Kellonaika on nyt 03.12.20 15:28

8 osumaa on löytynyt haulle 0

Effin päiväkirja

02.12.2019 / Danielin kouluvalmennus

Effi oli valmiina satuloituna ja suitsittuna maneesissa jo kahtakymmentäviittä yli yhdeksän. Sarah käveli hiljaisessa hallissa sen ratsastusareenan reunoja pitkin, kypärä kainaloaan hieman epämukavasti painaen. Kaksikko oli selvinnyt Rovaniemestä hyvällä menestyksellä ja Effi oli palautunut hyvin nopeasti matkustuksesta heti kotiin päästyään. Tamma oli omalla tavallaan jo kokenut matkustuksessa, vaikka mikään ei tietenkään ollut itsestäänselvää, erityisesti kirjavan tapauksessa. Matkustusseuralainen, Miken tamma valtavankokoisella päänmerkillään, oli myös käyttäytynyt trailerissa esimerkillisen hyvin. Ehkä molemmat olivat kuluttaneet suuren osan energiastaan kisapaikalla, jonka vuoksi kotimatka oli sujunut todella rauhallisesti.

Puolen jälkeen Sarah pysäytti Effin laidan vierelle ja pujotti kypärän päähänsä. Hän oli kietonut ruskeat hiuksensa tiukalle nutturalle niskaansa, se ei pitänyt ilman hiusverkkoa ihan kaikkia hiuksia kuitenkaan kurissa. Nainen pyyhkäisi karanneet suortuvat korviensa taakse, laski jalustimet alas, tarkisti satulavyön ja nousi sitten jakkaralta vaaleanruskean satulan kyytiin. Effi katsahti maneesiin saapuvaa ratsukkoa, mutta ei lähtenyt paikaltaan mihinkään. Sarah kiitti tammaa ja pyysi sen sitten itse kävelemään.

Effi tuntui rennolta ravissa. Se pysyi hyvin tuntumalla, eikä juurikaan vastustellut, vaikka Sarah teki sen kanssa loivia kiemurauria ja siirtymisiä ravin sisällä. Ajatus pysyi hyvin itse asiassa, sillä lähenevä Saksan lähtöpäivä aiheutti keskittymiseen varsin hyvän motivaattorin. Tämä olisi heidän viimeinen valmennus ennen kansainvälisiä kilpailuita.
Se olisi myös heidän viimeinen valmennus tänä vuonna.

Daniel Susineva asteli maneesiin ilman dramaattista sisääntuloa. Maneesin ovi ei paiskaantunut kiinni, eikä keskikentälle kävely näyttänyt mitenkään myrskyisältä. Ehkä Sarah hieman piti siitä, miten Danielin valmennusten alku ei ollut aina yhtä rauhoittelua, vaikka Amanda tietysti vain piti ratsastajansa varpaillaan.
Ei sopinut unohtaa kenen hevosilla siellä kuitenkin ratsastettiin.

"Tänään teemana on väistöt, tasapaino ja tahti. Aloitetaan helpolla, kaksi lyhyttä väistöä uralta sisälle ja takaisin uralle pitkille sivuille."
Effin satula narahteli hieman kevennyksen tahdissa, kunnes Sarah istui alas ja jäi siihen. Tamma maisteli kuolaintaan puolipidätteen jälkeen, reagoi ihan hyvin pohkeeseen, vaikka takaosa jäikin ensin jälkeen. Sarah korjasi liikkeen ennen, kun Daniel ehti sanoa ja kuuli jonkun hyväksyvän kaltaisen äännähdyksen miehen suunnalta.
"Nopeampi jalka Effillä", Daniel kuitenkin huomautti jo seuraavan väistön alussa. Sarah napautti hieman kiireellisemmin tamman kylkeä pohkeellaan. Hevonen suoristui välittömästi.
"Parempi."

Valmennuksen loppua kohden sekä ratsulla, että ratsastajalla oli jälleen hikikarpalot otsallaan. Effi höyrysi maneesissa, kun Sarah pysäytti hevosen laidalla odottavan enkkuviltin luokse. Sen jalkojen välissä, vyön alla ja kaulalla oli muodostunut valkoista vaahtoa. Kirjava viltti rauhoitti höyryn nousun hetkeksi ja Sarah irroitti kypärän päästään, vaikka epäilikin kampauksensa olevan nyt hyvin paljon vähemmän ilmava. Tuntui hyvältä kävellä tyytyväiseltä näyttävän tamman vierellä, Sarah ei kuitenkaan tuudittautunut siihen valhekuvaan, sillä tunsi vuokrahevosensa jo liian hyvin siihen. Rauha oli rikottu yhdessä sekunnissa, eikä puolihuolimattomasti ohjia pitelevästä kädestä olisi mitään hyötyä siinä vaiheessa.

Sarah katsoi kelloa, kun he pääsivät vihdoin päätallin pesupaikalle. Heillä oli vähän yli tunti aikaa, kunnes Merja saapuisi tammatalliin. Lämmin vesi sai juosta hetken aikaa suoraan lattialle, kun nainen sääti sen lämpötilan Effille miellyttäväksi. Tamma tuijotteli ympärilleen epäluuloisesti, se piti nykyään enemmän tammatallin pesarista, ei enää säikkynyt niin usein ääniä siinä seisoessaan.
Onneksi heillä oli aikaa selvitellä kaikki pelottavat äänet ja liikehdinnät rauhassa.

Onnistuneiden treenien lisäksi Sarah toivoi seisoessaan Effin vierellä lämpölamppujen alla, että myös sen päivän eläinlääkärikäynti olisi onnistunut. Olisi omalla tavallaan aika siistiä, että varsa olisi elämänsä alkutaipaleella heidän mukanaan Saksassa asti.
Tutustuisi isoihin areenoihin jo kauan ennen syntymäänsä.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 07.12.19 19:57
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5559

Torun päiväkirja

09.11.2019 Danien Susinevan kouluvalmennus

lue tarinan alku Armin päiväkirjasta

Saatuani Armin hoidettua pois valkasta (tai oikeastaan annettuani sen tehtäväksi Viiville joka tarpeeksi kärtti vieressä voivansa auttaa) kiiruhdin pää kolmantena jalkana loungeen. Toivoin kyllä totisesti ettei tieto Viivistä hoitamassa minun tehtäviäni päädy Amandan korviin tai saan kuulla kunniani.
“Onko täällä kahvia. Mä tarvin kahvia nyt” ähisin suurinpiirtein hyökätessäni kahvinkeittimen luokse. En jaksanut edes välittää ketä paikalla sillä hetkellä oli.
“Sulla on vissii huono päivä” kaappiaan kaiveleva Anton kysyi varovaisen oloisesti. Olin niin yllättynyt miehen puhuessa minulle, etten edes ollut normaali ujo itseni vaikka takanani seisoi minulle uusi ihminen. Ihminen jonka kanssa ollaan muutama hassu kerta sanottu terve ja hei hei ja se siitä.
“Ennemminki huono viikko. Mut tää päivä on kyllä paskin” vastasin hörppiessäni kahvia niin nopeasti kuin vain pystyin.
“Tuttu tunne” mies totesi samalla kun ilmeisesti etsi jotain kaapistaan.
“Sori nyt on kyl pakko mennä tai myöhästyn Susinevan valkasta taas” sanoin anteeksi pyytelevästi ja suuntasin ulos loungesta melkein yhtä nopeaa kuin olin sinne saapunutkin.

Tallin puolella Toru piti aikamoista mekkalaa ja otin energisen oriin varustettavaksi hoitopaikalle. Hevonen oli pysynyt puhtaana odotusajan joten pyyhkäisin sitä vain pikaisesti joka puolelta ja laitoin kamppeet sen niskaan. Varmistin että pintelit oli tukevasti jaloissa ja kamppeet muutenkin kunnossa ennenkuin kiskasin kypärän päähän, hanskat käteen ja talutin steppailevan orin maneesiin.

Kello oli sen verran, että ehtisin tehdä vähän paremmat alkuverkat Torun kanssa kuin mitä Armilla. Toru kulki energisesti uraa pitkin eikä sille kyllä kannattanut antaa yhtään enempää ohjaa kuin oli tarpeen. Valmennusryhmässä oli kaksi muutakin ratsukkoa ja pidimme kaikki hyvän välimatkan toisiimme. Onneksi porukassa oli vain oreja niin ehkä Torukin keskittyisi paremmin.

Jotenkin ei yllätä että Torun kanssa oli enemmän ongelmia kuin Armin kanssa. Kupillinen kahvia oli auttanut minua olemaan hereillä vähän paremmin, muttei se paljoa kyllä auttanut kun alla oli hevonen jossa oli energiaa kuin pienessä kylässä. Toru taisi olla vanhin tästä kolmikosta, mutta myös ilmeisesti haastavin.

Koko perhanan tunnin ajan Toru leikki jotai pirun kengurun ja maailman kuulun laukkaratsun sekoitusta joka ei keskittynyt oikeastaan mihinkään. Tuskan hiki valui otsaltani kun yritin saada siitä esille siistiä ja hallittua keskiravia. Daniel yllättävänkin kärsivällisesti jakoi neuvojaan vaikkei näyttänytkään arvostavan sitä etten ollut ihan skarppina tänään kun oli aika valmentautua. Eipäs tuo ihmekään ole kun näkee vaivaa tullakseen valmentamaan tänne asti.

Lisätty ravi oli normaalisti Torun kanssa yllättävänkin helppoa jos se ei ollut yli energisellä tuulella, mutta ori rikkoi sen muutaman kerran laukalle kun en itse saanut pidettyä pakettia tarpeeksi hyvin kasassa. Minun teki niin mieli heittää hanskat tiskiin ja painua kotiin peiton alle piiloon julmaa maailmaa, mutta en vain voinut antaa periksi. Loppuvalmennuksen ajan purin hammasta ja tein juuri niinkuin Daniel neuvoi. Ei ne viimeisetkään tehtävät ihan nappiin menneet, mutta suoriuduttiin niistä kuitenkin ilman totaalista häpeää.

Valkan jälkeen heitin ratsastusloimen Torun selkään ja talutin sen sitten ulkoilmaan. Moikkasin vastaan tulevia tuttuja Auburnin tyyppejä ratsastaessani tallipihan läpi kohti Purtsilaa. Halusin vain kotiin suihkuun ja köllähtää sohvalle viltin alle juomaan teetä.

kirjoittaja Kiia K.
lähetetty 14.11.19 18:36
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Torun päiväkirja
Vastaukset: 19
Luettu: 910

Armin päiväkirja

09.11.2019 Danien Susinevan kouluvalmennus

Kahvia. Mä tahdon kipeesti äkkiä kahvia. Sitä ei valitettavasti oikein ollut tarjolla kun olin kaasutellu autollani aika vaarallisestikin hetkittäin kohti Purtsilaa. Nukuin aivan liian pitkään ja nyt oli hyvinkin mahdollista, että myöhästyisin Daniel Susinevan valkasta. Torun kanssa onneksi selvisin yllättävän nopeasti Auburnin puolelle ja olin vain törkännyt sen lähimpään vapaaseen karsinaan ja kiskonut varusteet pois. Nyt viipotin varustetun Armin kanssa kohti maneesia.

Voin sanoa, ettei Daniel katsonut minua kovinkaan suopeasti astellessaan maneesiin ja katsellessaan hetken ratsukoita. Melkein samantien mies aloitti valmennuksen selittämällä istunnan vaikutuksesta hevoseen ja pisti meidät kokeilemaan kuinka paljon pystymme vaikuttamaan käyntiin pitkällä ohjalla. Pakko sanoa, etten olisi selvinnyt niinkään hyvin kuin mitä selvisin ellei ratsuna olisi ollut kiltti ja osaava Armi. Se osasi paikkailla minun virheitä, muttei kovinkaan hyviä tyylipisteitä herunut kun itse en aluksi ollut kovinkaan hyvin hereillä.

Onneksi loppua kohden heräilin vähän ja harjoitukset alkoi mennä paremmin. Sain koottua Armin paremmin kuin kertaakaan vielä aikaisemmin ja tunsin aikamoista riemun tunnetta. Askelpituuksilla leikitteleminenkin meni yllättävän hyvin, vaikken itse pysynyt ihan täysin hommassa mukana. Valmennuksen loputtua olin tyytyväinen eikä Armikaan ollut koskaan tuntunut allani yhtä hyvältä. Olin ilmeisesti kehittynyt Auburniin tulon jälkeen, mutta oli tämän päivän onnistuminen työn ja  tuskan takana, sillä Daniel oli kyllä ilmaissut tyytymättömyytensä ratsastukseeni ja tein kaikkeni etten näyttäisi ihan idiootilta miehen silmien edessä.

Valkan jälkeen taputin Armin kaulaa kiitokseksi ja annoin sille pitkät ohjat. Tamma heilutteli päätään tyytyväisenä ja pärskähti.
“Toivottavasti oot paremmin hereillä tunnin päästä” Daniel totesi kun laskeuduin alas Armin selästä ja nostin jalustimia.
“Yritän parhaani” vastasin nolona ja lähdin taluttamaan Armin takaisin tammatalliin. Minulla olisi vain tunti aikaa ennenkuin valkka Torun kanssa alkaisi.


kirjoittaja Kiia K.
lähetetty 14.11.19 18:35
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Armin päiväkirja
Vastaukset: 71
Luettu: 3014

Tapahtumatuotokset 2019

09.11.2019
Kasvattivalmennus, kello 14:00
#susinevasyksy19
Kärsimättömät takajalat steppasivat ja takapuoli painautui puomia vasten laskiessani trailerin laskusillan alas. Komensin oria ennen kuin otin takapuomin pois, jotta sain käytyä irrottamassa ketjun nahkaisesta riimusta. Naksautin vielä riimunnarun paikalleen ennen kuin hoputin tiukalla maiskautuksella Mankin peruuttamaan. Manki oli kuun alussa kääntynyt nelivuotiaaksi, joten olin lisännyt treenausta ja varannut meille pari valmennusta. Ensimmäinen olisi tänään Kallaisten kasvattien seurassa Danielin valvovien silmien alla. Jatkossa kuitenkin pysyttelisin Mankinkin osalta Amandan valmennuksissa.

Taputin Mankia kaulalle, kun se käyttäytyi niin hyvin seistessä siinä Auburnin tallipihalla. Työmiesten äänet saivat sen säpsähtämään, kun olimme kävelemässä talliin ja jouduin tekemään pari ympyrää. Tulisiko tässä hiki jo ennen valmennuksen alkua?
"Onko se Manki siinä?" ääni tiedusteli meidän selän takaa.

Käännähdin puhujaa kohti. Sarah asteli meitä kohti.
"Mankihan se", sanoin ylpeänä hymyillen.
"Se on kasvanut ihan hirmuisesti."
"Niin on. Melkein sataseitskyt senttiä viime mittauksen mukaan ja eläinlääkäri ennusti sen kasvavan vielä muutaman sentin."
"No, ohho!" Sarah sanoi ja taputti vuokrahevosensa varsaa kaulalle. "Ootte vissiin osallistumassa Danielin kasvattivalmennukseen?"
"Joo, juuri sinne. Se on Mankin ensimmäinen isojen poikien valmennus", naurahdin.
"Tsemppiä siihen. Katsotaan, ehtisinkö tulla katsomaan."

Nyökkäsin Sarahille, jonka jälkeen maiskautin Mankin uudelleen liikkeelle. Manki sai valmistautua valmennukseen Banskun karsinassa. Mustaori vietti vapaapäivää ihan vain tämän valmennuksen suomin oikeuksin. Pyöräytin Mankin karsinaan ja riisuin sen päältä kuljetuksessa käytetyn loimen sekä suojat. Jätin ruunikon tutustumaan karsinaan siksi aikaa, että hain Ikean kasseihin pakatut varusteet. Kannoin siniset kassit karsinan edustalle.

"Hei sä, unohdit nostaa laskusillan", Verneri ilmoitti, kun saapasteli paikalle. "Nostin sen ylös."
"Aah, hitto, hyvä, kiitos", hymyilin ja kyykistyin kaivamaan toisesta kassista pölyharjaa. "Voitko harjata ton nopeasti ja aloittaa varustamisen?" kysyin ja hymyilin enkelimäisesti.
Verkku kohotti kulmiaan ojentamalleni harjalle.
"Mun pitää vaihtaa vielä vaatteet", jatkoin samaisella äänensävyllä.

Verneri tarttui harjaan ja kiitin häntä nopealla pusulla. Sen jälkeen suunnistin loungeen ja otin itselleni kupin kahvia. Istahdin pöydän ääreen selaamaan Instagramia, kunnes mustamyrkky oli imetty. Työnsin mukin tiskikoneeseen, joka ilahduttavasti aina tyhjeni pesun jäljiltä kuin itsekseen. Kunpa omani toimisi samalla tavalla. Vaihdoin mahdollisimman ripeästi farkkuni mustiin ratsastushousuihin, joita säilytin kaapissani. Siellä oli myös astetta paremmat ratsastussaappaani. Auburnissa ei sopinut kulkea yhtä kuluneissa saappaissa kuin kotona, jossa saattoi tehdä koulukiemuroita, vaikka haisaappaat jalassa.

Olin juuri pyöräyttämässä hiuksiani nutturalle, kun Verkku kurkisti loungen ovenraosta.
"Siellä ei ollut huopaa", hän ilmoitti.
"Mihhä?" kysyin suupielet täynnä pinnejä.
"Kassissa."
"Mankin? Kyllä mä pistin sinne sen vihreen", väitin, kun olin saanut pinnit työnnettyä hiuksiini.
Verkku pudisti päätään. "Ei ollu."
"Katoitko kunnolla?" huokaisin silmiäni pyöräyttäen. "Se on samassa kassissa satulan kanssa."

Tömistelin poikaystäväni ohitse ja kyykistyin kaivamaan kyseistä kassia. Verkku oli oikeassa. Mankin tuliterä valmennuksia varten ostettu smaragdin värinen kouluhuopa ei ollut siellä. Parahdin.
"Voi nyt", kirosin ja väänsin melkein turhautunutta itkua. "Sen piti olla täällä."

Tarkistin vielä toisen kassin, mutta sitä ei ollut sielläkään.
"Mitä hittoa mä nyt teen?"
"Sun toinen hevonen asuu täällä", Verkku muistutti.
"Muttaku sen värit ei mätsää näiden pinteleiden kanssa", väitin vastaan ja kohotin myös tuliteriä pinteleitä. "Ostin nää varta vasten.."
"Ei Manki sitä huomaa."
"Mutta mä huomaan."

Lopulta mulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin laittaa Mankille Banskun musta kouluhuopa. Verneri oli jo pujottanut orin päähän ruskeat englantilaiset ja auttoi nyt käärimään pinteleitä. Asettelin satulan oikeaan kohtaan ja pistin vyön kiinni, jonka jälkeen kävin hakemassa vielä kypäräni loungesta. Verkku heitti Mankille vielä enkkuviltin päälle samaan aikaan, kun itse kiskoin ratsastushanskat käteen. Tartuin Mankin ohjista ja talutin pihalle.

Verneri roikkui jalustimessa, kun ponnistin maasta selkään. Taputin Mankia kaulalle, kun se seisoi kiltisti koko ajan. Tosin sitten joku hevonen pärskähti meidän takana, jonka takia ensin Manki nappasi eteen ja pidätteen myötä taakse.
"Tätä se vittu tekee koko ajan", murahdin, kun passitin oria itsepintaisesti eteen.
"Kyllä se siitä oppii", Verneri vakuutti. "Mä käyn hei etsimässä Isabellan, mulla on sille asiaa."

Vilkaisin Verkkua kysyvästi. "Hmm, ok", vastasin kuitenkin hyvin perusilmeellä ja pyysin Mankin sitten käyntiin.
Ohjasin Mankin maneesiin, joka oli vielä tyhjä. Olin varannut tarkoituksella riittävästi aikaa alkukäyntejä varten. Mankin oli erityisesti tärkeää saada kävellä kunnolla.

"Ai, oot jo täällä, hyvä", Daniel sanoi, kun pelmahti paikalle.
"Joo, aina ajoissa", naurahdin. "Mitäs Saksaan kuuluu?"
Vaihdoimme siinä nopeasti kuulumiset ennen kuin kello löi kaksi. Ensin Daniel kyseli meidän tavoitteista. Pohdin niitä hetken, vaikka olin ollut niiden kanssa selkeällä pohjalla. Ehkä Daniel auttaisi ne vielä selkeämmälle.

"Me startataan ekaa kertaa cupissa", kerroin. "Kooännä, ja sen jälkeen Manki jää pariks viikkoa mietintälomalle. Mä lähden Portugaliin", kerroin Danielille.
"Ihan realistiset suunnitelmat", Daniel myönteli. "Ensimmäinen kisastartti alle, niin sulla on hyvä pohja. Mites Mastersit?"
"Dressage Mastersit Saksassa?"
Daniel nyökkäsi kädet ristittynä rintaa vasten. Sinisten silmien katse oli odottava, vaikken tiennyt miten minun olisi kuulunut vastata. Manki oli aivan liian nuori niiden kisoihin! Siellä vaadittiin vähintään vaativan tason osaamista.

"Banskulla ja Capulla ehkä, mutta ei Manki tee siellä mitään."
"Niin ja Kaaran pistit kantavaksi uudelleen."
Oliko tuo syytös? Tuskin? Mutta olinko varma siitä?
"Öö, niin?"
Daniel selvitti kurkkuaan. "Siellä on myös Alscherin pitämiä klinikoita. Manki voisi olla sopiva demohevonen, jos kehtaat maksaa sen matkakulut kahden muun hevosen ohella. Sun tosin pitää jättää hakemus ajoissa, sinne ei ole suoraa ilmoittautumista."
"Niin, saisihan se siitä kokemusta vähän isommilla areenoilla.."

Mutta ensin minun pitäisi tehdä päätös siitä, lähtisinkö edes Saksaan. Olihan tämä harvinainen mahdollisuus lähteä kilpailemaan kouluratsastuksen parissa ulkomaille. Kokemusta löytyi jo Kanadasta, mutta vain esteiltä.
"En oikeastaan ole varma ilmoittautumisesta…”
”Älä höpsi, tietenkin ilmoittaudut. Sun hevoset – ja myös sä – tarvii kokemusta isoista kisoista, jos haluat menestyä.”
”Mm, niin, totta.”

Siitä me livuimme hiljalleen itse valmennuksen pariin. Painotimme kaikista eniten raviin. Lävistäjällä ja ympyrän kaarella keskiravia, lisättyä taasen pitkällä lävistäjällä. Mankista huomasi kuinka se kyllä tykkäsi tehdä töitä, mutta se väsyi yllättävän nopeasti. Siksi otimmekin väleihin suunniteltua enemmän käyntipätkiä.

”Siihen tarvii ehdottomasti saada enemmän voimaa. Tasapainoa ei löydy vielä melkein yhtään”, Daniel kommentoi. ”Ihan kouluhevonen se on rungoltaan, mutta teillä on kyllä vielä paljon edessä. Tulevilta kisoilta ei kannata odottaa huipputuloksia.”
”Mm, arvasin sen kyllä.”

Daniel katsoi meidän lisättyä ”rentoa” käyntiä kädet puuskassa. Näin sieluni silmin kuinka hän pyöräytteli silmiään.
”Sillä on myös kamala kiire. Keskity siis jatkossa kotiharjoituksissa rauhallisuuteen, voimaan ja tasapainoon.”
”Eli aikalailla niihin perusongelmiin tämmösten kanssa”, naurahdin.
”Niin kai.”

Manki tuntui kaikkensa antaneelta, kun valmennus päättyi. Laskeuduin alas Mankin selästä ja kävimme Danielin kanssa loppukeskustelun maasta käsin. Taputin hionnutta ruunikkoa kaulalle. Sen korvat olivat lerpahtaneet ja silmät olivat puolinukuksissa, kun se taapersi eteenpäin. Toivottavasti siitä kasvaisi yhtä kiva kuin isästään.
kirjoittaja Inna P.
lähetetty 13.11.19 20:23
 
Etsi: Vierassalonki
Aihe: Tapahtumatuotokset 2019
Vastaukset: 4
Luettu: 470

Effin päiväkirja

09.11.2019 / Danielin kouluvalmennus

Sarahin teki mieli oksentaa.

"Enemmän" oli päivän sana. Danielin valmennuksen vaikutukset saattoi tuntea vatsalihaksissaan jo ennen, kun siirryttiin raviin.
"Effi enemmän eteen", mies vaati saaden ensimmäiset hikikarpalot nousemaan tummanruskean pitkähihaisen selkäpuolelle. Puoliverinen protestoi, se potkaisi takajalallaan ja työnsi korvansa niskaansa hetkeksi, tammaa piti lämmitellä hellemmin.
"Enemmän pohjetta", Daniel kuitenkin sanoi ja Sarah peitteli irvistyksen kasvoiltaan ja pyysi lisää. Hitaasti, mutta varmasti Effi asettui. Se ymmärsi, että sille asetettiin nyt raamit, joihin sen piti mukautua.

Sarah halusi lisää, halusi jättää keskivaiheen sijoitukset taakseen ja palata takaisin kärkisijoille, joista oli saanut nauttia alkuvuodesta. Halusi matkustaa Saksaan ja kilpailla luokassaan niin, että häntä pidettäisiin vakavasti otettavana vastuksena.
Halusi voittaa, eikä pelkästään siksi, että Effillä olisi hyvä päivä.
Halusi voittaa, koska osasi.

Sarah oli treenannut yksin, treenannut Laurin valmennettavana ja treenannut kuntosalilla. Silti, Daniel Susineva vaati enemmän.
Ja kukapa vapaaehtoisesti Amanda Sokan valmennettavaksi halunnut ei olisi nauttinut sellaisesta ruoskimisesta?

Siinä vaiheessa, kun verenmaku nousi suuhun sappinesteiden kera, Sarah sai luvan siirtää Effin käyntiin. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja naurahti, kun farkkuratsastushousujen reiteen jäi sormista tumma jälki. Vahvasti nieleskellen Sarah sai pidettyä oksennuksen vain ajatuksen tasolla.
Effi pysähtyi mieluusti värikkään enkkuviltin luokse ja sen ratsastaja valui hitaasti alas satulasta. Tamma höyrysi lämpimästä maneesin ilmasta huolimatta ja Sarah tiesi, että hän ei jäänyt kakkoseksi hikinoroinensa. Siitä huolimatta, että naisen olisi tehnyt mieli kävellä suoraan suihkuun, hevonen tuli aina ensimmäisenä.

Kun Effi oli suihkutettu, käyty läpi hikiviilalla ja aseteltu solariumin alle, Sarah kuljetti sen varusteet tammatalliin. Marraskuun kylmä viima pureutui hikisten vaatteiden läpi ja nainen kiihdytti vauhtiaan aavistuksen. Hänellä oli vielä puolitoista tuntia aikaa työvuoron alkuun, eikä järjestelmällinen liike tauonnut hetkeksikään. Se auttoi myös siihen, ettei lämpö ehtinyt karkaamaan kehosta.
Sarah loimitti kuivuneen Effin huolellisesti ja vei sen takaisin tarhaan. Hän ei jäänyt seuraamaan tamman käyskentelyä, vaan kiirehti takaisin päätalliin, loungeen ja suihkuun. Sillä siitä huolimatta, että nuorella oli edessään iltatalli, ei tämä olisi kyennyt olemaan valmennuksen hiessä iltaan asti.

Kierrettyään hiuksensa nutturalle päänsä päälle ja vaihdettuaan puhtaat vaatteet päälleen, Sarah ehti nauttia vielä nopean kupillisen kahvia ennen töihin ryhtymistä. Kahvikuppi tuntui lämpimältä viilenneitä sormia vasten saaden naisen huokaisemaan syvään.

Töiden jälkeen hän ajaisi suoraan Ruunaankoskelle pimeässä, jotta voisi auttaa parasta ystäväänsä huomisissa kisoissa Lefan kanssa. Ajatus isänpäivästä sai kiireen tuntumaan hyvältä, sillä vaeltavat ajatukset eivät päässeet valloilleen, kun piti itsensä kiireisenä.

"Hei Jonny, Minka. Mistä mä aloitan?" Sarah kysyi päästyään takaisin tallin puolelle.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 11.11.19 19:12
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5559

Tapahtumatuotokset 2019

09.11.2019, Kasvattivalmennus 15-16


Jeramy Raeske - Kallan Leafrain

Nuori puoliverinen tuntui eloisalta, vaikka sitä tunnetta olikin varmasti useammallakin adjektiivilla voinut ilmaista. Jeramy piti itsensä tasaisena orin riuhtoessa päätään ylös ja alas, paikoillaan pysyvät kädet rajoittivat liikettä jonkin verran. Pohje pysyi lähellä nuorikkoa, antaen sille silti aikaa rauhoittua.
Jeramy oli yrittänyt kerran jos toisenkin pakottaa varsan eteen sen teutaroidessa ja oli ollut niillä kerroilla hyvin lähellä maistelemassa hiekkaa. Mies oli oppinut sitä myöden kärsivällisemmäksi.

Ravissa Lelle rentoutui jo hieman, se kävi joustavammaksi ja ryhtyi kuuntelemaan. Ori ihmetteli maneesin keskellä seisovaa valmentajaa, vieraita hevosia ja ihmisiä, jotka olivat halunneet tulla katsomaan tietysti vain häntä. Sen punertavanmustat korvat kääntyilivät, vaikka ne oli kääritty huolellisesti tummansinisen korvahupun alle.
Paksu harja heilahteli liikkeen mukana ja aina välillä nuorikko mietti miksi sen selässä istuva mies pyysi siltä ensin hidastusta, tai oliko se vain herättelyä ja sitten uudestaan eteen.
Lellen teki mieli käydä haistelemassa sitä turhan totisen näköistä miestä, joka seisoi ja pyöri tasaisesti ympyrää. Ori mietti mahtoiko sillä olla herkkuja taskussa ja että huomaisikohan sen omistaja, jos kävisi vain nopeasti tarkastamassa.

Jeramy painoi sisäpohkeella huomatessaan, että Lelle yritti kaatua sisälle. Mies suoristi itseään, kevensi tasaisesti ja käänsi 4-vuotiaan sitten suurelle voltille. Orin tasapainon hakeminen oli selkeää, se ei ihan vielä ollut saanut tarpeeksi haasteita eteensä, jotka olisivat kehittäneet varsin tärkeää osaa hevosen perustaidoissa.
Jeramy tiesi, että puomitreenien lisääminen auttaisi omalla tavallaan tasapainoon ja maastoilu, mutta eloisan nuorikon kanssa maastoilu ja puomitreenaus kulkivat usein käsi kädessä. Silloin mentiin kovaa, ilman kuuloa ja hyvin holtittomasti.
Olisi ollut paljon mukavampaa saada niihin kertoihin Lellen selkään joku nuori ja uhkarohkea tyyppi. Jeramy silmäili katsomoa mietteliäänä ja pohti olisiko joku katsojista niin uhkarohkea.
Ainakin monta nättiä tyttöä tuntui katselevan heitä sen näköisenä, että haaveilivat pääsevänsä ratsastamaan heistä jommalla kummalla.

Kahden valkoisen jalan johdattelemana utelias ori kääntyi lähemmäksi yksinäistä miestä. Se oli heti tajunnut, että mies sen selässä oli siirtänyt ajatuksensa johonkin tyhmempään aiheeseen. He pääsivät jo melko lähelle toisiaan, Lelle saattoi nähdä pienen huolen pilkahtavan jossain tuiman miehen silmien takana, kun paine suuhun katkaisi orin suunnitelman.
Mokomakin ratsastaja oli sittenkin hereillä.
Lelle haisteli silti, jos vaikka tummahiuksisen tyypin takin taskussa olisi sittenkin ollut omena tai vaikka porkkana. Ori heilautti päätään pettyneenä, nuiva mies haisi vain ihmiseltä. Tympeältä ihmiseltä, joka ei uhrannut edes sokeripalaa rohkeille nuorille, jotka uskalsivat lähestyä Hänen Arvoaan.
Lelle mietti, että se tyyppi saisi vaikka hymyillä vähän enemmän. Samalla tavalla, kuin se mukava nainen kotona, joka antoi aina jotain hyvää peitellessään punaruunikkoa ulosmenoa varten.
Se tyyppi oli kiva.


Valmentajan kommentti
Nuorelle hevoselle tämä oli hyvä tilaisuus käydä harjoittelemassa treenailua vieraassa ympäristössä. Jatkossa hevoselle tekisi hyvää liikkuminen erilaisilla alustoilla ja luonnollisesti monipuolinen, lihasten tasapainoiseen kehittämiseen tähtäävä treeni. Se hakee vielä tasapainoaan ja hermostuu välillä liiasta paineistamisesta. Hevosella on halua tehdä oikein, mutta ainakin toistaiseksi melko alhainen sietokyky sille, jos vaatimustaso tuntuu vähänkin turhan haastavalta. Tänään ei nähty erityisen montaa rentoa pätkää, joissa hevosen askellajit olisivat päässeet oikeuksiinsa, mutta sellaista se joskus on uraansa aloittelevien hevosten kanssa. Ajan kanssa rentoja hetkiä tulee enemmän ja jokaisesta kannattaa olla tyytyväinen.
Sivuhuomautuksena: nuorikko tarkoittaa nuorta vaimoa tai (nykyään varmaan harvemmin) nuorta kanaa.
kirjoittaja Heidi N.
lähetetty 06.11.19 16:53
 
Etsi: Vierassalonki
Aihe: Tapahtumatuotokset 2019
Vastaukset: 4
Luettu: 470

Effin päiväkirja

14.09.2019 / Danielin kouluvalmennus 9-9:30

Sarah ratsasti Effiä mahdollisimman tasapainossa avotaivutukseen. Hän oli vienyt Danielille valitsemansa ohjelman, B:2, paperit. Meripihkan väristen silmien katse oli tarkkaillut Susinevaa tarkasti, sillä hän tiesi Robertin ratsastavan miehen tallissa nykyään. Se oli sellaista puolittain alitajunnan kautta käytyä silmäilyä, jonka tarkoituksena ei ollut näkyä päällepäin.

Effi pysyi tasapainossa suhteellisen hyvin. Se oli tänään hyvällä tuulella, vaikka ratsastajan keskittymiskyky olikin jostain syystä aavistuksen haparoivaa. Sarah toi kirjavan keskihalkaisijalle ja pyysi siltä keskiravia. Tamma pysyi tahdissa, esitti liikkeen hyvin ja tuli myös kuuliaisesti takaisin ennen kulmaa. Siirtyminen ravista käyntiin sujui täsmällisesti.
Takaosakäännöksissä puoliverisen käynti muuttui hieman liialti maahansidotuksi ja Sarah sai työstää tammaa saadakseen liikkeet aktiivisemmaksi. Toinen takaosakäännös sujui huomattavasti ensimmäistä paremmin ja ratsukko jatkoi sujuvammalla askeleella käyntilisäykseen.

Laukannosto oli jälleen täsmällinen, niitä latina oli harjoitellut satoja, ellei nyt jo tuhansia kertoja. Vastalaukassa Effi vastusteli hieman alkuun, se ei ollut tamman lempiliikkeitä. Tammalle helpointa oli taipua sisälle lapansa kanssa ja vastalaukassa juuri sisälapa oli kaikkein eniten kontrollissa.
Sarah ratsasti parhaansa mukaan, käyden läpi ohjelmaa, jonka harjoittelemista he olivat aloittaneet vain kuukausia sitten. Seuraavaksi tulisi laukanvaihto käynnin kautta ja Sarah tiesi sen olevan helpoin vaihdoista.

Kolmikaarisella uralla latina keskittyi jokaiseen askeleeseen. Effi vaihtoi laukkaa kuitenkin juuri silloin, kun siltä pyydettiin ja nainen muisti kiittää sitä onnistuneiden vaihtojen jälkeen nopeasti. Tamma tuntui hyvältä, Sarahista tuntui siltä, että hän pystyi tänään vaikuttamaan puoliveriseen hyvinkin paljon. Se tunne oli yhä enemmän läsnä heidän treeneissään, vaikka toisinaan edelleen ratsukko otti selvästi takapakkia yhteistyössään.

Peruutus meni aavistuksen vinoon, Sarah yritti korjata oikealle valuvaa takaosaa pohkeellaan ja istunnallaan. Se auttoi vähän, muttei riittävästi, jotta peruutus olisi ollut suora.
Lähtiessään keskilaukkaan, latina tunsi Effin takajalkojen voiman satulan alla ja tamma lähti voimakkaasti eteen. Pidätteet eivät menneet tarpeeksi hyvin perille ja sitä myötä B:ssä vaadittu laukanvaihto viivästyi muutamalla askeleella. Sarah antoi kirjavalle huomattavasti vähemmän tilaa seuraavaan keskilaukkaan, jolloin Effi myös palasi takaisin koottuun askeleeseen pyydettäessä. M:ssä suoritettu laukanvaihto oli täsmällinen ja selkeä.

Radan jälkeen Sarah kuunteli Danielin mielipiteen radasta ja sen ongelmakohdista. Latina nyökkäili antaen Effin kävellä valmentajan ympärillä, sillä se ei kuitenkaan olisi malttanut seistä aloillaan tarpeeksi pitkään heti ratasuorituksen jälkeen.
"Meidän kauden tavoite on vaativien ratojen rutiini, ensi kaudelle sitten lähtisin hakemaan sijoituksia vasta. Me ollaan niin hetki sitten noustu helposta, ettei tunnu realistiselta hakea vielä vaativista rutiinia enempää", Sarah kertoi totuudenmukaisesti. Tietenkin hän halusi sijoittua, halusi olla parempi ja taitavampi, kuin muut. Halusi voittaa, mutta ne tulisivat ehkä sitten ajan myötä.

Puolituntisen jälkeen Sarah lähti maastoon kävelemään loppukäyntejä. Effi puhkui yhä energiaa ja näki mörköjä suunnilleen jokaisen maahan saakka pudonneen kirjavan lehden alla. Sarah tiesi, ettei tammasta varmasti ikinä kuoriutuis rento maastohevonen, jonka kanssa voisi laukkailla niityllä ilman satulaa. Se oli ohjelmoitu syvälle Effin selviytymismekanismiin, että jokaisen puunrungon takana saattoi lymyillä pieniä pilkullisia tammoja syövä petoeläin.

Sarah rapsutti ruunikkoa sään vierestä ja hymyili. Hän rakasti sitä hevosta niin paljon.

kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 19.09.19 15:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 115
Luettu: 5559

Susinevan valmennukset | syksy 2019

Syksyn valmennusohjelma

by Daniel Susineva
#susinevasyksy19

Mitä? Koulu- ja sileänvalmennuksia
Milloin? Syys-joulukuu 2019
Kenelle? Ensisijaisesti Auburnin kartanon koulu- ja kenttäratsukoille. Tilausvalmennuksia esteratsukoille ja purtsilaisille. Muualla asuville kasvateille avoin valmennus marraskuussa.

Tsekkaa kaikki tarvittava infopaketista.

Tähän viestiketjuun siis: tilaustuntien varausviestit. Kaikki kuittaukset ja kirjoittelut hevosten omiin päikkyihin. Kasvattivalmennuksen (9.11., ilmoittautuminen 1.-8.11.; mainostetaan lähempänä myös keskustassa) tuotokset vierassalonkiin.
kirjoittaja Daniel S.
lähetetty 31.08.19 10:13
 
Etsi: Valmennukset 2019
Aihe: Susinevan valmennukset | syksy 2019
Vastaukset: 2
Luettu: 328

Takaisin alkuun

Siirry: