ja kannustavalla lausahduksella. Niinpä Josefina ja Granni poistuvat kentältä miltei puoli tuntia ennen valmennuksen aiottua loppumisaikaa. Verneri katsoo metsään katoavan ratsukon perään ja havahtuu vasta heidän kadottuaan kuulokantaman ulkopuolelle miettimään, olisiko pitänyt muistuttaa, ettei vanhalla kyläkoululla päin välttämättä kannata nyt ratsastaa. Vaan tokkopa Josefina niin tekee muutenkaan, onhan tyttö järkevä ja vastuullinen.

Josefina ja Granni eivät maastoile pitkään. Josefinalle riittää, että tamman käynti muuttuu rennommaksi ja oma olo tasaantuu. Pitäisi rentoutua, hän toistaa taas mielessään, ja etenee nyt pidemmällekin. Metsäpoluilla hevosensa kanssa liikkuessaan hän esittää itselleen tärkeän kysymyksen: miten rentoutuminen olisi mahdollista? On selvää, että se on tarpeellista, ja yhtä selvää on, ettei niin käy, jos hän vain odottaa tyynemmän olon saapuvan.

Niiden loppukäyntien aikana oivallus hiipii mieleen. Vaikka se tuntuu kuinka kurjasti luovuttamiselta, hänen on vain pakko alkaa ulkoistaa asioita elämässään. Vain muutamaa päivää aiemmin mieleen pesiytynyt itsepintainen ajatus siitä, että hänen pitäisi ratsastaa hevosillaan itse enemmän, alkaa jo murentua. Ratsastaminen ei juuri nyt tunnu kivalta, ja jos jotakin, hän kaipaa elämäänsä lisää kivoja asioita ja vähemmän velvollisuudentuntoista puurtamista.

Jotta Josefina ei ehtisi pyörtää järkevää ajatteluaan velvollisuuksien vähentämiseksi, hän päättää tarttua tuumasta toimeen heti tallille palatessaan, ja on kuin universumi itse ilmoittaisi pitävänsä hänen ideaansa erinomaisen hyvänä. Käy nimittäin niin, että Josefina kohtaa Jaana Alsilan vielä samana päivänä ennen Purtsilasta poistumistaan. Pienen hetken verran hän kerää rohkeuttaan ja esittää sitten asiansa poikaystävänsä äidille:
"Hei Jaana, voisinko saada Ulpun numeron? Mä saatan tarvita vähän apua."

Mä saatan tarvita vähän apua. Sen sanominen ääneen nostaa itkun hänen kurkkuunsa, mutta Jaana on kuin ei huomaisikaan hänen lyhyitä lauseitaan ja hitusen täriseviä käsiään, kun hän sitä itkua aisoissa pidellen käy loppuun aloittamansa keskustelun. Jaana on ollut tyytyväinen Ulpuun Akun ratsuttajana, ja Ulpu toden totta etsii uusia ratsastettavia. Josefina nyökyttelee ja ajattelee, että kaikkihan järjestyy sitten ehkä melkein liiankin helposti, mutta toisaalta miksipä elämä ei kerrankin voisi tarjota hänelle jotakin helppoa.

Josefina ei enää tahdo huomata Rasmuksen vilkuilevan häntä sivusilmällä sen näköisenä kuin poikaystävä pelkäisi hänen koska tahansa alkavan itkeä tai romahtavan väsymyksensä alle. Josefina ei tahdo potea huonoa omatuntoa hevostensa liikutuksesta, eikä Josefina tahdo vastata Pikin omistajien kyselyihin ettei ole tehnyt mitään sen eteen, että tamma voisi taas palata kisaradoille. Josefina ei tahdo pyytää apua, mutta ymmärtää sen välttämättömäksi teoksi, ja puolituntematon ratsuttaja tuntuu riittävän etäiseltä, jotta häntä kehtaa tällaisessa asiassa lähestyä. Ulpulle hänen ei tarvitse selitellä avuntarvettaan: riittää, että hän maksaa tuolle hevosalan sekatyöläiselle hevostensa liikuttamisesta. Heidän välinsä ovat tiukkaa bisnestä. Olisi aivan erilaista pyytää apua ystävältä, ja siihen ei Josefinan ylpeys sentään taipuisi.

_________________
Tigraine
Ugh Fine
Jusu R.
Jusu R.
Kaajapurolainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1120

https://www.instagram.com/jusurosen/ http://lauantaimaalari.net/y/granni/

Isabella S., Sarah R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Grannin päiväkirja - Sivu 7 Empty Vs: Grannin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jusu R. lähetetty 02.10.20 16:28

Ulpu ja Granni

Grannin päiväkirja - Sivu 7 Granniulpu

_________________
Tigraine
Ugh Fine
Jusu R.
Jusu R.
Kaajapurolainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 22
Viestien lukumäärä : 1120

https://www.instagram.com/jusurosen/ http://lauantaimaalari.net/y/granni/

Isabella S., Inna P., Sarah R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 7 / 7 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5, 6, 7

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa