Tattooed

"Ehkä ne tietää jo, että kenen auto Krouvin edessä on", vitsailin ja kävelin hieman ehkä jo haparoivin askelin pitkän miehen edellä. Korkokengillä olisin ehkä pysynyt vähän paremmin pystyssä, koska niillä olin tottunut skarppaamaan.

"Mä asun kyllä niin lähellä, että en mä ainakaan tarvii taksia", totesin hymyillen ja seurasin Jonathanin tupakointirituaalia. Sormien liike oli rutiininomainen, ei hapuillut kertaakaan.
"Ja jos sullakin on iltatalli, niin kyllä sä voit tulla mun sohvalle nukkumaan. Sänkyä en sulle edes ehdota", sanoin virne kohoten huulilleni.

"Ei sunkaan tarvitse sitten parkkisakkoja enempää maksaa ja voit heittää mut tallille samalla, kun lähdet töihin. Mun täytyy kuitenkin hoitaa Effi ja hakea mun auto sieltä."

"Oot enkeli. Säästyy neki rahat johonki turhaan", naurahin ja vetäsin Sarahin jo kolmannen kerran (?) illan aikana mun kainaloon. "Ja oon sen verran herrasmies, etten mä ees olettanu nukkuvani samassa paikassa sun kanssa", jatkoin. "Jos ees tyynyn saan nii pärjään."

Käveltiin molemmat hieman hoiperrellen Sarahin asunnolle ja ulko-ovi itsessään oli mulle tuttu. Mun ajatukset vaels toiselle puolelle maapalloo, Australiaan, miehen luo, joka olis joko nukkumassa tai just heräämäs uuteen päivään. En mä mistään aikaerosta ollu selvillä, eri aika kuitenkin. Vähän aikaa mun teki mieli laittaa Patrickille viestiä, mut jätin sen kuitenki tekemättä. Tuskin toinen ees vastais.

Sarah avas oven ja meni edeltä sisälle. Potkittiin molemmat kengät pois eteisessä ja latina sytytteli valoja sitä mukaan, kun katkasijat osuivat kohille.
"Tää on kyl helvetin viihtysä kämppä", kiersin katseellani seiniä ja huonekaluja pitkin. Viimesimmästä paikka ei ollu muuttunu oikeestaan mitenkään.

"Kyllä sä tyynyn saat", lupasin virnuillen ja kiedoin käteni toisen kyljen ympärille. Missä hiton välissä siitä oli tullut niin lihaksikas?

Puolessa välissä matkaa mun lämmin, turvallinen matkustustapani alkoi tuntua vähän jo liian kuumalta ja hoipertelun kautta aavistuksen jopa turvattomalta. Jonny vetäisi mut katukivetykseen ihan vaivatta, jos kompuroisi jalkoihinsa.
Kotiin selviäminen tuntui helpottavalta kotiavainten kilahtaessa vaativasti ovea vasten.

"Kiitos", totesin hymyillen. Tavarat olivat löytäneet takaisin paikoilleen nopeasti takaisinmuuton jälkeen. Unettomina öinä sai paljon aikaiseksi.
"Mä painun suihkuun, jääkaapissa on ruokaa, juomaa, ota mitä haluut", lupasin ja suuntasin suoraan pesuhuoneeseen.

Lisää olutta!
-Ei!

Jätin suosiolla jääkaapin rauhaan ja lösähdin sohvalle istumaan. Kiersin katsetta edelleen pitkin seiniä, tauluja ja muita koristeita, jotka oli ripustettu naulasta tai koukusta. Olohuoneen pisimmällä seinustalla roikkui valokuva, jossa näkyi useampi hahmo. Nousin ylös ja kävelin taulun eteen tutkiakseni sitä paremmin.

Perhepotretti selkeästi. Isoäiti-Elisan lisäksi muita aikuisia ei ollut. Täysi-ikäisiä kyllä, muttei oikeasti aikuisia. Kuva ei voinut olla kovin vanha. Sitä paitsi, Sarah sekä Patrick näyttivät molemmat samalta kuin nyt. Hieman nuoremmilta, mutta samalta. Sarahilla oli pidemmät hiukset ja Patrickilla lyhyemmät.

Kuulin kylpyhuoneen oven aukeavan. Sarah oli siis valmis. Helvetin nopee se oli. Tai sitte olin tuijottanu kuvaa ihan liian pitkään.
"Sä varmaan haluut jo nukkumaan?" huikkasin naiselle. "Jos vaa isket ees sen tyynyn mulle nii jätän sut rauhaan tältä illalta", naureskelin ja vedin paitaa pois pään yli.

Varoin lapaani suihkussa ollessani, enkä viitsinyt viruttaa sitä liikaa juoksevan veden alla. Vietin eniten aikaa kuvan rasvaamiseen, sillä sen alimpaan osaan ylettyminen osottautui hivenen haasteelliseksi. Selvisin kuitenkin voittajana ja vedin päälleni yöpuvun virkaa toimittavat shortsit ja topin. Kosteat hiukset kihartuivat jo nyt, kun ne valuttelivat tippoja selkääni pitkin.

"Joo, olo on melkein kuin junan alle jääneellä. Vaikka sen junan nimi taisi olla Toni ja aseena sillä oli tatuointikone", naurahdin ja seurasin Jonathanin paidanpoisto-operaatiota. Mietin miten helposti olisin voinut lisätä jälleen yhden virhemerkinnän rekisteriini, se ei olisi vaatinut juuri ollenkaan ponnisteluita.

"Mä haen sulle sen tyynyn", sanoin päättäväisesti hymyillen ja käännähdin päkiöiden päällä ympäri kohti makuuhuonetta.
"Haluatko sä jonkun peiton kanssa? Vaikka taitaa olla niin kuuma, ettei välttämättä tarvitse", huhuilin makuuhuoneen komeron ovelta ja silmäilin ylähyllylle hylättyä tyynypakettia.

"Voitko sä tulla ottamaan sen tyynyn ihan itse, mä olen liian lyhyt enkä jaksa hakea portaita?" kysyin nauraen.

"Mä veikkaan, et olisit mielelläs jääny sen junan alle vähän pidemmäks aikaa", virnuilin naiselle. Mä tiesin, ettei Sarah ollu mikään kevytkenkäinen pikkunainen. Latina oli just niin itsevarma ja aikuinen kuni sen ikänen vaan saatto olla. Mun ei tarvinnu ees pelätä toisen tekojen puolesta, koska tiesin Sarahin tekevän, niiku parhaaks näki. Vaikka toista väittikin.

Jäin repimään shortseja pois, kun Sarahin ääni kantautu makkarin puolelta. Ah, vaahtosammuttimet ja korkeet hyllyt. Ainainen rakkaus sekä kirous. Tietenkin riippu, keneltä kysy. Jätin vaatteet sohvan käsinojalle ja suunnistin vesipostin kokoisen naisen luo.
"Mmh?" Sarah osotti mulle oikeeta kohdetta ja mä kurottelin sen pidempänä hyllyltä.
"Saanko mä myös peiton, vaikka oonki kuuma...-verinen", virnistelin.

Tuhahdin ääneen, kun Jonny veti vaivattomasti ylähyllyltä tyynyn sormiensa väliin.
"Se on siinä vieressä, saat ottaa, vaikka ootkin kuuma", vastasin virnistäen, enkä voinut estellä katseeni harhailemista toisen puolialastomalla vartalolla.

Mä tuijotin Jonathanin persettä ja yritin olla nauramatta.
"Miksi sulla on sydänbokserit jalassa, darling?" kysyin enkä oikeastaan voinut olla hihittämättä. Hihitys ei meinannut ottaa loppuakseen.

"Ei sussa muuten kyllä mitään vikaa ole", lisäsin virnistellen ja kurotin miehen rintakehän vierestä lakanoita sohvapedille levitettäväksi.

"Elä mun boksereille naura", älähdin hymyillen. Tuuppasin toista olkapäähän ja käännyin kannoillani peiton sekä tyynyn kanssa. Sarah varmasti toisi muut tekstiilit perästä. "Näillä mä kuule meinasin sun broidinki hurmaa", jatkoin päästyäni toisen kosketusetäisyyden ulkopuolelle. Nyt en haluis saaha turpiin.

Pudotin petivaatteet sohvan istuintyynylle, kaivoin puhelimen shortsien taskusta ja vilkaisin kelloa. Hieman yli yhdentoista.
"Jaa... Ei se ees oo vielä myöhä...", mutisin itsekseni. Mun ajantaju oli aikaa sitten mennyt sekaisin ja olin ihan varma, että keskiyö oli mennyt aikaa sitten.

Sarah pääsi vihdoin itsekin olohuoneen puolelle ja laitettiin yhteistuumin lakanat sun muut paikoilleen.
"Kiitti, oikeesti", sanoin toiselle tämän asetellessa täkkiä paremmin lakanan sisään.
"Vaik ei sun olis tarvinnu."

Onneksi mä olin edelleen niin hyvässä humalamielessä, etten edes saanut kylmiä väreitä ajatellessani Jonnyä ja Patrickia riisumassa kiihkeästi sen sydänboksereita lattialle. Nauroin kyllä senkin edestä.

"Me alotettiin niin ajoissa", vastasin virnistellen ja yritin olla sotkematta täkkiä liian suurelle solmulle.
"Jaa siitä, että otin sut tänne yöksi? Ei susta oo vaivaa", vastasin hymyillen toiselle lämpimästi.

"Mulla oli oikeasti tosi hauskaa tänään. Enkä edes tunne huonoa omatuntoa siitä, etten oo itkenyt tänään vielä kertaakaan", lisäsin pehmeästi ja päästin peitosta irti. Astuin Jonnyn eteen ja kiedoin käteni sen ympärille halaukseen, painaen pääni miehen rintakehää vasten ja toisen käsissä olleen peiton meidän väliimme.

"En mä olis antanu sun itkee", mutisin ja pidin toista lähellä itseäni. Sarah hohkas lämpöö, enkä ollu varma oliko noinen nostattamassa kuumetta itselleen. Vaikka ulkona oli jo päivisin lähes helle, iltasin viileempi ilma puski paikalle vaikka mikä olis.

Painoin leukani Sarahin päälaelle ja yritin toistamiseen olla nauramatta toisen lyhyelle pituudelle.
"You're one of my closest friends, you know that", mutisin Sarahin hiuksiin. Jos multa kysyttiin, tilanteessa ei ollu mitään seksuaalista tai mitään siihen liittyen. Sarah oli mulle tärkee ihmisenä ja ystävänä. Sitä en tosiaan lähtis pilaamaan.

Nainen nosti päätään hiukan, jotta pysty kohtaa mun katseen.
"Of course you know that... Stupid question." Hymyilin pehmeästi toiselle ja yritin pitää vielä hieman humalaisen katseeni kurissa ja kiinni toisen silmissä.

"Kiitos", henkäisin ja suljin silmäni unohtaakseni kaiken ympäriltäni. Jonnyn mumina sai mut hymyilemään ja mun oli pakko näyttää se miehelle.

"Y tu eres uno de los mios", vastasin sille ja virnistin. Mä epäilin, että selväpäinen Jonathan Raynott ei osannut espanjaa ja sitä myötä sama tyyppi humalassa osasi vielä vähemmän. Oli silti hauska palautella brittejä välillä omalle paikalleen niiden kielenkäytön kanssa.

"Good night Jonathan Raynott", toivotin ja kosketin sen nenänpäätä etusormellani.
"Duerme bien y dulces sueños. That means sleep well and sweet dreams."