Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Armin päiväkirja

Sivu 3 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 02.04.19 15:02

07.04.2019
Tie Tähtiin 3. osakilpailu Lehtovaarassa, HeB
#tietähtiin2019

En ollut vuosiin käynyt Lapissa ja olin kuin lapsi karkkikaupassa kun Tie Tähtiin osakilpailu järjestettäisiin niinkin pohjoisessa. Kilpailua edeltävinä päivinä Auburnissa oli käynyt hulina ja vilinä kun kaikki valmistautuivat niin pitkään matkaan hevosten kanssa. Olin itsekin tarkistanut kymmeniä kertoja, että kaikki olisi mukana. Tällä kertaa hevosen kamppeiden lisäksi pitäisi muistaa myös omat tavarat. Lopulta kaikki oli matkassa ja pakattuna autoon, joten matka pohjoiseen oli päässyt alkamaan.

Kilpailua edeltävän yön majoituin hotelliin josta suuntasin aamulla kisapaikalle. Armi odotteli karsinassa ulos pääsyä, mutta sitä ei kyllä ollut nyt tarjolla. Olin tullut hyvissä ajoin tallille, jotta ehtisin letittää tamman harjan ja hännän kaikessa rauhassa, sekä tehdä mukavan pidemmän alkuverkan ennen meidän luokkaa. Kuten aina, Armi seisoskeli kaikessa rauhassa paikoillaan kun harjailin ja letittelin sitä tovin jos toisenkin. Karsinan ulkopuolella kävi hulina ja vilinä koko ajan, muttei se näyttänyt haittaavan tammaa yhtään.

Lähempänä luokan alkua kävin vaihtamassa kisakamppeet ylle. Vähän meinasi kädet täristä niin ratsastushousujen jalkaan vetäminenkään ei meinannut onnistua huonostikaan. Miksi ihmeessä jännitys nousi niin korkealle, vaikka edelliset kilpailut oli menny niin hyvin. Lopulta pienen taistelun jälkeen hiukset oli hyvin ja vaatteet vaihdettu. Suuntasin takaisin talliin varustamaan Armia.

Jotenkin en ollut juttutuulella joten tyydyin vain kuuntelemaan muiden jutustelua tallissa. Aika nopeasti kyllä uppouduin omiin ajatuksiin ja havahduin yhtäkkiä siihen, että hevonen on varustettu. Heitin vielä varalta ohuen loimen Armin selkään ennenkuin talutin hevosen raittiiseen ulkoilmaan. Armi katseli joka suuntaan korvat pystyssä kun ohjasin sen maastopolun näköiselle reitille.

Rauhallisen metsän siimeksessä uppouduin omiin ajatuksiin samalla kun verryttelin hevosta tulevaan rataan. Armi tuntui energiseltä eikä sitä tarvinnut paljoa eteen pyytää. Ajatukset kyllä harhaili Toruun ja vasta syntyneeseen tammavarsaan jonka olin ostanut. Tilanne tamman kanssa ei ollut vielä purkautunut suuntaan eikä toiseen, joten tilanne stressasi minua aika paljon. Jotenkin kuitenkin lopulta pääsin eroon kummittelevista ajatuksista ja annoin vain itseni nautiskella luonnosta. Hetkeksi jopa unohdin, että olimme kisamatkalla ja meidän vuoro olisi pian.

Yhtäkkiä tajusin, että olin ratsastanut ihan liian kauas. Katsoin kelloa hädissään ja jouduin sitten antamaan Armille pohkeita, jotta pääsisimme nopeammin takaisin Lehtovaaraan. Siinä sitten reippaassa ravissa ja rauhallisemmassa laukassa edettiin kohti tallia ja mahanpohjassani muljahti ikävästi. Entä jos me myöhästyttään meidän vuorolta. Saisin hävetä silmät päästäni ja puhumattakaan Amandan vihoista. Jälkimmäistä en edes halunnut ajatella ja keskityin vain pääsemään ajoissa maneesiin.

Pääsin maneesille juuri kun edellinen ratsukko oli radalla. Huh ehdin. Maneesin ovella oleva verkkavahti mulkaisi minua pahasti, sillä olin ilmeisesti sekoittanut verkan sujuvuutta lahjakkaasti kun en saapunut paikalle ajoissa. Lopulta huohottaen odotin verkka-alueen laidalla että edellinen ratsukko ratsastaisi ulos ja minut kuulutettaisiin sisään. Ei enää koskaan maastoverkkoja, ajattelin mielessäni.
Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 09.06.19 12:29

19.05.2019
Spring Circus (Kalla CUP:n 2. osakilpailu)
Helppo A, sijoitus 12/15
#springcircus

lue tarinan alku Torun päiväkirjasta

Ihan jäätävällä kiireellä paukasin tammatalliin jossa oli hulinaa ja vilinää muidenkin valmistautuessa kilpailuihin. Syhkäsin varustehuoneeseen niin että kirjaimellisesti törmäsin huoneesta pois kävelevään nuoreen mieheen.
- Sori sori sori mul on täs vähä kiire, pyytelin anteeksi mieheltä jonka olin nähnyt muutaman kerran ratsastavan Minaa. Taisi olla nimeltään Mikael, mutta en laittaisi päätäni pantiksi asiasta. Pujahdin miehen ohi ja yritin vältellä miehen hieman tuimaa katsetta kun nappasin huoneesta mukaani Armin harjat ja varusteet.
- Kannattaa vähän kattoo eteensä, mies sanoi ennenkuin katosi käytävän puolelle. Olisin varmaan kuollut häpeästä ellei minulla olisi ollut niin jäätävä kiire.

Armi seisoskeli karsinassa kaikessa rauhassa kun harjasin sen vielä kertaalleen läpi ja yritin varustaa sitä mahdollisimman nopeasti. Haasteellisinta oli saada kamppeet kaikessa kiireessä jopa niin etten saisi Amandalta puoli päivää kestävää saarnaa siitä kuinka kamppeiden pitää aina olla tip top. Varmaan ennätysajassa sain tamman valmiiksi ja itsekin olin jo täydessä kisavarustuksessa kypärää myöten. Ei ollu kyllä kaukana etten olisi suurinpiirtein juoksuttanut tammaa kentälle asti. Jännitin ihan mielettömästi uutta korkeampaa kilpailutasoa ja se vaikutti kyllä todella paljon. Jotenkin tuntui että en saanut Armia kulkemaan kunnolla edes verryttelyssä ja aavistelin ettei tässä kävisi hyvin. Kuulutuksesta kuulin, että olin tullut Torun kanssa kuudenneksi joten siihen sijotukseen olin kyllä tyytyväinen. Olihan kyseessä oriin ensimmäinen startti. Helppo A tasoinen luokka kuulutettiin alkaneeksi ja sain siirtyä hiekkakentän puolelle odottamaan vuoroani. Olinhan vuorossa toisena. Meidät kuulutettiin radalle ja yritin keskittyä rataan täysillä.

Radalta poistuessani olin todella pettynyt. Olin jännittänyt niin ettei edes perusjutut onnistuneet. Miten ihmeessä voi kämmätä tän tason hevosella jopa viimeisen pysähdyksen ja tervehdyksen! Koottu ravi meni ihan päin persusta moneen otteeseen radan aikana eikä toinen avotaivutuskaan ottanut onnistuakseen. Mielettömän kiukkuisena itselleni suuntasin käveleskelemään hetkeksi Armin kanssa että sen hengitys tasaantuisi ja talutin sen sitten takaisin tammatalliin. Vaikka kuinka tiesin että olisi hoppu päästä vapauttamaan Isbe Torun kynsistä, niin tiesin etten voisi hätiköidä Armin hoidossa. Amanda varmasti kuulisi asiasta ja saisin huutia niin että korvat soisi. Riisuin reippaasti tamman varusteet ja kylmäsin sen jalat harjauksen lomassa. Vihdoin sain tamman hoidettua asiallisesti pois ja jätin sen karsinaan lepäilemään. Ottaisin letit pois vasta myöhemmin päivällä. Vein varusteet takaisin paikoilleen ennenkuin lähdin vaihtamaan kisakamppeet pois.

Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Amanda S. 02.08.19 19:35

31. heinäkuuta 2019
Armin päiväkirja - Sivu 3 Raili

Armi varsoi heinäkuun viimeisenä päivänä terveen rautiaan tammavarsan <3

_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
TILANNETOPIC |  AMANDA JOSEFIINA SOKKA
Amanda S.
Amanda S.
Tallinomistaja

Ikä : 32
Viestien lukumäärä : 298

http://auburnestate.altervista.org

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 19.08.19 13:41

30.07.2019
Edellisen viikon Power Jump tapahtuma oli aiheuttanut itselleni hieman harmaita hiuksia, vaikka kaikki olikin mennyt ilman suurempia ongelmia. Stressi vastuusta oli kova, mutta ajatuskin mokaamisesta ja Amandan puheille joutumisesta oli hyvä motivaattori. Harmaiden hiuksien syypää oli ennemminkin siitä huolimatta Penna Vaanila, jonka pätemisen tarve oli kasvanut ihan uusille leveleille. Oli tuntunut että mies vaani joka nurkan takana vaanimassa että kaikki menisi varmasti hyvin ja järkihän siinä meinasi lähteä. Luojan kiitos olin loppuviikon työvuorossa Sarahin kanssa, sillä yksikin vuoro Pennan kanssa oli aiheuttaa minulle totaalisen hermoromahduksen. Sain kuitenkin pidettyä kasvot peruslukemilla ja käyttäydyttyä asiallisesti koko viikon. Pakko sanoa, että olin ylpeä itsestäni.

Puhelimen viestiääni palautti minut tähän hetkeen. Vilkaisin puhelimen näyttöä uteliaana, sillä yleensä kukaan ei niin aikaisin aamulla laittanut minulle viestiä. Se olikin vain Marko joka ilmoitteli omistamani tamman, Ennin, kuulumisia. Olin kuin tulisilla hiilillä, sillä Armin varsominen tapahtuisi minä hetkenä hyvänsä ja odotin sen syntymää kuin kuuta nousevaa. Hörpin aamukahvin loppuun samalla kun näpyttelin miehelle vastauksen viestiin. Huokaisten suuntasin sitten vaihtamaan tallikamppeet päälle ja hurautin autolla Auburniin.

Auburnin pihassa oli jotenkin aavemaisen hiljaista eikä missään näkynyt ketään. Ei se tosin minua haitannut, sillä olin kuoleman väsynyt enkä kaivannut ketään hääräilemään ympärilleni. Tovi jos toinenkin meni siinä vain katsellessa tammojen löhöilyä tarhassa. Armi oli jo jäätävä jumppapallo ja siitä huomasi että olo alkoi olla jo vähän epämukava. Rapsuttelin luokseni kävelleen tamman otsaa ja korvien takaa ja puhuin sille hiljaisella äänellä kaikkea mitä vain mieleeni tuli. Lopulta pujotin riimun sen päähän ja lähdin taluttamaan sitä hitaasti, mutta varmasti tallia kohti.

Olin ajatellut harjailla pyöreää neitokaista tallin sisäpihalla, joten pyörähtäisimme tallissa vain sen verran että saisin harjat napattua matkaan. Varustehuoneen ovella heilautin riimunnarun Armin kaulalle ja jätin tamman odottelemaan siihen käytävälle kun kipaisin huoneessa. Olin poissa varmaan kaksi minuuttia ja takaisin tullessa törmäsin Armin riimunnarua pitelevään Pennaan joka näytti kiukkuiselta kuin ampiainen.
- Miten sä voit olla niin vastuuton että jätät hevosen yksin seisomaan käytävälle, mies aloitti ja sain kuulla jäätävän saarnan kaikesta siitä mitä voisi tapahtua. En saanut edes suunvuoroa kun Pennan suu kävi kuin papupata ja voin vaikka vannoa että korvistani alkaisi kohta tupruta savua.
- Sä tiedät iteki ettei Armi lähe tästä mihinkään. Ja toiseksi. Luuleks sä että tää kuumailmapallon kokonen pallero pääsee lyllertään kovin kauas ton varsamahan kans, älähdin miehelle joka katsoi minua tyrmistyneenä. Taisi yllättyä pahemman kerran purkautumisestani. Nappasin riimunnarun Pennan kädestä ja painelin hevosen kanssa pihalle jossa toivottavasti saisin olla rauhassa. Penna yritti vielä huudella jotain perään, mutten enää jaksanut välittää.

Sisäpihalla kiinnitin tamman puomiin ja kaikessa rauhassa harjailin sen kauniin punaista karvaa. En pitänyt mitään kiirettä, sillä itsellenikin teki vain hyvää rentoutua rankan viikon jälkeen. Annoin Armille paljon rakkautta ja ehkä pari herkkuakin. Sitä ei tosin tapahtunut jos sattuu kantautumaan Amandan korviin. Rapsuttelin tamman kaulaa, otsaa ja korvien takaa sillä tiesin että se tykkäsi siitä. Jotenkin tamman rauhallisuus tarttui myös minuun ja lopulta huomasin olevan paljon rentoutuneempi kuin aikoihin.
- Sun varsasta tulee varmasti kaunis, kuiskuttelin Armille ja suukotin sen turpaa.

Irrotin Armin puomista ja lähdin taluttamaan sitä ulkokautta takaisin tarhaan, sillä neitokainen selvästikin olisi halunnut jo maate ison vatsansa kanssa. Purtsilasta tuttu Sessa tuli samantien portille tervehtimään ja rapsuttelin sitäkin hetken aikaa päästettyäni Armin vapaaksi. Jopa Kami tuli portille katselemaan mitä siellä tapahtui, mutta lähti lätkimään nopeasti kun huomasi ettei herkkuja olisi tarjolla. Olin raahannut harjalaatikkoa mukanani joten suuntasin viemään sen takaisin varustehuoneeseen ennenkuin karkaisin paikalta hyvin vikkelästi. Olihan vapaapäiväni joten ei ollut syytä jäädä tallille notkumaan.
Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 07.11.19 20:55

07.11.2019

Paluu takaisin normaaliin arkeen ja kahdella hevosella ratsastamiseen ei ollut sujunut täysin ongelmitta, sillä Armin mammaloman aikana olin laiskistunut huomattavasti. Olihan se ollut ihanaa touhuta Armin lisäksi pikkuneidin kanssa ja pakostakin mieleen oli pulpahdellut muistoja ajoilta jolloin Toru oli ollut tuollainen rääpäle. Jotenkin sitä oli vain silti veltostunut eikä tauon aikana tullut edes käytyä salilla vaikka normaalisti kävin siellä viikottain. Tiesin kuitenkin, että saisin kuulla kunniani Amandalta mikäli en ryhdistäytyisi tästä ja heti.

Havahduin mietteistäni kun maneesin ovi avautui ja sisään asteli Anton taluttaen Vilaa. En tuntenut miestä sen kummemmin joten moikkasin vain kohteliaasti ja keskityin sitten täysin Armiin. Tamma kulki reippaasti, mutta edelleen ihan hieman jäykän oloisesti. Tein sen kanssa paljon siirtymisiä, voltteja ja muita perusjuttuja jotta saisin sen vertymään kunnolla. Pikkuhiljaa tamman askel alkoi piteneen ja pehmenemään ja huomasin selkeän eron aikaisempaan. Armi näytti olevan itsekin tyytyväinen päästessään taas treenaamaan eikä tarvinnut enää paimentaa pikkuneitiä ja se ottikin pari iloista laukkapyrähdystä pyytämättä. Istuin syvälle satulaan ja hidastin menon takaisin reippaaseen raviin.

Pienen omatoimisen treenin jälkeen talutin Armin takaisin tammatallin puolelle jossa kiikutin sen suorinta tietä pesupaikalle. Neiti seisoskeli tyytyväisenä paikoillaan vaikka itse kuljin välillä edestakaisin karsinan, pesupaikan ja varustehuoneen välillä hakien ja vieden milloin mitäkin kampetta. Lopulta päästin Armin takaisin omaan karsinaansa levähtämään ja jumahdin toviksi rapsuttelemaan sen otsaa. Viikon päästä oleva Kalla CUPin viimeinen osakilpailu jännitti minua iha järkyttävästi näin pitkän treenitauon jälkeen ja oli kyllä pakko alkaa miettimään miten selviäisin niistä kunnialla. Ehkä Amanda antaisi anteeksi jos mokaan kilpailut täysin? Or not. Kyllä kai mä näen jo unia keskellä päivää jos tuollaisia kuvittelin.
Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 14.11.19 18:35

09.11.2019 Danien Susinevan kouluvalmennus

Kahvia. Mä tahdon kipeesti äkkiä kahvia. Sitä ei valitettavasti oikein ollut tarjolla kun olin kaasutellu autollani aika vaarallisestikin hetkittäin kohti Purtsilaa. Nukuin aivan liian pitkään ja nyt oli hyvinkin mahdollista, että myöhästyisin Daniel Susinevan valkasta. Torun kanssa onneksi selvisin yllättävän nopeasti Auburnin puolelle ja olin vain törkännyt sen lähimpään vapaaseen karsinaan ja kiskonut varusteet pois. Nyt viipotin varustetun Armin kanssa kohti maneesia.

Voin sanoa, ettei Daniel katsonut minua kovinkaan suopeasti astellessaan maneesiin ja katsellessaan hetken ratsukoita. Melkein samantien mies aloitti valmennuksen selittämällä istunnan vaikutuksesta hevoseen ja pisti meidät kokeilemaan kuinka paljon pystymme vaikuttamaan käyntiin pitkällä ohjalla. Pakko sanoa, etten olisi selvinnyt niinkään hyvin kuin mitä selvisin ellei ratsuna olisi ollut kiltti ja osaava Armi. Se osasi paikkailla minun virheitä, muttei kovinkaan hyviä tyylipisteitä herunut kun itse en aluksi ollut kovinkaan hyvin hereillä.

Onneksi loppua kohden heräilin vähän ja harjoitukset alkoi mennä paremmin. Sain koottua Armin paremmin kuin kertaakaan vielä aikaisemmin ja tunsin aikamoista riemun tunnetta. Askelpituuksilla leikitteleminenkin meni yllättävän hyvin, vaikken itse pysynyt ihan täysin hommassa mukana. Valmennuksen loputtua olin tyytyväinen eikä Armikaan ollut koskaan tuntunut allani yhtä hyvältä. Olin ilmeisesti kehittynyt Auburniin tulon jälkeen, mutta oli tämän päivän onnistuminen työn ja  tuskan takana, sillä Daniel oli kyllä ilmaissut tyytymättömyytensä ratsastukseeni ja tein kaikkeni etten näyttäisi ihan idiootilta miehen silmien edessä.

Valkan jälkeen taputin Armin kaulaa kiitokseksi ja annoin sille pitkät ohjat. Tamma heilutteli päätään tyytyväisenä ja pärskähti.
“Toivottavasti oot paremmin hereillä tunnin päästä” Daniel totesi kun laskeuduin alas Armin selästä ja nostin jalustimia.
“Yritän parhaani” vastasin nolona ja lähdin taluttamaan Armin takaisin tammatalliin. Minulla olisi vain tunti aikaa ennenkuin valkka Torun kanssa alkaisi.


Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 14.11.19 18:37

10.11.2019

Armi kiemurteli allani kuin käärme kun kipeä takapuoli muistutteli itsestään koko ajan, eikä satulassa istuminen tuntunut luonnistuvan alkuunkaan. Muuan Amanda Sokka vilkuili myrkyllisesti suuntaani ratsastaessaan Fellulla. Ilmeisesti meno ei miellyttänyt naista alkuunkaan ja minun teki mieli vajota maneesin pohjan lävitse maan alle. Siirtyminen laukasta raviin meni onneksi pehmeästi ja jatkoin kevyessä ravissa työskentelyä.

Amanda oli hidastanut oman ratsunsa käyntiin ja seurasi haukan katseellaan ratsastustani. Pistin kaiken keskittymiseni peliin jotta saisin hevosen kulkemaan loppuajan kuten kuuluukin ja purin hammasta toivoen ettei nainen huomaisi että jotain on pielessä. Vihoviimeinen asia mitä tässä tilanteessa haluaisin on se että Amanda ajattelisi vähänkään etten voisi osallistua viikonlopuun cuppiin.
“Joulukuun alussa järjestetään Saksassa Dressage Masters johon osallistun Armilla. Ens viikosta eteenpäin siis treenaan Armila itse tiheämmin. Ilmoita jos ehit lähteä mukaan” Amandan ääni kuului yhtäkkiä Fellun selästä kun olin laskeutumassa hevosen selästä.
“Juu tottakai. Selvitän onko mulla sillon vapaata” vastasin ja huokaisin helpotuksesta. Ei kommenttia ratsastuksestani.
“Sinuna ilmoittautuisin Susinevan valmennuksiin että pääsette taas kunnolla kisakuntoon. Kehitettävää riittää vaikka olitkin ilmeisesti viime viikonlopun ryhmässä” kuului vielä takaani Amandan kylmän viileällä äänellä. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa.
“Juu tottakai” vastasin ja talutin Armin reippaasti ulos maneesista.

Tallissa oli ihanan rauhallista kun vein Armin pesupaikalle. Missään ei näkynyt ketään ja sain uppoutua omiin ajatuksiini. Saksan reissu kuulosti kieltämättä houkuttelevalta ja olisi upeeta päästä näkemään sellaiset kilpailut ihan paikan päällä. Armi melkein pukkasi minut kumoon kääriessäni pinteleitä pois sen jaloista. Ilmeisesti neiti halusi osakseen huomiota ja rapsuttelin sitä hetken aikaa kun olin saanut siltä kamppeet niskasta.

Siinä hoitaessani tammaa pois mietiskelin oliko minulla varaa lähteä sinne Saksan reissuun ja mistä saisin Torulle siksi ajaksi hoitajan. Eihän sitäkään hoitamatta ja liikuttamatta voi jättää. Lopulta sain tamman hoidettua ja vein sen omaan karsinaan. Siinä karsinan ovea sulkiessani päätin, että jos vain työt antaisi periksi niin lähtisin sinne reissuun hoitamaan Armia. Maksoi mitä maksoi.
Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Kiia K. 01.04.20 16:38

27.03.2020

Kalla cupin estekilpailut oli jo kunnolla käynnissä kun ajoin Auburnin pihaan. Vähän aikaa siinä sai miettiä mihin auton saisi mahtumaan kun paikalle oli saapunut enemmänkin ulkopuolista porukkaa. Löysin kuin löysinkin pienen rakosen johon sain parkkeerattua ja suuntasin suorinta tietä Armin tarhalle. Siellä se muiden tammojen kanssa paistatteli päivää kun tulin portille. Minut nähdessään tamma lähti kävelemään minua kohti ja lopulta pysähtyi eteeni kaivaten huomiota. Lepertelin sille pujottaessani riimun sen päähän ja nappasin sen tarhan ulkopuolelle. Se oli helppoa, sillä muilla tammoilla ei ollut mitään mielenkiintoa tulla portille.

Olin päättänyt lähteä rennolle maastolenkille tänään, jotta me molemmat saataisiin kerättyä voimia huomisiin kilpailuihin. Tallissa oli normaalia enemmän vilinää kun ratsastajat ja hoitajat valmistelivat hevosiaan tulevaan starttiin tai niitä hoidettiin pois. Harjasin ja varustin Armin sen omassa karsinassaan ja neiti tyytyi vain katselemaan muita kaikessa rauhassa. Olin jo kotona pukenut päälleni siistit ratsastuskamppeet joten talutin Armin ulos heti kun sain sille kamppeet niskaan ja itselleni kypärän päähän. Ovien edessä nousin Armin selkään ja ohjasin sen pois tallialueelta.

Siinä maastossa kävellessä niin minä kuin Armikin nautti suunnattomasti. Onneksi Armi oli niin rauhallinen, sillä uppouduin ajatuksiini ihan totaalisesti. Mietin kuinka viime viikonloppu Ruunaankosken kisoissa oli mennyt suurimmaksi osaksi nappiin, mutta en ymmärtänyt miten olin jokaisessa luokassa raaemman Torun kanssa paremmilla sijoilla kuin kiltin ja osaavan Armin. Ei siinä, elämäni ensimmäinen vaativa B startti oli mennyt paremmin kuin osasin toivoa ja nappasin molemmat sijoitukset itselleni. Helppo A startit taas oli mennyt huonommin ja aloin miettimään, että olinko vain ollut liian lepsu ja sen vuoksi tuli huolimattomuusvirheitä tai jotain. Ehkä jotenkin ajattelin, että Armin kanssa en keskittynyt ja yrittänyt niin paljoa kun luotin liikaa osaavaan hevoseen.

Havahduin ajatuksista kun joku lintu porhalsi suoraan nokan edestä ja Armi vähän säpsähti. Kokosin ohjia vähän paremmin ja päätin ottaa pikku pätkän ravia ennen tallille paluuta. Annoin Armin venyttää kaulaansa kevyessä ravissa ja tamma kulki eteenpäin tyytyväisenä. Päätin, että jatkossa tekisin ratsastaessa kaikkeni, että keskittyisin täysillä siihen mitä tehdään. Lopulta hidastin vauhdin taas käyntiin eikä tamma edes puuskuttanut millään tavalla, joten ohjasin sen takaisin Auburniin.

Tallin pihalla laskeuduin satulasta ja löysäsin vyötä ja nostin jalustimet. Avasin tarhojen puoleisen oven ja luikahdin Armin kanssa sisään. Näin, että Isabellan musta ratsu seisoi pesupaikalla ja sen vuokraaja pyllisteli sen parhaillaan jaloissa. Talutin Armin omaan karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Tamma alkoi heti juomaan ja jätin sen hetkeksi yksinään kun kuskasin satulan ja suitset varustehuoneeseen. Takaisin tullessa rykäisin hieman jotta saisin Antonin huomion hetkeksi.
“Onko siihen tulossa joku sun jälkeen” kysäisin mieheltä hieman ujosti, sillä en ollut koskaan kunnolla edes jutellut hänen kanssaan. Mies kurkkasi mustan hevosen takaa varovasti ennen kuin vastasi ettei kukaan ole ainakaan hänelle sanonut mitään.
“No mä voisin sit tulla ton Armin kans siihen. Mites teillä meni kisat” kysäisin samalla kun rullailin Armin pinteleitä pois sen jaloista. Olin nähnyt lähtölistoista, että Anton starttasi Vilalla tänään.
“Metrikymppi puhtaasti ja tultiin tokaksi mut metrikakskyt tuli yks puomi alas nii ei päästy ees uusintaan” Anton kertoi samalla kun kyykisteli Vilan jaloissa.
“Ei mun mielestä kyl paha saavutus. Mua ei sais hyppään ees noin isoja esteitä ilman että kävis ikävä vahinko” naureskelin ja laitoin viimeisen pintelin muiden kanssa samaan kasaan.
“Mä osallistun Armilla ja Torulla huomisiin koulukisoihin mut ei kyllä mitää käryä mite menee. Toivottavasti hyvin niinku viime viikonlopunki kisat” jatkoin silisellessäni Vilan pehmeää turpaa. Anton näytti olevan hieman hämmentynyt kun olin alkanut juttelemaan hänen kanssaan.
“Ei ne esteet niin pahoja oo ku harjottelee. Mut tsemppiä kisoihin. Pesari on nyt vapaa” mies sanoi yhtäkkiä, irrotti Vilan pesupaikalta ja lähti taluttamaan sitä karsinaan.

Katsoin parivaljakon perään hieman kummistuneena. Olinko mä niin pelottava? Pujotin riimun Armin päähän ja talutin sen pesupaikan puolelle. Huuhtelin sen rapaiset jalat ja harjasin sen kauttaaltaan. Tulisin vasta illalla pesemään sen kokonaan, joten en siihen urakkaan alkanut nyt. Olisi pakko hoitaa se homma Torulta ensin kun vielä jaksaa. Kuivasin jalat huolellisesti, jonka jälkeen napsautin riimunnarun kiinni, irrotin sen pesupaikalta ja talutin sen takaisin tarhaan. Tarhassa se painoi vielä päänsä syliini ja halasin sitä ja suukotin turpaa ennenkuin pujottauduin takaisin pihan puolelle. Armi lähti kävelemään muiden tammojen seuraan ja itse astelin autolle.
Kiia K.
Kiia K.
Entinen purtsilainen

Avatar © : Lynn
Ikä : 30
Viestien lukumäärä : 70

http://unisiiven.net/h/

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 03.04.20 21:34


Oli taas se aika vuodesta, enkä nyt puhu mistään keväästä. Vaan Tie tähtiin oli taas täällä! Mä olin jumahtanut loungeen Leevin ratsastamisen jälkeen ihmettelemään puhelimestani kisakutsua. Mä olin miettinyt osallistumista, mutta yksin lähteminen ei houkutellut. Mutta sitten ensin Sarah ja sen jälkeen Inna olivat ilmestyneet ihmettelemään myös. Ja yhtäkkiä meillä oli kasassa kolmihenkinen tiimi ja Sarahilla oli joku neljäskin siihen vielä. Mun mielestä meidän tiimi kuulosti nyt jo kamalan hyvältä, meillä oli aikamoiset meriitit kasassa kaikilla parilta viime vuodelta Tie tähtiin karkeloista.

"Hei", kuului loungen oven kolahdettua. Mä vilkaisin tulijaa, joka olikin Kiia. Me oltiin naisen kanssa samassa valmennuksessa joka keskiviikko, kun Amanda rääkkäsi meitä.
"Hei. Ootko sä lähössä Tie tähtiin kisoihin?" tervehdin ja jatkoin heti uteliaana kysymykselläni. Muistelin, että Kiia oli Armin kanssa mukana viime vuonnakin.
"Oon ajatellut lähteä, tosin Torulla", Kiia mietti. Mun aivot ruksuttivat siinä kohti lujaa, varmaan niin lujaa, että Kiiakin kuuli. Mä käytin silti hetken pohtimiseen, ennen kuin avasin suuni.
"Mitä sanoisit, jos mä starttaisin Armilla noissa kisoissa?" heitin ja jäin odottamaan vastausta.

Niinhän siinä sitten kävi, että Kiialle oli asia ok. Nainen oli vähän harmitellutkin, kun ei Armilla osallistuisi. Mä sain vielä Amandan kiinni ja varmistettua perijättäreltä, että asia oli tälle myös ok. Oli se, joten mä starttaisin entisellä vuokrahevosellani Tie tähtiin kisoissa. Ekana vuonnahan mä olin myös Armilla mukana, tosin mentiin varmaan helpoimmat luokat mitä oli ja osallistuttiin vielä esteille koulun lisäksi. Hurjaa. Mä löysin tieni aina loungesta tammatalliin asti ja Armin luokse. Se olikin kivasti sisällä, niin mä pääsin moikkaamaan sitä.

"Hei kaunis", höpötin astuessani karsinaan. Niin nätti tamma, jolla oli varmasti maailman lempein katse, katseli mua. Sitten se tunkikin jo päätään mun syliin, niin kuin silloin joskus. Mä rapsutin iloisena tamman otsaa, olipa ihanaa kun hevonen oikeasti tykkäsi rapsutteluista. Leevikin ei oikein perustanut tälläisistä hellyyden osoituksista. Sen kanssa lähinnä väännettiin saako kaviolla kuopia tallin lattiasta läpi, mutta ehkä se oli Leevin tapa osoittaa läheisyyttä? Kiusata vuokraajaansa minkä kerkesi. Mistä näistä tiesi.

Vaikka Armi olikin melko helppo ratsu ja mulle entuudestaan tuttu, voisi olla hyvä vähän testailla sitä ennen ekaa osakilpailua. Tässähän oli huikesti seuraava päivä aikaa.
"Me voitais sit huomenna käydä vähän kokeilemassa, että miten meillä sujuu pitkästä aikaa", jatkoin höpinöitäni tammalle. Eihän me mitään himotreeniä voitaisi tehdä päivää ennen kisoja, mutta jotain pientä kokeilua ja hienosäätöä. Kyllä me silti varmasti pärjättäisiin. Mä odotin jo innolla pääseväni rautiaan kanssa pitkästä aikaa kisareissulle, kun se oli niin vaivaton kaveri reissussa.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 04.04.20 16:58


Mä en tiedä mikä siinä jännitti, mutta jännitti kuitenkin. Pitkästä pitkästä aikaa mä kapuaisin Armin selkään. Mitähän siitä edes oli? Joku puolitoista vuotta varmaan. Rautias tamma katseli mua taas niin kovin lempeästi, kun mä hermostuneena varustin sitä. Mutta parempihan se oli nyt testata vähän, miten meillä yhteistyö sujui. Eikä hypätä suoraan vaativaB -luokkaan kisoihin. Onneksi Armia ei kiinnostanut mun hermoilut.

Tarkitsin vielä kaikki varusteet, ennen kuin me lähdettiin maneesiin. Tai siis toiseen niistä. Mä en ollut vieläkään tottunut, että meillä oli nyt kaksi maneesia Auburnissa. Armi käveli rennosti mun perässä, sitä ei näyttänyt stressaavan yhtään mikään. Mä olin onneksi saanut Kiian mukaan mun henkiseksi tueksi. Ja nainen ehkä osaisi antaa neuvoja, jos mä en osaisi enää yhtää mennä Armilla. Maneesissa mä kävelytin tammaa muutaman kierroksen maastakäsin, jonka jälkeen siirryin maneesin keskelle nousemaan selkään.
"Hitsit tää on jännää. Ja onpa Armi pieni!" huudahdin Kiialle, joka oli kömpinyt katsomoon. Leevin ja Armin joku reilu viiden sentin korkeusero tuntui nyt huimalta.

Jos mä olin stressannut, miten mä osaisin enää olla Armin selässä, niin stressi loppui lyhyeen. Kahden askeleen jälkeen mä tunsin olevani kuin kotona. Satula ja askel oli niin tuttu ja turvallinen. Se muuttui vielä vähän paremmaksi, kun mä muistin rentoutua. Kun alkukävelyt oli suoritettu, mä ravasin ja laukkasin hyvin löysällä ohjalla rennosti. Se oli todella kivaa, kun pääsi vain vähän ajelemaan hevosella. Kyllä mä sitten ihan teinkin jotain, koska mun oli pakko. Mä kokeilin säätöjä askellajeihin, laukanvaihdot, vähän avo- ja sulkutaivutusta. Tosi lyhyet pätkät kaikkea, lähinnä testaillen millä avuilla ne tulikaan tammalla. Ei Armi nyt hirveästi siinä mielessä Leevistä eronnut, joten ei ollut vaikea homma.

"Sehän näytti kivalta", Kiia kommentoi tullessaan katsomosta, kun mä olin pompannut Armin selästä alas.
"Se tuntukin aika kivalta, on niin hauskaa päästä menee sen kanssa pitkästä aikaa. Ja onhan se tietyllä tavalla niin paljon helpompi kun Leevi", nauroin. Kiia totesi, että hänen täytyy lähteä jatkamaan matkaansa, joten meidän tiet erkanivat siltä päivältä. Armi pääsisi nyt pesulle ja puunattavaksi, kuten sen varusteetkin. Mä pakkaisin jo tänään suurimman osan, jotta seuraavalle päivälle ei jäisi niin paljon. Mä odotin innolla Armin puunausta, koska mä rakastin pistää hevosta kisakuntoon. Leevi vain ei ihan hirveästi arvostanut kaikkea siihen kuuluvaa, mutta tämä tamma oli aivan eri maata.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 18.04.20 19:22


Mä olin aamulla herännyt puhelimen kilahdukseen lievässä paniikissa, peläten että olin myöhässä. Mutta viestin laittaja olikin Minja, eikä kukaan kisoihin lähtijöistä. Tosin en mä tiedä olisiko kukaan jäänyt mua odottelemaan, jos mua ei olisi näkynyt Auburnissa sovittuun aikaan. Mutta siellä mä kuitenkin olin, Armi narun päässä ja tavarat jo pakattuna. Tamma rekkaan ja menoksi. Noh, ei nyt ihan niinkään kun oli muutama muukin hevonen lastattavana ja sitten oli hirveätä varusteiden tarkistamista. Ja vielä kuka ihmisistä meni mihinkin rekkaan ja se, että kaikki olivat kyydissä.

Kyllä me sitten lopulta päästiin matkaan ja vähän vielä myöhemmin perille. Kisapaikalla mä ajauduin johonkin omaan kuplaan. Vaikka Armi oli puunattu jo valmiiksi, niin mä harjailin sitä ajatuksissani. Onneksi tammaa ei kiinnostanut, se jopa nautti siitä. Oli jotenkin kamalan rentouttavaa olla niin helpon hevosen kanssa reissussa. Jos Armin tilalla olisi nyt Leevi, mä todennäköisesti kiljuisin sille, että sen pitäisi olla paikoillaan. Mä olin jopa niin tottunut heiluvan ja sähläävän hevosen harjan letitykseen, että mulla meinasi olla vaikeuksia Armin ollessa hievahtamatta paikoillaan. Niin outoa.

Vaikka mä kuinka olinkin omassa kuplassani, niin en mä ihan yksinäni hillunut kisapaikalla. Kyllä mä muiden kanssa siellä pyörin, mutta enemmän hiljaa ja taka-alalla. Mä halusin jo verryttelemään kunnolla ja starttamaan, jotta saisin startin alta pois. Oli aivan sietämätöntä odotella omaa vuoroa, mitä mulla ei kyllä normaalisti ollut. Mä hermoilin myös meidän tiimin menestystä. Aikaisemmin mä olin vain edustanut Auburnia, mutta nyt mä olin Verivaahteroiden tiimiläinen. Jos me haluttiin voittaa tiiminä, kuten siis tietysti haluttiin, niin kaikkien tarvitsisi pärjätä. Mun usko vaan ei ollut kamalan vahva, kun mä olin toista kertaa Armin selässä puoleentoista vuoteen.

Olikohan mun hevosvalinta ollut aivan typerä? Toisaalta, kai Amanda olisi jotain sanonut, jos olisi pitänyt ideaa typeränä. Kyseessä oli kuitenkin Amanda. Verryttelyn jälkeen Armi tuntui ihan hyvältä, mutta jotain tapahtui kun me mentiin radalle. Vaikka tilanne oli mikä oli, niin me alisuoritettiin niin totaalisesti. Radan jälkeen mä halusin vain vajota maan alle. Vielä pahemmin, kun lopulliset tulokset tulivat. Me oltiin viimeisiä. Mitä hittoa? Mä en ehkä kehtaisi kohdata ketään tiimiläistä, auburnlaista tai yhtään ketään sen suorituksen jälkeen. Mutta kotimatka oli vielä edessä.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 18.04.20 19:25


Oli jotenkin kamalan virkistävää päästä ulos valmennukseen, sillä Amandan valmennukset olivat aina maneesissa. Ja mitä ilmeisimmin olisivat jatkossakin. Mä en muistanut, koska olisin viimeksi ratsastanut kentällä. Ehkä viime vuoden puolella? Onneksi  mulla oli alla Armi, eikä Leevi. Ruuna nimittäin olisi voinut keksiä ties mitä ensimmäisen kentällä ratsastettavan valmennuksen kunniaksi, mutta Armi osaisi melko varmasti käyttäytyä. Sanotaanko näin, että aika ihme saisi tapahtua, jos se keksisi jotain ihmeellistä.

Meidän ryhmässä oli mun lisäksi Anna, Robert, Kiia ja Sarah. Musta tuntui, että me oltiin aika kirjava joukko ratsuinemme. Mä kuitenkin yritin keskittyä olennaiseen, kun me päästiin kentälle valmennuksen alkaessa. Heidi oli kiva valmentaja. Osasi asiansa ja sanoi virheistä, mutta ei tiuskinut tai huutanut, jos teki jotain väärin. Ja Heidiltä kehtasi kysyä tarkennusta, jos jotain ei tajunnut heti.

"Nita, istunta. Sä nojaat ihan liikaa taakse", Heidi huomautti. Mä totesin, että tarvitsisin kuvia tai mielummin videoita mun ratsastuksesta. Yksin kun ratsasti, niin virheitä ei nähnyt niin selkeästi. Kun joku ottaisi videota, voisi katsella ne ja sitten seuraavalla kerralla korjata asioita, mitä videolta huomasi. Mä kirosin mielessäni, kun totesin, ettei mulla ollut sunnuntailta videota radasta. Rata meni niin tasaisen huonosti, että oli joku isompi ongelma. Nyt mä en oikein saanut siitä kiinni, mikä se oli ollut. Hemmetti vieköön, ensi osakilpailuissa mä tuuppaisin vaikka Robertin kuvaamaan, jos ketään muuta en saisi. Tietysti me oltiin samassa luokassa, joten Inna voisi olla parempi vaihtoehto.

Me tehtiin pätkiä radasta ja ne tuntui sujuvan ihan hyvin alkuun, mutta sitten tapahtui taas jotain. Sama kuin kisoissa, ensin menee ihan kivasti ja sitten juttu lässähtää kuin pannukakku.
"Mitä mä teen väärin? Mitä mä mokaan?" kysyin turhautuneena Heidiltä.
"Sä jännityt. Kun sä jännityt, Armikin jännittyy. Sitten mikään ei varmasti suju. Rentoudu", Heidi selitti. Se sai mun aivoissa jonkun naksahtamaan ja homma lähti taas kulkemaan hetken päästä. Lopuksi, kun vedettiin koko rata läpi, me saatiin aikaiseksi mun mielestä ihan kelpo suoritus. Ei sillä kyllä vielä luokkaa voitettaisi, mutta ei ainakaan jäätäisi viimeiseksi. Ainakaan mun mielestä, mutta mä jäin odottamaan mielenkiinnolla Heidin kommenttia.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 18.04.20 19:26


Me oltiin Kiian kanssa sovittu sillain epävirallisesti, että torstait on päiviä, jolloin saan vapaasti treenata Armin kanssa ja Kiian taasen ei tarvitse tulla Auburniin. Joten siellä mä olin käyttämässä treenipäivän hyödyksi, vaikka tosin en mä mitään kummallista voisi tehdä. Tamma oli vetänyt eilen kahdessa valmennuksessa, joten treeni oli ehkä vähän väärä sana. Munkin jokaikinen lihas kropassa huusi hoosiannaa, joten mäkään en kykenisi juuri mihinkään.

Mä päädyin jättämään satulan talliin, joten Armin varustaminen oli aika nopeaa. Tai olisi ollut, jos en olisi unohtunut rapsuttelemaan ja lepertelemään rautiaalle. Mun piti nauttia siitä niin kauan kuin mahdollista, sillä Leevin kanssa rapsuttelut ja lepertelyt oli kiellettyjen listalla, Leevi oli mies ja ei sellaisia arvostanut. Lopulta mä sain raahattua kipeän kroppani ja Armin maneesiin, tosin Armia ei tarvinnut raahata. Se oli kivan innoissaan lähdössä hommiin, vaikka oli taatusti väsähtänyt eilisestä. Vaikka toisaalta, kyllä se ehkä oli sellaisessa kunnossa, että jaksaisi kevyesti pari valmennusta ja seuraavana päivänä taas treenit. Mutta mä en jaksanut, joten me höntsäiltäisiin.

"Ai hemmetti", mun teki mieli itkeä kivusta kavutessani Armin paljaaseen selkään. Armi sai kävellä pitkin ohjin, enkä mä välttämättä niitä paljoa lyhyemmiksi keräisi koko ratsastuksen aikana. Mulla ei ollut voimia sellaiseen. Kun me oltiin kävelty jo aika pitkät alkukäynnit, me saatiin maneesiin seuraa, kun Anton saapui Vilan kanssa. Moikkasin miestä ja siirsin Armin raviin, ohjien edelleen roikkuessa pitkinä. Niin pitkinä, että ne kohta varmaan osuisivat maahan.

"Mitäs treenamista se tuo on?" Anton ihmetteli katsellessaan meidän menoa.
"Sellaista treenaamista, kun molemmilla on ollut eilen kaks valmennusta. Toinen Amandan pitämä", tokaisin. Antonilta pääsi ymmärtävä äännähdys, vaikka mä vannon, ettei Antonilla ollut hajuakaan, kuinka rääkkejä blondin perijättären valmennukset olivat. Mun olisi kyllä pakko ruveta treenaamaan Armin kanssa kunnolla seuraavia Tie tähtiin osakilpailuja varten, vaikka tämäkin ratsastus tapahtui niiden kisojen takia. Me ei kyllä ikinä pärjättäisi, ellei pistettäisi treenaten. Ja se tarkoitti, ettei enempää ilman satulaa pitkin ohjin humputteluja. Ja Leevin kanssa treenaaminen olisi myös hyvä.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 18.04.20 19:32


Mua turhautti ja ärsytti. Toisaalta omaa syytä, mutta se ei poistanut ärsytystä. Mulla olisi ollut juuri kamalan kova palo treenata Tie tähtiin kisoihin Armilla, mutta en mä kehdannut kysyä Kiialta, saisinko mä tänään mennä sillä. Mulla oli kuitenkin Leevi ja Ramida joilla ratsastaa sekä mun oma hevoseni Rinna jonka kanssa touhuta. Ei mulla hevosista ollut pulaa, joten miksi mä pöllisin toisen vuokrahevosen? Se oli kuitenkin Kiian vuokrahevonen, ei mun. Mä olin itse aikoinani tehnyt sen päätöksen, että vaihdan vuokrahevosta. Tietysti Amandan avustuksella, mutta itse mä olin asiasta päättänyt.

Ja itse mä olin keksinyt lähteä Armilla tänä vuonna Tie tähtiin kisoihin, joten mä sain syyttää vain itseäni. Ei se ollut Kiian vika, eikä Amandan. Vaikka mä kovin mielelläni olisin halunnut syyttää jotain muuta, kuin itseäni. Joten mä hengailin muuten vain tallilla. Ja kävin tammatallissa kurkkimassa, oliko Armi sisällä. Ei se ollut, mutta jos olisi ollut, niin en mä varmaan olisi kehdannut mennä edes sitä rapsuttelemaan. En mä tiedä olisiko Kiialla paljoa sitä vastaan vaikka menisinkin, mutta se vaikutti olevan joku jännä periaate ihan mun oman pääni sisällä. Joten mä päädyin kiroamaan omaa päätäni ja aivojani.

"Mitä teet tammatallissa?" jonkun ääni säikäytti mut. Käännähdettyäni ympäri, huomasin sen olevan Penna. No, kukas muukaan kyseenalaistaisi miksi mä olin jossain.
"Ööö, en mitään. Kunhan käväisin", selitin miltei paniikissa, vaikka enhän mä mitään luvatonta siellä tehnyt.
"No alappas laputtaa, sun vuokrahevonen majailee muistaakseni aivan toisessa tallissa", toinen komensi, mun pyöräyttessäni silmiäni.
"Mä ajattelin vain moikata Armia, mutta ei se ollutkaan sisällä", mä yritin selittää. Mulla mielestäni oli oikeus kuitenkin sitä moikata, vaikka en siis oikeasti edes kehdannut, sillä olihan tamma mun vanha vuokrahevonen ja nyt lainahevosena kisoissa. Eikä Pennalla taas ollut oikeutta hätistellä mua pois, koska en mä ollut ulkopuolinen. Joku ihan random tammatallissa tietysti olisi aivan eri asia, mutta mä en ollut ihan random.

Siirtyessäni tallista toiseen, mä bongasin Ellenin Meidhirin kanssa. Ne olivat menossa johonkin, varmaan maastoon. Talliin astuessani mä bongasin puolestaan Tildan ja Cocon.
"Moi! Ootko menossa ratsastaan vai tulossa?" kysäisin.
"Hei! Tulossa jo, saatiin treenata rauhassa", nainen hymyili.
"Pitäis varmaan itekkin mennä Leevin kanssa, kun en kehtaa Armia pölliä Kiialta", naurahdin.
"Etkös sä ollutkin Armilla niissä Tie tähtiin kisoissa? Miten teillä meni?" Tilda kysyi.
"Joo ja huonosti, alotettiin vikalla sijalla", irvistin.
"Ai, noh. Ehkä teillä menee seuraavat paremmin", tämä kannusti.
"Toivottavasti, koska muuten mä luovutan", huokaisin.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 02.05.20 21:21


Mulla oli samaan aikaan jotenkin helpottunut olo, mutta myös vähän hermostunut. Me oltiin juteltu Kiian kanssa, että mä voisin nyt Tie tähtiin ajan ratsastaa enemmän Armilla. Kiia saisi keskittyä enemmän Torun kanssa treenaamiseen, eikä naisen tarvitsisi käydä Auburnissa hoitamassa aina Armia. Ja mä saisin tietysti paremmin treenattua kisoja varten.

Me oltiin myös jotenkin päädytty vaihtamaan nyt muutamaksi kerraksi hevosia valmennukseen. Ihan vain koska Tie tähtiin. Oli hämmentävää nähdä Kiia ratsastamassa Leevillä, samalla kun mä menin Armilla. Mun keskittyminen meinasi herpaantua, sillä mua olisi kovasti kiinnostanut katsoa miten Kiialla meni Leevin kanssa. Mutta vaihto olisi hyödytön tätä menoa, jos mä en keskittyisi itse yhtään.

"Nita, vaikka nyt tulikin voitto, niin toista ei kyllä tule tuollaisella ratsastuksella", Amanda tokaisi. Mä yritin kovasti kääntää aivoni keskittymismoodiin, mutta se tuntui hankalalta. Vaikka mä halusin kehittyä, niin tällä nimenomaisella hetkellä koulukiemuroiden vääntäminen tuntui turhalta. Mä kuulin jo nimeni lausuttavan varoittavasti. Mä en ollut ihan varma, kuulinko sen oikeasti vai oliko Amanda joutunut sanomaan mulle sen aikojen saatossa niin monta kertaa, että se oli iskostunut mun päähän, että kuulin sen jo ennen kuin Amanda kerkesi sen sanomaan.

Kyllä mä sain lopulta ajatuksesta kiinni. Ja Armikin liikkui ihan mukavasti, mutta se ei tietysti ollut tarpeeksi. Ei lähellekään jos neiti Sokalta kysyttiin. Yksikin tehtävä me otettiin varmaan miljoona kertaa uusiksi, ennen pientä taukoa. Silloinkaan se ei ollut vielä hyvä, vaan tyydyttävä suoritus. Mun oli pakko muistuttaa itselleni vähän väliä, että itse mä olin valinnut valmentajani. Ja valinnut tämän lajin, halunnut kehittyä. Jos Amanda Sokan valmennuksessa ei kehittyisi, niin ei sitten millään. Noh, toivottavasti napattaisiin hyvä sijoitus ensi osakilpailuissa, niin ei menisi nämä hikoilut ihan hukkaan.

Valmennuksen jälkeen mä olin ihan poikki. Armoa ei ollut annettu mulle eikä sen puoleen Kiiallekaan, vaikka mulla oli niin sanotusti vieras hevonen alla ja Kiialla ihan uusi tuttavuus.
"Mitä tykkäsit Leevistä?" kysyin Kiialta, kun oltiin löydetty tiemme loungeen hevosten hoitamisen jälkeen.
"Ihan kiva. Hauska päästä menemään vähän erilaisella hevosella taas", nainen vastasi.
"Joo, tää on kyllä kans kivaa vaihtelua mennä Armilla. Vaikka kyllä Leevi mulle sopiikin nykyään paremmin", pohdiskelin.
"Armi on vähän semmonen alkuopetushevonen", Kiia kuvaili.
"Nimenomaan! Musta tuntuu välillä kamalan oudolta, kun se pysyy hoitaessa paikoillaan ja tykkää rapsutuksista", nauroin.

Musta tuntui, että pitkästä aikaa mulla oli joku kaveriksi laskettava Auburnista. Mä olin jumittunut touhuamaan yksin, mutta nyt Tie tähtiin ja hevosvaihdon ansiosta, me oltiin Kiian kanssa juteltu aika paljon. Se oli aika kivaa.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 02.05.20 21:22


Edellispäivän valmennus painoi sekä mulla että Armilla. Joten me suunnattiin maastoilemaan, Armin kanssa se oli oikeasti aika rentouttavaa. Oli niin sanotusti mun ratsastuspäivä Armilla, tosin mä olin jo ratsastanut kevyesti Leevinkin. Tie tähtiin oli kyllä taas yksi rupeama, mulla oli kolme hevosta ratsastettavana ja siihen päälle vielä Rinna hoidettavana. Vaikka Armi olikin ihana ja rakas, niin mä olin iloinen, että kohta se tipahtaisi mun ratsastettavien listalta pois. Yksi hevonen vähemmän ja mä voisin taas keskittyä täysin Leeviin.

Tie tähtiin ei ollut edes kaikki tällä hetkellä, sillä mun piti treenata Leevin kanssa Ruotsia varten. Sinne ei mentäisi noin vain treenaamatta, mutta onneksi Armilla ratsastaminenkin oli treenaamista. Ja itseasiassa jos totta puhutaan, niin mä olin saanut uusia ideoita Leevin ratsastamiseen, kun olin taas ratsastanut toisella kouluhevosella. Ramida nyt oli niin eri puusta ja vielä enemmän estehevonen, että sieltä ei hirveän usein saanut ideoita.

Mutta tosiaan se maasto. Armin kanssa oli kamalan kiva maastoilla yksinkin, kun sitä ei hetkauttanut mikään ja se jaksoi mennä rauhassa. Tässä kohtaa Leevi halusi mennä jo lujempaa, kun Armi kärsivällisesti käveli eteenpäin. Mä saatoin myös hetkeksi kumartua sen kaulan ylle halaamaan sitä, kun en jaksanut istua pystyssä. Eikä sitä haitannut, kun ruuna olisi taas vetänyt herneen nenään. Siinä tuntui kaikkeen olevan ikuisuus ja kaikesta olevan ikuisuus. Mutta Lehtovaaran kisoista oli vain muutama päivä ja reilun viikon päästä me oltaisiin jo toisessa paikkaa kisaamassa. Ja siitä sitten lähdettäisiin Ruotsiin. Armi starttaisi Kiian kanssa, joten tammakin pääsisi reissuun.

Maastoilun jälkeen mä löysin itseni istumasta Robertin vierestä maneesin kahviosta kaakaon kanssa. Me katseltiin Sarahin valmennusta. Innankin piti olla siinä, mutta nainen taisi olla jossain muualla. Mulle ei tullut nyt mieleen paikkaa mihin nainen oli kertonut menevänsä, mutta enpä mä sillä tiedolla tehnyt mitään.
“Sarahista kyllä näkee, että se kaipaa Effiä”, totesin ääneen, tajuamatta oikeastaan, että mä olin sanonut oikeasti sen ääneen. Robert taisi katsoa mua vähän ihmeissään, mutta skippasin sen kokonaan. Mä olin jotenkin keskittynyt vahtimaan Sarahia ratsastamassa Lefaa. Se oli kamalan opettavaista, kun ei kuullut ohjeita mutta mietti mitä ne olivat olleet sen perusteella, mitä brunette hevosen selässä teki. Sekä miten se näkyi Lefassa.

Jos mä viimeksi samassa paikassa olin ollut edelleen pettynyt meidän viimeiseen sijaan, niin nyt mä olin sitten täysin päinvastaisella fiiliksellä.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 02.05.20 21:28


Oli taas jälleen Amandan valmennuksen aika. Välillä mä kyseenalaistin valintaani haluta Amandan valmennukseen joka viikko. Tosin ensi viikolla mä olisin Ruotsissa, joten Amandan valmennukselta säästyttäisiin. Yhden kerran tauko tekisi toisaalta varmasti hyvää, vaikka kyllä mä väitän kehittyneeni jo paljon viikottaisten valmennusten ansiosta. Sitten vielä kerran kuukaudessa Susinevan valmennus sekä omat itsenäiset treenit. Joten kyllä tässä pitäisi kehitystä näkyä, eikä junnata paikoillaan. Mä odotin innolla, että pääsisin starttaamaan ekan vaativaA:n.

Mä olin toivonut tähän valmennukseen, että katottaisiin sunnuntain radan osia. Ihme kyllä, Amandalle sopi asia. Me aloitettiin valmennus ihan vain hiomalla alkutervehdystä, sillä se kuulemma oli hyvin olennainen osa suoritusta. Hyvä alkutervehdys antoi hyvän ensivaikutelman ja sitä rataa.
"Ihan vino linja, uudestaan", Amanda komensi varmaan miljoonatta kertaa. Mun mielestä linja oli ihan suora, mutta neiti Sokan mielestä ei. Joten me tehtiin useita toistoja samaa asiaa. Mua ei haitannut Armin kanssa, koska ei se sinänsä kyllästynyt asiaan. Kiialla Leevin kanssa taas oli enemmän haastetta, kun ruuna vähän osoitti tylsistymisen merkkejä.

Koska peruutus oli mulle ollut jotenkin aina hankala, me hiottiin sitä. Pysähdys ravista, neljä askelta peruutusta ja takaisin koottuun raviin. Kuulostaa helpolta, mutta eihän se sitä ole.
"Siinä oli yksi askel liian vähän."
"Peruutus meni vinoon, uudestaan."
"Osaatko sinä laskea neljä askelta? Siinä oli nyt kuusi."
"Nyt oli kyllä todella laiska siirtyminen raviin. Terävyyttä siihen hommaan."
"Se on ravista pysähdys, ei mitään käyntiaskeleita sinne väliin."

Mä olin jo tottunut Amandan tyyliin valmentaa ja sanoa asiansa. Mutta silti se turhautti välillä, kun vain huomioitiin virheet, eikä kehuja tullut. Tosin jos perijätär sanoi jonkun menneen "ihan ok" tai muuta vastaavaa, se oli jo aika ylitse vuotava kehu. Ja jos sattui saamaan ihan oikean kehun, siitä sieti olla ylpeä. Ja se oli sitten ihan oikeasti kehu, koska Amanda Sokka ei hirveästi kehuja jaellut. Joten kun miljoonien toistojen jälkeen me saatiin yksi Amandan mielestä hyvä peruutus kokonaisuutena, niin pysähdys kuin raviin siirtyminen mukaan luettuna, mä sain siitä kehut. Ja mun teki mieli tuulettaa.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 02.05.20 21:29


Armi seisoi karsinassa kärsivällisesti odottaen, kun mä väkersin sille varusteita niskaan. Mä mietin jo, että miten pärjäisin taas kisaviikon Leevin kanssa, kun olin nyt mennyt parit kisat leppoisan Armin kanssa. Armi oli niin helppo ja näppärä kisamatkoilla, Leevi taas ei niinkään. Kun me oltiin molemmat Armin kanssa valmiita, me lähdettiin valumaan maneesiin. Mä olin jotenkin jumahtanut ratsastamaan maneesissa, vaikka kenttäkin oli hyvässä kunnossa ja kelitkin alkoivat olemaan sellaisia, että siellä voisi hyvin mennä.

Me oltiin jo verrytelty ja tehtiin lyhyitä välikäyntejä ennen kunnon työskentelyä, kun Inna ilmestyi maneesiin Banskun kanssa. Tervehdin naista ja rupesin pikkuhiljaa valmistautumaan kunnon työskentelyyn. Eilinen Amandan valmennus oli lähinnä nostanut treenimotivaatiota, vaikka vähän ehkä lihaksissa vielä tuntuikin. Hetken mä vilkuilin Innaa ja Banskua. Oli hassu nähdä Inna Banskun kanssa, kun oli tottunut viime aikoina naista näkemään Mankin kanssa. Vaikka olihan Mankissa ja Banskussa jonkun verran samaa näköä.

Mä aloittelin tekemällä sulkutaivutuksia. Tai siis yritin, mutta joku niissä mätti. Mä hetken väänsin niitä, kunnes luovutin turhautuneena.
"Et haluis kattoo mikä meillä mättää näissä suluissa?" kysyin Innalta.
"Toki", Inna vastasi. Ja mä jatkoin sulkutaivutusten tekemistä. Mä en oikein saanut kiinni, mikä oli ongelma. Vai oliko sellaista.
"Ei siinä kyllä mitään erikoista ole pielessä. Vähän ehkä vähemmän asetusta", Inna pohti.
"Se tuntuu vaan niin oudolta. Tai sit aina ennen kun tuntunu et menee hyvin niin menny pieleen", naurahdin.
"Eri hevosilla voi olla erilaiset liikkeet."
"Niin kai sitten. Mutta kiitos."

Mä hioin vielä jotain pikkujuttuja, mitkä oli ollut meillä ongelmia viime aikoina. Kyllähän siinä taas hiki tuli, mutta nämä olivatkin oikeastaan vikat kunnon treenit ennen sunnuntaita. Joten mä otin kaiken irti siitä treenistä, eikä kummallakaan lopulta vertymisen jälkeen ollut mitään väsymisen merkkejä. Me suunnattiin talliin loppuverkan jälkeen talliin. Varusteiden purkamisen jälkeen mä tein hoitotoimet pitkän kaavan mukaan. Ylihuomenna tamma tarvitsisi taas puunata sunnuntaita varten ihan kunnolla, mutta mä nautin vain hevosen harjailusta ja rapsuttelusta.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 02.05.20 22:04


Kisoihin lähteminen oli aina yksi härdelli. Varsinkin kun lähdössä oli kaksi rekallista hevosia ja läjä ihmisiä. Hevosissakin kun löytyi laidasta laitaan porukkaa, ei aina kaikki mennyt niin kuin suunniteltiin. Ja kello oli aivan pirusti liian vähän. Kuudelta oli tarkoitus lähteä kohti Hopiavuorea, joten siitä voi päätellä, monelta kello oli soinut. Armi meni samaan rekkaan Torun, Mankin, Sessan ja Lefan kanssa. Mutta mä taas matkustin eri rekassa, kuin ratsuni.

Kaikki hevoset lastautuivat melko hyvin, osa paremmin ja osa ei ihan niin mallikkaasti. Mutta kaikki saatiin usein aika hyvin rekkoihin. Mutta kun tusina hevosta pyöri siinä pihalla, oli katastrofin ainekset aina olemassa. Toistaiseksi niiltä oltiin vältytty. Todellinen härdelli alkoi sitten, kun oltiin tekemässä lähtöä. Melkein jokainen muisti aina jonkun asian, mikä piti vielä hakea tallista.
"Multa unohtui suitset! Hetki pieni."
"Hitto se loimi!"
"Olikohan ne suojat siellä kassissa?"
"Pakkasko joku mun tavarat?"

Mäkin tarkistin tavarani kymmeneen kertaan. Sekä tallissa jo valmiiksi pakatut Leevin tavarat, jotka toivottavasti kulkeutuisivat Ruotsiin hevosen. Armi oli onneksi helppo lastattava ja sillä oli ihan hyvät oltavat Lefan ja Sessan välissä. Eikä mun tarvinnut sen matkustamisesta stressata. Joten kun olin omalta osaltani valmis, suuntasin toiseen rekkaan. Mä haluaisin ehkä vetästä nopeat tirsat. Matkaa olisi vain kolmisen tuntia, mikä tuntui luksukselta Lapin reissun jälkeen. Muutaman koulutehtävänkin voisi tehdä. Ja kerrata vähän koulurataa. Siinä olisikin sitten tekemistä kolmeksi tunniksi.

Kun mä pääsin rekkaan ja me päästiin matkaan, mä pistin silmät kiinni. Anton tuntui höpöttävän kamalan kovaan ääneen, eikä oikeastaan kenenkään muun ääntä kuulunut. Mä en jaksanut keskittyä sen sanoihin siihen aikaan aamusta, joten en oikein tiennyt kenelle se osoitti sanansa. Mun teki mieli sanoa sille, että pää kiinni. Mutta en jaksanut ja kehdannut. Joten mä annoin sen hölistä ja pikkuhiljaa vaivuin kevyeen uneen. Ainakin matka menisi nopeammin, vaikka muuta ei saisikaan siinä aikaan. Mutta ei se ollut niin justiinsa. Tosin mä toivoin vaikka Isabellan sanovan Antonille, että voisi olla hiljaa.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 16.05.20 14:20


10. Kirjoita tarina kirjeen tai päiväkirjamerkinnän muodossa.

Päivämäärä: 3.5.2020
Sijainti: jossain Hopiavuoren ja Ruotsin välillä

Me voitettiin. Hitto me voitettiin taas. Toinen kerta putkeen. Armi oli ihan mahtava, se toimi taaskin kuin ajatus. Joten ehkä se meidän eka osis oli vaan jotain ihme sähellystä ja nyt me löydettiin taas yhteinen sävel. En mä tiedä. Mutta tuntuu niin hyvältä, kun on napannut kaksi voittoa putkeen. Tosin hemmetin Robert oli silti rankingissa meidän edellä. Niin ärsyttävää, vaikka nyt muilla ei mennyt edes niin hyvin. Ja tiimirankingissa meitä oli kolme tiimiä jaetulla ensimmäisellä sijalla. Ärsyttävää.

Nyt me ollaan matkalla Ruotsiin. Leevi lähti jo Tie tähtiin osikseen mukaan, jotta mä saisin sen Ruotsiin. Joten mä oon vastannu kahdesta hevosesta. Tosin nythän Kiia hoitaa Armin, vaikka kyllähän mä lupasin auttaa Kiiaa jos tämä tarvitsee. Mua ahdistaa jotenkin tää Ruotsin reissu. Enkä mä voi sanoa siitä kenellekään, koska kaikki on jotenki niin innoissaan. Mä haluaisin menestyä ja joka puolelta tuntuu tulevan paineita menestyä. Vaikka todennäkösesti mulla ei oo mitään mahiksia kansainvälisissä kisoissa ulkomailla, kun luokkakootkin on aika isoja. Vaikka luokka kuinka onkin vain vaB. Koko kisojen helpoin koululuokka. Ehkä mun olisi pitänyt lähtee vaan jonkun groomiks.

Mä saan ratsastaa niin hyvillä hevosilla, mutta silti mä jumitan samalla tasolla kaudesta toiseen. Ja menestystäkään tule juuri koskaan, pari voittoa putkeen Armin kanssa onki varmaan ennätys. Ja siinä olikin viime aikojen menestys. Tuntuu niin turhauttavalta treenata sekä maksaa siitä itsensä kipeäksi, kun kisoissa pitää häntäsijoja kerrasta toiseen. Oli hevonen sitten mikä vain. Ja luokka vaB tai heA. Nyt mun pitäis ehkä unohtaa hetkeksi menestyminen ja hakea Ruotsista vain kokemusta. Leevi ei sitä tarvitse, se tarvitsisi vain osaavamman ratsastajan. Ruotsin jälkeen voi taas keskittyä Armin kanssa Tie tähtiin finaaliin ja toivoa, että kolmas voitto tulisi putkeen. Tai edes hyvä sijoitus. Kunhan ei oltaisi taas viimeisiä.

Tää oli taas niin sekavaa ajatusten virtaa. Mutta eikö se juuri päiväkirjan tarkoitus ole? Ja miksi mä kysyn tätä kirjalta?
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 16.05.20 14:22


6. Hillitöntä naurua.

Ruotsissa oli ollut kivaa, opettavaista, saatiin hyvää kokemusta ja sitä rataa. Mutta oli se kiva olla taas kotona. Armi olisi vielä tämän viikon vähän enemmän mulla, sitten mä "luovuttaisin" tamman takaisin Kiialle. Ja palaisin täysipäiväisemmin treenaamaan Leevin kanssa. Mutta nyt mua ei huvittanut Ruotsin reissun ja hirveän matkustamisen jälkeen treenata tosissaan, mutta olin luvannut liikuttaa Armin. Onneksi aina ratsastaminen ei tarkoittanut treeniä, jos multa kysyttiin. Meillä kuitenkin huomenna olisi taas jo valmennus, joten väliin tarvittiin jotain rennompaa.

Joten satula sai jäädä talliin ja me mentäisiin taas, varmaan miljoonatta kertaa Tie tähtiin kisojen aikana, humputtelemaan ilman satulaa maneesiin. Jotain treenejä mä vedin jo kentällä, mutta jostain syystä mä monesti silti suuntasin maneesiin. Maneesissa olikin melkein jopa ruuhkaa, kun siellä oli sekä Sarah että Rasmus ratsastamassa. Kummallakin näytti olevan kohtuullisen sama meininki kuin mulla, koska kukaan tuskin jaksoi vielä ihan täysiä vetää.

Mä tervehdin muita ja kipusin sitten Armin selkään jakkaran avulla. Tai ehkä jakkara oli väärä sana Auburnissa, mutta sellainenhan se oli. Joku penkki joka tapauksessa, vaikka se ei ollutkaan sellainen muovinen ruma jakkara mitä monissa paikoissa oli. Sokathan saisivat slaagin jos joku tänne sellaisen raahaisi. Pennakin saattaisi hurjistua, mutta se ei yllättäisi ketään.

Me tallusteltiin siinä ihan rauhassa sivussa, kun Sarah ja Rasmus tekivät jo vähän muutakin kuin kävelivät. Mä jäin tuijottelemaan toisten touhuja, koska mä olin oppinnut jotenkin uudestaan viime aikoina, että muiden ratsastuksen katsominen oli kivan lisäksi myös hyödyllistä.

Sitten mä en tiedä mitä tapahtui. Armi steppasi jotenkin ihmeellisesti pari askelta, mä en ollut valmis ja mä jotenkin liu'uin maahan. En jaloilleni, mutta takapuolelleni. Ei se siis sattunut tai mitään, kun mä en sinänsä lentänyt. Hetken ajan mä ihmettelin hölmistyneenä siinä maassa, että mitä ihmettä tapahtui. Muutkin olivat tainneet huomata mun "putoamisen".
"Ooks sä kunnossa?" Sarah varmisti. Mä purskahdin hillittömään nauruun ja sain vain nyökättyä ensin vastaukseksi.
"Ei mulle käyny mitään", sain sanottua hetken jälkeen kun pahin nauru oli laantunut. Mä en tiedä mikä mut oli saanut niin pahasti nauramaan.

"Se ois sitten kakkua", nainen virnisti.
"Noh, ehkä sitä kykenee jotain leipoa. Onhan se aikamoinen saavutus tippua Armilta", hihitin vielä.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Nita M. 16.05.20 14:24

.

8. Valmentaja tekee jotain yllättävää.

"Onpa outoa, että tää on taas viimeinen valmennus Armilla", totesin Kiialle. Nainen ratsasti Leevillä mun vieressä, kun me oltiin ulkona kävelemässä alkukäyntejä.
"Onhan se vähän. Mutta Leevillä on ollut aika kiva mennä, joten tää oli kivaa vaihtelua", Kiia vastasi hymyillen.
"Taitaa olla turha toivo, että Amanda ei rääkkäis meitä vaikka ollaan just oltu Ruotsissa", hymähdin.
"Niin taitaa, mutta sen takia se onkin Amanda", Kiia nauroi.

Me suunnattiin maneesiin, koska Amanda Sokan valmennukset olivat maneesissa. Mä yritin valmistautua valmennukseen siten, että se olisi viimeinen tehotreeni Armin kanssa ennen Tie tähtiin finaalia. Kyllähän mä sillä varmasti vielä jotain ratsastaisin, mutta tamma tarvitsisi myös pienen huilitauon. Kuten me kaikki, jotta oltaisiin taas iskussa finaalissa.

"Nita, hienoa työtä Armin kanssa viime kilpailuissa", Amanda tokaisi melkein ensimmäisenä. Mä katsoin Amandaa varmasti melkein suu auki, koska "hienoa työtä" oli Amandalta aivan ylitsevuotava kehu. Se oli varmaan paras kehu, mitä mulle tässä parin vuoden aikana oli irronnut.
"Ruotsin tulokset olivat ihan ok, mutta parantamisen varaa on taas reilusti. Joten käydään töihin", Amanda palasi omaksi itsekseen, hetken mielenhäiriön jälkeen. Se jäikin sitten todellakin hetkelliseksi mielenhäiriöksi, koska koko valmennus oli taas yhtä rääkkiä. Ei puhettakaan mistään helpotuksista, vaikka reissu painoi vähän kaikilla.

"Nita, sun jalat seilaa ihan missä sattuu. Pidä ne paikoillaan", Amanda kehoitti. Mä yritin, melkein varmasti pää punaisena, ihan tosissaan pitää ne mun jalat oikealla paikalla. Tänään ne ei vain totelleet.
"Nostat laukan päädystä ja siirryt työskentelemään keskiympyrälle", käsky kävi. Ja vaikka se kuulosti siltä, että laukan voisi nostaa mistä kohta päädyssä haluaa, sille oli todellisuudessa hyvin tarkka kohta. Se piti tapahtua tismalleen keskellä lyhyttä sivua, tismalleen silloin kun kirjain oli mun kohdalla. Mä saisin tismalleen sillä sekunnilla huudot, jos en sitä saisi nostettua siinä. Onneksi Armi oli hereillä ja melkein tiesi homman nimen, joten laukka nousi tismalleen oikeassa kohdassa. Joten mä tältä erää vältyin huudoilta.

"Välillä mä kyseenalaistan, miksi halusin Amandan valmennuksiin. Ja vielä joka viikko. Mutta toisaalta tolla valmennuksella pitäisi kehittyäkin", puhahdin valmennuksen jälkeen.
"Mua sattuu joka paikkaan, mutta eikös se tarkota just, että silloin on tehnyt jotain? Toivottavasti ainakin", Kiiakin huokaisi.
Nita M.
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 24
Viestien lukumäärä : 320

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Louna R. 25.02.21 0:09

Somehärnäämistä ja se kuuluisa hoitohevonen 18.2.
Torstai iltana kahdeksan aikoihin

Vilkuilin edelleen äimistyneenä puhelimen näytöllä näkyvää viestiä. Sähköposti oli saapunut Auburnin osoitteesta, mutta itse jääkuningatar Amanda Sokka oli sen allekirjoittanut. Olin äkännyt tallin ilmoitustaululla vuokrahevoshaut ja puhuttuani harvinaisen sievästi (tapeltuani verisesti) asiasta vanhempien kanssa, olin saanut luvan hakea oman myytävän ponin ja Maran satunnaisen hoidon rinnalle ihan pysyvää hoidettavaa. Myönnettäköön, että olin alun perin vilkuillut Minan perään, mutta todettuani sen ehkä aavistuksen liian säpäkäksi, päädyin hakemaan Armin hoitajan paikkaa. Ei, odotukseni eivät todellakaan olleet varsinaisesti korkealla. Auburnista löytyi monia minua huomattavasti taitavampia ratsastajia, eikä 15-vuotta ikämittarissa varmasti ollut pelkkä positiivinen asia, kun oli Armista kyse. Silti viestissä luki selvästi ja hyvällä suomenkielellä, että paikka olisi ainakin alustavasti minun. Lumen alle hävinnyt kartanon katon näkeminen ei ollut koskaan aikaisemmin saanut minua näin iloiseksi.

Amanda oli laittanut viestissään tarkan ajan jolloin tamman pitäisi olla valmis liikutusta varten, joten kiitin hiljaa mielessäni ylempiä voimia siitä, etten kerrankin ollut myöhästynyt bussista niin kuin tapoihini yleensä kuului. Armin riimunnaru tuntui polttavalta käsissä, luultavasti silkan jännityksen tai sormiparkojen kylmettymisen vuoksi, kun jäisiä kohtia varoen hiippailin tammatallista ykköstarhalle. Olin opetellut tallin hevosten nimiä ulkoa jo hyvän aikaa, ja niinpä tunnistin hienoisen epäröinnin kautta Effin ja Hanin, jotka rapsuttelivat toisiaan portin vierustalla. Punarautias Armin takamus sen sijaan oleili tarhan kauimmaisessa nurkassa. Hania näytti lievästi sanottuna epäilyttävän, kun pujahdin aitojen välistä tarhan puolelle ja molemmat tammat mulkoilivat minua kauniisti hyvän välimatkan päästä.
"Armii, tuutko? Lähetään sisään", viheltelin kutsuen ei niin paholaismaista punaista. Tamma käänsi ensin hitaasti päätään, kääntyen sitten kokonaan ja lähtien lompsimaan minua kohti. Armi oli hurjan kaunis ja osaava tamma ja suoranaisesti minua ihastutti ja kauhistutti, että tosiaan saisin hoitaa hevosta tulevaisuudessa. Sen lempeät silmät tarkkailivat minua uteliaana ja korvat kääntyivät nopeasti höröön rapisteltuani takin taskusta palan leipää.
"No hei heppaseni", tervehdin hymyillen ja naksautin riimun lukon kiinni.

Kävi ilmi, että kuulemani luonnekuvaus Armista piti täydellisesti paikkaansa. Se seurasi kohteliaan kiinnostuneena käytävillä aina välillä liikkuvia ihmisiä ja hevosia, kuikuillen välillä myös minun suuntaani selkäpuolelle, jossa availin ruudullisen toppiksen remmejä. Harjaus sujui onneksi helposti ja kivuttomasti, ja vaikka jouduinkin yhden jalan pintelöimään kahdesti epäonnistuneen ensimmäisen jälkeen, näytti tamma ihan mukiinmenevältä jo ilman satulaa ja suitsia. Ruskea nahkaisen penkin nostin jakkaran päältä selkään ja kanget löysivät tiensä nopeasti omalle paikalleen päähän. Toivoin vain, että Amandalle kelpaisi, vaikken ollutkaan kuurannut Armia kavioista korvanpäihin tai letittänyt jokaista harjakarvaa siisteille pikkuleteille.

En varsinaisesti ollut mitään hullua hehkuttaja tyyppiä, mutta kun Armi seisoi korvat pystyssä ja täydessä varustuksessa hoitopaikalla, mun oli pakko ottaa siitä snäppiin kuva ja jakaa se kaikille mahdollisille hevoskavereilleni tehtyyn tarinaan. Kuvatekstiksi laitoin Louna & Audrey v. Helmwald 18.2.2021 -> ja paikaksi merkkasin ihan kiusallani Auburnin kartanon. Ei sitä ihan joka päivä sentään saisi härnätä rinnakkaisluokan ylimielisiä ratsastuskoulutyperyksiä, joten miksei nyt edes kerran. Muuttuisivat varmaan myrkynvihreiksi kateudesta mokomat. Riimunnarusta kuului vaimea kalahdus, kun lukitsin sen kuolainrenkaan ympärille kelloa vilkaistessani. Sopivasti oli vielä reilu vartti kävelyaikaa, joten hipsin Armi rinnallani maneesia kohti. Ulkona oli jo suhteellisen pimeää, ja pakkanen huiteli luultavasti vajaan kymmenen asteen paikkeilla. Armi käveli rennosti pitkällä kaulalla eteenpäin, ja siinä lyhyenä hetkenä oli vaikea ajatella tekevänsä koskaan mitään muuta.

Tammi-areena oli onnekseni hiljainen tänään. Tiedä sitten johtuiko muiden ratsastusaikatauluista vai Amandan jäisestä olemuksesta. Ehdin kaikessa rauhassa kävellä kokonaisen maneesin ympäri pariin otteeseen ja tehdä sen lisäksi erilaisia laajoja ympyröitä ja suunnanmuutoksia Armi rinnallani, ennen kuin maneesin ovi kävi. Olin ehtinyt jo henkisesti valmistautua kohtaamaan Amandan, mutta tulijoita olikin kaksi, eikä kumpikaan niistä ollut vaaleaverikkö.
“Hei”, tervehdin reippaasti. Nainen näytti olevan syvällä ajatuksissaan, sillä hän säpsähti lievästi kuullessaan ääneni. Bruneten vierellä seisoi hienon näköinen mustankirjava, joka katseli valppaana Armin suuntaan.
“Moi”, nainen vastasi sitten ja lähti hiljaisena kävelyttämään omaa hevostansa uraa pitkin. Hetken maltoin kävellä hiljaisuudessa, kunnes totesin ajatukseni ääneen.
“Sulla on tosi kaunis hevonen. Onko se täysverinen?” kysyin ja käänsin Armin taas laajalle keskiympyrälle. Maneesissa kantoi ääni ihmeen hyvin etäisyydestä huolimatta.
“Kiitos. Tai siis Reiska kiittää”, nainen hymyili, “On joo englannin täysveritamma. Sullakin on nätti hevonen. Armiko se on?”
“Juu on. Mä alotin just sen hoitamisen. Louna olen nimeltäni, siis”, selitin ylpeänä, vaikka onnistuinkin takeltelemaan lopussa.
“Aa, no onnea hoitohevosesta. Mä oon Gabriella ja muutettiin Reiskan kanssa just takasin Auburniin”, ruskeaverikkö kertoi. Olin jo avaamassa suutani vastatakseni, kun maneesin ovi avautui taas ja puhelintaan kiivaasti selaava Amanda asteli sisään. Kiepautin Armin nopeasti takaisin oven suuntaan, sillä en ollut ihan varma mistä kohtaa nainen meinasi nousta ratsunsa selkään, suoden Gabriellalle anteeksipyytävän hymyn.

Kohdalle ehtiessään Amanda naputteli nopeasti jonkun tärkeän näköisen viestin, sujauttaen sitten kännykän taskuunsa. Kouluratsastajan harjaantunut katse kävi nopeasti läpi Armin jaloista päähän ja nyökkäsi sitten minulle hyväksyvästi. Irrotin riimunnarun tamman kuolainrenkaasta ja seurasin vierestä, kun naisen ilme suli hetken puolikkaaksi lempeään hymyyn tervehtiessään hevostaan. Amanda pitkine säärineen kiipesi helposti Armin selkään ja punarautias soi minulle sympaattisen puhahduksen.
“Armin varusteet voi putsata, kun pääset tamman kanssa takaisin talliin. Se ei mene enää ulos”, Amanda totesi selästä.
“Okei”, vastasin harvinaisen yksiselitteisesti. Nainen ratsuineen lähti liikkeelle ja kiipesin riimunnaruineni katsomoon. Seuraavan tunnin meinasin käyttää hyödykseni seuraten Amandan ratsastusta, ja ehkä mahdollisesti laittaa muutaman härnäämiseksikin tulkittavan videon snäpin tarinaan.
Louna R.
Louna R.
Hevosenhoitaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 25

Isabella S., Jemiina R., Jusu R., Sarah R., Anton S. and Marc Di B. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Louna R. 02.05.21 0:09

Vappuja 1.5.
Lauantai aamupäivästä

Jostain kohtaa pyörästä kuului hieman turhan kovaa kolinaa ajellessani rivakasti Auburniin päin. Vappuaatto oli loistava hetki viettää aikaa tallilla, varsinkin kun pakolliset sukuloimiset tapahtuisivat vasta illalla ja olin juuri parahiksi ehtinyt livahtaa karkuun äidin mahtavaa ideaa perheen yhteisestä vappumetsäretkestä. Musiikit korvissa soiden ja tallikassi olalla olin painellut kotiovesta ulos laittaen moikat vasta turvallisen välimatkan pyöräiltyäni. Isä oli vastannut silmienpyörittelyemojilla, mutta ei onnekseni ollut jaksanut suuttua ja Alina taas oli kuvannut salaa snäpissä videon äidin sadattelusta. Pikkusiskon videolle olin hekotellut hyvän matkaa rämistellessäni ohi Kahvila Pionista. Olin ottanut ensimmäiseksi suunnan Auburniin ja Armia kohti, sillä se oli lähempänä ja Angelin tallille pitäisi kuitenkin odottaa Helenan lupaamaa mopokyytiä.

Tullessani tallipihaan lukitsin pyöräni yhteen parkkiksen puista(, jonka luvallisuudesta en ollut ihan selvillä) ja marssin yhä musiikin tahdissa jammaillen kohti tammatallia. Bongasin Maran ja Tarantellan tarhasta ja vilkuttelin niille iloisesti pohtien pitäisikö laittaa Lidialle viestiä saisinko ottaa tammat harjattavaksi. Seuraavassa hetkessä totesin vilkutuksen olevan aavistuksen kiusallista, varsinkin huomatessani Antonin hakemassa Vilaa viereisestä tarhasta, josta oli seurannut toimintaani itsekseen hekotellen. Nyökkäsin miehelle tervehdyksen aavistuksen punaisena, vaikka toisaalta olin juuri itse viime viikolla yllättänyt Antonin höpöttämästä Vilalle astellessani täysin ajatuksissani väärästä tammatallin ovesta sisään. Armille huikkasin myös tervehdyksen, vaikkakin hieman vaisummin kuin aikaisemmin.

En ollut aivan varma mitä Amanda tuumasi vappukoristeista tähtitammansa karsinanovessa, mutta pyörittelimpä silti kotoota nappaamani pätkän serpentiiniä Armin loimitelineeseen. Ties vaikka tallinomistajatarkin saisi jotain hymyilyn aihetta vappuunsa, vaikka epäilin asian kyllä olevan päinvastainen. Nakkasin kassini Armin karsinan reunalle, hain harjapakin varustehuoneesta ja marssin leipäpala taskussani kohti tarhaa. Armi antoi tyypilliseen tapaansa nätisti kiinni ja hamusi se leivänkin kiltisti, eikä lainkaan melkein puolta kättä syömällä niin kuin arvon neiti Mara. Me hipsuttelimme tammatalliin, jossa kiinnitin tamman hoitopaikalle ja ensitöikseni kaavin mutaisehkon ulkokuoren alta punarautiaan karvan. Jutustelin Armin kanssa mukavia, (keskustelu oli harvinaisen yksipuolista) sillä kuuloaistini mukaan tallissa ei liikkunut ristinsieluakaan.
“Mitäs tuumaisit maastolenkistä luonnonhelmassa?” kysyin Armilta, joka yritti kääntää päätään minua kohti, vaikka oli molemmilta puolilta kiinni riimunnaruissa. Tamma pärskähti niin, että räkä lensi ja otin sen myöntävänä vastauksena.
“Sovitaan sitten niin.”

Kävin nopeasti hakemassa myös suitset varustehuoneesta ja irrotin ohjat niistä samaa tahtia.
“Suu auki, lentokone tulee”, mutisin hyväntuulisesti ja liu’utin tamman riimun kaulalle. Kuolaimet menivät suuhun helposti ja soljet liukuivat kätevästi omille paikoilleen. Armi seisoi rauhallisena paikallaan sen hetken kun kaivoin omia hanskojani kassistani toivoen, ettei Penna vain löytäisi paikalle nyt valittamaan riimu kaulalla yksin seisovasta tammasta. Oikea pari hanskoja onneksi löytyi suhteellisen nopeasti, eikä minun tarvinnut kaivaa kuin puoli kassillista ylimääräisiä hanskoja, vanhoja eväspusseja ja epämääräisiä kolikoita käytävän lattialle. Kiinnitin riimunnarun kuolainrenkaaseen ja irrotin tamman käytävältä.

Jotenkin minua ei pätkän vertaa yllättänyt se, että sillä siunaaman sekunnilla, kun pääsimme Armin kanssa laidunten välistä metsänreunaan, Suomen kevät päättää yllättää kaikki ja läväyttää niskaan täyden lastillisen rakeita, vaikka kaksi sekuntia sitten oli paistanut aurinko. Arminkin ilme muuttui jotenkin aavistuksen nyreäksi ja korvat painuivat sivuille niin, että tamma näytti vähän punarautiaalta aasilta. Se huvitti sen verran, että oli pakko raekuuroa uhmaten pysähtyä hetkeksi ja ottaa kuva. Sade ei onneksi kestänyt muutamaa minuuttia kauempaa ja jatkoimme hyvässä hengessä ja riimunnaru löysällä kulkuamme. Armi käveli mukavassa tahdissa ja toivotin sillekin oikein hyvää vappua.

Amanda oli valottanut mahdollisuutta siitä, että jossain vaiheessa minulla olisi ehkä mahdollisuus alkaa vuokrata Armia mikäli kukaan muu ei siihen hommaan ryhtyisi. (Olin viettänyt useita tunteja toivoen, ettei uutta vuokraajaa ilmaantuisi.) Kai reilu kaksi kuukautta oli ihan tarpeeksi odotusta? Pitäisi varmaan ihan rehdisti kysyä asiaa Amandalta, mutta nainen osasi olla välillä aavistuksen pelottava, ja olin jo muutamaan kertaan jänistänyt kysymästä ihan jostain perusasiasta, kuten tuliko nyt kanget vai nivelet ja oliko tänään pinteli vai suojapäivä. Tuurilla minä olin ne joka kerta oikein saanut, enkä ainakaan vielä ollut saanut murskapalautetta, joka kumoaisi kaikki haaveeni kouluratsastusurasta. Ehkä pitäisi ottaa sittenkin serpentiinit pois loimitelineestä ja jättää tilalle vaikka munkkeja. Tai ei ehkä munkkeja. Pitäisiköhän Amanda enemmän vaikka hyvästä perunasalaatista? Tiedä sitä. Armi hamuili riimunnarun päätä ja taputin sitä kaulalle. Josko saisin ensi viikoksi kerättyä tarpeeksi rohkeutta kysyä asiaa.
Louna R.
Louna R.
Hevosenhoitaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 25

Isabella S., Jemiina R., Jusu R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Louna R. 06.07.21 23:16

Hui kun jännää 4.7.
Sunnuntai iltana

Okei. Jos rehellisiä ollaan, niin mun jänistämisen taito on pettämätön ja rohkeus on pahasti miinuksen puolella. Ja miksikö? Koska mä en uskaltanut kysyä Amandalta kasvotusten Armin liikutuksesta, vaan laitoin hienosti perinteisen sähköpostin. Muotoilin sen Helenan kanssa ja kuumottelin sen lähettämistä varmaan pari tuntia. Helena vaan nauroi ja totesi, ettei musta olisi ikinä isoille kentille, jos mä en uskaltaisi laittaa hoitohevosen omistajalle sähköpostia. Siitä sisuuntuneena olin painanut lähetä nappia, ja pureskellut kynsiäni seuraavan päivän, kunnes uusi viesti oli kilahtanut postilaatikkoon.

Heippa!

Olen tässä miettinyt, että nyt kun olen hoitanut Armia jo neljä kuukautta, olisiko mahdollista päästä ratsastamaan? Olen mielestäni hoitanut tamman ihan kunniallisesti, ja kuten jo hoitajahakuviestissänikin mainitsin, minulla on tavoitteet korkealla ratsastuksen suhteen. Olisi siis hieno mahdollisuus päästä Armin kanssa kehittymään. Alussa tietenkin vain sinun tai jonkun muun valvonnassa jne.

Ystävällisin terveisin Louna



Hei Louna.

Olen asiaa miettinyt ja kyllä se käy. Niin kuin jo itsekin sanoit, alussa olen mukana katsomassa ja korjaamassa. Myöhemmin voidaan katsoa itsenäistä liikuttamista. Huomenna minulla olisi aikaa kello kahdeksan jälkeen. Pääsetkö silloin?

Terveisin Amanda Sokka


Tuntui jotenkin aika kamalalta kirjoittaa vastauksena, että ei en pääsisi, koska seuraavana aamuna lähtisin junalla kohti Rovaniemeä ja isovanhempia, jossa viettäisin kaksi viikkoa. Mamma oli luvannut viedä raveihin, joissa vietimmekin illan, mutta isoisän tuntien sain hävetä silmäni päästä. Papparainen taputti ja hurrasi niin kovaa koko ajan, että hyvä kun kuuli omaa ääntään. Seuraavassa hetkessä piti mennä täkäläisille ravimiehille kertomaan, että mä vedin vetoa ton puolesta ja se voitti, niin ja muuten, tässä on mun pojantytär, joka on hei poniratsastaja. Kovaan ääneen tietenkin. Muuten kaksi viikkoa oli kuluneet suhteellisen nopeasti ja olin saanut Helenalta sekä Lidialta säännöllisesti päivityksiä Angelista, Marasta ja Tarantellasta. Niinpä mä tiesin suurin piirtein, että Tarantella oli pian lähdössä jo uuteen kotiin, Maran treeniin palauttelu sujui hitaanlaisesti ja Angel vietti mukavaa elämää laitumella.

Tallille kävellessäni sormia pisteli jännityksestä ja uudesta urheilukellostani katsoessa syke hakkasi tuhatta ja sataa. Ratsastus ei ollut pitkään aikaan jännittänyt näin paljon, ja oli onni, ettei levottomuuteni juuri vaikuttanut tasaisen rauhalliseen Armiin. Amanda oli käskenyt olemaan maneesissa seitsemän aikoihin, joten hoidin tamman ripeästi ja lähdin maastakäsin taluttaen maneesia ympäri. Nainen ilmestyi ovista tasan kolmea vaille seitsemän ja komensi minut varsin pikaisesti Armin selkään. Jakkara tuntui huojuvalta jalkojen alla, kun säädin jalkkareita lyhyemmäksi luultavasti Amandan pitkien säärien jälkeen. Armi oli jonkun sentin pienempi, kuin Mara, joten satulaannousu kävi helposti ja kivuttomasti. Kämmenet hikosivat hanskoissa ja oliko täällä tosiaan ollut koko ajan näin kuuma? Olinkohan tulossa kipeäksi, kun olin näin sekaisin? Armi lähti kevyesti nytkähtäen liikkeelle ja ohjasin sen uralle.

“Ota vaan aktiivista käyntiä muutama kierros. Taivuttele ja ratsasta kunnolla”, Amanda ohjeisti ja keräilin ohjia tiukemmalle. Naisen polttava katse tuntui koko ajan iholle, kun yritin hitaasti, mutta varmasti ratsastaa tamma enemmän avuille. Punarautiaat korvat olivat sievästi kuulolla ja luultavasti Armin keinuttavan käynnin ansiosta rentouduin pikkuhiljaa, enkä enää istunut jääpuikkona.
“Voit ottaa sen sopivasta kohtaa raviin ja aloittaa niin, että otat pitkiltä ja lyhyiltä sivuilta keskellä käyntiin viisi askelta, josta uudestaan raviin. Pari kierrosta sitä, jonka jälkeen lisää pysähdykset suoraan ravista. Muista pitää se koko ajan aktiivisena ja katsoa, että Armi lähtee aina käynnistä ja pysähdyksestä suoraan hyvään raviin. Väliin saa ottaa ympyröitä tai voltteja jos siltä tuntuu”, vaaleaverikön ääni kantautui korviini ja tein työtä käskettyä.

Jos totta puhutaan, niin ravi oli se osio, joka minua oli eniten jännittänyt, sillä olin nähnyt Armin liikkuvan, ja se jos mikä näytti hienolta, joka taas johti siihen, että mitä luultavimmin ravi oli ilmavaa myös selästä. Aavistukseni pitivät paikkansa, ja soin ihan suosiolla itselleni luvan keventää, kun Amanda ei ollut siitä mitään maininnut. Armi oli hyvin erilainen ratsastaa Maraan tai Angeliin verrattuna. Tamma liikkui kiltisti omalla moottorilla, ja minun piti lähinnä keskittyä pitämään rytmi kunnossa ja tekemään siirtyminen oikeaan kohtaan.
“Lyhennä ohjaa ja pidä pohje paremmin kiinni.” Armin häntä sivalsi kerran ilmaa, kun kirensin ilmeisesti hieman hätäisesti ohjaa. Jalassa olevat nahkasaappaat tuntuivat pienoissaunalta, kun yritin vakauttaa alaraajat. Amandan mainitsemat korjaukset olivat aina olleet pienoinen ongelma, josta toivoin syvästi pääseväni vielä jonain päivänä eroon.
“Sitten voit ottaa mukaan pysähtymiset mukaan ja istua samalla alas.” Hui kauhistus. Amandan ääni ei ollut koventunut tai kuulostanut maailmanloppua lupailevalta, joten kaipa meillä - tai siis minulla meni vielä suhteellisen hyvin.

Laukkaa olisin mielelläni jatkanut vaikka ikuisuuden. Se oli mukavan keinuttava, vaikka vaatikin vähän lihaksia istua koko ajan satulassa. Oikeaa laukkaa nostaessa Armi tarjosi jatkuvasti vasenta, jonka pistin oman vinouteni piikkiin, josta tosin sain tietää vasta nyt. Amanda käski myös kokeilla yksittäisiä vaihtoja ja laukan lyhentämistä, jotka onnistuivat jotenkin. Olimme kumpaakin tehneet Angelin kanssa, mutta poni oli niin erilainen ja sen kanssa sai vaatia asioita ihan erilailla, että tunnuin koko ajan ratsastavan vähän liian kovaa. Kokoamisessa lyhensin liikaa ja Armi tuntui hinkkaavan paikallaan, josta Amanda muistutti muutamaankin otteeseen. Ymmärryskatkoksista huolimatta loppuraveissa naamaani kiristi piiloteltu hymy. En halunnut näyttää ihan taukilta, virnistellessäni hullun lailla, mutta kun Amanda alas tullessani ilmoitti lähtevänsä muille asioille, annoin Armille vuolaasti taputuksia ja kehuja, vaikka tamman normitasoon verrattuna meidän menomme oli vaikuttanut lähinnä sunnuntaijumpalta.
Louna R.
Louna R.
Hevosenhoitaja

Ikä : 19
Viestien lukumäärä : 25

Isabella S., Jusu R., Matilda T., Sarah R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Armin päiväkirja - Sivu 3 Empty Vs: Armin päiväkirja

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa