Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Vilan päiväkirja

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.09.20 20:58

17.09.2020

Harjasin Vilaa pesupaikalla ja kuuntelin toisilta karsinoilta kuuluvaa epämääräistä mongerrusta. Norjaa ne puhui, mutta mä en (paitsi joskus viikonloppuaamuisin vessanpöntölle, hekoheko) joten en tajunnut sanaakaan mitä ne selitti.
Jokseenkin tuttuja naamoja ne oli, koska olinhan mäkin käynyt niiden "kotitallilla" Shelyesissä ja nyt ne oli vastavuoroisesti tullut tänne Kallaan kilpailemaan Syyspäiväntasaukseen.
Kyllä niistä pari suomeakin puhui, koska olin kuullut yhden kysyvän Martalta, missä mahtaa talikot olla, jotta vois siivota hevosensa jätökset lainakarsinastaan.

Koska Isabella ei osallistuisi Vilalla kenttään tällä kertaa, olin saanut kaikessa rauhassa treenata tamman kanssa esteitä tänään.
Vilputin oli ollut oikein kiva ja kuulolla. Yhdessä vaiheessa kyllä unohduin itse "hypystä" ja tasapaino horjahti sen verran, että löysin itseni makaamasta tamman kaulalla, mutta sain nopeasti tasapainoni takaisin ja persauksen satulaan.
Olin laiska enkä "jaksanut" osallistua tällä kertaa Inkalla esteluokkaan. Oli Jesse toki kysäissyt, haluanko osallistua Inkallakin, mutta nääh... Vila saisi riittää. Menisi sitten ihan päin pyllyä tai ei.
Jos meillä menisi huipusti niin kuin nyt syksyllä noi kisat olivat menneet, niin olisipahan sijoitusprossakin huippu. Ei olisi Inkaa "huonontamassa" sitä - tai sitten parantamassa. Jessen kirjava oli kyllä mainio menopeli myös.

"Nice horse", joku norjalainen pojankloppi tokaisi ja vähän säpsähdin sitä ääntä, koska en ollut huomannut sen saapumista paikalle ollenkaan.
"Thanks", töksäytin hämilläni ja taputin Vilan mustaa kaulaa. Jätkä jäi siihen tapittamaan kädet puuskassa meitä ja vissiin odotti, että alkaisin selittämään englanniksi Vilasta jotain, mutta minua ei huvittanut. Ihan jo siksi, ettei tuo kielien puhuminen meikäläisen vahvuuksiin kuulunut. Kännissä toki sujuisi englanti hyvinkin, ainakin omasta mielestä...

Tietenkin Vila oli "nice horse". Olen kyllä puolueellinen sanoeassani, että se oli paras hevonen. Jos joskus sattuisi sellainen ihme tapahtumaan, että voittaisin lotossa miljoonia ja olisi varaa omaan hevoseen, saattaisin iskeä Isabellan naaman eteen tukun rahaa ja ilmoittaa, että tamma olisi siitä päivästä lähtien minun hevonen.

Ja jos Sokka ei siihen suostuisi, etsisin jonkun toisen ihan yhtä hyvän hevosen. Parempaa kun en löytäisi.
Hah, olisipa kiva jos se olisikin vaikka Vilan jälkeläinen!

Pudistelin itsekseni päätäni. Mitähän mä taas kuvittelin...
Ihan niin kuin minulla koskaan tulisi olemaan varaa omaan hevoseen. Ehkä johonkin puolikuolleeseen kirppuiseen luuskaan jos oikein alkaisin rahaa säästöön laittamaan?

Norjalainen oli mennyt menojaan, kun irrotin Vilan hoitopaikan ketjuista ja talutin sen omaan karsinaansa.
Hyvin mulle riitti tämmöinen vuokraaminenkin. Tuli huomattavasti halvemmaksi ja oli muutenkin helpompaa kuin oikea hevosen omistaminen.
"Nähdäänpäs taas huomenna", totesin tammalle riisuessani päitset sen päästä. Jäin hetkeksi silittelemään sitä pikkuinen hymy kasvoillani ennen kuin luikahdin ulos karsinasta ja suuntasin kohti loungea.

"Kah, Sarah. Mites perse?" hihkaisin iloisesti huomatessani Reyesin istuskelevan pöydän ääressä kahvikupponen edessään.
Sarah naurahti ja totesi, että parempi kuin eilen.
"Ei oo tullut twerkattua vai?" virnistelin kaataessani kahvia omaan kuppiini. Teki mieli sanoa, että voisin joskus tulla niitä sellaisia treenejä katsomaankin, koska noh.. Pyllyt. Ja eilen meinasin jo tarjoutua hieromaan naisen kipeitä pakaralihaksia, mutta sain pidettyä suuni kiinni.
"Joo, välipäivä. Robertilla muita menoja", Sarah totesi hymy kasvoillaan.
Kohottelin kulmiani istuessani toiselle puolelle pöytää. Jaaaaahas.... Vai että sellaista.
"Huoh! Jalkapallotreenit oikeasti", Reyes nauroi.
"Mmhmm... Vai että jalkapallo. Ensin oikealla pallolla ja sitten myöhemmin kahdella pienemmällä?" kiusoittelin. Mä kun luulin, että Sarah sääti Mikaelin kanssa tätä nykyä. Ei Robertin. Mutta toisaalta, kuka näistä kuvioista perillä pysyi kun tuntui ettei ihmiset aina itsekään tienneet, missä menivät...
"Anton!" Sarah älähti huvittuneena.

"Ei mitään sellaista. Beachfutista varten me treenataan, koska me aiotaan todellakin voittaa teidät ja kaikki muutkin joukkueet", nainen valaisi minua itsevarman oloisena ja mun oli pakko nauraa tyrskähtää.
"En pistäisi kovin suuria odotuksia meidän päihittämiseen, koska meillä on kuitenkin Aliisa, Gee, Lidia, Heidi ja Jesse sekä se Juuso", vouhotin takaisin. Sarah nauroi niin että ihan pää retkahti taaksepäin.
"Teistä ehkä pahimmat vastustajat saattaa olla Ginevra sekä Lidia. En oikein anna painoarvoa parille kaljoittelijalle, äiti-ihmiselle ja kahdelle vanhalle ukolle", Sarah nakkasi takaisin.
"Ei Jesse ja Juuso kovin vanhoja oo. Kai?" hymähdin. Mulle nyt oli aivan yks ja sama, miten jalkapallopelissä kävisi. Huvin ja urheilun vuoksi mä siihen osallistuin.
"Mut meillä on Robert. Se on pelannut jalkapalloa joskus muinoin", Sarah kertoi uhmakkaasti.
"Eikö jokainen pikkupoika joskus ole jalkapalloa pelannut?" huomautin. Taisin minäkin joskus nuorempana jonkin aikaa palloa potkia ennen kuin hevoset vei mennessään.
Sarah tuhahti pyöritellen meripihkan värisiä silmiään.

Ryystin kahviani hetken tutkaillen ilkikurinen ilme kasvoillani Sarahia.
"Eikö olisi ollut parempi olla Robertin kanssa eri joukkueissa? Pääsisit hyvällä tekosyyllä sen iholle palloa tavoitellessa", letkautin.
Sarah nytkäytti korvaansa aavistuksen olkapäätään kohti, siristi silmiään ja tuhahti kuuluvasti.
"Kenes iholle se sinä olet päässyt?" latina kysäisi huulien kääntyessä maireaan hymyyn. Kulmani kurtistui ja yskähdin epämääräisesti kahvikuppiini.
"En tiedä mitä tarkoitat", mutisin.
Sarahin hymy vain leveni sen viedessä hitaasti etusormensa oman paidankauluksensa reunamille johonkin olkapään kohdille.
"Itsestäänkö toi pikkufritsu on sitten tullut?" nainen tivasi voitonriemuisesti.
Hämmennyin suunnattomasti, ryntäsin wc:n puolelle ja kurkkasin peilistä. Toden totta, ihan pikkuruinen fritsun tapainen siinä oli. Miten en ollut sitä aikaisemmin huomannut?! Se oli jo alkanut haalistumaankin ja mietin, miten hitossa Reyes sen oli edes bongannut.

Nolostuneena palasin takaisin pöydän ääreen kaulusta ylöspäin nykien Sarahin uteliaan katseen alle.
"No, kuka se oli?"
Pudistelin päätäni. En kyllä kertoisi, kuinka sunnuntaiaamuna saattoi siinä pikkukrapulassa herätessä iskeä pieni hellyydenkaipuu ja noh, joku makasi vieressäni peiton alla ja ihan samat aatokset saattoi silläkin olla, minkä takia oli ehkä taaaaaaas lipsahtanut typeryyksien puolelle. Vaikka mä kuinka olin koko edellisillan hillinnyt itseni sen takia, etten halunnut olla mikään Toinen Mies.

"Anton? Älä vaan sano..."
Irvistin.
"Et oo tosissasi. Anton, miksi?!"
"Vahinko..." mutisin.
"Joo, varmasti täysin vahinko. Mä kun luulin, että Aliisa on vielä sen Taijan kanssa."
Irvistelin uudemman kerran.
"Anton, ei! Voi jestas teidän kanssa..."
Niinpä. Voi jestas.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 545

Isabella S., Jemiina R., Sarah R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 02.10.20 19:03

25.09.2020
#syyspäiväntasaus

Uskokaa tai älkää, mulla oli ollut kerrankin suhteellisen itsevarma olo, kun olin noussut Vilan selkään ja ryhtynyt lämmittelemään tammaa tulevaa kisasuoritusta varten.

Kyllähän me nyt tämä luokka kunnialla ratsastettaisiin läpi!
Olin päättänyt, etten mä mun esterankingin (ihmeellistä) ykkössijaa ihan helpolla luovuttaisi ns. pahimmille kilpakumppaneille (Jusulle ja Matildalle), sillä meillä oli Vilan kanssa toden totta mennyt suhteellisen hyvin niin kisoissa kuin ihan muuten vain. Ehkä mä olin pikkuhiljaa alkanut uskomaan siihen, etten mä mikään toivoton ratsastaja ollut...

Jos olisin ollut niin
a) mulla ei olis ollut mitään asiaa Vilan kaltaisen hevosen selkään
b) en olisi edennyt parissa vuodessa 120 senttimetrin luokkiin.

Ensimmäinen kierros mentiin puhtaasti läpi, joten uusinta kutsui.
Luottavaisin mielin lähdin siis sinnekin ja Vila varmajalkaisen nopeasti lähti matkaan, mutta joku aivopieru siinä kesken radan iski minulle ja olin ohjaamassa Vilaa ihan väärälle esteelle. Tajusin kuitenkin virheeni ja sain käännettyä tamman nopeasti kohti oikeaa estettä. Se ei kuitenkaan riittänyt: tultiin sille esteelle ihan miten sattuu, Vila ei ennättänyt valmistautumaan kunnolla, joten tamma veti ns. liinat kiinni ja kieltäytyi hyppäämästä.
Samperin samperi...

Ei muuta kuin uusi yritys ja tällä kertaa yli mentiin. Tiesinhän minä, että siinä tuli virhepisteitä ainakin neljä ja aikaakin tuhlaantui, mutta tammapa pisti ykkösen silmään ja pomppi jäljellä olevat esteet nopeasti sekä puhtaasti yli. Näin ollen ei tullut virhepisteitä ajasta vaan plakkariin nakattiin vain se kieltäytymisestä johtuva 4vp.

Todellakin tämä kömmähdys meni ihan mun omaan piikkiin.
Harmittihan se, mutta minkäs teit. Ensi kerralla sitten tuplanollat? Eikö vain?

Saihan sitä aina toivoa.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 545

Sarah R., Hanne R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.10.20 21:39

17.10.2020

Harjailin Vilaa oikein hiiiitaasti enkä pitänyt mitään kiirettä. Tamma etsiskeli karsinan pohjalta toiveikkaana heinänkorsia ja vähät välitti mun vatuloinnista.
En mä mitenkään taipuvainen yltiöpäiseen masisteluun ollut, mutta nyt kyllä tympäisi ihan kaikki. Oltiin tamman kanssa käyty kunnon revittelymaastossa ja hetkellisesti mielikin oli piristynyt siinä vauhdin huumassa, sillä ei siinä oikein ehtinyt mitään muutakaan miettimään. Mutta heti kun olimme saapuneet takaisin Auburnin pihaan, oli hartiat lysähtäneet melkein maahan saakka ja naama vääntynyt mutrulle.

Tiesihän se mikä se niin tympäisi. Sama asia, mikä oli saanut mielen synkäksi niin monet kerrat ja se fakta sai v-käyrän myös nousemaan. Olisipa mukavaa vaihtelua jos joskus ärsyttäisi yhtä paljon joku muu kuin Aliisa Huru. Tai ei itse Aliisa ärsyttänyt niinkään vaan se, että jälleen kerran oli asiat sen kanssa solmussa, kiitos mun hermostumisen loungessa tässä taannoin.

Se saakelin tohelo hölöttäjä oli mun paras kaveri, joten tietenkin mulla oli sitä ikävä. Olin jopa viikolla miettinyt, pitäiskö repäistä leipomalla pullaa ja mennä sitten Pitkikselle oven taa leipomuksieni kera, mutta sitten muistin etten mä osannut leipoa ja toisekseen siitä olis voinu saada sellaisen mielikuvan, että halusin jotain muutakin kuin kaverini takaisin. Pullilla kun oli eräänlainen rooli siinä, miksi meidän kaverisuhde oli sitten lopulta muuttunut tällaiseksi ihmeelliseksi säätämiseksi.

Huokaisten nakkasin harjan Vilan harjakoppaan ja taputin ajatuksissani tammaa kaulalle.
Sonian piti olla eräänlainen keino unohtaa Aliisa, mutta toisaalta oli vain sotkenut asioita, koska Huru oli ihan oikeasti vaikuttanut jotenkin mustasukkaiselta siitä, että mulla oli ollut joku muu.
Olihan se ollut vähän omituinen veto viedä Sonia Sarahin luo, mutta kaikesta omituisuudesta huolimatta meillä oli ollut oikeinkin kivaa. Ei ehtinyt miettimään Aliisaa kyllä yhtään...
Kyllähän se pikkuruinen norjalainen kävi mielessä useinkin. Olin etsinyt sen sukunimen tuloslistoilta ja etsinyt profiilin Facebookista, mutten ollut uskaltanut pistää kaveripyyntöä tai laittaa jotain viestiä.
Mitä mä olisin sille edes laittanut?!  "Hei, miten menee?" Juuei.
Se oli ollut vain yhden illan juttu eikä me varmaan enää koskaan tavattaisi. Joten antaa olla.

Musta tamma tuuppasi minua turvallaan olkapäähän enkä voinut olla naurahtamatta.
"Enköhän mä jatkossa keskity ihan vaan suhun", lupasin Vilalle ties monettako kertaa.
Kaappasin tamman tavarat kantoon ja vein ne varustehuoneeseen omille paikoilleen. Kello oli sen verran, että ehtisin käydä hakemassa parit saunakaljat ennen kuin kiltisti kömpisin peiton alle nukkumaan. Huomenna oli ajatuksena hypätä vähän esteitä Vilan kanssa, joten mitään kännejä en vetäisi.

Varustehuoneesta ulos tullessani kirjaimellisesti törmäsin Isabellaan, joka oli parhaillaan tulossa sisään huoneeseen.
"Sori!" ähkäisin nolostuneena. Ei se onneksi persaukselleen pyllähtänyt vaikka vähän näytti säikähtävän sekin.
"Ei mitään", Isabella sanoi kohteliaasti, katseli minua hetken päästä varpaisiin ennen kuin käänsi silmänsä kasvojen suuntaan.
"Onko sinulla kiire?" Sokka tiedusteli. Melkein olin automaattisesti vastaamassa, että kaljakauppaan, mutta sain hillittyä itseni.
"Ei. Miten niin?"
"Ehtisitkö ratsastamaan Sylvin? Myyntiä ajatellen olisi hyvä nähdä miten se toimii muilla ratsastajilla ja kun sinä nyt olet siinä niin..."
Piti hetki kaivella jostain harmaiden aivosolujen syövereistä, että mikä tai kuka on Sylvi, kunnes muistin hauskan värisen tamman.
"Öh... Joo. Kyllä mä voin", lupauduin. En ensinnäkään kehdannut kieltäytyä ja toisekseen harvemmin mulle kukaan hevostaan liikutettavaksi tarjosi Jesseä lukuunottamatta, joten tilaisuuteen oli tartuttava.
"Hienoa. Hain sen juuri sisälle. Sen varusteet ovat täällä", Isabella hymyili ja viittoili sitten takaisin varustehuoneen puolelle.

En ehtisi kaljakauppaan, mikä oli kyllä hyvä juttu myös.
Eipähän tulisi parin oluen jälkeen kiusausta laittaa viestiä mihinkään suuntaan. Ei Pitkikselle eikä toiselle mantereelle.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 545

Isabella S., Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 29.10.20 21:35

29.10.2020

Sarah oli päättäväisesti komentanut minua osallistumaan Ansamaassa järjestettäviin kisoihin ja vaikka kuinka olin yrittänyt selittää, etten mä keskellä viikkoa voi mihinkään lähteä töiden takia, se ei ollut kuunnellut minua ollenkaan.
"Sä oot mulle velkaa kämpän lainaamisesta", Reyes oli käyttänyt valttikorttiaan, jota se oli kyllä väläytellyt milloin mihinkin pikkuhommaan.
"Silläkö se on kuitattu että mä lähden Vilan kanssa sun mukaan?" olin ihmetellyt.
"Ei todellakaan. Mutta en halua lähteä sinne Isabellan kanssa kahdestaan. Liian kiusallista", nainen oli huokaissut ja mä olin vain pyöritellyt silmiäni.

Kyllä kai se nyt yhden päivän kaksistaan Isabellan kanssa pärjäisi? En kyllä vieläkään ollut ihan perillä, miksi se niin kahdenkeskistä seuraa toisen Sokan kanssa vältteli, mutta en jaksanut udellakaan.
Sen sijaan olin jaksanut pyytää pomolta kisapäivää vapaaksi ja ilmoittanut sitten minut Vilan kanssa yhteen esteluokkaan. Samalla reissullahan sitä pääsisi moikkaamaan Majináa kun ei sitäkään ollut sitten beach partyjen nähnyt.
Edelleen kyseisten pippaloiden ajatteleminenkin sai vähintään toisen suupielen venymään hymyyn.

Koska reitti Ansamaan tallille oli mulle tuttu, naiset nakittivat minut kuskiksi.
"Onneksi tämä matka oli huomattavasti lyhyempi kuin viimeksi kun olimme tällä samaisella porukalla liikkeellä", Isabella totesi. Sarah myönsi miettineensä juuri samaa ja minä nyökyttelin mukana posket aavistuksen punaisina. Niin, viimeksi olin kyseisen naiskaksikon kanssa matkustanut hevosten kanssa Norjaan...
"Mutta mahtavaa, että he sieltä Norjasta tulivat vastavuoroisesti Auburniin Syyspäiväntasaukseen", Sokka jatkoi juttuaan.
"Joo, se oli kyllä kiva juttu. Vai mitä Anton?" Sarah virnuili.
"Mmhmm", murahdin naama punaisena. "Hyviä... Jalkapallon pelaajia."
Sarah tyrskähti ja minunkin kasvoille nousi typerä virne, jonka yritin kyllä karistaa saman tien pois, mutta aina se palasi takaisin.

Isabella huiteli johonkin Kamin kanssa ja me jäätiin Sarahin kanssa kaksistaan minun taistellessa sen typerän virneen kanssa.
"Ootko sä pitänyt yhteyttä siihen Soniaan?" latina kysäisi. Pudistin päätäni.
"Mikset?"
"Ei me vaihdettu numeroita enkä kehtaa laittaa sille missään facessakaan viestiä", kerroin. "Ku se oli kuitenkin vain yksi yö ja niih, mistäs mä tiedän haluaako se kuulla minusta mitään."
Sarah risti kätensä puuskaan silmät sirrillään, mutta hymyili kuitenkin: "Mutta oot miettinyt laittavasi?"
Kohautin harteitani, mutta eiköhän mun jälleen kerran punertavaksi muuttuva naama ja se itsepintainen hymy kertonut tarpeeksi. Olihan mulla ollut lukuisia yhden illan juttuja, joista osa oli jäänyt mieleen hetkeksi ja osa unohtunut sen siliän tien. Sonia kuului osittain ensimmäiseen kategoriaan sillä erotuksella, ettei se meinannut päästä lähteä millään. Mikä oli ihan typerää! Tavallaan... Koska se asui Norjassa ja minä Suomessa, joten mahdollisuudet siihen että me tavattaisiin jälleen, oli olemattoman pienet.

"Tehdään diili", Sarah sanoi pahaenteisesti. "Jos sä voitat, sä laitat sille viestiä."
"Entä jos häviän, kuten tapana joskus on?"
"Sitten sä laitat sille viestiä."
"Entä jos oon jossain puolivälissä?"
"Hmm, no, sitten et pistä", Sarah huokaisi. "Jos mä olisin sä, niin olisin laittanut sille jotain jo aikapäiviä sitten."
"En mä oo sä."
Sarah nauroi ja jatkoi Effin harjaamista.

Keskitin sitten oman huomioni Vilaan ja mietin, että pitäisikö hävitä ihan tahallaan? Voittaminen kun olisi huomattavasti vaikeampaa...
Toisaalta, nolaisin itseni kuitenkin ihan totaalisesti jos "joutuisin" laittamaan Sonialle viestiä. Tuskin se edes halusi kuulla minusta mitään ja varmaan sitä vain ahdistaisi, mikäli yhtäkkiä paukauttaisin sen postilaatikkoon viestiä.

Jo verryttelyssä tuntui siltä, että me ehkä saatettaisiin mustan tamman kanssa pärjätäkin! Vila oli hyvin kuulolla, malttoi mielensä eikä saanut niitä omia hepulointikohtauksiaan, kuten joskus tapana oli. Kontrolliharjoituksia oli tehty meidän koko yhteisen historian ajan ja kyllähän se alkoi VIHDOIN näkymäänkin. Päivä päivältä enemmän..

Kun meidän vuoro tuli, palikat pysyi edelleen kasassa ja niinhän siinä kävi, että puhdas rata tuli. Taputin oikein tyytyväinen hymy kasvoillani Vilan mustaa kaulaa ja ratsastin ulos kentältä. Tällä kertaa ei edes uusintaa ollut, joten aika ratkaisi ja harmillisesti (?) kaksi ratsukkoa oli meitä aavistuksen nopeampia.
Mutta hei, ei kolmas sija todellakaan huono ollut! Tänä vuonna Vilan kanssa olimme pärjänneet paremmin kuin hyvin ja viime aikaisten tietojeni mukaan olimme esterankingin ykkösinä mustan tamman kanssa.
Se loi jälleen kerran uskoa siihen, etten mä aivan tumpelo ollut.

"Se viesti?" Sarah töksäytti, kun ruusuke Vilan suitsissa roikkuen palasin tamman kanssa naisten luo.
"En mä voittanut tai hävinnyt", mutisin vältellen Isabellan uteliasta katsetta.
"Sijoituit kuitenkin", Reyes virnisti.
"Oli puhe vain voitosta tai häviämisestä", muistutin, mikä sai Sarahin vain pyörittelemään silmiään ja se oli jo sanomassa jotain, mutta naisen huomion vei jokin selkäni takana.

"Hei Anton!" kuului Majinán ääni ja pyörähdin ympäri.
"Moi!" kirahdin niin kuin joku teini-ikäinen nulikka äänenmurroksessaan.
"Onneksi olkoon. Hienosti ratsastettu", Pocahontas Ansamaa onnitteli ja naama punaisena kiittelin kehuista.
Vaihdoimme siinä kuulumiset Majinán kanssa ja luvattiin puolin sekä toisin pitää yhteyttä jatkossakin. Naisella oli kiire valmistautua tulevia koululuokkia varten, kuten myös Sarahilla, joten molemmat jättivät minut ns. rauhaan.

Kävin taluttelemassa Vilaa pitkin tallipihaa kaikessa rauhassa. Tuntui hassulta ajatella, että vedeltiin jo lokakuun viimeisiä päiviä ja tätä vuotta oli jäljellä enää pari kuukautta. Jos tää vuosi oli mennyt ihmeellisen hyvin, niin ehkä ensi vuosi menisi vielä paremmin.
Tyrskähdin itsekseni. Tuskinpa sentään... Aina sai toivoa. Mutta tason nousu oli ainakin ensi vuonna edessä, se oli varma.

Päivän päätteeksi oli aika tehdä lähtöä takaisin Kallaan.
"Anton! Saanko lainata sun puhelinta?" Sarah kysäisi.
"Miksi?" ihmettelin.
"Mulla loppui akku ja lupasin ilmoittaa Jonnylle, kun ollaan lähdössä", Sarah selvensi herttainen hymy kasvoillaan.
Niinpä ojensin kännykkäni Reyesille, joka kääntyi selin minuun ja kohta kuului iloinen naurahdus: "Tässähän se on hakuhistoriassa heti ensimmäisenä."

Täh? Jonnyko? Missä hakuhistoriassa?!
Voi v... Se perkele oli mennyt mun facebookiin!
"Tänne se puhelin!" karjaisin ja yritin epätoivoisesti tavoitella puhelinta takaisin Sarahilta, joka onnistui luikahtamaan käsivarsieni välistä karkuun.
"Mitä täällä riehutaan?" Isabella kysyi, kun tuli ihmettelemään meidän nujakointia.
"Ole hyvä", Sarah virnuili ja tyrkkäsi puhelimen takaisin kouraani.
"Jos sä laitoit sille jotain niin... " murahdin ja katsoin puhelimen näyttöä. Sonian profiilikuvan alla luki "Kaveripyyntö lähetetty".
"Et poista sitä", Reyes pisti minut vannomaan ja huokaisin syvään.
En poistaisi... Mutten kyllä kehtaisi vieläkään laittaa Norjan suuntaan minkäänlaista viestiä.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 545

Isabella S., Jusu R., Sarah R. and Cella T. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 04.11.20 9:21

03.11.2020
#isbenvalmennus

Ponnistin itseni Vilan selkään ja annoin tammalle luvan lähteä liikkeelle pitkin ohjin vilkaisten Zelian selässä istuvan Matildan suuntaan.
Se oli taas meidän valmennuspäivä ja ihan hyvillä fiiliksillä mä olin mustan tamman kanssa maneesiin astellut toivoen, että se hyvä fiilis pysyisi yllä ihan valmennuksen loppuun saakka.

"Haastavia linjoja luvassa tänään", Isabella ilmoitti astellessaan maneesin keskelle seuraamaan meidän verryttelyä ja kehotti korjailemaan istuntaa sekä ohjastuntumaa.

Nainen oli rakentanut (tai komentanut jotakin rakentamaan) ympyrätehtävän puomien sekä parin jumppakorkuisen esteen toiseen päätyyn ja ne piti suorittaa laukassa niin, että se ympyrä oli ympyrä eikä mikään soikio tai epämääräinen söherrys.
Muutaman kerran Vila kurvasi puomin jälkeisen esteen ohi, mutta kyllä sieltä lopulta tuli onnistuneita kierroksia molempiin suuntiin.

Isabellakin nyökkäili tyytyväisenä.
Seuraavaksi pakerrettiin jotain S-linjaa ja sehän ei meinannut sujua meiltä sitten millään. Vila veti kierroksia ja oli työ saada se takaisin kuulolle.
Muuutta kyllä me sekin sitten pariin kertaan saatiin kunnialla läpi, koska en - yllättävää kyllä - lannistunutt pienistä epäonnistumista
Taputin Vilaa kaulalle ja pyyhkäisin otsalle kohonneet hikipisarat takin hihaan.
Hyvinhän se meni!  

Vilaa valmennuksen jälkeen hoitaessani mietin, kuinka kiva ihan oikeasti olisi jos mulla oikeasti olisi varaa valmentautua vähän useammin. Oltiinhan me edistytty vähäisistä "virallisista" valmennuksista huolimatta, mutta silti. Äiti oli kyllä kotikodin pistänyt jo myyntiin ja kunhan sen saisi myytyä, saisin minäkin vähän ylimääräistä rahaa, mutta ei nekään rahat nyt ikuisuuksia kestäisi.

Tamman jäädessä mutustelemaan heiniään, painelin tuttuun tapaan loungeen.
Aliisan ääni kantautui ovelle saakka, huokaisin syvään ja astelin peremmälle. Siellä se Tildan kanssa jutteli niitä näitä ja minut huomatessaan hiljeni ehkä sadaosa sekunniksi.
"Mutta mun pitääkin tästä lähteä. Kiire!" Huru totesi keskustelukumppanilleen minut huomatessaan ja pyyhkäisi salamannopeasti ohitseni eikä edes vilkaissut suuntaani.
Katsoin Aliisan perään arpoen mielessäni lähtisinkö perään, mutta kohautin sitten vain harteitani Matildalle, joka nojaili keittiötasoon tiiraillen minua toinen kulma kysyvästi koholla. Aliisa ei ollut puhua pukahtanut minulle sanaakaan sen jälkeen, kun olin sille hermostunut ja olin kyllä pistänyt merkille sen piilottelu- sekä pakoiluyritykset. Siinäpähän olkoot sitten.

Viikonloppuna olin kyllä melkein soittanut sille, kun olin parit kaljat juonut kämpilläni, mutta hillinnyt itseni. Oli vain ollut niin yksinäinen olo ja halusin jonkun kaverin kanssa viettää aikaa. Sarahille olin kyllä viestiä laittanut, mutta se oli ollut töissä, joten ei siitäkään ollut kaljoitteluseuraksi.
Sonian kaveripyyntökään ei ollut muuttunut miksikään ja olin miettinyt, että joko se ei vain käyttänyt kyseistä sovellusta niin usein että olisi sen huomannut tai sitten se ei vaan halunnut hyväksyä kaveripyyntöäni muttei myöskään kehdannut hyljätä sitä. Minun tuurin tuntien se oli tuo jälkimmäinen vaihtoehto... Melkein olin jo itse kaikessa hiljaisuudessa poistamassa sitä, mutta olin hillinnyt itseni.

Eilen  kuitenkin oli kännykän näytölle pompsahtanut ilmoitus "Sonia Stordahl hyväksyi kaveripyyntösi" ja olin selaillut naisen profiilia hyvän tovin vaikken mä sen päivityksistä mitään ymmärtänytkään pohdiskellen, kehtaisinko laittaa sille vaikka "Hey."-viestin ja jäänyt odottamaan sen vastausta.
Mutta kuten arvata saattaa, en ollut kehdannut.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 545

Isabella S. and Jusu R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty APPLEVENT, 1. kilpailupäivä

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 13.11.20 13:53

#applevent: Déjà vu
Perjantai 13.11.2020, Kanada

Isabella Sokka päätyi Orange Woodiin kilpailemaan enemmän päähänpiston kuin pitkällisen harkinnan jälkeen. Miltei hämmästyttävää, miten nopeasti matkasuunnitelmat ja käytännön järjestelyt sai kursittua kasaan, kun rahaa oli. Tosin, sehän ei tietenkään ollut tae kaiken onnistumisesta.

Oli miten oli (alkumatkan inhalle hevosrekka-episodille ei kannattanut suoda enää ajatuksiaan), hän oli Kanadassa kilpailemassa yhden tähden kenttäkilpailuissa mustan Vila-tammansa kanssa. Tosiasiassa Vila olisi selviytynyt kahden tähden kilpailuista, hieman paremmalla valmistautumisella myös kolmen tähden – mutta vaihtoehtoina olivat CIC1 tai CIC4, ja neljä tähteä oli jo liikaa.

Kilpailut alkoivat heidän osaltaan juuri. Vila oli ollut verryttelyssä erittäin energinen itsensä ja Isabella piti siitä, sillä hevosen oma eteenpäinpyrkimys teki ratsastuksesta miellyttävää. Tuntien itsensä varmaksi ja valmiiksi, Isabella tervehti tuomaria reippaan ravin lomasta. Vila oli valpas, herkkä ja tuntumalla.

Ratsukko liisi helpon A:n rataa luottavaisesti eteenpäin, kun yhtäkkiä Isabella huomasi silmäkulmassaan välähdyksen. Hän ei hennonnut kääntää päätään yhtään, mutta kohdalla olevaan kirjaimeen tuli tehdä ympyrä, jolloin hän saisi suoran näköyhteyden välähdyksen lähteeseen.

Isabella pyysi Vilaa eteenpäin – ympyrällä piti venyttää ravia, kun juuri silloin näkymä yleisöön laukaisi täydellisen déjà vun. Kaksi nuorehkoa naista vierekkäin, toisella kädessään puhelin, toisella järjestelmäkamera. Kamera välähteli ja Isabella saattoi suorastaan kuulla laukaisimen naksahdukset.

Aivan kuin Ruotsissa, aivan kuin Hannaby Hanamissa.

Tunne oli järjetön, mutta samaan aikaan Isabella oli täynnä déjà vulle tyypillistä varmuutta. Ei ollut kahta sanaa siitä, etteikö häntä oltaisi valokuvattu Ruotsissakin, sensaatiohakuisen uutisen yhteyteen. Niin se oli. Tämä kaikki oli tapahtunut ennenkin, hän muisti tarkalleen – se pirullinen rikospodcast, siitä oli kyse! Tilanne tuntui niin samalta, hän oli jo elänyt tämän, nämä tunteet: ahdistuksen siitä, ettei kontrolloinut mainettaan.

Ympyrältä tuli siirtyä harjoituslaukkaan, ja Isabella tiesi, että arvostelussa huomioitaisiin tasapaino, siirtymisen laatu, sulavuus ja laukan laatu. Katse oli yhä yleisön naisissa (näyttivätkin aivan podcastin juontajilta!) ja tasapaino horjui. Nosto ei ollut siisti, ei lainkaan niin terävä kun Vilan kanssa kuuluisi olla.  

Onneksi jokin osa aivoista tiesi vielä, mitä ohjelmassa piti tehdä. Seuraava siirtyminen takaisin harjoitusraviin oli heidän tasoonsa nähden sanalla sanoen luokaton, mutta pidennyksen aikana Isabella hengähti, tuli yhtäkkiä järkiinsä. Hän ymmärsi ja todellakin tiedosti nyt, että äskeinen oli déjà vu, ei missään määrin totta. Yleisön tytöt valokuvasivat todennäköisesti muuten vaan, sillä vaikka suomalaiset murhauutiset olivatkin kantautuneet Ruotsiin, niin Kanadaan asti niillä oli hitosti suurempi lampi ylitettävänään. Sitä paitsi: ruotsalaiset tytöt eivät edes olleet valokuvanneet häntä, ainoastaan väijyttäneet haastatteluun.

Isabella ratsasti radan loppuun, paransi sen minkä pystyi. Syke oli jäänyt taivaisiin, mutta voi luoja, miten Isabella helpottui, kun suoritus oli vihdoin ohitse ja outo tunnehäiriö hiipui järjenvastaisena menneeseen.

APPLEVENT-kenttäkilpailut (KERJ) Kanadassa

CIC1, koulukoe / Déjà vu
Hahmollesi tai hevosellesi tulee yhtäkkiä kesken radan muistoja mieleen. Mikä sen triggeröi ja mikä muisto on? Onko se ehkä tunne, että näin on tapahtunut joskus ennenkin... vai jotain ihan muuta? Kirjoita.

Tuomari arvioi erityisesti tekijää, joka muiston pintaan nosti sekä siirtymää nykykisahetkestä muiston aikaan.


Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm 17.11.20 21:11, muokattu 1 kertaa

_________________
Kartanon omistajatar
Isabella S.
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 903

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Jusu R., Inna P. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty APPLEVENT, 2. kilpailupäivä

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 17.11.20 21:10

#applevent: Bruce Almighty
Lauantai 14.11.2020, Kanada

Isabella Sokan kilpailurupeamassa oli alkamaisillaan maastokoe, ja koska tuo tyttönen oli edellisenä päivänä kuiskannut useampaan otteeseen niin hellyyttävään ja epätoivoiseen sävyyn Luojan nimeä, soi Luoja nyt tarkkaavaisen katseensa luomuksensa suoritukselle.

Isabella Alexandra Sokalla oli totisesti ollut onneton alku elämään, eikä tältä ollut sittemminkään koettelemuksia puuttunut. Luoja kuitenkin tiesi, että tyttönen oli vahva ja selviäisi elostaan mallikkaasti.

Mutta oh, kappas! Hän oli sortunut sentimentalismiin, eikä huomannut lainkaan, että ratsukko olisi kaivannut pientä myötätuulen tuulahdusta ensimmäisen sarjaesteen b-osaan. No, tokkopa lopputulos siitä jäisi kiinni, Sokka teki ratsunsa selässä hyvää työtä ihan ominkin neuvoin. Vilanna teki osansa sekin. Musta tamma oli vahva ja tarmokas, ja Luoja katseli sen rytmikästä laukkaa suuresti ihaillen.

Ratsukko saapui veden äärelle, niin reippaassa laukassa että Luoja joutui oikein katsomaan kelloaan. Ei herttinen! Hänen luomuksensa olivat suorittamaisillaan rataa aivan liian reippaasti, ihanneaika ei toteutuisi sitten millään.

Niin Hän puhalsi liikkeelle pienen tuulen, joka kiepautti vesistön pohjalle tammaa hidastavan virtauksen. Luoja myhäili tyytyväisenä, mutta katsoi sitten näkymää laajemmin ja kauhistui. Edessä oli raskaita osuuksia ja Hänen takiaan Vilan jalat olivat nyt selvästi väsyneet.

Luoja oli hetken aikaa vihainen itselleen – pitikin sekaantua – mutta sitten jonkin ajan kuluttua ratsukolla alkoi taas sujua. Vila oli ilmiselvästi sisukas, se laukkasi palavalla innolla yhä vaan! Hän nojautui mukavaan asentoon katselemaan, kun sitten radan seuraaminen alkoi olla armottoman tylsää. Tämä ei käynyt mitenkään viihteestä, sillä ratsukolla sujui liian hyvin ja tasaisesti. Haukotuksia alkoi esiintyä tihentyvään tahtiin, joten niin Luoja poistui keittämään itselleen aamupäiväkahvit.  

Hänen palatessaan kohti sopivaa katselukulmaa Isabella ja Vilanna olivat jo ratansa loppupuoliskolla, kun Maahan tiiraileva Luoja kompastui kumpupilven reunaan. No jopas nyt! Näin ei ollut sattunut vuosikymmeniin!

Oli luojan lykky, että Luoja säilytti tasapainonsa ja suuremmalta maanjäristykseltä vältyttiin. Kahvin suhteen oli kuitenkin liian myöhäistä, se ryöpsähti sievästi kuvioidusta posliinikupista valtoimenaan.

Ja niin ratsukko sai päälleen sellaisen sammiollisen vettä, että neiti Sokan vaatteet kastuivat läpimäriksi alusvaatteita myöten. Vilan kaviot takoivat polun hetkessä mutaiseksi liejuksi ja ne heittivät samalla kuraiseksi muuttunutta vettä ratsukon alle ja päälle Maan pinnan kautta.

Sade ei kestänyt kauaa, lakkasi oikeastaan ennen kuin kunnolla alkoikaan. Silti maalilinjan ylittäessään Sokka ja Vilanna varusteineen olivat vaaleanruskeiden roiskeiden kuvioimia. Jos ei olisi tiennyt paremmin, olisi voinut luulla ratsukon tulleen kuorrutetuksi maitokahvilla.

APPLEVENT-kenttäkilpailut (KERJ) Kanadassa

CIC1, maastokoe / Bruce Almighty
Miltä maastorata ja siellä viilettävä ratsukkosi näyttääkään Jumalan silmin katsottuna? Onko Luoja ehkä puolellanne ja pitää huolen, ettette liukastu tai aurinko häikäise, vai aikooko hän heittää haastetta peliin tipauttamalla oksan pelotukseksi juuri ennen hyppyä? Kirjoita jumalallisesta näkökulmasta miten radalla sujuu.

Tuomari arvioi tekstin sujuvuutta ja mielenkiintoa. Pienestä humoristisuudesta ei ole haittaa.

_________________
Kartanon omistajatar
Isabella S.
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 903

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Anton S. and Cella T. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 26.11.20 23:09

26.11.2020

Koska Jusu, Isabella ja Sylvi olivat kadonneet maneesiin, päätin itse skipata katon alla ratsastuksen kokonaan ja suunnata itse kentälle vähän höntsäilemään Vilan kanssa.

Ehkä olin vähän kateellisen katkera kuullessani, että Isabella oli ehdottanut Jusulle Sylvillä kilpailemista tulevissa Auburnin kisoissa sen sijaan, että olisi kysynyt minulta (tai Matildalta) olisko ollut kiinnostusta kokeilla kartanon kasvatilla edes yhtä luokkaa - olimmehan me sentään Tammilehdon kanssa Sylviä ratsastettu kerran tai pari. Mutta ei, kartanon kasvatin satulaan iskettiin toisen kartanon kasvatti.

Jusu oli loistava ratsastaja, sitä ei voinut kieltää kukaan (Martalta ei kysytä), joten kai se oli ihan luonnollinen valinta Sokalta. Mutta silti… Rosengårdille – ja muillekin – tunnuttiin tarjottavan noita kisahevosia tuon tuosta kultalautasella ja unohdettiin muut mahdolliset halukkaat. Mut mitäpä meistä tavan tallaajista…
Ei sillä, että olisin itse edes kehdannut ilmaisemaan Isabellalle halukkuuteni kokeilla Sylviä myös kilpakentällä.
Ja vaikka olisinkin, nainen olisi varmaan vain nauraen häätänyt minut ulos tallista ja käskenyt pudottautumaan pilvilinnoista takaisin maankamaralle.

Mutta Vila riitti minulle vallan mainiosti! Ja tulevissa osakilpailuissa osallistuin myös Inkalla. En kehdannut tai halunnut kieltäytyä, kun Jesse oli udellut haluanko osallistua myös kirjavalla tammalla johonkin esteluokkaan. Samapa tuo… Ei tässä enää mitään hävittävää ollut – muuta kuin se esterankingin johtopaikka.

Nousin Vilan selkään ja annoin tamman hetken kulkea pitkin ohjin pitkin hyväpohjaista kenttää.
Ei me tänään mitään esteitä hypättäisi, kunhan köpsyteltäisiin pitkin kenttää harjoitellen kontrollia ja muita perusjuttuja, koska niitäkin tarvittiin esteradalla.  Ei se ollut pelkkää esteeltä toiselle etenemistä.

Vilalla oli jälleen kerran ne omat vinkeensä mielessä, mutta sain pidettyä tamman aisoissa. Onneksi… Olisi ollut noloa maistella kentän pohjaa ja yrittää sen jälkeen metsästää mustaa hevosta kiinni pimenevässä illassa.
Jälleen kerran myös haaveilin ihan omasta hevosesta, mutta kuten olin monet kerrat todennut: ei mulla sellaiseen ollut varaa eikä Vilan voittanutta ollut.

Mutta hyvillä mielin mä silti olisin tamman kanssa lähdössä 120cm-luokkaan vuoden viimeisessä osakilpailussa. Jospa meillä ei aivan päin persettä menisi…
”Voitetaanko kaikki?” ehdotin mustalle tammalle, kun olin loppukäyntien jälkeen laskeutunut satulasta.
Ainakin me kovasti yritettäisiin voittaa kaikki, mutta sekin ajatus oli sellaista pilvilinnojen turhanpäiväistä rakentelua. Ehkä, kuka tietää.

Tuttuun tapaan Vilan hoidettuani lähdin loungeen kahville.
Siinä pöydän ääressä istuessani ja kahvia siemaillessani kuulin, että joku tuli ovesta sisään ja hetken kaiveli kaappiaan tuhinan säestämänä. En jaksanut ajatella asiaa sen enempää ennen kuin Sarah kurkkasi ”keittiön” puolelle.
”Anton!” Reyes hihkaisi pyyhe ja vaihtovaatteet sylissään. ”Ajattelin juuri sinua.”
”Vais niiiiiin”, kohottelin ihan kiusallani kulmiani ja tarkastelin naisen kantamuksia. ”Suihkuun menossa vai?”
”Hyi!” Sarah nauroi päätään pudistellen ja hipsi sitten ratsastustamineissaan itsekin pöydän ääreen.
”Hitsi mikä Amandan valmennus”, se huokaili.
”Hiki?”
”Todellakin”, nainen naurahti.
”Ja sen takia ajattelit minua?” virnisteli. Minun ja Sarahin yhteisestä hetkestä oli jo varmaan vuosi aikaa eikä se meidän kaverillisia välejä onneksi ollut muuuttanut mihinkään suuntaan, joten siitä kehtasi vitsiäkin heittää tilaisuuden tullen.
”Tyhmä”, Reyes tuhahti huvittuneena ja varasti kämmenieni välissä olevan kahvikupin itselleen.
”Ei vaan, ihan oikeasti”, nainen totesi siemaistuaan kahvia.  ”Haluatko lopullisesti kuitata sen sun kämpänlainausvelkasi?”
Mä olin kyllä ties mitä hanttihommia tehnyt Beach Partyjen jälkeen Sarahille, mutta ilmeisesti piikkini olisi pian kuitattu?
”Sori, mutta suihkuun saat oikeasti mennä ihan yksiksesi. En tuu pesemään sun selkääs”, jatkoin mukamas hyvää vitsiäni hymyillen leveästi ja Sarah näytti hetken siltä, että heittäisi minua kahvikupilla otsaan.

”Saat luvan lähteä mun groomiksi Seppeleeseen 12.päivä, koska oon lähdössä sinne Effillä ja –” Reyes aloitti ja mielenkiintoni heräsi välittömästi.
”Joo, totta kai! Tietenkin!”  henkäisin. Seppele Cup oli samaan aikaan kuin Kalla cupin kenttäviikonloppu, mutta koska tiesin ketä – tai siis kuka – olisi Liekkijärvellä myös, en epäröinnyt hetkeäkään.
”—ja Viivi sekä Cee tulee myös”, Sarah jatkoi kulmat kurtussa.
”Joo, ei haittaa”, nyökyttelin.

”Kuulitko sä, että sanoin just et Cecilia sekä Viivi tulee samalla kyydillä?” nainen nauroi, koska tiesi kyllä etten mä pikkutyttö-Viivistä pahemmin pitänyt.
”Joojoo, ei mitään ongelmia, voin lähteä”, nyökyttelin. Mitäs yhdestä rasittavasta Viivistä! Ei mun -toivottavasti – tarvitsisi kuunnella sitä kuin ajomatkojen ajan.
”Kai sä muistat, että kenttäviikonloppu on silloin? Ettet halua jäädä tänne niitä katsomaan tai auttamaan jossain vastuutehtävässä?” Sarah muistutti huvittuneena.
”Joo, ei mun tarvi todellakaan tänne jäädä”, nyökyttelin päättäväisesti. ”Mielelläni lähden Liekkijärvelle teidän kanssa.”
Sarah kurtisteli huolitettuja kulmakarvojaan hetkisen.
”Pelottavan helppoa”, nainen naurahti ja nousi sitten ylös tuoliltaan. ”Nyt sinne suihkuun…”

Sarah vilkaisi mua sen näköisenä, että olisi odottanut mun letkauttavan jotain suihkuseuraksi liittymisestä, mutta en vitsaillut mitään. Kaivoin vain puhelimen taskusta ja menin Facebookin messengeriin.

”You know what?” viestitin Sonialle, pureskelin huultani hetken ja mietin, miten seuraavan lauseeni jotenkin järkevästi kirjottaisin, sillä englannin kielioppi ei todellakaan ollut hallinnassa.
”I’m coming to Seppele! Saturday.”
Kai se oli edes vähän sinne päin ja ymmärrettävissä…

Mutta en tiedä kiinnostiko tuo tieto Soniaa mitenkään, vaikka olikin kysellyt taannoin, olisinko tulossa.
Rapsuttelin takaraivoani nolostuneena.
Tönköllä englannin kielelläni kirjoitin vielä, että jos Sonia haluaisi, voitas vaikka nähdä ja käydä kahvilla jossain. Tai jotain...

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 545

Isabella S., Matilda T. and Inna P. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

syyspäiväntasaus - Vilan päiväkirja - Sivu 5 Empty Vs: Vilan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 5 / 5 Edellinen  1, 2, 3, 4, 5

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa