Armin päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Vs: Armin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Nita M. lähetetty 02.07.18 0:18

26.06.2018

Mä olin tulostanut tulevien kisojen kouluradat. Ja mä olin joutunut vetämään syvään henkeä ja rauhoittumaan, kun mä mietinkin koko kisoja. Sitä oli toistettu noin miljoonaan kertaan, koska valmistautuminen oli pitänyt aloittaa heti, kun oli ilmoittauduttu kisoihin. Joo, ne olivat ne samat radat kuin viimeksikin. Mutta silti treenattavaa olisi vaikka ja kuinka. Ja sitä me oltiinkin tehty ihan urakalla. Välillä oli ollut vain pakko pitää välipäivä ja pistäytyä maastossa. Tai tehdä jotain muuta rentoa.

Siihen treenaamiseen mä olin hukuttanut itseni, koska mä en halunnut päästää itseäni ajattelemaan mitään ylimääräistä. Mä vietin päivät tallilla ja lopulta kaaduin väsyneenä sänkyyn nukkumaan. Jos mä en ihan koko päivää viettänyt tallilla, mä raahauduin sinne pirun lenkille. Välillä Minjan kanssa, mutta välillä jopa yksin. Silloin mä vain juoksin ja juoksin, vaikkei mun kunto olisi siihen riittänyt. Jollain oudolla tavalla se kuitenkin auttoi purkamaan sitä kaikkea.

Tänään me treenattaisiin laukanvaihtoja. Ne tuli kyllä ihan hyvin, mutta mä en ollut löytänyt vielä sellaista lennokkuutta niihin. Laukanvaihdot ei olleet vielä ihan mun ominta alaa, vaikka mä odotin kamalasti pääseväni treenaamaan yksittäisten vaihtojen sijaan erilaisia vaihtosarjoja. Mä olin jostain syystä aina ihastellut joka askeleella tehtyjä vaihtoja, ne näyttivät hienoilta. Mutta mulla niiden tekemiseen olisi vielä matkaa.

Iloinen punarautias lähti reippaasti mun matkaani laitumelta. Mun ymmärrys ei riittänyt, kuinka se lähti aina niin innoissaan töihin, vaikka mä olin viime aikoina kiusannut sitä ties millaisilla treeneillä. Ja niin kauan kun mä osasin pyytää, se teki mukisematta kaiken. Väärinymmärryksiä tuli, mutta vika oli aina mussa. Mä olin kyllä löytänyt sellaisen kultakimpaleen vuokrahevosekseni, että ei mitään rajaa.

Pikaisen varustuksen jälkeen me jo suunnattiin kohti kenttää. Armi vaikutti hivenen loukkaantuneelta, kun mä en tänään jaksanutkaan rauhassa harjata sitä, rapsutella ja syöttää nameja. Tänään ei ollut fiilistä, mä halusin vain upottautua treenaamiseen mahdollisimman nopeasti. Ehkä huono asenne, ehkä ei. Hannover lähti askeltamaan reippaasti uralle lämpimästä kelistä huolimatta. Ja ennen kaikkea musta huolimatta.

Mä verryttelin tavalliseen tapaani. Ravia ja laukkaa pitkin ohjin, sitten vähän erilaisia teitä, väistöjä ja siirtymisiä. Armi kyllä liikkui ja teki mitä pyysin, mutta tamma ei ollut ihan täysillä mukana kuten yleensä. Pienen tauon jälkeen sen kummempia ajattelematta mä lähdin treenaamaan laukanvaihtoja varten. Tosin ensin mä työskentelin ihan laukassa, jotta sain sen pyörimään ihan hyvin ja tehtyä siinä jotain.

Kun mä totesin meidän olevan valmiita itse laukanvaihtoihin, mä muistelin miten se meni ihan ohjelmassa. Puolirata leikkaa ja laukanvaihto keskihalkaisijalla. Ei kovin vaikeaa, eihän? Me oltiin tehty näitä ennenkin ja suoriuduttu ihan valkoisten aitojen sisälläkin niistä. Mutta tänään niistä ei kuitenkaan tullut mitään. Joko Armi ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää mun apuja. Se vain jatkoi kulmaan ja vaihtoi itsenäisesti siellä laukan. Ihan sama, mitä mä yritin tehdä selässä. Sitten vaihdettiin ristilaukalle, siirryttiin raviin tai tamma teki vaihdon useamman askeleen myöhässä.

Mun hermot olivat jo aika riekaleina ja itku ei ollut todellakaan kaukana. Jos se olisi ollut mahdollista, mä olisin jättänyt Armin siihen ja lähtenyt itkien kotiin. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla tuli se fiilis tamman kanssa, vaikka aina ei ihan mennytkään putkeen. Mutta mä en voinut, joten mun ei auttanut muuta kuin jatkaa. Ja mä meinasin saada sydänkohtauksen, kun huomasin kentän laidalla seisovan Sarahin.
"Teidän kannattaisi varmaan pitää pieni tauko", brunette ehdotti varovaisen oloisesti. Mä en saanut kuin nyökättyä ja läväytettyä Armille pitkät ohjat.

"Mitä te harjoittelitte?" Sarah kysyi, kun oli antanut kiltisti mun rauhoittua hetken.
"Vaativa B:ssä tulee laukassa puolirata leikkaa ja keskihalkaisijalla laukanvaihto, sitä laukanvaihtoa me yritettiin treenata", mä henkäisin.
"Kokeile jossain muussa kohtaa, esimerkiksi ympyrältä toiselle vaihtaessa tehdä laukanvaihto. Ja ota rauhassa, jos hermotut niin siitä ei ainakaan tule mitään", nainen neuvoi mua hymyillen. Mä hengitin syvään ja keräsin ohjat.
"Kyllä me tässä onnistutaan", mä mumisin rautiaalle ja rapsutin sen kaulaa. Korvat pyörähtelivät ja Armi siirtyi sulavasti laukkaan.

Puoliverisessä tapahtui jotain. Nyt se laukkasi aivan eri tavalla ja oli muutenkin miten sen sanoisi. Normaalimpi. Mä tein laukkaympyrän ja kun vaihdoin toiselle ympyrälle, kokeilin laukanvaihtoa. Ja se onnistui, heti ensimmäisellä yrityksellä. Mun murjotus vaihtui hymyyn ja nyt itkun mahdollisuus katosi kokonaan. Mä tein tässä suunnassa ympyrän ja vaihdoin toiselle ympyrälle, taas vaihtaen laukan. Se onnistui taas. Armi sai kunnon taputukset ja kehut. Sarah oli lähtenyt kentän laidalta, ehkä tämä oli todennut, että nyt mä pärjäisin.

Lopuksi mä tein periaatteen vuoksi vielä sen hemmetin puoliradan leikkaamisen ja siinä laukanvaihdon. Ja nyt se onnistui ilman ongelmia ja vaihdossa oli jo vähän lennokkuuttakin. Mä päätin lopettaa siihen, kun saatiin onnistunut suoritus. Lähinnä itseni takia, mutta olin mä kiusannut Armiakin tarpeeksi. Mä olin myös tajunnut oman typeryyteni.
"Anna anteeks, mä olin idiootti kun en tajunnu", mä kumarruin halaamaan tamman kaulaa. Hannover pärskähti vastaukseksi ja käveli korvat hörössä.
"Vedetään vielä loppuverkka ja sitten riittää", mä hymyilin ja Armi siirtyi lennokkaaseen raviin.
avatar
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 18
Viestien lukumäärä : 198

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Armin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Nita M. lähetetty 20.08.18 12:34

20.8.2018

Mä juoksin pitkin tallia puoliksi paniikissa. Okei, ketä mä huijaan. Ihan täysin paniikissa. Mulla olisi kohta uuden valmentajan pitämä valmennus ja mä en löytänyt mistään omaa kypärääni. Eikä mulla tietenkään toista ollut. Mä en tiedä mihin ihmeeseen se oli voinut kadota. Juuri eilenhän mä olin sitä käyttänyt ja laittanut sen omalle paikalleen kaappiini. Nyt se oli poissa. Ja mulla tosiaan alkaisi ihan juuri Anton Koskisen pitämä valmennus.

Ei auttanut kuin lainata jonkun kypärää, mutta ongelma oli, että kenen. Ketään ei näkynyt mailla halmeilla, koko talli oli kuin ihmeen kaupalla tyhjä ihmisistä. Oikeastaan vaikutti siltä, että tallissa oli mun lisäkseni vain Armi. Ei hemmetti. Olisikohan Nikon kypärä mulle liian iso? Todennäköisesti, mies oli aika isopäinen tapaus. Siinä olikin ne se kypärä, jota uskaltaisin ihan oikeasti lainata ilman luvan kysymistä. Perijättäret ei tulisi kysymykseenkään, jos jäisin kiinni (todennäköisyys olisi aika suuri) mä olisin vainaa.

Mä en keksinyt ketään, jolta olisin uskaltanut lainata ja jolla voisi olla suurinpiirtein samankokoinen pää kuin mulla. Joten mä menin Nikon kaapille, nappasin kypärän ja kääntelin sitä käsissäni. Jos se ei valuisi mun silmille, niin mä tuskin kuolisin ja kukaan ei huomaisi, ettei mulla ollut omaa kypärää. Mä painoin kypärän päähäni ja heiluttelin vähän päätäni. Olihan se vähän iso, mutta jos mä vääntäisin hiukseni jotenkin sopivasti, se voisi parantaa tilannetta. Ja Armi toivottavasti ei tänään keksisi kouluvalmennuksessa heittää mua selästään alas. Tosin kerta se olisi ensimmäinenkin, kunhan ei tänään tulisi.

Joten me päästiin punarautiaan kanssa maneesiin ihan aikataulussa. Anton Koskinen ei vaikuttanut kauheen puheliaalta valmentajalta, kun mä moikkasin tämän saapuessa. Olikohan valmentajan ammatti ihan sopiva miehelle? Se oli kuitenkin asiakaspalvelua ja joutui olemaan ihmistenkin kanssa tekemisissä. Mä yritin pistää Armia kävelemään reippaasti, mutta tammalle harvinaisesti tämä oli todella laiska. Laiskasti se vain huiski välillä hännällään puolelta toiselle. Tästä tulisi todella mukava valmennus.

Armi oli varmaan ensimmäistä kertaa ihan kamala. Ei mitään reaktiota mihinkään, tai siis varmaan viiden minuutin viiveellä, ihan sama mitä mä tein siellä selässä. Siirtymiset tuli juuri sillä kamalalla viiveellä, vaikka mä mielestäni ilmoitin Armille ihan selkeästi mitä haluan. Ja vaikka kuinka koitin herkistellä, Armi vain löntysti menemään. Väistöistä nyt ei edes puhuta, se oli yksinkertaisesti vain niin kamalaa. Antonin ohjeet kyllä olivat hyviä ja niistä olisi varmasti hyötyä. Kunhan Armi olisi vähän enempi motivoitunut työntekoon, sillä tänään siitä ei vain tullut mitään.

"Kiitos hirveesti Armi, annettiin hieno kuva uudelle valmentajalle. En varmaan kehtaa ikinä mennä sen valmennukseen enää", mä tuhisin puoliveriselle, kun Anton oli lähtenyt ja me oltiin kahdestaan jääty kävelemään. Paitsi, mulla olisi ensi viikon torstaina Antonin estevalmennus Ramidalla. Voi luoja, mä tulisin niin kuolemaan. Mä en luottanut yhtään, että nuori tamma osaisi käyttäytyä ollenkaan. Palattuamme talliin, mä kävin palauttamassa Nikon kypärän paikoilleen. Ainakaan vielä mä en jäänyt kiinni siitä, paitsi Nikon kohdalla se tuskin olisi paha tilanne. Välillä kypärä oli vähän valahtanut naamalle, mutta muuten se oli ollut ihan passeli lainakypärä. Kun mä vilkaisin omaan kaappiini, niin mun kypärä oli siinä omalla paikallaan. Mistä hemmetistä se siihen oli ilmestynyt valmennuksen aikana?

avatar
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 18
Viestien lukumäärä : 198

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Armin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Nita M. lähetetty 19.09.18 21:35

16.9.2018

Mun tallilla käynti ja treenaaminen oli jäänyt viime aikoina hävettävän vähälle, mutta mulla oli ihan pätevä syy. Ainakin mun mielestä kirjoitukset oli sellaiset. Tosin Amanda ei ehkä ollut samaa mieltä, mutta mä halusin kirjoituksista läpi. Ne olivat jo ihan nurkan takana, mutta mun aivoni tarvitsivat tauon lukemisesta. Mikä olisikaan parempi tapa pitää tauko, kuin lähteä tallille?

Olinhan mä tiistaina käynyt valmennuksessa, koska sitä mä en vain kehdannut jättää väliin. Ja mut ehkä olisi potkittu valmennusryhmästä ulos ja sen jälkeen nirhattu. Joten valmennuksiin mentiin pää kainalossakin tai pää täynnä englannin kielioppia ja lakiasioita sekaisin. Lähtökohdista voi varmaan päätellä, ettei valmennus ihan mennyt putkeen. Mä en saanut Armiin mitään otetta ja avotaivutuksista ei tullut sitten yhtään mitään. Amanda ripitti mua ihan kunnolla ja mä en haluaisi törmätä perijättäreen ennen seuraavaa valmennusta. Joka toivottavasti menisi paremmin.

Nyt mä päätin jättää treenamisen väliin ja lähteä maastoon. Se olisi enemmän tarpeen, kun halusi tyhjentää pään. Koulutreenitkin voisi toimia, mutta mä en jaksanut ajatella mitään. Punarautiaalla taisi olla mua ikävä, sillä Armi kiehnäsi mussa tavallista enemmän. Ainahan se herkkuja ja rapsutuksia kerjäsi, mutta tämä ei ollut ihan sitä. Kiva jos mua kaivattiin. Se ei kyllä ollut kivaa enää siinä kohtaa, kun tamma onnistui kolauttamaan päätään sopivasti mun huuleen, että se aukesi. Kuivat huulet edesauttoivat, mutta silti osuma oli ikävän tuntuinen.
"Kiitos tästä", irvistin kun puhuminenkin sattui huuleen.

Maastossa Armi oli ihmeellisen rauhallinen. Ainakin mä oletin sillä olleen nyt vähän enempi vapaata, jolloin punarautias muuttui hieman tavallista säpsymmäksi. Mä nautiskelin kelistä, syksy oli tulossa ja samalla vain rentouduin hannoverin tasaisten askelien kuljettaessa mua maastopolulla. Se oli aika kivaa, enkä mä siinä kohtaa tajunnut, miksi mä olin jättänyt tallireissut vähemmälle. Ne olisi juuri sitä mitä mä tarvitsisin lukemisen ohella.

Rentous koitui mun kohtaloksi. Mun älähdys sai Armin säpsähtämään ja ottamaan muutamia sivuaskeleita. Oksa, jota mä en ollut rentoudeltani huomannut, sivalsi aika mukavasti mun poskea. Nappasin hanskan kädestä pois ja kokeilin sormillani poskea. Sormet värjäytyivät kivan punaisiksi. Hienoa, huuli halki ja poskessa ilmeisesti kunnon naarmu. Siinä olisikin sitten seliteltävää, varsinkin mun suojelijoille Nikolle ja Jimille. Uskoisikohan kukaan, että mua ei oltu vedetty turpaan? Paitsi Armi ja hemmetin oksa.

avatar
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 18
Viestien lukumäärä : 198

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Armin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Nita M. lähetetty 29.10.18 15:44

28.10.2018

Mun pää oli vähällä räjähtää. Harvinaista kyllä tällä kertaa hevonen, joka sen meinasi aiheuttaa, ei ollut rakkaan serkkuni rakas hevonen Ramida. Nyt Armi aiheutti harmaita hiuksia ja se oli melko harvinaista. Eihän meillä aina putkeen mennyt, mutta ihan tähän pisteeseen ei koskaan kyllä oltu ajauduttu. Meidän viimeisimmät kisat olivat menneet ihan hyvin treenamisen määrään nähden, mutta silti mä päätin aloittaa melkein hyvissä ajoin treenaamaan seuraviin osakilpailuihin. Ne olisivat viimeiset, eli olisi todella tärkeää suoriutua hyvin, jos meinaisi pärjätä kokonaiskisassa.

Noh, jos me näin vedettäisiin, voisin jättää suoraan kilpailut välistä. Hannover ei kuunnellut tällä hetkellä yhtään, mitä mä siltä pyysin. Pidäte ei mennyt läpi, pohje ei mennyt läpi ja mikään ei yksinkertaisesti vain sujunut. Mä jouduin hetkittäin tarkistamaan hevosen väristä, etten mä vahingossa ollutkaan Kytömäellä Ramidan selässä. Joka kerta mä näin punaruskeaa karvaa, joten se ei ainakaan ollut mahdollista. Entä jos Armi ja Effi oli vaihtanut luonteitaan? Sarah ja Effi olivat voittaneet KN Specialin huimilla prosenteilla, joten ilmeisesti kaksikon yhteistyö alkoi luistamaan hiljalleen. Tai ehkä tammat oli vierekkäisissä karsinoissa asuessaan sopineet jotain roolien vaihdoista. Ei näistä koskaan tiedä.

Mä yritin saada aikaiseksi edes ihan helppoja siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, mutta nekin olivat kamalan löysiä ja hitaita. Armilla oli varmaan kymmenen sekunnin viive mun pyyntöihin, eikä se nyt ollut kovin ideaalinen tilanne. Koska homma ei meinannut lähteä sujumaan mitenkään päin, oli ehkä pieni tauon paikka. Mun pitäisi henkäistä syvään ja yrittää löytää se oikea asenne koko hommaan. Armillakin tosin olisi tänään asenteessa korjaamista. Tauon jälkeen mä vääntäisin perusjuttuja niin kauan, että homma sujuisi. Mulla olisi vaikka koko päivä aikaa.

Pitkillä ohjilla kävelyn aikana oli hyvä miettiä taas miljoonannen kerran Kalla CUP ratoja. Mikä meni pieleen viimeksi? Mikä meni hyvin? Mitä mä tein väärin tai oikein? Mitä juttuja pitäisi ehdottomasti treenata paljon? Ramidan radasta nyt ei edes puhuttaisi, me oltiin luokan viimeisiä, mutta eipä mulla sen suurempia odotuksia ollutkaan. Mä olisin hämmästynyt, jos joku olisi vetänyt huonommin kuin me. Parissa kohdassa ei ollut kaukana, että Ramida olisi ottanut estemoodin päälle ja hypännyt valkoisten aitojen yli. Jotka olivat vielä kamalan jänniä, joten niitäkin piti vähän kytätä.

Armin kanssa ekassa luokassa me sijoituttiin kolmansiksi, mikä oli mulle ainakin ihan hyvä saavutus. Amanda saattaisi olla toista mieltä. Heidi kuitenkin veti kummallakin hevosellaan niin hyvät suoritukset, ettei meillä Armin kanssa ollut mitään jakoa. Tosin mua vähän hävetti, kuinka epätasainen meidän rata oli. Kun kahden tuomarin keskiarvot on kolmesta kymppiin, niin ei silloin ole ihan kamalan tasaisesti suoritettu. Ja se, että keskilaukasta siirtyminen koottuun laukkaan tuli huimat pisteet ja heti seuraavasta kohdasta, joka oli puolirata leikkaa ja laukanvaihto käynnin kautta, tuli koko radan surkeimmat pisteet. Yleisvaikutelmasta kuitenkin tasaisesti hyvät pisteet, joka oli positiivista.

"Noniin, yritetääs uudestaan", hymähdin tammalle ohjia kerätessäni ja vähän sitä jo herätellessä taas töihin. Mä nyt vääntelin ja kääntelin puoliveristä käynnissä, tehden välillä pysähdyksiä. Jos Armi ei nopeasti reagoinut mun pohkeeseen, mä käytin jo heti raippaa. Ei olisi mitään hyötyä käyttää pohjetta moneen kertaan, jos se ei vain toiminut. Hiljalleen hevonen alkoi kuunnella ja toimia, joten uskalsin siirtyä raviin.

Ravia mä sain työstää pitkään. Siirtymisiä, väistöjä, taivutuksia, erilaisia teitä. Kun mä vihdoin olin tyytyväinen Armin työskentelyyn, sai hionnut tamma siirtyä käyntiin. Ihan näin pitkää treeniä mä en ollut suunnitellut, mutta välillä näin. Mä olin myös vähän ylpeä itsestäni, kun en suoraan luovuttanut kun heti ei sujunut. Joskus olisi saattanut käydä sillain, että olisin vain lopettanut lyhyeen ja kokeillut seuraavana päivänä, jos olisi parempi päivä.

Armi sai niskaansa viltin, ennen kuin mä lähdin taluttamaan sitä ympäri maneesia. Samalla oli hyvä palata sitten meidän vaativa B:n rataan. Mähän en ollut jo miljoonaan kertaan katsonut radoista kuvattuja videoita ja tutkinut pöytäkirjoja suurennuslasin kanssa. Jälkimmäinen rata oli meiltä ehdottomasti heikompi, joten treeneissä pitäisi sen tason tehtäviin panostaa. Tosin, rata oli ollut kokonaisuutena tasaisempi kuin helppo A.

Oli miten oli, seuraaviin osakilpailuihin tavoitteet on korkealla. On noloa kun kouluratsastaja on voittanut kaksi kertaa esteillä, eikä kertaakaan koulussa.

avatar
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 18
Viestien lukumäärä : 198

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Armin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Nita M. lähetetty 05.11.18 19:28

05.11.2018

Armi ravasi rytmikkäästi uralla, odottaen mitä siltä seuraavaksi siltä pyydettäisiin. Pieni puolipidäte valmisteli laukan ja pienellä liikkeellä rautias vaihtoi ravista laukkaan. Tänään oli niitä päiviä, kun tamma toimi kuin ajatuksen voimalla. Nämä päivät oli oikein kivoja. Mä käänsin Armin maneesin poikki ja vaihdoin suuntaa, tehden laukanvaihdon askeleessa. Se oli ainakin omasta mielestäni ihan siisti vaihto. Ai että mä rakastin laukanvaihtoja. Ne olivat vain niin kivoja ja ratsukin tuntui tykkäävän. Mä tiesin, että mulla olisi vielä pitkä matka, että pääsisin tekemään vaihdot jokaisella askeleella. Mutta joku päivä mä vielä tekisin niitä.

Viime valmennuksessa oli ollut paljon laukkaa ja juurikin näitä laukanvaihtoja. Mä en hirveästi uskaltanut lähteä uusia juttuja kokeilemaan yksinäni, koska jos mä tekisin ne väärin, olisi mun todella vaikea lähteä korjaamaan omaa tekemistä. Joten mä olin aika innoissani, kun lokakuun viimeisessä valmennuksessa tehtiin laukanvaihtoja. Olinhan mä niitä tehnyt jonkun verran, mutta mä halusin lisää varmuutta omaan tekemiseen. Ja sitähän mä sain, Amandan huutojen lisäksi.

Mä kokosin välillä Armin laukkaa vähän, kuten oltiin tehty valmennuksessakin. Mä lähinnä hain asetuksia huomista valmennusta varten, koska viimeksi ei tullut kokoamiset ja vaihdot ihan näin helposti. Loppua kohti oli aina helpottanut, mutta alkuun mä olin ihan hukassa apujen kanssa. Amandalta oli tullutkin monen monta tiuskahdusta kommenttia mun ratsastamisesta. Eikä kehuja liiemmin herunut valmennuksen päätteeksi, mutta mä uskaltaisin väittää jääkuningattaren olleen edes hieman tyytyväinen meidän joihinkin pätkiin. Vaikka ei Amanda sitä mulle ikinä sanoisi.

Mä istuin syvälle satulaan ja pidin vatsalihaksilla vastaan, siirtäen Armin raviin. Samalla kun keventelin, valutin ohjia pidemmiksi sormien välistä. Tamma venytti kaulaansa sitä mukaa, kun sai ohjaa. Mun oli vaikea käsittää, että siitä oli jo vierähtänyt vuosi, kun mä olin Armin kanssa aloittanut. Ensin hoitajana, mutta nopeasti sain ylennyksen vuokraajaksi. Ja sillä tiellä oltiin edelleen ja toivottavasti oltaisiin jatkossakin. Mä olin aika ylpeä suorituksestani, kun olin pysynyt näin pitkään jonkun harrastuksen parissa. Kai mun porukatkin oli, eivätpä maksaneet turhaan mun harrastuksia. Aikaisemmin mä olin jaksanut jotain harrastusta maksimissaan puoli vuotta, sitten mä olin kyllästynyt ja pistänyt lajin vaihtoon.

Mutta mä olin löytänyt ratsastuksesta jotain, mitä ei muista lajeista ollut löytynyt. Nämä kerrat, kun hevonen toimi kuin ajatus, olivat mahtavia. Valmennuksissa kun hikoilu tuottaa tulosta ja valmentaja osoittaa edes jollain tasolla olevansa tyytyväinen suoritukseen. Vaikka mä en olisi ikinä uskonut, talleista ja hevosista oli tullut mulle hyvin nopeassa ajassa todella tärkeä osa elämää. Enää mä en kykenisi olemaan ilman niitä.

Armi sai pitkin ohjin kävellä hetken, ennen kuin mä tulin selästä alas ja taluttelin sitä vielä. Mulla ei sinänsä ollut kiire takaisin talliin, sillä varusteiden perusteellista putsausta olisi seuraavaksi vuorossa. Amandan valmennuksiin valmistauduttiin varusteiden osalta kuin kisoihin. Likaisia varusteita ei suvaittu, kaikki piti olla viimeisen päälle.

avatar
Nita M.
Vuokraaja

Avatar © : Loci
Ikä : 18
Viestien lukumäärä : 198

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Armin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa