Rakkaudella Jemi ♥

---

Myöhemmin illalla puhelimeeni tuli viesti tuntemattomasta numerosta:

Lauri Merikanto [19:54]
Hei. Kuulin Lauri Merikannolta, että etsit itsellesi nuorta kenttähevosen alkua. Minulla olisi tarjota yksi vaihtoehto: hauskanvärinen 1 v fwb-ori Buugi, huippusuku ja odotettavissa kapasiteettiä CIC4-tasolle saakka. Tiedän, että kriteereihisi kuuluu jo ratsutuksessa ollut nuori, mutta tule ihmeessä katsomaan tätä, jos yhtään kiinnostaa!
Terveisin Oskari Käkiharju

Sinä [20:08]
Hei. Kiinnostaa kyllä, voidaanko soitella huomenna klo 14 jälkeen?
- Jemiina Rajala

19.2.2021 koulukoe

Tärkeintä on, että pääset eteenpäin. Älä jää jumiin harmittelemaan pikkujuttua, vaan palauta asiat oikeaan mittakaavaan. Positiivisia muutoksia on tulossa.

- Iltasanomat, horoskooppi

Rommin radan jälkeen minulla oli hymy huulilla. Freeze Framessa kokemamme vaikeudet oli selätetty ja lähes 70% tulos oli mieleeni. Taputin pilkullista ratsuani ja tarjosin sille porkkanaa ennen kuin aloin valmistelemaan Andrea seuraavaan luokkaan. Minulla oli todella kovat odotukset tulevasta radasta, sillä toissa viikonlopun 75% Andren kanssa oli ollut helppo nakki. Nopeasti sitä kuitenkin tipahti pilvilinnoista rikkeiden tullessa rikkeiden perään. Andre oli kireä kuin viulun kieli, ja jokainen antamani apu sai sen ylireagoimaan.

Illalla suoritusvideota katsoessani olisin halunnut pitää silmät kiinni, mutta yritin katsoa suoritustani ja virheitä rakentavasti. Ehkä ensi kerralla osaisin ottaa huomioon jutun jos toisenkin.


20.2.2021 hallimaastoestekoe

Älä anna ulkopuolisen sekaantua suunnitelmiisi. Ota rakentava kritiikki vastaan, mutta vedä johtopäätöksesi itse. Omat tarpeesi ovat nyt etusijalla.

- Iltasanomat, horoskooppi

“Mitenhän tuo on saanut noin kapasiteetikkaat hevoset käyttöönsä? Eihän se osaa edes ratsastaa niillä.”
“Olisikohan kannattanut miettiä helpossa tai tuttarissa starttaamista?”
“Mun mielestä sen ois pitänyt jättää kokonaan starttaamatta.”

Selän takana puhuminen oli inhottavaa. Varsinkin, kun tiesin, että olin hienojen vuokrahevosteni arvoinen ja tulisin sen vielä joku päivä arvostelijoille näyttämään. Tänään oli kuitenkin huono päivä molempien ratsujeni kanssa ja sekös harmitti. Ehkä jopa niin paljon, että keskeyttäminen kävi mielessä.

21.2.2021 rataestekoe

Pienissä muutoksissa on paljon voimaa. Aloita kaikki itsestäsi sen sijaan, että vaatisit muita kääntymään kannallesi. Sinun on aika haastaa itsesi.

- Iltasanomat, horoskooppi

Ennen ensimmäisen luokkani alkua, rapsuttelin Rommia omissa oloissani. Olin lähdössä päivän suorituksiin hieman mieli maassa ja todella vähin odotuksin. Minua ei suoraan sanottuna kiinnostanut startata tänään. Rommi tuntui verryttelyssä kuitenkin hyvältä, mikä nostatti hieman mieltäni. Ennen lähtömerkkiä kuiskuttelin ratsuni korvaan ja tsemppipeukku katsomosta rauhoitti minua. Kaksi harmillista pudotusta molempien sarjojen B-osalta sai meidät sijoittumaan 10 parhaan joukkoon. Andre taasen ei tuntunut vieläkään hyvältä - se oli koko radan pohkeen takana ja jokainen hyppy oli ennemmin ylös-, kuin eteenpäin. Yksi kielto kolmoissarjan C-osalle, yksi rymäytetty este ja yhden sekunnin yliaika takasi meille 12. sijan.

---

Lopputuloksissa Rommin kanssa ensimmäinen CIC1 9/17 66vp ja Andren kanssa ensimmäinen CIC2 13/15 76,2vp.

- Vitsit mua harmittaa, vikisin Isabellalle 120cm luokan verryttelyssä.
- Mä aattelin, että oisin ratsastanut Rommin samalla tavalla kuin Andren. Se tuntui niin hyvältä ja kuuliaiselta, jatkoin viitaten edellisen luokan suoritukseeni. Olin ratsastanut Andrella todella hyvän luokan sijoittuen toiseksi. Rommilla lähdin tavoittelemaan samanlaista luokkaa, pudottaen kuitenkin perusradan viimeisen puomin ja sijoittuen näin ollen 17:s.
- Älähän nyt, teillä oli todella kovatasoinen luokka, Isabella lohdutti.
- Jos minä ja Rasmus päästään uusintaan, ollaan edelleen kärkikahinoissa, nainen jatkoi viitaten joukkuekilpailuun, johon olimme ilmoittautuneet. Minä starttasin Rommilla 110cm, Isabella Sylvillä 120cm ja Rasmus Branilla 130cm.
- Onko paineita, naurahdin ja katsoin keskittyneeltä näyttävään Isabellaan.
- Olisihan se joukkuekilpa hienoa voittaa, mutta Sylvin kanssa minulla ei ole liian suuria odotelmia, nainen vastasi.
- Mm, vastasin.

Seuraavana Jemiina Rajala ja Heldegrads Romero, valmistautuu Sokka sekä Aho.

- Okei, sit mennään taas, sanoin ja pyysin Rommin liikkeelle. Maneesissa meitä vastaan ratsasti Anton Vilalla. Virnistin jännittyneenä miehelle.
- Tsemppiä, kuulin tämän sanovan.

---

Rommin kanssa tulokseksi tuli 8vp ja 14:s sija. Andren kanssa pääsimme uusintaan ja tulokseksi tuli 0/8vp ja 8:s sija. Joukkuekilpailussa saimme tulokseksi 9vp eikä Rasmuksen hieno voitto tuonut meille seitsemättä sijaa parempaa.
- Ehkä ensi kerralla, naurahdin joukkuekilpailun palkintojenjaossa. Isabella ja Rasmus hymyilivät.

Lauri seisoi jämäkästi maastoradan laidalla Jemiinan laukatessa Andren kanssa viimeiseltä esteeltä häntä lähemmäksi.
“Oikein hyvä”, mies sanoi ytimekkäästi.
“Se on selkeästi todella vahva, mutta sille päälle sattuessaan oikein kivan näköinen”, mies jatkoi silmäillessään ratsukkoa.
“Anna sen ravata hetki ja vaihdetaan sitten ratsua. Kiia näyttääkin tuolta jo taluttavan Rommia tännepäin.”
“Jes.” Jemiina nyökkäsi ja pyysi Andrea raviin. Ori huiski hännällään, protestoiden ilmeisesti edelleen toiseksi viimeisellä tehtävällä tullutta pohjaan ratsastusta ja huonoa, epätasapainoista hyppyä. Jemiina oli saanut tehdä ihan kunnolla töitä, jotta he saivat valmennuksen vietyä loppuun ilman, että tämä olisi lentänyt voimakasluonteisen orin selästä alas.

Jemiinan onneksi, hän oli saanut Kiian avukseen molempiin valmennuspäiviin. Nainen oli lupautunut varustamaan Rommin sillä aikaa, kun Jemiina ratsasti Andrella ja kävelyttämään Andren ja purkamaan sen pois sillä aikaa, kun Jemiina ratsastaisi Rommilla.
“Kiitos”, Jemiina sanoi hymyillen vaihtaessaan Kiian kanssa hevosten ohjia.
“Se vois kävellä hetken ja jos vaan viitsit, niin tarjoatko mellat ja heität kuivatusloimen niskaan”, Jemiina ohjeista uutta ystäväänsä.
“Joo, tottakai”, Kiia vastasi löysyttäessään Andren satulavyötä.

“Jes, onko valmista?” Lauri kysyi Jemiinan kiivettyä Rommin selkään ja kiristettyään vyötä vielä yhdellä reiällä.
“On”, Jemiina vastasi nyökäten.
“Tehdään samanlaista tehtävää. Se on sulle jo tuttu, mutta haluan nähdä miten suoritat sen tämän hevosen kanssa. Kävellään lähemmäksi rataa, jonka jälkeen voisit ottaa muutamat ympyrät ja taivuttelut ravissa sekä laukassa.”
Jemiina nyökkäsi ja pyysi ratsunsa käyntiin.

--

Valmennuksen loputtua Rommin kanssa ja Jemiinan löysyttäessä orin satulavyötä, keskusteli nainen valmentajansa Laurin kanssa päivän kulusta.
“Varmaan itsekin tiedät, että nämä molemmat hevoset ovat hieman vaikeita sinulle”, Lauri aloitti varovaisesti.
“Tiedän”, Jemiina vastasi hieman vaisusti.
“Mielestäni tarvitset allesi hieman rauhallisemman ratsun - kyvykkään, temperamenttisen, mutta rauhallisen - mikäli mielit joskus edetä, kehittyä ja menestyä kenttäratsastuksessa”, Lauri jatkoi havainnoiden samalla asiakkaansa reagointia.
“Meillä on välillä molempien orien kanssa todella hyviä päiviä, varsinkin kotona, mutta välillä hommat menee niin sanotusti täysin pipariksi. Mutta ennenkaikkea otan tämän kaiken kokemuksen kannalta, enkä siksi ole ainakaan tälle kaudelle etsimässä uutta ratsua”, Jemiina selitti tuntemuksiaan.
“Tottakai”, Lauri vastasi.
“Enkä minä sitä tarkoittanutkaan ettet sinä voisi näillä ratsastaa, mutta tarvitset todellakin toisenlaisia ratsuja, mikäli haluat kehittyä. Sinussa on nimittäin potentiaalia”, Lauri jatkoi.
“Mm. Kiitos”, Jemiina häkeltyi hieman saamistaan kehuista ja punastui.
“Toivon todella, että pääsisin kehittymään niin paljon, että voisin jonain päivänä startata Buugin kanssa kolmea tai jopa neljää tähteä.”
“Uskon, että se on mahdollista”, Lauri vastasi.

Toinen valmennuspäivä oli jo hyvässä vauhdissa, kun Jemiina oli aloittanut päivän ratsastusurakkansa lehmänkirjavan Andren kanssa. Fiilis oli jännittynyt ja alkuun jopa hieman pelokas.

"Kyllähän maastossa saa ja pitää edetä, mutta ihanneaikaan nähden. Se täytyy saada kuulolle heti hypyn jälkeen, tai sulla ei juuri ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen”, Lauri kommentoi nähtyään Jemiinan kauhistuneen ilmeen Andren laukatessa hallitsemattomasti nuolenkärjen jälkeen.
“Puolipidätteet! Tee voltti! Sen pitää kuunnella sinua,” Lauri huusi perään, jotta Jemiina kuulisi jotain. Nainen kuuli. Istui alas, hengitti ja pysäytti ratsunsa.
“Hienosti”, Merikanto kommentoi ratsun lähestyessä. “Jatketaanko?” Jemiina nyökkäsi.

Ratsukon yhteistyö alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Jemiina rauhoittui, malttoi, ratsasti ja kehui ratsuaan, Andre kuunteli.
"Sehän menee veteen empimättä - hyvä! Tule tukki-tukki -linja vielä uudestaan ja huolehdi, ettei se puske vasen lapa edellä kaarteen läpi”, Lauri ohjeisti. Jemiina nyökkäsi ja pyysi ratsunsa liikkeelle. Andre heilautti häntäänsä ja ampaisi vauhtiin. Ensimmäisen tukin jälkeen Jemiinan tasapaino horjahti ja hän junttasi polvilla kiinni ratsuunsa.
"Hoou. Puolipidäte, hengitä, myötää, noin. Muista katse seuraavalle esteelle. Polvet irti, pohkeet kiinni”, Lauri korjasi. “Hienosti!”

Loppukommentti:
"Sillä riittää selkeästi kierroksia vaikka maailman tappiin asti, joten homman ratkaisee se, saatko valjastettua ne käyttöösi. Sen kanssa kontrolliharjoitusten merkitystä ei voi kyllin korostaa ja sitä voi miettiä maastossa esteiden kanssa tai ilman. Tänään se oli selkeästi tasaisempi, eikä protestoinut juuri ollenkaan eli sait vakautettua sen avuille."

--

"Onkohan sillä ollut ennen vaikeuksia veden kanssa?” Lauri ihmetteli Rommin steppailtua veden äärellä tovin ennekuin se oli suostunut kävelemään sinne.
“On se aiemmin mennyt, en tiiä mikä sille äsken tuli”, Jemiina vastasi tiikerinkirjavan selästä myöskin ihmeissään.
“Hmm, erikoista. Pääasia toki tietenkin on, että se on siellä nyt. Ravaile hetki ympyrällä ja kehu paljon, sen jälkeen voit tulla pois ja tulla tukit”, Lauri ohjeisti.
Jemiina teki työtä käskettyä. Rommi oli tällä kertaa paljon kuuliaisempi ja ratsastajansa avuilla - veteen meno sujui ongelmitta, kuin myös tukkien hypyt.

Seuraavana tehtävänä oli kaksi nuolenkärkeä peräjälkeen, banketti ja talo. Ensimmäinen nuolenkärki ylittyi hienosti, toinen meni vierestä ohitse.
"Hyvä, kehu sitä - se ratkaisi tilanteen sun puolesta. Jätit käsijarrun päälle eikä se edennyt tarpeeksi estettä kohti. Tule heti uudestaan ja huolehdi, että se sujuu ilman turhaa jarruttelua”, Lauri ohjeisti ratsukkoa. Jemiina nyökkäsi, nosti laukan ja lähestyi yhdistelmää uudestaan.
"Se oli sujuvaa, hyvä! Banketti ok ja se hyppy talon yli oli erinomainen. Tähän on hyvä lopettaa."

Loppukommentti:
"Teillä oli tänään varsin nousujohteista tekemistä. Olit selvästi sisuuntunut eilisestä ja sait molemmat ratsut paremmin kontrolliin, tämän erityisesti. Se ei toki tarkoita sitä, että tilanne olisi vieläkään täysin ihanteellinen, mutta niin kauan kuin homma pysyy turvallisena, kaikki oppi ja hevosmahdollisuudet kannattaa toki ottaa vastaan."

Nollarata Rommilla oli tuonut meidät kokonaiskilpailun toiseen sijaan kiinni startattuamme kymmenentenä rataestekokeessa. Jälkeemme oli vielä 11 ratsukkoa - minä ja Andre mukaanlukien - mutta heistä vain neljällä oli mahdollisuus mennä meistä ohitse. Fiilis oli mahtava.

Taputin Rommia. Se oli tehnyt loistavaa työtä - varsinkin maastossa - ja tuntui ettei mikään voinut enää pysäyttää meitä. Täytyisi kiittää Lauria, ajattelin noustessani ratsuni selästä alas - tehotreenit olivat onnistuneet.
“Sehän meni hyvin”, Kiia kehui vaihtaessamme ratsuja. Nainen oli pitänyt Andren liikkeessä ja oli valmiina ottamaan Rommin vastaan, jotta starttaaminen molemmilla ratsuilla olisi mahdollisimman vaivatonta.
“Jep, Rommi tuntui todella hyvältä!” Kehuin pilkkuponia.
“Tsemppiä seuraavaan.”
“Kiitos.”

Koska starttasin Andren kanssa vasta toiseksi viimeisenä, kerkesin käydä vielä askellajit nopeasti läpi ennen starttiamme. Samalla seurasin tuloslistaa - Jacki Cartagena ja Marc Di Bianchi olivat menneet nollaradoilla minun ja Rommin ohitse ja näin ollen olimme sijassa neljä kiinni. Nyt vain tarvittaisiin nollarata Andren kanssa ja olisimme varmasti sijoilla, ajattelin.

Ja nollaratahan sieltä tuli! Taputin Andrea molemmilla käsillä maalilinjan jälkeen ja hymyilin niin suuresti kuin osasin. Aikamme oli juuri ja juuri riittänyt, eli aikavirheitäkään ei tullut. Täydellistä. Hidastin ratsuni käyntiin ja ratsastin Kiian luokse.
“Jes!” Hihkaisin ja heilautin kättäni riemuiten.

Koulukokeemme prosentit Andren kanssa olivat toiseksi parhaita, mitä olimme koskaan saaneet. Maastosta kahdeksan aikavirhettä ja nyt rataesteiltä nollarata. Olin niin onnellinen! Varsinkin, kun viimeisenä startanneen Ekaterina Golovkan kahdeksan virhepistettä varmisti meille Andren kanssa neljännen ja Rommin kanssa viidennen sijan.

Jatkoa @Marc Di B. tarinaan.

Halloweenjuhlien asukokonaisuus. Hieman kylmä valinta, mutta onneksi illan host oli hankkinut tarpeeksi juotavaa lämmikettä.
PS. mulla ois ollut tiedossa yks tosi tosi hyvä Milo