Kellonaika on nyt 26.10.21 11:02

7 osumaa on löytynyt haulle 0

Cavan päiväkirja

10.08.2021


#alexanderinvalmennus

Valmennusten seuraaminen oli aina paras tapa saada lisätietoa, oli kyseessä sitten ratsastettavaksi tuleva hevonen, tuleva valmennettava tai sitten uusi valmentaja. Vaikka Marc pohtikin, olisiko tuo muiden Auburnilaisten mielestä liian vanha penkkivalmentautumiseen, tuo löysi itsensä silti istumasta tammiareenan katsomosta ja seuraamasta valmennusta.

Alexander Rosengård oli miehelle uusi tuttavuus, vaikka toinen oli samaa ikäluokkaa Marcin kanssa. Asiaan saattoi toki vaikuttaa se, että miehet olivat aloittaneet ratsastus- ja kilpauransa eri puolilla eurooppaa, vaikka varmasti jossain kohtaa noiden tiet olivat ristenneet kisapaikoilla joko niin että pojat olivat nähneet vilauksen toisestaan, mahdollisesti jopa vaihtaneet sanan tai kaksi kohdatessaan. Kuitenkin istuessaan penkille ei Marc luottanut epäilyynsä yhtään ja toinen kiinnittikin huomionsa maneesin hiekalla tapahtuvaan valmennukseen. Tyylikkään näköinen Rosengård liikkui pitkällä ja joustavalla askeleella maneesin hiekalla, pitäen katseensa ratsukossa ja vaikka toinen ei sanonut mitään, kertoi miehen ilmeet sitäkin kirjavampaa tarinaa. Huomaamattaan Marc oli nojautunut hieman eteenpäin, nojaten kyynärpäillään polviinsa jotta tuo sai keskityttyä paremmin Alexanderin valmennustyyliin.

Löydettyään juuri hyvän asennon sekä keskittymisen, italialainen vedettiin ulos kuplastaan. Siirtäessään katseensa maneesin hiekalta viereensä ilmestyneeseen teiniin ja ennen kuin toinen kerkesi edes avaamaan suutaan, oli vanhempi kahdesta italialaisesta äänessä.
”Como sta Vivi?”
Sen lyhyen ajan aikana, jota Marc oli kerennyt Auburnissa viettämään, tuo oli tavannut muutaman kerran Viivin ja oppinut sen, että tummahiuksinen saattoi ilmaantua kuin tyhjästä eikä aina tiennyt millaisella mielellä teini oli. Siinä mielessä neutraali keskustelunavaus oli yleensä paras tapa toimia Viivin kanssa, sen tarjotessa tilaisuuden antaa toiselle mahdollisuuden rauhoittumiseen ja asian uudelleen pohtimiseen. Kuitenkin tällä kertaa Viivi aloitti puheensa heti ja toinen paukutti niin nopeaa suomen-englannin ja italian sekoitusta, että tuon vieressä istuva mies ei saanut oikeastaan mistään selvää, kunhan antoi toisen vain puhua ja puhua puhumisen ilosta, nyökkäillen aina sopiviin väleihin tai indikoiden että tuo vielä kuunteli vieressään istuvaa teiniä. Lopulta kuitenkin toinen nousi pahoitellen ja lähti suuntaamaan kohti oritallia jotta mies saattoi kerätä Cavan tavarat tuon karsinalle ja lopulta käydä hakemassa punarautiaan orin hoidettavaksi ja varustettavaksi.

Vaikka normaalisti italialainen loikin jonkinlaisia tavoitteita tai ainakin toiveita sille, mitä valmennuksen aikana olisi mukava saavuttaa, tulisi Alexanderin valmennus olemaan täysi villikortti. Oikeastaan vasta ensimmäinen valmennus tulisi kertomaan tarkemmin että millainen tyyppi Rosengård olisi valmentajana, sekä millaista apua tuo voisi tarjota ratsukolle. Edes taluttaessaan takanaan ajoittain huutelevaa oria maneesiin ei mies osannut odottaa suuriakaan valmennukselta ja asettaessaan vasemman jalkansa jalustimeen ja ponnistaessaan Cavan selkään ja lopulta laskeutuessaan istumaan ruskeaan estesatulaan, oli miehen focus jo ihan muissa asioissa. Toden totta miehen keskittymistä kaivattiinkin muualla, sillä Cava ei todellakaan päästänyt ratsastajaansa helpolla ja pariin otteeseen italialainen oli jo varma jotta Auburnin kartanon tammi areenan pohjaratkaisu tulisi tuolle tutuksi.

Kuitenkaan miehen ja orin tiet eivät eronneet ja tummahiuksisen yllätykseksi jopa itse valmennus sujui hyvin. Alexander Rosengård ei ollut valmentajana sitä verbaalisinta luokkaa, olivat miehen harvahkot kommentit kuitenkin asiapitoisia ja oikeastaan tukivat puolipitkällä ohjalla ravaavan punarautiaan orin selässä istuvan miehen mietteitä. Tietyissä hetkissä italialainen olisi kaivannut hieman laajempaa tai syvempää kommenttia mutta toisaalta myös asian tietynlainen suljetuksi jättäminen jätti tilaa ja tavallaan ehkä myös pakottikin pohtimaan ja prosessoimaan asiaa itse, joten siinä mielessä mies ei voinut olla pettynyt valmennukseen.

Pysäyttäessään ratsunsa ja laskeutuessaan alas Cavan selästä, oli mies muodostanut lopullisen mielipiteensä valmennuksesta ja siitä millainen tyyppi Alexander Rosengård oli valmentajana. Tummapiirteisen tapa valmentaa oli osin sellaista mihin Di Bianchi oli tottunut, mutta silti miehelle jäi tunne siitä että jotain puuttui. Kuitenkin jättäessään Rosengårdin vetämään seuraavaa valmennustaan, oli Cavaa taluttava mies suhteellisen varma siitä että tilanteen salliessa ratsukko olisi vielä uudelleen Rosengårdin valmennettavana.
kirjoittaja Marc Di B.
lähetetty 17.08.21 14:28
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Cavan päiväkirja
Vastaukset: 55
Luettu: 3719

Alexander Rosengårdin valmennuksia 08/2021

Topics tagged under alexanderinvalmennus on Foorumi | Auburn Estate Alexanderlogo140px

Alexander Rosengård valmentaa Kallassa
Vieraileva estevalmentaja, elokuu 2021 / #alexanderinvalmennus

Power Jumpien jälkeen Alexander Rosengård viettää kesälomaa Suomessa. No rest for the wicked tosin! On syytä epäillä, osaako Jusun veli lomailla alkuunkaan. Alexander valmentaa elokuun aikana muita ratsukoita, treenaa hevosiaan ja epäilemättä vanhempiensa hevosia ja ottaa tiettävästi osaa myös Kalla Cupiin.

Myös kallalaisratsukoilla on mahdollisuus valmentautua Auburnissa tai muilla lähialueen talleilla tai ostaa ratsutuspalveluita. Valmennukset ja ratsutukset tapahtuvat pääasiassa itsepalveluperiaatteella. Jos haluat hahmosi valmentautuvan Alexanderin johdolla, saat vapaasti valita ajankohdan (aikaväliltä 1.8.-5.9.) ja valmennuksen sisällön ja tehdä aiheesta tuotoksen - tai vaikkapa vain mainita asian sivulauseessa muun tarinan yhteydessä!

Alexander on viime aikoina kunnostautunut kansainvälisissä nuorten hevosten luokissa Plein de Charme E:n kanssa, noussut Quentin Quiren kanssa 160 cm luokkiin ja ollut kovassa nosteessa urallaan. Silmänaluset ovat vähän aiempaa tummemmat, olemus toisinaan ärtyneempi ja kiivaampi kuin ennen ja mielipiteet yhtä filteröimättömiä kuin aina ennenkin. Etäinen kohteliaisuus on tosiaankin ohutta pintaa - mutta ammatillinen osaaminen sen sijaan entistä vankempaa. Alexander voi auttaa erityisesti tasonnoston tai uuden estekorkeuden vakiinnuttamisen kanssa kipuilevia sysäämällä heitä rohkeasti eteenpäin (tai tarpeen vaatiessa ilmoittamalla, että turha nähdä vaivaa, kun yritys on toistaiseksi tai ikuisesti tuhoon tuomittu).

alexander.png

check Alexander valmentajana & tyyppinä

  • Ensivaikutelmaltaan kohtelias, melko etäinen, ei mainittavan tuttavallinen

  • Saattaa sanoa ratsukon heikkouksista hyvinkin suorasukaisesti eikä kaunistele, muttei myöskään louskuta leukojaan tyhjästä. Toisin sanoen: ratsastaja saa pyyhkeitä silloin, kun olisi oikeastikin voinut tehdä jotakin paremmin. Toisinaan moitteen sävy on kuitenkin tiukempi kuin olisi tarve

  • Tahtoo nähdä hevosten liikkuvan hyvin ja ratsastajien työskentelevän tehokkaasti. Ei katso hyvällä höntsäilyä vaan turhautuu nopeasti ratsastajiin, jotka seilaavat päämäärätiedottomasti eivätkä reagoi saamiinsa ohjeisiin; kokee aikaansa tuhlattavan

  • Pitää mieluiten napakoita, tehokkaita valmennuksia: odottaa ratsukoiden alkulämmittelevän ja loppuverryttelevän omalla ajallaan, teettää mieluiten harkittuja tehtäviä (hevosen kuntoa kuulostellen) puolesta tunnista kolmeen varttiin palautteenantoineen ja siirtyy sitten seuraavan ratsukon piiskurointiin

  • Ei ole paikalla viihdyttämässä, vaan opettamassa, mutta saattaa joskus sittenkin yllättää ja heittää vähän vitsiä ratsastajien ja/tai yleisön kanssa

  • Suomen kieli on kömpelömpää kuin Jusulla, joka käyttää suomea päivittäin. Alexander valmentaa mieluusti ruotsiksi, jos se suinkin sopii ratsastajalle, ja käyttää herkästi englanninkielistä hevosurheilusanastoa paikkaamassa heikompaa suomen sanastoa

  • Pitkä, hontelorakenteinen ja tallilla ollessaan laadukkaisiin, siisteihin ratsastusvaatteisiin pukeutunut. Aina hienostunut laatukello vasemmassa ranteessa

  • Haluatko hyviin väleihin Alexanderin kanssa? Seuraavista on apua: mieto fanittaminen (Alexander on turhamainen - mutta ylitsevuotaviin kehujiin suhtautuu epäluuloisesti), tuore musta kahvi, hyväsukuisen ja laadukkaan estehevosen omistaminen
kirjoittaja Alexander R.
lähetetty 01.08.21 20:41
 
Etsi: Valmennukset
Aihe: Alexander Rosengårdin valmennuksia 08/2021
Vastaukset: 0
Luettu: 98

Kamin päiväkirja

#alexanderinvalmennus
Tammi-areena, 14.12.2020

Alexander Rosengård oli Isabellalle valmentajana etäisesti tuttu, itse asiassa juuri siltä ajalta, kun Kamin kauppoja sovittiin. Miehen kuiva, asiallinen ja kansainvälisellä vivahduksella höystetty valmennustyyli miellytti häntä. Rosengårdit, melko rohkeasti yleistettynä, osasivat asiansa mitä tuli hevosiin.

Oli kuitenkin jokseenkin kuumottavaa valmentautua juuri Alexanderin ratsuttamalla tammalla, tämän entisen ykkösratsun varsalla. Päällimmäisissä ajatuksissaan Isabella oli varma, että Alexander tiesi Kamista kaiken, vaikka alitajunnassaan järkeilikin, ettei se varmasti enää kahden Auburn-vuoden ja vain Isabellan ratsastamisen jälkeen pitänyt paikkaansa. Tavallaan niin oli vielä pahempi: Alexanderilla oli pakostikin paljon kokemuksia, joihin verrata. Ehkä ruusukartanon nuorimmainen laskelmoi, minkä tasoinen Kamin pitäisi nyt olla.

Kamila ei ollut emänsä kuva, Alexander totesikin hyvin nopeasti itsekseen. Karro, hänen entinen (varhaisempien) nuoruusvuosien ykkösratsunsa, oli ollut vahva, isoliikkeinen ja suoraviivainen ratsu, joka ei järkähtänyt juuri mistään. Hänen silmiensä edessä liikkui kuitenkin nyt paljon emäänsä varovaisempi ja herkempi ratsu, jonka liikkeet olivat mitäänsanomattomat mutta hypyt erityisen kaunista katseltavaa – siis silloin, kun tamma ei hätäpäissään liioitellut tai jopa kieltänyt.

"Sitä pitäisi ehkä altistaa huonoille lähestymisille mutta turvallisen pienillä esteillä", Alexander ehdotti ääneen ja kuulosti vitsailevan vain puoliksi. "Että se huomaisi, ettei ole mikään maailmanloppu sellainen."

Isabella myöntyi, joskaan ei varsinaisesti innosta hihkuen. Hän tiedosti, että epäonnistumisia oli välttämätöntä harjoitella treeniolosuhteissa, muuten ei menty eteenpäin, mutta eihän se kaunista tai hehkeää ollut. Jotain tämän suuntaista he olivat kyllä harjoitelleet Arnenkin valmennuksissa – hakeneet tamman rajoja, koettaneet rakentaa sen (ja ratsastajansa) itseluottamusta – mutta vaikka isässä ja pojassa oli paljon samaa (siinä missä erojakin), oli Alexander toteutuksessaan armottomampi. Tai ehkä kyse oli yksittäisen yksityisvalmennuksen tehokkuudesta. No, oli miten oli, nöyryytyksiä oli luvassa.

Posket loimottaen Isabella ohjasi Kamia lähestymisiin, jotka Alexander oli suunnitellut lähes mahdottomiksi. Penna ja Märta saivat nostella puomeja tuon tuostakin – tehtävä, johon ensiksi kysytty ja maneesissa norkoillut Aliisa ei ollut suostunut, vaan yksinkertaisesti nauranut jopa Aliisoiden mittakaavalla varsin röyhkeän räkäisesti (ja ilmeisen kieltävästi) nuoriherra Rosengårdille. Mainittu Rosengård jätti räkäisen reaktion ilmiselvästä ärtymyksestään huolimatta täysin omaan arvoonsa, mitä Isabella salaa ihasteli hikisestä estesatulastaan.

Valmentaja oli kieltämättä kivaa katseltavaa, eikä se lainkaan helpottanut hankaliksi tarkoitettujen tehtävien suorittamista. Oli inhottava kohtalon oikku, että perijätär sattui pitämään honteloista hevospojista, jotka olivat juuri kiusallisen verran häntä nuorempia. Alexander oli sentään kaukaista sukua, mikä hillitsi kaikkein pahinta ihastelua, mutta silti sen verran kaukaista, että ylimielisen kopeaa profiilia keskellä hänen maneesiaan ei voinut jättää täysin huomiottakaan.

Kami oli ollut aina radalla Isabellan kanssa hieman epävarma, eikä heillä ollutkaan tilillään kuin kaksi nolla-nollaa ja muutama ruusuke. Herkistä kieltäytymisistä oli tullut siinä määrin ongelma, että jopa Alexanderin käskystä rakennettuja inhottavia välejä ratsastaessaan Isabella ymmärsi, että juuri tätä he tarvitsivat. Estekorkeus oli maltillinen, ja Kamin rohkeus hypätä ei-täydellisistäkin paikoista kasvoi jo yhden ainoan valmennuksen aikana havaittavasti.  

Ne muutamat hyvät pätkät herättivät selkeästi myös Alexanderin kiinnostuksen hevoseen. Olihan se perheen kasvatti eikä Karro yksinkertaisesti jättänyt huonoja varsoja. Valmentajan silmissä välähtikin nälkäinen katse, kun Kami esitti valmennuksen päätteeksi radan viimeisellä linjalla parhaat hyppynsä siihen saakka.

Röyhkeästi mies kysymisen sijaan lähestulkoon tiedotti:
"Mä voisin itse ratsastaa sen ylihuomenna. Jos tahdot."
"Sopii, ehdottomasti", Isabella vastasi, kenties liiankin innokkaasti lyhyiden hengenvetojensa lomasta. Hän itse olisi aivan rikki, poikki ja loppu vähintäänkin seuraavan päivän, sen tunsi jo loppuraveissa.


16.12.2020

Alexander tosiaankin kiipesi Kamin satulaan keskiviikkona. Torstaina ehtisi tehdä vielä pienen palauttelevan jumppailun ja perjantaina Isabella starttaisi tammalla kaksi luokkaa. Rosengård oli näyttänyt keskittyneeltä oikeastaan heti kiivettyään Kamin selkään. Tamma oli hetken aikaa epävarma ja jännittynyt – sitä ei ollut ratsastanut aikoihin kukaan muu kuin Isabella, mutta melko nopealla taivuttelulla ja tuntuman hakemisella Alexander sai tamman rentoutumaan. Yllättävän nopealla, oikeastaan, mikä aiheutti Isabellassa ristiriitaisia tunteita. Oliko Alexander niin erinomainen ratsastaja, vai oliko Kamia sitten kuitenkin ratsastettu ihan viisaasti?

Ei se miehenkään alla erityisen huimalta tai näyttävältä vaikuttanut, mutta oli siinä silti… jotain. Alexanderinkin suupieliin hiipi pienen pienen pieni hymy, ainakin aavistus sellaisesta, kun tamma alkoi polkea laukkaansa vahvemmin. Ero oli varmasti suurimman osan silmissä pieni, ehkä havaitsematon (maneesiin oli kertynyt muutaman uteliaan joukko), mutta Isabella kyllä huomasi. Alexander sai Kamiin voimaa.

Hypyistäkin sen näki: Alexander luotti itseensä, ja kas, Kamikin luotti itseensä. Toki tässä ei oltu parin päivän takaisten ekstra-vaikeiden nöyryytystehtävien äärellä (harmi, sen Isabella olisi mieluusti todistanut), mutta hyppäämisen rytmistä lähtien kaikki vaikutti jotenkin saumattomalta.

"Ei viitsi hypätä kovin isoa enää näin lähellä kisoja, vai mitä luulet?" Alexander kysyi, muka niin välinpitämättömästi. Oli totta, että enää näin lähellä ei kannattanut rasittaa tammaa liiaksi ja Alexander olikin keskittynyt pääosin sileän työskentelyyn, mutta Isabella huomasi kyllä miehen nälkäisen ilmeen. Jostain kumman syystä hän halusi toteuttaa tuon ilmeen toiveen, ehkä näyttääkseen, että Kamista oli johonkin.

"Niin. Ihan totta. Mutta ei meidän kisamenestys varmasti yhteen hyppyyn kaadu. Jos nostan tätä vähäsen."
Ja niin Isabella nosti, aika reilustikin. Alexanderia se ei haitannut, eikä hyvässä vireessä ja reippaassa laukassa liikkuvaa Kamiakaan. Pysty oli korkeudeltaan lähemmäs 140 senttiä, eikä se ollut ratsukolle mikään todellinen haaste. Hyppy oli kuin oppikirjasta, olkoonkin, että laukka hajosi esteen jälkeen jonkin verran.

"Ei hullumpaa", Alexander kommentoi, nyt ainakin selvästi virnuillen.
"Niin", Isabella vastasi, eikä uskaltanut kysellä heikkouksista tai ratsastettavuudesta enempää, ei enää näin lähellä kilpailuita.  



"Hyvin korjattu tähän luokkaan", Alexander livautti ohimennen verryttelymaneesin katsomosta. Isabellalle ja Kamille oli juuri kuulutettu nollarata myös uusinnasta. Suoritus oli tuntunut nopealta: oikeastaan kaikin puolin hyvältä, vaikka edellä ratsastanut Joutsjoki oli saanut nolla-nollan hänkin, ja uusijoita oli yhä ratsastamatta.

"Kiitos", Isabella hymyili, ja koetti olla ajattelematta satakymppiä ja sen kahdeksaa virhepistettä perusradalta. Puhdas suoritus isommasta luokasta tuntui sen jälkeen tosin vielä paremmalta.



Osa tekstistä ja kommenteista valmentajan käsialaa
@Alexander R.

kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 18.12.20 1:27
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Kamin päiväkirja
Vastaukset: 16
Luettu: 1065

Pikin päiväkirja



Täydellisen joulun jäljillä
Josefinan & Rasmuksen tarinajoulukalenteri 2020

Luukku 17:
Veljistä parhain

Josefina väitti, että hänellä oli ollut aiemmin liian kiire osallistua Alexander-veljensä valmennuksiin. Oli tietysti ilmiselvää, ettei asiassa ollut siitä kyse: oli vain totaalisen eriskummallista edes kuvitella, että isoveli seisoisi maneesin keskiössä ja ohjeistaisi ja arvostelisi häntä ihan luvan kanssa. Että hän vielä kaiken muun hyvän lisäksi maksaisi siitä. Ei ollut mikään ihme, että Josefina suhtautui Alexanderin valmentajanuraan hienoisella epäluulolla. Isoveli nyt ei vain kerta kaikkiaan vastannut Josefinan mielikuvaa valmentajista: valmentajien tuli olla asiallisia ja vaativuuden ohessa myös kannustavia, eikä Alexander ollut ollut järin hyvä sellaisissa asioissa heidän kasvaessaan.

Huultaan pureskellen Josefina oli seurannut uteliaana veljensä pitämiä valmennuksia milloin oli suinkin kerennyt. Alexander oli yllättänyt: veli oli ollut kohtelias ja esiintynyt kuin pätevämpikin valmentaja konsanaan. Silloin tällöin miehen pikkusiskon niskavillat olivat hitusen kohonneet jonkin pahansuovan, usein vitsiksi verhotun kommentin vuoksi, mutta enimmäkseen Alexander oli vaikuttanut jopa melko miellyttävältä valmentajalta muiden ratsastaessa hänen ohjeistettavanaan.

Ehkäpä isoveli oli kaikkein miellyttävimmillään silloin, kun hänelle maksettiin hänen ajastaan.

Nyt oli lopulta Josefinan vuoro kokeilla tuntipalkan voimaa. Piki oli reipas ja halukas liikkumaan, ja yhtäkkiä sen ratsastaja huomasi tuntevansa innostusta. Pitkä ja kiireinen syksy oli kolhinut treenimotivaatiota, mutta ehkä se alkoi kohotella taas päätään. Ehkä. Jo kauan oli Josefinan visio omasta tulevaisuudesta kilparatsastajana ailahdellut: yhdessä hetkessä hän tahtoi lopettaa kilpailemisen kokonaan, ehkä protestoidakseen vanhempiensa omistautumista asialle, ja seuraavassa hän haaveili saattelevansa nuoria hevosia kisauran alkuun vaikka työkseen, ja joskus hulluimpina hetkinään hän tähysi taas kunnianhimoisesti kauas eteenpäin — aina huipulle saakka. Toistaiseksi hänen ei auttanut kuin seurata kulloistakin tunnetta päivä kerrallaan. Omat ja muiden odotukset olivat vielä liian tiiviissä sumpussa, eikä Josefina tohtinut riuhtoa ja rempoa niitä aivan vielä, jottei vahingossakaan kuristaisi solmua niin tiiviiksi, ettei se aukenisi koskaan.

“Tjäna”, Alexander tervehti tupsahtaessaan teräksisenä hohteleva termosmuki kädessään maneesiin. “Näyttääpä se pirteältä. Hyvä. Tänään laukataan.”

Kumpikaan sisaruksista ei tehnyt numeroa siitä, kuinka omituiselta koko valmennusasetelma tuntui, ja nopeasti se ajatus hiipuikin taustalle. Alexander ei jättänyt Josefinalle liiaksi aikaa ajatella mitään muuta kuin Pikiä ja omaa ratsastustaan, sillä helpolla isoveli ei ainakaan heitä valmennuksessaan päästänyt. He tekivät, kuten Alexander oli luvannutkin, laukkaa, laukkaa ja laukkaa.

Piki, puoliksi täysiverinen, oli tavallisesti erinomainen laukkaamaan eriryisesti lujaa eteenpäin. Josefina rakasti täyttä verta ratsuissaan: nopeus, pirskahteleva energisyys ja höyhenenkeveä herkkyys sopivat hyvin kevytotteiselle, hevosta ennen kaikkea muuta kuuntelevalle ratsastajalle. Piki ei koskaan ollut ollut hänelle samalla tavalla työläs ja vaikea ratsastettava kuin Granni, joka tuntui usein väkivahvalta, härkäpäiseltä ja jähmeältäkin. Pikimusta tamma oli monella tapaa Josefinan kädenjatke. Se peilasi ehdottomalla tarkkuudella niin hänen hyvät kuin huonotkin ratkaisunsa.

Niitä huonoja ratsastuksellisia valintoja oli poikkeuksellisen helppo tehdä nyt, kun heillä oli takanaan mitä katkonaisin treenijakso. Josefinan oli vaikea saada kiinni nopeatempoisen tamman rytmistä, ja kun ratsastaja tunaroi, edes maailman kiltein Piki ei suoriutunut tehtävistä mallikelpoisesti. Josefina koki valtaisia suorituspaineita, mutta hänen suureksi yllätyksekseen Alexander käyttäytyi niin kuin kuka tahansa valmentaja.

No, ei isoveli nyt sentään ollut yhtä mukava kuin hänen oma kotivalmentajansa Verneri, mutta he selvisivät sentään valmennuksen loppuun saakka ilman tukkanuottaisia. (Sellaiset olivat kautta historian olleet heidän välillään verbaalisia ja Alexanderin voitonjuhlaa, sillä Josefina oli vasta hiljattain alkanut opetella oman päänsä löytämistä ja pitämistä. Hän oli ollut helppo maalitaulu voimakastahtoisemmille sisaruksilleen ja aivan erityisesti Alexanderille, jota eivät mukavat käytöstavat pidelleet niin kuin Vilhelminaa.)

"Tsemppiä kisaradoille paluuseen", Alexander toivotti valmennuksen päätteeksi.
"Kiitos", Josefina hymähti ja lisäsi hetken mielijohteesta: "Tsempeistä ja valmennuksesta. Teit hyvää työtä."

Vastoin Josefinan odotuksia isoveli ei sanonut takaisin mitään nasevaa, kuten "tietysti" tai "mitä sitten odotit". Veli hymyili tavalla, jota Josefina ei muistanut usein nähneensä tai ainakaan saaneensa aikaiseksi. Alexander oli silminnähden mielissään kehusta! Ja Josefina sai sen aikaiseksi omilla sanoillaan — ihan kuin hänen mielipiteellään olisi ehkä ollut merkitystä hänen isoveljelleen! Jo oli aikoihin eletty, Rosengårdien kuopus ajatteli ja tunsi lämpimän olon kiemurtelevan sisällään. Se ei ollut pelkkää valmennuksen jälkeistä hikeä eikä edes vain lähestyvän joulun hyvää mieltä.
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 17.12.20 5:54
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Pikin päiväkirja
Vastaukset: 52
Luettu: 2673

Branin päiväkirja



Täydellisen joulun jäljillä
Josefinan & Rasmuksen tarinajoulukalenteri 2020

Luukku 4:
Rasmus lohikäärmeen kidassa

”Alexander syö mut elävältä”, Rasmus toteaa eteisessä vetäessään takkia päälleen.

”Eikä syö”, ovenpieleen teemuki kädessä nojaava Josefina hymähtää, mutta hänen äänensä ei ole aivan niin vakuuttava kuin Rasmus toivoisi.

”Miksei me vaan menty yhdessä valmennukseen”, Rasmus mumisee. ”Sitten se ei ainakaan olisi voinut syöstä tulta mun päälle kuin puolet ajasta.”

”Höpö höpö”, Josefina sanoo ja puolittain työntää Rasmuksen ulos ovesta – hän on etukäteen pyhittänyt päivän tenttiin lukemiselle ja haluaa aloittaa sen mahdollisimman pian, kun talossa hiljenee.

Rasmus sen sijaan ajaa Auburniin, joka on kaikeksi onneksi hiljainen – hän ei kaipaa todistajia potentiaaliselle nöyryytykselleen – ja satuloi Branin Alexander Rosengårdin valmennusta varten. Vaikka hän sinällään tulee Josefinan veljen kanssa kohtuullisesti toimeen, on valmentaja-valmennettava -dynamiikka kuitenkin eri asia kuin pikkusiskon poikaystävä-tyttöystävän isoveli -dynamiikka. Sitä paitsi Bran on ollut aivan liian pitkään hieman liian kevyellä liikutuksella, ja Rasmus joutuu toteamaan jo alkuverryttelyssä, että sen laukansäätelyongelmat eivät suinkaan ole kadonneet omia aikojaan.

Rasmus on ehtinyt jonkun aikaa jumpata laukkaa saamatta sitä yhtään paremmaksi, kun Alexander saapastelee maneesiin ja alkaa nostella puomeja kannattimilleen. He siirtyvät välittömästi suoraan asiaan: päivän teemana ovat suhteutetut linjat ja niille ratsastaminen. Esteet ovat ensin hieman alle metrin korkuisia, ja ne Bran selvittää maantiejyrääkin muistuttaessaan. Mutta se ei riitä, kun Alexander tempaisee esteet reilusti yli kisakorkeuden ja käskee tulemaan linjat uudestaan. Bran vetää kaulan suoraksi ja vetää mukanaan melko lailla jokaisen puomin niin kuin vain kenttähevonen, joka on oppinut olemaan välittämättä pikku kolhuista, osaa.

Rasmuksen poskia kuumottaa, kun Alexander huokaisee syvään. Kipinöitä ei vielä näy, mutta Rasmus ei yhtään yllättyisi, jos niitäkin alkaisi tätä menoa ilmaantua.

”Olit löysä”, Alexander toteaa hänelle ominaiseen suorasukaiseen tyylinsä ja käskyttää Rasmuksen tekemään laukannostoja. Rasmus tekee tekemästä päästyäänkin (tosin yrittäen samalla muistella, missä mielenhäiriössä alun perinkään ilmoittautui valmennukseen – oliko hän sekoittanut A. Rosengårdit keskenään?) ja ihme kyllä, hevonen alkaa pikkuhiljaa kerätä takajalkansa alleen.

Hyväksi Bran ei hieman yli puolen tunnin valmennuksen aikana tule, eikä Rasmuksesta tule sen kummoisempaa ratsastajaa, mutta he saavat yhden kehuksi tulkittavan kommentin ja käskyn harjoitella lisää laukanratsastusta. Alexander marssii tiehensä, ennen kuin läkähtynyt Rasmus saa suunsa auki kiittääkseen, mutta ehkäpä Rasmuksen tilisiirto riittäisi pelastamaan tilanteen.

Kun Rasmus loppuverryttelyn jälkeen ohjaa Branin loppukäynneille kohti ratsastuspuistoa, on taas alkanut sataa lunta.

#alexanderinvalmennus
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 04.12.20 7:21
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Branin päiväkirja
Vastaukset: 54
Luettu: 3075

Zelian päiväkirja


Rosengårdien perheestä oli tullut yllättävän merkittävä osa mun elämääni, ainakin mitä hevosiin tuli. Vaikka Zelia oli syntynyt Daniel Susinevan tallissa, se oli alunperin suunniteltu Rosengårdien kasvatiksi ja siten saanut kasvatusliitteen nimeensä. Zelia asui tallissa, jonka siivoojana ja maneesin käyttäjänä toimi Josefina, jonka oikea nimi ei ollut oikein koskaan iskostunut syvälle mun mieleeni - mulle se oli aina Jusu. Tämän lisäksi me olimme käyneet Rosengårdien esteleirillä ja koska Jusun isän, Arnen, valmennettavana käyminen ei selvästikään ollut riittänyt, mä olin varannut tälle päivälle Jusun Kallassa vierailevan veljen valmennuksen.

Mä en tiennyt Alexanderista perhesuhteiden lisäksi juuri muuta kuin sen, että mies ratsasti työkseen. Enhän mä usein tiennyt muistakaan uusista valmentajista sitä vähääkään, mutta nyt otin normaalia enemmän paineita tietämättömyydestäni. Siihen vaikutti suurimmaksi osin Zelian kasvattajaliite, koska jos Alexander tajuaisi sen, mä saattaisin saada ihan uudenlaisen maalitaulun selkääni - tai sitten en. Se epätietoisuus kyti pienenä liekkinä sisälläni, kun verhosin Zelian parempaan treenihuopaan ja puhtauttaan kiilteleviin nahkavarusteisiin aivan kuin ne olisivat toimineet jonkinlaisina suojakilpinä Alexander Rosengårdia vastaan.

Maneesissa vastassa oli Rosengård, muttei odottamani sellainen. Moikkasin Jusua nopeasti ja palautin huomioni Zeliaan, joka oli ollut ärsyttävän hölmöllä päällä jo hakiessani sitä tarhasta. Tamma steppaili koko selkäännousun ajan, mutta liikkeelle päästyään venytteli tyytyväisenä kaulaansa yrittämättä mitään ylimääräistä.

Olin ehtinyt ottaa kaikki askellajit nopeasti läpi, kun Alexander saapui paikalle. Se tervehti mua, tuijotti hetken Zeliaa ja kysyi, olinko mä verrytellyt. Sen jälkeen sain ohjeeksi työstää laukkaa siirtymisten kautta sen aikaa, että Alexander ehtisi fiksata maneesissa olevat esteet valmennuksiin sopiviksi. Mä tein työtä käskettyä, mutta herpaannuin kummasti kuullessani hetken kuluttua Rosengårdin sisarusten ruotsinkielisen keskustelun. Mun ruostuneella ruotsillani en ymmärtänyt siitä paljoakaan, mutta Jusun suusta kantautunut Electrizia tehosti sitä henkistä tärinää, joka oli alkanut jo tallissa - viimeistään nyt Alexander tiesi, ketä mun oli kiittäminen persoonallisesta Zeliastani.

Vaikka ilme Alexanderin kasvoilla oli neutraali ja miehen ulosanti perinteisen kohteliaalla tasolla, olin aistivinani tämän äänenpainosta ja tavasta pommittaa mua vastapalloon kysymyksillä, ettei mies täysin allekirjoittanut mun alkusepostustani tasostamme ja siitä, miten mua kovasti epäilytti kykenisimmekö koskaan edes 120-radoille.

“Miltä tuntui?”
“Yllättävän hyvältä.”
"Miksi? Mitä sinä teit ja mitä hevonen teki? Ei tarvitse kertoa ääneen, mutta mieti ja toista."

Niinpä mä mietin suurelta tuntuneen pystyn jälkeen, ettei Zelia ehkä ollutkaan lahjaton puskaratsu enkä mä siitä turhan suuren summan pulittanut idiootti. Ajatus antoi uudenlaista pontta lähestyä sitä samaista pystyä toisella kierroksella huomattavasti varmemmin ja koska Zelia tuntui olevan liekeissä, mä huomasin pitkästä aikaa luottavani tammaan koko sydämeni pohjasta. Se ei ollut koskaan ollut Zelian suhteen itsestäänselvyys, koska me olimme kirjaimellisesti käyneet ojan pohjalla ja haalineet monista kisastarteista jumbosijoja paitsi huonojen hyppyjen, myös yllättävien kieltojen vuoksi.

Alexander hymyili vähän, kun mä kiitin miestä valmennuksen päätteeksi. Välillemme laskeutui juuri sellainen hiljaisuus, joka käytännössä tuntemattomien ihmisten välille tuppasi laskeutua oleellisimman keskustelunaiheen - eli mun ratsastukseni - päätyttyä. Vilkaisin esteitä, jotka olivat nousseet lopulta odotettua korkeammiksi ja jollaisten korkeutta mä olisin kehdannut kyseenalaistaa Laurin kuullen, mutten vieraskoreuttani Alexanderin.

Jos treenikalenteri vain suinkin antaisi periksi muiden valmennusten, viimeisten osakilpailuiden ja Zelian joululoman osalta, saattaisin löytää itseni Alexanderin valmennuksesta vielä toistamiseenkin.
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 03.12.20 18:36
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Zelian päiväkirja
Vastaukset: 75
Luettu: 4096

Alexander Rosengårdin estevalmennuksia 12/2020

Topics tagged under alexanderinvalmennus on Foorumi | Auburn Estate Alexanderlogo140px

Alexander Rosengård valmentaa Kallassa
Vieraileva estevalmentaja, joulukuu 2020 / #alexanderinvalmennus

Kallalaisille tutun Jusu Rosengårdin isoveli Alexander ottaa osaa Virtuaalisiin Suomenmestaruuskilpailuihin ja matkustaa Suomeen ykkösratsunsa Quentin Quiren kanssa koko joulukuuksi. Kallalaisratsukoille kuukauden mittainen visiitti tarkoittaa valmentautumismahdollisuutta. Alexanderin voi myös palkata ratsaille, jos tahtoo ratsustaan ammattilaisen mielipiteen (Alexander ei varmastikaan pelkää kertoa omaansa) tai vaikka apua jonkin tietyn asian treenaamiseen.

Avoimuus: Auburn Estaten ja Kaajapurojen tallin ratsukot + muualla asuvat ratsukot, joista on julkaistu Auburnin foorumilla vähintään yksi Kalla CUP:iin liittyvä tuotos vuoden 2020 aikana
Ajankohta: 30.11.-31.12.2020 kunkin omaan kalenteriin sopivina aikoina muut maneesivaraukset huomioiden, poislukien:
---------------- Kalla CUP:in osakilpailupäivät 11.–13.12. sekä 18.-19.12.
---------------- Jouluaatto klo 13 alkaen (aamuvalmennukset 9-13 välillä ok) & joulupäivä 25.12.
---------------- SM-kilpailut 26.-28.12.

Toteutus: Pääasiassa vapaamuotoinen, omaan ideointiin perustuva valmentautuminen yksin tai pienissä ryhmissä (ryhmät sovittava itse). Valmennusten sisällöt ja ajankohdat saa päättää itse. Valmentautumisen määrälle ei ole rajoituksia. Tuotokset ovat vapaamuotoisia: tekstit, kuvat, maininnat muiden tarinointien yhteydessä... mikä sattuu kenellekin sopimaan! Tähän topikiin saa halutessaan luoda viestin, johon kirjaa koosteen omista valmennuksistaan. Valmennustuotoksissa voi käyttää tägiä #alexanderinvalmennus
star Valmentajalta voi kuitenkin saada kommentin pohjaksi yhteen valmennustuotokseen / ratsastaja (= hahmo). Jos haluat kommentin, täytä sitä varten lomake valmennuksen kulusta viimeistään 29.11. (mitä aiemmin, sitä parempi). Alan laatia valmentajan kommentteja sitä mukaan kun ehdin lomakkeisiin reagoida. Päivitän kommentit seuraavaan viestiin. Kommentin valmistuttua voit itse päättää ko. valmennukselle ajankohdan ja tehdä tuotoksesi. Tuotoksen tekoa suositellaan vahvasti, jos täytät lomakkeen ja saat valmentajalta kommentin.

alexander.png

check Alexander valmentajana & tyyppinä

  • Ensivaikutelmaltaan kohtelias, melko etäinen, ei mainittavan tuttavallinen

  • Saattaa sanoa ratsukon heikkouksista hyvinkin suorasukaisesti eikä kaunistele, muttei myöskään louskuta leukojaan tyhjästä. Toisin sanoen: ratsastaja saa pyyhkeitä silloin, kun olisi oikeastikin voinut tehdä jotakin paremmin. Toisinaan moitteen sävy on kuitenkin tiukempi kuin olisi tarve

  • Tahtoo nähdä hevosten liikkuvan hyvin ja ratsastajien työskentelevän tehokkaasti. Ei katso hyvällä höntsäilyä vaan turhautuu nopeasti ratsastajiin, jotka seilaavat päämäärätiedottomasti eivätkä reagoi saamiinsa ohjeisiin; kokee aikaansa tuhlattavan

  • Pitää mieluiten napakoita, tehokkaita valmennuksia: odottaa ratsukoiden alkulämmittelevän ja loppuverryttelevän omalla ajallaan, teettää mieluiten harkittuja tehtäviä (hevosen kuntoa kuulostellen) puolesta tunnista kolmeen varttiin ja siirtyy sitten seuraavan ratsukon piiskurointiin

  • Ei ole paikalla viihdyttämässä, vaan opettamassa, mutta saattaa joskus sittenkin yllättää ja heittää vähän vitsiä ratsastajien ja/tai yleisön kanssa

  • Suomen kieli on kömpelömpää kuin Jusulla, joka käyttää suomea päivittäin. Alexander valmentaa mieluusti ruotsiksi, jos se suinkin sopii ratsastajalle, ja käyttää herkästi englanninkielistä hevosurheilusanastoa paikkaamassa heikompaa suomen sanastoa

  • Pitkä, hontelorakenteinen ja tallilla ollessaan laadukkaisiin, siisteihin ratsastusvaatteisiin pukeutunut. Aina kello vasemmassa ranteessa

  • Haluatko hyviin väleihin Alexanderin kanssa? Seuraavista on apua: mieto fanittaminen (Alexander on turhamainen - mutta ylitsevuotaviin kehujiin suhtautuu epäluuloisesti), tuore musta kahvi, hyväsukuisen ja laadukkaan estehevosen omistaminen
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 08.11.20 19:13
 
Etsi: Valmennukset
Aihe: Alexander Rosengårdin estevalmennuksia 12/2020
Vastaukset: 1
Luettu: 205

Takaisin alkuun

Siirry: