Tattooed

"Sittenhän meitä on kaksi", sanoin hieman alakuloisena. "Mutta, mahdottomat miehet sikseen! Me ollaan nyt viettämäs bro-timea", yritin kuulostaa edes vähän pirteämmältä ja otin omaa mielialaani peitellen suurehkon suullisen oluesta.

"Mut se sun tatuoija, nam nam, ainakin sun mielestä", katoin Sarahia viekas ilme kasvoillani. Tästä nainen ei pääsis livistää. Jos ei muuten, mä vaikka maksan naiselle, et lähtee sen ukon kanssa treffeille.
"Please, sano et soitat sille, vaikkei tolle leimalle tapahtuiskaan mitään", anelin anelemisesta päästyäni. "Kyllä mä huomasin miten se katto sua."

Otin uudemman huikan nopeasti väliin ja jatkoin, ennen kuin nainen ehtisi.
"Ja mä huomasin myös, miten sä katoit sitä. Ainakin hetken..."

"Hah, otetaan sille", mutisin ja join taas. Olin jo vetänyt vähän yli puolet mun valtavasta tuopillisesta. Onneksi en ollut menossa huomenna mihinkään.

Jonnyn puhe Tonista sai mut irvistämään. Mä olin ehtinyt jo unohtaa sen suklaasilmän.

"Olihan se hyvännäköinen, mutta en mä", lausahdin ja huokaisin syvään.
"Mutta kiitos kuolausavusta vaan, sä olet ihan surkea wingman", naurahdin ja katsoin Jonathania virnistellen. Sillä ei tainnut olla kamalasti kokemusta sellaisista jutuista. Tai näin mä ainakin kuvittelin sen taitotasosta.
"Kuka tietää miten monta naista silläki on kierrossa samaan aikaan. Vaimo kotona ja niin edelleen."

"Sieltäpä tulee tarkkaa kuvailua. Meinaatko sä, että sulla olis jotenkin enemmänki kokemusta ukkomiehistä", vastasin nauraen. Toni oli selkeästi raksittanut useamman kohdan kriteerilistalla Sarahin kohdalla. Ei epäilystäkään, mutta aikas harsh päätelmä.

"Enkä mä jaksa uskoo siihen, että ukkomiehet oikeesti lähtis kenenkään sinkun perään, oli sitten nuorempi tai vanhempi." Mutta kuten varmasti jokanen meistä oli huomannu, maailma oli aika outo paikka, joten mistään ei voinut mennä sanomaan varmaksi.

Tuijottelin hetken omaa lähes tyhjää tuoppiani ja tulin siihen tulokseen, että mun ei tosiaan kannattais ottaa toista, varsinkin jos halusin omalla autolla himaan. Niimpä tilasin uuden oluen. Toisin sanoen, ainakin yksi Auburnilainen olisi tänä iltana taksia vailla.

Mä nauroin ääneen taas, koska tiesin paremmin. En tiennyt miten paljon mun olisi kannattanut valoittaa menneisyyttäni Thomaksen veljelle, mutta toisaalta - Thomas tiesi jo kaiken. Se ei kuulisi mitään uutta veljensä suusta.
"Usko pois, kyllä ne lähtee", totesin toinen kulma merkityksellisesti koholla.

"Mä olin nuori, naiivi ja umpi-ihastunut. Se oli nuori, tyhmä ja naimisissa ilman vihkisormusta. Humala oli aika läsnä sinäkin iltana", valoitin, enkä halunnut kertoa missä suhteessa tunsin miehen siltä ajoilta.
"Mulle selvisi, että sillä oli vaimo vasta viime vuonna."

"Hei hei, mitä sä tilailet lisää juomia ilman kysymistä, että otanko mäkin!" älähdin ja viittosin baarimikon takaisin tiskille.
"Viskiä, kiitti", tilasin virnistäen. Se siitä kevyestä keskiviikko hiprakasta.

"Sarah Reyes, mitä minun vanhat korvani kuulevatkaan!" katoin naista epäuskoisesti hymyillen. "Mut mä en tuomitse, ei siis sillä et olisin varattuihin koskenu, mut humala on usein yllättävän hyvä yleissyyllinen", totesin ja join viimeisetkin oluet ensimmäisen tuopin pohjalta. Pääsisipä ainakin siirtymään "tuoreempaan" tavaraan.

"Ihastumisen tunne... Se on kyl jotain niin kamalaa, ja yhtä lailla ihanaa", mutisin tuopille. Sen tunteen haluis usein saada katoomaan sormia napsauttamalla, mut sit taas olisko siitä kuitenkaan iloa? Varmaan ainakin joskus. Pystyispähän ajattelee muutakin kuin sitä omaa mielitiettyä.

"No, sille ei mitään voi ku paska lentää tuulettimeen. Pitää vaan kestää", sanoin muka jotenkin elämää nähneenä. "Kyllä kuule mullekin kelpais joku ihan random juttu humalassa, mut toisaalta, en tiiä olisinko miten tyytyväinen itteeni aamulla", naurahdin ja käänsin katseeni Sarahiin.
"Veikkaan, et sullekin kelpais joku häiriötekijä?"

"Mä muutun vaaralliseksi itselleni kännissä. Vihaan sitä, mutta en selvästi tarpeeksi, että lopettaisin juomisen", analysoin ja kohotin viskilasia kasvojeni edessä ennen, kun join siitä vähän liian ison osan. Vahva alkoholi poltteli kurkkua ja sai mut yskimään hetkeksi.

"Niinhän se on. Pitäisi vain muistaa miten paljon paskaa sen ihastumisen jälkeen tulee", murahdin viskilasi sormieni välissä.

"Kelpaisi varmaan, jos voisin skipata sen häiriötekijän poistovaiheen siitä yhtälöstä. Mutta en mä oikeasti kyllä haluaisikaan. Mun on pakko selvitä tästä paskasta ensin ja sitten vasta miettiä niitä lohdutuspalkintoja. Thomasta on aika helvetin vaikea korvata", huokaisin ja join uudemman kerran. Alkoholi sai kaiken tuntumaan vähän helpommalta. Siirsin katseeni Jonathaniin.

"Mutta voidaan me sulle joku yhden yön nainen tai mies etsiä. Valikoima taitaa olla näin keskiviikkona vähän rajallinen, mutta jos kännissä ei olla niin kovin tarkkoja?"
Virnistin vähän typerästi.
"Mä olen paljon parempi apuri tässä, kuin sä."

"God no... Mä en kykene yhen illan juttuihin, nope nope nope!" Huidoin käsilläni kuin mikäkin hullu vahvistaakseni kantaani. Jäin katsomaan Sarahia tämän tyhjentäessä viskilasiaan, varmaan ennätysvauhdissa.
"Sun taitoja wing manina en epäile, enemmänkin omaa panostani koko hommaan. Varsinkin siellä loppuvaiheilla", naureskelin.

Hurun kanssa se oli sujunut kuin lähes vettä vain. Suurimpana tekijänä oli kuitenkin humala. Ainakin niin mä muistelin. Seuraava aamu oli sitäkin selkeämpi. Ja oudompi. Mä muistan Jusun. Ja niiden ulko-oven. Ja talon pihan. Sen jälkeen hieman hämärää ja sitten olinkin jo kartanolla. Että sellanen reissu.

"En mä tiiä, oon muutenki iha helvetin kujalla kaikesta mitä just nyt on meneillää. Tiiän, et mun pitäis oikeesti alkaa ottaa itelleni enemmän aikaa ja samalla siinä sivussa Lyylille. Eelakin alkaa jäämään eläkkeelle, niin tietenkin sen kanssa haluu edellee höntsäillä ja siihen päälle vielä cup." Mä en usko vetäneeni henkee koko sen selostuksen aikana.
"Ja sitten on tietenkin sun broidis..."

Nauroin Jonathanin lentäville käsille. En muistanutkaan koska olisin viimeksi nauranut niin paljon päivän aikana. Siitä oli liian kauan.

"Ootko sä niin sukea sängyssä?" hihitin, sillä mun ääni oli ollut hieman aiottua kuiskausta kovempi.
"Anteeksi, se oli mautonta. Mä olen hiljaa", yritin vakavoitua, mutta nojasin vähän Jonathanin olkapäähän. Mua väsytti ihan tosi paljon ja samalla ajattelin, että olisin voinut lähteä vaikka kävelylenkille.

Viski nousi päähän oluiden siivittämänä nopeasti.

"Mmm, sun pitää malttaa. Ehkä asiat selviää sitten omalla painollaan aikanaan? Ei ne ainakaan kiirehtimällä parane", analysoin ja hymyilin.
"Patrick on ainakin semmonen ihminen, joka vaatii aikaa. Säkin taidat vähän olla."

"Olen. Mä oon niin surkee. Ei kannata ees kokeilla!" hihkaisin ja manasin sen jälkeen alkoholin vaikutusta kielen kantoihin. Sarahin nojautuessa mua vasten, mun oli pakko ottaa hieman tukevampi asento jakkaralla, ettei me molemmat oltais mätkähdetty tahmealle lattialla.

"Selvii tai ei... Siihe menee aikaa, sinäpä sen sanoit...", otin yhden jos toisenkin suullisen oluesta ja jäin miettimään mahdollisia skenaarioita, kun seuraavan kerran Patrickin kanssa kohdattais.

"Vaatii aikaa mihin? Riippuen asiasta, teen tyhmiä, nopeita päätöksiä", valotin, mutten kuitenkaan niin paljoa, et olisin lähteny esimerkkejä kertomaan. Siitä ei olis kuitenkaan tullut mitään nousevan humalan kanssa.

"Voi, mä voisin opettaa sulle jutun jos toisenkin.. Jos et ois sä, luonnollisesti. Se olis vain..outoa, hah", naurahdin ja nojasin vähän kauemmaksi Jonathanista.
"No niin, Sarah, tässä on se hetki, kun pitää ottaa sellainen välivesi", muistutin itselleni ja huidoin baarimikkoa jälleen meidän kohdalle.

"En mä tiedä. Musta alkaa tuntua, että se on itseasiassa paljon järkevämpi ihminen, kuin mä. Mä en tiedä ootko sä huomannut, mutta mä olen ihan vitun sekaisin", hihitin uudelleen.

"Did you just call me weird, youn lady?!" älähdin hyväntahtoisesti toiselle. Mut Sarah oli ihan oikeessa. Se olis tosi outoo, jos ikinä mitenkään missään universumissa päädyttäis samaan sänkyyn muutenkin kuin nukkumaan. Joten sitä ei kannattanut edes harkita. Tulis vaan paha mieli sellasen jälkeen.

"Siis, oot kaunis ja mukava ja the list goes on, mut olishan se nyt helvetin outoo... Kumminki mä oon ollu enemmän ja vähemmän sun broidin kans ja sä mun." Sellaista ristiinpanemista ei varmaan kukaan kestäis. Melkein menee jo itellä pää sekasin kuvioista, niin tollanen siihen vielä lisää? No thanks.

"We're all mad here, Irvikissaa lainatakseni", naurahdin naiselle ja kaadoin lisää olutta tuulen suojaan. "Kai se joskus paranee tai jotain, mut hei. Mieti. Oot selvinny tähä asti, mikset selviis loppuu asti?" Mieleeni juolahti Jonna, joka oli nähtävästi tämän ja Julian välien viilentymisen jälkeen pudonnut vieläkin synkemiin ja syvempiin vesiin, kuin Sarah varmaan ikinä vajois.

"Perhaps", mutisin saamaani vesilasiin ja virnistin.

"Mä tiedän, ystävä hyvä. En mä ole sua sänkyyni viemässä, saat olla ihan rauhassa", vakuuttelin hymyillen, vaikka mun kai olisi pitänyt edes vähän irvistellä ajatukselle. Mietin miltä musta tuntuisi, jos Thomas ja Patrick paljastuisivat salarakastavaisiksi. Jonathanin sanat saivat mut ravistelemaan itseni yllättäen nousseesta humalatilasta edes vähän pois.

"En mä siitä selviämisestä kyllä tiedä", mumahdin ja huokaisin syvään. Musta tuntui, että olin kadottanut sanoistani ja teoistani jonkun tärkeän suodattimen, joka normaaleilla ihmisillä oli. Joka mullakin oli jossain vaiheessa ollut.
"Musta vähän alkaa tuntua, että mun pitäisi olla vähän vähemmän rehellinen ja avoin. Ajatella vähän enemmän ennen, kuin puhun ajatuksiani ulos asti. Harkita tekojani sitä hetkeä pidemmälle joskus."
Tuijotin johonkin baaritiskin taakse, alkoholi sai mun pääni humisemaan.

Katoin huolestuneena Sarahia. Toinen näytti jotenkin luovuttaneelta. Tai aikeissa luovuttaa. Mä en ite ollu käyny läheskään samanlaisia tilanteita läpi, mitä nainen, historiasta puhumattakaan (josta en kovin paljoa ees tienny), joten mun oli vaikee astuu naisen kenkiin ees kokeilumielessä.

"Koskaan ei mee niin huonosti, ettei vois mennä vielä enemmä v*tuiks", yritin saada oman ääneni edes jotenkin rohkaisevan suuntaan, onnistuen ehkä joten kuten. "Sitä paitsi, suorasukasuus on hyvä, useimmiten. Ei ehkä aina, mut ei sitä pidä alkaa piilottelee. Säätelee ehkä", mä en tienny enää mitä selitin. Oluet oli antanu hyvän nousukiidon humalalle.

"Ja tietenki tärkein, muista ettet oo yksin", vein käsivarren naisen harteille ja vedin tätä lähemmäs. Aina oli riskinä, et vetäisin toisen jakkaralta alas, joten olin todella varovainen.

"Meinaatko sä, että tän kaiken sotkun keskelläkin on mahdollistä sössiä vielä enemmänkin?" naurahdin koruttomasti.
"Lohdullista", hymähdin ja annoin Jonnyn kaapata mut uudelleen kainaloonsa. Tunsin miten baarijakkara keinahti vaarallisesti, mutta ei kaatunut.

"Kiitos. Oikeasti. Mä en muista koska olisin nauranut näin paljon viimeksi."
Jäin siihen hetkeksi, koska Jonathanin halaus tuntui lohdulliselta. Se oli sellaista paineetonta läheisyyttä, jossa oli vain helppo olla.

"Ehkä me molemmat löydetään joku muu tarkoitus meidän elämäämme, kuin pojat. Mä ainakin häiriköin sua koko kesän tallilla, lukuunottamatta sun lomaa", lupasin naurahtaen ja siirryin takaisin oman jakkarani tukeen. Vesi maistui hyvältä ja päätin, etten tilaisi enää seuraavaa juomaa. Sen verran mäkin osasin kontrolloida itseäni vielä.

"My pleasure", vastasin suu täynnä naisen hiuksia. Hitto kaikkialle ne änkeskin. En tiiä, nojasko nainen koko painollaan, vai ei, mut oon lähes satavarma, et jos väistäsin taakse tai toiselle puolelle, toinen mätkähtäs jakkaran päälle. En kuitenkaan aio kokeilla.

"Sulla on sentään vaan toinen sukupuoli ongelmana, meikäläisellä molemmat!" tuskastelin hetken aikaa ja otin uuden suullisen tuopista. "Olis niin helppoo olla hetero...", tuumailin ajatuksiani ääneen.
"Kaikki olis varmasti helpompaa... Nuoruudesta lähtien."

Nauroin taas ääneen.

"Missä vaiheessa mä olen listannut itseni täysin hetero-boksiin, huh?" kysyin luoden salaperäisen katseen Jonathaniin. Mies oli luultavasti ajatellut aihealueen hieman vakavamman puoleiseksi, sillä sen kasvot olivat vääntäytyneet hieman tuskallisemmaksi.

"Ahdasmieliset ihmiset ovat ärsyttäviä. Mutta ei niille saa antaa liikaa valtaa. Jokainen on juuri sitä, miltä itsestä sillä hetkellä tuntuu. Ei sillä ole niin väliä miten paljon se toisten karvoja kutittelee", nyökkäilin ja laskin käteni toisen kädelle lohduttavasti.

"Mutta ymmärrän kyllä. It's hard to try to ignore it when someone's rubbing it at you face."
Brittipoikien kanssa hengailun seurauksena mun suomi-latino puheesta oli hyvin vahvasti muodostumassa suomi-englanti puhe. Vaihto kielten välillä oli aina tuntunut kovin luonnolliselta, tosin nyt melkein kaikki ymmärsivät muutkin, kuin vain suomi-pätkät.

"Oiskin nii helppoo... Nuoresta alkaen mulle sanottiin, et oon jotenki viallinen", selitin vakavana. Muistot faijan sanoista oli edelleen tuoreena mielessä, mut niiden vaikutus oli alkanu hiljalleen häviimään vuosien saatossa. Edelleen ne vaikutti ja varmaan tulis aina edes hiukkasen vaikuttamaan.

"Kyllä sitä pakostakin aina sillon tällön ajattelee, et mitä jos sitä ja mitä jos tätä. Mut kaikki tietää et jossittelu on turhaa", tuhahdin puolittaisen hymyn kera. "Mut se ei muuta mun omaa kuvaa itestäni. Tietenkää."

"Thomas pääs helpolla. Todella helpolla." Ottaen huomioon, ettei se ollu pikkubroidi, jota faija käytti nyrkkeilysäkkinä aina kun huvitti. "En tiiä, puhuks se paljoo ikin meijä lapsuudesta sulle?" Katsahdin Sarahia, tai Sarahin päälakea naisen edelleen ollessa mun kainalossa.

Mun kasvoille vääntäytyi melko surullinen ilme, kun alahuuleni työntyi huomattavasti alaspäin. Jos mä en olisi harrastanut viimeaikoina kyyneleiden nieleskelyä sen verran ahkerasti, olisin saattanut itkeäkin ihan vähän humalatilassani.

"Onneksi sä nyt tiedät kuitenkin, että sä olet täydellinen juuri tuollaisena, kuin olet. Sun ei tarvitse muuttua muiden ihmisten vuoksi, vaan muut ihmiset saa hyväksyä sut virheineen kaikkineen. Siis jos sussa olis virheitä", lohduttelin ja väätäydyin sen verran toisen kainalossa, että sain katsekontaktin aikaiseksi. Jonathanin hengitys haisi oluelle.

"Kyllä se jonkin verran siitä puhui. Ainakin sen verran, että tiedän, ettei kukaan ansaitse sellaista kohtelua."
Nostin lohdullisen hymyn kasvoilleni ja pidin katseeni toisen silmissä sen verran vakaina, mitä humalaltani pystyin.

Tapitin Sarahin tummia silmiä ja siinä vaiheessa huomasin humalan oikeasti olevan todellinen. Hyvä et mä sain toisen katseesta kii. Oli kyllä tappelun ja taiston takana.
"Voi kuule latina-rakas, on mussa virheitä", sanoin ja hymyilin sitä surullisenkuuluista humala-hymyä.

Pussasin naista otsaan siinä toivossa, ettei nyt tulis avaria naamalle. Varmaan eri asia jos olisin läntänny huuleni hieman alemmas. Mut ei me sille tielle lähetä, ehei! Eihän?
"Oot säkin kyl yks motivaatiopuhuja", sanoin naurahtaen ja päästin vihdoin toisesta irti. Otin kaksin käsin kiinni tuopista, joka lepäsi tiskillä taas yli puolet juotuna.

"Arvaas kenellä on huomenna tallivuoro", mutisin hekotuksen seasta.

"En usko", totesin liioitellun itsepintaisesti, enkä edes sävähtänyt Jonnyn huulten käydessä otsallani. Sen kyllä muistin, miten haisin vieläkin hevoselle, kun toisen iholla viipyilevä saippuan tuoksu hakeutui nenääni. Jonathan onneksi oli tarpeeksi heppapoika, ettei sitä haitannut, kuten veljeään olisi haitannut.

"Mä olen hyvä ratkomaan toisten ihmisten itsentunto-ongelmia", ylpeilin virnistellen ja nojasin kyynerpäälläni tiskiin.
"Sulla? Et sitten syytä mua krapulasta, mä en pakottanut sua juomaan kuin yhden", muistutin sormi huitoen ilmaa meidän välissämme.

"Mä lupaan löhöillä kotona sunkin puolesta", lupasin ja näytin toiselle kieltäni. Mun olisi ollut ehkä syytä muistaa, että me oltiin mun työpaikallani, mutta en vain jaksanut. Mä murehdin muutenkin ihan tarpeeksi asioistani tällä hetkellä.

"Syytän kuule justiinsa ja ainioastaan sua", heitin takaisin naiselle ja itselleni uskollisesti otin kädet ja suuren liikeradan tähän toteamukseen mukaan. "Ihan niinku sä syytät mua tosta höyhenestä ja linnuista", sanoin ylpeänä ja vilkaisin omaa Simbaani käsivarressa. Hitto se oli hieno.

"Et sitte lähettele mitään löhökuvia tai muitakaan mulle tallivuoron aikana", naurahdin kateellisena. Toivottavasti Sarah ei ymmärtäny sitä väärin. "En mä siis mitään alastonkuvia tai mitään meinannu", humalainen minä tarkensin sanomaani, vaikka tietenkin vaihtoehtona oli myös pysyä hiljaa.

Mun teki niin mieli kysellä Sarahilta kaikkee niien perheeseen liittyen, mut jokin esti mua. Kohteliaisuus tai jotain sen tyylistä. Sarahista näki (=Thomas oli vähän kertonu) et kaikki ei oo tosiaan ollu ruusuilla tanssimista Sarahillekaan.
"Millanen lapsuus sulla oli?" Hiton Jonathan. Häpeä!

"Pyhh", heilautin kättäni ja seurasin Jonnyn katsetta tämän käsivarteen. Mietin miten kauan menisi seuraavan kuvan hankkimiseen ja sitä, koska mies oli ensimmäisensä ottanut.

Nauroin toisen alastonkuva-puheelle. Niin kovaa, että läimäytin itseäni suulle vähän turhan kovaa pahoitellen sen jälkeen hihityksen kera.
"Vitsi mä olin jo niin lähettelemässä sulle tissikuvia riippumatosta", uhkailin ja join loput vedestä, joka oli ehtinyt jo hieman lämmetä.

Lapsuudesta kysyminen tuntui melkein avokämmeneltä poskella, sen verran mun ilmeeni taisi muuttua. Purin hetken alahuultani ja vastasin toisen katseeseen mietteliäänä. En tiennyt oliko Thomas kertonut musta asioita veljelleen vaiko ei.
"Ihana. Mun vanhemmat oli tosi rakastavaisia, ne piti musta tosi hyvää huolta. Mä olin aika paljon muita nuorempi ja mun sisarukset pitivät mua niin iltatähtenä, etten koskaan oikein sopeutunut niiden elämään."
Huokaisin syvään.

"Ja hiton raskas, mun vanhemmat kuoli melkein neljä vuotta sitten mun syntymäpäivänäni."

"Sorry about that", kuiskasin. Vanhempien menettäminen ei voinut olla helppo juttu. Itselläni molemmat oli ainakin viimeisimmän tiedon mukaan hengissä, mutta yhteyttä en pitänyt. "Sun isoäitis on varmasti sulle korvaamaton ja helvetin tärkee."

Mun broidi oli selkeesti kunnioittanu Sarahia ja tämän historiaa, sillä mitään en ollut kuullut naiseen tai tämän perheeseen liittyen. Ja mä kunnioitin sitä.
"Eipä sun veljeskään oo oikein mitään puhunu, ei sillä et me oltais käyty teijän sukupuuta läpi tai jotain."

"Ollu yleensä... Krhm... Muuta tekemistä, jos näin voi sanoo...", yritin hillitä ilmeitäni, mutta koska takana oli kulaus oluesta, jos toinenkin, se oli lähes mahdotonta.

Patrick ei ollu ikinä puhunu muusta perheestä, kuin sisaruksensa. Ehkä kerran tai kaksi isoäidistään. That's it. Ei muuta. Enkä mä ollu udellu. Tietenkin mua kiinnosti, mut en mä voinu painostaa miestä puhumaan siitä. Enkä myöskään Sarahia, tietenkään.

"Don't be. It's not your fault", vastasin ja hymyilin jo hieman. Nyökkäsin terävästi, vaikka mun ja abuelan välit olivatkin viime aikoina tulehtuneet vaarallisesti.
"Se on", varmistin vielä ääneen.

"Meillä ei puhuta perheestä kovin usein. Se on sellainen...opittu tapa", lausuin ja toivoin, että Jonathan ei utelisi sen enempää. Ainakin sen ajatukset karkasivat johonkin sängyn ja lakanoiden ääreen.
"Mä muistelisin niin", kiusoittelin virneen levitessä jälleen kasvoilleni.
"Kai sä tiedät, että mä ostin uuden sängyn jo? Sitä ette kyllä sitten..koeaja, sovitaanko? Vaikka miten sattuisi tilaisuus kohdalle."

Mun silmät tuijottivat Jonathanin ruskeita silmiä ja mietin, että se oli oikeasti aika hyvännäköinen kaveri. Kaverillisessa mielessä tietenkin.
"Mä vähän luulen, että sun on aika kysellä taksin perään. Ja miettiä mitä teet sun autolle, joka on seissyt jo pari tuntia yliaikaa parkkipaikalla", totesin virnistellen.
"Mä ainakin joutaisin jo lähteä kotiin taiteilemaan lisää rasvaa mun uusimmalle hyvälle idealle."

"I make no such promises", vinkkasin silmää ja nauroin. Jos mä olisin aikanaan tiennyt, kenen sänkyyn olin menossa, olisin varmaan jättänyt väliin. En siis koko hommaa, mutta sijainnin. You know.

"Pakko siirtää ees kiekkoo... Haen sen sit joskus huomenna. Onneks iltatalli nii ei tarvi ihan kamalassa krapulassa kyetä mihinkään", voivottelin ja kaivelin jo auton avaimia valmiiksi. Join tuopin tyhjäksi ja taputin tiskin pintaa kahdesti. "I'm ready to go."

Astelin viileään iltaan Sarahin perässä ja vilkuilin kadun varteen, siihen suuntaan, minne auton jätin. Olihan se valkoinen paholainen vielä paikallaan, eli ainakin hinauskuskit olivat kaukana. Jos Kallassa edes sellaisia oli.
"Noh, jaetaanko taksi vai miten?" katsahdin naiseen ja kaivelin myös tupakka-askia jostain farkkujen taskun pohjalta.