Rakkaudella Jemi ♥
Sivu 1 / 1
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Yksivuotias fwb
30. syyskuuta 2020
”Sinne se nyt lähti”, huokaisin ääneen nojatessani tammatallin seinustaa vasten ja katsellessani trailerin loittonevia takavaloja. Juuri ohitse kulkenut Märta hymähti epämääräisesti - liekö myötätuntien vai ”ihan sama” -mentaliteetilla. En kuitenkaan välittänyt sinitukkaisesta, vaan tuijotin ilme värähtämättä eteenpäin. Putte oli juuri lähtenyt uuteen kotiin.
Vaikka Putte ei missään vaiheessa ollut unelmieni hevonen ja vaikka tiesin, että sillä loppuisi kapasiteetti jossain vaiheessa kesken, tunsin suurta kaipuuta ja tyhjyyden tunnetta. Olin todella tyytyväinen kesän aikana saamaamme kehitykseen ja viimeisimpään Kalla Cupin kenttäviikonloppuun. Vaikka sijoitus oli sama kuin kesäkuun cupissa, oli koulu- ja estekoe rutkasti edellistä parempia. Puten uusi omistajakin löytyi kyseisenä kenttäviikonloppuna, sen verran ruuna kiinnitti draivillaan huomiota.
Kun traileria ei enää näkynyt, suuntasin loungeen. Loppupäivän agendana oli varustekaappini tyhjentäminen ja sen sisällön kuskaaminen jonnekin. Minulla ei ollut enää tallipaikkasopimusta Auburnissa, eikä minulla ollut edes hevosta, joka olisi tallipaikkaa voinut tarvita. Harmillinen tilanne, ajattelin mielessäni avatessani kaappini lukkoa. Takkini riippuivat siististi henkareissa ja Kesäpäivänseisauksen estepäivän juniorimestaruusluokasta Ankan kanssa voittamani nauha ja tuotepalkinnoksi valitut valkoiset koulusuojat pilkistivät ylähyllyltä. Tutkin kaappini jokaista kulmaa ja kulumaa. Se ei ollut se sama, minkä sain ensimmäisen kerran astuessani Auburnin maille, mutta siitä oli tullut lähes yhtä tärkeä.
”Mitäs mitäs, täälläkö valmistellaan lähtöä?” kuului miesääni loungen ovelta. Vilkaisin nopeasti hiussuortuvieni alta tulijaa ja huomasin Lauri Merikannon. Mies asteli lähemmäs ja huomasin, että tämä ei ollut Auburnissa valmennusasioissa.
”Kyllä vain”, vastasin viikatessani viimeisiä kamppeita isoon heinäkassiin. ”Mikäs teidät tänne toi?” kysyin Laurilta saatuani paremman katsauksen tämän vaatetukseen.
”Kävin viemässä Isabellalle toimistoon muutamia papereita ja ajattelin käydä tässä samalla tuolla miestenhuoneen puolella”, mies sanoi virnistäen.
”En pidättele”, naurahdin ja näytin kädimerkein Laurille wc:n ovea. Kun mies palasi asioiltaan, olin jo pyyhkäissyt enimmät pölyt kaapistani ja laittamassa sitä lukkoon.
”Kauankos sitä hevosetonta elämää on nyt tiedossa?” Lauri tiedusteli.
”En tiedä. Vielä ei ole löytynyt sopivaa”, vastasin.
”Harmi…”, mies totesi ja jatkoi: ”…sinulla olisi potentiaalia nousta ensikaudella taso tai kaksi ylöspäin.” Nostin katseeni lattiasta ja tuijotin viime kuukausien valmentajaani silmät pyöreinä. Oliko tämä todella sitä mieltä?
”Jaa, enpä tiedä”, naurahdin hämmentyneenä. ”Mutta ehkä vielä joku päivä”, jatkoin.
”Mutta hei, mun pitää nyt jatkaa matkaa”, Lauri sanoi ja jatkoi ennen kuin astui ovesta tallin puolelle: ”Ja mä lupaan pitää silmät ja korvat auki mahdollisten ja potentiaalisten myyntihevosten varalta ja infota sinua!”
”Kiitos”, huikkasin miehelle tai oikeastaan tämän takaraivolle. Sen enempää valmentajan sanoja miettimättä, nostin tavarakassin olalleni ja lähdin suunnistamaan autolleni.
---Vaikka Putte ei missään vaiheessa ollut unelmieni hevonen ja vaikka tiesin, että sillä loppuisi kapasiteetti jossain vaiheessa kesken, tunsin suurta kaipuuta ja tyhjyyden tunnetta. Olin todella tyytyväinen kesän aikana saamaamme kehitykseen ja viimeisimpään Kalla Cupin kenttäviikonloppuun. Vaikka sijoitus oli sama kuin kesäkuun cupissa, oli koulu- ja estekoe rutkasti edellistä parempia. Puten uusi omistajakin löytyi kyseisenä kenttäviikonloppuna, sen verran ruuna kiinnitti draivillaan huomiota.
Kun traileria ei enää näkynyt, suuntasin loungeen. Loppupäivän agendana oli varustekaappini tyhjentäminen ja sen sisällön kuskaaminen jonnekin. Minulla ei ollut enää tallipaikkasopimusta Auburnissa, eikä minulla ollut edes hevosta, joka olisi tallipaikkaa voinut tarvita. Harmillinen tilanne, ajattelin mielessäni avatessani kaappini lukkoa. Takkini riippuivat siististi henkareissa ja Kesäpäivänseisauksen estepäivän juniorimestaruusluokasta Ankan kanssa voittamani nauha ja tuotepalkinnoksi valitut valkoiset koulusuojat pilkistivät ylähyllyltä. Tutkin kaappini jokaista kulmaa ja kulumaa. Se ei ollut se sama, minkä sain ensimmäisen kerran astuessani Auburnin maille, mutta siitä oli tullut lähes yhtä tärkeä.
”Mitäs mitäs, täälläkö valmistellaan lähtöä?” kuului miesääni loungen ovelta. Vilkaisin nopeasti hiussuortuvieni alta tulijaa ja huomasin Lauri Merikannon. Mies asteli lähemmäs ja huomasin, että tämä ei ollut Auburnissa valmennusasioissa.
”Kyllä vain”, vastasin viikatessani viimeisiä kamppeita isoon heinäkassiin. ”Mikäs teidät tänne toi?” kysyin Laurilta saatuani paremman katsauksen tämän vaatetukseen.
”Kävin viemässä Isabellalle toimistoon muutamia papereita ja ajattelin käydä tässä samalla tuolla miestenhuoneen puolella”, mies sanoi virnistäen.
”En pidättele”, naurahdin ja näytin kädimerkein Laurille wc:n ovea. Kun mies palasi asioiltaan, olin jo pyyhkäissyt enimmät pölyt kaapistani ja laittamassa sitä lukkoon.
”Kauankos sitä hevosetonta elämää on nyt tiedossa?” Lauri tiedusteli.
”En tiedä. Vielä ei ole löytynyt sopivaa”, vastasin.
”Harmi…”, mies totesi ja jatkoi: ”…sinulla olisi potentiaalia nousta ensikaudella taso tai kaksi ylöspäin.” Nostin katseeni lattiasta ja tuijotin viime kuukausien valmentajaani silmät pyöreinä. Oliko tämä todella sitä mieltä?
”Jaa, enpä tiedä”, naurahdin hämmentyneenä. ”Mutta ehkä vielä joku päivä”, jatkoin.
”Mutta hei, mun pitää nyt jatkaa matkaa”, Lauri sanoi ja jatkoi ennen kuin astui ovesta tallin puolelle: ”Ja mä lupaan pitää silmät ja korvat auki mahdollisten ja potentiaalisten myyntihevosten varalta ja infota sinua!”
”Kiitos”, huikkasin miehelle tai oikeastaan tämän takaraivolle. Sen enempää valmentajan sanoja miettimättä, nostin tavarakassin olalleni ja lähdin suunnistamaan autolleni.
Myöhemmin illalla puhelimeeni tuli viesti tuntemattomasta numerosta:
Lauri Merikanto [19:54]
Hei. Kuulin Lauri Merikannolta, että etsit itsellesi nuorta kenttähevosen alkua. Minulla olisi tarjota yksi vaihtoehto: hauskanvärinen 1 v fwb-ori Buugi, huippusuku ja odotettavissa kapasiteettiä CIC4-tasolle saakka. Tiedän, että kriteereihisi kuuluu jo ratsutuksessa ollut nuori, mutta tule ihmeessä katsomaan tätä, jos yhtään kiinnostaa!
Terveisin Oskari Käkiharju
M-mitä...? ajattelin tavatessani viestiä läpi uudestaan ja uudestaan. Oskari oli yksi ihailemistani kenttäratsastajista ja nyt hän laittoi minulle viestiä, tarjoten kasvattiansa minulle. Minulle. Olin samaan aikaan täpinöissäni ja en niin täpinöissäni: ei minulla ole kokemusta 1-vuotiaista.
Sinä [20:08]
Hei. Kiinnostaa kyllä, voidaanko soitella huomenna klo 14 jälkeen?
- Jemiina Rajala
Matilda T. and Jesse A. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Lisää hevosia
4.12.2020
#kahvilapioni
#kahvilapioni
Lunta oli tullut viime viikkojen aikana vaihtelevasti ja lämpötilan seilaaminen nolla-asteen molemmin puolin toi keväistä tuntua joulukuuhun. Istuimme Kiian kanssa Pionin ikkunapöydässä ja katselimme sohjoista Kallan keskustaa. Toivottavasti joulu olisi valkoinen, ajattelin hörppiessäni kuumaa kaakaotani. Olimme Kiian kanssa sopineet kahvittelusta päiväsaikaan, ennen kuin Torun omistajan oli lähdettävä kotia kohti ja valmistautumaan valmennuksiinsa. Olin saanut selville, että hänellä oli kaksi hevosta kotipihassaan ja hän valmentautui ystäviensä tallilla. Itse en voinut kuvitella pitäväni enää hevosia omalla pihalla, ainakaan ilman työntekijöitä. Auburn ja sen täyshoitomahdollisuus oli parasta.
- Onko sulla millaisia suunnitelmia Buugin suhteen? Kiia kysyi hämmentäessään juomaansa.
- Noo, nyt tulevana keväänä pitäisi aloittaa ohjasajotreenit ja syksyllä käyttää satulaa selässä. Mitenkään supernopeasti en tämän kanssa halua edetä, kun on aika herkkäsieluinen, vastasin.
- Hiljaa hyvä tulee, Kiia sanoi hymyillen ja jatkoi: - Sulla ei sitten ole muuta heppaa, jolla voisit ratsastaa ja kilpailla? Olen sattumoisin kuullut, että rakastat kilpailla. Punatukkainen virnisti, naurahdin.
- Ei mulla oo. Olisi toki kiva löytää joku vuokraheppa tai joku muu diili, jotta pääsisin ensi kaudella kilpailemaan, vastasin juotuani viimeisetkin rippeet kaakaostani.
- Mulla vois olla sulle ehdottaa yhtä diiliä, Kiia sanoi mietittyään hetken ja alkoi kaivamaan puhelinta taskustaan. - Tai ei mulla, mutta mun tutulla! tämä jatkoi ja avasi Instagramin näyttääkseen minulle kaverinsa profiilin.
- Sussu on raskaana ja kaipaisi liikuttajaa hepoilleen. Sähän tykkäsit kilpailla kenttää? Kiia kysyi. Nyökkäsin.
- Kato tää, nainen sanoi avatessaan kuvan kirjavasta puoliveriorista. - Tää menee muistaakseni CIC3 -tasolla kun vettä vaan, tämä jatkoi. Katsoin kuvia ja videoita ihastellen.
- Näyttää kivoille, totesin. - Varsinkin tuo Peppi Pitkätossu -heppa, tosi kivan näkönen hyppytyyli!
- Jep! Jos haluat, voin antaa Sussun yhteystiedot. Se osaa tarkemmin kertoa minkälaista diiliä olis tarjolla, Kiia sanoi.
10.12.2020
#kortejärvenkuja23
#kortejärvenkuja23
Istuin täplikkään herasilmän selässä ja kuuntelin samalla Susanna Joutsjoen kertovan lisää oristaan. Rommiksi kutsuttu hevonen kuunteli tarkasti selässä keikkuvaa ratsastajaansa ja huomasin, kuinka sen päässä raksutti. Susanna kertoi, että orilla ei ollut kovin moni muu, kuin hän ja hänen siskonsa, ratsastanut ja saattoi näin ollen keksiä kaikennäköistä uusien tuttavuuksien pään menoksi. Nainen ohjeisti olemaan napakkana, mutta kevyenä. Nyökkäsin naiselle ja aloitin heti työstämään oria käynnissä. Tein paljon taivutteluja, pysähdyksiä ja väistöjä, ennen kuin siirryin raviin. Seurasin Rommin reaktioita ja yritin pitää sen koko ajan töissä kevyitä apuja käyttäen. Orin ravi oli rentoa ja pehmeää, ja laukka kuin sadusta.
Rommin jälkeen kiipesin trakehnerori Andren selkään. Se oli aika saman tyylinen kuin Rommi: huonot päivät olivat huonoja päiviä, mutta lämmetessään näytti todella hienoja askellajeja. Alkuravien aikana ”mörköjä” oli siellä täällä, mutta saatuani sisäpohkeen läpi, alkoi ori luottamaan minuun ja unohti maneesin ulkopuoliset äänet. Orin vahvuuksiin kuuluivat pehmeät ja laadukkaat askeleet, väistöt ja lisäykset. Muutamaa takapäänheittoa lukuun ottamatta, ratsastus sujui loistavasti.
Koeratsastuksien jälkeen minulla oli hymy herkässä. Hauskan väriset orit olivat vieneet sydämeni. Vaikka ne eivät olleet helpoimmasta päästä hoitaa ja ratsastaa, uskoin, että tulisin niiden kanssa pärjäämään. Susanna oli samaa mieltä. Kirjoitimme naisen kanssa vuokrasopimukset, joiden mukaan kävisin molemmilla kaksi kertaa viikossa valmennuksissa ja 1-2 kertaa viikossa itsenäisesti ratsastamassa. Mikäli yhteistyö orien kanssa lähtisi hyvin, tähtäimenä olisi vuonna 2021 muutamat kilpailut.
Isabella S., Jusu R., Sarah R., Jesse A. and Kiia K. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Freeze Frame
7. helmikuuta 2021”Toinen palkintosija Jemiina Rajala ja Skywards André 75,714 %”, kuuluttaja kuulutti palkintojenjakajan kävellessä meitä kohti. Andre ei selkeästi viihtynyt paikoillaan, vaan pyöri pyörimistään ja vaikeutti palkintojenjakajan työtä. Naurahdin vaivaantuneena ratsuni käytökselle ja päädyin sitten ottamaan ruusukkeen käteeni. Kiitin ruskeatukkaista naista ja käänsin ratsuni tuhannelle voltille.
”Onnittelut palkituille. Kunniakierros oikeaan, olkaa hyvät”, kuulutettiin kaikkien saadessa palkintonsa. Andre jännittyi. Se huomasi, että muut hevoset alkoivat liikehtimään ja oli valmis pinkaisemaan vauhtiin. Kun Sisla Heikarin lehmänkirjava ratsu sai laukan nostettua, annoin Andrellekin luvan laukata. Sain hädin tuskin pideltyä ratsuni käsissäni, sillä jokaisen pidätteen seurauksena Andre pukitti protestiksi. Orin hyvä päivä oli selkeästi ohitse.
Kovin suuria odotuksia minulla ei näistä kisoista ollut. Tiesin, että molemmat ratsuni olivat hankalia kisapaikalla ja hankalia monessa muussakin suhteessa. Yllätyin totaalisesti toisesta sijasta ja yli 70 % tuloksesta Andren kanssa. Rommin kanssa taas, noh, Rommin kanssa suoritus ei ollut läheskään yhtä hyvä. Estepäivä oli mennyt suhteellisen hyvin vielä 110 cm luokassa, mutta 120 cm oli mennyt molempien kanssa ihan penkin alle. Siksi olin jännittänyt tämän päivän koulukisoja ja siirtänyt jännitystä myös ratsuihini.
”Hieno suoritus”, seuraavaan luokkaan jo valmistautuva Oskari Käkiharju sanoi ratsastaessani tämän ohitse.
”Kiitos”, vastasin hymyillen.
”Tullaanko tämä näkemään kenttäkisoissa tänä vuonna?” mies kysyi.
”Kyllä”, vastasin. ”Ja myös se knabbi, jolla starttasin tänään.”
”Mahtavaa! Eli Kalla Cupissa nähdään?” Oskari kysyi kulmiaan kohottaen.
”Totta kai!”
”Ja tervetuloa katsomaan kasvattiasi!” huikkasin ollessani vielä juuri ja juuri kuuloetäisyydellä. Oskari näytti peukkua, ilmeisesti iloisena kutsusta.
”Onnittelut palkituille. Kunniakierros oikeaan, olkaa hyvät”, kuulutettiin kaikkien saadessa palkintonsa. Andre jännittyi. Se huomasi, että muut hevoset alkoivat liikehtimään ja oli valmis pinkaisemaan vauhtiin. Kun Sisla Heikarin lehmänkirjava ratsu sai laukan nostettua, annoin Andrellekin luvan laukata. Sain hädin tuskin pideltyä ratsuni käsissäni, sillä jokaisen pidätteen seurauksena Andre pukitti protestiksi. Orin hyvä päivä oli selkeästi ohitse.
Kovin suuria odotuksia minulla ei näistä kisoista ollut. Tiesin, että molemmat ratsuni olivat hankalia kisapaikalla ja hankalia monessa muussakin suhteessa. Yllätyin totaalisesti toisesta sijasta ja yli 70 % tuloksesta Andren kanssa. Rommin kanssa taas, noh, Rommin kanssa suoritus ei ollut läheskään yhtä hyvä. Estepäivä oli mennyt suhteellisen hyvin vielä 110 cm luokassa, mutta 120 cm oli mennyt molempien kanssa ihan penkin alle. Siksi olin jännittänyt tämän päivän koulukisoja ja siirtänyt jännitystä myös ratsuihini.
”Hieno suoritus”, seuraavaan luokkaan jo valmistautuva Oskari Käkiharju sanoi ratsastaessani tämän ohitse.
”Kiitos”, vastasin hymyillen.
”Tullaanko tämä näkemään kenttäkisoissa tänä vuonna?” mies kysyi.
”Kyllä”, vastasin. ”Ja myös se knabbi, jolla starttasin tänään.”
”Mahtavaa! Eli Kalla Cupissa nähdään?” Oskari kysyi kulmiaan kohottaen.
”Totta kai!”
”Ja tervetuloa katsomaan kasvattiasi!” huikkasin ollessani vielä juuri ja juuri kuuloetäisyydellä. Oskari näytti peukkua, ilmeisesti iloisena kutsusta.
Viimeinen muokkaaja, Jemiina R. pvm 06.08.21 7:54, muokattu 1 kertaa
Isabella S., Sarah R., Jesse A. and Louna R. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
19.2.2021 koulukoe
Tärkeintä on, että pääset eteenpäin. Älä jää jumiin harmittelemaan pikkujuttua, vaan palauta asiat oikeaan mittakaavaan. Positiivisia muutoksia on tulossa.- Iltasanomat, horoskooppi
Rommin radan jälkeen minulla oli hymy huulilla. Freeze Framessa kokemamme vaikeudet oli selätetty ja lähes 70% tulos oli mieleeni. Taputin pilkullista ratsuani ja tarjosin sille porkkanaa ennen kuin aloin valmistelemaan Andrea seuraavaan luokkaan. Minulla oli todella kovat odotukset tulevasta radasta, sillä toissa viikonlopun 75% Andren kanssa oli ollut helppo nakki. Nopeasti sitä kuitenkin tipahti pilvilinnoista rikkeiden tullessa rikkeiden perään. Andre oli kireä kuin viulun kieli, ja jokainen antamani apu sai sen ylireagoimaan.
Illalla suoritusvideota katsoessani olisin halunnut pitää silmät kiinni, mutta yritin katsoa suoritustani ja virheitä rakentavasti. Ehkä ensi kerralla osaisin ottaa huomioon jutun jos toisenkin.
20.2.2021 hallimaastoestekoe
Älä anna ulkopuolisen sekaantua suunnitelmiisi. Ota rakentava kritiikki vastaan, mutta vedä johtopäätöksesi itse. Omat tarpeesi ovat nyt etusijalla.- Iltasanomat, horoskooppi
“Mitenhän tuo on saanut noin kapasiteetikkaat hevoset käyttöönsä? Eihän se osaa edes ratsastaa niillä.”
“Olisikohan kannattanut miettiä helpossa tai tuttarissa starttaamista?”
“Mun mielestä sen ois pitänyt jättää kokonaan starttaamatta.”
Selän takana puhuminen oli inhottavaa. Varsinkin, kun tiesin, että olin hienojen vuokrahevosteni arvoinen ja tulisin sen vielä joku päivä arvostelijoille näyttämään. Tänään oli kuitenkin huono päivä molempien ratsujeni kanssa ja sekös harmitti. Ehkä jopa niin paljon, että keskeyttäminen kävi mielessä.
21.2.2021 rataestekoe
Pienissä muutoksissa on paljon voimaa. Aloita kaikki itsestäsi sen sijaan, että vaatisit muita kääntymään kannallesi. Sinun on aika haastaa itsesi.- Iltasanomat, horoskooppi
Ennen ensimmäisen luokkani alkua, rapsuttelin Rommia omissa oloissani. Olin lähdössä päivän suorituksiin hieman mieli maassa ja todella vähin odotuksin. Minua ei suoraan sanottuna kiinnostanut startata tänään. Rommi tuntui verryttelyssä kuitenkin hyvältä, mikä nostatti hieman mieltäni. Ennen lähtömerkkiä kuiskuttelin ratsuni korvaan ja tsemppipeukku katsomosta rauhoitti minua. Kaksi harmillista pudotusta molempien sarjojen B-osalta sai meidät sijoittumaan 10 parhaan joukkoon. Andre taasen ei tuntunut vieläkään hyvältä - se oli koko radan pohkeen takana ja jokainen hyppy oli ennemmin ylös-, kuin eteenpäin. Yksi kielto kolmoissarjan C-osalle, yksi rymäytetty este ja yhden sekunnin yliaika takasi meille 12. sijan.
Lopputuloksissa Rommin kanssa ensimmäinen CIC1 9/17 66vp ja Andren kanssa ensimmäinen CIC2 13/15 76,2vp.
Isabella S., Sarah R., Anton S. and Louna R. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
- Vitsit mua harmittaa, vikisin Isabellalle 120cm luokan verryttelyssä.
- Mä aattelin, että oisin ratsastanut Rommin samalla tavalla kuin Andren. Se tuntui niin hyvältä ja kuuliaiselta, jatkoin viitaten edellisen luokan suoritukseeni. Olin ratsastanut Andrella todella hyvän luokan sijoittuen toiseksi. Rommilla lähdin tavoittelemaan samanlaista luokkaa, pudottaen kuitenkin perusradan viimeisen puomin ja sijoittuen näin ollen 17:s.
- Älähän nyt, teillä oli todella kovatasoinen luokka, Isabella lohdutti.
- Jos minä ja Rasmus päästään uusintaan, ollaan edelleen kärkikahinoissa, nainen jatkoi viitaten joukkuekilpailuun, johon olimme ilmoittautuneet. Minä starttasin Rommilla 110cm, Isabella Sylvillä 120cm ja Rasmus Branilla 130cm.
- Onko paineita, naurahdin ja katsoin keskittyneeltä näyttävään Isabellaan.
- Olisihan se joukkuekilpa hienoa voittaa, mutta Sylvin kanssa minulla ei ole liian suuria odotelmia, nainen vastasi.
- Mm, vastasin.
Seuraavana Jemiina Rajala ja Heldegrads Romero, valmistautuu Sokka sekä Aho.
- Okei, sit mennään taas, sanoin ja pyysin Rommin liikkeelle. Maneesissa meitä vastaan ratsasti Anton Vilalla. Virnistin jännittyneenä miehelle.
- Tsemppiä, kuulin tämän sanovan.
Rommin kanssa tulokseksi tuli 8vp ja 14:s sija. Andren kanssa pääsimme uusintaan ja tulokseksi tuli 0/8vp ja 8:s sija. Joukkuekilpailussa saimme tulokseksi 9vp eikä Rasmuksen hieno voitto tuonut meille seitsemättä sijaa parempaa.
- Ehkä ensi kerralla, naurahdin joukkuekilpailun palkintojenjaossa. Isabella ja Rasmus hymyilivät.
Isabella S. and Sarah R. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Lauri seisoi jämäkästi maastoradan laidalla Jemiinan laukatessa Andren kanssa viimeiseltä esteeltä häntä lähemmäksi.
“Oikein hyvä”, mies sanoi ytimekkäästi.
“Se on selkeästi todella vahva, mutta sille päälle sattuessaan oikein kivan näköinen”, mies jatkoi silmäillessään ratsukkoa.
“Anna sen ravata hetki ja vaihdetaan sitten ratsua. Kiia näyttääkin tuolta jo taluttavan Rommia tännepäin.”
“Jes.” Jemiina nyökkäsi ja pyysi Andrea raviin. Ori huiski hännällään, protestoiden ilmeisesti edelleen toiseksi viimeisellä tehtävällä tullutta pohjaan ratsastusta ja huonoa, epätasapainoista hyppyä. Jemiina oli saanut tehdä ihan kunnolla töitä, jotta he saivat valmennuksen vietyä loppuun ilman, että tämä olisi lentänyt voimakasluonteisen orin selästä alas.
Jemiinan onneksi, hän oli saanut Kiian avukseen molempiin valmennuspäiviin. Nainen oli lupautunut varustamaan Rommin sillä aikaa, kun Jemiina ratsasti Andrella ja kävelyttämään Andren ja purkamaan sen pois sillä aikaa, kun Jemiina ratsastaisi Rommilla.
“Kiitos”, Jemiina sanoi hymyillen vaihtaessaan Kiian kanssa hevosten ohjia.
“Se vois kävellä hetken ja jos vaan viitsit, niin tarjoatko mellat ja heität kuivatusloimen niskaan”, Jemiina ohjeista uutta ystäväänsä.
“Joo, tottakai”, Kiia vastasi löysyttäessään Andren satulavyötä.
“Jes, onko valmista?” Lauri kysyi Jemiinan kiivettyä Rommin selkään ja kiristettyään vyötä vielä yhdellä reiällä.
“On”, Jemiina vastasi nyökäten.
“Tehdään samanlaista tehtävää. Se on sulle jo tuttu, mutta haluan nähdä miten suoritat sen tämän hevosen kanssa. Kävellään lähemmäksi rataa, jonka jälkeen voisit ottaa muutamat ympyrät ja taivuttelut ravissa sekä laukassa.”
Jemiina nyökkäsi ja pyysi ratsunsa käyntiin.
--
Valmennuksen loputtua Rommin kanssa ja Jemiinan löysyttäessä orin satulavyötä, keskusteli nainen valmentajansa Laurin kanssa päivän kulusta.
“Varmaan itsekin tiedät, että nämä molemmat hevoset ovat hieman vaikeita sinulle”, Lauri aloitti varovaisesti.
“Tiedän”, Jemiina vastasi hieman vaisusti.
“Mielestäni tarvitset allesi hieman rauhallisemman ratsun - kyvykkään, temperamenttisen, mutta rauhallisen - mikäli mielit joskus edetä, kehittyä ja menestyä kenttäratsastuksessa”, Lauri jatkoi havainnoiden samalla asiakkaansa reagointia.
“Meillä on välillä molempien orien kanssa todella hyviä päiviä, varsinkin kotona, mutta välillä hommat menee niin sanotusti täysin pipariksi. Mutta ennenkaikkea otan tämän kaiken kokemuksen kannalta, enkä siksi ole ainakaan tälle kaudelle etsimässä uutta ratsua”, Jemiina selitti tuntemuksiaan.
“Tottakai”, Lauri vastasi.
“Enkä minä sitä tarkoittanutkaan ettet sinä voisi näillä ratsastaa, mutta tarvitset todellakin toisenlaisia ratsuja, mikäli haluat kehittyä. Sinussa on nimittäin potentiaalia”, Lauri jatkoi.
“Mm. Kiitos”, Jemiina häkeltyi hieman saamistaan kehuista ja punastui.
“Toivon todella, että pääsisin kehittymään niin paljon, että voisin jonain päivänä startata Buugin kanssa kolmea tai jopa neljää tähteä.”
“Uskon, että se on mahdollista”, Lauri vastasi.
Viimeinen muokkaaja, Jemiina R. pvm 06.08.21 7:54, muokattu 1 kertaa
Isabella S., Anton S. and Louna R. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Toinen valmennuspäivä oli jo hyvässä vauhdissa, kun Jemiina oli aloittanut päivän ratsastusurakkansa lehmänkirjavan Andren kanssa. Fiilis oli jännittynyt ja alkuun jopa hieman pelokas.
"Kyllähän maastossa saa ja pitää edetä, mutta ihanneaikaan nähden. Se täytyy saada kuulolle heti hypyn jälkeen, tai sulla ei juuri ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen”, Lauri kommentoi nähtyään Jemiinan kauhistuneen ilmeen Andren laukatessa hallitsemattomasti nuolenkärjen jälkeen.
“Puolipidätteet! Tee voltti! Sen pitää kuunnella sinua,” Lauri huusi perään, jotta Jemiina kuulisi jotain. Nainen kuuli. Istui alas, hengitti ja pysäytti ratsunsa.
“Hienosti”, Merikanto kommentoi ratsun lähestyessä. “Jatketaanko?” Jemiina nyökkäsi.
Ratsukon yhteistyö alkoi pikkuhiljaa sujumaan. Jemiina rauhoittui, malttoi, ratsasti ja kehui ratsuaan, Andre kuunteli.
"Sehän menee veteen empimättä - hyvä! Tule tukki-tukki -linja vielä uudestaan ja huolehdi, ettei se puske vasen lapa edellä kaarteen läpi”, Lauri ohjeisti. Jemiina nyökkäsi ja pyysi ratsunsa liikkeelle. Andre heilautti häntäänsä ja ampaisi vauhtiin. Ensimmäisen tukin jälkeen Jemiinan tasapaino horjahti ja hän junttasi polvilla kiinni ratsuunsa.
"Hoou. Puolipidäte, hengitä, myötää, noin. Muista katse seuraavalle esteelle. Polvet irti, pohkeet kiinni”, Lauri korjasi. “Hienosti!”
Loppukommentti:
"Sillä riittää selkeästi kierroksia vaikka maailman tappiin asti, joten homman ratkaisee se, saatko valjastettua ne käyttöösi. Sen kanssa kontrolliharjoitusten merkitystä ei voi kyllin korostaa ja sitä voi miettiä maastossa esteiden kanssa tai ilman. Tänään se oli selkeästi tasaisempi, eikä protestoinut juuri ollenkaan eli sait vakautettua sen avuille."
--
"Onkohan sillä ollut ennen vaikeuksia veden kanssa?” Lauri ihmetteli Rommin steppailtua veden äärellä tovin ennekuin se oli suostunut kävelemään sinne.
“On se aiemmin mennyt, en tiiä mikä sille äsken tuli”, Jemiina vastasi tiikerinkirjavan selästä myöskin ihmeissään.
“Hmm, erikoista. Pääasia toki tietenkin on, että se on siellä nyt. Ravaile hetki ympyrällä ja kehu paljon, sen jälkeen voit tulla pois ja tulla tukit”, Lauri ohjeisti.
Jemiina teki työtä käskettyä. Rommi oli tällä kertaa paljon kuuliaisempi ja ratsastajansa avuilla - veteen meno sujui ongelmitta, kuin myös tukkien hypyt.
Seuraavana tehtävänä oli kaksi nuolenkärkeä peräjälkeen, banketti ja talo. Ensimmäinen nuolenkärki ylittyi hienosti, toinen meni vierestä ohitse.
"Hyvä, kehu sitä - se ratkaisi tilanteen sun puolesta. Jätit käsijarrun päälle eikä se edennyt tarpeeksi estettä kohti. Tule heti uudestaan ja huolehdi, että se sujuu ilman turhaa jarruttelua”, Lauri ohjeisti ratsukkoa. Jemiina nyökkäsi, nosti laukan ja lähestyi yhdistelmää uudestaan.
"Se oli sujuvaa, hyvä! Banketti ok ja se hyppy talon yli oli erinomainen. Tähän on hyvä lopettaa."
Loppukommentti:
"Teillä oli tänään varsin nousujohteista tekemistä. Olit selvästi sisuuntunut eilisestä ja sait molemmat ratsut paremmin kontrolliin, tämän erityisesti. Se ei toki tarkoita sitä, että tilanne olisi vieläkään täysin ihanteellinen, mutta niin kauan kuin homma pysyy turvallisena, kaikki oppi ja hevosmahdollisuudet kannattaa toki ottaa vastaan."
Matilda T. likes this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Nollarata Rommilla oli tuonut meidät kokonaiskilpailun toiseen sijaan kiinni startattuamme kymmenentenä rataestekokeessa. Jälkeemme oli vielä 11 ratsukkoa - minä ja Andre mukaanlukien - mutta heistä vain neljällä oli mahdollisuus mennä meistä ohitse. Fiilis oli mahtava.
Taputin Rommia. Se oli tehnyt loistavaa työtä - varsinkin maastossa - ja tuntui ettei mikään voinut enää pysäyttää meitä. Täytyisi kiittää Lauria, ajattelin noustessani ratsuni selästä alas - tehotreenit olivat onnistuneet.
“Sehän meni hyvin”, Kiia kehui vaihtaessamme ratsuja. Nainen oli pitänyt Andren liikkeessä ja oli valmiina ottamaan Rommin vastaan, jotta starttaaminen molemmilla ratsuilla olisi mahdollisimman vaivatonta.
“Jep, Rommi tuntui todella hyvältä!” Kehuin pilkkuponia.
“Tsemppiä seuraavaan.”
“Kiitos.”
Koska starttasin Andren kanssa vasta toiseksi viimeisenä, kerkesin käydä vielä askellajit nopeasti läpi ennen starttiamme. Samalla seurasin tuloslistaa - Jacki Cartagena ja Marc Di Bianchi olivat menneet nollaradoilla minun ja Rommin ohitse ja näin ollen olimme sijassa neljä kiinni. Nyt vain tarvittaisiin nollarata Andren kanssa ja olisimme varmasti sijoilla, ajattelin.
Ja nollaratahan sieltä tuli! Taputin Andrea molemmilla käsillä maalilinjan jälkeen ja hymyilin niin suuresti kuin osasin. Aikamme oli juuri ja juuri riittänyt, eli aikavirheitäkään ei tullut. Täydellistä. Hidastin ratsuni käyntiin ja ratsastin Kiian luokse.
“Jes!” Hihkaisin ja heilautin kättäni riemuiten.
Koulukokeemme prosentit Andren kanssa olivat toiseksi parhaita, mitä olimme koskaan saaneet. Maastosta kahdeksan aikavirhettä ja nyt rataesteiltä nollarata. Olin niin onnellinen! Varsinkin, kun viimeisenä startanneen Ekaterina Golovkan kahdeksan virhepistettä varmisti meille Andren kanssa neljännen ja Rommin kanssa viidennen sijan.
Matilda T. and Sarah R. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Yhteenveto kesän kilpailuista
Seppele Cup 18.-20.6.2021
Seppele Cupissa starttasin molempien kanssa 110cm, 120cm ja Helppo A. Rommi suoritti molemmat estepäivät todella hyvin ja tuloksena nollaradat. Yksi ruusukekin oli kotiinviemisiksi metrikympistä. Helppo A mentiin omalla tasolla, reilu 63%. Andren kanssa reissu ei ollut niin onnistunut esteiden osalta. Metrikympistä kielto ja puomi alas, metrikakskympistä puomi alas. Helppo A:sta saatiin reilu 66%, se meni kuitenkin siis ihan hyvin.
The Four-Leaf Clover 22-25.6.2021
Ansamaahan lähettiin joukkueena, johon kuului mun lisäksi Isabella ja Lauri. Minä starttasin Andrella, Isbe Vilalla ja Lauri Vargasilla. Joukkuekilpa oli tiukka ja hävittiin pronssimitalisteille vain 1.2vp. Sit jos mietitään kilpailua yksilötasolla, niin koulukoe meni superhyvin! Reilu 72%, Andre oli liekeissä. Esteiltä valitettavat kaksi puomia, mutta maastokoe oli taas super! Estevirheetön suoritus, eikä aikavirheitäkään tullut mahdottomasti. Lopullisissa tuloksissa oltiin kuudensia CIC1 tason luokassa.
Sommersolver 9.-11.7.2021
Sit oli meidän kauden pohjanoteerauksen vuoro. Norjaan lähdettiin hyvällä fiiliksellä, tarkoituksena startata molemmilla CIC1. Koulukoe meni Rommin kanssa aika hyvin, reilu 65%, mut Andren kanssa käytiin hakemassa 56% ja oltiin järjestyksessä toiseksi viimeisiä hyväksytyistä ratsukoista. Noh, eikait siinä.
Estepäivään lähdettiin kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä. Andren kanssa kaks puomia alas ja aikavirhe. Joo, no esteet aika perustasoa Andren kanssa, silloin kun se ei ole täysin kontrollissa ja vireessä. Sitten oli startti Rommin kanssa… Kakkosesteellä Rommi veti liinat kiinni ja mä lensin kuin leppäkeihäs! Makasin varmaan viis minuuttia, ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Mut eikait siinä, heppa kiinni ja varikolle nuolemaan haavoja. Ensin aattelin, etten starttaa kummallakaan maastossa, joka paikka oli niin kipeä.
Sain kuitenkin jotenkin tsempattua itseni kiipeämään Andren selkään. Ja onneksi kiipesin, puhdas maastorata yhdeksäksi nopeimpana! Kipuja ei hirveästi ollut joten ajattelin startata myös Rommin kanssa. Vaikka oltiin ulkona kenttäkisasta, sain silti startata maastossa. Otin varman päälle ja yhden ohiratsastuksen lisäksi saatiin vain 10 aikavirhettä. Lopullisissa tuloksissa olin Andren kanssa yhdeksäntinä 52,5 virhepisteellä ja Rommin kanssa tosiaan hylättyinä.
Estepäivään lähdettiin kuitenkin ihan hyvällä fiiliksellä. Andren kanssa kaks puomia alas ja aikavirhe. Joo, no esteet aika perustasoa Andren kanssa, silloin kun se ei ole täysin kontrollissa ja vireessä. Sitten oli startti Rommin kanssa… Kakkosesteellä Rommi veti liinat kiinni ja mä lensin kuin leppäkeihäs! Makasin varmaan viis minuuttia, ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Mut eikait siinä, heppa kiinni ja varikolle nuolemaan haavoja. Ensin aattelin, etten starttaa kummallakaan maastossa, joka paikka oli niin kipeä.
Sain kuitenkin jotenkin tsempattua itseni kiipeämään Andren selkään. Ja onneksi kiipesin, puhdas maastorata yhdeksäksi nopeimpana! Kipuja ei hirveästi ollut joten ajattelin startata myös Rommin kanssa. Vaikka oltiin ulkona kenttäkisasta, sain silti startata maastossa. Otin varman päälle ja yhden ohiratsastuksen lisäksi saatiin vain 10 aikavirhettä. Lopullisissa tuloksissa olin Andren kanssa yhdeksäntinä 52,5 virhepisteellä ja Rommin kanssa tosiaan hylättyinä.
Hamara Summer 17.-18.7.2021
Viikko kerettiin palautua ja suunnattiin sitten Hamaraan. Siellä starttasin molemmilla 110cm, 120cm, Helppo B ja Helppo A. Koulupäivät meni tosi hyvällä draivilla Rommin kanssa: Helppo B.stä (79%) voitto ja Helppo A.ssa (69%) viidensiä. Estepäivät otin ehkä hieman varman päälle, mutta niinvain mentiin metrikympistä uusintaan ja lopullisissa tuloksissa seitsemäntenä. Metrikakskympistä kaks puomia alas.
Andren kanssa meni koulupäivä vähän ailahtelevasti. Helppo B.ssä oltiin toisia heti Rommin jälkeen prosenteilla 78%, mut sit sille tuli joku ihme häsläyskohtaus Helppo A.n verkassa ja saatiin radalta vain 52%. Miettikää, 52%... Ei silti ihme ja kumma oltu viimeisiä. Esteet meni ihan semijees, metrikympistä yks puomi alas, metrikakskympistä uusintaan ja siellä yks puomi alas (kahdekas ja kuudes sija).
Andren kanssa meni koulupäivä vähän ailahtelevasti. Helppo B.ssä oltiin toisia heti Rommin jälkeen prosenteilla 78%, mut sit sille tuli joku ihme häsläyskohtaus Helppo A.n verkassa ja saatiin radalta vain 52%. Miettikää, 52%... Ei silti ihme ja kumma oltu viimeisiä. Esteet meni ihan semijees, metrikympistä yks puomi alas, metrikakskympistä uusintaan ja siellä yks puomi alas (kahdekas ja kuudes sija).
Power Jump 30.-31.7.2021
Power Jumpiin lähettiin ensikertalaisina ihan kokeilumielessä ja ilman sen suurempia odotuksia. Starttasin molemmilla 120cm. Rommin kanssa oltiin lähtövuorossa kolmansina ja varmaan mun ihan älyttömän suuren jännityksen vuoksi, Rommikaan ei ollut ihan skarppina. Toki rata oli meille teknisesti muutenkin todella hankala - muihin osallistumiimme kilpailuihin verrattuna - mutta Norjan satulasta suistuminen oli edelleen takaraivossa ja se vaikutti fiilikseeni eniten. Rata sujui kuitenkin yllättävän hyvin - kolmoissarjalle asti. En kerennyt kasata Rommia sateenkaariesteen jälkeen kunnolla, se sekosi hieman askelissaan ja näin ollen möhlittiin kolmoissarja. Tulos 12vp 36/37.
Andren kanssa starttasin hieman paremmalla fiiliksellä, sillä tiesin, ettei rata ollut mahdoton hyvillä lähestymisellä ja koska Andre tuntui niin hyvältä verryttelyssä. Meillä oli todella hyvä alkurata, tasainen ja varma, kunnes viuhkaesteelle ajauduttiin liikaa ulos ja viimeinen puomi tarttui takajalkoihin. Tuloksena 4vp 13/37.
Andren kanssa starttasin hieman paremmalla fiiliksellä, sillä tiesin, ettei rata ollut mahdoton hyvillä lähestymisellä ja koska Andre tuntui niin hyvältä verryttelyssä. Meillä oli todella hyvä alkurata, tasainen ja varma, kunnes viuhkaesteelle ajauduttiin liikaa ulos ja viimeinen puomi tarttui takajalkoihin. Tuloksena 4vp 13/37.
Jusu R., Matilda T., Inna P., Ava P., Louna R. and Marc Di B. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Chatting with italiano
5. elokuuta 2021Jatkoa @Marc Di B. tarinaan.
“Jemiina”, Jemiina vastasi miehen kättelyyn hymyillen. “Nice to meet you.”
“Likewise”, Marc vastasi irrottamatta vihreitä silmiään keskustelukumppanistaan.
“So, you’re now competing with Cava?” nainen aloitti keskustelua varovaisesti. Hän ei tuntenut Marcia, mutta oli seurannut tämän kilpailuita Suomessa.
“Yes. And I have two other horses which I’m training and competing with”, tummatukkainen mies vastasi kahvikuppiaan pyöritellen.
“Oh, nice. And I have to say, you did a good job at Norway”, Jemiina kehui Sommersolvervin kenttärankingin voittajaa ja koko kilpailun parasta ratsukkoa. Hänen omat tuloksensa eivät olleet mainitsemisen arvoisia, joten nainen keskittyi vain voittajan kehumiseen.
“Thank you. It was a bit surprise”, Marc vastasi hämmentyneesti takaraivoaan raapien. “And you? If I remember correctly, you have two horses?”
“Yes. Or, they aren’t mine. I’m just competing with them”, Jemiina avasi hevoskuvioitaan.
“Oh. I have only seen your name at starting lists, so I wasn’t sure”, mies vastasi.
“But I do have one. Own horse. It's a two years old warmblood stallion. I hope one day I compete with it at eventing”, Jemiina jatkoi. Hän oli ylpeä hankinnastaan ja uskoi, että toinen kenttäratsastaja ymmärtäisi.
“Interesting. I hope you two achieve your future goals”, Marc vastasi hymyillen.
“Me too.”
Jemiinan kuppi tyhjentyi ja hän kävi huuhtelemassa sen astianpesukoneeseen. Nainen pesi kätensä ja siirtyi sitten kaappinsa pariin. Marc taasen haki puolikkaan kupillisen lisää kahvia ja istuutui sohvalle.
“So, you’re thinking about participating?” Jemiina kysyi nyökäten samalla kohti ilmoitustaulua ja Rosengårdin valmennusmainosta.
“Not sure yet. Maybe”, Marc vastasi. “You?”
“Oh no. Not sure I’m that ambitious at showjumping, that I would want to train with Alexander”, Jemiina vastasi miehelle ja tirskahti.
Marc virnisti. “Eventer for life, yeah?” hän totesi.
“Yeah!” nainen vastasi. “But I have to go. It was really nice to talk!”
Marc nousi sohvalta kohteliaasti seisomaan. “It was my pleasure”, hän vastasi Jemiinan pyyhältäessä ohitse. “Oh, and I’d love to see your youngster some day!”
“Likewise”, Marc vastasi irrottamatta vihreitä silmiään keskustelukumppanistaan.
“So, you’re now competing with Cava?” nainen aloitti keskustelua varovaisesti. Hän ei tuntenut Marcia, mutta oli seurannut tämän kilpailuita Suomessa.
“Yes. And I have two other horses which I’m training and competing with”, tummatukkainen mies vastasi kahvikuppiaan pyöritellen.
“Oh, nice. And I have to say, you did a good job at Norway”, Jemiina kehui Sommersolvervin kenttärankingin voittajaa ja koko kilpailun parasta ratsukkoa. Hänen omat tuloksensa eivät olleet mainitsemisen arvoisia, joten nainen keskittyi vain voittajan kehumiseen.
“Thank you. It was a bit surprise”, Marc vastasi hämmentyneesti takaraivoaan raapien. “And you? If I remember correctly, you have two horses?”
“Yes. Or, they aren’t mine. I’m just competing with them”, Jemiina avasi hevoskuvioitaan.
“Oh. I have only seen your name at starting lists, so I wasn’t sure”, mies vastasi.
“But I do have one. Own horse. It's a two years old warmblood stallion. I hope one day I compete with it at eventing”, Jemiina jatkoi. Hän oli ylpeä hankinnastaan ja uskoi, että toinen kenttäratsastaja ymmärtäisi.
“Interesting. I hope you two achieve your future goals”, Marc vastasi hymyillen.
“Me too.”
Jemiinan kuppi tyhjentyi ja hän kävi huuhtelemassa sen astianpesukoneeseen. Nainen pesi kätensä ja siirtyi sitten kaappinsa pariin. Marc taasen haki puolikkaan kupillisen lisää kahvia ja istuutui sohvalle.
“So, you’re thinking about participating?” Jemiina kysyi nyökäten samalla kohti ilmoitustaulua ja Rosengårdin valmennusmainosta.
“Not sure yet. Maybe”, Marc vastasi. “You?”
“Oh no. Not sure I’m that ambitious at showjumping, that I would want to train with Alexander”, Jemiina vastasi miehelle ja tirskahti.
Marc virnisti. “Eventer for life, yeah?” hän totesi.
“Yeah!” nainen vastasi. “But I have to go. It was really nice to talk!”
Marc nousi sohvalta kohteliaasti seisomaan. “It was my pleasure”, hän vastasi Jemiinan pyyhältäessä ohitse. “Oh, and I’d love to see your youngster some day!”
Isabella S., Ava P. and Marc Di B. like this post
Vs: Rakkaudella Jemi ♥
Halloweenjuhlien asukokonaisuus. Hieman kylmä valinta, mutta onneksi illan host oli hankkinut tarpeeksi juotavaa lämmikettä.
PS. mulla ois ollut tiedossa yks tosi tosi hyvä Milo
Isabella S., Matilda T., Inna P., Sarah R., Louna R. and Katherine J. like this post
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa