Tattooed

Ah, vihdoin mä olisin vapaalla tän päivän osalta! Kello läheniki jo kolmee. Ulkona paistaa aurinko ja ilma on mitä lämpimin. Suunnitelmiakin mä olin jo tehnyt tälle päivälle! Koko edellisillan olin viettäny Googlen kuvahakuu selaten ja ettien uutta leimaa käsivarteen. Oon jo pitkään sitä miettiny ja nyt olis aikeet toteuttaa se. Sain samalla selville, et Orijoella oli tatuointiliike ilman ajanvarausta. Niimpä suuntaisin sinne, mut en yksin. Ehei, tää homma vaati saada lisää uhreja.

Ja kukas muu olis siihen parempi kuin rakas Sarah.
"Hey queen", hihkaisin huomatessani Sarahin Effin karsinan edustalla. Työnsin kädet tarkkujen taskuun ja loihdin kasvoille maailman parhaan koiranpentuilmeen.
"Tuutko pitää mulle seuraa Orijoelle. Tarkempaan en aio kertoo, mut näät kyllä", selitin jättäen varmasti oleellisimman asian naiselta piiloon.

Mun selässä oleva liejunakuningas kaipas kaveria ja varmasti myös Sarah innostuis asiasta kun vaan näkis, tai kuulis, mitä mä oikein olin aikomassa. Sitä paitsi, mä olin pitkästä aikaa aidosti hyvällä tuulella ja valmis tekee lähes mitä vaan.

Effin väri ei vaihtunut, vaikka olin tuijottanut tammaa vaikka kuinka kauan. Oikeastaan en ollut edes katsonut hevosta, sillä mun katseeni oli ollut tyhjä. Mieli sen sijaan ei. Mun ajatukseni vaelsivat kaikessa, mitä olin tehnyt väärin tänä vuonna. Ykkösenä listalla oli ehdottomasti se, kuinka olin särkenyt Thomaksen sydämen melkein viikko sitten.

Hätkähdin kuullessani tutun äänen takaani, käännyin ympäri ja yriin palata takaisin tähän päivään. Jonathaniin, joka seisoi edessäni kädet taskuissaan, huolettoman näköisenä. Kun katsoin tarkemmin, sen kasvot olivat oikeastaan anovat.
"Huh?" hymähdin, kunnes pääsin ajan tasalle siitä, mitä tallimestari oli sanonut.

"Aa, voin mä lähteä. Ei mulla.. ole mitään", vastasin ja huokaisin, pakoittaen hymyn kasvoilleni.
"Otatko Effin satulan?" kysyin ja nostin tamman karsinan edestä sen muut tavarat kantoon.

"Sure thing", naurahin ja poimin tamman varusteen puomilta karsinan vierestä. "Kaikki ok?" kysyin sen enempää ajattelematta. Idiootti. "Tai siis, you know, olosuhteet huomioon ottaen...?" Pidin mun katseen visusti Sarahissa meijän astellessa kohti varustehuonetta. Nainen vaikutti hiljaselta ja muutenkin varovaiselta kaiken suhteen. Mulla ei ollu sen suurempaa tietoa sen ja broidin väleistä, kuin mitä Thomas oli mulle valottanu, eli sen, ettei kaksikko enää ollu yhessä. Sekin oli tullu selväks tasan yhdestä viestistä.

"Sarah vihaa mua, it's over. For good.

Tuskin siitä Sarahille kertoisin, mutta itseni tuntien, se saattais lipsahtaa jossain vaiheessa kuitenkin. Tai ehkä Sarah ite kertois mitä oikein oli tapahtunut. Mä en yhtään epäillyt, etteikö aihe olis arka tai todella, todella kipee naiselle. Varmasti oli. Herrajumala mun veli oli aikeissa kosii sitä. Ne piti yhtä niiku mitkäki yhteenkasvaneet sisarukset, ei kuitenkaan silleen insesti-tavalla. Hyi. Ei.

"Ei oikeastaan", vastasin ja puristin huuleni tiukasti yhteen. Satulahuoneen ovi tuntui raskaalta, kun pidin sitä auki Jonnylle. Se ei narahtanut, kun sen avasi, sillä Auburnissa mikään ovi ei narissut.
"Mutta kyllä mä kasassa vielä olen. Ainakin päivisin", lisäsin ja hymyilin väsyneesti. Meikki sai mun itkemisen kuluttamat kasvot siedettävän näköiseksi, ilman sitä en lähtenyt enää ulos kotoa. Yöt oli silti pahimpia, niiltä mä en päässyt karkuun mihinkään.

"Mun pitää viedä Effi vielä ulos, mutta sitten oon valmis. Tai oikeastaan sähän voit viedä sen, koska mun pitää vaihtaa ratsastusvaatteet pois. Nähdään mun autolla? Vai mennäänkö me sun autolla? Mennään sun autolla", hymähdin ja tarkistin vielä katseellani, että Effin varusteet olivat kunnossa.

Suuntasin kulkuni loungeen, jonka kaapissa vaihtovaatteeni odottivat. Tummansininen olkaimeton toppi ja mustat shortsit käsivarsillani lukittauduin loungen vessaan. Vaatteiden vaihdossa ei onneksi mennyt montaa minuuttia, kun kävelin jo Jonathanin autoa kohden.

"Käy", vastasin lyhyesti ja asetin tamman satulan sen kuuluvalle paikalle. Sarah tutki varusteita vielä hetken, kunnes kääntyi kannoillaan ja lähti kohti loungea, mun suunnatessa tamman luo.

Effi on kyllä yks perkeleen persoona. Se on tullu huomattua monena päivänä. Nytkin pelkkä tarhaan vieminen sai sen varpailleen ja kyttäämään kaikkea ja kaikkia kuin tappajaa.
"Soo, tyttö... Iha iisisti nyt vaan", puhelin tammalle ja pidin riimunnarun tiukasti otteessani pahimman hepulin iskiessä. Ja kuin ihmeen kaupalla, me molemmat selvittiin tarhalle ehjin nahoin ja kuin käskystä, riimun irrotessa tamman päästä, se ampaisi todella näyttävällä ravilla tarhan toiseen päätyyn.

Ite lähin jo askeltaa hitaasti kohti parkkista ja omaa autoo. Vilkasin taakseni ja huomasin Sarahin tulevan paljon nopeampaa tempoa mun takana.
"Kaikki mukana? Puhelin, avaimet, rahat?" kysäisin naiselta tämän päästessä rinnalle. "Meijän suunta on tosiaan kohti Orijokea, joten toivottavasti sulla ei oo mitään suunnitelmia illalle", sanoin vielä varmentaakseni, että Sarah tosiaan oli rekisteröinyt tulevan reissumme sijainnin. Ja sinne matkattavan etäisyyden.

Painoin kaukosäätimestä BMW:n ovet auki ja istahdin itse kuskin penkille. Käynnistin moottorin ja kuten aina, se hyrähti käyntiin tyytyväisenä. Mä myönnän, mulla oli aika perkeleen usein ikävä mun Ladaa ja olin vakavasti harkinnu ottavani sen takasin. Sikäli mikäli sitä ei oltu vielä viety paaliin.

"Orijoelle?" kysyin ja nyökkäsin aiemmille kysymyksille myöntävästi. Tarkistin toki käsilläni vielä shortsien taskut varmuuden vuoksi. Liu'uin vaivattomasti bemarin apukuskin penkille ja kiinnitin turvavyöni.
"Miksi mulla on sellainen kutina, että tulen katumaan tätäkin reissua?" kysyin naurahtaen, kun Jonathan painoi kaasua.

Matkalla seurasin maisemia ja kuuntelin vuorotellen radiota ja Jonnyn puhetta, vastaten sille satunnaisesti jotain. Pikkuhiljaa siirryin ajatusmaailmasta siihen hetkeen, eikä mun sisimmässä ollut tukahduttava tunne ollut enää ihan niin paha.

Last night we were way up, kissing in the back of the cab
And then you say, "Love, baby, let's go back to my flat"
And when we wake up, never had a feeling like that
I got a reason, so man, put that record on again

Mun sormet löysi radion nopeasti ja tunsin sydämeni hakkaavan hetken ahdistavan kovaa.
"Sä varmaan kuulit jo?" kysyin ääni väristen, muistaen niin elävästi Thomaksen katseen sinä yönä.

Sarahin ei tarvinnu edes tarkentaa, mitä nainen tarkotti. Mä huomasin puristavani rattia hieman enemmän kuin vielä 20 sekuntia sitten ja mun ilme oli vakavoitunu.
"Yep... Sorry about that", sanoin todellakin pahoittelevaan äänensävyyn. "Sano, jos ylitän jonkun rajan tai jotain, mut se mitä Thomas teki, ei tosiaan ollu reiluu... Anygays se ihminen oikeesti ja aidosti rakastaa sua." Mä näin sivusilmällä Sarahin olemuksen jännittyvän vähäsen. Olin varmasti menny jo hyvän maun yli tässä aiheessa.
"Mut... Iteppähä kaivo kuoppansa."

Orijoen kunnan raja tuli eteemme nopeammin kuin olin odottanut. Syy taisi olla mun hieman raskas kaasujalkani ja siitä johtuva lievä ylinopeus oikeestaan koko matkan.

Vihasin käyttää puhelinta ajaessa, joten kaivoin puhelimeni taskusta, ojensin sen Sarahille ja virnistin hieman.
"Okei, Google Maps ja määränpääks Animal Bone Tattoo", vilkaisin Sarahia joka katto mua hämmentyneenä. Sekin reaktio vaihtu hiljalleen kauhistuneeseen ja siitä epäuskoon.
"Jep. Hetken mielijohteet on parhaimpia", naurahdin.

Nielaisin. Kerran, toisen, kolmannen kerran. Pala mun kurkussa ei hävinnyt mihinkään.
"Se.." aloitin ja nieleskelin pari kertaa uudelleen.
"Me molemmat tehtiin pahoja virheitä, aina ei rakkauskaan korjaa kaikkea", lisäsin ja nostin sormeni huulilleni, jotta en olisi purrut huulten ihoa rikki.

Jonathan tarjosi kuitenkin jotain muuta ajateltavaa saadessani sen puhelimen käsiini.
"Really? Animal Bone?" naurahdin vähän ja päätäni pudistaen avasin kännykän karttasovelluksen. Matkaa ei ollut enää montaa kilometriä, naisevalla brittiaksentilla puhuva mies ohjasi meidät helposti oikean liikkeen eteen.

"Mä en oo koskaan käynyt missään tatuointipaikassa", myönsin, kun astelimme autosta ulos.

"Kerta se on ensimmäinenkin." Virnistin latinalle ja lukitsin auton ovet suunnatessamme kohti tatuointistudiota. Suht vilkkaan kadun varressa sijaitseva liike oli todella hyvällä paikalla, ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna. Mä olin pari kertaa ajanut ohi, mutten ikinä ollut muistanut paikan nimeä. Tietenkään. Onneks on Google.

Avasin Sarahille oven, jonka ikkunalasit olivat mustattu ja hienolla new school tyylillä tehty liikkeen logo heilahti narun päässä. Pieni kilisevä kello toi mieleen enemmänkin kirjakaupan, mutta jotenkin oudosti se sopi liikkeen ilmeeseen. Tiskin takana seisoi kaunis sinitukkainen, täysin tatuointien peitossa oleva nainen.
"Heiiii, miten mä voisin auttaa nuorta paria?" Heleä ääni ei todellakaan sopinut naisen ulkonäköön.

"Me ei... Ahem... Kavereita vaan", korjasin naiselle. Tiiä siitä, miks mun ääni kuulosti niin huteralta ja epävarmalta.
"Mitä vaan sanot, mister", nainen heitti takasin. Kato kun se usko mun selitystä.

Annoin katseeni kiertää liikkeen sisällössä, seinillä oli paljon taidetta ja sisällä haisi desinfiointiaineen ja vaselinin sekoitus. Katseeni osui sinihiuksiseen naiseen, joka katseli meitä kiinnostuneena.
Toisen sanat saivat mut hymähtämään, Jonathanin korjailut nostivat virneen kasvoilleni.

"Sehän olisi ihan kamalaa olla mun tyttöystävä", lisäsin ja tuuppasin Jonathania kylkeen virnistellen. Kieltämättä, Jonny oli hyvännäköinen, mutta en ollut ikinä ajatellut toisesta mitään kaveria enempää. Mulle oli riittänyt tieto siitä, että mun rakas veljeni oli tahrinut mun lakanat tallimestarin kanssa, jos siis ei seurustelu toisen veljen kanssa ollut jo tarpeeksi hyvä syy.

"Oliko sulla joku aika varattuna, vai?" kysyin Jonathanilta jättäen mieluusti seurusteluaiheet historiaan. Nojasin tiskiin toisella kädelläni ja selasin katseellani siinä auki olevaa kuvastoa.
Hymähdin. Kai jotkut asiakkaat sitten kävelivät liikkeeseen, etsivät kirjasta kivan kuvan ja totesivat, että tämän kuvan kanssa voisin elää loppuelämäni.

"Meille ei tarvii varata aikaa, rakas", nainen vastas tiskin takaa mun puolesta ja hymyili lämpimästi meille molemmille. "Löytyykö mitään mieleistä?" se kysyi Sarahilta.

"Älä vaan ota mitään kliseistä Yoloo tai Live, Love, Laugh, tai mikä onkaan", naurahin Sarahille. Oman kuvani olin päättäny yön pikkutunteina, joten sen järkevyydestä ja kannattavuudesta ei olis takeita.
"Mä sen sijaan tiiän jo tasan tarkkaan, minkä haluun", hymähin artistille.

"Hienoa! Mitäs laitetaan?" Naisen pirteys oli tarttuvaa. Hyvällä ja huonolla tavalla.
"Leijonakuninkaasta yks logo. Tai siitä pelistä oikeestaan", selitin hieman nolona.
"Ah, Mufasan kuolema oli traagista."
"Tell me about it", naurahdin. "Anyways, se on siis se Simban check point logo vai mikä onkaan."
"Tuttu symboli. Anna hetki, nii katon sulle paikan valmiiks ja kuvat sun muut. Jää neidille hyvin aikaa päättää oma kuva", nainen vinkkas Sarahille silmää ja poistu vihellellen taakse.

Mä vähän kuin ohitin kuunnellen puolikorvalla vastaanottotiskin takana olevan naisen sanat. Hymähdin hieman Jonathanille, harkitsin jopa hetken tämän kiusaamista leikittelyllä.
"Yolo keskelle otsaa voisi toimia", naurahdin hieman.
"Tai voi sen yyn äämmäksikin vaihtaa", lisäsin ja seurasin Jonathanin keskustelua jo hieman paremmalla keskittymiskyvyllä. Mä olin nähnyt miten Patrickin solisluuhun oli ilmestynyt eron ja muuton jälkeen voimaa kuvaava sana. Abuela ei tainnut tietää sen olemassaolosta vieläkään.

"En mä ole mitään tatuointia hankkimassa, Raynottin perkele. Mitä sä oikein haaveilet?" nauroin, kun sinitukkainen nainen oli hävinnyt kuuloetäisyydeltä.
"Abuela tappais mut ja eikö se nyt ole vähän klisee käydä eron jäljiltä ottamassa joku haikea kuva tai teksti iholle? Kyllä mulle riittää tää henkinen kipu ihan, kiitos vain."

"Eikö sulla ollut jo ennestään jotain kuvia? Kuva?" kysyin, sillä vaikka me oltiin saunottu yhdessä, en juurikaan ollut tutkinut Jonathanin ihoa saunassa.

"Mistä abuela ei tiedä, abuela ei huolestu", vinkkasin toiselle silmää. Mä olin jotenkin saanut kuvan, että Sarahilla olisi ennestään ollut jotkin tatuointi? Näköjään ei. "Sitä paitsi, kuka sano et sen tarvii olla eroon liittyvä", tuumasin. "Only the sky's the limit", virnuilin.

"Onhan mulla", hymähdin. "Ja oon hieman loukkaantunu, ku et muista sitä." Nostin paidan helmaa selän puolelta sen verran, että tribaalin alaosa näkyi. "Leijonateemalla mennään näköjään vieläkin", naurahdin ja annoin helman pudota takaisin paikoilleen.

Änkeydyin Sarahin viereen kirjan ääreen ja tutkailin kuvia. Oli perinteisiä ruusuja, ankkureita, enkeleitä, you name it.
"Mites joku hevosaiheinen? Kuolaimet, jalustin? Effin virallinen nimi?"

"Niin, ehkä jos sen ujuttaa samaan lauseeseen, missä kerron, että me erottiin Thomaksen kanssa, niin se ei huomaa edes", paljastin irvistäen. Olihan abuela kuulustellut mua aikansa, yrittänyt lahjoa, kiristää ja suostutella kertomaan miksi olin muuttanut takaisin kotiin. En vain ollut pystynyt vielä kertomaan asiasta mitään abuelalle, koska tiesin, että mun olisi samalla pakko kertoa kaikki. Sekin, miten olin yksi idiootti ja jätin hyvän ja turvallisen suhteen vain siksi, että olin pelännyt sitoutua ja sitä kautta tehnyt hyviä päätöksiä toisensa perään.

"Eikö se nyt ole parempi vain, että mä en ole tutkinut sun kehoa ihan niin tarkasti?" kysyin naurahtaen ja katsoin Jonathanin paidan alta paljastuvaa selkää. Sillä oli enemmän lihaksia siellä, kuin olin ajatellut.
"Mä näin vaan mustaa ja epämääräisiä viivoja, mutta ihan kiva", kommentoin virnistäen.

"Jos mulla lukee ihossa 'Fiveofive', tiedätkö sä kuinka moni jätkä tulee sen jälkeen kysymään, että mikä mun puhelinnumeron loppuosa on?"

"Sorry, bebe, en mä tääl ala riisuutuu", naurahin ja jäin tutkimaan kirjaa vielä hetkiseksi. Sarahin kommentti Effin nimeen viitaten kuulosti pikemminkin hyvältä vitsiltä kuin varteen otettavalta idealta. Nauroin siis ehkä hieman liikaa.

"Doddi, valmis?" Sinihiuksinen nainen oli palannut takahuoneesta ja vetänyt käteensä mustat lateksihanskat. Mielessä kävi taas sata ja yksi asiatonta kommenttia, mutta pysyin hiljaa. Virnuilin vain.
"Yep. Mun likkakaveri voi varmaan tulla messiin?" Vilkaisin Sarahia pikaiseen ja heitin käsivarren tämän hartioille.
"Tietenkin! Tiiä vaikka hänkin innostuis ottamaan jonkun pienen kuvan", nainen vihjasi.
"Tulehan, bebe", lepertelin naiselle vieressäni ja nauraa räkätin perään.

Tuttu tatuointikoneen surina täytti huoneen. Yksi ainoa mustepurkki lepäsi apupöydällä tatuoijan vieressä. Olihan kuva harmaasävyinen, joten mihin jotain keltaista olisi muka tarvinnut?
"Sano sitten heti, jos alkaa pyörryttää tai sattuu liikaa", nainen ohjeisti ennen kuin asetti neulan mun ihoo vasten.
"Tuskimpa, mutta pidetään mielessä", naurahin ja katsoin Sarahia. "Eikö muka yhtään houkuta?"

"Damn", mumahdin leveä virne kasvoillani. Jonathanin kaapatessa mut kainaloonsa, muistin taas olevani melkein 20 senttiä toista lyhyempi.
"Darling, mihin vain sun kanssas", totesin ja hetken tunsin oloni hieman kevyemmäksi. Ehkä se oli Jonathanin vahva käsivarsi ympärilläni, tai vain tunnelma, jossa ei tarvinnut varoa. Tallimestarin nauru sai mutkin hymyilemään vähän leveämmin.

Istuin nahkaiselle satulatuolille Jonathanin eteen ja seurasin miten sinihiuksinen nainen, jonka nimeä en tiennyt vieläkään, aloitti työnsä. Neulan liike toisen iholla oli omituista katsottavaa, mutta yllättäen mua ei kauhistuttanut yhtään. Kiehtoi ennemmin miten sen mustepisteen alta paljastui viiva naisen pyyhkäistessä ylimääräiset musteet pois Jonathanin iholta.

"En mä ihan vielä ole myyty", kerroin virnistäen.
"Hellou, mitäs tänne?" vieras ääni kysyi ja sai mut kääntymään tulijaa kohden. Tunsin miten mun keho reagoi ennen aivoja ja ryhdistäydyin vähän.
"Siinä ois sulle potentiaalinen asiakas", sinitukka heitti nauraen ja sai mut pudistamaan päätäni hymyillen.
"En mä", lausahdin, enkä edes estänyt katsettani vaeltamasta miehen tatuoidulla iholla. Hitto se oli kuuma.
"Epäreilua, kun tyrmäät toisen ilman, että kuulet sen myyntipuheen", mies vastasi virnistäen.
"Toni", tämä esittäytyi ja ojesi kätensä mulle. Mä tartuin siihen tuijottaen sen tummanruskeita silmiä.

"Maa kutsuu Reyesia, maa kutsuu Reyesia...", kuiskin Sarahille, joka oli ihan täysin kadonnut sen miehen silmiin. Joo, olihan se (tosi) komee ja tatuoitu ja vaikka mitä, mut joku siinä ei iskeny mun päähän samalla tavalla, kuin mitä näytti iskevän Sarahiin.

"Joo, tää nainen, jonka kielen kissa selkeesti vei on Sarah", naurahin, kun mun yleensä puhelias kaveri ei enää osannutkaan puhua. "Pretty please, ylipuhu sekin hommaa joku leima tai jotain. Mitä oudompi, sen parempi!"
Toni nauro ja jäi tutkimaan Sarahin koko olemusta ja ulkomuotoa.
"Itse asiassa, mulla vois olla just sun silmää miellyttävä kuva", se sano ja jatko Sarahin käden heiluttamista.

"Sarah-kulta, anna miehelle miehen oma käsi takasin...", sanoin hiljaa naiselle, joka tuntui jäätyneen paikoilleen.
"Tonilla on tollanen vaikutus naisiin, usko tai älä", sinitukkanen nainen kommentoi surinan keskeltä.
"Juu juu, Jasmin, et vaan haluu myöntää sitä, et ite olit ihan samanlainen." Kaksikko naureskeli toisilleen ja niillä oli selkeesti ainakin ollu jotain enemmän, jos ei enää.

Jos Jonathanin käsivartta ei olisi sillä hetkellä jo hakattu useamman neulan voimalla, olisin ehdottomasti palautellut sen takaisin maanpinnalle.

Tonin sanat saivat mut kuitenkin unohtamaan ystäväni huonot siipimiehen toimet. Tai ehkä ne oli ne silmät. Tai tatuoinnit, kuka tietää?
"Mä en kyllä edelleenkään usko, mutta.." pidin lyhyen tauon, jonka aikana puntaroin jälleen elämäni suuria valintoja.
"...toisaalta, mun valinnat eivät ole viimeaikoina olleet mitään parhaita mahdollisia."

Toni siristi silmiään, ei kysynyt mitään, hymyili vain flirttailevasti.
"Mä lupaan olla hellä", mies sanoi.
Mun piti ehdottomasti sanoa vielä kerran ei.

"Ihan sama, anna mennä."
Tonia ei tarvinnut käskeä kahdesti ja kun se kysyi halusinko mä nähdä kuvan ennen sen aloittamista, mä vain pudistin päätäni ja värähdin, kun mies painoi siirtokuvan lapaani.
Katsahdin Jonathania ja virnistin.
"Perkeleen Raynott."

"Love you too", virnistin Sarahille takaisin.
"Noniin, lover-boy", Jasmin mun vieressä hihkas ja nosti katseensa mun käsivarresta muhun. "Tsekkaappa tosta peilistä ja sano mitä oot mieltä. Vielä voidaan parannella ja nii edellee."
Nousin ylös tuolilta ja rullasin t-paidan hihaa hieman paremmin ylös. Astelin peilin eteen ja katsoin kuvaa muka kriittisesti.
"Damn...", mutisin.

Tatuoija pyyhkäs leiman vielä kertaalleen, levitti siihen rasvan ja kelmutti mun hauiksen ympäryksen elmukelmulla.
"Okei. Onks sulla muita tatuointeja?" Nyökkäsin. "Hienoa, sitten sä tiiätkin miten tää toimii", se naurahti, iski mulle kuitenkin hoito-ohjeet vielä paperilla ja selitti pääpointit ääneen.
"Mä isken tän tohon kassaan ja keitän kahvit, sä voit venailla sun kaverin kans tässä jos haluut."
"Joo mä jään vahtii sitä, kiitos hei tosi paljon", ojensin käteni Jasminille ja sanoin tulevani kassan suuntaan viimeistään, kun Sarahin kuva olisi valmis.

"Noooooh? Onko paha tunne?" virnistin naiselle. En ollu ihan varma, yrittikö Sarah hakee parempaa asentoo maatessaan pöydällä vai vilkuilla Tonia peilin kautta.

Mulla oli hyvin aikaa tunnustella tatuointineulojen tasaista liikettä ihollani. Mietin haistoiko Toni hennon hevosenhajun hiuksistani, kun sen keho nojasi olkapäätäni vasten. Mies keskittyi taideteokseensa ja kutitteli hengityksellään herkistynyttä ihoani.
Yllätyin miten vähän se lopulta sattui.

"Ei", myönsin Jonathanille ja siirsin päätäni sen verran, että näin tallimestarin kasvot. Tämän huulilla lepäsi kevyt virne, joka sai mut virnistämään takaisin.
"Sä maksat kyllä kaljat tästä hyvästä", lisäsin ja katsahdin Tonia, joka nojasi hieman sivulle nähdäkseen kasvoni.
"Älä haaveile edes", naurahdin, vaikka toisen ilme ei ollut jättänyt mitään arvailuiden varaan. Vaikka mä olinkin nyt sinkku, se ei tarkoittanut, että hyppäisin kenen tahansa eteen sattuvan miehen mukaan. Mies naurahti kevyesti ja jatkoi työskentelyään.

"Neiti on oikein hyvä", Toni lausahti pyyhittyään lapani puhtaaksi.
"Nouse varovasti ja sano, jos pyörryttää", mies ohjeisti ja auttoi mut käsistä pitäen ylös. Kävelin peilin eteen ja käännyin katsomaan selkääni Tonin tuodessa pienemmän peilin eteeni.
Tuijotin hennosti väritettyä sulkaa lavassani ja hymyilin. Se sopi siihen täydellisesti.

"Saat puolikkaan", vastasin mulle esitettyyn vaatimukseen.

Hiippailin Sarahin eteen tämän katsoessa uutta väriä ihollaan.
"Sehän on oikein söpö", sanoin paljon korkeammalla äänellä, kuin mitä mulla todellisuudessa on. "Oikein ihQ", jatkoin ja matkin muka tyttömäisiä eleitä käsilläni. "Please, don't hit me", naurahdin Sarahin kattoessa mua vähintään murhaavasti.

Mun oli pakko ihailla vielä omaa leimaani kalvon läpi ja hitto mä olin tyytyväinen siihen!
"Ollaaks me nyt muka joitain tatuointi-siskoksia tai jotain, vaikkei ookkaa samanlaiset kuvat", naurahin ja lähdin jo edeltä Jasminin laskutettavaksi. Hentoinen kahvin tuoksu leijaili odotusaulasta takahuoneeseen asti ja kyllähän sitä kahvihammasta jo vähän kolottikin.

Tökkäisin kuitenkin Jonathania rintakehään etusormellani, vaikka kasvoillani oli huvittunut virne.
"On sun onni, että oot noin pitkä. Mä en yllä antaa sulle avaria", vitsailin nauraen.

"Vähintäänkin", mutisin ja seurasin Jonnyn loitonevaa selkää. Ei senkään kuva ollut lopulta kovin kamala, ajattelin virnistäen itsekseni.
"Oliko hyvä, että luotit muhun?" Toni kysyi pyyhkien herkkää ihoa viileällä desinfiointiaineella.
"Mmmh, en mä vielä ainakaan kadu", vastasin enkä peitellyt kasvoillani edelleen pysyvää virnettä.
Toni kertoi tarkat hoito-ohjeet ensikertalaiselle ja peitti lapani kelmulla, epäilin, ettei sen sormet viipyilleet ihan niin pitkään joka asiakkaan selällä.

"Mulle voi soittaa, jos tulee jotain kysyttävää. Ja muutenkin", mies sanoi ja ojensi käyntikorttinsa käsiini. Mä hymyilin sille ja tuijotin hetken sen silmiä.
"Kiitti", hymähdin ja tungin kortin taskuni pohjalle, astelin sitten Tonin edellä Jonathanin ja Jasminin luokse.

"Noniin, sieltä saapuu potilas", Jasmin hihkaisi mun astellessa takasin odotustilaan.
"Potilas ja potilas, ennemminkin selviytyjä", naurahin takasin.
"Ei kai se niin kamalaa ollu?" naisen ilme oli pahoitteleva, mutta täysin huumorimielessä.
"Melkein itkin", totesin vakavana pidättäen naurua ja hymyä loitolla. Epäonnistuen.

Maksoin tatuoinnin ja Jasmin tarjos mulle vielä kahviakin, kieltäydyin kohteliaasti, vaikka mieli olisi tehnyt kupillista. Utelin hieman lisää koko liikkeestä ja sen historiasta, sekä tietenkin työntekijöistä.
"Ainakin sun kaveris ihastu Toniin, ei kannata edes väittää vastaan", Jasmin naurahti oman kahvikuppinsa takaa.
"Mhmm... Nii tais, saas nähä joudunko ajaa yksin takasin Kallaan."
"Kallaan? No tepä ootte kaukaa. Yleensä meillä käy vaan paikalliset", Jasmin sanoi.

Sarah pääsi vihdoin myös liikkeen näkyvämmälle puolelle hieman punastuneena.
"Oh ou... Ei kai se vaan pyytäny sua ulos", Jasmin hihitti kahvin juonnin lomasta.
"Jep. Taidankin ajaa yksin himaan tänään", naurahin perään.

"Hei, hei, en mä ihan noin helppo oo, rakas Jonny", älähdin nauraen, eikä mun perässä kävelevä Tonikaan voinut olla nauramatta. Kieltämättä, houkuttelihan ajatus, mutta mä olin ihan liian sotkussa elämäni kanssa sillä hetkellä, että olisin voinut ajatellakaan mitään kevyttä ja mukavaa. Ehkä jossain vaiheessa, mutta en nyt.

"Sitä paitsi, sä olet mulle oluen velkaa", lisäsin ja näytin kieltäni Jonathanille. Toni vain virnuili kaikentietävästi, kun näppäili tietokoneelle meidän yhteisen ajan maksutietoja.
"Ainakin sun seurasta mun ei tarvitse maksaa", totesin tallimestarille ja työnsin visan liikkeen maksupäätteeseen.
"Auts", Toni hymähti, vaikka sen ilmeestä näki, ettei se ottanut sitä tippaakaan loukkauksena.
"Ole hyvä vain", sanoin hymyillen sitten hurmaavasti. Ehkä osa mun itsevarmuuttani oli palannut takaisin sen yllättävän reissun myötä?

Mä join myös kupillisen kahvia, mustana, kuten aina ja kun me oltiin valmiit, siirsin katseeni Jonathaniin.
"Mennäänkö? Mun kaljahammasta kolottaa."

"Vihdoin joku puhuu mun kanssa täysin samaa kieltä!" hihkaisin levittäen kädet sivuilleni, kuin rukouksiini olisi vastattu. Kiitin vielä Tonia sekä Jasminia ja avasin liikkeen oven Sarahille. Samainen kello kilahti uudestaan ja ovi sulkeutui hitaasti meidän jälkeemme.

Ajoin suht reipasta vauhtia takaisin Kallan suuntaan. Radiosta pauhasi jokin biisi, jossa hoilattiin Kivi, sakset, seteli, tai jotain. Ihme hoilotusta. Käänsin volyymia hiljemmalle.
"Noh, ootko tyytyväine uuteen kuvaas", hymyilin leveästi ja vilkaisin Sarahiin. Nainen istui apukuskin penkillä selkeästi varoen toista lapaansa.
"Onks se kipee?"