sommersolverv

08.07.2021
#sommersolverv

Asiat olivat liikkuneet nopeasti kun pallo oli laitettu pyörimään ja vain viikkoa sen jälkeen kun tuo oli istunut ensin punarautiaan täysiverisen satulaan ja koeratsastanut orin sekä allekirjoittanut sopimuksen Isabella Sokan kanssa, tuo löysi itsensä hevosrekasta matkalla kohti Norjaa ja yhden tähden kilpailuita. Hevosrekkaan nousseista matkalaisista mies tunsi kolme, sillä tuon tiet olivat ristenneet jo aiemmin muutamaankin otteeseen Isabellan sekä Antonin kanssa ja Sarahiin tuo oli tutustunut muutama viikko takaperin. Vain Inna oli tuolle vielä uusi tuttavuus joten italialainen odottikin mielenkiinnolla että millainen persoona nainen olisi.

Ajomatka oli pitkä ja se sisälsi muutaman tauon ennen kuin karavaani saapui viimein Norjaan. Rekan löydettyä väliaikaisen parkkinsa, oli matkalaisten aika purkaa kisaratsunsa ja taluttaa ne väliaikaisiin karsinoihin, ennen varusteiden purkamista ja iltatoimia. Vasta sen jälkeen saattoi suoda ajatuksen itseensä ja omaan majapaikkaansa siirtymiseen. Koska lähtö Norjaan oli tullut tuolle hieman pikaisella aikataululla, olivat kaikki parhaat majoitukset jo menneet. Kuitenkin Giulion kuullessa että mies olisi saapumassa kilpailemaan, tuo oli ilmoittanut jotta sairastapauksen vuoksi olisi yksi majoituspaikka vapaana joten sekin ongelma oli ratkennut.

09.07.2021

”Sì, sì, mi sarò mente cura di Edoardo nelle gare” sai toimia puhelimessa käydyn keskustelun loppuargumenttina, ennen kuin linja hiljeni kahden italialaisen ratsumestarin välillä. Lapsenvahtina toimiminen ei ollut ihan se, mitä Marcilla oli mielessä mutta jos tuo voisi pitää sillä välinsä kunnossa entiseen työnantajaansa, ei satunaiset vierailut Edoardon luona haitanneet tuota suuresti.

Ensimmäinen kilpailupäivä alkaisi miehen osalta vasta iltapäivän puolella, mutta tuo oli jo aamusta Cavan luona hoitamassa punarautiasta sekä letittämässä orin harjaa ja ompelemassa sen tiukoille, siisteille sykeröille koulurataa varten. Ennen varustamista mies puhdisti vielä orin varusteista sellaiset paikat, jotka näkyisivät radalla ja sen jälkeen tuo oli valmis painamaan oman kypäränsä päähänsä ja vetämään kilpailutakkinsa hupparin tilalle. Ennen ratsautumista italialainen vielä tarkisti että tuo näytti myös itse edustavalta ja lopulta Sarahin avustamana tuo nousi punarautiaan selkään ja ratsasti orin kohti verryttelyä. Ensimmäinen kisaverryttely uuden ratsun kanssa oli aina omalla tavallaan hakemista ja muutama ensimmäinen kierros loikin Marcille hyvän käsityksen siitä miten Cavan kanssa olisi paras viedä verryttely loppuun.

Kisaradan alussa kuitenkin ratsastajalle kävi selväksi, että verryttelyssä olisi voinut keskittyä vielä vähän tarkemmin asettumiseen ja yleiseen vertymiseen, mutta tehty mikä tehty. Lopulta ratsukolle kirjattiin lopullisiksi prosenteiksi 64,213 % mikä oli italialaisen mielestä ihan kelpo tulos, miettien kuitenkin että tuo oli lähtenyt kilpailemaan orilla vain viikon varoitusajalla ja kyseessä oli ratsukon ensimmäinen kilpailu. Prosentit jättivät ratsukon hieman luokan puolivälin yläpuolelle, sijoitukselle 28/70 ja vain kahden sadasosan päähän paikkaa korkeammasta sijoituksesta. Kuitenkin tästä olisi hyvä jatkaa kohti seuraavaa osakoetta.

10.07.2021

Seuraavan päivän suoritus olisi ratsukolla vasta myöhäisellä iltapäivänä joten aamupäivästä hoidettuaan ratsunsa mies tutustui hieman kisapaikkaan ennen kuin tuo kävi vielä hieman palaveeraamassa Edoardon kanssa. Parivaljakko siirtyi jossain kohtaa Auburnin karsinoille ja mies esitteli nuoremmalleen pikaisesti toisen ratsuistaan, ennen kuin matka kävi kohti radankävelyä ja siitä ratsujen varustamista. Isossa luokassa lähtöpaikka jäi taas luokan loppupuolelle joten Marc sai olla hieman edellistäkin päivää tarkempi siinä, miten tuo toteuttaisi punarautiaan verryttelyn. Rataesteiden verryttelyssä Cava tuntui kuitenkin paljon aktiivisemmalta ja sillä oli pitkä sekä voimakas laukka. Ori kuitenkin löysi itse askelmerkit joten Marc ymmärsi jotta tuon tehtävänä olisi oikeastaan vain vihjata oikeasta suunnasta ja pitää huolta vauhdista.

Koska mies ei ollut ratsastamassa voitosta, vaan enemmänkin hakemassa kokemusta uudesta ratsusta ei tuo ottanut radalla turhia riskejä, vaan ratsasti mieluusti ylimääräisen askeleen sinne, pidemmän kaaren tuonne ja pelasi varman päälle. Varmistelu kuitenkin toimi, sillä jokainen puomi, paria kolahdusta lukuun ottamatta, pysyivät kannattimillaan ja ratsukon nimi kirjattiin luokan kuudennelle paikalle. Sielä se oli vielä luokan viimeisenkin ratsastajan saavuttaessa maalin ja näin ollen ratsukon toisen luokan tulokseksi kirjattiin kuudes sija puhtaalla radalla ja 75,89 sekuntin ajalla. Puhdas rataestekoe nosti ratsukon ensimmäiselle sijalle välituloksissa ja vaikka tuo nostikin mieleen ajatuksen siitä, pitäisikö toisen ratsastaa viimeisessä osakokeessa voitosta, puuttui järki kuitenkin sitä nopeammin peliin ja seuraavallekkin päivälle lähdettäisiin vain kokemuksen hakemisen merkeissä.

11.07.2021

Viimeisen kisapäivän aamuna Marc yllättyi siitä, miten tuon kropassa alkoi tuntumaan kahden päivän ratsastaminen. Ilmeisesti aktiivinen treenaaminen reaktiivisella hevosella sai miehen lihakset huutamaan armoa ja tuon tuntemaan itsensä noin kaksikymmentä vuotta vanhemmaksi kuin mitä tuo todellisuudessa oli. Aamupäivällä tuo varasikin ratsunsa huoltamisen jälkeen aikaa myös oman kehonsa huoltamiselle ja huolellinen venyttely tuntuikin auttavan edes hieman kaikkiin lihasjumeihin mitä tuo tunsi vain paikallaan ollessaan ja mies toivoikin että viimeisen radan ratsastamisesta tulisi jotain.

Maastokokeen viimeinen lähtöpaikka tarkoitti kolmatta pitkää odottelua, vaikka luokka olikin vain puolet siitä mitä muut viikonlopun luokat olivat olleet. Lähtömerkin kilahtaessa punainen ori otti valtaisan loikan ensimmäiseksi laukka-askeleekseen, mikä hieman horjutti ratsastajan tasapainoa, mutta matkan edetessä mies löysi sen uudelleen ja lähti pyytämään orilta pientä himmausta, sillä paukkuja olisi paras säästää maastokokeen loppusuoralle. Oikeastaan mikään este ei saanut Cavaa epäröimään tai jos ori sattuikin epäröimään, se vain käänteli korviaan hiukan ja matka jatkui ainakin yhtä vauhdikkaasti. Lopulta ratsukko ylitti maalilinjan ilman estevirheitä ja suoritusajaksi kirjattaessa 05:07.34, se merkitsi että ihanneaika oli alittunut noin neljällä ja puolella sekuntilla. Kuitenkin kärkikahinoista puhtaalla maastolla jäätiin silti noin kuuden sekunnin verran joten loppupeleissä viimeisenkin osakokeen lopputuloksiin kirjattiin Marc Di Bianchi – Balaclava xx luokan puolivälin tuntumaa, sijalle 10/24.

Kuitenkin puhdas maasto tarkoitti myös sitä, että ratsukko piti johtopaikkansa rankingissa joten näin ollen viimeisessä palkintojenjaossa Cavan suitsiin kiinnitettiin sini-puna-valkoinen ruusuke. Italialaisen suureksi yllätykseksi ruusukkeen viereen kiinnitettiin lopulta vielä toinenkin, violetti-valko-kultainen ruusuke, ratsukon ollessa koko kilpailun paras kenttäratsukko. Jo kisaratojen suorittaminen ilman hylkäyksiä oli Marcille suuri voitto, mutta että tuo onnistui nappaamaan Cavan kanssa kolme ruusuketta ensimmäisistä kisoista, kahden ollessa voittoruusukkeita, oli italialaiselle suuri yllätys. Ratsastaessaan punarautiaan orin karsinalleen mies toivoi että Isabella Sokka ei luulisi tämän vuoksi tuosta liikoja ja että mahdolliset epäonnistumiset sallittaisiin jatkossa, sillä niitä varmasti tulisi eteen sellaisen hevosen kanssa kuin mitä Cava oli.

03.08.2021

Isabella Sokan loukkaantumisen puolittainen todistaminen oli palauttanut italialaista tuon haluamaa suuremmin takaisin maanpinnalle. Vaikka maneesien pohjahiekat olivat tulleetkin miehelle tutuksi taas kun tuo oli aloittanut toisen punarautiaan orin kanssa työskentelemisen, oli bruneten putoaminen herättänyt miehessä uudenlaisia tunteita. Saattoihan osin syynä olla sekin, että mies ei ollut enää nuorenemassa, jolloin jokainen uusi isku ja kolhu, jota tuon keho koki, olisi vain isku lähempänä ennenaikaista eläkettä.

Vaikka mies ei lähtökohtaisestikaan elänyt pilvilinnoissa ja oikeastaan mitä hevosiin tuli, piti itseään suhteellisen realistisenakin tapauksena, oli todistetulla tapahtumalla ollut sellainen vaikutus jotta mies halusi mahdollisuuksien mukaan pärjätä myös seuraavissa kilpailuissa Cavan kanssa. Seuraava kilpailu, jonka mies oli merkannut kalenteriinsa Sokkien omistaman orin kanssa, oli kuun lopussa kilpailtava Kalla Cup, joka tulisi olemaan ratsukolle kotikilpailu. Koska kyseessä oli kotikilpailu, oli siinä omanlaisensa paine mukana ja tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että kyseessä olisi myös miehen tähän astisen elämän suurin kilpailu. Kahden tähden taso ei korkeuksiltaan ollut miehelle, saati ratsulle taso tai mitään, mutta tulevaa Cup osakilpailua lukuunottamatta mies ei ollut aikaisemmin kilpaillut kahden tähden tasolla.

Osakilpailun lähestyessä päivä päivältä, tunti tunnilta sekä minuutti minuutilta italialainen ymmärsi jotta jokainen treeni olisi paras suorittaa 110% lasissa. Näin ollen istuessaan taas kerran täysiverisen mustassa koulusatulassa, saman värisen kypärän alla käytiin kiivaasti tulevaa koulurataa lävitse liike liikkeeltä. Pala palalta rataa oli harjoiteltu ja keskittyessään allaan ravaavan täysiverisen liikkeeseen yritti italialainen kokeilla parhaansa mukaan miten paljon Cavan askellusta saattoi koota tai miten paljon sitä saattoi lisätä. Cavan kanssa toimiminen oli omanlaisensa projekti sillä orin ratsastettavuus oli erilainen kuin mitä mies oli ratsastanut aikaisemmin.

Cavan kanssa täytyi tehdä paljon pieniä tehtäviä kuten taivutuksia, asetuksia, temponmuutoksia ja muita samantyylisiä tehtäviä ennen kuin mies pääsi treenaamaan isompia kokonaisuuksia. Orin ollessa paremmin kuulolla italialainen pyysi punarautiasta väistämään ensin oikealle ja sen jälkeen vasemmalle, luoden siksak kuviota väistöillä ja yrittäen ylläpitää Cavan mielenkiinnon tehtävään. Ratsukon treeni meni ajoittain hieman aaltoilevasti, mutta pääasiallisesti mies oli tyytyväinen siihen miten yhteistyö Cavan kanssa oli alkanut sujumaan, varsinkin nyt kun yhteistyötä oli takana hieman pidemmästi kuin mitä sitä oli ennen Norjan kilpailureissua. Loppuverryteltyään punarautiaan ja palautettuaan sen talliin ja hoidettuaan orin huolella takaisin laitumelle, tuo huomasi ilmoitustaululla paperin, josta tuo osasi tavata vähäisellä suomenkielellään tiedon siitä että kyseessä olisi valmennus. Astellessaan poispäin tuo loi itselleen mentaalisen muistutuksen siitä, että tuo kysyisi joltain apua paperin kääntämisessä, sillä valmentautuminen Cavan kanssa tulisi todellakin tarpeeseen ennen kilpailuja, sillä valmentaja voisi kuitenkin nähdä sellaisiakin asioita joita mies ei itse satulasta kyennyt näkemään.

05.08.2021

Punarautiaan täysiverisen selässä, ehkä hieman uhkarohkeasti ilman jalustimia istuvan miehen ratsastuksesta ei saattanut ulospäin huomata tuon sisällä käyvää myrskyä. Satunaiset avut joita mies antoi ratsulleen vasemmalla jalallaan, tai vain vaihtaessaan sen sijaintia punaruskealla kyljellä tukeakseen ratsun liikerataa ja pitääkseen sen halutulla tiellä aiheutti tasaisesti ilkeän vihlauksen miehen jalkaterällä. Murtuman mahdollisuus oli miehellä tiedossa, mutta sovittuaan aikataulunsa enemmän kuin täyteen erilaisia työtehtäviä, ei tuo sallinut itselleen hetkenkään helpotusta, varsinkaan istuessaan satulassa.

Ohjatessaan Cavaa isolle pääty-ympyrälle ja antaessaan punarautiaan laukata isoa ja reipasta laukkaa eteenpäin italialainen tiesi että ori olisi viimeinen niistä hevosista, joiden ratsastamisesta tuo luopuisi, sillä Kalla Cup läheni päivä päivältä ja mies oli luonut itselleen omanlaisia paineita tulevassa kilpailussa menestymisestä. Realiteetit olivat kuitenkin se, että jo puhtaat tai ainakin mahdollisimman virheettömät radat olisivat ratsukolle voitto, eikä tuo olettanut että osakokeissa, saati väli- tai lopputuloksissa millään sijoituksella komeilisi ratsukko Marc Di Bianchi – Balaclava xx. Parhaansa mies tulisi kuitenkin tekemään koko kilpailussa, mutta ratsun omatessa luonnetta ei mikään olisi varmaa ennen kuin viimeinen este olisi takana tai kouluaidat jääneet ratsukon taakse.

Kuin varmistaakseen että selässään istuva mies varmasti muistaisi jotta orista löytyisi omanlaisensa temperamentti, se pukitti ja sai ilmoille nousemaan hiljaisen italiankielisen kiroamisen. Palkinnoksi toiminnastaan punarautias sai taipua vielä muutaman toistoon sellaista tehtävää, joka ei sille ollut tänään maistunut, ennen kuin ratsastaja oli tyytyväinen ratsunsa toimintaan ja antoi orin hidastaa käyntiin, pitäen Cavan muutaman kierroksen ajan vielä hieman aktiivisempana, ennen kuin antoi punarautiaan siirtyä vapaaseen käyntiin ja kävellä vielä muutaman kierroksen tasaten hengitystään. Lopulta ratsastaja tarjosi Cavalle mahdollisuuden pysähtyä ja orin seistessä paikallaan tuo liukui alas orin satulasta, laskeutuen hieman ehkä kömpelön näköisesti. Pikaiset rapsutukset saivat toimia orille palkintona, ennen kuin mies tarttui mustiin ohjiin ja veti ne punaisen kaulan ja pään yli, lähtien ohjaamaan punarautiasta kohti tallia.

Päästessään oritalliin, tuo oli tyytyväinen siitä että sai taluttaa ratsunsa suoraan hoitopaikalle, eikä parivaljakon tarvinnut kääntyillä hirveästi. Vaikka Cavaa hoitavan miehen olotila ei ollut se kaikista hehkein, tuo puski silti sivuun jomotuksen ja keskittyi hoitamaan ratsunsa rauhassa ja huolella, ennen kuin se sai palata takaisin ulos ja mies suuntasi talliin hoitamaan ratsunsa varusteet paikoilleen. Päästessään loungeen ja sijoitettuaan omat tavaransa tuolle käyttöön osoitettuun kaappiin, mies suuntasi kahvinkeittimelle vain huomatakseen että pannu oli tyhjä. Pienen etsinnän jälkeen tuo oli juuri saanut tarvikkeet kahvin keittoa ajatellen esiin, kun tuo kuuli loungen oven käyvän ja kääntyessään katsomaan olkansa yli, huomasi tuo blondin naisen saapuneen paikalle. Tulija oli italialaiselle uusi tuttavuus ja vaikka mies ehkä olisikin halunnut olla yksin, ei tuo silti saanut itseään olemaan kovinkaan luotaan työntävä.

”Do you want a cup? I was just about to put some brewing” vapaa käsi viittoili ilmaa ja kahvinkeitintä, indikoiden kömpelösti kesken olevasta tehtävästä.
”Sure” nainen vastasi lyhyesti, ennen kuin avasi yhden kaapeista ja alkoi selkeästi kasaamaan tarvikkeita talliin siirtymistä ajatellen. Italialainen jäi nojailemaan tiskipöytää vasten, odottaen kahvin keittymistä ja samalla tuo etsi puhelimen taskustaan ja vastasi pariin viestiin joihin vastaaminen ei voinut odottaa. Lopulta kahvi oli keittynyt ja mies poimi kaapista kaksi mukia, kaataen mustan nesteen tasan molempiin.
”It’s ready” mies kiinnitti naisen huomion ja nyökkäsi kohti tasolla olevaa mukia kohden, samalla kun itse siirtyi jääkaappia kohden poimien sieltä maitoa ja kaataen sitä pienen lorauksen mukiinsa ja jättäessään purkin lopulta pöydälle. Mahdollisimman normaalilla ja vakaalla askeleella mies siirtyi ilmoitustaulun luokse ja antoi katseensa kiertää siinä olevissa papereissa, kahvimukin noustessa tasaisesti toisen huulille. Suurin osa papereiden sisällöistä jäi italialaiselta pimentoon, mutta päästessään sen paperin luokse, joka oli paria päivää aikaisemmin herättänyt miehen mielenkiinnon, tuo pohti hetken mahdollisuuksiaan ja lopulta päätti kokeilla kepillä jäätä.

”Umm… I know that this might sound weird but would you mind translating this to me? My finish isn’t unfortunately good and I really don’t understand a lot but it’s some kind of an advert from valmenus?” mies yritti saada viimeisen sanan taipumaan suomeksi, mutta sohvalla istuvan blondin katseesta päätellen mies ei ollut onnistunut lausunnassaan täysin. Blondi mietti hetken pyyntöön tarttumista, mutta lopulta nousi palauttaen puhelimen ratsastushousujensa taskuun ja asteli italialaisen vierelle. Marc osoitti toiselle mistä paperista oli kyse ja hiljaisuus laskeutui parivaljakon välille.
”It’s an advert for a showjumping training here in Auburn. It will be held by Alexander Rosengård” blondi kertoi ja jatkoi vielä parin lisäinfon parissa.
”Thanks. I was wondering that it might be something along those lines but I was not sure.” Kahvimuki nousi italialaisen huulille ennen kuin toinen tajusi mikä idiootti oli.
”Oh, sorry for being so rude. I’m Marc” mies tarjosi kättään käteltäväksi ja esitelläkseen itsensä toiselle ihan virallisesti.

10.08.2021

#alexanderinvalmennus

Valmennusten seuraaminen oli aina paras tapa saada lisätietoa, oli kyseessä sitten ratsastettavaksi tuleva hevonen, tuleva valmennettava tai sitten uusi valmentaja. Vaikka Marc pohtikin, olisiko tuo muiden Auburnilaisten mielestä liian vanha penkkivalmentautumiseen, tuo löysi itsensä silti istumasta tammiareenan katsomosta ja seuraamasta valmennusta.

Alexander Rosengård oli miehelle uusi tuttavuus, vaikka toinen oli samaa ikäluokkaa Marcin kanssa. Asiaan saattoi toki vaikuttaa se, että miehet olivat aloittaneet ratsastus- ja kilpauransa eri puolilla eurooppaa, vaikka varmasti jossain kohtaa noiden tiet olivat ristenneet kisapaikoilla joko niin että pojat olivat nähneet vilauksen toisestaan, mahdollisesti jopa vaihtaneet sanan tai kaksi kohdatessaan. Kuitenkin istuessaan penkille ei Marc luottanut epäilyynsä yhtään ja toinen kiinnittikin huomionsa maneesin hiekalla tapahtuvaan valmennukseen. Tyylikkään näköinen Rosengård liikkui pitkällä ja joustavalla askeleella maneesin hiekalla, pitäen katseensa ratsukossa ja vaikka toinen ei sanonut mitään, kertoi miehen ilmeet sitäkin kirjavampaa tarinaa. Huomaamattaan Marc oli nojautunut hieman eteenpäin, nojaten kyynärpäillään polviinsa jotta tuo sai keskityttyä paremmin Alexanderin valmennustyyliin.

Löydettyään juuri hyvän asennon sekä keskittymisen, italialainen vedettiin ulos kuplastaan. Siirtäessään katseensa maneesin hiekalta viereensä ilmestyneeseen teiniin ja ennen kuin toinen kerkesi edes avaamaan suutaan, oli vanhempi kahdesta italialaisesta äänessä.
”Como sta Vivi?”
Sen lyhyen ajan aikana, jota Marc oli kerennyt Auburnissa viettämään, tuo oli tavannut muutaman kerran Viivin ja oppinut sen, että tummahiuksinen saattoi ilmaantua kuin tyhjästä eikä aina tiennyt millaisella mielellä teini oli. Siinä mielessä neutraali keskustelunavaus oli yleensä paras tapa toimia Viivin kanssa, sen tarjotessa tilaisuuden antaa toiselle mahdollisuuden rauhoittumiseen ja asian uudelleen pohtimiseen. Kuitenkin tällä kertaa Viivi aloitti puheensa heti ja toinen paukutti niin nopeaa suomen-englannin ja italian sekoitusta, että tuon vieressä istuva mies ei saanut oikeastaan mistään selvää, kunhan antoi toisen vain puhua ja puhua puhumisen ilosta, nyökkäillen aina sopiviin väleihin tai indikoiden että tuo vielä kuunteli vieressään istuvaa teiniä. Lopulta kuitenkin toinen nousi pahoitellen ja lähti suuntaamaan kohti oritallia jotta mies saattoi kerätä Cavan tavarat tuon karsinalle ja lopulta käydä hakemassa punarautiaan orin hoidettavaksi ja varustettavaksi.

Vaikka normaalisti italialainen loikin jonkinlaisia tavoitteita tai ainakin toiveita sille, mitä valmennuksen aikana olisi mukava saavuttaa, tulisi Alexanderin valmennus olemaan täysi villikortti. Oikeastaan vasta ensimmäinen valmennus tulisi kertomaan tarkemmin että millainen tyyppi Rosengård olisi valmentajana, sekä millaista apua tuo voisi tarjota ratsukolle. Edes taluttaessaan takanaan ajoittain huutelevaa oria maneesiin ei mies osannut odottaa suuriakaan valmennukselta ja asettaessaan vasemman jalkansa jalustimeen ja ponnistaessaan Cavan selkään ja lopulta laskeutuessaan istumaan ruskeaan estesatulaan, oli miehen focus jo ihan muissa asioissa. Toden totta miehen keskittymistä kaivattiinkin muualla, sillä Cava ei todellakaan päästänyt ratsastajaansa helpolla ja pariin otteeseen italialainen oli jo varma jotta Auburnin kartanon tammi areenan pohjaratkaisu tulisi tuolle tutuksi.

Kuitenkaan miehen ja orin tiet eivät eronneet ja tummahiuksisen yllätykseksi jopa itse valmennus sujui hyvin. Alexander Rosengård ei ollut valmentajana sitä verbaalisinta luokkaa, olivat miehen harvahkot kommentit kuitenkin asiapitoisia ja oikeastaan tukivat puolipitkällä ohjalla ravaavan punarautiaan orin selässä istuvan miehen mietteitä. Tietyissä hetkissä italialainen olisi kaivannut hieman laajempaa tai syvempää kommenttia mutta toisaalta myös asian tietynlainen suljetuksi jättäminen jätti tilaa ja tavallaan ehkä myös pakottikin pohtimaan ja prosessoimaan asiaa itse, joten siinä mielessä mies ei voinut olla pettynyt valmennukseen.

Pysäyttäessään ratsunsa ja laskeutuessaan alas Cavan selästä, oli mies muodostanut lopullisen mielipiteensä valmennuksesta ja siitä millainen tyyppi Alexander Rosengård oli valmentajana. Tummapiirteisen tapa valmentaa oli osin sellaista mihin Di Bianchi oli tottunut, mutta silti miehelle jäi tunne siitä että jotain puuttui. Kuitenkin jättäessään Rosengårdin vetämään seuraavaa valmennustaan, oli Cavaa taluttava mies suhteellisen varma siitä että tilanteen salliessa ratsukko olisi vielä uudelleen Rosengårdin valmennettavana.

Sekalaisia koosteita väliltä 11-22.08.2021

#kallacupleo

11.08.2021

Edellispäivän valmennuksen jälkeen italialainen antoi punarautiaalle hieman rennomman hölkkäpäivän. Ajatuksissa tuolla oli vain käydä antamassa orin hölkätä kevyesti kentällä ja vain jumpata Cavaa hieman jotta se saisi hieman liikettä. Tuleva osakilpailu mietityttää miestä, sillä vaikka koulukokeen taso sekä estekorkeudet eivät ehkä maastokoetta lukuun ottamatta tuottaisi hankaluuksia, olisi kyseessä silti ensimmäinen kahden tähden startti miehelle.

Kenttäratsastajaksi tuo ei ollut itseään ikinä oikeastaan tituleerannut, mitä nyt kilpaillut lajissa huvin ja urheilun vuoksi sekä tarjotakseen entisen työnantajansa ratsuille erilaisia kokemuksia sekä nostaakseen niiden myyntiarvoa. Kysyttäessä tuo ei kuitenkaan tulisi myöntämään jännittävänsä starttia, vaikka totuus olikin se, että päivä päivältä tuo oli vain jännittyneempi. Norjassa koettu menestys tuntui myös palanneen painamaan miehen harteita ja taakka sai uutta painoa päivä päivältä. Tietenkin mies tulisi tekemään parhaansa tulevassa osakilpailussa, mutta Cavan tapaisen hevosen kanssa ei voisi olla ikinä varma siitä että miten se tulisi kisaradalla toimimaan.

Vaihdettuaan arkivaatteensa ratsastusvarusteisiin, oli aika kuitenkin kääntää tulevaan ratsastukseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tummahiuksinen naksautti riimunnarun lukon kiinni punarautiaan orin riimuun, olivat ajatukset jo kääntyneet tulevan ratsastuksen tehtäviin. Cava kuitenkin selkeästi aisti ratsastajansa hieman alivireisen mielentilan ja ori esitteli muutamia juhlaliikkeitä mihin se pystyi riimunnarun päässä ollessaan. Parivaljakko kuitenkin lopulta saavutti yksityistallin ja kiinnittäessään punaisen ratsunsa hoitopaikalle saattoi italialaisen huulilta karata pieni helpottunut huokaisu.

Perusteellisen harjauksen jälkeen mies nosti satulan Cavan selkään ja kiristi vyötä jo alustavasti, ennen kuin painoi oman kypärän päähänsä ja veti hanskat käsiinsä, jonka jälkeen punarautiaan riimu sai siirtyä sen kaulalle ja niiden tilalle vaihtuivat suitset. Lopulta mies irrotti riimun lopunkin hoitopaikan naruista ja pujotteli sen jälkeen Cavan pään ylitse, asettaen sen orin karsinalle taluttaessaan punarautiaan ulos.

Suljettuaan portin ratsunsa takana Marc talutti Cavan muutaman metrin päähän aidasta, ennen kuin kiristi vielä parilla reiällä satulavyötä ja lopulta laski jalustimet. Parin ensimmäisen kierroksen aikana punarautias yritti tarjoilla vaikka ja minkälaista sivuliikettä ja muuta temppua, mutta joutuessaan käyttämään aivojaan jäivät ylimääräiset liikkeet lopulta pois. Pidentäessään ohjia ratsastuksen lopussa, Cava ravaili pitkällä ja rennolla askeleella tyytyväisesti pärskähdellen.

Pikainen rapsutus sään vierelle sai toimia palkintona punarautiaalle orille, ennen kuin ratsastaja pyysi sen siirtymään käyntiin ja Marc antoi Cavan kävellä vapaalla ohjalla kunnes orin hengitys oli tasaantunut. Pysäytettyään punarautiaan orin mies rapsutti vielä uudelleen orin sään vierustaa, ennen kuin heilautti oikean jalkansa satulan ylitse ja lopulta laskeutui Cavan vierelle. Mies nosti ohjat punaisen kaulan ja pään ylitse ennen kuin parivaljakko palasi takaisin yksityistalliin ja kiinnitettyään Cavan takaisin hoitopaikalle mies avasi satulavyön ennen kuin lähti liu’uttamaan satulaa pois punarautiaan selästä. Palautettuaan Cavan takaisin tarhaansa tallia kohden kävelevä mies pohti suunnitelmaa seuraavan viikon treeneille jotta seuraavasta kilpailusta tulisi mahdollisimman onnistunut.

15.08.2021

”uno, due, tre”
*thump*
”Un, deux, trois”
*thump*
”Uno, due, tre”
*thump*
”Un, deux, trois”
*thump*

Italian ja ranskankieliset laskut nousivat ilmoille maneesissa pitkän, tummahiuksisen miehen harppoessa hiekalla kantaen puisia puomeja. Ensimmäisten puomien löytäessä paikoilleen mies tarkisti vielä kerran jotta ne olivat oikeilla paikoilla, ennen kuin haki seuraavat puomit ja lopulta tolpat. Lopulta maneesissa oli kasattuna innaritehtävä, jolla ratsukko saisi tehtyä viimeistelevää treeniä ennen seuraavan viikonlopun kilpailuihin.

Punarautiaan täysiverisen nähdessä maneesissa odottavan estetehtävän se ei meinannut pysyä paikoillaan sen vertaa jotta italialainen pääsi sen satulaan. Kuitenkin mies pääsi ratsunsa selkään ja annettuaan Cavan kävellä pari kierrosta mies alkoi pyytämään täysiveristä asettumaan ja taipumaan sekä pidentämään ja kokoamaan askeltaan. Cavan alkaessa kuunnella ratsastajaansa kunnolla saattoi italialainen kääntää orin ensimmäisen kerran esteille ja aloittaa estetehtävän.

Kierros kierrokselta ratsukon suorittaminen parani ja aloittaessaan loppuverryttelyt mies oli tyytyväinen siihen miten treeni oli mennyt ja miten se saattaisi vaikuttaa tulevaan kisasuoritukseen.

18.08.2021

Kisaviikko saapui jotenkin yllättäen vaikka se olikin kuitenkin ollut jo pitkään italialaisen tiedossa. Koska Isabella ei ollut itse kykenevä liikuttamaan Cavaa, oli Marc huolehtinut orin liikutuksesta myös sellaisina päivinä kun sen olisi normaalisti hoitanut tummapiirteisempi perijättäristä. Paria päivää aikaisemmin kuitenkin eräs Louna niminen oli kysynyt maastoseuraa ja italialainen oli tarttunut tarjoukseen, sillä voisi olla mielenkiintoista nähdä millaisia maastoja Auburnilla olisi tarjota.

Ratsukko oli sopinut maastolenkin iltapäiväksi joten Marc oli saapunut hyvissä ajoin Auburniin jotta mies sai rauhassa varustaa punarautiaan orin, ennen kuin tuo lähti etsimään Lidiaa ja Maraa. Mustankimo tamma oli helppo tunnistaa värityksensä puolesta joten noustuaan punarautiaan selkään, mies antoi Cavalle luvan kävellä lähemmäs tammaa, jättäen orin kuitenkin turvallisen välimatkan päähän tammasta. Sen jälkeen mies tervehti tamman satulassa istuvaa naista, ennen kuin parivaljakko antoi ratsujensa lähteä kävelemään maastoreiteille.

”If we would turn right there would be a path with some jumps” Lidia viittoi ratsukoiden oikealle puolelle. Punarautiaan selässä istuva Marc tyytyi vain nyökkäämään ja toinen yrittikin painaa mieleensä missä esterata sijaitsi, sillä sielä voisi kokeilla käydä treenaamassa omatoimisesti vielä ennen talven tuloa. Keskustelun aiheet pysyivät muutenkin ratsastajien välillä pääasiassa hevosissa, ja valmentautumisessa sekä valmentajissa eikä mies voinut olla hyödyntämättä tilannetta saada lisää tietoa Auburnissa käyvistä valmentajista, jos vaikka jollain olisi aikaa ottaa vielä yksi ratsukko valmennettavakseen vaikka sitten edes satunaisesti.

Lopulta matka oli käynyt takaisin Auburnin tallipihalle ja ennen laskeutumistaan Cavan selästä Marc kiitti Lidiaa vielä maastoseurasta sekä reittien näyttämisestä.

20.08.2021

Astuessaan loungen ovesta sisään, mies tunsi miten takin taskuun tungettu puhelin aloitti värinänsä. Italialainen veti sen esiin ja yllättyikin siitä, kuka oli tavoitellut tuota, sillä omalla tavallaan mies oli luullut Alexandran ilmoittavan jotta tuo ei tulisikaan starttaamaan Noblessimon kanssa kenttäviikonloppuna. Kyseessä oli kuitenkin Daniel Susinevan Suomen tukikohdasta tuttu Ella, joka ilmoitti että Leslie oli ultrattu tiinehtyneeksi.

Tieto helpotti italialaista, sillä mies tiesi että siitospuuhissa mikään ei välttämättä sujuisi kuin tanssi ja vaikka tässä kohtaa näyttikin vielä hyvältä, olisi tulevat yksitoista kuukautta pitkät odottaa. Silloinkin saisi vain toivoa että kaikki sujuisi hyvin ja tamma sekä varsa selviäisivät varsomisesta. Marc joutui kuitenkin myöntämään itselleen että olisi täydellinen vale jos tuo sanoisi että ei pohtisi yhtään sitä, miltä varsa tulisi näyttämään tai millaista potentiaalia sillä tulisi olemaan, sillä olihan oma hevonen aina oma ja varsinkin kun sen saisi varsasta asti tehdä.

Loungessa vallitseva hulina ei kuitenkaan päästänyt miestä rakentamaan suurempia pilvilinnoja, vaan tuo palasi takaisin tähän hetkeen sekä lähestyviin kilpailuihin. Mustasta puoliverisestä miehen ajatukset kääntyivät kahteen punarautiaaseen oriin ja niiden suorituksiin viikonlopun aikana. Kilpailut tulisivat olemaan molemmissa tapauksissa näytönpaikkoja joten Marc toivoi jotta molemmat orit suorittaisivat radat kunnolla eikä niiden kanssa tapahtuisi mitään suuria katastrofeja. Valmentajan ominaisuudessa kisa-areenan laidalta seurattu suoritus ei onneksi alkanut kasauttamaan synkkiä pilviä taivaalle ja italialainen oli tyytyväinen suoritukseen, jonka Alexandra ja Noblessimo olivat tehneet, sillä prosentit olivat todella hyvät ratsukon kisakokemukseen nähden.

Omassa luokassaan mies odottikin tason olevan kova, mutta hyvinkin pienet erot prosenteissa tulivat silti yllätyksenä. Kuitenkaan Cavan kanssa saavutetut 62,50 % eivät olleet maata kaatavan huonot, orin yrittäessä tarjota varsinkin verryttelyssä kaikkia omia kevätjuhla liikkeitään sekä omatessaan ehkä inasen liikaa energiaa radalla. Rata tarjosi kuitenkin hyvän kosketuspinnan sekä ajatuksia tulevaa kohden joten ratavideon sekä tulospaperin kommenttien avulla olisi vain entistä helpompaa hioa suoritusta paremmaksi ennen seuraavaa kilpailua.

21.08.2021

Niinä harvoina hetkinä, kun Marc oikeasti olisi halunnut olla omassa rauhassaan ei Viiviin törmääminen ollut se asia, joka ainakaan helpotti. Heti kun teini oli kuullut ensimmäisen tavun itseään vanhemman italialaisen loppumetreillä olleesta puhelusta ja nähnyt toisen matkapuhelimen katoavan valkoisten ratsastushousujen taskuun, oli puhepato murtunut ja miehellä ei oikeastaan ollut enää mitään ajatusta siitä, monestako aiheesta teini oli jo kerennyt puhumaan tai aloittamaan puheensa.

Kuitenkin uudelleen aukeava ovi ja saapuva parivaljakko sai äänen muuttumaan bruneten kellossa ja toinen alkoi ajamaan miestä siirtymään sivumpaan sohvalla, ennen kuin teini siirtyi vapautuneelle paikalle ja taputti tilaa, joka oli vapautunut sohvalta. Vasta tässä vaiheessa Marc tunnisti toisen saapujista Rasmus Alsilaksi, naisen ollessa tuolle vielä uusi tuttavuus, mutta päätellen katseista, joita parivaljakko toisilleen jakoi, mies päätteli että kyseessä taisi olla jotain muutakin kuin vain tallikaveruus.

Kunhan Viivin puhetulva vain hiljeni, Marc päätyi tervehtimään Rasmusta kuin miehet olisivat tunteneet toisensa jo pidempään, vaikka olivatkin tavanneet kunnolla ensimmäisen kerran vasta ensimmäisen osakilpailun aikaan. Tutkiessaan lähtölistaa oli italialainen nähnyt Alsilan nimen kirjavan ratsunsa kanssa samassa luokassa joten tuo toivotti toiselle onnea tulevaan maastokokeeseen, ennen kuin esitteli itsensä tuota ehkä vähän ujohkosti vilkuilevalle naiselle.
”Josefina… That’s a beautiful name” mies pyöritteli nimeä kielensä päällä ”You also do eventing?”
”I’ve tried it. Showjumping is my sport” Josefinan vastaus oli ystävällisen napakka.
”Same. Altough I think that with Cava I might need to re-concider the title I go with.”
Ratsastushousujen taskussa värinänsä aloittanut puhelin pakotti italialaisen kuitenkin pahoitellen poistumaan paikalta ja kuunnellessaan tällä kertaa hieman pointillisempaa äidinkielellistä puhetulvaa oli toinen palannut takaisin kisatunnelmaan.

Cavan satulassa istuessaan mies saattoi tuntea miten punarautiaan täysiverisen kattila alkoi kiehumaan ylitse ja odottaessaan lähtömerkkiä tuo jo mietti kaikki mahdolliset kauhuskenaariot siihen, millaisella loikalla/vauhdilla/muulla Cava ampuisi radalle. Kuitenkin lopulta ori starttasi ihan sivistyneesti, vaikkakin hyvin voimakkaalla laukka-askeleella, joita kuitenkin rauhoittivat radan ensimmäiset esteet. Kuitenkin Cavan kieltäessä ihan tavallisen näköiselle tukkiesteelle pääsi miehen tasapaino hieman heilahtamaan eikä ratsastaja ollut ehkä ihan niin täydellisesti matkassa esteen ylitse kuin olisi vaadittu.

Marcin onneksi loppuradan Cava hyppäsi ongelmitta ja maastosta ratsukko keräsi 4,8 virhepistettä, joka oli positiivinen yllätys. 24 sija kokonaistuloksissa virhepisteillä 42,3 oli positiivinen yllätys miehen mielestä sillä kahdessa ensimmäisessä osakokeessa olisi kuitenkin ollut mahdollisuuksia huonompiinkin tuloksiin. Vaikka tulokset olisivatkin tässä vaiheessa miten ruusuisia tahansa, realiteetti oli silti se, että edessä oli vielä yksi osakoe, joka tulisi vaikuttamaan lopputulokseen ja rataesteet eivät varmasti tulisi olemaan se helpoin osakoe näissä kilpailuissa.

22.08.2021

Kenttäkilpailujen päätöspäivä tuntui yllättäen helpottavalta Cavan harjaa uudelleen letittävälle Marcille. Nollarataa ei ehkä ollut vielä ajankohtaista lähteä metsästämään joten mies asettikin tavoitteet mahdollisimman pieniin virhepisteisiin itse radan aikana. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen kolisevat verryttelypuomit alkoivat valuttamaan ratsastajan itsevarmuutta tiimalasin hiekan lailla johonkin syvyyksiin, ja hetken verran miehen mielessä kävi jo jopa ajatus kisan keskeyttämisestä tässä kohdassa.

Kuitenkaan se ei pelaa, joka pelkää ja omalla vuorollaan ratsukko starttasi radalle, italalaisen lausuessa äänettömän kiitoksen siitä että punarautias päätti vihdoin ja viimein kuunnella tummapiirteisen ohjeita ja neuvoja. Vain yksi pieni mielipide ero tuotti pudonneen puomin sekä siitä aiheutuneet muutamat sekuntit söivät sijoja, mutta lopulta ratsukon nimi vakiintui luokan yhdeksännelletoista sijalle ja yhdestä puomista huolimatta ratsukon lopullinen sijoitus parani välituloksista sijalle 22. Lopulliset virhepisteet 46,3 olivat paljon pienemmät kuin mitä mies olisi ajatellut virhepisteiden mahdollisesti olevan ja yhtä kokemusta rikkaampana olikin helpompaa lähteä luomaan ajatusta ja suunnitelmaa siitä, miten virhepisteitä voisi vielä karsia. Sitä ennen olisi kuitenkin aika vetää päivä tai kaksi henkeä ja antaa punarautiaallekkin ansaittua vapaata.

Pariisi osa 1

Kolme senttiä kullanruskeaa nestettä heilahti lasissa sen osuessa puiselle tiskille. Normaalisti italialainen ei sallinut itselleen tällaista tilannetta, mutta välillä oli vain pakko poiketa rutiineistaan ja antaa itselleen lupa johonkin, mikä ei olisi ehkä niin kannattavaa. Raskas huokaisu edelsi lasin uutta nousua kohti huulia, ajatusten palautuessa syyhyn, miksi mies istui tällä hetkellä smart casualiin pukeutuneena pienen ranskalaisen kuppilan tiskin synkimmässä nurkassa.

Reissu Ranskaan ja tarkemmin ottaen Château de Garciaan oli alkanut melkein viikko sitten Alsilan, Rajalan ja miehen itsensä pakatessa neljä ratsua Auburnin rekkaan ja lähtiessä ajamaan kohti kisapaikkaa. Kolmikon lisäksi rekassa matkusti myös Josefina. Pitkä ajomatka oli tarjonnut hyvän mahdollisuuden tutustua kanssatallilaisiin ja varsinkin Rasmuksen kanssa Marc oli omannut puheenaiheita, vaikka myös Jemiinan ja Josefinan kanssa oli löytynyt yhteisiä puheenaiheita. Ajovuorot olivat vaihtuneet miesten välillä tasaisesti ja lopulta pitkän ajomatkan sekä lauttamatkan jälkeen kisapaikka oli tullut nelikon silmien eteen.

Orit olivat matkanneet onneksi siivosti koko ajan eikä kukaan ollut onnistunut aiheuttamaan itselleen haavoja tai irtokenkiä ja koko nelikko saatiin majoitettua kisa-alueelta niille varattuihin jaboihin. Heti vain kun Cava kuuli pihauksenkaan vieraista hevosista, ori aloitti oman konserttinsa ja tuota taluttavan miehen askellus piteni ja löysi uutta pontta ja pian punertava ori olikin jabansa suojissa. Näköyhteyden katkeaminen ulkomaailmaan ei kuitenkaan heti hiljentänyt oria, mutta onneksi aika teki tehtävänsä ja Cava ei huutanut ihan jatkuvasti, vaikka mies olikin parhaalla, ruosteiskoisella, ranskantaidollaan joutunut jo selittämään yhdelle tallialueella kiertävistä stewardeista että oria ei pahoinpidelty, huutaminen nyt vain valitettavasti kuului täysiverisen luonteeseen.

Maanantaina oli ollut sitten ensimmäisen osakokeen vuoro, ratsukoiden startatessa koulukokeeseen. Jemiinan kisatessa yhtä tähteä oli toisessa luokassa kisaavilla miehillä aikaa seurata tuo luokka ja reilun 80 % tulos, jonka nainen ratsasti voikonkirjavan orinsa kanssa, oli Marcin mielestä ansaittu, sillä ratsukon suorittaminen oli ollut tasapainoista koko radan. Italialainen kerkesi onnittelemaan naista hienosta tuloksesta, ennen kuin tuon oli aika lähteä radalle toisella ratsullaan. Suuremman kisapaikan vilinä sai ilmeisesti naisen päivän toisen ratsun kierrokset nousemaan, mikä sitten valitettavasti näkyi myös radalla vaikka Rajala onnistuikin italialaisen silmissä ratsastamaan silti hyvän radan, sanoivat prosentit mitä sanoivat.

Kuitenkin lopulta oli aika vaihtaa turistivaihde kisaajaksi sekä arkivaatteet kisavaatteisiin. Cavan varustaminen oli normaalia vaativampaa, mutta lopulta ori oli kouluvarusteissaan ja mies saattoi yrittää nousta täysiverisen selkään, vaikka se vaatikin pienen avun orin paikoillaan pitämiseen. Helposta ja kivasta hölkkä verryttelystä ei voinut haaveillakkaan punarautiaan kanssa, vaan Marc joutuikin pitämään orin koko ajan töissä eikä mies ollut varma saisiko ratsuaan kuulolle ennen kisaradalle sillä punertava tuntui vain löytävän koko ajan uusia tekosyitä temppuilulle.

Kuitenkin jokin vipu taisi naksahtaa orin päässä sen astellessa valkoisten aitojen sisään ja Cavan ratsastettavuus helpottui noin puolikkaan nanomillin verran. Jos näyttävyyttä ja vauhtia haettiin liikkeisiin niin sitä Cava todellakin tarjosi, jättäen ajoittain italialaisen pohtimaan ottaisiko ratsu seuraavaa apua vastaan, vai pysähtyisikö ori parhaimmillaan vasta keskellä Avenue des Champs-Élyséestä. Kuitenkin ori kuunteli ratsastajaansa, ajoittain hieman vaihtelevalla menestyksellä. Prosentit 66,255 % olivat lopulta Marcille positiivinen yllätys, sillä mies oli ajatellut prosenttien olevan paljon huonommat. Kuitenkaan yksi osakoe ei merkitsisi vielä mitään ja mahdollisesti suurempi painoarvo olisi seuraavan päivän maastoesteillä sekä keskiviikon rataesteillä.
Aiemmin päivällä ratsastettu maastoestekoe olikin syy sille, miksi mies istui tällä hetkellä yksin viskilasinsa kanssa. Koulukokeesta kerätyt virhepisteet eivät olleet vielä täysin katastrofaaliset, mutta ne meinasivat sitä, että maastossa ja rataesteillä ratsukon täytyisi onnistua jotta ratsukko voisi olla tuloslistan ensimmäisellä puoliskolla. Mies oli kävellyt maastoradan rauhassa, tarkastellen jokaista estettä ja miettien parasta linjaa sen suorittamiselle. Alsilalla oli ollut tarjota muutama mielenkiintoinen näkökulma muutamaan esteeseen, ja kilpakumppanit olivatkin pohtineet yhdessä strategiaa radalle, vaikka miesten ratsuissa olikin eroja mitä tuli radalla suoriutumiseen.

Saatuaan jonkinlaisen käsityksen radasta, oli tuo puhunut asiasta vielä itse Isabella Sokan kanssa ja ollessaan silti hieman epävarma parista mahdollisesta ratkaisusta, oli tuo vetäytynyt puhumaan pitkän ja informatiivisen puhelun Giulion kanssa. Vaikka vanha italialainen ei ollutkaan ratsastanut enää vuosiin, saati ylittänyt estettä vuosikymmeniin, tunsi tuo erilaiset hevostyypit kuin omat taskunsa ja puhelun päätteeksi Marc oli vähän vakuuttuneempi siitä, että kunhan ensimmäiset neljä estettä olisivat takana, radasta voisi tulla vielä jotain.

Cavan iskiessä liinat kiinni toista kertaa radan aikana, ensimmäisen kolmen esteen sisään, Marc tiesi että peli olisi menetetty. Komentaessaan täysiverisen lopultakin esteen ylitse, tuntui Cava vaihtavan suoritusmoodinsa täysin ja loppuradasta ori ei edes kiusallaan katsonut yhtään estettä, ei merkkilippua tai radan varressa palloilevia estetuomareita. Ori tuntui vain nauttivan elämästään ja lällättelevän ratsastajalleen. Maaliviivan ylittyessä kaikki se optimistisuus mitä oli vielä aamulla nähtävillä, oli kadonnut alkusyksyiseen ranskalaiseen maastoon ja täysiveristä hoitavan miehen ilme oli yllättävänkin kireä. Silti tuo sai aikaan yllättävänkin ystävällisen sävyn onnitellessaan Rasmusta tuon ja Branin maastotuloksesta, sillä Alsila puolestaan oli selvittänyt maaston vain muutama virhepisteen voimin.

Ollessaan valmiita kisapaikalta ja sovittuaan kuka hoitaisi hevoset illalla, oli mies suunnannut suihkuun sekä vaihtamaan vaatteita, ja lopulta miehen matka oli päätynyt pisteeseen, jossa tuo istui tällä hetkellä. Paksupohjainen lasi teki hidasta ympyrää käden pyörittäessä sitä puolen sentin verran tiskin pinnan yläpuolella. Pitkä, raskas huokaisu karkasi lasia kannattelevan miehen rinnasta, ennen kuin lasi jatkoi matkaansa ja loputkin nesteestä katosivat. Vaikka ajatus siitä, että mies nostaisi lasiaan ilmaan, indikoiden sen tyhjenemistä baarimikolle olikin ehkä ohikulkevan hetken verran houkutteleva ajatus, tuo päätyi sen sijaan liu’uttamaa lasia kauemaksi ja nousemaan paikoiltaan. Vielä olisi yksi osakoe aikaa pelastaa tilannetta edes hieman, vaikkakin reilun 73 virhepisteen saldolla ei kovinkaan korkealle tuloslistalla päästäisi, jos se siivittäisi edes pois jumbosijalta.

Astellessaan ehkä vähän hämyiseksikin kääntyneen kuppilan lävitse, Marc mietti mikä ihme tuota ajoi vaikeiden, punaisten orien pariin. Vaikka tuo ei ollutkaan valinnut Noblessimoa ratsukseen noin seitsemän vuotta takaperin, oli punaisessa ollut kai jokin sellainen asia joka miehen oli saanut tykästymään vaikeisiin punaisiin oreihin. Kuitenkaan onnistumisprosentti kyseisen hevoslaadun kanssa ei puhunut sen puoleen jotta miehen valinta olisi ollut järkevä eikä tuo oikeastaan enää edes tiennyt miksi, paitsi opettaakseen tuolloin kovapäiselle nuorelle miehelle käytöstapoja, Giulio oli laittanut tuon ratsastamaan Noblessimoa. Ranskalaisen illan tuuli ei ollut enää lämmin, mutta ei vielä pistävän viileäkään, miehen ottaessa taksin ja palatessaan majapaikalleen, valmistautuen seuraavaan päivään ja viimeiseen osakokeeseen. Osakokeeseen, josta tuo ei jaksanut enää edes toivoa minkäänlaista tulosta, kunhan vain ratsukko ylittäisi edes 99% radasta yhdessä.

Pohjois-Italia marraskuun 2021 alku

Mikään ei ollut muuttunut rakennuksessa näiden vuosien aikana. Henkilökunta oli sitä samaa mitä se oli ollu vuosikymmen takaperin ja muutenkin rakennus oli se sama tuttu. Askelten määrä ulko-ovelta huoneen numero kahdeksan ovelle oli se sama tuttu ja suurista ikkunoista aukeava maisema oli edelleen sama, nyt vain syksyn harmauttama. Mä käännyin hitaasti ympäri ja loin katseeni keskelle oikeaa seinää sijoitettua sänkyä ja siinä makaavaa hahmoa.

Puhelun tullessa vain pari päivää aikaisemmin mun oli vaikea uskoa että Emilio olisi heräämässä. Diagnoosi, jonka lääkärit antoivat aikoinaan ei antanut paljoa toivoa, mutta kaikki olivat rukoilleet ja toivoneet tilanteen muuttumista jatkuvasti. Kuitenkin kun mä olin päässyt lähtemään kotiin ja päässyt sairaalalle, lääkäri oli joutunut jakamaan minulle uutiset siitä, että kyseessä oli väärä hälytys. Uutinen oli suuri pettymys ja mä toivoin että se saattaisi vain olla jonkinlainen merkki siitä, että Emilio olisi jossain kohtaa heräämässä. Tokihan olisi ihme jos se tapahtuisi, mutta mä uskoin jotta me kaikki tarvittaisiin juuri se ihme.

Kalla, marraskuun toinen viikko
9-10.11.2021

Paluu kotiin ja Kallaan toi eteen sen tutuksi tulleen arjen. Tokihan mukaan mahtui nyt mietteitä myös Emiliosta ja siitä mitä kaksoisveljelle olisi tapahtumassa. Ehkä mä omalla tavallani syytin itseäni veljen onnettomuudesta, vaikka kukaan ei kuitenkaan voinut olettaa että toinen tekisi sellaisen valinnan kuin teki ja että sen seuraukset olisivat niinkin hirvittävät.

Noustessani autosta Auburnin pihassa edellisen päivän huolimattomuus Merikannon valmennuksessa tuntui lihaksistossani. Jos mä vain olisin ollut hereillä koko valmennuksen ajan, todennäköisesti sivuttaisliike, jonka Cava päätti suorittaa kesken lähestymisen, ei olisi saanut meikäläistä sinkoutumaan satulasta kuin leppäkeihäs. Mutta kun ajatukset ovat jossain tuhansien kilometrien päässä on todella hankala olla mukana juuri tässä hetkessä ja näin ollen ensimmäistä kertaa hetkeen pääsin tekemään tutkimusmatkaa maneesin pohjaratkaisun kanssa. Muutaman sekuntin kestäneen ilmalennon aikana mä yllättäen pääsin kiinni ajasta ja paikasta sekä onnistuin muuttamaan laskeutumiseni kulmaa siten, että tilanteesta selvittiin vain hetkellisesti tyhjentyneillä keuhkoilla sekä todennäköisesti muutamalla mustelmalla.

Vahvistettuani Merikanolle jotta olin vielä elossa ja yllättäen jopa Cavan ohjat oikeassa kädessäni, mongersin itseni pystyyn yrittäen hakea uudelleen täytettä keuhkoihini sekä puhdistaa ainakin suurimmat hiekat vaatteistani, ennen kuin oli aika nousta takaisin täysiverisen satulaan ja ottaa tehtävä uusiksi.

Vielä aamulla putoaminen ei ollut tuntunut, mutta päivän edetessä ja parin sovitun ratsutuksen ollessa takana, lihasten jumiutuminen alkoi todenteolla tuntua ja Auburniin päästessäni minusta tuntui kuin kävelin niin kuin jokin 80-vuotias vanha mies. Avatessani loungen oven, kahvin tuoksu otti minut vastaani joten alkuperäisestä suunnitelmastani huolimatta kävelin kohti tiskipöytää ja kahvinkeitintä, jossa näytti olevan vielä kahvia jäljellä. Säikäyttäessäni pienesti ja täysin vahingossa Sarahin istuin pöydän toiselle puolelle kahvimukini kanssa. Meripihkaisten silmien katseesta näkyi pieni kysyvyys liikkumistani kohtaan, mutta päädyin vain pikaisesti kertomaan edellisen päivän tapahtumista. Bruneten siirtyessä kaappinsa kautta ilmeisesti ratsastamaan, annoin itselleni vielä muutaman minuutin aikaa vain istua paikoillani, ennen kuin nousin ähkäisten ylös ja siirryin omalle kaapilleni.

Vaikka edellisen päivän treenin jälkeen kevyt eteen-alas jumppa olisi varmasti tehnyt Cavalle hyvää ei oma kroppani tuntunut siltä että pystyisin ratsastamaan enää yhtäkään hevosta tänään joten ori saisi tyytyä vain juoksuttamiseen. Ilmeisesti pieni pakkanen sai vaaleanrautiaan orin käymään hieman kierroksilla joten jo pelkästään Cavan saaminen talliin tuntui ajoittain ilkeinä nykäyksinä ja toive siitä, että tiedossa olisi suhteellisen näppärästi menevä hölkkä alkoi valumaan alas viemäristä. Ajoittain kaukanakin tyylipuhtaasta suorituksesta tehdyn varustamisen jälkeen vaaleanrautias oli viimein valmiina. Maneesien ollessa varmasti varattuina, ajatuskaan siitä että suuntaisimme ratsukoiden sekaan ei tuntunut houkuttelevalta joten käänsin täysiverisen turvan kohti kenttää. Portin varmasti sulkeuduttua perästämme, lähdin taluttamaan muutaman kierroksen mittaiset alkukäynnit, ennen kuin aloin pyytämään täysiveristä ympyrälle ja sen ollessa tarpeeksi iso annoin Cavalle luvan siirtyä raviin mihin ori siirtyikin kunnon harppauksella.

Ensimmäiset kierrokset olivat juuri niin reippaita kuin niiden ajattelinkin olevan, mutta onnekseni lopulta Cava rauhoittui ravaamaan yllättävän mukavan ja rennon näköistä ravia. Maiskauttaessani täysiveriselle laukan merkiksi mietin moneenko ilmansuuntaan ori katoaisi juuri sillä hetkellä, mutta vain pienen niskojen nakkelun kautta Cava ponnisti voimakkaaseen laukkaan. Kuitenkin ennen kuin vauhti pääsi sokaisemaan vaalenrautiaan ihan täysin, pyysin sen raviin ja ravin temmon ollessa rauhallinen, sai Cava siirtyä käyntiin ennen kuin pyysin oria vaihtamaan suuntaa ja juoksutin sen vielä toiseenkin suuntaan.

Siirtäessäni Cavan lopulta käyntiin juoksutettuani orin vielä toiseenkin suuntaan olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin vaalea hevonen osasi halutessaan käyttäytyä. Tokihan samaa ei voinut enää sanoa orista palauttaessani sen tarhaansa jatkamaan ulkoiluaan, mutta pienin askelin taisi olla hyvä edetä.

Ollessani palauttamassa orin varusteita paikoilleen ja palauttaessani sen jälkeen omia varusteitani kaappiini, kuulin miten puhelimeni värähti penkillä. Nähdessäni viestin tulleen äidiltäni, tunsin miten pulssini kohosi. Olisiko…. Juuri ja juuri huomattavasi tärisevin sormin mä naputtelin pääsykoodini sekä avasin äidin viestin.

” Emilio si è svegliato”

19-21.11.2021

#kallacupscorpio

Hahmo, joka tuijotti mua loungen peilistä, ei näyttänyt yhtään tutulta. Kaiken väsymyksen ja nuutuneisuuden alla oli kuitenkin se sama mies, joka oli nähnyt maailmaa menneen melkein kahdenkymmen kahdeksan vuoden aikana. Kyseessä ei ollut edes ensimäinen kerta kun mä näin itseni valkoisissa housuissa, kiiltävissä saappaissa, tyköistuvassa kilpailutakissa, sen alta pilkistävässä valkoisessa kauluspaidassa ja solmiossa. Käydessäni kotona, mulla oli ollut mahdollisuus tuoda sinne jääneitä varusteita mukanani joten mulla oli nyt parempi valikoima ratsastusvarusteita täälä, vaikka mä en uskonutkaan että mä olisin ikinä tullut enää painamaan käyttööni ottanutta kypärää päähäni.

Italia 2009

”Marc, vieni qui!” Emilio huusi portaiden alapäästä. Mua ärsytti kaksoisveljen huuto, sillä mulla ei ollut oikeasti aikaa lähteä katsomaan mitä toisella oli mielessä koska mun pitäisi lähteä ihan justiinsa kohti tallia jotta mä en myöhästyisi. Rymistellessäni portaat alas, Emilio näytti siltä niin kuin veli olisi odottanut minua pidempäänkin kuin pari minuuttia.
”Noh, mitä sulla nyt oli? Mulla on kiire!”
”Älä nyt oo tuollainen hermoilija! Tuu tänne nyt ja sulje silmäsi.”

Mä seurasin Emiliota sen osoittamaan paikkaan ja vaikka mua ärsyttikin toisen salamyhkäisyys, mä tottelin toista. Toisen askeleiden hiljentyessä mä ärsyynnyin vaan pahemmin, kunnes mä kuulin miten Emilio lähestyi mua ja lopulta toinen pyysi mua ojentamaan käteni eteenpäin. Lopulta mä tunsin miten mun käsille asetettiin jotain ja ilmeisesti peruutettuaan pari askelta, Emilio antoi mun avata silmäni. Mun käsiini oli laskettu pussi, josta paljastui…

Italian lipulla varustettu KASK:in kypärä oli totaalinen yllätys ja mä olin pitänyt tuosta kypärästä varmaan parasta huolta ikinä ja se oli päässyt käyttöön vain spesiaali tapauksissa. Totta puhuen mä en edes ollut ajatellut käyttäväni tuota kypärää enää ikinä, mutta Emilion herääminen oli muuttanut jotain mun ajatuksissani ja se oli päässyt käyttöön viimeiseen osakilpailuun. Mulla ei ollut mitään odotuksia tätä osakilpailua kohtaan, vaikka olisihan se ollut mukava pärjätä vuoden viimeisessä osakilpailussa ja samalla osoittaa Sokan sisaruksille että mä pystyisin pärjäämään orin kanssa ja tuottamaan tulosta.

Lopulta mulla ei ollut enää aikaa tuijotella tyhjyyteen ja mä naksautin kypärän leukahihnan kiinni ja varmistin että mulla oli kaikki tarvittavat varusteet mukanani, ennen kuin mä palasin tallin puolelle ja irrotin Cavan hoitopaikan naruista jotta saatoimme suunnata orin kanssa koulukokeen verryttelyyn. Vaalean rautiaassa orissa oli se hyvä puoli, että sen ratsastamiseen täytyi keskittyä 130 % ainakin jos halusi pysyä sen satulassa ja muille ajatuksille ei ollut kovinkaan aikaa.

Koulurata oli yllättävän tasainen ja 68,34 % oli mun mielestä hyvä tulos meille, eikä luokan tulostaso ollut muutenkaan mitenkään hullu. Kuitenkin nuo prosentit nostivat meidät osakokeen toiselle sijalle ja mulla oli ehkä 0,5 % helpottuneempi olo tulevasta kilpailusta. Mahdollisuus treenata maastoesteitä hallissa sai mut lähtemään lauantaille vähän levollisemmalla mielellä. Lauri oli tarjoillut meille hyviä neuvoja ja vinkkejä valmennuksissa siihen mitä meidän kannattaisi radalla tehdä, varsinkin sen jälkeen kun mä olin päässyt maistelemaan maneesin hiekkaa edellisessä valmennuksessa.

Sekuntilla ihanneajan ylitys ei haitannut vaikka se tiputtikin meidät kahdeksannelle sijalle osakokeessa. Välitulosten toinen sija kuulosti paremmalta kuin mitä mä osasin edes ajatellakkaan, mutta mä tiesin että meillä olisi vielä rataesteet edessä ja viimeinen osakoe voisi joko nostaa meidät yhden sijan ylemmäksi tai sitten meidän kisat saattaisivat päätyä keskeytykseen tai hylkäykseen. Vaikka mä en antanutkaan sen sunnuntaina näkyä, mä tunsin näkymättömän kivirepun painon mun selässäni noustessani Cavan satulaan ja lähtiessäni verryttelemään oria kohti viimeistä osakoetta.

Vaaleanrautias oli radalla todella vahva ja mä sain tehdä kaikkeni jotta mä sain Cavan kuuntelemaan mun neuvojani ja kokoamaan laukkaansa tai pidentämään sitä mun suunnitelmani mukaisesti. Pariin otteeseen ori protestoi neuvoja pukilla tai sitten kolauttamalla puomeja ja mä en totta puhuen edes kerennyt kuuntelemaan jatkuiko ”klank” ääni ”thump” äänellä vai ei. Vasta orin laukatessa maalilinjan ylitse, mä pystyin kääntämään katseeni tulostaululle, joka kertoi nollatuloksesta ja lopullisten tulosten odottamisesta tuli pitkä aika.

”To the price giving ceremony we are asking following riders: Marc Di Bianchi – Balaclava xx, Rasmus Alsila – Bertram, Anttoni Harva - Fiendfyre Prime, Reetta Kallio - Derlwen Magic and Jemiina Rajala – Skywards André”

Oli outoa johdattaa ratsukkoletkaa palkintojen jakoon jossa Cavan suitsiin kiinnitettiin sinivalkoinen ruusuke ja käteltyäni kaikkia niitä henkilöitä joita palkintoja jakamassa oli, varmistin että kypäräni oli varmasti turvattuna, ennen kuin annoin Cavalle laukkaluvan ja annoin orin pitkän ja vahvan askeleen niellä maneesin hiekkaa. ” Questa vittoria è per te, Emilio” kuiskasin äänettömästi kääntäessäni katseeni hetkellisesti kohti kattoa, ennen kuin palasin keskittymään käsillä olevaan hetkeen ja valmistauduin hidastamaan ratsuni raviin ja siitä käyntiin. Cavan askeltaessa hienoisesti stepaten, painoin kypäräni uudelleen päähäni ja naksautin leukahihnan kiinni, ennen kuin ratsastin orin verryttelymaneesiin.

Kääntäessäni Cavan pesupaikalle, viereisellä hoitopaikalla kirjavaa ratsuaan hoitanut Rasmus onnitteli minua voitosta ja kiitettyäni toista onnittelin tuota myös hyvästä menestyksestä viikonloppuna, sillä mies oli tarjonnut hyvän vastuksen eikä loppujen lopuksi ero omassa ja Alsilan tuloksessa ollut hirveän suuri. Hoidettuani vaaleanrautiaan orin pois, oli aika käydä vaihtamassa omat vaatteet ja suunnata kotiin sekä valmistautumaan uuteen työviikkoon vaikka voiton juhlistaminen olisikin kuulostanut hyvältä idealta.

Showreport

#SSV2022

Puolessatoista vuodessa Suomesta oli tullut kuin huomaamatta koti. Tokihan mikään ei varmasti ikinä voittaisi sitä sijaa, joka Italialla oli miehen sisimmässä, mutta tähän mennessä Suomi ei ollut huono vaihtoehto loppuelämän asuinpaikalle. Vaikka mies olikin elänyt ehkä monen unelmaa ammattiratsastajana, ratsastusuran hidastaminen ja itsensä haastaminen uuden lajin parissa oli tuntunut tarjoavan uusia eväitä ja haasteita.

Helmikuussa kilpailtu Convallaria Eventing oli kilpailukauden avauskisa miehelle ja punaiselle lainaratsulleen. Kisakausi avattiin ratsukolle vakiintuneella CIC2 tasolla, eikä heti maanantaina ratsastetusta koulukokeesta jäänyt paljoa kerrottavaa 63.453% tuloksella. Tulos ei siivittänyt ratsukkoa luokassa lähellekään puoliväliä, joten tiistain maastoon lähdettiin hakemaan tasaisempaa suoritusta. Maastossa parivaljakko näyttikin sitten mistä heidät oli tehty, ottamalla vain neljä aikavirhettä ja olemalla osakokeen sijalla 2.

Rataesteillä Cava muistutti siitä, että ei ole täysin automaatti ratsastaa ja näin ollen virhepiste saldoon kirjattiin 4vp pudonneesta puomista. Lopulta radalta poistuttiin vielä kahden aikavirheenkin kanssa, nostaen kokonaisvirhepotin 6vp. Loppupeleissä ratsukko keräsikin 64,8 virhepistettä kaikista kolmesta osakokeesta ja ollen näin lopputuloksissa tuloslistan puolivälissä. Seuraavaa kisaa parivaljakko saikin odotella heinäkuun alkuun asti, kun Auburnista lähdettiin isommalla porukalla Norjaan Sommersolverveille.

Norjassa tasoa nostettiinkin ylöspäin, kun Marc ja Cava kilpailivat CIC3 tasolla. Taso oli miehelle täysin uusi ja sinne nousemiseksi oltiinkin, tehty paljon töitä treeneissä ja olihan ehkä lähteminen noin kauas kokeilemaan uutta tasoa riski. Kenttäkisoja ei kuitenkaan ollut kovinkaan laajamittaisesti tarjolla, joten ehkä sen sijaan että Norjaan lähdettiin hakemaan sijoitusta, lähdettiin ennemminkin vain hakemaan kokemusta tältä tasolta. Kisat avattiin koulukokeella, josta ratsukko keräsi itselleen 64,993% tuloksen jolla jäätiin reilun 60 osallistujan luokassa sijalle 21 vain 0,027% päähän sijasta 20. Koulukokeesta kokonais virheitä ratsukolla oli 35 ja niiden kera lähdettiin seuraavana päivänä koittaneeseen estekokeeseen. Esteluokka oli koululuokkaa isompi, 84 lähtijän voimin.

Rataesteet ovat aina olleet italialaiselle vahvin osa kenttäratsastuksessa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus, kun punainen ori ylitti maaliviivan puhtaalla suorituksella ajassa 75,65s. Tällä turvattiin osakokeen kuudes sija 3,37 sekuntia luokan viitosta hitaampana. Näillä suorituksilla ratsukko olikin kenttärankingin kärjessä, ennen kuin lähdettiin viimeiseen osakokeeseen ja maastoon. Maastossa ratsukko jatkoi virheetöntä suorittamistaan, kuitenkin jääden reilun minuutin ihanneajasta, jonka vuoksi virhepiste saldoa kohotettiin 26,4 virhepisteellä. Maastokokeessa ratsukko jäi tuloslistan puolivälin jälkimmäiselle osiolle ja lopullisella 61,4 virhepisteen saldolla ratsukko sijoittui kentän lopputuloksissa sijalle 6.

Ensimmäinen startti CIC3 tasolla ei ollut kokonaisuudessaan tulosrikas, mutta se tarjosi arvokasta tietoa siitä, mitä ratsukon kannattaisi harjoitella treeneissä ja millaisilla tehtävillä toivottavasti seuraavissa kisoissa päästäisiin paremmille tuloksille.