Kellonaika on nyt 29.11.21 20:37

13 osumaa on löytynyt haulle 0

Rakkaudella Jemi ♥

Kalla Cup

toinen osakilpailu 23. toukokuuta 2021
#kallacup2021 #kallacupkaksoset

Nollarata Rommilla oli tuonut meidät kokonaiskilpailun toiseen sijaan kiinni startattuamme kymmenentenä rataestekokeessa. Jälkeemme oli vielä 11 ratsukkoa - minä ja Andre mukaanlukien - mutta heistä vain neljällä oli mahdollisuus mennä meistä ohitse. Fiilis oli mahtava.

Taputin Rommia. Se oli tehnyt loistavaa työtä - varsinkin maastossa - ja tuntui ettei mikään voinut enää pysäyttää meitä. Täytyisi kiittää Lauria, ajattelin noustessani ratsuni selästä alas - tehotreenit olivat onnistuneet.
“Sehän meni hyvin”, Kiia kehui vaihtaessamme ratsuja. Nainen oli pitänyt Andren liikkeessä ja oli valmiina ottamaan Rommin vastaan, jotta starttaaminen molemmilla ratsuilla olisi mahdollisimman vaivatonta.
“Jep, Rommi tuntui todella hyvältä!” Kehuin pilkkuponia.
“Tsemppiä seuraavaan.”
“Kiitos.”

Koska starttasin Andren kanssa vasta toiseksi viimeisenä, kerkesin käydä vielä askellajit nopeasti läpi ennen starttiamme. Samalla seurasin tuloslistaa - Jacki Cartagena ja Marc Di Bianchi olivat menneet nollaradoilla minun ja Rommin ohitse ja näin ollen olimme sijassa neljä kiinni. Nyt vain tarvittaisiin nollarata Andren kanssa ja olisimme varmasti sijoilla, ajattelin.

Ja nollaratahan sieltä tuli! Taputin Andrea molemmilla käsillä maalilinjan jälkeen ja hymyilin niin suuresti kuin osasin. Aikamme oli juuri ja juuri riittänyt, eli aikavirheitäkään ei tullut. Täydellistä. Hidastin ratsuni käyntiin ja ratsastin Kiian luokse.
“Jes!” Hihkaisin ja heilautin kättäni riemuiten.

Koulukokeemme prosentit Andren kanssa olivat toiseksi parhaita, mitä olimme koskaan saaneet. Maastosta kahdeksan aikavirhettä ja nyt rataesteiltä nollarata. Olin niin onnellinen! Varsinkin, kun viimeisenä startanneen Ekaterina Golovkan kahdeksan virhepistettä varmisti meille Andren kanssa neljännen ja Rommin kanssa viidennen sijan.

kirjoittaja Jemiina R.
lähetetty 08.08.21 11:43
 
Etsi: Spin off
Aihe: Rakkaudella Jemi ♥
Vastaukset: 11
Luettu: 363

Avventura in Finlandia | Marc

Yhteisteksteinä @Isabella S. kanssa

29.5.2021
After Ride #kallacupkaksoset

Kartanon puutarhassa oli aavistuksen viileää, vaikka ilta oli vielä valoisa. Isabella kietoi siron neuletakin mekkonsa päälle ja jätti tyhjän viinilasin yhdelle pienistä pöydistä. Laventelit, salviat ja samettikukat kukkivat kauniisti isoäidin tuoksupuutarhaksi kutsumassa osassa, ja Isabella mietti, mahtoivatko kesäkukat kukoistaa Power Jumpin aikaan. Jos kesästä tulisi sateinen, puutarha olisi varmaankin runsas mutta ulkojuhlinta tylsää; ja jos taas kuuma, vaatisivat kasvit ja tavan nurmikkokin hirvittävästi kastelua.

Ehkä turvallisinta olisi palkata täysipäiväinen puutarhuri kesäksi – itse asiassa, juuri niin hän tekisi. Oli outoa tajuta, että vakituista puutarhuria ei ollut muutamaan vuoteen ollut.

Isabella tiiraili edelleen kukkapenkkejään ja rytisti kulmiaan muutamalle röyhkeälle rikkaruoholle perennojen joukossa, kun hän huomasi kulkeutuneensa tuntemattoman miehen vierelle. Tuntematon oli tosin turhan painokas sana, sillä Isabella tiesi miehen kilpailleen Kalla Cupissa – varsin kiintoisalla menestyksellä vieläpä.

“Hi. Nice to meet you, I’m Isabella Sokka. Have you been enjoying your evening?” hän tiedusteli kohteliaasti hymyillen ja ojensi kättään asiallista kättelytervehdystä varten.

Marc pyöritteli hitaalla liikkeellä kullanruskeaa Hennessyn VSOP:ta kädessään olevassa lasissa. Tunnelma after rideillä tuntui olevan rento ja siellä täällä näkyi pariskuntia tai pieniä porukoita juttelemassa. Montaakaan sanaa tuo ei ymmärtänyt ympärillään käytävistä keskusteluista, joten mies yllättyi kun tuota puhuteltiin englanniksi.

Vihreät silmät kiinnittyivät vierelle saapuneeseen naiseen, ensin tuon ruskean eri sävyissä kulkeviin hiuksiin sekä sen jälkeen kasvoihin ja vartaloon. Mies tarttui toisen käteen, vastaten kättelyyn. ”Marc Di Bianchi. Nice to meet you too. Yeah, although knowing more of the language would help” mies toivoi ettei kuulostanut ylimieliseltä vastatessaan, ennen kuin konjakkilasi nousi miehen huulille.

Isabella nyökäytti esittäytymiselle, vaikka todellisuudessa hän tiesi Marcin nimen jo. Kalla Cupiin ilmaantui kyllä säännöllisesti uusia kasvoja, muttei niin usein tai niin montaa kerrallaan, etteivätkö uudet jäisi mieleen. Nimen lisäksi hän ei kyllä muuta tiennytkään.

“Ah, no doubt about it”, hän vastasi small talkiin.
“Gorgeous stallion, the one you rode. Impressive work in cross-country and great jumps! But he doesn’t seem to be too easy...?” Isabella jatkoi, ja muisteli CIC1-luokan verryttelyissä ja palkintojenjaossa mieleenpainunutta rautiasta, joka oli ilmiselvästi varsin reaktiivinen.

“He is a nice horse. Fiery but age has brought some wisdom to him although it’s not really showing. Not sure if he’ll ever be old and wise” tummahiuksinen vastasi toisen kehuihin. Noblessimossa oli kyllä potentiaalia, mutta se, milloin tuo halusi sitä esitellä eikä pöllöillä kuin nelivuotias oli aina yhtä iso mysteeri kun orin kanssa alkoi tekemään töitä.

“You also had nice rounds with the black mare. She seemed a steady goer in all of the classes. May I ask from who she is?” Viimeinen kysymys sai miehen miettimään oliko tuo utelemassa liikaa, mutta kai tuo oli vuosien aikana vain muuttunut hieman liian uteliaaksi varsinkin kun tuo oli miettinyt oman varsan hankintaa ja näin ollen tutustunut tarkemmin eri sukuihin ja siihen, millaisia varsoja erilaisista yhdistelmistä oli syntynyt.

“Oh, thank you. Vilanna is Finnish breeding, foaled once herself. Her sire is Montblue Dom, a deceased black show jumping stallion. Vila is pleasant to ride, perfect for eventing. So much nicer than my stallion with which I competed last year. He’s more like your stallion, strong and stubborn and a chestnut too”, Isabella jaaritteli ja hymähti väkisinkin Cavasta puhuessaan. Orille täytyisi keksiä jotakin lisäohjelmaa päiviinsä, sillä sille seikalle oli tullut lopullinen päätös, ettei Isabella kilpailisi orilla enää ainakaan kenttää. Matkaratsastuksessa hän varmaan vielä jatkaisi, vaikka turhan maireasti sekään lajikokeilu ei ollut alkanut.

“Is Noblessimo yours? Are you going to compete more in Finland, or do you live here?” perijätär kysyi ja tarkasteli miehen selvästi rentoutuneita piirteitä.
”No. I was planning on maybe doing some deal with my then boss, but he was sold here. Now I just agreed to help his owner with a few shows as I know him and his tricks. I might do some shows with Noblessimo and then I have this dressage mare to compete with. Maybe it’s finally time for me to buy my own horse or try to figure something out.” Hevoskuviot olivat olleet miehen mielessä viime aikoina, varsinkin kun tuo tiesi että teiden eroaminen Noblessimon kanssa olisi väistämätöntä ja tuo olisi ilman kisahevosta rataesteille tai muuhun hyppäämiseen.

”I was supposed just to visit but the beauty and peacefulness of the country made me stay. I’ve been living since March in Kalla.”
“What a small world! Welcome to Kalla, even if I’m bit late with my welcomes. And sorry to hear about the riding deal troubles, that’s sadly quite common in horse business. It was pleasure to meet you Mr. Di Bianchi, but now – let me excuse me”, Isabella toivotti ja väläytti jälleen valjua hymyään.

”It definitely seems like so”, italialainen myötäili naisen sanoja. ”Also thank you for the welcomes. And what comes to the riding deal troubles it’s a familiar feeling although usually there are more horses to ride than hours in the day but I’m hopeful that things will turn out well in the end in a way or another. But it was nice to meet you too ms. Sokka.”

Perijätär nyökäytti ja oli jo matkalla puutarhan toisessa reunassa huiskuttavien Innan ja Juuson luokse, kun hän tuli miettineeksi, ettei ollut lainkaan kysynyt Marcin ammattia. Ensivaikutelma kuitenkin kertoi, että mies olisi ratsastajana ammattilainen, ja ajatus alkoi muhia hänen päässään. Marcin onneton hevostilanne saattoi olla hänen onnensa – olettaen, että mies piti tulisella Noblella ratsastamisesta (ja ylipäätään sen tyylisistä hevosista) eikä ollut vaikkapa taloudellisesti pakotettu kilpailemaan sillä. No, jos mies tosiaan asui Kallassa ja kilpaili kesän Suomessa, niin oli vain ajan kysymys koska he tapaisivat uudestaan.

23.6.2021
The Four-Leaf Clover #ansamaa

“Mister Di Bianchi! So we meet again”, Isabella hymyili ja nyppäisi vaivihkaa tiukasta lettikampauksestaan muutaman heinänkorren. Ansamaan juhannusviikon kilpailut olivat vetäneet paljon kenttäväkeä, mikä ei ollut lainkaan yllättävää. Erityisesti joukkuekilpailu tuntui saaneen kilpailijoihin ylimääräistä säpinää.

Rilla oli tehnyt hyvän kouluradan, Vila kohtalaisen, muttei lähellekään parastaan. Rilla oli suorittanut tarkasti myös estekokeessa, Vila taas nappasi harmillisesti yhden puomin. Huomenna oli luvassa välipäivä ja vasta sitten päästäisiin maastokokeen pariin.
“Are you competing or just watching?” Isabella kysyi, sillä hän ei muistanut Marcia ja Noblea ainakaan Rillan luokasta, mutta miehellä oli kuitenkin yllään ratsastusvaatteet.

”Nice to meet you too ms. Sokka.” Italialainen oli yllättynyt jonkun tunnistaessa itsensä. Mies kun ei olettanut olevansa kovinkaan tunnettu vielä Suomen hevospiireissä, vaikka tuo oli saanut jo pari vakio valmennettavaa ja tuon nimi oli löytynyt muutamien kilpailuiden lähtölistoilta.

”I’m competing. Just doing the easy class with Noblessimo. Not with super results though” mies hieroi niskaansa hieman kiusaantuneena huonosta kisamenestyksestään. Mies oli tottunut vuosien aikana siihen, että tulokset olisivat ajoittain huonoja, mutta jostain syystä Isabella Sokan edessä mies nolostui tuloksistaan kuin reilu vuosikymmen takaperin, aloittaessaan kisa uraansa Giulion ratsuilla.

“Oh”, Isabella tokaisi ja hyppysellinen kevyttä punaa kohosi hänen kasvoilleen. Kalla Cupissa hienon kenttäkisan tehnyt Noble oli ilmeisesti hieman erilaisella tuulella ja jokin Marcin vastauksessa ja lannistuneisuudessa toi Isabellan mieleen (liiankin elävästi) kaikki Cavan kanssa koetut super-epäonnistumiset. Välillä oli tuntunut, että heidän kilpailukautensa tähtäsii ennätysvirhepisteiden kalasteluun.

“I know the feeling”, nainen mutisi. “The chestnut stallion I mentioned you about – you don’t probably remember, but he was and is so annoying. We made some really bad results, sometimes I was so embarrassed.”

Isabella vilkaisi vaivihkaa Marciin ja heitti sitten rohkeasti jopa vitsailevaan sävyyn: “You can try him sometime if you want. Like, if you happen to miss all the troubles with Noble once he’s back to his owners!”

Mies teki parhaansa peittääkseen hämmästyksensä. Naisen tarjous oli jotain mitä mies ei ollut osannut odottaa, mutta mikä voisi osoittautua mielenkiintoiseksi.
”Thank you for the offer. He sounds like an interesting horse and I would definitely want to try him if you need someone to help with him” ajatus siitä, että mies voisi löytää näinkin helposti uuden ratsun, sai tuon miettimään kaikkia mahdollisuuksia mitä uusi, tasokas ratsu voisi tarjoilla miehelle.

Kuitenkin italialainen muistutti itselleen, että mikään ei olisi varmaa ennen kuin nimet olisivat sopimuksessa ja senkin jälkeen ratsu voisi lähteä alta milloin tahansa, sillä mies oli vuosien aikana oppinut että aina jollain oli tarpeeksi rahaa ostaakseen hevosen tuon alta vaikka sen hintalapussa olisi miten monta nollaa tahansa.

“Well don’t thank me just yet! Save it after you’ve tried him…” Isabella naurahti. “Although, he can be amazing too. And actually, he behaves well with my sister – she’s a co-owner and a dressage rider, and my job was to compete eventing since Cava is really a eventing horse. Me and few others have jumped with him too, but eventing is the main sport he needs help with, cause I’m done with that. We just don’t get along well enough, so why fight it, right? He’s a breeding stallion too, from unique Czech thoroughbred bloodlines. I actually own one of his colt, and I do hope he’ll end up more like his dam or I’ll probably just sell him. But oh – sorry for keeping you! If you’re interested, we could discuss more later… Let say, after midsummer? I can call you later if I can have your number..?”

Isabella katsoi suoraan italialaisen vihreisiin silmiin ja keskittyi olemaan olemukseltaan täysin ammattimainen, jottei puhelinnumeron pyytäminen vaikuttaisi röyhkeältä tai antaisi väärää vaikutelmaa. Hänen selostuksensa Cavasta oli polveillut ehkä liiaksikin ja hän toivoi, ettei ollut pelästyttänyt miestä tai kylvänyt turhia ennakkoluuloja. Vaikka Cava oli haastava, niin ei se mikään pahantahtoinen ollut. Isabellalle oli valitettavasti kehittynyt jonkinlainen asennevamma puolikasta oriaan kohtaan, eikä sen siirtyminen mahdolliseen uuteen ratsastajaan ollut toivottavaa.

Italialainen ei voinut sanoa että tuon mielenkiinto ei noussut kuullessaan lisää punaisesta orista jota tuolle tarjottiin kokeiltavaksi. Kuitenkaan mies ei antanut itsensä innostua liikaa, koska kaikki voisi edelleen mennä siltikin pieleen.
“Oh, don’t worry I have all the time in the world” italialainen nosti hymyn kasvoilleen, pehmentäen ammattimaista olemustaan. “It sounds good. Do I write it down or shall I just say it?” vihreät silmät tutkivat edessään seisovaa naista samalla kun tuo valmistautui antamaan toiselle numeronsa.

“You can write it here”, Isabella sanoi ja ojensi miehelle puhelimensa, johon näpytti valmiiksi uuden yhteystiedon Marc Di Bianchi.
“Good luck to cross-country!” hän toivotti vielä lähtiessään.

Mies poimi käsiinsä tuolle ojennetun puhelimen ja naputteli oman numeronsa nimensä alapuolelle. Vihreät silmät tutkivat vielä kerran numeron lävitse, jotta tuo saattoi olla varma että olisi kirjoittanut suomalaisen numeronsa italialaisen sijaan. Numeron varmistuessa oikeaksi, tuo ojensi puhelimen takaisin Isabellalle. “Here you go. Good luck for you too!”
kirjoittaja Marc Di B.
lähetetty 08.07.21 10:34
 
Etsi: Spin off
Aihe: Avventura in Finlandia | Marc
Vastaukset: 17
Luettu: 517

Avventura in Finlandia | Marc

22.05.2021
#Kallacupkaksoset

Punarautias ori näytti kotiutuneen hyvin väliaikaiseen karsinaansa tummapiirteisen miehen saapuessa Auburnin kartanolle. Pysäytettyään autonsa tallin pihalle oli mies pohtinut millaisen näytöksen ori olisi aiheuttanut ja miten tuo perustelisi orin käyttäytymisen kisapaikalla tallimestari Vaanilalle, mutta miehen onneksi tuo ei törmännyt blondiin. Sen toivottavasti täytyi tarkoittaa sitä, että muistikuvat pitivät paikkaansa ja ori olisi rauhoittunut jo edellisenä iltana.

”Hey ragazzo” mies melkein kuiskasi punarautiaalle, astuessaan karsinaan ja sulkiessaan oven huolella takanaan, ennen kuin tuo tarkisti orin jalat sekä muutenkin että ratsu olisi kunnossa. Ratsunsa kunnon tarkastettuaan mies kerkesi vielä harjaamaan punaruskean karvan huolella lävitse, ennen kuin tuo sai suitsia orin sekä lähteä kohti kilpailuiden toista vet chekiä. Vaikka ori esittelikin muutaman tanssahtelevamman askeleen sekä muutenkin tuntui olevan hyvinkin kevyt kavioistaan, se läpäisi hevostarkastuksen, joten ratsukon tie jatkuisi maastokokeelle.

Palautettuaan punarautiaan karsinaansa, oli miehellä vielä aikaa palata takaisin kotiin vaihtamaan vaatteet, ennen kuin paluu Auburniin olisi ajankohtaista ja samalla olisi myös aika alkaa laittamaan ratsua kisakuntoon. Maastosta voisi tulla orin kanssa joko nopea ja helppo, tai sitten täyttä tuskaa. Noblessimo oli omalla tavallansa hyvin rasittava ratsastaa, sillä orin mieli tuntui muuttuvan sormien napsautusta nopeammin ja mitään ennakko-odotuksia ei voinut oikeastaan ikään tehdä.

Palattuaan takaisin Auburniin, oli kisatunnelma jo käsin kosketeltavaa ja vaikka tummahiuksisella olikin omat epäilyksensä, päätti tuo silti nauttia kisahuumasta täysin rinnoin. Verryttelyssä punainen tuntui keskittyvän ratsastajaansa ja tuon pyyntöihin joten toiveet hyvästä maastosta uskalsivat kurkistella omista piiloistaan italialaisen sisällä. Punainen ei tuntunut edes katsovan mitään esteitä, saati edes veteen menoa ja ori laukkasi pitkällä, voimakkaalla askeleella eteenpäin, suorittaen esteen toisensa jälkeen. Ratsastajalla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaisen maaston he olivat tehneet joten virheetön suoritus ja toinen sija olivat tuolle omanlaisensa yllätys. Italialainen tiesi että ajoittain orin vahvuus oli esteillä koulun sijaan joten parannus edellisen päivän puolivälistä sijoituksille kelpasi.

Keskivertainen koulukoe sekä puhdas ja nopea maasto kiinnittivät ratsukon kolmannelle sijalle väliaikatuloksissa ja poistuessaan illalla kartanon talleilta, Marc tiesi että seuraavalle päivälle ei saisi asettaa mitään oletuksia ja enemmänkin vain rukoilla kaikkia jumalia olemaan suotuisia ratsukolle.

23.05.2021

Jos tippumisten pitäisi olla sulavia, ei miehen suoritus ollut läheskään sellainen. Päänsisäisiä perkeleitä lausuen italialainen ponnisti itsensä jaloilleen kentän hiekalta. Pyyhittyään suurimmat hiekat pois kilpailuasustaan, tuo palautti ohjat punarautiaan kaulalle ennen kuin asetti vasemman jalkansa jalustimeen ja ponnisti itsensä takaisin satulaan ja haki ratsunsa liikkeelle, palatakseen uudelleen esteelle jolle ratsunsa oli päättänyt viime hetkellä kieltää, saaden ratsastajansa uhrautumaan maan vetovoimalle. Nyt hyppy onnistui ja vielä paria verryttelyhyppyä myöhemmin mies oli valmis ratsastamaan kisaradalle.

Ilmeisesti myös ratsu tiesi että nyt olisi tosi kyseessä ja sen ratsastettavuus muuttui täysin, eikä satulassa istuvan, vasenta kättään arkovan ratsastajan tarvinnut tehdä muuta kuin pitää ja näyttää suuntaa. Puoliverisen laukka-askel tuntui pitenevän ja lyhenevän omatoimisesti ja ajoittain mies tunsi kunnolla miten ori haki kaiken voimansa takasilleen ja ponnisti esteen ylitse. Korkeudellisesti esteet eivät tuottaneet hevoselle hankaluuksia, mutta mies halusi ratsulle mahdollisimman ehjän suorituksen, joten mitään riskejä oli turha ottaa. Puomit pysyivät kannattimillaan mikä tarkoitti ratsukolle toista puhdasta rataa, mutta huolellinen ratsastus oli vaatinut sen verran sekunteja, että ratsukko jäi luokassa kolmannelle sijalle.

Toinen nollarata tarkoitti myös sitä, että ratsukolle kirjattiin ensimmäisistä yhteisistä kenttäkilpailuista vuosiin 48,3 virhepistettä, jotka oikeuttivat ratsukon koko luokan kolmannelle sijalle. Luokan kärki oli ollut hyvin tasaista ja ratsukko ei hävinnyt toiseksi tulleelle kovinkaan paljoa, mutta se ei miestä silti haitannut, vaan tuo oli tyytyväinen siihen että punainen ori sai tasaisen kisasuorituksen alleen ja kokemusta suomen kilpailuista joten tästä olisi hyvä jatkaa Noblessimon kanssa eteenpäin.
kirjoittaja Marc Di B.
lähetetty 03.07.21 21:48
 
Etsi: Spin off
Aihe: Avventura in Finlandia | Marc
Vastaukset: 17
Luettu: 517

Avventura in Finlandia | Marc

21.05.2021
#kallacupkaksoset

Kisatunnelma sai väsyneen miehen silmiin uudenlaista pilkettä, parivaljakon palatessa hevostarkistuksesta lainakarsinalle. Edellinen yö oli mennyt pohtiessa sitä, miten kilpailut punarautiaan orin kanssa tulisivat menemään. Kyseessä olisi kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ratsukko olisi astelemassa parrasvaloihin syksyn 2020 jälkeen. Vaikka Marc oli istunut Noblessimon satulassa muutamaan otteeseen sen jälkeen kun tuota oltiin pyydetty auttamaan orin kanssa, oli silti epävarmaa, että miten punarautias käyttäytyisi lopulta verryttelyssä. Kisaradasta puhumattakaan.

Käännettyään orin karsinaansa ja valikoituaan muutaman täsmäiskuun sopivan harjan, oli italialainen juuri avaamassa karsinan ovea kun tuo kuuli päättäväisiä askeleita takaansa. Jo ennen kuin Marc näki vilaustakaan vaaleista hiuksista ja suorasta ryhdistä, ruskeiden silmien päättäväisestä katseesta puhumattakaan tiesi tuo olevansa jonkinlaisessa pulassa punarautiaan orin käytöksen vuoksi. Vasta kun mies saattoi olla täysin varma siitä, että Vaanila oli tarpeeksi kaukana, saattoi tuo huokaista syvään ja siirtyä karsinaan aloittamaan viimein punarautiaan harjaamista. Miehen onneksi ori ei ollut onnistunut polkemaan itselleen yön aikana haavoja, mikä olisi voinut olla hyvinkin mahdollista Noblessimon kohdalla. Lopulta harjat vaihtuivat letitystarpeisiin ja mies alkoi taas muistelemaan miten punainen, hieman kämmentä leveämpi harja taipuikaan ensin leteille ja sen jälkeen sykeröille, jotka mies päätyi vielä lopuksi ompelemaan, vain varmistaakseen niiden säilymisen koko viikonlopun ylitse.

Hevosen ollessa varustettuna mies kiinnitti vielä punaisen rusetin orin häntään ja palasi käytävälle riisuakseen omat college housunsa sekä hupparinsa, paljastaakseen valkoiset, uutuuttaan hohtavat kisahousut, sekä samaa värisävyä olevan kisapaidan, joka peittyi kuitenkin mustan, hyvin istuvan kisatakin alle. Ollessaan myös itse valmis, Marc päätyi irrottamaan ratsunsa ja taluttamaan sen ulos, jotta saattoi nousta satulaan ja lähteä suuntaamaan kohti derbykenttää, jossa ratsukko saattoi valmistautua tulevaan koulukokeeseen. Vieraat ratsukot saivat punaisen orin kierrokset nousemaan uudella tavalla ja italialiainen saikin tehdä töitä sen eteen että ratsu kuunteli miehen apuja ja tuolla oli jonkinlainen kontrolli ratsuunsa. Hiljalleen Noblessimon turpa alkoi hakeutumaan alaspäin ja ori löysi parempaa työskentelymuotoa, eikä ollut niin raskas kädelle tai muutenkaan ratsastaa.

Kuunnellessaan luokan prosentteja mies huokaisi helpotuksesta, sillä tänään riittäisi jos ratsastaisi vain niin tasaisen radan kuin Noblessimo sallisi ja antaisi sitä kautta orille helpon paluun kenttäkilpailuihin. Ratsastaja halusi tehdä parhaansa jotta ori saisi hyvän tuloksen, mutta tuo myös tiesi että ratsun kanssa ei saanut luoda mitään oletuksia. Ratsastaessaan kisaradalle tunne siitä, että Noblessimo kokosi itseään enemmän ja löysi sellaista oikeanlaista polkemista askeleeseensa, sai miehen toiveet nousemaan hieman enemmän. Lopulta rata ei ollut ihan täysin rikoton, mutta katsellessaan myöhemmin 67,78 % lopputulosta ja tasaista kutosten ja seiskojen riviä, saattoi mies olla ihan tyytyväinen tulokseen.

Prosentit eivät olleet orin parhaimmat alkaneella kaudella, mutta italialainen tiesi, jotta tulos olisi voinut olla huonompikin. Luokan puoliväliin osunut sijoitus ei oikein herättänyt vielä minkäänlaisia ajatuksia mahdollisesta sijoituksesta, vaan mies päätti ratsastaa jokaisen osakokeen parhaalla mahdollisella tavalla ja katsoa mihin se riittäisi. Kunhan vain jokin tulos tulisi.
kirjoittaja Marc Di B.
lähetetty 18.06.21 11:22
 
Etsi: Spin off
Aihe: Avventura in Finlandia | Marc
Vastaukset: 17
Luettu: 517

Avventura in Finlandia | Marc

20.05.2021
#kallacupkaksoset

Potkut vavahduttelivat traileria kun Noblessimo ilmoitti kärsivällisyytensä päättymisestä. Italialainen kirosi itsekseen punaisen orin käytöstavattomuutta samalla kun tuo asteli itseään melkein 15cm pidemmän blondin vierellä.

Pennaksi itsensä esitellyt mies oli näyttänyt Marcille minne Noblessimon voisi majoittaa viikonlopun ajaksi ja jo heti kättelystä tummahiuksinen oli positiivisesti yllättynyt miehestä. Vaikka blondin käytös oli todella suoraviivaista ja ehkä jopa jäykkää, se ei ollut italialaiselle mitään uutta ja oikeastaan mies tunsi olonsa vain kotoisammaksi. Aikoinaan toinen olisi saattanut alkaa pistämään vain periaatteesta vastaan, mutta ikä ja kokemukset olivat onneksi tuoneet viisautta miehelle ja nyt tuo osasi jopa arvostaa tuollaista suoruutta kuin mitä Penna Vaanila tuolle edusti.

Palattuaan trailerille ja pujotettuaan suitset punarautiaalle, mies huolehti että naru ei voisi valahtaa pois orin kaulalta. Lopulta tuo kiersi trailerin takasillalle ja avattuaan pressun availi vielä salvat ja lopulta takapuomin. Noblessimo tuli ulos trailerista juuri niin vauhdikkaasti kun sen oltiin oletettukin tulevan ja lopulta italialainen pääsi taluttamaan tanssivaa oria kohti sille varattua vieraskarsinaa. Noblessimosta olisi voinut luulla jotta punarautias suorittaisi jo nyt seuraavana päivänä koittavaa koulurataansa ja Marc toivoikin että ori rauhoittuisi taas ensimmäisen tunnin sisällä, miten se oli parivaljakon yhteisen kisauran lopussa alkanut rahoittumaan kisapaikoilla.

Punaisen jäädessä huutamaan vieraskarsinaansa tummahiuksinen mies suuntasi takaisin ulos ja matkalla tuo ohitti Vaanilan painostavan katseen. Jatkaessaan päättäväistä matkaansa trailerille hakeakseen lainaratsunsa varusteet Marc tunsi miten ruskeat silmät olisivat edelleen ainakin osin porautuneena tuon selkään. Toivottavasti Noblessimo olisi rauhoittunut 55 minuutin kuluttua…
kirjoittaja Marc Di B.
lähetetty 18.06.21 10:01
 
Etsi: Spin off
Aihe: Avventura in Finlandia | Marc
Vastaukset: 17
Luettu: 517

Zelian päiväkirja


Zelian korvat pyörähtelivät vinhasti, kun valutin vettä suoraan letkusta tamman kaulalle ja hiljalleen kohti selkää. Reipas maastolenkki oli saanut tamman hikoamaan, vaikka olin viivyttänyt lähtöä myöhempään iltapäivään keskipäivän paahtavimman kuumuuden sijaan. Lämpö ei kuitenkaan ollut hidastanut Zeliaa pisaraakaan, joten olin antanut tamman päästellä höyryjä useammalla laukkapätkällä ja nauttinut itsekin mahdollisuudesta tuulettaa päätäni.

Kun olin kuivannut Zeliaa sen verran, että ötökkämyrkyt oli mahdollista suihkuttaa tamman karvaan, vein tamman tarhaan nauttimaan Mash-vedestään ja rauhallisesta kesäillasta. Zelia oli vasta ollut laitumella pidennetyn viikonlopun irtokengän ja hieronnan vuoksi ja mun oli tarkoitus pitää sitä siellä vielä toinen pidempi pätkä ennen Pariisin reissua.

Laskin satulan sille tarkoitettuun telineeseen ja pudotin hionneen satulahuovan hetkeksi penkille viedäkseni sen lähtiessä pyykkihuoneeseen pestäväksi. Niputtaessani suitsia mun katseeni osui kisanumeroon, joka roikkui edelleen suitsitelineessä toukokuun osakilpailuiden jäljiltä. Tunsin nipistyksen vatsanpohjassani, kun palasin ajatuksissani siihen hetkeen, jolloin olimme saaneet lähtömerkin cup-debyyttiimme 120 senttimetrin tasolla. Vaikka se oli ollut toinen startti sillä tasolla, jännitys oli ollut vahvasti läsnä etenkin, kun ulkokausi oli avattu samalla kertaa.

Jälkeenpäin ajateltuna rata ja uusinta olivat sujuneet hyvin, vaikka derby olikin tuntunut loputtoman suurelta ja Zelia ajoittain jopa kaoottisen villiltä. Laurin mukaan ratatempo oli ollut ulkokentälle täydellinen, mutta olin uskonut asian itse vasta videon nähtyäni. Kaikista eniten mun mieltäni oli lämmittänyt Zelian rohkeus ja etenkin se, ettei tamma ollut katsonut yhtäkään estettä. Perusradan nollien jälkeen olin lähtenyt hakemaan uusinnasta nollatulosta, mutta myös kokeilemaan kepillä jäätä hyvän ajan tavoittelemisen suhteen. Ratakorkeuden noustua ei nimittäin ollut varaa vähäisiinkään virheisiin, jos tavoitteli tuplanollien lisäksi kovaa aikaa.

Lopulta olimme olleet ensimmäisiä ei-sijoittuneita ilman yhtäkään virhepistettä. En osannut vielä tähänkään päivään mennessä sanoa, oliko se ollut suurin syy kuunvaihteessa tekemääni ratkaisuun ilmoittaa Zelia toisiin kansainvälisiin kilpailuihinsa Laurin ratsastamana. Lauri oli ottanut diilin vastaan varsin avoimin mielin, koska valmentajanani mies tiesi, mikä kynnys mulla oli startata Zelialla paitsi sillä tasolla, myös niillä korkeuksilla - nuorten luokat alkoivat 125 senttimetristä ja ellei tulos olisi katastrofaalinen, Zelia starttaisi myös 130-tasolla. Näin ollen mulle jäisi tehtäväkseni huolehtia hevoseni hyvinvoinnista matkan ajan ja nauttia Pariisista Jessen seurassa, eikä se kuulostanut mun mielestä yhtään hullummalta kesäreissulta. Samalla reissu pitäisi Power Jump -stressin loitolla vielä hetken, mutta orientoituminen kohti kisoja olisi aloitettava heti, kun Zelia palautuisi Pariisin kisamatkalta.

Vasta aluillaan oleva kesä olisi kilpailuntäyteinen, mutta sitähän mä olin toivonutkin kolme vuotta sitten, kun Zeliasta oli tullut ensimmäinen ikioma hevoseni.

Kalla CUP 2021, 2. osakilpailu
120 cm, 0/0 vp, 5/21
kirjoittaja Matilda T.
lähetetty 16.06.21 14:43
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Zelian päiväkirja
Vastaukset: 76
Luettu: 4190

Effin päiväkirja


Sarah tuijotti valkoista paperinpalaa, johon oli kirjattu numeroita siistissä linjassa allekkain. Numeroiden vieressä lähes jokaisessa kohdassa oli merkintöjä; kiireinen, epätasainen tuntuma, poikittaa, tahti ei säily.

Ympärillä oleva meteli tuntuu etäiseltä, Sarah näki silmäkulmastaan liikettä kun Kristiina Korpi ratsasti mustalla orillaan GP-radan alkutervehdykseen. Kukaan ei katsonut häntä, mutta samaan aikaan naisella oli sellainen olo, että jokaisen katse kohdistui häneen ilkkuen. Ahdistus asettui aloilleen, sai hengityksen kulkemaan raskaasti jokaisella hengenvedolla ja tumman pilven kietoutumaan hänen ympärilleen.

Matka oli järkyttävän pitkä kansainvälisten ratojen 85,714% suorituksesta tämän päiväiseen 59,886 prosenttiin.

Ja syy oli yksin hänessä, vaikka Sarah ei ollut vieläkään oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut verryttelyn ja alkutervehdyksen välillä. Tasapainoisesta, hyvin lämmitellystä, kokeneesta ratsukosta oli tullut ratsastuskoulutasoinen epäharmoninen, toisistaan täysin irrallinen kaksikko. Effin radan lisäksi myös Minan rata oli sujunut tänään todella huonosti. Häpeä sai korvalehdet punehtumaan ja Sarah veti lippalakkiaan syvemmälle silmiensä eteen.

"Mitäs sä täällä oikein mökötät?"

Ääni sai Sarahin irvistämään, mutta tämä kohoitti katseensa siitä huolimatta nuoreen Viiviin. Tytön kurittomat kutrit oli selvästi taisteltu geelin kanssa tiukalle nutturalle, mutta siitä huolimatta muutama kihara oli karannut muodostelmasta. Viivi oli edennyt Pontuksen kanssa heA-tasolle ja tyttö oli ratsastanut ponin kanssa tänäänkin vahvan radan reilulla 66 prosentin tuloksella. Sarahia kylmäsi ajatella, että tyttö ohittaisi hänet kisakentillä alta aikayksikön sillä tahdilla.
"En mä mökötä", Sarah vastasi aikuismaisen lapselliseen äänensävyyn ja siirsi katseensa takaisin kisakentälle, tuntien viereisen penkin heilahtavan Viivin romahtaessa siihen melko huolimattoman oloisesti.
"Siksikö kun et saanut yhtään ruusuketta tänään? Älä huoli, mäkään en saanut yhtäkään, vaikka olisin kyllä ansainnut."
"En mä mökötä", Sarah toisti ihan yhtä vakuuttavasti, kuin hetki sitten.
"No näytät siltä kyllä. Ratsastit aika huonosti kyllä", Viivi uskalsi möläyttää ja yritti paikkailla sanojaan pahoittelevan irvistyksen kanssa, joka tuntui vain piikittelevän häpeilevää vuosien 2020 ja 2019 koulucup ranking-voittajaa.
"Tai että näytti vähän siltä, että teillä oli tänään vaan huono päivä", tyttö lisäsi nopeasti, kun tumma pilvi keskustelukumppanin kasvoilla ei ollut hälvennyt.

Sarah ei vastannut mitään Viivin tiukkaan tuijotukseen ja hetken päästä ruskeat silmät siirtyivät esimerkin voimasta kilpakentälle.

Hiljaisuus venyi ja mitä pidemmälle Grand Prix luokka eteni, sen huonompi mieli Sarahille syntyi. Syy oli kuitenkin aivan eri, mitä hetki sitten.
"Sä ratsastit hyvin tänään. Miltä Pontus tuntui selästä käsin?" Sarah lopulta luovutti saaden Viivin silmien tuikkeen syttymään uudelleen. Vaikka hänellä oli huono päivä, Viivi kaikessa rasittavuudessaan ei silti ollut ansainnut niin kylmää kohtelua.
"Tosi hyvältä, kiva että huomasit. Ekassa luokassa se ei ollut ihan niin kuulolla, mutta me otettiin se sitten vaan ihan verryttelynä kuitenkin. Tokassa me oltiin sitten jo paremmin synkassa ja se kuunteli tosi hyvin. Mä en tiedä mitä tuomarit oikein katseli, kun eivät antaneet meille pelkkiä kymppejä, mutta pitää vain tyytyä siihen, mitä saatiin", Viivi selitti iloisesti ja vähitellen tytön positiivisuus sai muutaman pilven rakoilemaan Reyesinkin sadetaivaalla.

Viivistä poiketen hän ainakin voisi hukuttaa tunnemyrskynsä hetken päästä alkavilla jatkoilla. Tequilaa tuskin olisi tarjolla, mutta kyllä sitä hyvän humalan muistakin cocktaileista saisi varmasti.

Kalla CUP
Vaativa A / sijoitus 12/14 (59,886%)
kirjoittaja Sarah R.
lähetetty 09.06.21 17:38
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Effin päiväkirja
Vastaukset: 123
Luettu: 7270

Branin päiväkirja

Kaksoset
28. toukokuuta 2021 #kallacupkaksoset

Vilkkaus, uteliaisuus, innostuneisuus, puheliaisuus ja nopea ajattelu ovat kaksosille tyypillisiä piirteitä. Kaksonen on koko ajan hyvin tietoinen kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Hän ilmaisee nopeaälyisenä itseään helposti sekä suullisesti että kirjallisesti. Kaksonen on levoton ja liikkuva mutta sopeutuu juuri siksi vaivatta uusiin olosuhteisiin. Kaksosilla on kuitenkin eräs joskus jopa ylitsepääsemättömäksi muodostuva perusongelma: keskittymiskyvyn puute. Sen lisäksi heillä on taipumusta huonoihin hermoihin, joten aika ajoin kaksosen elämä voi olla varsin tukalaa ja rasittavaa. Tällöin hänen tulisi pyristellä pois liian rasittavista ihmissuhteista ja levätä riittävästi. Vain siten hän saa jälleen itsensä kuntoon.

Kalla Cupin Kaksoset-osakilpailun pitäisi tietenkin kaiken järjen mukaan olla mun tilaisuuteni loistaa, koska mäkin olen Kaksonen, mutta jostain syystä niin ei ole. Kisse aloittaa kisarupeaman ottamalla kenttäviikonloppuna rusetin, mutta Bran jää superhienosta esteradasta huolimatta luokassaan toiseksi viimeiseksi. Esteillä Aku ja Bran tekevät kummatkin puhtaat perusradat mutta uusinnassa tulee stipluja, ja Carri taas kolaa mukaansa koko ensimmäisen esteen pienimuotoisen arviointivirheen seurauksena.

Niinpä rankingpisteitä ei ropise mun laariin paria säälipojoa enempää, ja kaiken kaikkiaan kilpailuista jää vähän laiha maku suuhun. Ei huonoa tekemistä yhdeltäkään hevoselta, mutta ei nyt Kisseä lukuun ottamatta juuri mitään kehumisen arvoistakaan. Eniten mua jää vaivaamaan Carrin huono suorittaminen, sillä se on pitkän harkinnan päätteeksi lähdössä mun kanssa Saksaan jo estekisoja seuraavana päivänä. Siellä taas ei ole enää aikaa hioa perusasioita ja vahvistaa yhteistyötä, vaan siellä pitää kisata, ja mä en selvästikään ole ihan päässyt samalle aaltopituudelle orin kanssa talvikauden jäljiltä.

Saksa osaltaan lieneekin syy, miksi mä en saa itsestäni kaikkea irti radoilla. Musta tuntuu, että mä juoksen päättömänä paikasta toiseen koko viikonlopun – yritän paitsi kisata, ratsastaa ja laittaa hevosia Cellan avustuksella, myös pakata kamoja lauantaista lähtöä varten ja hoitaa niitä viime tippaan jätettyjä asioita, jotka pitää hoitaa, kun on lähdössä kahdeksi kuukaudeksi pois.

Ehkä mun kaksoisuuteni aiheuttaakin sen, että keskittymiseni on koko estekisaviikonloppuna kolmivuotiaan tasolla. Cella keskeyttää mut, kun mä olen laittamassa Carrin suitsia Branille, ja vähän myöhemmin huomauttaa kesken verryttelyn mun kypärän olevan auki. Sitten se suostuu juoksemaan mulle raipan, jonka mä olen jättänyt jonnekin, ja notkuu ratojen ajan katsomon laidalla sen näköisenä, että on valmis huutamaan mulle seuraavan esteen, jos mä unohdan radan. Branin radan jälkeen se tyrkyttää mulle vissypulloa, koska on varma että mulla on auringonpistos, mutta oikeasti mua vaivaa lähinnä levottomuus tulevasta kesästä ja kaikesta sen jälkeen koittavasta.

Muuta yhteistä kuin keskittymiskyvyn puute mulla ja tyypillisellä kaksosella ei sitten olekaan. Mä jaan horoskooppimerkin mm. Isabellan, Sarahin, Ellien ja tietenkin Penna Vaanilan kanssa, ja siinä missä nelikko on puheliasta ja nopeaälyistä porukkaa, niin kuin horoskooppi lupaa, musta ei voi puhua samana päivänäkään. Mä en enimmäkseen ole tietoinen mistään, mitä mun ympärillä tapahtuu, eikä mun kirjallista tai suullista itseilmaisuakaan ole kukaan tainnut erikseen kehua.

Ehkä mun syntymäpäivä on merkattu syntymätodistukseen väärin, mä päättelen. Ehkä mä olenkin oikeasti rapu.

Josefina, joka aivan erityisesti on kokemusasiantuntija mun itseilmaisutaidon puutteen suhteen, vaikuttaa yllättävän tyyneltä siihen nähden, että yleensä lähtö jännittää sitä eikä mua. Se on hoitanut kaikki asiat tietenkin jo hyvissä ajoin ja monet munkin puolesta (hevosten ja meidän passit, eväät, liput – suunnilleen kaiken muun kuin mun kamojen pakkaamisen). Kun kisapäivän päätteeksi me aletaan tehdä lähtöä kotiin, mä alan vielä pohtimaan vakuutuspaperien kohtaloa.

”Mulla on tulostettu ne”, Josefina ilmoittaa, kun mä olen aikani pohtinut, sainko mä vakuutusyhtiöstä jonkun kortin joskus vai en. ”Kaikki on valmista lähtöön.”

”Sä olet enkeli”, mä huokaan ja rutistan Josefinaa. ”Mulla on tosin vielä pakkaamista. Ehkä yhdet vaihtosukat on hyvä ottaa.”

”No vähintään”, Josefina irvistää, mutta hymyilee sitten ja tarttuu mua kädestä. ”Mutta kaiken mitä unohtuu, voi aina ostaa sieltä.”

”Paitsi hevosen”, mä huomautan.

”Ai?” Josefina nauraa. ”Mä kun luulin, että nimenomaan hevosen. Niitä siellä ainakin riittäisi!”
kirjoittaja Rasmus A.
lähetetty 03.06.21 17:21
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Branin päiväkirja
Vastaukset: 56
Luettu: 3243

Avventura in Finlandia | Marc

21-23.05.2021
Yhteisteksti  @Rasmus A. :n kanssa
#Kallacupkaksoset

Kahden tähden luokka oli ollut tasainen, vaikka siltikään ratsukot eivät olleet päässeet helpolla. Vihreät silmät olivat seuranneet herkeämättä jokaisen ratsukon suorituksen, analysoiden valintoja ja pohtien miten itse olisi jokaista ratsua kuljettanut esteeltä toiselle. Kuitenkin palkintojen jaon huuman laantuessa oikean käden sormet juoksivat pikaisesti melkein mustien, kypärän latistamien hiuksien lävitse ennen kuin mies kääntyi ympäri ja lähti suuntaamaan kohti tallia jossa miehen lainaratsu oli vieraskarsinassaan.

Ensimmäiset kilpailut punaisen orin kanssa olivat olleet juuri niin hankalat kuin mitä italialainen oli odottanutkin, mutta Marc oli tyytyväinen siitä että Noblessimo ei ollut aiheuttanut kuitenkaan suurempaa kaaosta verryttelyissä, vaikka katastrofin ainekset olivat ajoittain olleetkin kasassa. Punaisesta orista ei ollut tullut kovinkaan paljoa miellyttävämpää ratsua, vaikka mies ei ollut työskennellyt orin kanssa kuukausiin, kun hevonen oli myyty suomeen.

Noblessimo oli majoitettu väliaikaisesti melkein Branin karsinaa vastapäätä. Rasmus oli juuri taluttanut orinsa talliin päivän koitoksen jälkeen ja riisui siltä varusteita. Kahden tähden taso oli Branille vielä hieman haastava, mutta Rasmus oli tyytyväinen siihen, kuinka hevonen oli tsempannut osakokeesta toiseen. Sijoitus tuloslistalla ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen, ja rutiinia he kyllä tarvitsisivat, mutta sitä ei voinut saada muuten kuin kisaamalla. Branin osalta kisat kuitenkin jatkuisivat vasta alkusyksystä Rasmuksen lähtiessä seuraavalla viikolla Saksaan ilman kirjavaa oria.

Rasmus laski satulan satulatelineeseen ja alkoi harjata satulahuovasta irtokarvoja pois. Niitä riitti, vaikka Bran oli klipattu. Ovi kävi, ja Rasmus kääntyi vilkaisemaan tulijaa. Tummahiuksinen mies oli kuitenkin Rasmukselle vieras: Rasmus muisteli nähneensä kasvot joskus jossakin, mutta ei tiennyt tulijan nimeä.

Marcin matka kohti Noblessimon karsinaa oli keskeytynyt, Alexandran soittaessa miehelle ja tuo oli joutunut ajoittain hieman siloittelemaan punaisen orin käytöstä sanavalinnoissaan, sillä mies ei halunnut aiheuttaa naiselle yhtään enempää stressiä orista kuin mitä tuolla jo nyt oli. Astuessaan käytävälle italialainen huomasi käytävällä seisovan miehen joka piteli käsissään valkoista kisahuopaa, harjaten siitä irtokarvoja. Miehen edessä olevassa karsinassa seisoi kirjava hevonen joka oli helppo tunnistaa, sillä kahden tähden luokassa ei ollut kovinkaan montaa kirjavaa.

Päästyään karsinalle Marc poimi käsiinsä Noblessimon konjakin värisen nahkariimun sekä narun, seuraten sivusilmällä pienen matkan päässä seisovaa miestä. Olettaessaan että toinen ei ehkä olisi syvällä ajatuksissaan, italialainen avasi suunsa.
“Nice rounds along the weekend.”

Rasmus laski satulahuovan käsistään ja vilkaisi nopeasti ympärilleen kuin varmistaakseen, että toinen todella puhui hänelle. Koska ketään muita ei ollut näköpiirissä, Rasmus hymyili pikaisesti.

“Trying our best”, hän sanoi ja vilkaisi Brania. Vaikka kirjava oli hieman haparoinut viikonlopun aikana, Kisse oli tehnyt jälleen hyvää työtä, eikä sen sijoitustakaan tarvinnut hävetä. Toisen punarautias ori ei kuitenkaan ollut kilpaillut kummassakaan luokassa häntä vastaan, vaan Rasmus oli kiinnittänyt huomiota hevosen laadukkaaseen hyppyyn ja elastiseen liikkumiseen yhdistetyllä helpon ja yhden tähden radalla. Lähtölistan nimi olikin kuulostanut ulkomaalaiselta, Rasmus mietti. Mike? Mark?

“That one yours?” Rasmus kysyi nyökäyttäen päätään rautiasta hevosta kohden. “He looks talented.”

“No, I just agreed to do a few shows with him to start off his career in Finland. I’ve known him since he was four and just broken in. Let’s just say that we weren’t the perfect match but we made it work although age has definitely not brought wisdom to this horse” Marc vastasi ennen kuin taputti Noblessimoa pikaisesti kaulalle “if he would know how to behave he could be a horse for bigger classes” mies jatkoi sitoessaan oria sen verran kiinni, että tuon oli mahdollista avata loimen soljet ja lopulta vetää se pois punaisen orin päältä. Viikatessaan fleeceä Marc oli kiitollinen siitä että oli sitonut Noblessimon kiinni, sillä tummahiuksinen oli ihan varma että tuon olkavartta saattaisi tällä hetkellä muussa tapauksessa koristaa selkeä mustelman kohta.

“Comportarsi” italialainen kuiskasi punaiselle orille, samalla kun alkoi harjaamaan punertavaa karvaa luimussa olevien korvien takaa.

Rasmus katsahti toista ja yritti tulkita kieltä. Kuulosti ehkä hivenen samalta kuin Viivin italiankielinen sähinä ponilleen.

“I see”, hän vastasi sitten ja siirtyi harjaamaan suojia puhtaaksi. “Good job, then. Does he live here in Kalla?”

Vaikka Kallan piirit olivat pienet, Rasmus ei muistanut nähneensä rautiasta aiemmin - ehkä se oli tullut kauempaa. Sitä mukaa kun Rasmus oli kiinnostunut kenttäratsastuksesta, oli hän alkanut katsella myös kenttähevosia tarkemmalla silmällä, yrittänyt oppia lisää sukulinjoista ja seurannut tuttujen ja vähän muidenkin kisasuorituksia huolellisemmin. Ties vaikka hän joku päivä omistaisi oman kenttähevosenkin lainaratsujen sijaan.

”Thanks. He’s a nice one whe he focuses. He lives in Espo” Marc yritti lausua paikkakunnan nimen kuten se kuuluisi. ”How about you? Own ones? Or do I remember wrong that you had one in the first class. Youngster?” Kiukutteleva punarautias ei antanut hoitajalleen mahdollisuutta uppoutua keskusteluun kunnolla ja tuo joutuikin väistämään kisatakin hihaa lähestyneitä hampaita. Mies komensi ratsuaan uudelleen Italiaksi, ennen kuin mies jatkoi Noblessimon harjaamista samalla kun mietti että oliko udellut toiselta liikaa, sillä jos jotain menneet kuukaudet olivat opettaneet, eivät suomalaiset olleet aina sitä puheliainta kansaa.

Italialainen toivoi kuitenkin että olisi kysynyt sellaisia kysymyksiä jotka voisivat viedä keskustelua eteenpäin ja ehkä auttaa miestä luomaan uusia suhteita hevosalalla, sillä Marcilla ei ollut kuitenkaan vielä kovinkaan suuria suhteita uuden maan hevosihmisiin eikä miehellä toisaalta ollut myös tarkkaa tietoa siitä että millaiset hevospiirit Suomessa olivat.

“Ah okay, so long way ahead”, Rasmus tulkitsi paikan Espooksi. Hän stoppasi Branin, jonka oli tunkemassa karsinasta käytävälle, ja taputti oria kaulalle. Vaikka Bran oli utelias ja vilkas, ei se kuitenkaan ollut yhtään pahansisuinen, kun taas rautias ori vaikutti hieman tulisieluisemmalta tiukasti luimussa pysyvine korvineen.

“It’s a bit complicated”, Rasmus vastasi, eikä kehdannut alkaa avata hevoskuvioitaan - siitostamma-Laraa, osaomistus-Carria ja monenmoisia ylläpito- ja kisaratsudiilejään - sen tarkemmin. “But this is not mine, and neither is the youngster, I just ride her. She was great this weekend.”

Kisse toden totta oli tienannut jälleen rusetin, ja Rasmusta jopa vähän harmitti, ettei ehtisi kilpailemaan tammalla kenttää liki koko kesänä. Mutta toisaalta nuorelle hevoselle loma tekisi taatusti hyvääkin.

“Are you in Kalla only for the show?” Rasmus uteli. “And by the way, I’m Rasmus.”

“I actually moved here a couple of months back, it felt like a good point to make a base and see where things would go. As it turned out they went into a interesting way” tummahiuksinen vastasi samalla kun irrotti punarautiaan narusta ja poistui karsinasta ennen kuin sulki oven kunnolla.

“Marc. Nice to meet you.”

“Are you competing next weekend? Or is eventing your only sport?” italialainen jatkoi kyselyään samalla kun huolehti jotta punaisen orin tavarat eivät olisi leveällä ja muutenkin että karsinan ympäristö olisi siisti, sillä mies haluaisi tarjota muille hyvän mielikuvan ratsukosta, vaikka punainen ori olikin varsinkin verryttelyssä yksi piru.

“Cool”, Rasmus nyökäytti päätään. Ei ihmekään, että toinen oli näyttänyt tutulta - Kallan piirit olivat tosiaankin pienet ja saattoi olla, että Rasmus oli nähnyt Marcin jo vuoden ensimmäisessä osakilpailussa. “Yeah, there’s plenty of stables and competitions nearby.”

Rasmus tarttui harjaan ja alkoi harjata Brania, kun varusteet oli saatu järjestykseen. Ori oli kaulalta vähän kostea, mutta ei niin hikinen, että olisi kaivannut pesua. “I’m competing in showjumping as well, with this one and with a few other horses. It’ll be my last show in Kalla in a while in fact, I’m leaving for Germany on Sunday. We’re probably coming back for Kalla Cup in August. Maybe I’ll see you there?”

Marc kuunteli tobianon harjaamista aloittanutta Rasmusta.
”Europe offers a nice offering of shows. Germany has nice show arenas so it offers nice changes for shows. I’ve done a few there.”

Vastausta siihen, että olisiko Rasmus tapaamassa Marcin elokuun Cupissa mies joutui pohtimaan hetken. “Maybe as a spectator. I’m not sure if I do have any horses to do shows with, as this one will be competing with his owner and I’m not sure what will happen with the other one as she’s a new horse to me and you never know what the owners decide to do.” Marc päätti vastauksensa samalla kun tuo riisui viimeinkin hiostavat saappaansa ja vaihtoi ne mustiin Niken lenkkareihin.

Rasmus nyökäytti päätään. Vaikka hänellä oli ollut jo pitkään hyvää onnea ratsastettavien hevosten kanssa eikä yhtäkään skismaa hevosten omistajien suuntaan (mikä tietysti oli hyvä, kun hevosten omistajiin lukeutui mm. hänen avovaimonsa isä ja Rasmuksen oma äiti), Rasmus tiesi muiden hevosilla kilpailemisesta aiheutuvan epävarmuuden.

“I know the feeling”, Rasmus virkkoi ja vilkaisi Marcia, joka alkoi tehdä lähtöä. “Hopefully you’ll find a horse to compete with. At least there should be plenty of opportunities here in Kalla. See you maybe in August, then.”

“I hope so. Would be nice to keep doing shows here and build up a stronger name and a career. Good luck for the rest of the show and hopefully all goes well during the journey to Germany and hopefully the results will be good during the shows there.”

“Thanks!” Rasmus hymyili pikaisesti ja laski harjan takaisin pakkiin heilauttaakseen kättään Marcille. “Best of luck to you, too.”
kirjoittaja Marc Di B.
lähetetty 31.05.21 23:27
 
Etsi: Spin off
Aihe: Avventura in Finlandia | Marc
Vastaukset: 17
Luettu: 517

Inkan päiväkirja

21. - 23.5.2021

Kalla CUP - Gemini

Kenttäkisat oli minun ja Inkan osalta sinä viikonloppuna kisattu, joten kärräsin kirjavan tamman takaisin Kaajapuroille ja jätin sen Stinan hellään (?) huomaan. Tavallisesti olisin huolehtinut tammasta itse, mutta minun pitäisi vielä Cavan kanssa kisata rataesteet ennen kuin saisin kuoriutua ulos kisavaatteistani.

"Miten meni?" paikalle pölähtänyt Verneri kysyi. Jostain syystä miehen nimeä ei lähtölistoissa tänä viikonloppuna näkynyt, mutten kysellyt syytä moiseen.
"Siinä kai se", vastasin. "Neljä virhepistettä näistä rataesteistä."

Keskinkertaista se minun ja Inkan meno oli ollut näissä(kin) kisoissa. Ehkä tavallisesti olisi saattanut vähän harmittaakin, mutta pientä parannusta edellisiin CIC1-tason kisoihin oli havaittavissa, vaikkei tälläkään kertaa sijoituksille saakka päästy.  Kahdeksas sija ei kuitenkaan täysin sysip*ska ollut.
"Loven jälkeläiset vetivät hyvin ensimmäisessä luokassa", tajusin kertoa Kaajapurolle. "Se Annan musta ori voitti ja Kisse oli kolmas."
"Hyvä", Verneri nyökkäsi vähäeleisesti. Oskarilla ja sen Loven jälkeläisellä meidän luokassa ei mennyt ihan niin hyvin, mutta ennen kuin siitä edes ehdin kertomaan, Kaajapuro oli mennyt menojaan.
"Mitäs mainitsit Kissen", Stina mutisi. Hymähdin. Niin, olihan se kuitenkin puoliksi Innan hevonen...
"Minun pitää mennä", tokaisin ja riensin takaisin autooni, sillä halusin ennättää katsomaan seuraavaa luokkaa. Tai ainakin viimeisimpiä tuloksia, sillä siellä kisasi yksi hevonen, jonka kisamenestyksestä olin erityisen kiinnostunut.

Salli oli erittäin paksussa kunnossa ja kuun vaihteessa oli sen laskettuaika, joten tietenkin halusin nähdä miten tamman vatsassa kasvavan varsan isä pärjäsi.
Koulukokeessa Gleanntán Gallchobhar oli päihittänyt kaikki muut, mutta maastoesteistä oli tullut 20 virhepistettä. En ennättänyt näkemään ratsukon suoritusta, mutta Matilda oli laittanut minulle tilannepäivitystä: "14vp ja viimeisiä."
Lopullisissa tuloksissa kolmanneksi viimeisiä, mutta ainakin se oli ratsastajansa kanssa päihittänyt Rasmuksen sekä Bertramin. Olisin tietenkin mieluummin nähnyt Rasmuksen Branin kanssa vaikka siellä sijoituttuneiden joukossa, koska kuitenkin eräänlaisia tallikavereita tässä oltiin, mutta jos miettii Kallan kenttärankingia niin...

Toisaalta Jemiina Rajalan vedot lainahevostensa kanssa meni sen verran hyvin, että jos nainen jatkaa tuota menoa jatkosssakin, niin voi olla että minä ja Rasmus jäädään niin sanotusti rannalle ruikuttamaan loppuvuodesta...

kirjoittaja Jesse A.
lähetetty 30.05.21 19:26
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Inkan päiväkirja
Vastaukset: 48
Luettu: 2091

Pikin päiväkirja

Pinta | Sisin
21-28. toukokuuta 2021
Kalla Cup kuohuttaa pinnan alla

#kallacupkaksoset

Josefina Rosengård, 23, osoittaa maailmalle olevansa muutakin kuin säntillinen, synnyinroolilleen kuuliainen esteratsastajatar. Pilke sinisilmissään hän saapuu kilpailupaikalle valmiina kokeilemaan jotakin uutta. Rosengårdin kartanon nuorimmaisen pikimusta ratsu on innokas kuten aina, ja vaikuttaa päivänselvältä, että ratsukko on tullut pitämään hauskaa. Kenttäratsastus lienee nuoren ratsastajan kiintoisa sivupolku, joka tarjoaa ratsulle monipuolista treeniä. Ja näin meidän kesken: on jo korkea aikakin, että haltijasukunsa nimellä tänä päivänä parhaiten tunnetun ratsukartanon kuopus koettelee itselleen luodun roolin rajoja, vaikka sitten vain leikkimielisestikin.

Ratsastajattaren eleissä on rentoutta, kun hän valmistelee tammaansa koulukokeeseen, ja kun se on ohi, ilme nuoren naisen kasvoilla on neutraali. Tuloslistan häntäpäähän sijoittuminen kepeämielisessä lajikokeilussa ei Josefina Rosengårdia hetkauta, sillä hän on kannuksensa jo toisaalla ansainnut: leipälajissaan hän on meritoitunut menestyjä. Sitä paitsi Rosengård on siitä onnekkaassa asemassa, että saa jakaa kaiken tukijoukkojensa kanssa. Koulukokeen mairittelematon menestys on eittämättä helpompi kestää, kun paikalla on rakastava perhe. Josefina, hänen avopuolisonsa ja isänsä vaihtavat epäilemättä toisiaan kannustavia sanoja, ja seuraavana päivänä he kaikki ratsastavat paremmin ja sijoittuvat maastokokeessa korkealle. Mahtaa olla mahtavaa kyetä kasaamaan hermonsa sillä tavalla! Josefina Rosengårdilla piisaa kanttia ja henkistä staminaa kuten rutinoituneilla kilparatsastajilla on tapana.
 


 Ne pitävät mua varmaan aivan hölmönä ja etuoikeutettuna kakarana. Ratsastella nyt oman tätinsä omistamalla hevosella tällä tavalla päämäärätiedottomasti, vaikka Piki on käsiini uskottu, jotta kouluttaisin sen esteratsuksi ja tekisin sille suoritusnäyttöjä, joilla antaa varsojen hintalapuille perusteluita. Rasmuskin, aivan taatusti, vaikka välillä rohkaisee ja kannustaakin minua kokeilemaan kenttäratsastusta, toivoo varmaan, että ymmärtäisin pysytellä esteratsastuksen parissa. Kaikki kaduttaa: se, että olen niin naiivisti uskonut, että on Rasmuksen mielestä oikeasti hauskaa kilvoitella tässäkin lajissa, ja se, että kuvittelin, että uskaltaisin tehdä niin ja ettei sillä olisi väliä, miten Pikin kanssa pärjäisimme. Että kestäisin millaisen tuloksen tahansa.

Totuus on, että minua hirvittää. En saa esitettyä Pikiä koulukokeessa täysin edukseen, vaikka sen tulos on lopulta hämmästyttävän hyvä siihen nähden, kuinka jännittyneeltä ja kiireiseltä hevonen tuntuu. Ymmärrän kouluohjelmaa ratsastaessani, että olen harjoitellut kokonaisen ohjelman esittämistä aivan liian vähän. Seilaamme pisteestä toiseen esittäen vaaditut tehtävät hieman sinne päin ja räpiköiden, sillä minä en osaa ja ehdi keskittyä ratsuni rentouttamiseen ja ratsastettavuuden korjaamiseen yhtä aikaa radan muistamisen ja suorittamisen kanssa. Häpeä tärisyttää käsiä. Yritän hymyillä lopputervehdyksessä, jotten vaikuttaisi tyytymättömältä hevoseen. Se on tehnyt parhaansa, vaikka minä en ole sitä juurikaan auttanut.

Topics tagged under kallacupkaksoset on Foorumi | Auburn Estate PikicupII

 Väliviikolla motivaatio ui pohjamudissa. Upean maastokokeen jälkeen teemme omituisia virheitä rataestekokeessa, ja vaikka välissä olisi monta päivää aikaa hioa virettä kuntoon ennen varsinaista rataestepäivää, löydän itseni ratastastelemasta Pikillä löysemmin kuin aikoihin. Maastoilemme ja välillä ratsastan sitä näön vuoksi kentällä, ja silloinkin ilman satulaa. Olen lamaantunut ja lannistunut.

Ajatus Saksaan lähdöstä hermostuttaa. Mitä jos pomo pettyy siihen, millainen hänen pari vuotta sitten myymästään lupaavasta hevosesta on tässä ajassa tullut? Samalla en malta odottaa kesää Keski-Euroopassa yhdessä Rasmuksen kanssa, sillä Riesenbeckissä ja tien päällä vietetyt kuukaudet ovat aina olleet meille hyviä. Keskittymiskykyni hortoilee ja tunnelma heilahtelee ahdistuneesta innostuneeseen.

Ajatus Kalla Cupin estepäivästäkin hermostuttaa. Junioriluokka toimii varmasti hyvänä verryttelynä Pikille, ja metrikymppiin ei ole ladattu menestyspaineita, onhan se Pikin ensimmäinen laatuaan. Kilpailuita enemmän pelkään ihmisiä, jotka ovat paikalla. Isä palaa taas Kallaan, tuo äidin mukanaan ja altistaa tämän Isak Sederströmille, joka on jälleen tuomassa paikalle kaksi hevostaan. Miten ikinä osaan käyttäytyä luontevasti kaiken sen keskellä? Stressi perhesotkusta ja Pikin koulutuksen tilanteesta iskee hyökyaaltona juuri juniorimestaruusluokan verryttelyssä, ja sen jälkeen minulla on pasmat sekaisin. Hätiköin, hoputan Pikiä kohti toista estettä ja sitten jarrutankin, ja tietenkin se ottaa puomin, jolla ei ole mitään tekemistä hevosen kanssa. Olen vähällä mokata seuraavankin lähestymisen, ja neljännelle esteelle ratsastan passiivisesti uskaltamatta tehdä oikeastaan mitään.

Piki hyppää hienosti, kun en häiritse sitä. Hengitän syvään. Kyllä tämä tästä. Kyllä tämä tästä. Olen ratsastanut esteratoja ennenkin ja tulen ratsastamaan jatkossakin. Jos vain saisin pidettyä hermoni kurissa, mutta hermoni ovat suurin viholliseni, ja se, miten selkeästi epäonnistumiset piirtyvät muistiini ja syrjäyttävät tiedon siitä, miltä tuntuu, kun tekee asioita oikein.

Kyllä tämä tästä. Hoen sitä itselleni, kun rata on ohi. En ole täysi epäonnistuja. Elämäni ei ole pilalla.


Maastokokeen hyvä boogie ei jatku matalaan rataesteluokkaan eikä seuraavan viikon juniorimestaruuksiinkaan, mutta Rosengård osoittaa jälleen kerran olevan ammattimainen kilpaurheilija. Menneet epäonnistumiset eivät nuoren naisen keskittymiskykyä horjuta, kun hän ratsastaa hevosellaan viileän debyytin 110-tasolla. Sen sijaan, että Rosengård lähtisi viemään ratsuaan Kaajapurojen tallille ehtiäkseen takaisin ennen puolisonsa seuraavaa starttia, hän jää odottamaan tuloksia. Ratsukko näyttää somekelpoiselta ja erinomaisen valmiilta kunniakierrokselle, ja vasta uusinnan kolmanneksi viimeisenä starttaava Malmila M.B. Foxxin kanssa kiilaa nopeammalla ajalla Rosengårdin ja Ugh Finen edelle.

Ei ruusuketta Rosengårdille, mutta selvä lupaus siitä, että ensi osakilpailuissa hän ja nuori, vasta varsomisen jälkeen radoille palannut tamma ovat varteenotettavia kilpailijoita. Metrikympin tuplanolla tuskin jää heidän viimeisekseen, ja kesä kiidättää ratsukkoa varmasti kohti entistä parempaa yhteistyötä. Jo seuraavana päivänä tiedetään Rosengårdin pakkaavan tämän kauden ykkösratsunsa mukaansa ja matkaavan Dierk Mayerin valmennettavaksi. Suhteet, resurssit ja geenit ovat pitkänhuiskean sometähtösen puolella. Ja geeneistä puheenollen! Arne ja Susanne Rosengård ovat tietysti paikalla tukemassa nuorimmaistaan kuten välittävillä vanhemmilla on tapana.

Ah ja voi, kuinka helppoa neiti Rosengårdia onkaan kadehtia. Hänellä on kaikkea. Unelmia, tavoitteita ja mahdollisuudet saavuttaa ne, älliä sievien kasvojen takana, tukeaan tyrkyttävä perhe ja rakastava puoliso ja hienoja hevosia. Elämä edessä — täydellinen elämä!
 
kirjoittaja Jusu R.
lähetetty 30.05.21 12:45
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Pikin päiväkirja
Vastaukset: 55
Luettu: 2857

Cavan päiväkirja

Kalla CUP - Gemini

21.–23. kesäkuuta 2021

Jesse oli erään valmennuksen päätteeksi vain ohimennen maininnut Isabellalle kaipaavansa välillä isommille kenttäradoille. Inkan kanssa hänellä ei varmaan koskaan tulisi mahdollisuutta startata sellaisissa luokissa, sillä tamma edelleen oli miehellä vain "lainassa" ja ainakin tällä hetkellä näytti siltä, ettei tason nosto vielä pitkään aikaan tulisi kyseeseen.
Isabella oli kuitenkin hetken hiljaisuuden jälkeen ehdottanut, että mies voisi osallistua Cavan kanssa tulevissa kenttäkilpailuissa. Jessen suusta oli karannut huvittunut naurahdus ennen kuin hän oli tajunnut naisen olevan tosissaan.

Mies oli joutunut pohtimaan muutaman päivän, kehtaisiko, sillä ei halunnut "viedä" Rasmukselta tai Laurilta kisaratsua ns. nenän edestä, Sallin kisamenestys oli ollut vähän samaa tasoa kuin Sokkien orilla, Cava ei vastannut hänen hevosmakuaan (sukupuoleltaan) ja olisiko hänellä edes aikaa treenata hetkellisesti kahden hevosen kanssa.

Kun mies oli sitten tarpeeksi kauan jahkaillut asian kanssa, oli Matildakin jo turhautunut avopuolisonsa pähkäilyyn ja komentanut vastaamaan Isabellalle myöntävästi.
"Susta näkee jo kauas, että haluat kokeilla sitä Cavaa, joten kokeile. Sua kuitenkin vaan harmittais, mikäli Isabella tässä välissä olisi löytänyt sille toisen ratsastajan ja sulla menis tuo tilaisuus ohi."
"Niin, ainahan minä voin niin sanotusti koeratsastaa sen ja sitten päättää, kannaattaako meidän edes tähdätä mihinkään kisoihin", mies oli huokaissut.

Kuten lähtölistoista lopulta saattoi päätellä, Jesse oli tarttunut tilaisuuteen.
Inkan jälkeen Cava oli tuntunut kytevältä ruutitynnyriltä, mutta onneksi miehellä oli kokemusta myös vähän vaativammista hevosista. Hän oli kyllä kuullut vaikka minkälaisia juttuja täysiverisestä orista, mutta ei Cava lopulta niiiiiin "paha" ollut kuiin jutut antoi ymmärtää.
Jessen mielestä ori oli oikeastaan aika sympaattinen tapaus.

"Onko tämä koskaan hiljaa?" mies oli  huvittuneena kysäissyt Antonilta erään estetreenin alussa. Cava oli vaihteeksi maneesiin astellessaan päästellyt ilmoille korvia särkevän hirnunnan kuin ilmoittaakseen, että oli paikalla siitäkin huolimatta, ettei muita ratsukoita sillä hetkellä maneesissa edes ollut.
Anton ei ollut vastannut mitään. Kasasi vain esteitä Aron ohjeiden mukaisesti ja yritti olla näyttämättä liian happamalta.

Blondi mies oli vain pohtinut, oliko Jesse ajatellut ihan loppuun asti tätä "Tuletko auttamaan"-pyyntöään.
Ei Antonilla todellakaan ollut mitään Jesseä vastaan, he olivat kuitenkin kavereita, mutta sata kertaa mieluummin Seljavaara olisi auttanut Jesseä Inkan kanssa.
Syy oli Jessen ratsussa. Tai ei oikeastaan edes siinä ratsussa... Cava vain toi liikaa muistoja mieleen. Vaikka Aliisa oli häippässyt Ruotsiin aikapäiviä sitten ja yhtedenpitokin oli hiipunut pikkuhiljaa, odotti Anton silti lähes joka kerta orin karsinan ohittaessaan, että Huru tupsahtaisi ulos sieltä niin kuin ei olisi koskaan mihinkään lähtenyt.
Ja sellaiset hölmöt odotukset saivat myös vähän omatunnon kolkuttelemaan blondin päässä, koska hänellä oli kuitenkin lähes mutkaton juttu Sonian kanssa meneillään, ei silloin mitään exiä kaipailtu! Eihän?

Jessen ja Cavan treenit meni vähän miten meni milloinkin. Välillä onnistuttiin lähes täydellisesti, välillä mistään ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Mutta sellaista se elo hevosten kanssa usein oli.
Mitään valtavaa menestystä mies ei todellakaan odottanut kisoista. Tietenkin pärjääminen orin kanssa olisi ollut enemmän kuin mukavaa.
"Voittajaolo mikäli ei tuu hylkäystä", Jesse oli naurahtanut Antonille maastoestepäivänä. Seljavaara oli nauranut myös, rutistanut pikkuista norjalaista kylkeään vasten ja Jesse oli pudistellut huvittuneena päätään.
"Kuulin, että tämä etsisi ihan vakituista ratsastajaa. Muuta tänne ja ota tästä itsellesi kisaratsu. Antonia tuskin haittaisi", Jesse oli sanonut englanniksi, iskenyt ohimennen silmäänsä Sonialle, joka oli vain tuhahtanut hiljaa.
Antonkin oli hymähtänyt epämääräisesti. Tietenkään häntä ei olisi haitannut, mikäli Sonia olisi pakannut tavaransa sekä hevosensa ja muuttanut Suomeen, mutta... Ei kai siinä olisi ollut mitään järkeä? Ja olisiko se jotenkin kiusallista? Aliisa oli hoitanut Cavaa ja seuraavaksi Sonia hyppäisi siihen rooliin?
"Ei tällä kisamenestyksellä muuteta mihinkään", Sonia oli huokaissut, rimpuillut itsensä irti Antonin otteesta ja kadonnut paikalta.
"Sori, se on vähän pahalla päällä kun ei sillä ja Theolla noi kisat putkeen mene", Anton oli selventänyt Jesselle ennen kuin oli lähtenyt heilansa perään.

Jesse ymmärsi Sonian fiilikset hyvin vaikkei itse mikään hirveän kilpailuhenkinen ihminen ollut. Harmittihan se, jos ja kun kisat menisivät ihan penkin alle.

Maastoesteradalla Cava oli tapansa mukaan pistänyt heti alkumetreillä ykkösen silmään ja yrittänyt paahtaa niin lujaa kuin koivistaan pääsi pitkin rataa.
"Se hyytyy yleensä loppua kohden sen takia."
Niinpä Jesse yritti parhaansa mukaan pidätellä täysiveristä, jotta sillä riittäisi paukkuja loppuun asti. Eihän se aivan täydellisesti onnistunut, mutta siitä huolimatta he pääsivät ilman kieltoja ulos radalta eikä 13,6 virhepistettä miehen mielestä todellakaan huono ollut. Häntäpäässä tuloslistaa sitä sillä suorituksella kuitenkin roikuttiin, mutta Jesseä ei harmittanut, vaikka tiesi ettei todellakaan tulisi Cavan kanssa sijoituksille pääsemään eilisen koulukokeen ja tämän päivän perusteella.
Vielä olisi tietenkin rataesteet jäljellä, mutta vaikka Jesse ja Cava nollilla pääsisivät radan läpi, pitäisi kaikkien muiden ratsukoiden joko vedellä maksimimäärät virhepisteitä tai joutua hylätyiksi, ehkä sitten olisi piiieni mahdollisuus sijottautua.

"Kyllä sieltä vähintään se neljä virhepistettä tulee", Jesse oli mutissut lauantai-iltana Matildalle ennen nukahtamistaan.
"Älähän nyt. Tiedä vaikka olisitte ykkösinä", Tammilehto oli haukotellut, suukottanut miestään poskelle ja käpertynyt sitten tämän kainaloon.
Ei, Cava ja Jesse eivät olleet ykkösinä rataesteillä, mutta varmaan vähän kaikkien ihmetykseksi, parivaljakon nimet löytyi toiselta sijalta.

Kaikenkaikkiaan virhepisteitä viikonlopun ajalta kertyi 57.
"Eihän tämä nyt niin kamala ollut", Jesse oli todennut Isabellalle.
"Eihän se kamala olekaan. Vähän vain... Tuollainen", Sokka oli tuhahtanut.
"Voin kokeilla joskus uudelleenkin."
"Katsotaan", Isabella hymyili.

Topics tagged under kallacupkaksoset on Foorumi | Auburn Estate Jascavcup

kirjoittaja Jesse A.
lähetetty 29.05.21 18:21
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Cavan päiväkirja
Vastaukset: 57
Luettu: 3876

Gemini, Kalla CUP:n 2. osakilpailu

♊ Gemini – Kaksoset ♊
(Kalla CUP:n 2. osakilpailu)
#kallacupkaksoset #kallacup2021

Aikataulu:

Kenttäratsastus 21.–23.5.
VIP torstaina 20.5.
Esteratsastus 28.5.
Kouluratsastus 29.5.
VIP torstaina 27.5.

🌿 Tervetuloa osallistumaan! 🌿

After ride
Kartanon puutarhassa ja huvimajalla
- Cocktail-tilaisuus, lauantaina 29.5.
- Aloitus heti kouluratojen jälkeen, auringonlaskuun klo 22.30 asti
- Vapaata seurustelua, live-musiikkia, juomaa ja pikkupurtavaa
- Mahdollisuus omiin jatkojen jatkoihin (Krouvi tai Kingi)


Osakilpailun tuotokset
Tuotosten tekeminen vapaaehtoista, tulokset arvotaan normaaliin tapaan.
Osakilpailun tuotosten virallinen tunnus #kallacupkaksoset


➡ Vierassalonki vierailijatuotoksille



TIEDOTE LUOKISTA  blue unicorn  RANKING 2021  blue unicorn  KALLA CUP INFO blue unicorn PISTEYTYS (KIRJAUTUNEILLE)
Kallalaiset: Laske omat rankingpisteesi sunnuntaihin 13.6. mennessä!
kirjoittaja Isabella S.
lähetetty 27.04.21 15:45
 
Etsi: Kilpailut ja tapahtumat
Aihe: Gemini, Kalla CUP:n 2. osakilpailu
Vastaukset: 0
Luettu: 232

Takaisin alkuun

Siirry: